Onnellisena ei ole helppo olla: saa koko ajan pelätä, että tulee onnettomaksi.


keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Mitä kuuluu, Marja-Leena?

Kesä on ohi Santa Cruzissa, ja ilmat ovat hieman viilenneet. Kun päivälämpötilat alkoivat ennen kolmosella, nyt ne alkavat kakkosella. Kolmenkymmenen pinnassa ollaan silti yhä edelleenkin, ja ilma voi olla välillä hyvinkin hiostava. Välillä taas ilma tuntuu jo melkein viileältä. Tänä aamuna ensimmäisen kerran melkein paleli hihattomassa topissa.

Intouduin taannoin eräänä kuumana päivänä kokeilemaan vihdoinkin maissimehua eli somoa. Hiki lensi kävellessä, joten kylmä mehu tuli enemmän kuin tarpeeseen. Kauppa kävi somo-kärryllä, joten arvelin kyseisen apajan olevan hyvä.

Meikäläinen sopi oikein hyvin tähän lippalakkipäisten herrojen joukkoon.

Maissimehu kuulosti hieman epäilyttävältä, mutta ihan hyvää se kuitenkin oli. Mukin pohjassa olevat sattumat eivät tosin oikein houkutelleet.

Valkoisia maissinjyviä.


Maissi on yksi niistä asioista, joita olen kovasti yrittänyt opetella syömään täällä Boliviassa, onhan maissi niin tavattoman yleinen vihannes täällä. Menestys on ollut kuitenkin kovin heikkoa. Maissi menee reippaasti alas ainoastaan kokonaisena grillattuna (jos mausteet ovat hyvät), mutta ruoassa en maissista pidä. Toinen erittäin yleinen bolivialainen ruoka-aine, jota olen yrittänyt opetella syömään, on kvinoa. Kvinoan kanssa menestys on ollut vieläkin huonompi, ja lopulta luovutin. Kvinoa ei vain ole minun juttuni.



Kuvassa on tyypillisiä alkupaloja paikallisen grilliravintolan salaattibuffasta. Tässä vaiheessa on näköjään vielä yritys päällä, kun lautasella on maissia ja kvinoaakin. Kieli tuli lautaselle vahingossa, kun en tajunnut kieltä ottaessani, mikä lihapala oli kyseessä. Maistoin kieltä, mutta syömättähän sekin jäi. En taida olla kielinaisiakaan. 😆 Olen aina pitänyt itseäni kaikkiruokaisena ihmisenä, joka ei nirsoile, mutta Bolivia on tuonut kiusallisella tavalla ilmi, etten taidakaan olla niin kaikkiruokainen kuin olin kuvitellut.

Viime viikolla piti käydä ottamassa passikuvia, ja olin saanut sellaisen määräyksen, että kuvissa pitäisi olla punainen tausta. Meinasi jo lähteä stressikäyrät nousuun, kun mietin, mistä löytäisin sellaisen valokuvaamon, jossa saisi kuvaan punaisen taustan. Sitten keksin, että maahanmuuttoviraston läheltä saattaisi löytyä sopiva valokuvaamo, kun sieltä saa kaikkea muutakin tämäntyyppistä sälää.

Viraston vierestä löytyikin valokuvaamo, ja hyvin pian selvisi, ettei punainen taustakaan olisi mikään ongelma! 

Kokoelma erivärisiä taustarättejä. Punainenkin siellä näyttää olevan.
Ei muuta kuin oikea väri esiin ja sitten jakkaralle poseeraamaan.
Kirjoittelin aiemmin aikomuksestamme ostaa uusi matkalaukku. Meidän oli ollut tarkoitus ostaa laukku Amerikasta, mutta ukkelin siskon asuinpaikan lähellä ei ollut laukkukauppoja, eikä meillä ollut oikein aikaakaan. Ongelma ratkesi kuitenkin - ainakin tilapäisesti - sillä, että sisko antoi meille kaksi omaa vanhaa matkalaukkuaan. Heillä on kuulemma matkalaukkuja yllin kyllin, ja kaksi joutaisi hyvin meille. Laukut olivat kevyitä kangaslaukkuja (nelipyöräisiä), joten laukut olivat erityisesti minun mieleeni.

Yhdestä laukustamme löytyi Boliviaan päästyämme tämmöinen.


Yksi laukuistamme oli siis tutkittu Amerikassa, ja laukun sisään oli jätetty ilmoitus siitä, että laukku oli tarkastettu. Kun pohdimme aikaisemman laukkupostaukseni kommenttiosiossa sitä, kannattaako matkalaukkua lukita vai ei, niin tässäpä siihenkin vastaus:

Lukitut laukut siis todellakin murretaan auki, joten kannattaa ehkä miettiä kahteen kertaan, ennen kuin lukitsee laukun.

Lukijalta tuli semmoinen toive, että alkaisin laittaa kuvia myös Instagramiin. Nyt olenkin päättänyt kokeilla Instagramia ja katsoa, miten homma lähtee sujumaan. Jos minusta tuntuu, että instailu ei ole minun juttuni, niin sitten lopetan.

Minulla on ollut Instagram-tili jo hyvän aikaa, mutta en ole koskaan innostunut käyttämään sitä. Tai ehkä ei ole kyse innostuksestakaan, vaan olen ollut vain laiska tutustumaan uuteen asiaan, tai sitten taustalla on ollut pelkoja tai ennakkoluuloja. Tykkään ottaa kuvia kameralla, ja kuvaan kännykällä vain silloin, jos minulla ei ole kameraa mukana tai jos en kehtaa jostain syystä kaivaa kameraa esiin. Kuvien siirtäminen kameralta kännykän kautta Instagramiin on tuntunut aivan liian työläältä ajatukselta. Nyt löysin kuitenkin ohjelman nimeltä Planoly, jonka kautta kuvat voi ilmeisesti siirtää suoraan tietokoneelta Instagramiin. (Onko kenelläkään kokemuksia Planolysta?) Luultavasti kuitenkin lisään kännykkäkuvien ottamistakin.

Olen pelännyt sitäkin, että Instagram vie minut niin tyystin mukanaan, etten viitsikään kirjoitella enää blogiin. Sellaista en kuitenkaan haluaisi, koska bloggaaminen on ollut minulle niin kiva ja tärkeä harrastus jo vuosikaudet. Meikäläisen runosuonikin tuppaa pulppuamaan sen verran, että on pakko päästä lätisemään jossakin. Olen pelännyt myös ehkä sitä, että minusta tulee joku hirveä Insta-addikti, jonka ensimmäinen ajatus aina ja kaikkialla on, että tästä ja tästä pitää ottaa kuva ja laittaa se Instaan. En todellakaan haluaisi joutua somen orjaksi.


Toisaalta Instagram myös houkuttelee, sillä Instagram olisi ikään kuin mukana joka hetkessä. Blogipostaukseni tulevat joskus päivien viiveellä, ja postauksista tulee usein myös mammuttimaisen pitkiä, kun pitää saada paljon asiaa samaan läjään. Minua houkuttelee kovasti ajatus, että voisin ikuistaa elämästäni lyhyitä hetkiä ihan reaaliajassa. Se tuntuisi minusta tosi kivalta ajatukselta, vaikkei se ketään muuta kiinnostaisikaan.

En tosin tiedä yhtään, millaisia kuvia Instagramiin pitäisi laittaa, joten voi olla, että laitan Instagramiin ihan vääränlaisia kuvia ja teen kaikki muutkin mahdolliset virheet. Mutta ehkä se ei ole niin vakavaa? Tililläni ei ole vielä juuri mitään, mutta toivottavasti lisää kuvia tulee pian. Jos sinä olet Instagramissa, niin vinkkaahan minulle, miten sinut löytää. Olisi kiva löytää seurattavaa! Minut löytää Instagramista tunnuksella satu3857.

Loppuun vielä pari kuriositeettia tämän talon parkkihallista.



Koska parkkipaikkoja ei ole liiaksi ja monella on useampi auto, autoja täytyy pysäköidä kahteen kerrokseen. Sitä varten monessa parkkiruudussa on tällaiset nosturit: ensin pysäköidään yksi auto tällaisen lavan päälle, sitten nostetaan lava ylös, ja kappas vaan - parkkiruutuun mahtuu toinenkin auto!

Jos on tullut ostettua kaupasta kamaa enemmän kuin mitä jaksaa kantaa, niin ei hätää.


Parkkihallissa on myös ostoskärryparkki, josta saa lainata ostoskärryn, jolla ostokset saa vietyä kotiinsa. Käytön jälkeen kärry palautetaan tähän parkkiin. Näppärää, vai mitä?

18 kommenttia:

  1. Kiitos kuulumisista Satu. Päälimmäisenä jäi mieleen huoli, ettet sinäkin vain katoa Instagrammiin. Jotkut kivat bloggarit ovat jääneet sille tielleen. Harmi.
    Minä kun tykkään lukea hyvien tyyppien ajatuksista ja elämänmenosta näin blogin kautta. Vaikka itse hössötän kameran ja valokuvien kanssa, olen huomannut, että kuvia on kuitenkin maailma täynnä. Kokemukset ja ajatukset ovat lopulta paljon kiinnostavampia.
    Tämä on toki vain oma mielipiteeni ja varmasti molempia keinoja voi kuljettaa myös rinnakkain, mutta silti esitän kainon toiveen: annathan kuulua itsestäsi myös täällä blogin puolella. Jookos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän minäkin olen pelännyt, etten viitsikään enää kirjoitella blogiin, kun Instagram vie mukanaan. En ole muutenkaan niin hirveän someorientoitunut ihminen, että uskon kiinnostukseni riittävän useampaan somekanavaan samanaikaisesti, ainakaan kovin täysipainoisesti. Toisaalta tykkään kirjoittamisesta niin paljon, että siinä mielessä uskon bloggaamisen säilyvän mukana jatkossakin. Mutta aika tietysti näyttää, miten millekin käy.

      Itsekin tykkään lukea ihmisten kokemuksista ja ajatuksista. Kuvat ovat - vaikka kauniita ovatkin - mielestäni vain kertakäyttötavaraa, kun taas sanat jäävät elämään pidemmäksi aikaa ja pystyvät jopa muuttamaan maailmaa.

      <3

      Poista
  2. Nyt olen kyllä ulalla, mitä tuo otsikko tarkoittaa!? Marja-Leena???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa taas näköjään keksittyä pimeä otsikko. :-D Mietin otsikkoa, että mitähän siihen nyt laittaisi, kun tässä on vain tällaisia sekalaisia kuulumisia, ja mieleeni tuli Leevi and the Leavingsin biisi Mitä kuuluu, Marja-Leena?. Nimi tulee siis suoraan kyseisen kappaleen nimestä. Voit käydä kuuntelemassa sen täältä (jos uskallat; se on nimittäin aika karmea :-D).

      Poista
  3. KIva kun olet instagramissa, pitää etsiä sut sieltä,minä olen siellä
    https://www.instagram.com/appelsiinejahunajaa/
    ja täytyy sanoa että olen jo pitkään ollut siihen hurahtanut;blogin lisäksi lempisomekanavani:) Entisen kännykän kanssa en tarvinnut mitään ylimääräisiä ohjelmia , kunhan laitoin USB liittimen niin automaattisesti avautuivat puhelimen kansiot, Nyt uuden puhelimen kanssa ei sama sujunut joten mulla on käytössä Syncios, ja hyvin toimii.,

    Maissi, siihen tosiaankin tuli totuteltua Etelä-Amerikassa, ja Venezuelassa sitä oli niin monessa ruuassa, kuten arepassa, joka on tärkein leipäsellainen , ja cachapa , maissilätty ja ym. ym. Niihin tarvitaan esikeitettyä maissijauhoa, Harina pan, esim. tortillajauhot ei kelpaa. Täällä on vain yksi maahantuoja, joten hinta kamala, niinpä tuon sitä aina SUomesta , ViiVoanista.
    Maissijuomaa tuli juotua Venezuelassa ja Perussa, chicha-nimisenä. Perussa oli violettia chichaa joka oli tehty violetista maissista, ja se oli tosi hyvää:)

    No niin löysin sinut siellä Instasta ja olen nyt seuraajasi siellä:)
    P.S. Liittyykö Marja-Leena Instaan jotenkuten;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit minut Instasta. Pitää minunkin tulla etsimään sinut.:-)

      Ja rohkaisevaa kuulla, että vaikka olet hurahtanut Instaan, niin olet kumminkin jaksanut kirjoitella blogiakin, ja vieläpä kahta (vai oliko niitä useampikin?). Ehkä minäkin pystyn samaan?

      Enpä tajunnut, että maissia voisi käyttää jauhonakin. :-D Mulla on jonkinlainen ongelma niiden maissinjyvien kanssa, kun ne ovat sellaisia kökkäreitä. :-) Mutta maissijauho uppoaisi varmasti paremmin, kun kaikki leivonnaiset ja muut vastaavat maistuvat mulle muutenkin. Näin muuten noita arepoja jossakin, ja harmitti, kun oli sillä hetkellä niin täysinäinen olo, etten jaksanut maistaa niitä. Muistelin, että olet kirjoitellut niistä blogissasi.

      Violetti maissi kuulostaa kyllä todella omituiselta. :-D Vaikka mehu olisi kuinka hyvää, niin se jäisi minulta kyllä juomatta, ihan vain ulkonäön takia.

      Allulle jo tuossa edellä selitinkin, että Mitä kuuluu, Marja-Leena? on Leevi and the Leavingsien biisin nimi, ja se oli ensimmäinen (ja ainoa!) asia, joka tuli mieleeni, kun mietin postauksen otsikkoa. Pahoittelen, jos ei auennut! :-)

      Poista
  4. Minä NIIN laahaan perässä. Liityin juuri facebookkiin. Minuna. Mutta että instaan. Siinä olisi jo melkoinen somevuori kiivettävänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostan sinulle hattua, sillä minusta facebook tuntuu paljon korkeammalta somevuorelta kuin Insta! Minä en varmaan koskaan saa liitytyksi facebookiin.

      Poista
  5. Täytyykin heti etsiä Sinut tuolta instasta <3 Jännä tuo pysäköinti-tapa. Nerokasta kyllä! Meillä oli aamulla -19.8 astetta. Hyr! Joten teidän lämmöt kuulostaa oikein erinomaisilta ;) khih :) Mukavaa viikonjatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kaameeta. Nuo "lämpö"tilalukemat kuulostavat jo sellaisilta, että mie saattaisin heittää veivini, kun en pärjännyt New Yorkin nollassa asteessakaan. :-D

      Instassa nähdään. <3

      Poista
  6. Pistän edellistä paremmaksi, täällä oli aamulla -22... Mutta ei haittaa, nythän on vielä maaliskuu.
    Toi parkkisysteemi on niverä, mutta siinä tarvinnee autojen olla saman sakin autoja tai eihän tuo ylempi muuten saa autoaan pois.
    Mä vaan seurailen joitakin instassa, en ole siellä itse. Olis hirvee homma ensin ladata kuvat kamerasta koneelle ja sit vielä koneelta instaan... Ei jaksa. Mutta muiden kuvia on kiva katsella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan järkyttävän kylmä siellä kyllä on. Mutta miten minä muistelen, että silloin kun minä olin lapsi, niin jo maaliskuun alussa oli ihan keväistä. Lunta ei ollut enää kuin muutama hassu läntti ja aurinko lämmitti. Vain onkohan tämä taas sitä "ennen kaikki oli paremmin" -muistikuvaa?

      Tuli muuten mieleen tuosta, mitä sanoit, että pysäköin taannoin kaupungin keskustaan ihan karmean ahtaalle parkkipaikalle. Siellä oli tasan yksi paikka jäljellä, mutta se oli yhden toisen auton edessä, ja parkkipoika kyseli minulta, että monelta meinasin lähteä pois. Takana oleva auto kun lähtisi kahdeltatoista, ja minun pitäisi olla lähtenyt ennen sitä, koska muutenhan auto ei pääsisi pois. En sitten jäänyt arpomaan lähtöaikaani, vaan vaihdoin parkkipaikkaa.

      Lämpimämpiä päiviä sinne!

      Poista
  7. Ihana postaus ja taas niin paljon nähtävää kuvin:) Meillä on pakkasta ja lunta tulee taivaan täydeltä, joten nuo lämmöt kuulostaisi taas niin mukavilta:) Maissijuoma kuulostaa jännältä..kieli jäisi kyllä minun lautaselle:) Älä vaan missään tapauksessa häviä sinne instaan!! se olisi kamalaa❤ Minä niin nautin noista sinun postauksista, valokuva matkoista ja kulttuuri"pläjäyksistä":) Mukavaa päivää❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se nyt kumma, kun Suomen talvi ei vain ota laantuakseen. Pitäisiköhän mun tuoda täältä sinne vähän lämpimämpää ilmaa? ;-)

      Ei se kieli sinällään ollut niin kamalan makuista, mutta ajatus siitä, että se oli ollut jonkun eläimen suussa, oli aika karmea. :-D

      Ja kiva kuulla, että olet tykännyt jutuistani. <3 Hyvää yötä!

      Poista
  8. Minulla Samsoniten laukussa oli lappu mukana, että sen lukko on avattavissa TSA:n "yleisavaimella". Ymmärtääkseni suurin osa uusista matkalaukuista on avattavissa ilman että lukko täytyy rikkoa.

    Japanissa on paljon tuollaisia kerrosparkkitaloja, pelkillä metallirakenteilla tehtyjä hissisysteemejä.

    Minä olen ollut jo useamman vuoden instassa ja olen tykännyt tosi paljon. Silti minulle pääjuttu on yhä blogi, koska ne tekstit. Kuvat ovat kivoja, mutta minulle ykkösjuttu on aina kuitenkin teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, enpä ole kuullutkaan tuommoisesta yleisavaimesta. Taas opin jotain uutta!

      Näin New Yorkissakin sellaisia metallirakenteisia kerrosparkkisysteemjä, ja ihmettelin, miten ne oikein toimivat. Ovathan ne aika näppäriä silloin, kun tilaa on vähän.

      Saa nähdä, miten minun instaamiselleni oikein käy. Minulle kuva on "vain" kuva, ja vaikka kuva voi olla hienokin, sitä on voitu käsitellä vaikka miten. Se jotenkin syö minun arvostustani kuvia kohtaan, vaikka kuvien muokkaaminen onkin nykyaikaa.

      Poista
  9. Kvinoa viljellään myös Suomessa. Olenkin ottanut sen koko perheen ruokavalioon kun saa kotimaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta, Wilumiina! Kvinoa on kyllä niin ravintopitoinen, että se on ansainnut paikkansa ruokapöydässä.

      Poista