Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


perjantai 22. helmikuuta 2019

Pablo Escobar ja Mónaco

Lupasin joskus aiemmin kirjoitella Pablo Escobarista, mutta aihetta on ollut vähän vaikea lähestyä. Nyt päätin kuitenkin yrittää, sillä aihe on taas varsin ajankohtainen (syistä, joihin palaan myöhemmin). 

Pablo Escobar kuuluu kiinteästi Medellínin historiaan, ja Escobarin haamu leijuu edelleen kaupungin yllä, vaikka hänen kuolemastaan on reilut 25 vuotta. En tiennyt Escobarista ennen Kolumbiaan tuloani juuri mitään muuta kuin sen, että Escobar oli ollut joku huumepomo. Kolumbian - ja varsinkin Medellínin - historia oli minulle muutenkin varsin tuntematon, mutta ennakkoluulot maata kohtaan olivat sitäkin vahvemmat.

Lainasin ennen Kolumbiaan lähtöni kirjastosta Pablo Escobarin elämästä kertovan, Thierry Noëlin kirjoittaman kirjan Hopeaa vai lyijyä, mutta totesin kirjan niin pitkästyttäväksi, etten päässyt alkua pidemmälle. Ajattelin myös, että ehkä olisi parempi tutustua Medellínin historiaan vasta Kolumbiassa, koska saisin täällä varmasti paljon todenmukaisemman ja monipuolisemman kuvan kuin jonkun ulkopuolisen kirjoittamasta kirjasta.

Fernando Boteron maalaus La muerte de Pablo Escobar, 1999 (Pablo Escobarin kuolema). Maalaus on Medellínin Antioquia-museossa, jossa kuvakin on otettu.
En aio selostaa Escobarin elämää tai "uraa" yksityiskohtaisesti, sillä asiasta on kirjoitettu niin paljon jo muualla. Suomeksi Pablo Escobarista ja hänen vaikutuksestaan Kolumbian historiaan voi lukea esimerkiksi täältä. Jotakin on kai kuitenkin kerrottava menneisyydestäkin, ennen kuin voin hypätä nykyisyyteen.

Escobar oli aloittanut kokaiinin salakuljettamisen Yhdysvaltoihin 1970-luvulla, ja kokaiinista oli tullut niin tuottoisa bisnes, että Escobarista oli tullut yksi maailman rikkaimmista miehistä. Elämä oli vielä 1980-luvun alussa suhteellisen rauhanomaista, mutta tilanne muuttui vuonna 1984, kun Kolumbia ja Yhdysvallat tekivät rikollisten luovutussopimuksen, jonka mukaan kolumbialaiset saatettiin luovuttaa oikeuden eteen Yhdysvaltoihin. Tämä ei miellyttänyt Escobaria ja hänen kumppaneitaan, sillä mahdollisuus joutua yhdysvaltalaiseen vankilaan ei houkutellut. Kolumbiassa viranomaiset olivat lahjottavissa, ja vankiloistakin pääsi pakenemaan pelottelemalla ja lahjomalla, mutta Yhdysvalloissa sellainen ei onnistunutkaan.

Pablo Escobar ja hänen nuori vaimonsa. (Kuva on vaimon, Victoria Eugenia Henaon, omaelämänkerrallisesta kirjasta Mi vida y mi cárcel.)

Vastaiskuna Escobar kumppaneineen perusti ryhmän nimeltä Los Extraditables, jonka mottona oli: ennemmin kuolema Kolumbiassa kuin vankila Yhdysvalloissa. Ryhmän tarkoituksena oli saada Kolumbian hallitus mitätöimään laki. Tilanne kärjistyi sodaksi Medellínin huumekartellin ja valtion välillä, ja kaikki jotka rohkenivat puolustaa lakia tai jotka asettuivat muuten Escobarin kartellin tielle, tapettiin. 1980- ja 1990-luvuilla kuoli satoja journalisteja, poliiseja, tuomareita, poliitikoita sekä siviilejä, jotka sattuivat olemaan väärässä paikassa väärällä hetkellä. Esimerkiksi vuonna 1989 huumekartelli räjäytti Bogotásta lähteneen lentokoneen ja tappoi kaikki kyydissä olleet 101 matkustajaa ja 6 miehistön jäsentä - ihan vain siksi, että kyydissä tiedettiin olevan presidenttiehdokas César Gaviria Trujillon. Myöhemmin kävi ilmi, että Gaviria ei ollut edes ollut mukana lennolla. (Gaviria valittiin presidentiksi seuraavana vuonna.)

Escobar harrasti autourheilua ja osallistui Renault Cupiin. (Kuva Henaon kirjasta.)

Murhat olivat Medellínissä 1980- ja 1990-luvuilla niin tavallisia, että ne kuuluivat kaupunkilaisten arkeen. Kaupunkikierroksellani oppaanamme toiminut nainen kertoi käyneensä 1990-luvulla koulua ja nähneensä koulumatkallaan usein ruumiita. Ruumiit olivat niin tavallinen näky siihen aikaan, että nainen kertoi ajatelleensa ruumiin nähdessään vain, että "ai, tuossa on taas yksi".

Escobarin etsintäkuulutus vuoden 1992 El Mundo -lehdessä. (Kuva on otettu Casa de la Memoria -museossa.)

1990-luvun alussa Escobarin kiinniottamiseksi järjestettiin massiivinen ajojahti, joka päättyi vuoden 1993 joulukuussa, jolloin Escobar kohtasi loppunsa erään medelliniläisen talon katolla. Jotkut sanovat Escobarin tappaneen itsensä, ja esimerkiksi Escobarin poika on sitä mieltä, että Escobar tappoi itsensä, oikeastaan kahdesti: ensin hän antoi jäljittää puhelunsa, jotta jäisi kiinni, ja sen lisäksi hän ampui itse luodin päähänsä.

Fernando Botero: Pablo Escobar muerto, 2006 (Pablo Escobar kuolleena). (Museo de Antioquia)







Escobarin kuoleman jälkeen lehdessä oli tietoiskulaatikko, jossa lueteltiin Escobarin ammatit. Niihin kuuluivat kongressiedustaja, hautakivikauppias, autovaras, palkkamurhaaja, savukkeiden salakuljettaja ja huumekauppias. (Kuva on vuoden 1993 El Espectador -lehdestä museo Casa de la Memoriassa.) 

Monet sellaiset, jotka eivät ole eläneet Escobarin aikana eivätkä ole kokeneet itse Escobarin ajan kauhuja, pitävät Escobarin jonkinlaisena sankarina ja jännittävänä henkilönä maailmanhistoriassa. Jotkut yrittävät puolustella Escobaria sillä, että Escobar teki myös hyviä asioita: hän lahjoitti rahaa köyhille ja rakennutti heille taloja, sairaaloita ja jalkapallokenttiä. Tästä syystä monet köyhät suorastaan ihannoivat Escobaria. Escobarin hyväntekeväisyys oli kuitenkin vain kulissia, ja todellisuudessa Escobar oli julma mies, joka tappoi yli 3000 ihmistä. Kaupunkikierroksen oppaan sanoja lainatakseni: "Kuinka monta taloa tarvitsee rakentaa, jos joku tappaa äitisi, veljesi tai tyttäresi? Kuinka monta taloa riittää hyvittämään teon?" Niinpä.

Pablo osti maata Moravian roskamäeltä ja rakennutti asunnottomille 300 asuntoa. (Kuva Henaon kirjasta.)

Myös monet Medellínissä vierailevat turistit tuntevat vetoa Escobarin tarinaa kohtaan ja haluavat käydä katsomassa paikkoja, jotka liittyvät Escobarin elämään - hänen entisellä asuinpaikallaan, La Catedral -vankilassa, Escobarin kuolinpaikalla ja niin edelleen. Medellínissä on tarjolla jos jonkinlaista opastettua Pablo Escobar -kierrosta, ja aluksi mietin itsekin, pitäisikö osallistua sellaiselle.

Ymmärsin kuitenkin hyvin pian, että paikalliset eivät pidä siitä, että Escobarista on tehty turistinähtävyys. On väärin ihannoida miestä, joka on aiheuttanut niin monelle kolumbialaiselle surua ja tuskaa. Escobarista kiinnostuneet turistilaumat pitävät menneisyyden ja tavallaan Escobarinkin hengissä, vaikka paikalliset haluaisivat unohtaa menneisyyden ja katsoa eteenpäin. Päätin siis kunnioittaa paikallisia ihmisiä ja kaupungin traagista historiaa ja olla osallistumatta minkäänlaisille Escobar-kierroksille.


Netflixissä pyörivä Narcos-sarja, joka kertoo Escobarin elämästä, ei ole ainakaan yhtään vähentänyt turistien määrää. En ole itse nähnyt kyseistä sarjaa, enkä aio sitä katsoakaan, mutta olen ymmärtänyt, että sen esittämä kuva Escobarin elämästä on valheellinen ja hyvin kaunisteltu. Esimerkiksi Escobarin poika, Juan Pablo, nykyiseltä nimeltään Sebastián Marroquín, on kritisoinut sarjaa siitä, että se on täynnä virheitä ja että se saa huumekaupan näyttämään jotenkin coolilta. Nuoret ympäri maailmaa kirjoittavat Juan Pablolle, kertovat haluavansa huumekauppiaiksi ja kysyvät häneltä neuvoja. (Juan Pablo on arkkitehti, ja hän teki heti isänsä kuoleman jälkeen selväksi, että hänellä ei ole minkäänlaista aikomusta seurata isänsä jalanjälkiä.) Vaikka Escobar oli isänä lämmin ja rakastava, Juan Pablo tietää myös isänsä pimeän puolen ja sanoo Escobarin olleen paljon julmempi kuin mitä sarjassa annetaan ymmärtää. (Olisi kiva tietää, jos joku on katsonut Narcosia. Millaisia ajatuksia se on herättänyt?)

Escobar vastasyntyneen poikansa, Juan Pablon, kanssa.


Muutama päivä sen jälkeen, kun olin saapunut Medellíniin, sanomalehdessä kirjoitettiin Escobarin entisestä asuintalosta Mónacosta, joka sijaitsee Santa María de los Ángelesin kaupunginosassa ja joka on juuri yksi näistä turistikierroksien kohteista. Lehdessä kerrottiin, että talon seinät oli peitetty joulukuun alussa tekstijulisteilla, joilla pyrittiin saamaan paikalla vierailevat ulkomaiset turistit pohtimaan Escobarin uhrien kohtaloa. Uteliaisuuteni voitti, ja päätin lähteä käymään silloin joulukuussa katsomassa Mónacoa. Ajattelin kai, että kaupungin lisäämä syvällisempi näkökulma tekisi rakennuksen pällistelyn jollakin tapaa hyväksyttävämmäksi.

Paikalle saapuessani Mónacon edessä oli taksi ja ryhmä turisteja ihmettelemässä Mónacoa. 









"Kunnioita suruamme ja uhrejamme. 1983-1994, 46 612 ihmishenkeä vähemmän."
"Tämä on eettinen taistelu, jolla yritämme saada takaisin arvot, jotka mafia meiltä vei."

Mónacon tilalla oli aiemmin kaksi huvilaa, jotka Escobar osti ja purki. Sen jälkeen hän rakennutti tontille ennätysajassa kahdeksankerroksisen kerrostalon, Mónacon, jossa hän asui perheineen ja henkivartijoineen vuosina 1986-1989.

Kuva kattohuoneiston olohuoneesta silloin joskus "loiston" päivinä. (Kuva Henaon kirjasta.)




Mónaco muutti naapuruston elämän täysin. Kadut täyttyivät Escobarin turvamiesten autoista, ja pihalla järjestetyt juhlat paikalle tilattuine orkestereineen koettelivat naapureiden hermoja. Oma tenniskenttä, uima-allas ja muut mukavuudet takasivat Escobarin perheen viihtyvyyden. Talon alla avautui valtava tunneliverkosto, jolla varmistettiin, että Escobar perheineen pääsisi pakenemaan talosta, jos sellainen tilanne tulisi.

Escobarin viholliset räjäyttivät talon edessä kaksi autopommia, joista toisessa, vuoden 1988 iskussa, kuoli kolme Escobarin turvamiestä. Escobar itse ei ollut tapahtumahetkellä talossa, mutta hänen perheensä oli, ja isku teki Escobarin tyttären, Manuelan, toisen korvan kuuroksi. Yli kolmekymmentä naapuria kärsi iskussa vahinkoja.



Kun kävelin alueella, katselin ympärillä olevia taloja ja mietin, kuinkakohan moni niistä oli ollut olemassa jo Escobarin aikoina. Asuinalue näytti aivan tavalliselta asuinalueelta, ja oli vaikea kuvitella, millaista ihmisten elämä oli Escobarin aikana mahtanut olla. 

Escobarin poismuuton jälkeen Mónacossa on ollut silloin tällöin jonkinlaista toimintaa, ja rakennusta ovat käyttäneet niin kristillisen yhdistyksen jäsenet, nahkateollisuus kuin mainostoimistokin. 2000-luvun alusta lähtien Mónaco on ollut kuitenkin tyhjillään. Rakennus on rapistunut, kasvillisuus on ottanut omansa takaisin, ja rotat ovat valloittaneet kellarin. Rakennus on kiinnostanut viime aikoina enää turisteja, jotka ovat saapuneet paikalle suurin joukoin ihmettelemään paikkaa, jossa Escobar oli joskus asunut. 

Huomenna Mónacoa ei kuitenkaan enää ole. Yksi aikakausi päättyy, sillä Mónaco räjäytetään maan tasalle huomenna kello 11.00 paikallista aikaa. Räjäytyksen on määrä kestää kolme sekuntia, ja sen jälkeen rakennus on enää vain pelkkä muisto. En usko, että kukaan jää kaipaamaan Mónacoa - kaikkein vähiten naapurit.

Rakennuksen kohtaloa pohdittaessa esitettiin muun muassa sellainen ajatus, että Mónacosta tehtäisiin museo. Lopulta päädyttiin kuitenkin siihen, että rakennus purettaisiin. Medellínin pormestarin, Federico Gutiérrezin, mukaan purkamisen tarkoitus ei ole yrittää saada ihmisiä unohtamaan kaupungin synkkä menneisyys, vaan menneisyyden hahmot on tarkoitus korvata uusilla päähenkilöillä. Rakennuksen tilalle rakennetaan puisto, jolla kunnioitetaan Medellínin väkivaltaisen aikakauden uhreja.

Puistosta pidettiin suunnittelukilpailu, jonka voitti suunnitelma nimeltä Inflexión. (Kuva: El Tiempo.)


Kuva: El Tiempo.






Jos aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen lämpimästi katsomaan seuraavan videon, jossa Escobarin poika kertoo suhteestaan isäänsä ja jossa käydään pikaisesti läpi myös Escobarin elämää. Video on englanninkielinen, ja se kestää 15 minuuttia.




LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOA:

Englanniksi:
Extradition feared by traffickers, resented by Colombians 
Medellín fights against the stigma of Pablo Escobar 
Narcos season 2: Pablo Escobar's son says Netflix show is 'insulting' and lists 28 historical errors 
Narcos TV show: "My father was much crueler than the Pablo Escobar you see on Netflix"
Shaken Colombia Acts At Last On Drugs 
The Controversy of the Pablo Escobar Tour in Medellín
Why Colombia Says #NeverAgainEscobar

Espanjaksi:
Así será el parque que reemplazará el edificio Mónaco en Medellín
Edificio Mónaco fue empapelado en homenaje a víctimas de Esobar 
El edificio Mónaco, de Pablo Escobar, llega a su fin este viernes
El edificio Mónaco, de Pablo Escobar, se va al suelo 
En imágenes: el horror y últimos días de Pablo Escobar hace 25 años
En Moravia, el morro de basura hoy es el mejor jardín de la ciudad
La historia detrás de los cuadros que pintó Botero sobre Pablo Escobar
Paso a paso: así serán los últimos minutos del Mónaco

24 kommenttia:

  1. Ajatteluun herättävä teksti, kiitos.

    Historia tuntee näitä mätäpaiseita enemmänkin. Esittävät ja kenties luulevatkin olevansa aikansa "Robin Hoodeja". Ovat kuitenkin omaa etuaan ajavia, laskelmoivia julmureita.

    Sääli vaan ihmisen luontoa kun näistä historian virheistä ei kuitenkaan oteta oppia, vaan aina tilalle kohoaa uusi kenties vielä julmempi.

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä pelottavaa ajatella, miten jotkut ihmiset tulevat sokeiksi teoilleen ja sille, mikä on oikein ja mikä väärin. Ei voi olla miettimättä, että ovatko he olleet jo syntymässään sellaisia, vai onko kasvatuksessa mennyt jokin niin sanotusti pieleen.

      Ja ehkä niitä toisten virheitä ei aina edes nähdä virheinä, sillä esim. Kolumbiassa on paljon nuorisoa, jotka haluaisivat olla seuraava Pablo Escobar. Mutta uskon, että tämmöinen sokeus johtuu siitä, että nämä nuoret eivät ole eläneet Escobarin aikakaudella, eivätkä tiedä, miten kauheaa elämä silloin oli. Tai ehkä he eivät vain välitä?

      Poista
  2. Vau, miten hyvä postaus! Luin ihan henkeäni pidätellen. En oikeasti tiennyt Escobarista muutamaa kliseistä faktaa enempää. Osasit kertoa todella kiinnostavasti tämänkin tarinan.
    Kiitos Satu, nyt minäkin olen huomattavasti fiksumpi. Ainakin tässä asiassa.
    Ajatus sinne kauas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos, Leena. <3

      Minäkään en tiennyt Escobarista juuri mitään ennen tänne tuloani, mutta täällä ei voi oikein välttyä Escobarin haamulta. Toivon, että antamani kuva asiasta on mahdollisimman objektiivinen ja todenmukainen.

      Mukavaa viikonloppua sinulle! Josko se kevät sieltä tulla jolkottelisi. :-)

      Poista
  3. Tuollaisissa pahoissa rikollisissa on aina jotain kiehtovaa, mutta pitää aina muistaa että vaikka Escobar yrittikin kiilloittaa mainettaan lahjoituksilla ja köyhien auttamisilla, niin se paha puoli oli niin paha ettei se auta.Kolumbialainen ystäväni Gloria täällä on kertonut siitä pelon ilmapiiristä joka vallitsi Escobarin aikana,aika kauhistuttavaa. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus💗Mullahan on ikuisuus sitten kirjoitettu postaus entisestä Santanderin kuvernööristä, jonka tapasimme Venezuelan Meridassa, ja miten hän ja mukana olleet henkivartijat kehuivat miehen olleen Escobarin tappaja. (ehkä. yksi niistä, niin monet halusi ottaa siitä kunnian😏)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ajattelen, että mikään määrä hyväntekeväisyyttä ei voi hyvittää kaikkia Escobarin pahoja tekoja tai tuoda takaisin niitä ihmisiä, jotka hän on tappanut. Tuntuu hirveältä ajatella, että joku oikeasti puolustelee Escobaria ja jopa ihailee häntä.

      Sympatiani Glorialle. <3 On mahdoton kuvitella, millaista elämä on Medellinissä silloin joskus ollut. Toivon, että ihmiset olisivat viisastuneet sen verran, että vastaavaa ei koskaan enää tapahtuisi, missään päin maailmaa.

      Muistankin, että kerroit noista miehistä, jotka kertoivat tappaneensa Escobarin. Moni ottaisi varmaan hyvin mielellään siitä asiasta kunnian! Minä uskon Escobarin pojan tapaan, että Escobar jäi tahallaan kiinni, koska hän tiesi, miten vaarallista puhelimessa puhuminen on, ja siitä huolimatta hän soitti piilopaikastaan aina vain uudelleen Juan Pablolle, vaikka tämä kuinka kielsi.

      Poista
  4. P. S. Olen nähnyt Narcos-sarjan ensimmäisen kauden,mutta en muita kausia, ja Escobar esitettiin siinä kyllä paholaisena, mutta voin kuvitella että joillekin sarja aiheuttaa myös ei-toivottua ihannointia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta olisi mielenkiintoista katsoa Narcosia ja verrata sitä todellisuuteen - tai ainakin niihin todellisuuden murusiin, jotka minä tiedän. Koko todellisuuttahan ei voi tietää kuin Escobar itse. Ja toisaalta ymmärrän kyllä senkin, että eiväthän tuommoiset sarjat voi koskaan olla suoria toisintoja todellisuudesta, mutta faktatiedot voisivat kuitenkin olla oikein (viittaan nyt noihin Juan Pablon löytämään 28 asiavirheeseen).

      Poista
    2. Juan Pablo oli täällä muuten viime vuonna kertomassa elämästään&isästään. Oli kuulemma täyteen buukattu juttu.

      Poista
    3. Oho, kuulostaa mielenkiintoiselta. En yhtään ihmettele, jos oli täyteen buukattu.

      Poista
  5. Luin tuosta pojasta jokin aika sitten. Kiitos, tämä oli hyvä kirjoitus. Tuli mieleen Hitler ja siihen liittyvät paikat ja mitä niille on tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, Helena, kommentistasi. Hitler tuli minullekin Escobarista mieleen. Mutta kohta yhtä Escobar-nähtävyyttä ei tosiaan enää ole, kun Monaco vajaan parin tunnin päästä räjäytetään taivaan tuuliin.

      Mukavaa viikonloppua sinulle! :-)

      Poista
  6. Ollaan paljon kuultu Escobarista, kun olimme kerran useamman tunnin kestävässä seminaarissa, jossa oli teemana Kolumbia. Paljon on jo muuttunut siinä maassa, mutta paljon on vielä muututtava. Oli mm. järkyttäviä filmejä lapsisotilaista. Botero on parasta Kolumbiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä tosiaan vielä työmaata on, ja paljon. Suunta on kuitenkin oikea, vaikka muutos hidasta onkin ja vaikka välillä tulee takapakkiakin.

      Minä en ole vielä oikein löytänyt Boteron taiteen iloja, mutta jospa tässä tapahtuisi jonkinlainen "valaistuminen"...

      Poista
  7. Minua on aina kiehtonut kaikki mafia-sarjat sun muut leffat ja tarinat aiheesta. Toisaalta ärsyynnyn kyllä koko aiheen romantisoinnista ihan kauheasti, joten en tajua miksi niitä kummisetiä sun muita jaksan aina tiirailla....Musta on hyvä, että siellä paikallishallinto on ottanut asiaan tiukan linjan, voisihan Escobar-teeman lyödä rahoiksikin mutta se olisi törkeää uhreja ja ajan pelossa eläneitä kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa varsin tutulta tuo, että välillä tekee ihan jotain muuta kuin toivoisi tekevänsä. :-D

      Mukavaa viikonloppua, Petra! <3

      Poista
  8. Hei Satu, toivottavasti kaikki ok. En ehkä muuten kysyisi mutta kun olet Colombiassa. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä, Jael, kaikki on ihan hyvin.

      Mukavaa viikonloppua - ja naistenpäivää! <3

      Poista
  9. No samaa tulin tänne kyselemään kuin Jael. Alkoi jo huolestuttaa, kun ei mitään kuulu, mutta toivottavasti tuo edellinen vastaus pätee tänäänkin <3?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se pätee tänäänkin - miinus naistenpäivä ja viikonloppu. :-) Niiden sijasta voisin toivotella mukavaa maaliskuista viikkoa. <3

      Poista
    2. No huh. Hyvä kuulla ja kiitos samoin <3

      Poista
  10. Ennemmin kuin Narcosia, niin kannattaa katsoa se kolumbilainen sarja El patron. Toivottavasti vielä löytyy Netflixistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos tosi paljon vinkistä! En ollut kuullutkaan tuommoisesta! Täytyykin heti katsoa, löytyisikö sarja Netflixistä. Kuulostaa ihan supermielenkiintoiselta!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3