Lääketiede on edistynyt niin valtavasti, ettei terveitä ihmisiä oikeastaan enää ole.


keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Rispaantuneet rustot

Yksi asia, jonka haluaisin toteuttaa, ennen kuin lähden Kolumbiasta lopullisesti pois, on käynti kolumbialaisella kahviplantaasilla. Olin vähän ajatellut, että nyt olisi hyvä sauma osallistua kahviplantaasiretkelle, kun ukkelikaan ei ole täällä ja kun minulla on välillä vähän yksinäistä. Olin alun perin ajatellut, että kävisimme kahviplantaasilla yhdessä ukkelin kanssa, mutta ukkeli olikin tehnyt kyseisen retken jo työporukkansa kanssa sillä aikaa, kun minä olin Suomessa.

Kahviplantaasiretkissä on vain sellainen ongelma, että retket ovat tavallisesti kokopäiväretkiä, ja bussimatka kestää puolitoista tuntia suuntaansa. Jos lähtisin retkelle yksin, se tarkoittaisi sitä, että joutuisin olemaan ventovieraiden ihmisten seurassa koko päivän, ja sosiaalinen sietokykyni joutuisi koetukselle. Voin olla joskus hyvinkin seurallinen, ja useimmiten tykkään olla ihmisten seurassa, mutta pakkososiaalisuutta ja tyhjänpäiväistä jaarittelua inhoan yli kaiken. En kerta kaikkiaan vain jaksa sellaista lätinää, jota on pakko harrastaa ventovieraiden kanssa, kun muutakaan yhteistä puheenaihetta ei vielä ole (tyyliin mistä tulet, miten kauan olet ollut Medellínissä jne.). Tuollainen jutustelu (lue: kiusallisten hiljaisten hetkien täyttäminen tyhjänpäivisillä lauseilla) on minusta hirveän kuluttavaa, ja jo pelkkä ajatus moisesta tuntuu sietämättömältä. Uskon, että retki olisi hieno kokemus, ja toivon, että koko homma ei jää tämän "ongelman" takia vain ajatteluasteelle. Toistaiseksi asia on kuitenkin vain harkinnassa, eikä toteutuksesta ole mitään tietoa. Tietysti sitä voisi aina tekeytyä mykäksi, niin ei tarvitsisi puhua mitään. 😆

Minun oli tarkoitus kirjoitella ihan muusta, mutta enpä nyt jaksakaan, kun se muu olisi vaatinut hieman enemmän aivotoimintaa. Jatketaan siis sekalaisella lätinälinjalla.

Yksi asia, jota olen Kolumbiassa ihmetellyt, on se, kuinka terveydenhuollon työntekijät kuljeskelevat kaduilla ja muilla julkisilla paikoilla työvaatteissaan.



Suomessahan tämmöisestä saisi varmaankin potkut. Kerran kun olin tuossa läheisen kauppakeskuksen hississä, samaan hissiin nousi hoitaja-asuinen tyttö, joka oli menossa ilmeisesti töihin (samassa rakennuksessa on myös lääkärikeskus). Kynsilakkojen poistaminen oli jäänyt vissiin vähän viime tinkaan, kun tyttö putsasi siinä hissimatkalla muina miehinä kynsiään.

Tästä tulikin mieleeni, että kolumbialaiset (tai ainakin suurin osa heistä) ovat melkoisen pakkomielteisiä ulkonäkönsä suhteen. En ole nähnyt ikinä missään niin paljon plastiikkakirurgin muovaamia takapuolia kuin täällä. Jotkut hanurit ovat olleet sellaisia, että olen saattanut jäädä tuijottamaan niitä suu auki. Miksi kukaan haluaa itselleen jättimäisen takapuolen tai isot tissit? Minusta liian suurista ulokkeista (suuntaan tai toiseen) on vain pelkkää haittaa. Jos ulokkeet ovat luojan luomat, niin sittenhän asialle ei voi oikein mitään, mutta ei tulisi mieleenkään lähteä teettämään sellaisia varta vasten.

Luulen, että Kolumbiassa syynä on – ainakin osittain – halu miellyttää miesten silmää. Ei kai kukaan muuten haluaisi itselleen epäkäytännöllistä takapuolta, joka kaiken lisäksi puetaan sellaisiin housuihin, että ahteri ei jää varmasti keneltäkään näkemättä. Sama rintojen kanssa: jos kerran on kunnon rintavarustukset hankittu, niin onhan niitä esiteltävä. Salilla näkee neitokaisten päällä sellaisia asuja, että minä en kehtaisi käyttää sellaisia edes kotona, saati sitten näyttäytyä niissä ihmisen ilmoilla.

Minusta tuntuu oikeastaan vähän säälittävältä, jos itsetunto on sidottu noin tiukasti siihen, miltä näyttää muiden silmissä. Mutta toisaalta, ehkä minun on vähän vaikea ymmärtää asiaa, kun tulen niin erilaisesta kulttuurista. Itse ajattelen niin, että jos joku ei hyväksy minua sellaisena kuin olen, se on hänen ongelmansa. Voisihan sitä tietysti olla kauniimpikin, mutta elämässä on pelattava niillä korteilla, jotka on jaossa saanut, tai sitten on jätettävä pelaamatta.

Kolumbialaiset – varsinkin naiset – osaavat olla joskus myös niin tyylikkäitä, että minä tunnen itseni heidän rinnallaan nuhjuiseksi spurguksi, joka on rypenyt viikon katuojassa.

Ihan kuin meikäläinen. 😆

Mutta en jaksa ottaa asiasta stressiä, vaan spurguilen ihan rauhassa. Minulle käytännöllisyys on kumminkin useimmiten tärkeintä, erityisesti kengissä, sillä liikun täällä aika paljon kävellen. Jos kengissäni on yhtään liikaa korkoa – ta vastaavasti jos pohjat ovat liian ohuet – saan polveni heti kipeiksi (rusto kun on kulunut kondromalasian takia). On siis mentävä käytännöllisyys edellä, mikä tarkoittaa sitä, että saan unohtaa kaikki upeat kullanväriset korkokengät, joilla haluaisin oikeasti sipsutella. 

Hajusteita käytetään täällä myös todella paljon, ja hieltävä haiseva raato olisi kolumbialaisille kauhistus. Minä pelkään aina salilla, että mahdanko haista kuinka pahasti, kun olen vähän sellaista hikoilevaa sorttia. Nyt olen ahdistunut omista mahdollisista hajuistani jo niin paljon, että olen alkanut lykätä kainaloon ennen salille menoa ekstra-annoksen dödöä ja – uskokaa tai älkää – alkanut laittaa jopa vähän parfyymiä. Siis minä, joka en voi sietää parfyymejä!

Ukkeli kävi Singaporessa Hermèsin liikkeessä ja sai suostuteltua minutkin kokeilemaan parfyymejä. Se olikin taas melkoinen shownumero, kun mikään tuoksu ei tuntunut hyvältä, vaikka myyjä kuinka yritti luoda mielikuvia milloin kukkasista ja milloin merenrannasta. Valitsin kuitenkin yhden tuoksun, joka oksetti vähiten, ja ajattelin, että sinne se kuitenkin jää taas kaappiin kuljeskelemaan. Mukana tuli pieni matkapullo, jonka otin mukaan tänne Kolumbiaan, ja ihme on tapahtunut: olen jopa käyttänyt sitä aika monta kertaa. Että piti vielä tämäkin päivä nähdä. 

Koska sää on Medellínissä vaihteleva, ihmiset – erityisesti moottoripyörällä liikkuvat – ovat aina varautuneita sateeseen. Kun ensimmäiset vesipisarat iskeytyvät maahan, moottoripyöräilijät pysäyttävät kulkupelinsä ja kaivavat repusta tai laukusta potkupuvun näköisen kokovartalosadeasun.



On suunnattoman ärsyttävää, jos kaamea ukkoskuuro iskee juuri silloin, kun on esimerkiksi kaupassa, ja on pakko jäädä odottelemaan kauppaan sateen laantumista. Näin kävi juuri pari päivää sitten.

Tässä seison, enkä muuta voi.
 
Minulla oli ollut ihan muita suunnitelmia kuin seisoa kaupan eteisessä odottamassa tuntikaupalla (no okei, pientä liioittelua) ukkosen loppumista, mutta ei auttanut kuin purra hammasta ja tehdä tyyneysharjoituksia. Onneksi muistin, että olin ladannut vastikään kännykkääni podcasteja, ja rupesinkin kuuntelemaan yhtä sellaista. Sen jälkeen aika kuluikin ihan mukavasti.

Minä tulen tässäkin asiassa jälkijunassa, sillä varmasti kaikki muut ovat tutustuneet podcasteihin jo aikapäiviä sitten. Koska olen allerginen radion puheohjelmille, olin ajatellut, että en välittäisi podcasteistakaan, mutta sitten tajusin, että podcasteja on vaikka mistä aihepiireistä – treenaamisestakin. Latasinkin liikunta-aiheisia podcasteja kännykkääni melkoisen määrän, ja nyt ei tule aika pitkäksi kaupan tuulikaapissakaan. Tosin tuossa kyseisessä tuulikaapissa kuuntelin podcastia nimeltä Healthiest Ways to Drink Alcohol (löytyy täältä). 😆 Tiesittekö muuten, että yhdessä margaritassa voi olla jopa 740 kaloria? En kyllä enää ikinä juo yhtään margaritaa! Tulipa taas opittua elämän tärkeitä perustaitoja.

Hammastahnaturismiakin on tullut taas harjoitettua. Bongasin nimittäin siellä Starbucksin yläpuolella jättimäisen mainoksen Colgaten uudesta aktiivihiilihammastahnasta.


Tätä piti kokeilla heti ensi tilassa, ja kun havaitsin tuotteen hyväksi, ostin saman tien kymmenen purtiloa, että saan viedä kaverillekin.

On se vaan hirveää, miten ihmiseltä tulee juttua aina vain, vaikka ei ole minkäänlaista etukäteissuunnitelmaa siitä, mitä aikoo kirjoittaa. Mutta jotta tämä sekalainen lätinä- ja kuvakokoelma saisi arvoisensa päätöksen, laitanpa tähän loppuun muutaman kuvan siltä minun ja ukkelin toiselta autoretkipäivältä, joka suuntautui vuorten yli lentokentän suuntaan Llano Grande -nimiseen paikkaan.

Pysähdyimme matkalla näköalaravintolassa, josta on kivat näkymät Medellíniin.





Omistajien kissa ei paljon turisteista välittänyt.
Taas olisi ollut tarjolla komiaa matkamuistoa.
Ukkeli rakastaa grillattua maissia ja haistaa sen kilometrien päähän.
Missä maissi, siellä ukkeli.
Lounastaessa tarkkailimme laskeutuvia lentokoneita, sillä lentokenttä oli aika lähellä.
Llano Granden pääkatua.
Omakotitaloja vuorten rinteillä.

Tuli taas bongattua uusia eläinvaroituskylttejä teiden varsilla. Tässä kyltissä varoitetaan ketuista ja kehotetaan suojelemaan niitä.

Tämän kyltin eläintä en taas tunnistanut.
Kuten en myöskään tätä (näkyi tosin edellispäivänä Santa Fe:n reissulla).

Koti häämöttää jo, tai ainakin melkein.
Nyt mie päästän teidät taas pahasta ja lopetan. Öitä – tai huomenta. 😘

34 kommenttia:

  1. Sama juttu eli en jaksa turhanpäiväistä lätinää. Ehkä kannattaa tekeytyä mykäksi tai ummokiksi. Vastaa aina suomeksi, kun joku sanoo jotain. :D Täällä “täytyy” aina jauhaa säästä, mutta se on osin myös bondaamista ja toisen mielialan “haistelua”. En ole kovin hyvä siinä enkä aina muista olla samaa mieltä, vaikka oikeasti säätä pitäisi yhdessä päivitellä ja jeesustella. Ja jos on hieman eri mieltä, niin pitää olla todella hienovaraisesti eri mieltä, ettei aiheuta hämminkiä. :P

    Luulisi, että työvaatteissa kulkeminen ulkona on sikäli epämukavaa, että jos on kovinkin lämmin niin ei sitten pääse edes vaihtamaan vaatteita (hyginia-asioista nyt puhumattakaan). Vai onko siellä sairaaloissa ilmastointia? Jos ei, niin samahan se sitten kait :D Itse en kyllä edes kehtaisi enkä haluaisikaan missään työvaatteissa kulkea julkisesti.

    On jokseenkin onnekas olo, että itse sattui syntymään ja varttumaan aikana, jolloin kauneusleikkaukset olivat vielä harvinaisia ja vain rikkaiden saatavilla. Nykyäänhän suunnilleen kuka tahansa voi mennä muokkaamaan itseään (tosin jälki voi sitten olla mitä on, jos jollekin puoskarille päätyy halvan hinnan perässä) ja maksaa vaikka osamaksulla tai ottaa pikavipin. Itse en ole koskaan kaivannut mitään lisää kehooni: en isompia tissejä (vaikka olen suunnilleen lauta, haha) saati persettä. Luulen minäkin, että Kolumbiassa ulkonäköpaineet ovat vielä suurempia kuin länsimaissa.

    Aah, minä taas rakastan parfyymeja. Toki siis vain hyväntuoksuisia sellaisia :D Saanko udella, minkä vähiten oksettavan tuoksun valitsit itsellesi? :D

    Noita Colgaten hiilihammastahnoja on täälläkin. En ole kokeillut, pitäsköhän kokeilla kun kerran sinä olet hyväksi havainnut.

    Kiinnostavan monipuolinen postaus kuvineen taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen puhuminen on kyllä hyvä keino. Iskällähän oli tapana sanoa aina vaunureissuilla Euroopassa poliiseille yms., että "puhun vain suomea". :-D

      Tuli säästä mieleen, että kyllä minäkin keskustelen Suomessa naapureiden kanssa säästä, enkä koe sitä mitenkään vastenmielisenä. Ehkä se johtuu siitä, että ihmiset ovat tavallaan tuttuja. Siis vaikka en heitä varsinaisesti tunnekaan, niin ollaan oltu naamatuttuja vuosikaudet, eikä tarvitse ruveta selittämään noita perusasioita. Mutta en minäkään ole kauhean hyvä säästä puhumisessa, sillä sää on mitä on, eikä päivittelemällä muuksi muutu, mutta Suomessa jaksan edes yrittää. :-)

      En ajatellutkaan työvaatteissa tuota lämpötilanäkökulmaa, mutta totta tosiaan. Julkisissa liikennevälineissä on vielä yleensä turkasen kuuma, joten hikeä kyllä pukkaa, ainakin mulla. Ja onhan tuo ihan hirveän epähygieenistäkin.

      En osaa sanoa sairaaloiden ilmastoinnista, mutta luulisin, että ainakin paremmissa sairaaloissa on ilmastointi. Olen itse käynyt täällä yhden kerran sairaalassa selän takia, mutta en muista yhtään, oliko siellä ilmastointia. Ihan sama, hikoilla taisin sielläkin. :-D

      Minä olisin saattanut nuorempana leikkauttaa nenäni, jos olisi ollut siihen mahdollisuus. Että turha mun on jeesustella tisseistä ja perseestä, kun olisin itsekin ollut valmis operoitavaksi. :-D Mutta mäkin olen aika lauta, ja olen asiaan ihan tyytyväinen. Kroppa kulkee paljon paremmin mukana, kun ei ole isoja ulokkeita raahattavana. :-) Sitäkin olen muuten ihmetellyt, miten kaikki kauneusleikkauksissa käyneet (ainakin jos ovat käyneet useammassa leikkauksessa) näyttävät enemmän tai vähemmän samoilta. Ja sitäkin olen ihmetellyt, miksi ihminen on yleensä mennyt kauneusleikkaukseen, kun hän on ollut (minun mielestäni siis) ennen leikkauksia paljon kivemman näköinen kuin leikkausten jälkeen. Mutta kai sitä jotenkin sokeutuu omalle peilikuvalleen, ja kun kerran käy operoitavana, jää ehkä jotenkin koukkuun.

      Kävin lunttaamassa parfyymipullon kyljestä, ja siinä luki että Eau Des Merveilles Bleue. Eli siis tämä. Mutta nyt en tiedäkään, onko putelini parfyymi vai eau de toilette (ja mitä eroa niillä edes on).

      Luulin, että tuo hiilihammastahna oli jokin paikallinen erikoisuus, mutta ei sitten näköjään ollutkaan. :-( No tulipahan taas ostettua useampi kappale. :-D

      Kiitos, Elegia, kommentistasi. <3

      Poista
    2. Minulla ei olekaan Hermesin tuoksuja, joten täytyy mennä nuuskimaan tavarataloon. :D Olen melko merkkiuskollinen eli minulla on tietyt hajuvedet, joita tykkään käyttää. Näin pelkistetysti sanottuna parfyymi on kallimpaa mutta sen tuoksu kestää kauemmin kuin eau de toilettessa.

      Minullekin tuli nyt säästä mieleen, että minäkin voin tuttujen kanssa jutella säästä ja ihmetellä sitä, mutta ns. small talkina täällä en oikein jaksaisi, ellei ole jotenkin hyvin poikkeuksellinen sää (Brittien mielestä sää on aina hyvin poikkeuksellinen, itse taas olen tottunut tähän “poikkeuksellisuuteen” eli kun menee vaikkapa kauppaan auringonpaisteessa niin voi käydä niin, että tulee ulos vesisateeseen eikä kyse ole siitä että olisi muhinut kaupassa ikuisuuden :D).

      Minäkin olen muuten miettinyt, että nenäni voisi olla toisenlainen mutta en ole koskaan ajatellut asiaa vakavasti, koska en edes uskaltaisi mennä operoitavaksi. Sairaalakammo vie tehokkaasti tällaiset ajatukset. :D

      Poista
    3. Ukkeli tykkää kovasti Hermesin tuoksuista, ja siksi hän minut kauppaan raahasikin. :-) Ajatteli kai, että sieltä löytyisi mullekin mieleinen haju, tai siis tuoksu. Tuo minun purtiloni taitaa kumminkin olla parfyymi, sillä sen tuoksu kestää todella kauan. Ne eua de toiletit ovat aika litkuja (olen yrittänyt kokeilla niitäkin siinä toivossa, että sietäisin niitä paremmin). Mullahan on se ongelma, että moni tuoksu tuoksuu sitä laitettaessa ihan hyvälle, mutta kun tuoksu on ollut iholla jonkin aikaa, minua alkaa ällöttää niin paljon, että on pakko päästä pesemään se pois. Kai mun ominaistuoksuni on niin paha, että se saa parfyymitkin haisemaan pahalta. :-D

      Sama juttu, että sää ei houkuttele small talk -puheenaiheena, mutta muuten siitä voi kyllä jutella. Minä muuten inhoan tuollaista äkillisesti muuttuvaa säätä. Medellinissä on ihan sama juttu, että sää saattaa muuttua todella nopeasti. Ihan suunnattoman ärsyttävää. Täällä ei ole oikeastaan koskaan sellaisia päiviä, että paistaisi koko päivän aurinko, kuten Santa Cruzissa oli.

      En mäkään tiedä, uskaltaisinko mennä operoitavaksi, jos pitäisi ihan tosissaan harkita tätä vaihtoehtoa. Taitaisin kumminkin tyytyä omaan pottunenääni kuin ottaa sen riskin, että leikkaus menisi pieleen tms.

      Poista
  2. Zorro on kettu, ei susi. Susia ei taida E-Amerikassa olla (en kylläkään guuglettanut asiaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kappas, niinpä onkin! Kiitos korjauksesta. Täytyy korjata teksti oikeaksi.

      Poista
  3. Oispa hauska nähdä suomalaiset, partaiset liivimiehet vetämässä ylleen vaaleanvihreää sadepotkupukua.. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin olisi! Helvetin enkelit goes potkupuku. :-D

      Poista
  4. Todella outoa että hoitoalan työtekijät kävelevät työvaatteet päällä, tollai ne bakteerit, virukset ja RMSA leviää . Mä en ikinä veis meidän klinikan bakteereita kotiini ! saatikaan sitte kaupungit bakteerit töihin 😱😷😷😷
    Ihana näköalaravintola !!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin. Minustakin tuntuu ihan käsittämättömältä, että ihmiset saavat levitellä bakteereita miten sattuu. :-(

      Tuo näköalaravintola olikin ihana, ja kävin siellä ekaa kertaa, vaikka on ajettu niin monesti sen ohi, kun on menty lentokentälle. Nykyään lentokentälle menevä tie kulkee tunnelin kautta, ja tuo ravintola on jäänyt syrjään liikenteeltä. Saa nähdä, miten sille käy...

      Poista
  5. Voisko toi vika eläinkyltti olla semmosesta Timónista (Leijonakuningas - se Pumban kaveri)?

    Mä voisin antaa jollekin lahjoituksena vähän mun etu-ulokkeista. Ei oo aina hauskaa näiden kanssa. Esim. kun joku sali-ihminen keksii, että hypitäänpä puoli minuuttia haara-perus-hyppyjä... Hypi kuule keskenäs... Mä saan mustat silmät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti googletella, ja Timón on ilmeisesti nelisormimangusti. Nelisormimangusteja elää vain eteläisessä Afrikassa, eikä tavallisia mangustejakaan esiinny täällä. Näyttää kyllä todella paljon siltä Timónilta. Pitää ehkä jatkaa googlettelua.

      Hyppiminen ja juokseminen ei ole varmaan tosiaankaan kivaa isoilla etu-ulokkeilla, eikä taida auttaa, vaikka olisi miten tukevat liivit. Kun aikoinani harrastin juoksemista, kärsin jo omien etu-ulokkeideni takia, saati sitten jos olisi ollut vielä isommat. Iso takauloke tulee ehkä paremmin mukana. :-)

      Poista
    2. Meitä on moneksi. Meilläpäin Saksassa isorintaiset ostavat minimiser-rintaliivejä.Sporttinen ystävättäreni leikkautti kummastakin rinnastaan ¼ kg ylimääräistä kudosta pois, kun rinnat paisuivat raskausaikana kuin pullataikina eivätkä palautuneet ennalleen. Pienellä naisella ovat ne etu- ja takapuolen isot pallerot liian lähellä toisiaan ja vartalo niin epäsuhtainen, että ei kaupoista löydy kauniita vaatteita ainakaan koko Euroopasta. Mitä vähemmän etuvarustusta sitä vähemmän riippuvaa massaa vanhana. Kas, kun on se maan vetovoima. :D

      Poista
    3. Piti oikein googlettaa nuo minimiser-liivit. En ole perehtynyt tällaiseen liivitarjontaan, kun ei ole ollut sattuneista syistä tarvetta. :-) Topattuja liivejä olen kyllä ostanut, kun monet paidat näyttävät kumminkin kivemmilta päällä, jos on jotain muutakin siellä paidan alla kuin nahkapuikulat.

      Mutta maan vetovoimasta minäkin tiedän jotain. Muistan kun mamman (äidinäidin) tissinalustat hikosivat kesällä, ja mammalla oli tissien alla rättejä estämässä hiertymiä. Ne rätit ällöttivät minua lapsena, mutta nyt osaan ajatella asiaa jo vähän toiselta kantilta. Varsin kiusallinen ongelma. Ja on niitä tissejä sen verran kumminkin minullakin, että maan vetovoima alkaa jo näkyä. ;-)

      Poista
  6. Pappani hinkutti hiilellä hampaitaan kun olin pieni. Kuulemma poisti keltaisuutta (tupakan ja kahvin tummentumat).

    Jos tuolla ei ole hoitohenkilökunnalle pukkareita jossa vaatteitaan vaihella. Tai jos noi on jotain kotihoitajia. Joissain englantilaisissa poliisisarjoissa henkilöt pukeutuu kotonaan poliisin pukuun. Olen nimittäin sitäkii joskus ihmetelly.

    Minä voisin ottaakin täytettä huuliini ja etuvarustukseen.. pyllykin saisi olla pyöreämpi ;-)
    Mutta kaikkeen näihin olen liian laiska ja köyhä ryhtyäkseni toimenpiteisiin.

    Grillattu maissi voilla onkin herkkua, nami.

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun mainitsit tuosta hiilestä, niin muistelen, että anoppikin on kertonut, että Intiassa käytettiin hiiltä hampaiden puhdistamiseen aikana ennen hammastahnoja. Hiileen sekoitettiin muistaakseni jotain muutakin, mutta en muista mitä.

      Enpä ollut ajatellutkaan pukuhuoneasiaa. Paljon mahdollista! Saattavathan nuo olla kotihoitajiakin tms., mutta en usko, että kaikki hoitovaatteet päällä kulkevat ovat kotihoitajia. Kerran näin yhden lääkärinkin hilluvan lääkärivarusteissa tuolla samaisessa ostoskeskuksessa. Saatoin jäädä tuijottamaan sitäkin näkyä suu auki. :-D

      Hih, no mikäs siinä. Mäkin olen muuten joskus haaveillut vähän paksummista huulista, mutta en kyllä haluaisi sellaisia luonnottomia töröhuuliakaan. Ja laiskuus tulisi varmaan mullekin vastaan. :-D

      Mä ottaisin siihen maissin päälle vielä chilijauhetta ja sitruunamehua, niin sitten maistuisi mullekin. :-)

      Poista
  7. Se kissaeläin varoitusmerkissä on varmaankin jaguaari ja toi siimahäntä voisi olla opossumi. :)

    Näitä lätinöitä on kyllä kiva aina lukea.
    Mitenkäs siellä Medellinissä, mellakoidaanko siellä? Uutisten mukaan Bogotassa on jotain kansan liikehdintää menossa ja pohdin, että ulottuuko se pääkaupunkia pidemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googletin molemmat, ja ainakin kumpiakin eläimiä esiintyy näissä maisemissa. Tuntuu kyllä hurjalta ajatella, että pusikosta saattaisi kömpiä auton eteen jaguaari. Mie oon tottunut vaan hirviin ja sen sellaisiin. :-D Luin muuten opossumista (eli pussirotasta) mielenkiintoisen faktan: "Uhattuna pussirotat matkivat haavoittuneen tai kuolleen ulkonäköä ja hajua. Eläimet vetävät huulet sisään, paljastavat hampaansa, kuolaavat suun ympärille ja erittävät peräaukon rauhasilla pahanhajuista ainetta. Reaktio on tahdosta riippumaton. Pussirotat ovat tässä tilassa kuitenkin melko haavoittuvaisia, sillä ne voidaan vaikka kantaa pois. Monet hyväätahtovat ihmiset ovatkin epähuomiossaan tappaneet katatonisen eläimen."

      Täällä Medellinissä ovat jatkuneet pienimuotoiset kattilamielenositukset, mutta mitään todellista mellakointia ei ole ollut. Täällä (varsinkin näillä kulmilla, joilla me huusholleeraamme) on itse asiassa niin rauhallista, että on edes vaikea kuvitella jotain Bogotan mellakoita.

      Kiva kuulla, että jaksat lueskella lätinöitä! :-)

      Poista
  8. Taisi löytyy nuo liikennemerkkien elukat! Kumpaakaan en tietysti ole nähnyt missään, eksoottisimmat ovat karhu ja susi luonnossa.
    Tuollaiselle kahviplantaasin ekskursiolle lähtisin kyllä mieki lennossa (paitsi en kyllä lentele sinne asti). Onko siellä hyvää kahvia? Niin että erottaisi eri kahvimerkkejä tai -laatuja; meillä on tai ainakin oli sellainen kahvila, jossa sai tilata kahvia kahvimerkin mukaan. En ole kyllä joutanut käydä siellä koko syksynä.
    Mulla ei nyt näytä toimivan kuukkeli-kommentointi, joten anonyymillä mennään, mutta olen Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taisi löytyä! Kiitos vaan S:lle. :-) Taisinkin unohtaa kiittää häntä tuossa aiemmin. Kääk!

      Mä en ole koskaan nähnyt karhua (muuta kuin kaupan lihatiskissä), enkä sen puoleen suttakaan. Hirven olen ja poron. ;-)

      Haa, nyt päästiin meikäläisen lempiaiheeseen (tai yhteen monista) eli kahviin. Mulla on ollut sellainen mielikuva, että Kolumbia on kuuluisa kahvimaa, sillä kahviplantaaseja täällä ainakin on paljon. Mutta kahvit eroavat toisistaan todella paljon merkistä, paahtoasteesta jne. riippuen, vaikka niin on tietysti muuallakin. Minun on ollut kauhean vaikea löytää täältä mieluista kahvia. Join aiemmin mukisematta mitä tahansa litkua, joka kulki kahvin nimellä, mutta viime vuosina minusta on tullut aika kranttu kahvin suhteen ja samalla myös aika tarkka havaitsemaan makueroja. Joisin mieluiten oikein vahvaa kahvia, ja ukkeli taas tykkäisi laihemmasta. Niinpä aamukahvit pitää keittää niin, että lisään ukkelin kuppiin hieman vettä. Juuri eilen kävin yhdessä kahvikaupassa/kahvilassa (nimeltään Pergamino), kun ukkeli ja moni muu oli kehunut paikan kahvia. Ostin kahta erilaista kahvia, ja nyt olen testannut jo kumpaakin - ja myös pettynyt kumpaankin. Eivät ole minun makuuni ollenkaan. Juan Valdesin kahvit ovat minusta varsin hyviä, mutta ukkeli ei taas tykkää niistä, ja niiden valmistuksessakin oli jotain, minkä takia ukkeli ei halua juoda Juan Valdesin kahveja. Olenpa taas kuunnellut hyvin, kun ei ole jäänyt mieleen, mitä. :-D

      Bolivialainen kahvi oli minusta parempaa ja vastasi enemmän minun makumieltymyksiäni. Vaikka makuasioitahan nämä tietysti ovat. Jos on tottunut Juhla Mokkaan ja sen sellaisiin, kolumbialainen kahvi voi olla hyvääkin, vaikka tietysti vähän vahvempaa kuin miedot suomalaisten suosimat kahvit.

      Poista
    2. Kahvi on minunkin lempiaiheitani! Tässä muutama vuosi sitten kun makasin sairaalassa suht kauan, en pystynyt juomaan siellä kahvia (karseaa tervelitkua, joka oli seissyt varmaan tuntikausia ennen kuin se tuotiin potilaille) vaan ok…sin sen ekaksi pitkin lattioita. Sen jälkeen kun pääsin kotiin (meni melkein 2 kk) niin en ole juonut missään kahvilassa tms. kuin espressoa tai lattea tai muuta vastaavaa, joka valmistetaan juuri silloin. En niistä pannuista "tavallista" kahvia. Toki juon sitä kylässä ja töissä, kun tiedän, että se ei ole seissyt. Seisoneen ja huonon kahvin haju etoo enkä pysty juomaan sitä. Kahveissa on paljon eroja, täälläkin saa tummaa tai vaaleaa paahtoa ja eri merkkejä nykyään. Hyvää jatkoa siellä kunnon kahvimaassa!

      Poista
    3. Kiva kuulla! Minä istun tässä juuri juomassa aamukahvia ja tuumin, että on varmaan ostettava tänään sitä Juan Valdesia. :-)

      Huh, pitkään pannussa seisoneet kahvit ovat kyllä jotain ihan kamalaa. Tuli heti mieleen joku peräkylän huoltoasema. Sama juttu minulla, että en nykyään enää keittele tavallista suodatinkahvia, vaikka juon toki tarpeen vaatiessa sitäkin, esim. juuri kylässä. Keitän kahvin aina nykyään pressopannulla, vaikka se onkin vähän työläämpää (minun mielestäni) kuin tavallisella kahvinkeittimellä keittäminen. Ukkeli taas on tykännyt keittää kahvin pressopannulla (hänen mielestään kahvinkeittimellä keittäminen on työläämpää kuin pressopannulla). Bolivian asunnossa ei ollut kuitenkaan kahvinkeitintä, vaan jouduin keittämään kahvin siellä pressopannulla, ja pikkuhiljaa totuin siihen niin, että en ole keittänyt täällä Kolumbiassa kahvia kertaakaan kahvinkeittimellä, vaikka täällä keitin olisikin. Kahvi maistuu niin erilaiselta, kun kahvijauhe on saanut rauhassa "muhia". Keittimessähän vesi vain hulahtaa suodattimen läpi, ja kahvi jää väkisinkin laihaksi litkuksi.

      Suomessa olen ostanut paljon Löfbergsin kahveja, vaikka niissä on minusta usein vähän sellainen kitkerä jälkimaku. Viime aikoina olenkin suosinut enemmän Pelican Rougea.

      Mukavaa viikonloppua ja hyviä kahvitteluhetkiä! :-)

      Poista
  9. "On se vaan hirveää, miten ihmiseltä tulee juttua aina vain, vaikka ei ole minkäänlaista etukäteissuunnitelmaa siitä, mitä aikoo kirjoittaa" - tämä just on se syy, miksi seuraan sun blogia ja odotan jokaista kirjoitusta, kuin kuuta nousevaa. Mitä kyllä ei uskoisi, koska en ole tainnut kertaakaan saada aikaiseksi käydä kommentoimassa täällä, sorry siitä. Olet mun kännykän blogilistalla ja kännykästähän ei kauhean helposti (lue: ei koskaan) tule kommentoitua. Nyt ryhdistäydyn ja lisään sut mun oman blogin lukulistalle, jolloin toivottavasti tulee myös kommentoitua useammin.

    Rakastan, siis oikeasti rakastan, sun tapaa kirjoittaa tolkuttoman pitkiä ja rönsyileviä tekstejä. Sen lisäksi, että ne on täynnä elämänviisauksia (ja toisaalta ihana, että aina ei ole - ota tämä kohteliaisuutena <3), huumoria ja hauskoja tilanteita, ne kuvaavat aivan upeasti elämää mulle täysin vieraassa maailmassa. Kauhusekaisella uteliaisuudella seuraan sun elämää; en voisi ikinä kuvitellakaan uskaltavani kaikkea sitä, mitä sulle tapahtuu ihan normipäivänä.

    Ja vielä viimeiseksi, kovasti myös odotan uutta postausta sinne ruokablogin puolelle :) Intialainen ruoka on lähellä mun sydäntä ja olen kahlannut läpi kaikki kirjoitukset sielä. Voisiko saada pian lisää??

    Mahtavaa viikonloppua sinne maailman ääreen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, miten ihana kommentti. <3 Elän tällä ainakin viikon. :-) Omat jutut tuntuvat mun mielestä aina niin tylsiltä ja samojen asioiden ympärillä pyörimiseltä, että on valtavan rohkaisevaa ja innostavaa kuulla, että edes yksi lukija tykkää jutuistani. Tuhannesti kiitoksia. <3 Ja mukava että kommentoit, koska mulle kommentit ovat tärkeämpiä kuin mitkään kävijäluvut (joita en edes seuraa). Vaikka olen kirjoitellut blogia – tai blogeja – jo niin monta vuotta, tuntuu edelleenkin ihan ihmeeltä, että joku viitsii pysähtyä hetkeksi juuri mun blogini äärelle ja kirjoittamaan kommentin. Mutta ymmärrän todella, todella hyvin, että kännykällä kommentoiminen ei innosta. Mulla palaa jo tavan whatsapp-viestejä kirjoittaessakin hermot, saati sitten, jos yrittäisin kirjoittaa kännykällä jotain pidempää.

      Ja mukava kuulla, että tykkäät ruokablogistanikin! :-) Mulla on itse asiassa koneella varastossa paljonkin reseptejä kuvineen, mutta eiväthän ne itsestään siirry koneelta blogiin. Kas kummaa. :-D Kuinka se ruokablogin kirjoittaminen on taas jäänytkin; en ymmärrä. Hyvä, että muistutit asiasta!

      Oikein ihanaa viikonloppua sinullekin! <3

      Poista
    2. Kiva, että kehut lämmittivät <3 Ja ymmärrän tosi hyvin tuon ilon jokaisesta kommentista; mun oma blogi on niin pieni ja vaatimaton, eikä lukijoita ole kauhean paljon, niin jokainen kommentti on aina juhlan arvoinen :)

      Ja kiva, että uusia reseptejä on tulossa. Intialainen ruoka alkaa aina maistua talven tullen, enkä ole vielä mitenkään pro tuon alueen sapuskoissa, joten uudet ohjeet ovat aina tervetulleita!

      Poista
    3. <3

      Lisäsin sinut muuten tuohon blogilistalleni. Toivottavasti et pahastu. :-)

      Poista
    4. No en todellakaan pahastu, kiitos <3

      Poista
  10. Olipa taas kaikkea kivaa tässä postauksessa:)
    Kahviplantaasiretkestä olisi kiva lukea, olen itse ollut sellaisessa, ja se kahvi siellä oli pahinta ikinä, sillä paahtoivat kahvipapuja sellaisessa pannun tapaisella, ja se kahvi oli kitkerää kuin mikä.
    Hih, duunatut takapuolet;D Ihan sama juttu oli Venezuelassa , ihan ensimmäisenä se oikein pisti silmään, kun naisilla oli niin avonaiset puserot, kalliita tissejähän piti esitellä., Silloin kun siellä olin, plastiikkakirurgiset toimenpiteen olivat niin yleisiä että metrossakin oli klinikkojen mainoksia.
    Olen täälläkin joskus nähnyt ihmisiä työvaatteissa. Esim kokithan tunnistaa niistä raitahousuista, ja olen joskus nähnyt myös terveyspuolen ihmisiä työvaatteissa.
    Que tengas un buen fin de la semana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit. :-)

      Ooh, on kyllä aika kauheaa, jos kahviplantaasilla saa pahinta kahvia ikinä, kun siellähän sitä pitäisi parhaat kahvit saada. :-(

      Ja juu, onhan se esiteltävä kirurgin aikaansaannoksia, ettei mene rahat hukkaan. :-D Vähän sama juttu kuin kehonrakentajilla, jotka käyttävät kireitä/pieniä vaatteita, jotta kaikki lihakset varmasti näkyisivät. Tästä tulikin mieleeni, että tässä talossa asuu yksi kehonrakentaja(?)nainen, joka on aika usein salilla samaan aikaan kuin minä. Hän on niin kovin miehekäs olemukseltaan - siis ihan kasvoiltaankin - että olen miettinyt, käyttääköhän hän mahdollisesti jotain steroideja. Vaikka ei kai tässä(kään) pitäisi olla mitään ihmeteltävää, kun eivätköhän steroidit ole nykyään niin yleisiä kehonrakentajien keskuudessa, että on tavallisempaa käyttää niitä kuin olla käyttämättä.

      Tänään taas näin niin monta terveysalan työntekijää työvaatteissaan, että olin ihan pöyristynyt. Pitäisi ehkä ruveta kulkemaan laput silmillä, niin olisi vähemmän hämmästeltävää. ;-D

      Mukavaa viikonloppua sinullekin, Jael! <3

      Poista
  11. Pitkään aikaan en ole kommentoinut, vaikka aina luen uusimman postauksesi. Nää on kyllä niin kivoja juttuja ja kuten joskus sanoin: Minä matkustan sinun juttujesi myötä pitkin maailmaa (t: se mummo, joka ei koskaan ole ollut edes lentokoneessa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olet jaksanut pysyä mukana. <3 Oikein mukavaa ja leppoisaa vikkonloppua ja joulunodotusta sinulle. :-)

      Poista
    2. Kiitos Satu. Me päätettiin papan kanssa lähteä kolmen päivän jouluristeilylle. Koskaan en ole tykännyt laivareissuista (lasten kanssa joskus risteiltiin), mutta nyt päätettiin tehdä näin ja välttää kaikki jouluhässäkkä.

      Uskoisin, että laivalla ei ole nuorisoa rellestämässä. Mulla vaan on yli 60 joulua nähneenä jotenkin mitta täynnä.

      Poista
    3. Kuulostaa kivalta idealta! Laivalla on varmaan ihan omanlaisensa tunnelma jouluna. Eikä tarvitse laittaa ruokaa eikä höösätä muutenkaan, vaan saa nauttia valmiista. :-)

      Minustakin tuntuu, että nuoriso rellestää laivalla muina aikoina kuin jouluna. Tunnelmallista risteilyä teille! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3