Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Mariachien vainoama

Kai sitä pitäisi yrittää taas raapia jonkinlainen postaus kokoon.

Edellisen kirjoituksen kommenteissa jo kyseltiinkin sitä, miten viisumini kanssa kävi. No vuoden viisumi tuli ongelmitta, ja passikin on taas omassa hallussani. Kun hain passia viime viikolla asianajajan luota, sain kuulla, että seuraavaksi minun pitäisi hakea bolivialaista ulkomaalaisten henkilökorttia (Cédula de Extranjero). Ensimmäinen ajatus oli, että onko ihan pakko. Minusta tuntui, että olin asioinut bolivialaisten viranomaisten kanssa jo yhden elämän tarpeiksi. Sitten selvisi, että henkilökortti on pakollinen ja että sitä pitäisi hakea 25 vuorokauden kuluessa viisumin saamisesta, tai muuten tulisi sakkoja. Kuinka yllättävää.

Eihän siinä sitten muu auttanut kuin suunnistaa taas yhteen virastoon. Hakuprosessini oli kuitenkin siinä mielessä helppo, että asianajan sihteeri järjesti minulle kaikki paperit kasaan ja varasi minulle ajankin Segipin (Servicio General de Identifcación Personal) toimistoon. Minun tarvitsi vain marssia kansio kädessäni paikalle.

Ventura Mallissa saa arvailla jalkapallon MM-kisojen voittajajoukkuetta. Palkintona on kodinelektroniikkaa ja lepolasseja. Yksi arvaus Bolivian puolesta!


Segipin toimisto on Ventura Mallin kolmannessa kerroksessa, ja olin kuvitellut, että toimisto olisi pieni ja hikinen koppi, jossa pari jussia tulostelisi henkilökortteja. Vielä mitä: "toimisto" oli jättimäinen halli, jossa oli pari-kolmekymmentä palvelutiskiä ja satapäin ihmisiä hakemassa ajo- tai henkilökortteja. Sainpahan taas nauttia oikein kunnon markkinatunnelmasta, kun kymmenet ihmiset yrittivät tunkea oviaukosta yhtä aikaa sisään. Onneksi minulla oli se varattu aika, niin pääsin sisälle ongelmitta eikä tarvinnut jonottaakaan.

Virkailija otti taas yhden valokuvan, uudet sormenjäljet ja kyseli niitä näitä. Parinkymmenen minuutin päästä olinkin vapaa lähtemään. Henkilökortin pitäisi olla valmis perjantaina, ja sitä korttia pitää nyt sitten ilmeisesti kuljetella aina mukana, jos poliisi sattuu kyselemään.

Näin viime viikolla naapuritalon katolla kaksi isoa ja pelottavan näköistä mustaa lintua.




Sain selville, että linnut olivat mustakondoreita, joiden siipien kärkiväli voi olla jopa 1,7 metriä. Mustakondorit ovat petolintuja, ja niitä esiintyy Etelä-Amerikassa ja Pohjois-Amerikan kaakkoisosissa. Mustakondorit ovat siitä poikkeuksellisia tipuja, että ne eivät tee pesää, vaan ne munivat sen sijaan esimerkiksi onttoihin kantoihin, isojen kivien väliin, luoliin ja jopa hylättyihin rakennuksiin. Niillä on myös erikoinen tapa koristella hautomispaikka kiiltävillä esineillä, kuten pullonkorkeilla, kirkkailla muovinpalasilla tai lasinsirpaleilla.


Vieläkin erikoisempi on minusta tapa, jolla mustakondorit (sekä myös kalkkunakondorit) vilvoittelevat. Mustakondorien jalat näyttävät vaaleanharmailta, vaikka ne ovat oikeasti tummanharmaat. Vaaleanharmaa väritys johtuu siitä, että mustakondorit viilentävät itseään niin, että ne ulostavat jaloilleen, ja ulosteen mukana oleva valkoinen virtsahappo värjää jalat valkoisiksi. Täytyykin kokeilla tätä seuraavan kerran, kun tuppaa hikoiluttamaan.

En ole koskaan nähnyt tällaisia lintuja, ja jäinkin hieman taikauskoisena miettimään, mitä lintujen näkeminen mahtoi merkitä. Tiesikö se jotain huonoa?



Seuraavana aamuna sain viestin, että äiti oli joutunut sairaalaan. Viime viikolla tulikin mietittyä taas aika moneen kertaan, että mitä helvettiä teen jossain Boliviassa, kun minun kuuluisi olla ihan muualla. Onneksi sain passini takaisin samana päivänä, kun kuulin tilanteesta, ja olisin päässyt matkustamaan Suomeen, jos tarve olisi vaatinut. Äitikin pääsi eilen kotiin. ❤

Jos aurinko paistaa täällä väärällä puolella taivasta, niin kuukin on ihan nurinniskoin. Kultainen kädensija (tuo puolikkaan lenkin näköinen muodostelma) näkyy täällä kuun alaosassa, kun se Suomessa näkyy kuun luoteisosassa (olen kuvannut suomalaista asentoa esimerkiksi täällä). Ilmeisesti kuu näkyy eteläisellä pallonpuoliskolla täysin päinvastaisessa asennossa kuin pohjoisella pallonpuoliskolla. Minä olen jo niin sekaisin näiden pallonpuoliskojen ja taivaan asentojen kanssa, etten jaksa enää edes yrittää ymmärtää.

Viime viikonloppuna Bolivian yllätti kylmäaalto, joka antoi osviittaa siitä, että talvi on todellakin tulossa tänne. Lämpötilat jäivät öisin alle kymmenen asteen, ja päivälläkin oli vain kolmisentoista astetta lämmintä. Nämä lukemat tuntuvat todella jäätäviltä, koska - yllätys, yllätys - meillä ei ole ukkelin kanssa mitään lämpimiä vaatteita mukana.

Ei ole siis ollut mitään asiaa uima-altaalle.












Sisälläkin on todella kylmä, varsinkin olohuoneessa, jonka seinässä on kaksi tuuletusaukkoa, joista vetää oikein kunnolla. Onneksi ukkeli keksi, että ilmastointilaitteen saa myös lämmittämään, joten olemme pärjäilleet sisätiloissa kohtuullisen hyvin.

Kokkailu lämmittää myös! Keksin tänään, että kaasuliedellä voi grillata maissia.



Viikonloppuna ukkeli päättikin lähteä Ventura Malliin ostamaan jotain lämmintä päällepantavaa. Minunkin piti ostaa jotain lämmikettä, mutta päätin lopulta kuitenkin yrittää sinnitellä niillä vaatteilla, joita minulla on. En halua matkalaukkuun enää yhtään vaatekappaletta lisää. Ostinkin sitten vain punaviiniä, josta piti tulla glögiä, mutta ei sitten tullutkaan.

Tämä asu olisi viehättänyt kovasti! Tosin tämä tuskin on mitenkään erityisen lämmin. 😆
Ukkeli puolestaan ehdotti, että minun kannattaisi ostaa tämä. (Huono kuva, sori.)

Ventura Mallissa näki ja kuuli, että flunssa-aalto on tainnut iskeä, sillä kaikki tuntuivat niiskuttavan ja köhivän. Olenkin odotellut, joko minunkin useamman vuoden flunssaton putkeni menisi poikki. Jäänee nähtäväksi, vaikka olenkin satavarma, ettei minulle mitään flunssaa tule.

Torstaiksi on ennustettu uutta kylmäaaltoa, ja yölämpötilat jäänevät taas kymmenen asteen pintaan. Päivällä lämpötilan pitäisi sentään nousta pariinkymmeneen asteeseen.

Eniten kylmästä kärsivät tietysti kodittomat, joita on täällä aika paljon. Kaupunki on onneksi järjestänyt kodittomille hätämajoituksia, joista kodittomat voivat saada lämpimän yösijan lisäksi ruokaa ja tarvittaessa myös terveydenhoitoa. Viime viikosta lähtien hätämajoituksia on käyttänyt yli tuhat ihmistä.

Mie katon Bolivian televisiota! (Miehän osaan sujuvasti espanjaa ja kaikki muitakin kieliä.)

En voinut uskoa silmiäni, kun tulin viime viikolla yhtenä päivänä kotiin. Talomme edustalla pyöriskeli mariachi-bändi!

Onpas herralla iso... kitara.


Olivatkohan miehet tulossa vetämään myöhästynyttä äitienpäiväserenadia jollekulle?!

Äitienpäivästä tuli mieleeni, että kun menin muutama sunnuntai sitten salille, hämmästyin suunnattomasti. Naisten pukuhuoneen nurkassa oli nimittäin peittoja, joiden päällä pötkötteli pieni, alle vuoden ikäinen lapsi. Vauvaa vahti ehkä viiden, kuuden vuoden ikäinen tyttö. Pian pukuhuoneeseen tuli myös nainen, ja kävi ilmi, että lapset olivat hänen. En ollut aiemmin nähnyt naista, mutta pian tajusin, että hän oli sinä päivänä salilla siivoamassa (salilla on aina siivooja paikalla).

Kun kerroin myöhemmin tapauksesta ukkelille, ukkeli kysyi, olinko antanut naiselle rahaa. Mieleni olisi tehnyt, mutta en ollut kehdannut, kun olin ajatellut, että jos nainen vaikka pahastuu. Äkkiseltään ajatellen tuskin kukaan rahasta pahastuisi, mutta mistä sitä koskaan tietää, mikä käy kenenkin ylpeyden päälle.

Seuraavana sunnuntaina nainen oli taas lastensa kanssa salin pukuhuoneessa, ja silloin sain idean. Muistin, että oli äitienpäivä, ja keksin, että voisin antaa sillä verukkeella naiselle rahaa. Niinpä sitten toivotin lähtiessäni naiselle hyvää äitienpäivää ja annoin hänelle pienen muistamisen, eikä nainen ainakaan vaikuttanut yhtään pahastuneelta.


Instagram-tililläni ei ole tapahtunut mitään pitkään aikaan, sillä minulla on pienimuotoinen ongelma. Ongelman nimi on se, että blogi on minulle ykköskanava (jos näin voi sanoa), ja haluan laittaa tänne sellaiset kuvat, jotka ovat omasta mielestäni kaikkein kivoimpia. Mutta mitä minä sitten Instagramiin laitan - epäonnistuneita otoksia vai? Minusta olisi nimittäin kiva, jos blogissa ja Instassa olisi erilaisia kuvia, sillä minusta tuntuu jotenkin typerältä laittaa samoja kuvia kahteen paikkaan. Toki muutkin ihmiset tekevät niin, eikä se häiritse minua millään lailla, mulla omalla kohdallani sellainen tuntuu jotenkin tylsältä ja mielikuvituksettomalta. Olisi kiva, jos jokainen kanava olisi omanlaisensa eikä jonkin toisen toistoa. Jatko jäänee nähtäväksi.

Tässähän sitä tulikin katettua taas kaikki aiheet maan ja taivaan väliltä.

Valoa pimeyteen.

22 kommenttia:

  1. On todella pedon näkönen lintu , ja siinä se vaan istuu noinkin lähellä ihmisiä ?! Sä voisit tehdä yhden postauksen : Vapaana elävät eläimet jotka nähny omin silmin . Mun postauksessa olisi : muurahainen , ampiainen ja hyttynen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hassu postausajatus. :-D Tykkään muuten ampiaisista kovasti, tai jos siis ampiaiset ovat niitä karvapalleroita (menen aina sekaisin ampiaisten, kimalaisten ja mehiläisten kanssa, enkä vieläkään tiedä, kuka on kuka). Ne ovat minusta jotenkin niin sympaattisia. :-) Samaa ei voi sanoa noista kahdesta muusta!

      Oli tuonne naapuritalon katolle matkaa ehkä parikymmentä metriä, mutta kuitenkin tosi lähelle ihmistä linnut tulivat. Hyvä että uskalsin avata ikkunaa, kun pelkäsin, että ne hyökkäävät. :-D

      Poista
    2. Ne karvapallerot on kimalaisia. K niinkuin karvapallerot. ;)

      Poista
    3. Hei kiitos hyvästä muistisäännöstä! Nyt muistan tuon varmasti! :-)

      Poista
  2. Upean näköinen lintu, mutta viilennys konsti ei kuulosta houkuttelevalta, khih!
    Toivottavasti äitisi voi hyvin! Voin hyvin kuvitella, kuinka kurjalta sinusta tuntui tuolloin.
    Ihanaa viikon jatkoa Sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei minuakaan tuo viilennystapa ihan hirveästi houkuttele. Mutta helppoahan se on linnuilla, kun ei tartte käyttää vessapaperia tai mitään muutakaan. ;-D

      Äidille kuuluu paljon parempaa, kiitos. Tuo ei ollut ensimmäinen kerta, kun saan tuollaisia viestejä kaukaisiin maihin, eikä sitä epätietoisuuden ja pelonsekaista tunnetta osaa oikein kuvata. Mieluiten olisi itse paikan päällä, niin tietäisi tarkalleen, mikä on tilanne.

      Ihanaa viikon jatkoa sinullekin! <3

      Poista
  3. Upea lintu vaikka petolintu onkin niitäkin tarvitaan. Hyvä kuulla myöskin että äitisi voi jo paremmin, se ei ole ollenkaan kivaa kun on muualla ja saada ikäviä uutisia, silloin repii sielua olla ulkosuomalainen.
    Antoisaa reissua muista lämpimät vaatteet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se tosiaan on, että petolintujakin tarvitaan. Kaikella ja kaikilla on paikkansa tässä maailmassa. Kai niillä hyttysilläkin...?

      Jos nämä ilmat jatkuvat tällaisina, niin kai se on minunkin mentävä ostamaan jotain lämmintä päälle. Peitotkin ovat niin ohuet, että ne eivät hirveästi yöllä lämmitä, ja viime yönäkin palelsi niin, että piti oikein laittaa sukat jalkaan. Mullahan on itse asiassa villalankoja ja puikot mukana, joten voisin tekaista itselleni villasukat. :-)

      Kiitos ymmärryksestä. <3

      Poista
  4. Hui, mitä tirppoja, ihan kuin Ice Agessa ne korppikotkat. Mut kyl mä nauroin iso....kitaraiselle miehelle! :'D
    Alkaa siellä sää kuulostaa samalta kuin täällä, öisin alle 10 astetta ja päivällä saattaa nousta 15:een asteeseen... Yrittäkää tareta/tarjeta/tarkentua/tarkenella... pysyä lämpiminä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes tajunnut tuota kitarajuttua kuvaa ottaessani, vaan mielikuvitus rupesi laukkaamaan vasta kuvaa katsellessani. Koollahan ei ole tunnetusti väliä (tosin minulla olisi tähänkin sanottavaa, mutta jätänpä nyt kuitenkin asian tähän :-D), mutta kyllä isommasta lähtee varmaan paremmat soundit. ;-)

      Ai sielläkin on taas palattu tyypillisiin suomalaisiin kesäsäihin. Kuulostaa tosiaan hyvin samanlaiselta kuin ilmat täällä. Toivotaan, että kesäisemmät päivät palaavat pian!

      Poista
  5. Aika erikoisen nakoinen lintu, kylla tuota varmaan pelastyisin jos vaikka yhtakkia parvekkeeni kaiteella istuisi.
    Mina kun ajattelin etta kuu nayttaa joka puolelle maata saman puolensa ja se toinen ei nay koskaan. Outoa. Kuvasi nayttavat kylla ihan muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnitin joskus muistaakseni Intiassa huomiota siihen, että kuu oli Suomeen verrattuna kenossa (siis ikään kuin 90 asteen kulmassa), mutta täällä kuu näyttää olevan ihan ylösalaisin. Kai tämänkin asian ymmärtäisi, jos vain viitsisi googlettaa, mutta ei sitä aina jaksa. :-)

      Poista
  6. Kylmäaallon kourissa täälläkin kärvistellään. Hrrrr. Tuulee (pohjoisesta) niin että tukka lähtee ja öisin on tainnut jo olla hallaakin. Eli juhannus selvästi lähestyy..

    Mulla on ihan sama (itse itselle kehitelty) "ongelma" kuin sulla. Eli se, etten halua laittaa samoja kuvia blogiin ja Instaan, koska mua itseäni häiritsee toisto. Vaan silläpä sitä sitten saa itselleen kehitettyä yhden ihan turhan muka-probleemaan. Sen verran harvakseltaan mulla syntyy niin kuvia kuin postauksiakin, että jos vielä alkaa kuvien kanssa ronklaamaan, niin vähiin käy (ja on käynytkin) materiaalit :). Mutta onneksi ei ole mitään pakottavaa tarvetta mihinkään jatkuvaan someiluun, koska en koe olevani niin tärkeä tai kiinnostava, että pitäisi koko ajan "tuottaa" jotain sisältöä.

    Elvis-tyyppinen asu on ihan sun näköinen (Elvis ei :)) ja melkeinpä toivon, että kävisit sen ostamassa. Tai ainakin sovittamassa ja ottamassa meille koppiselfien, koska olen satavarma, että sopisitte toisillenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa harmillista, että sielläkin on niin kylmä, vaikka on kesä. Mutta jospa ne lämpimät päivät palaavat taas pian? Toivotaan ainakin! Tosin jos ajattelen juhannuksen säätä, niin mieleen ei tule ensimmäisenä todellakaan mikään helteinen kesäpäivä, vaan kalseanharmaa ja sateinen ilma. Täällä muuten kylmät tuulet puhaltavat etelästä, eli tämäkin asia on päinvastoin kuin pohjoisella pallonpuoliskolla. :-)

      Sama juttu mulla, että minäkin tiedän, etteivät minun instakuvani tai blogipostaukseni kiinnosta ketään ja ettei kenenkään maailma pääty siihen, vaikka en laittaisi Instaan yhtään kuvaa tai kirjoittaisi yhtään postausta. Ollaan kyllä hyviä kehittelemään ongelmia tyhjästä. :-) Itse asiassa kauhulla ajattelen sellaisia bloggaajia tai instaajia, joilla on hirveä määrä seuraajia ja joiden toimet oikeasti kiinnostavat ihmisiä. Siitä tulee varmaan ihat hirveät paineet, kun pitää koko ajan tuottaa jotakin, mikä saisi vielä mieluusti olla erilaista kuin kenelläkään muulla. Minun pääni ei kyllä kestäisi sellaista, ja olen oikein tyytyväinen, että saan elää somessa omilla ehdoillani, eikä tarvitse vastata kenenkään muun vaatimuksiin.

      Elvishän tuosta asusta tosiaan tulee mieleen! :-D Kitara vaan puuttuu, mutta onneksi se saatiin kuitenkin mukaan tähän toisessa kuvassa. :-) Vähän ihmettelin, että edes katselin tuota asua sillä silmällä, koska minähän en ole tykännyt leveälahkeisista housuista. Mutta mieli on ilmeisesti muuttunut, kun ostinkin jo Suomessa yhdet sellaiset. :-)

      Lämpimämpiä päiviä! <3

      Poista
  7. Oli pakko palata vanhaankin kuu-postaukseesi. Mahtava! Olen jonkin sortin kuuhullu -tai siis täysikuu välillä valvottaa minua jos en ole ihan rättipoikki. En ole harrastanut noita avaruusasioita isommin, mutta kestohaaveeni jo kolmisenkymmentä vuotta on ollut kaukoputki. Kaupungissa asuessa siitä olisi tuskin iloa, mutta eihän se haaveilua haittaa.

    Onneksi äitisi voi jo paremmin. Pitkä välimatka lisää huolta ja hätää, silloin kun läheisillä on harmeja. Ainakin minä alan aina hyppiä seinille, jos olen perheenjäsenistä huolissani.

    Kotkat ja kitarat naurattivat täällä :-DD.

    Iloa päiviisi ja pysyttelehän lämpimänä. Vaikka sitten Elvikset yllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että viitsit lukaista vanhankin kuupostauksen. :-) Meidän äiti sanoo myös olevansa kuuhullu, ja minäkin olen huomannut monta kertaa ihmetelleeni, kun uni ei vain ole tullut, ja sitten olen huomannut, että taivaalla möllöttääkin täysikuu.

      Minäkin olen haaveillut uudesta kaukoputkesta jo monta vuotta (annoin vanhan pois), mutta en ole vielä ostanut, kun olen epäillyt, että tulisiko sitä käytettyä. Yöunista on tullut nimittäin niin kallisarvoisia, että en mielelläni tinkisi niistä ja viettäisi iltoja kovin myöhään ulkosalla. Tosin talvella havainnointihan ei olisi ongelma, kun on melkein aina pimeää! :-D Mutta talvella on sitten taas liian kylmä. ;-)

      Välimatka on kyllä kummallinen juttu. Vaikka voisin tehdä ihan yhtä vähän auttaakseni, olin sitten Suomessa tai Boliviassa, niin jollakin tavalla se lähempänä olo kuitenkin helpottaa oloa. Kaukana ollessa huoli paisuu välillä melkoiseksi.

      Katselin muuten tänään halpamarketissa muutamaa karvahupparia, kun ne olivat niin halpoja, että ne kehtaisi jättää vähän käytettyinä Boliviaan. Ne olivat kuitenkin niin luokattoman huonosti tehtyjä, että jätin ne kauppaan.

      Mukavaa viikon jatkoa! :-)

      Poista
  8. Kylmää on tosiaan täälläkin, päivälämpötilat vaihdellen alle ja vähän päälle kymmenen asteen. Entinen naapuri laittoi tuolta idempää kuvaa eilisaamulta, kun auton konepellilla oli ollut muutaman sentin lumikerros. Ja itseasiassa bongasin tuosta lähimetsiköstä vielä eilen yhden lumikasan. :D

    On ikävää elää tilanteessa, jossa jonkun läheisen terveydentila saattaa heikentyä nopeastikin. Mutta ei omaa elämäänsäkään kannata viettää toisen vuoteen äärellä istuen, ainakaan ihan kokonaan.

    Itse olen mieltänyt Instagramin sellaiseksi tuokiokuvien jakamiseksi, vaikken kyseistä palvelua ole koskaan itse käyttänytkään. Eli sinne ne otokset, jotka tuntuvat juuri siinä hetkessä onnistuneilta ja jakamisen arvoisilta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei sielläkään kyllä tällä hetkellä lämmöllä juhlita! Pidän peukkuja, että kesä palaa pian! Ainakin juhannukseksi, jos ei muuten.

      Eihän sitä voi tosiaan viettää omaa elämäänsä toisen vuoteen vierellä istuen. Jotenkin vain helpottaisi omaa oloa, jos voisi olla avuksi jotenkin, vaikka ihan vain käytännön asioissa. Täällä sitä on vain ikään kuin tyhjän panttina odottamassa joka päivä uutisia, ovatko ne huonompia vai parempia kuin edellispäivänä. Ja tämä välimatka saa epäilemään sellaistakin, että jos minulle ei kerrotakaan kaikkea, etten huolestuisi "turhaan".

      Instagram onkin monelle varmaan paikka, jossa he jakavat juuri tuollaisia tuokiokuvia. Minun tuokioni eivät kuitenkaan takuulla kiinnosta ketään, joten kuvieni pitäisi olla edes jollakin lailla hienoja, jotta kehtaisin "vaivata" niillä ketään ja olettaa, että joku viitsisi käyttää aikaansa niiden katsomiseen. Mikä on sikäli käsittämätön ajatus, että minähän toimin tämän blogin kanssa juuri päinvastoin: latailen tänne hirveät määrät kaikenlaista roskaa ja jaarittelen juurta jaksaen ja kaikki puskat kiertäen, ja sitten kumminkin oletan, että joku jaksaa lukea postaukseni alusta loppuun. :-D Eli ei siis minkäänlaista logiikkaa. I rest my case. :-)

      Poista
  9. Kivoja tuokiokuvia taas Boliviasta! Minä jo ajattelin, että mariachi-bändi on tulossa laulamaan sinulle uuden viisumin kunniaksi. Ehkä sitten henkilökortin saatuasi :)

    -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no olisihan siinä ollut kyllä aihetta pieneen serenadiin! :-) Tosin jos minulta kysytään, niin ottaisin serenadini mieluummin joltakin vähän komeammalta mieheltä kuin tuommoiselta stetsonipäiseltä mariachimieheltä. ;-)

      Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  10. Taas niiiiin kiinnostavia juttuja! Tuosta linnusta tuli jotenkin mieleen ne joidenkin maiden tuomarit, jotka istuvat oikeutta vanhan ajan peruukit päässä. Etenkin ekassa kuvassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas hassu mielleyhtymä: :-D

      Mukavaa viikonloppua sinne nallefanille!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3