Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


torstai 9. tammikuuta 2014

Uusia (vanhoja) tuulia

Heippa, rakkaat lukijat! Tuumaustauko on nyt pidetty, ja sen aikana tulin siihen tulokseen, että bloggaaminen jatkuu. Smiley Blogikirjoittelusta on tullut kuitenkin niin rakas harrastus, että en osaa olla oikein sitä ilmankaan, vaikka joskus blogaaminen turhauttaakin aika tavalla. Mutta ehkä se johtuu siitä, että en ole kovin pitkäjänteinen ihminen muutenkaan?

Tahdon kiittää kaikista sähköpostin ja kommenttien välityksellä tulleista yhteydenotoistanne  - ne ovat lämmittäneet mieltäni kovasti. Olen usein miettinyt sitä, miten olenkin niin onnekas, että olen saanut niin ihania lukijoita. ♥

Blogitauon aikana keräsin innostusta ja mietin, mihin suuntaan lähtisin blogiani viemään. Mikään Intia-blogi Kukkapilli ei ole enää ollut pitkään aikaan, eikä se sellaiseksi tulekaan niin kauan kuin olen täällä Suomessa. Olen kuitenkin omassa päässäni luokitellut blogini aina Intia-blogiksi (mikä johtuu ehkä siitä, että sellaisenahan tämä alkoi) ja sitten melkeinpä tuntenut syyllisyyttä siitä, kun en ole tuntenut minkäänlaista kiinnostusta Intiaa kohtaan täällä Suomessa ollessani. Päätinkin luopua Intia-blogin leimasta nyt ihan kokonaan, jotta olisin vapaa kirjoittelemaan blogiini mitä ikinä haluan.

Mietin pitkään sitäkin, aloittaisinko ihan uuden blogin ja jättäisin Kukkapillin lepäämään mahdollista Intia-jatkoa odottelemaan, mutta en kuitenkaan halunnut jättää blogistaniaan "kesken jäänyttä" blogia. Niinpä jatkan kirjoittelua tähän samaan (kuten jo varmaan huomasittekin). Tein myös pieniä muutoksia blogin ulkoasuun, kun se tuntui jotenkin sopivan tähän ns. uuteen alkuun.  

Blogin tulevaisuus alkoi hahmottua blogistaniassa seikkaillessani. Löysin paljon uusia kivoja blogeja ja sain myös uusia ideoita bloggaamiseen. Lisäsinkin tuonne sivupalkkiin uusia mielenkiintoisia blogituttavuuksia, ja samalla erottelin myös Suomessa ja ulkomailla asuvien blogit erillisiksi listoiksi. Käykäähän kurkkimassa, miten kivoja blogeja olen löytänyt. Smiley Listat kasvavat varmasti myöhemmin, kun löydän lisää luettavaa.

Sitten niistä uusista ideoista. Mitä tekee ihminen, joka on kyllästynyt siihen, että blogi on ihan hirveä sillisalaatti? Noh, tekee blogistaan entistä pahemman sillisalaatin tietysti! Huomasin nimittäin blogistaniassa pyöriessäni, että on olemassa semmoisia inspiroivia haasteblogeja, kuten Runotorstai ja Aakkostarinat, jotka kutkuttelevat kirjallista puoltani. Valokuvatorstai, Mustavalkomaanantai ja vanha tuttu Makrotex taas innostavat valokuvaamaan. Jotain tämäntyylistä on siis varmasti luvassa, mutta näiden lisäksi on luvassa paljon samoja juttuja kuin aiemminkin. Oman elämän kuulumisia (vaikka niissä ei kyllä paljon kertomista ole) ja kaikenlaisia pohdintoja elämästä ja asioista, jotka ärsyttävät tai ihmetyttävät. Luvassa on varmasti kirjoituksia muistakin itseäni kiinnostavista asioista, kuten ihmismielestä, kirjoista, elokuvista, unista, pääkaupunkiseudusta, luonnosta ja ehkä urbaanista löytöretkeilystäkin (tekisi mieli mennä yhteen hylättyyn mielisairaalaan, mutta kun en uskalla). Sillisalaattia, silvuplee. Smiley Sen voin kuitenkin luvata, että päivän asuja ei jatkossa(kaan) tulla näkemään. Virttyneissä villatakeissa kun ei hirveästi kuvaamista ole.

Blogini uusi suunta ei varmastikaan miellytä kaikkia vanhoja lukijoita, ja ymmärrän oikein hyvin, jos joku ei välitä jatkaa matkaa uudistuneen Kukkapillin mukana. Toivon kuitenkin, että edes joku vanhoista lukijoista pysyisi matkassani - ja olisi tietysti hirmuisen kiva, jos tänne löytäisi ehkä joku ihan uusi lukijakin.

Intiaan en ole lähitulevaisuudessa palaamassa, ainakaan asumaan, sillä irtisanoimme Intian-asunnon vuokrasopimuksen, ja ukkeli pakkasi (lue: pakkautti) kamamme kasaan. Nyt tavaramme ovat anoppilassa odottamassa seuraavaa sijoituspaikkaa (joka on mikä?). Kun lähdin asunnostamme viime vuoden kesäkuussa (muka muutamaksi kuukaudeksi Suomeen kesää viettämään), en voinut arvata, että näkisin asunnon viimeistä kertaa. Intiaan jäi siis melkoisesti omaisuuttani - vaatteita, kenkiä, koruja, kosmetiikkaa, keittiökamaa, kirjoja - ja tuntui hieman ilkeältä, että joku muu (= ukkelin sisko, täti, autonkuljettaja ja firman yleisjantunen) pakkailivat minun henkilökohtaisia tavaroitani. Onneksi toin kuitenkin kesäkuussa mukanani Suomeen esimerkiksi kaikki alusvaatteeni, ettei kenenkään vieraan tyypin tarvinnut hipelöidä alkkareitani! 

En kaipaa Intiaa tai elämää siellä, sillä olen viihtynyt Suomessa erinomaisen hyvin, talven harmaudesta ja pimeydestä huolimatta. Hävettää myöntää, mutta viihdyn Suomessa erityisesti siksi, että elämä täällä on niin helppoa. Ei tarvitse luututa lattioita joka toinen päivä, arvuutella ruokien turvallisuutta ja alkuperää, riidellä maitomiehen ja lehtipojan kanssa tai yrittää tukkia seinässä olevaa reikää, josta sataa sisään. Kaupasta saa kaikkea joka päivä (tai ainakin melkein), kaikki toimii täsmällisesti ja organisoidusti, ja liikenne soljuu kuin liukuhihnalla. Tosin Suomessa joutuu tekemään myös sellaisia ikäviä hommia, joita ei voi oikein ulkoistaa kenellekään, kuten puhdistamaan lattiakaivoa (sain nautiskella tästä ihanuudesta eilen), mutta se on pieni hinta Suomessa elämisestä. Sääkin on Suomessa perin kummallinen, mutta niin olen minäkin. Smiley

Säästä puheen ollen, näin eilen erään postinkantajan työntelevän kärryään yllään pelkkä t-paita ja shortsit. No, olihan ulkona sentään kuusi astetta lämmintä. En ole tainnut koskaan ennen nähdä shortsiasuista ihmistä tammikuussa!

Ihan selvä tammikuu.

60 kommenttia:

  1. Jeeee! Minä täällä taas kärppänä heti lukemassa postauksia, oli ne sitten mistä aiheesta tahansa :)

    VastaaPoista
  2. Kiva, tervetuloa takaisin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anu. Uusi vuosi, uudet kujeet? Tai sitten ne samat vanhat, vähän uudessa paketissa vaan. :-D

      Poista
  3. Voi miten kivaa, että jatkat!

    Eihän kyseessä ollut tämä postinkantajaheppu?

    http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/postinjakaja_talvellakin_t-paidassa-katso_kuva/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla. :-)

      Katos vaan, toinenkin kuumaverinen postinjakaja! Ei taida kuitenkaan olla sama mies, jonka näin, sillä en asu Vantaalla, ja tuo kuvan jakaja näyttää huomattavasti kapoisemmalta kuin se minun näkemäni. :-) Mutta kyllähän postia jakaessa varmasti tulee kuuma; mulle ainakin tulisi, kun olen niin kova hikoilemaan. :-)

      Poista
  4. Tervetuloa takaisin!! Ja jee, mä oon sivupalkissa ;)
    Kirjoittele Satu ihan mistä vaan, kun teet sen jokatapauksessa niin hypnoottisesti ja omalla tavallasi, että luen vaikka käyttöohjeita sun kirjoittamana! Eli perässä tullaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, olipa hauskasti sanottu. :-) Kiitos. ♥ Sinä olit siellä palkissa jo aiemminkin, mutta ehkä et huomannut sitä, kun siellä oli kotimaiset ja ulkomaiset blogit sekaisin. :-)

      Poista
  5. Kivaa, että palasit, sun blogia on niin kivaa lukea muutoksista huolimatta :)

    VastaaPoista
  6. Mukana pysytään. Kiva, että et lopettanut. Pidän nimittäin juuri tälläisista blogeissa, jossa ei vaan aina hehkuteta elämän ihanuutta. Koeta kestää sitä pimeyttä. Minulle se meinais olla jouluna vähän liikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään eniten sellaisista blogeista, joissa tuodaan elämän kaikki puolet esiin, kun eihän elämä tosiaankaan ole aina mitään ruusuilla tanssimista. Tai mistä minä tiedän, vaikka jonkun toisen elämä olisikin! :-D

      Tänään tarvittiin jo aurinkolaseja - noin viiden minuutin ajan. ;-)

      Poista
  7. Ihanaa, olet takaisin! Itse vielä olen 'kaamoskoomassa', mutta ehkä inspiroidun nyt kun sain takaisin sinun mukavan sillisalaattisi. Sillisalaattihan on juuri sitä elämää ja siis sehän syödään raakana eikä millään bakteereja tappavalla superhienohöyrytyksellä. Rakastan sillisalaattia! Jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ei ole vielä mitään kaamoskoomaa tullutkaan, ja alan jo huolestua, että mitähän se merkitsee. Olenkohan jo itse niin hämärän rajamailla, ettei tämä pimeys hetkauta enää suuntaan tai toiseen? :-D

      Sillisalaatti on hyvää, vaikka siitä tuleekin hirveät silmäpussit. Aivan kuten elämästäkin joskus. :-)

      Toivottavasti pääset pian eroon kaamoskoomastasi, ja kiva että olet kuulolla. :-)

      Poista
  8. Eksyin aikoinani viime keväänä blogiisi kun hain joogasta kertovaa blogia. Sitä en löytänyt, mutta jäin jumiin kirjoituksiisi. Ihanaa, että palasit. Aamulla kävin katsomassa josko olisit jatkanut kirjoittamista, mutta et ollut. Nyt kun päätin etsiä blogisi kautta jonkun toisen blogin, löysinkin uuden tekstin sinulta ja ilahduin suunnattomasti. Kiitos sinulle!
    t.Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kun olet löytänyt tänne, ja kiitos ilahduttavasta kommentistasi! :-)

      Joogajuttuja ei täältä taida tosiaan löytää, ei ainakaan mitään kovin laadukkaita, kun omat joogayritelmäni ovat jääneet lähinnä avuttomien räpellysten tasolle. :-D

      Poista
  9. Kiva kun palasit! Sinä olet niitä harvoja, joiden tekstiä jaksan lukea kokonaan ja mielenkiinnolla. Yleensä tykkään enemmän kuvablogeista. Hienoa, että sinulla ei ole ilmeisestikään mitään kulttuurishokkia tullut palatessasi Suomeen. Jotain oireita yleensä ulkosuomalaisilla tulee jossain vaiheessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Olen varmaan elänyt kahden maan välissä jo niin kauan, että kulttuurishokkeja ei enää pahemmin tule. Jos muuttaisin takaisin Intiaan, niin sitten saattaisi kyllä tulla. Itse asiassa olen varma, että tulisi. :-)

      Poista
  10. Ihanaa Satu että päätit jatkaa bloggaamista,vaikka olis minkälainen blogi! Ja kun olen blogiasi(blogejasi ) seurannut jo niin kauan niin jatkossakin mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskollinen Jael. ♥ Kiitos, että olet edelleen mukana!

      Poista
  11. Kiva, että olet palannut<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä sitä pyöritään taas blogistaniassa. :-)

      Poista
  12. Häikkää bloggerissa, joten laitetaan varmuuden vuoksi uudelleen: jippii!!!! Ja tulen pysymään takuulla mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu! :-) Bloggeri on tökkinyt minullakin viime aikoina, ja tökkii paraikaakin, kun vastailen näihin kommentteihin. Mistä lienee mahtaa johtua. Siitä tulikin mieleeni, että pitäisi varmaan vihdoinkin varmuuskopioida blogi, kun en ole vieläkään saanut sitä tehtyä...

      Poista
  13. Täällä myös ollaan ja iloitaan paluustasi. Ja nyt lähden tutkimaan, että minkälaisia blogeja olet löytänyt….

    VastaaPoista
  14. Mukava näitä on lukea. Siirsin tämän blogin tuolta Blogilistan puolelta tänne. Alanpa minäkin tutkimaan, mitä tuolta sivupalkista löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Toivottavasti pysyt mukana pitkään. :-)

      Poista
  15. Tervetuloa takaisin! Kiva että olet taas aalloilla.

    Mitä sitä häpeämään, että Suomessa on hyvä elää koska elämä siellä on niin helppoa. Siksi minäkin sinne tasaisin väliajoin kaipaan oikein kipeästikin: elämään helppoa elämää. Viime viikkojen aikana olen muutamankin kerran ehtinyt toivoa, että olisin Helsingin keskustassa.... Sellaiset pienet lääkärinhoitoa vaativat vaivat jotka Suomessa eivät ole juttu eikä mikään - ainakin jos on tilaisuus mennä yksityiselle - ovat täällä meillä aikamoisia ongelmia. Puhumattakaan siitä että kaupoista löytyy jos jotakin, esimerkiksi gluteenitonta pastaa josta meillä on täällä juuri nyt pula. Eli nauti siellä minunkin puolestani helposta elämästä täysin sydämin! Ymmärrän hyvin miten hyvältä se voikaan tuntua haastavampien aikojen ja paikkojen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kata. En minä taida päästä tästä bloggamisesta eroon, vaikka kuinka yrittäisin. :-)

      Suomessa elämisen helppoutta taitaa tosiaan oppia arvostamaan vasta sitten, kun on käynyt katselemassa vähemmän helppoa elämää muualla. Kauppojen valikoima on täällä ihan ruhtinaallinen – varsinkin juuri noiden erikoistuotteiden osalta – ja terveydenhuolto pelaa. Viime viikolla halusin päästä lääkärille, kun silmäni ei ole vieläkään ihan parantunut, ja olin ihan varma, että en ikinä saisi lääkäriaikaa paljon parjatusta terveyskeskuksesta. Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että sain ajan kahden tunnin päähän, ja lääkärikin sattui vielä kaiken lisäksi olemaan silmiin erikoistunut lääkäri. :-)

      Poista
  16. Kommentoin harvoin, seuraan ahkerasti. Minulla, toisin kuin sinulla, ei yleensä ole mitään järin mielenkiintoista sanottavaa. Ilahduttavaa, että jatkat blogiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että seurailet. :-) Ja toivottavasti pysyt mukana jatkossakin!

      Poista
  17. Ilahduin kun päätit tulla takaisin. Kirjoitat mielenkiintoista blogia, olet sitten missäpäin maailmaa tahansa.
    Tiedän yhden suuren tyhjän mielisairaalan jossa on kaunis puisto. Ehkä kannattaa aloittaa ulkosalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla. :-)

      Ehkä tosiaan kannattaisi aloittaa hylättyihin mielisairaaloihin tutustuminen ulkosalta. Toisaalta taas se ei varmaankaan olisi yhtä jännittävää kuin jos menisi mielisairaalaan sisälle. Harrastuksensa kullakin. :-D

      Poista
  18. Tervetuloa takasin Satu :)

    VastaaPoista
  19. Mahtavaa, tervetuloa takaisin! Innolla odotan myös kuulumisia siitä, mikä se seuraava sijoituspaikka ukkelilla (ja sinulla?) on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sitä samaa minäkin odottelen, että josko jonkinlainen pysyvä osoite selviäisi pian. :-)

      Poista
  20. Jipii jipii jipii! Tulin kokeilemaan onneani ja täältä tämä löytyi :) Sulla on niin mahtava ote kaikkeen mistä kirjoitat että minä ainakin seuraan innolla ihan mihin vaan päätätkään tarttua!

    Kiva ettei anoppi päässyt kasaamaan alusvaatteita :D

    Oma ensimmäinen ISO ongelmani Suomessa alkoi silloin viime keväänä. Olin puutunut puoli-ihmistä, en saanut nielaistua enkä oikein hengitettyä. Ravasin sairaalan kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa eikä minua kuulemma vaivannut mikään. Olin ihan terve kuulemma. Hiukan panikoin siinä. Sitten selvisi se asunnon kosteusvaurio jota isännöitsijä ja taloyhtiö eivät viitsineet korjauttaa. Alkoi painiminen oman sairastumisen ja asunnon korjauksen ja meidän evakkoasumisen kanssa. Selvitettiin (asianajajan avustuksella) kuka on oikeasti vastuussa mistäkin. Minäkin lähdin kesäkuun alussa kotoamme lasten kanssa, vain lapset ja kassillinen vaatetta mukana. Emmekä enää palanneet. Niitä vaatteita pestiin sitten useita kierroksia 90 asteessa. Mies tyhjensi asuntomme, käytännössä kaikki meni roskiin. Ollessani poissa altistuksesta aloin vähitellen parantua - tunto palautui (ei jalassa ja kasvoissa ihan ennalleen, mutta kuitenkin), pystyin taas nielaisemaan, hengittäminen ei sattunut. Löysin lopulta lääkärin joka vahvisti epäilyni - olin sairastunut homeesta ja samalla alkanut reagoida myös monille kemikaaleille. Nyt sitten on asuntokin korjattu kuntoon, mutta itse en sinne enää tämän jälkeen palaa asumaan. Paljon on opittu, vaikken koskaan uskonut että moista voisi sattua omalle kohdalle! Ja sitä etsiessä apua tai neuvoja ei meinannut löytyä mistään... isännöitsijä puhui terveystarkastajan pään pyörälle, ei uskonut että asunnossamme voisi olla mitään vikana jne... Huh, onneksi tässä aletaan olla jo voiton puolella vaikka aikamoisessa konkurssissa ollaankin. Nuorempi pojista ei varmaan edes tiedä mitä koti tarkoittaa kun on jo 1,5-vuotisen elämänsä aikana asunut 6 eri kodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva että löysit taas tänne! :-)

      Huh, olen oikein tyytyväinen, ettei anoppi päässyt alusvaatteideni kimppuun. Tiedä mitä hän olisi niistä riekaleista (oma äitini kutsuu alkkareitani riekaleiksi) ajatellut. :-D

      Hyvänen aika sentään, millaisia vaikeuksia teillä on ollut! Onneksi olette kuitenkin päässeet voiton puolelle ja terveytesi on alkanut parantua. Olenkin monesti miettinyt, että mitenköhän teille kävi. Parempaa tulevaisuutta! ♥

      Joskus elämä järjestää kyllä sellaisia yllätyksiä, joita ei itse ole todellakaan tilannut ja toivonut. Minullakin se taannoinen ryöstö oli sellainen juttu, jota en olisi omalle kohdalleni osannut ikinä ennustaa. Vaikka itse eläisi kuinka "hyvin" ja tunnollisesti, niin itsestä riippumattomista syistä eteen voi tulla näköjään mitä tahansa.

      Poista
    2. Kyllä, eteen voi tulla mitä vain ilman ennakkovaroituksia! Musta vähän tuntuu että intialaiset osaavat olla enemmän ok tämän kanssa että kohtalo yllättää :D Kun taas suomalaiset jotka ovat kaiken tehneet "pilkulleen ja sääntöjen mukaan" kauhistuvat sitten enemmän että miten mulle nyt näin sattui... Ainakin itsestäni tuntui ihan siltä ;) Mutta huono onni - hyvä onni, ei sitä koskaan voi tietää mitä tästäkin kaikesta lopulta seuraa. Ainakin opin arvostamaan tosi paljon omaa terveyttäni ja lasten, ja ehkäpä tästä viisastuneena löydämme meille hyvän ja terveen kodin :)

      Kiitos! <3

      Poista
    3. Olen samaa mieltä, että intialaiset eivät hätkähdä ihan yhtä vähästä kuin suomalaiset. Tai ainakaan he eivät näytä sitä ulospäin. Ehkä Intiassa elämän yllätyksellisyys (joskus suorastaan asioiden pieleenmeno :-D) on jonkinlainen oletusarvo, kun taas Suomessa oletetaan kaiken menevän aina putkeen ja aikataulujen mukaisesti. :-)

      Hienoa, että pystyt näkemään noin ikävässä tapauksessa jotain myönteistäkin. Eihän kukaan vastoinkäymisiä haluaisi, mutta monesti vastoinkäymiset juuri vievät elämää eteenpäin ja opettavat. Toivottavasti löydätte uuden (ja pysyvän!) kodin pian!

      Poista
  21. Kiva, kiva, kun jatkat. Olet hyvä kirjoittaja ja oli aihe mikä hyvänsä...seuraan mukana.
    Yx ope:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Ilahdutit kovin. :-) Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  22. Tervehdys!
    Tulin vastavierailulle ja mitäs löysinkään! Oikein mielenkiintoista luettavaa. Niinpä tulen toistekin, se on varma.
    Muuten täällä Pirkanmaalla on tänään satanut räntää ja maassa on joku valkoinen kerros, eihän se nyt voi olla lunta.:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa, ja tervetuloa toistekin! :-)

      Minä olen koko päivän jännityksellä odottanut, että milloin alkaa se säätiedotuksissa kovasti luvattu "erittäin huono ajokeli". Eipä ole näkynyt ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla. Taisi mennä jonnekin muualle? Vettä on tullut kyllä koko päivän ja välillä räntääkin, mutta se ei saanut maata edes valkoiseksi. Nyt pitää varmaan ruveta jännittämään sitä, tuleeko viikonlopuksi pakkasta vai ei. :-)

      Poista
  23. JEEEE! :-D Haikeana tulin tänne haaveillen mutta en itsekään uskoen että olisit muuttanut mielesi ja blogittanut taas. Ja sinähän olit! :-) Päätöksetkin näyttävät siellä päässä selkiytyneen ainakin sen verran että luovuitte turhasta asunnosta.

    Tämä on kieltämättä outo tammikuu. Meidän perheessäkin vähintään mies on pyöräillyt harva se päivä. En eläessäni ole pyöräillyt tammikuussa paitsi nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, sinä uskollinen lukijani. ♥ Blogistaniasta irtautumisyritys jäi suutariksi, joten ei varmaan kannata yrittää vähään aikaan uudelleen. :-D

      Muistelen, että joku vuosi takaperin (ehkä 5-7 vuotta) lenkkeilin Espoon rantaraitilla tammikuun 20. päivän tienoilla, eikä silloinkaan ollut lunta. Mutta sitten sitä lunta tuli, ja talveakin taisi riittää. Pelkäänkin nyt, että sitten kun se talvi alkaa (jos se nyt alkaa), sitä jatkuu juhannukseen asti...

      Poista
  24. Loistava uutinen ja tervetuloa takaisin :)

    Minuakin kiinnostaisi käydä autioissa rakennuksissa, mutta suorastaan lahjakkaasti ylivilkas mielikuvitus pistää yleensä stopin moisille aikomuksille. Tyydyn siis seurailemaan netissä rohkeampien kuvasarjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tulu. :-)

      Minulla on myös todella vilkas mielikuvitus, ja se vähän rajoittaa näitä autiotaloissa yms. seikkailuja. Kävin taannoin Kruunuvuoren hylätyllä huvila-alueella (kuvia löytyy tuolta urbaani löytyöretkeily - tunnisteen takaa), ja oikein ihmettelen, miten minua ei siellä pelottanut ja mielikuvituskin oli hiljaa. En ymmärrä sitä vieläkään.:-D

      Poista
  25. Taalla pitaisi olla postauksissa sellaiset tykkays-napit! Tasta postauksesta tykkaan ihan mahdottomasti, koska paatit jatkaa kirjoittamista blogiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit. :-) Minä olen mahdottoman huono kaikissa teknisissä jutuissa, joten tykkäys-nappejakaan ei varmaan tulla täällä ihan lähiaikoina näkemään. :-) Kerran yritin tehdä blogilleni FB-sivua, mutta yritykseksi sekin jäi. :-D

      Poista
  26. Hyvä, hyvä! Ja piti vielä sanomani, että teidän muutto muistutti lohdullisella tavalla meidän viimeisintä muuttoa, jossa oven sulkiessaan ei tiennyt ettei enää palaa... No, hyvin kaikki (taas kerran) kuitenkin järjestyi, niin kuin asioilla on tapana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne asiat vaan aina tuppaavat järjestymään, tavalla tai toisella. Ja ehkä kaikki menee loppujen lopuksi niin kuin on tarkoitettukin?

      Poista
  27. Mikä mahtava yllätys!! Tuli tunne että pakko tarkistaa olisitko palannut <33

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että löysit taas tänne. :-) Tervetuloa! ♥

      Poista
  28. Tervetuloa takaisin! En ole edes käynyt katsomassa blogiasi ja vahingossa klikkasin tänne! Ihanaa!! Hyvää uutta vuotta!
    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että klikkasit vahingossa tänne! :-)

      Hyvää ja onnekasta uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  29. Oon seurannut sun blogia ihan hiljaa jo jonkun aikaa ja nyt ilokseni huomasin että olet tullut takaisin! :)
    Se on jännä kuinka ei tarvitse edes kovin kauas Suomesta muuttaa kun alkaa arvostaa sitä byrokratiaa ja asioiden tiukkaa hoitamista mitä Suomessa asuessa ei aina voinut sietää, puhumattakaan rakentamisesta tai liikenteestä... Hienoa että elo Suomessa on sujunut niin että se tuntuu hyvältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että jätit viestin. Ilahdun kommenteista aina hirmuisen paljon. :-)

      On tosiaan mielenkiintoista, kuinka mieli voi muuttua ulkomailla oleskelun jälkeen. Minussa oli aiemmin jopa vähän anarkistisia piirteitä, ja kirosin suomalaisen yhteiskunnan, joka tuntui välillä ihan kyttäyskulttuurilta: kaikkia ihmisten tekemisiä pitää valvoa, kontrolloida ja kytätä. Mutta nyt olen alkanut ajatella sitä niin päin, että se luo myös turvallisuuden tunnetta, kun ihmiset eivät voi tehdä ihan mitä vaan.

      Mutta on täällä edelleenkin paljon asioita, jotka ärsyttävät ja raivostuttavat, ja ensimmäisenä tulee mieleen ruoan hinta. Kuinka esimerkiksi tomaatit voivat maksaa yli 5 euroa kiloa - siis ihan järkyttävää!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3