Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 1. joulukuuta 2012

Kielipuolen päiväkirja

Telugu on Andhra Pradeshin osavaltion pääkieli, jota puhuu äidinkielenään noin 76 miljoonaa ihmistä, mikä tekee telugusta Intian kolmanneksi puhutuimman kielen. Telugu kuuluu dravidakieliin, joita puhutaan lähinnä maan eteläosassa (kartassa sinisellä). Indoarjalaisia kieliä (kartassa vihreällä), joihin kuuluu muun muassa hindi, puhutaan maan pohjoisosassa.

Piti lisätä karttaan Hyderabad... se on tuo valkoinen täplä, vaikka ei se kyllä noin iso ole. :-)
(Kuva: Wikipedia.)



Minä en ollut viisitoista vuotta sitten kuullutkaan mokomasta kielestä. Vasta kun elämääni ilmestyi telugua puhuva ukkeli, tulin tietämään, että sellainenkin kieli on olemassa. Koska olen kiinnostunut kielistä muutenkin, kiinnostuin telugusta ja ajattelin, että olisi kiva osata sitä. Niin paljon en siitä kuitenkaan kiinnostunut, että olisin jaksanut ruveta opiskelemaan sitä. Vasta kun kävin ensimmäisen kerran Intiassa ja ukkelin kotona (yli kuuden vuoden seurustelun jälkeen... onnistuin välttelemään Intiassa käymistä niin pitkään Smiley), minulle konkretisoitui se, kuinka tärkeää minun olisi osata telugua. Monet ukkelin sukulaiset (muun muassa anoppi) eivät osaa englantia, joten ilman telugun taitoa keskustelu jäi yritys-arvaus-elekieli -tasolle. Tunsin oloni myös hyvin ulkopuoliseksi, kun en ymmärtänyt, mitä muut puhuivat, enkä voinut itse osallistua keskusteluun. Päätin ruveta opiskelemaan telugua ihan tosissani.

Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Oppimateriaali oli Suomessa todella vähissä, ja löysin Helsingin yliopistosta vain yhden oppikirjan, joka sekin oli vanha ja hyvin suppea. Yliopiston sanakirjat ja kieliopit olivat nekin vanhoja, ja niiden kieli oli aivan erilaista kuin nykypäivän moderni telugu. Yritin Intian-matkoillani löytää parempia oppikirjoja, mutta koska liikuin tuolloin lähinnä Nelloressa ja Chennaissa, kunnon kirjoja ei oikein löytynyt. Kaiken lisäksi Suomessa motivaatio aina katosi, kun telugulle ei ollut siellä edes mitään käyttöä. (Ukkelin kanssa en jaksanut telugua puhua, koska minun pitää saada asiani sanotuksi nopeasti, enkä jaksa haeskella sanoja kovin pitkään. Kun toinen ymmärtää muutakin kuin telugua, tulee helposti turvauduttua siihen kieleen, jolla saa asiansa nopeimmin ilmaistua.) Opiskelin kuitenkin löytämäni kirjan melkein loppuun, mutta siihen se sitten jäikin.

Yksi suurimmista ongelmistani on ollut alusta alkaen se, että en oikein ole tiennyt, miten telugua pitäisi opiskella. Telugua ei kirjoiteta latinalaisin aakkosin vaan aakkosilla, jotka ovat kehittyneet brahmi-kirjoitusjärjestelmästä. Telugun kirjoitusjärjestelmä perustuu tavuihin eikä yksittäisiin kirjaimiin, kuten esimerkiksi suomi, ja se kuuluu ns. abugida-aakkostoihin: konsonantit ovat aakkoston perusmerkkejä, ja tavut muodostetaan niin, että konsonantteihin lisätään eri vokaaleja edustavia merkkejä.

Kuva: Omniglot.
Kuvassa ylhäällä vasemmalla on perustavu 'ka'. Lisäämällä erilaisia kiekuroita (merkitty kuvaan punaisella) saadaan aikaiseksi 'kaa', 'ki', 'kii', 'ku', 'kuu' jne.

Blogini nimi kirjoitettaisiin esimerkiksi näin:  


Halusin oppia telugun täydellisesti - lukemaan, kirjoittamaan, puhumaan ja kuuntelemaan - mutta tehtävä tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Oppimista vaikeutti vielä se, että käyttämäni oppikirja oli translitteroitu kokonaan latinalaisille aakkosille, joten saatoin opetella kyseisestä kirjasta vain kielioppia ja sanastoa, mutta en telugun koukeroilla kirjoittamista ja lukemista, koska teluguaakkosia ei kirjassa ollut. Kirjoittamisen ja lukemisen oppi piti hakea muualta, mikä sai telugun opiskelun tuntumaan oikealta sillisalaatilta ja koko kielen maailman vaikeimmalta kieleltä oppia.

Näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna voisi ajatella kaikkien Intian kielten olevan yhtä vaikeita tai helppoja oppia. Itse koin telugun kuitenkin paljon vaikeampana kuin esimerkiksi hindin, jota olin opiskellut kymmenen opintoviikon verran. En tiedä, onko telugu todellakin hindiä vaikeampi oppia, vai onko se vain tuntunut minusta jostakin syystä siltä. Yksi mahdollinen syy löytyy varmaankin oppimisympäristöstä: opiskelin hindiä luennoilla, ja siellä asiat jäävät varmasti helpommin päähän kuin yksin puurtaessa, ja palautekin tulee välittömästi. Telugun opiskelussa ei kuitenkaan ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin yksin opiskelu, kun telugua ei ole opetettu missään.

Nyt on pakko hieman poiketa asiasta ja kertoa hindin opettajasta. Meidän opettajanamme oli vieraileva professori Intiasta, ja hänen opetusmetodinsa olivat joskus aika hupaisat. Aivan ensimmäisellä tunnilla, kun olimme vasta ruvenneet tutustumaan hindin aakkosiin, opettajalla oli tunnin päätteeksi pieni yllätys: "Nyt tulee sanelu. Minä sanelen hindin sanoja, ja te kirjoitatte ne paperille." Voin kertoa, että paperille ei ilmestynyt paljon mitään. Smiley On se kyllä kumma, jos oppilaat eivät muista kaikkia hindin aakkosia ulkoa, osaa kirjoittaa niitä ja tunnista eri äänteitä puheesta, kun aikaa oppimiseen oli kuitenkin ollut ruhtinaalliset puolitoista tuntia! Sanelu näytti olevan opettajan tavaramerkki muutenkin, sillä lähes joka tunnin päätteeksi oli sanelu. En tiedä, kertooko hänen tyylinsä intialaisista opetusmetodeista laajemminkin.

Todellisen kimmokkeen telugun opiskeluun sain vasta vuonna 2009, kun tulimme Intiaan ensimmäisen kerran pidemmäksi aikaa. Minusta tuntui, että jos en osaisi kieltä, pysyisin aina ulkopuolisena, ulkomaalaisena, enkä koskaan pääsisi kulttuuriin kunnolla sisälle. En edelleenkään löytänyt hyvää oppikirjaa, joten kävin läpi omistamani telugun kieliopin (Krishnamurti and Gwynn: A Grammar of Modern Telugu), ja yritin kääntää telugunkielisistä lehdistä artikkeleita. Kääntäminen oli erittäin turhauttavaa, koska siihen tuntui kuluvan suhteettoman paljon aikaa, enkä tuntunut oppivan sen avulla mitään. En tajunnut ihmisten puheesta paljonkaan, vaikka hallitsinkin kielen teoriapuolen suhteellisen hyvin, enkä itse varsinkaan saanut suustani ulos mitään yksinkertaisia peruslauseita monimutkaisempaa.

Minua neuvottiin hankkimaan muun muassa kotiapulainen, jotta minulla olisi jatkuvasti telugunkielinen keskustelukumppani ja jotta oppisin kielen nopeasti. Koska olen (itseni ollessa kyseessä) niin jyrkästi kotiapulaisen hankkimista vastaan (siitä lisää myöhemmin), ukkeli ehdotti, että jos en kerran halua kotiapulaista meille siivoamaan, voisimme palkata apulaisen vain minulle seuraneidiksi. "Keittelisitte teetä ja juttelisitte." Luulen, että tällaiseen työpaikkaan, jossa vain juodaan teetä ja istutaan juttelemassa, saattaisi olla aikamoinen tunku. Smiley

Minua neuvottiin myös katsomaan televisiota, koska televisiosta kieli kuulemma tarttuisi. Kokeilin kyllä, mutta turhauduin entistä pahemmin, koska minulta tuntui menevän kaikki ohi. Ihmiset puhuvat täällä televisiossa niin nopeasti, että jos jää hetkeksi miettimään yhtä tuntematonta sanaa, ohi ehtii vilahtaa kymmenen lausetta. Olen muutenkin kielenopiskelussa niin kirjaorientoitunut ihminen, että tarvitsen ainakin tuekseni oppikirjan, kieliopin ja sanakirjan.

Lopulta, pitkän etsimisen jälkeen, löysin kirjan nimeltä Conversational Telugu, A Micro-Wave Approach, jonka hieman pitkin hampain ostin. Sekään kun ei ollut minusta mikään täydellinen, koska siinäkään ei ollut teluguaakkosia. Kirja vaikutti kuitenkin siinä mielessä hyvältä, että se näytti olevan aika lailla sellaista puhekieltä, jota ihmiset täällä käyttävät. Monien muiden oppikirjojen ongelma kun on se, että niissä opetetaan kirjakielistä telugua, joka on hyvin erilaista kuin puhekieli. Tuntuu ajan haaskaukselta ja tyhmältäkin opiskella sellaista kieltä, jota kukaan ei kuitenkaan todellisuudessa puhu.

Sain tästä kirjasta ajatuksen, joka oli oikeastaan käännekohta opiskelussani: mitä jos unohtaisin kokonaan kirjoittamisen ja lukemisen opiskelun ja keskittyisin vain kuullun ymmärtämiseen ja puheen tuottamiseen? Keskustelutaitoahan minä päivittäisessä elämässäni eniten tarvitsin; en sitä, että osaan lukea sujuvasti telugunkielistä sanomalehteä. Kun annoin itselleni luvan keskittyä vain yhteen kielen osa-alueeseen, kielen opiskelukin helpottui huomattavasti.

Opiskeltu on!
Olen kohdannut telugun opiskelussa sellaisia ongelmia, joihin en ole minkään muun kielen kanssa törmännyt. Yksi suurimmista ongelmista on ollut se, miten Intian hierarkkinen yhteiskunta heijastuu kieleen. Ei riitä, että tietää, milloin ihmisiä pitää teititellä ja milloin sinutella, vaan pitää tietää myös, millaista kohteliaisuuden tasoa vaaditaan viitattaessa kolmanteen persoonaan. Telugussa on olemassa hän-pronominista neljä eri kohteliaisuuden astetta, naispuolisille ja miespuolisille omansa.

Kun suomessa sanotaan 'hän', telugussa täyty valita yksi seuraavista:


Suluissa olevia muotoja käytetään silloin, kun viitattava henkilö on fyysisesti puhujaa lähellä, joten vaihtoehtoja on periaatteessa 16.

Koska olen tottunut siihen, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, minun on ollut erittäin vaikea tehdä eroa ihmisten välille ja oppia tunnistamaan, mikä on ratkaisevin tekijä pronominin valinnassa - onko se toisen henkilön ikä, arvoasema, hänen suhteensa kuulijaan vai hänen suhteensa minuun. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen jotenkin löytänyt sopivat muodot, mutta olen vieläkin monesti epävarma pronominin valinnassa, ja mieluusti kierrän koko pronominin käytön jotenkin. Etunimen käyttö on täällä suhteellisen harvinaista, ja etunimiä käytetään vain itsensä ikäisistä ihmisistä puhuttaessa tai heitä puhuteltaessa. En voisi esimerkiksi missään nimessä puhutella anoppia tai appiukkoa heidän etunimillään, vaan heitä pitää kutsua anoppina, atta, ja appiukkona, maama, tai sitten englantilaisittain auntie ja uncle. Ei ole ollut helppoa tämänkään tavan omaksuminen, kun on tottunut kutsumaan kaikkia etunimillä! Minusta on muutenkin hirveän vaikea täditellä ja seditellä sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole minulle oikeasti tätejä tai setiä. Monesti onkin tuntunut siltä, että ennen kielen opiskelua pitäisi käydä jonkinlainen intialaisen yhteiskuntahierarkian peruskurssi, jotta osaisi käyttää kieltä oikein.

Toinen suuri vaikeus ovat olleet telugun oudot äänteet, jotka eivät ole minulle muista kielistä tuttuja. (Hindissä on toki samankaltaisia äänteitä, mutta hindiä en ole koskaan oikestaan tosielämässä puhunut. Nyt olen kaiken lisäksi unohtanut kielen lähes kokonaan, mikä on todella noloa.) Kaikkein suurinta päänvaivaa ovat tuottaneet retrofleksiset D ja T, jotka lausutaan kuten d ja t sillä erotuksella, että kielen kärkeä taivutetaan taaksepäin. Kuulija yleensä kyllä arvaa, mitä sanaa tarkoitan, vaikka äänne menisi väärinkin, mutta joskus väärä lausuminen voi johtaa noloihin tilanteisiin. Esimerkiksi sana 'gudda' voidaan lausua kahdella tavalla: guDDa tarkoittaa kangasta; gudda persereikää. En vieläkään uskalla yrittää sanoa kyseistä sanaa, koska olen aivan varma, että suustani tulee kankaan sijasta persereikä. Smiley Onneksi sanan voi korvata esimerkiksi sanalla baTTa, joka sekin tarkoittaa kangasta (ja sanaa batta ei ole olemassa!).


Tästä päästäänkin näppärästi seuraavaan ongelmaan: sanaston laajuuteen. Minulla on sellainen tunne, että telugun sanasto on hirvittävän laaja useimpiin muihin kieliin verrattuna. Yritin etsiä asialle tieteellisiä todisteitakin, mutta en löytänyt, joten saatan olla väärässäkin. Kielen opiskelun kannalta sanaston laajuus on erittäin turhauttava juttu, koska vaikka kuinka oppisi uusia sanoja, aina tuntuu siltä, että ei osaa yhtään mitään. Juuri kun olen oppinut, että 'sietää, kestää' on teluguksi taTTukonu, joku käyttääkin samassa tarkoituksessa sanaa bharincu, ja sitten kun olen oppinut sen, joku käyttääkin sanaa sahincu... ja niin edelleen. Argh!!

Intian kulttuurin rikkaudesta johtuen kielessä on myös hirveän paljon erilaisia kulttuurisidonnaisia sanoja, joita ei muissa kielissä ole. Ulkomaalaisen pitää siis ensin opetella sanan merkitys, ennen kuin on oikeastaan mitään järkeä opetella sanan ilmiasua. Esimerkiksi pagaTi weeSaalu (eksentrinen pukeutumistapa) sai merkityksen vasta, kun näin tämän:


Telugu on myös siitä erikoinen kieli, että kielessä ei ole varsinaista kiitos-sanaa ollenkaan, mikä johtuu kai siitä, että täällä ei juurikaan kiitellä mistään. Tämä on ollut minulle aivan käsittämättömän vaikea asia omaksua ja ymmärtää, kun olen itse tottunut tunkemaan kiitosta joka väliin. Sanakirja tarjoaa kyllä kiitokseksi sanaa dhanyawaadalu, joka on käsittääkseni sanskriitista peräisin, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään käyttävän sitä. Telugussakin on yksi lausahdus, mancidi (suoraan suomennettua: 'hyvä on'), jota voi käyttää kiitoksena, mutta kiitos-sanan voi tarvittaessa lainata englannistakin.
Hyvästellessä ei koskaan sanota mitään menemiseen liittyvää, koska 'meneminen' liitetään usein kuolemaan. Menemisen mainitseminen poislähtiessä on siis eräänlainen tabu, ja kylästä lähtiessä hyvästelläänkin sanomalla wastaanu tai wastaamu, ' minä tulen/me tulemme'. Kun en vielä tiennyt tätä käytäntöä ja kun anoppi kävi meillä aikoinaan ensimmäisiä kertoja kylässä ja sanoi lähtiessään wastaamu, minua alkoi kismittää, kun luulin, että anoppi meinaa tulla taas seuraavana päivänä uudestaan. Smiley

Jos löytämäni oppikirja oli ensimmäinen käännekohta telugun opiskelussani, toinen käännekohta oli ukkelin ostama nauhoittava digiboksi (vai mikä boksi tuo nyt on). Ohjelmien katselu maistuu ihan toisella tapaa, kun ohjelman voi pysäyttää aina, kun ei ymmärrä jotain sanaa, ja katsoa sanan merkityksen sanakirjasta. Kirjoittelen myös ohjelmissa kuultuja esimerkkilauseita ja uusia sanoja vihkoon ylös, ja tällä tavalla olen oppinut huomattavan paljon. Eniten minua ilahduttaa se, että saan television kautta varmuutta sanojen käyttökonteksteista. Jos vain lukee oppikirjasta asiayhteydestään täysin irrallisia sanoja, niitä ei oikein osaa eikä uskalla käyttää, kun ei tiedä, millaisissa yhteyksissä niitä yleensä käytetään.

Kokkausohjelmista suosikkini on jo pitkään ollut Abhiruchi, jonka emäntänä liehuu sariin pukeutunut nainen ja jossa kokkailee viimeistä piirtoa myöten kokin vermeisiin (mm. muovikäsineisiin!) varustautunut kokki. Kokkiohjelmat olivat minulle alusta lähtien helpointa katsottavaa, koska sanasto on niissä loppujen lopuksi aika rajallinen, ja omasta kiinnostuksestani johtuen aihepiiri on minulle muutenkin aika tuttu. Smiley



Minulla oli pitkään hakusessa telugunkielinen saippuasarja, jota voisin katsoa ihan kielenoppimistarkoituksessa. Täällä tulee televisiosta päivittäin hirveä määrä erilaisia puolen tunnin mittaisia sarjoja, joten valinnanvaraa ainakin on. Ongelmaksi muodostui vain se, että kaikki olivat samasta muotista tehtyjä ja enemmän tai vähemmän roskaa: laiskoja miniöitä, ilkeitä anoppeja, kolmiodraamoja, juonittelua, murhia, dramaattista musiikkia, pitkiä ja paljonpuhuvia katseita, vahvoja meikkejä ja raskaita sareja.  

Jaksoin katsella aika pitkään Kodala Kodala Koduku Pellamma -nimistä sarjaa, mutta sitten totesin senkin olevan täyttä sontaa.



Lopulta löysin mieleiseni sarjan, Punarvivahamin, joka kertoo avioparista, joka on mennyt äskettäin naimisiin. Avioliitto on kummallekin toinen (miehen ensimmäinen vaimo on kuollut, mutta minulle on jäänyt epäselväksi, mitä naisen ensimmäiselle miehelle on tapahtunut), ja sarjassa seurataan jännityksellä, syntyykö pariskunnan välille rakkautta vai ei. Sarjassa on tavallista vähemmän ilkeilyä, ja siinä on - tai ainakin toistaiseksi on ollut - vain yksi juonitteleva kotka.

Muutama ilta sitten meillä kävi kylässä yksi tuttavapariskunta, ja rupesimme juttelemaan naisen kanssa telkkariohjelmista. Nainen oli ihan kauhistunut kuultuaan, että katselen telugusaippuoita. "Älä niitä katso; ne ovat ihan hirveitä!", hän kiljaisi. Minä puolustelin, että kyllä sarja nimeltä Punarvivaham on minusta ihan hyvä, jolloin nainen totesi, että se onkin hindisarja, joka on dubattu teluguksi!

Minulla on telugussa vielä ihan hirveästi oppimista, mutta onneksi pärjään jo ihan suhteellisen hyvin. Se minua vain hämmästyttää, miten nopeasti puhe- ja kuunteluvalmius katoavat: jos en harjoita telugua pariin päivään mitenkään, valmius katoaa heti, ja joudun taas hakemaan sanoja hirveästi. Odottelenkin vielä sitä kolmatta käännekohtaa, että kieli menisi niin syvälle tajuntaan, että se kanssa pysyisi siellä!

Tiesittekö muuten, että tekin osaatte aika monta sanaa telugua? Telugussa ja suomessa kun on aika paljon samoja sanoja, vaikka ne tietysti merkitsevät eri asiaa.


Mä lähden nyt pyydystämään kalaa kannuun. Smiley

54 kommenttia:

  1. Huh, tuon tietoiskun jalkeen HEPREA tuntuu tosi helpolta!
    Ja tosi mielenkiintoista. En ollut tietysti ennen sinun blogiisi tutustumista telugun kielesta kuullutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kun luulin, että heprea on... no, hepreaa. :-) Eli siis kaikista vaikeinta. :-)

      Poista
  2. Voi Hippu tuo perseenreikä/kangassana sai kyllä minut nauramaan ja vielä enemmmän nauroin kun näin tuon vikan listan.Kuten Anu tuolla jo sanoo,niin taitaa heprea olla paljon vaikeampi kieli,vaikka vaikea sekin on. Kauniit muuten nuo telugun aakkoset;kirjoitatko hyvin?
    Taidat olla oppikirjojen kanssa vähän samanlainen kuin minä;rakastan kielioppikirjoja! En muuten ollut ennen blogiasi minäkään kuullut telugusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin telugun aakkoset ovat tosi kauniit, kun ne ovat tuommoiset pyöreät muodoltaan. Esim. hindin aakkoset ovat sellaiset kulmakkaat, ja minusta ne eivät ole yhtään nätit. Ukkeli ainakin sanoo, että kirjoitan hyvin, mutta omasta mielestäni se on kyllä sellaista töhryä. Pitää joskus antaa pieni kirjoitusnäyte. ;-)

      Kielioppikirjat ja sanakirjat ovat minustakin ihania! Olen ehkä vähän outo, mutta saan jotain kiksejä ihan niiden pelkästä selailusta. :-D

      Poista
  3. Huomasin muuten ,että tuossa kokkivideossa oli aika monta englanninkielistä sanaa joukossa.Onko se yleistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todellakin! Teluguun sekoitetaan tosi paljon englantia, ja joskus ihmiset saattavat sanoa väliin jopa kokonaisia lauseita enkuksi. Lukusanat sanotaan aina lähes poikkeuksetta enkuksi, ja jopa sellaisetkin, jotka eivät englantia muuten puhu, käyttävät englanninkielisiä lukusanoja.

      Poista
  4. Siis tarkoitin että telugu taitaa olla hepreaa vaikeampi kieli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta heprea kuulostaa kyllä vieläkin vaikeammalta, kun eikös sitä kirjoiteta vielä oikealta vasemmalle...

      Poista
  5. Huiiiiiiiiiiiii! Minua pelottaisi nuo aakkoset jo niin, että telugun opiskelu tuntuisi mahdottomalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sehän tarjoaa vain sopivasti haastetta. :-)

      Poista
  6. Turhauduin todella paljon tästä kirjoituksestasi, siis ihan pelkästä selostuksesta millaista tuon kielen oppiminen on. Itse olisin asemassasi kyllä sanonut että oppikoon miehen suku englantia, sille kielelle löytyy varmasti niitö oppikirjojakin enemmän. Uskomattoman hienosti olet kyllä jaksanut ja oppinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mua ei ole kukaan tähän pakottanut, vaan olen opiskellut kieltä ihan omasta halustani. Jos ei minua olisi huvittanut opiskella, niin en olisi kyllä sitten opiskellutkaan. ;-)

      Poista
  7. Mä ihan hengästyin tätä lukiessani. Viimeistään tuossa telugun kirjaimiston kohdalla aivot menivät solmuun. :D

    Tuo on kyllä todella mielenkiintoista, miten kulttuuri ja kieli nivoutuvat yhteen. Ranskiksia jaksaa naurattaa, kun heille kertoo, ettei suomessa oikeastaan ole vastinetta sanalle please (tai s'il vous/te plaît ranskaksi). (Esim. ole hyvä kuulostaa minusta vähän käskyttävältä. Ehkä tuota please-sanaa korvaa lähinnä kysymyslauseessa konditionaali?) ...Mutta tuo kiitoksen puuttuminen kuulostaa kyllä vielä radikaalimmalta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkeli aina sanoo, että hänen korvaansa suomi kuulostaa tosi töykeältä, kun se on jotenkin niin suorasukaista ja kun siinä on vielä ne ä- ja ö-äänteetkin, jotka kuulostavat ainakin hänen mielestään aika kaameilta. Mielenkiintoista pohtia, kertooko se suomalaisesta mielenlaadusta jotain, että suomessa ei hirveästi käytetä mitään kohteliaisuusmuotoja eikä muutenkaan kierrellä ja kaarrella, vaan sanotaan asiat aika suoraan.

      'Ole hyvä' kuulostaa minustakin vähän käskyttävältä – siinä kääntyy kohteliaisuus vähän kuin itseään vastaan. Minustakin konditionaali olisi jonkinlainen please-sanan vastine, ehkä suomen kielelle jotenkin omempi kuin 'ole hyvä'.

      Poista
  8. Kiitos kiitos, lohduttavaa lukea täällä omien kielipohdintojen keskellä ;) tosin kodinhoitajasta en luopuisi kun se pakottaa minut avaamaan suutani asiasta kuin asiasta. viimeksi pe. jouduin käymään hänen kanssaan läpi mitä imurille on tapahtunut kun hän on imuroinut märkiä lehtiä sillä ;) ei ihan helpointa heti mutta kyllä se siltä tulee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk, no tuossahan sitä kieliharjoittelua tuleekin jo roppakaupalla, kun joutuu selvittelemään tuollaisia asioita! :-D

      Tsemppiä vaan harjoituksiin. :-)

      Poista
  9. Mahtava ja mielenkiintoinen kirjoitus. Minusta se taaksepäin taivutetulla kielellä sanottu D on niin ihanan kuuloinen :-) Tosi hienoa, että jaksat opiskella ja varmasti joku kaunis päivä näet jo unesikin Teluguksi! Minä opin siellä ollessa pikkuisen Kannadaa, mutta nyt suurin osa on jo unohtunut. Ruokasanasto (tärkeimpänä!)on kyllä vielä hallussa ja muutama tarttuva lastenlaulu :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua aina huvittaa se, kuinka ne napsahtavat T:t ja D:t kuuluvat puheesta, vaikka intialaiset (tai siis tässä tapauksessa telugut) puhuisivat englantiakin. Niistä minusta huomaa intialaisen aksentin kaikkein selvimmin. On ihan kauheaa, miten minullakin tulee niitä äänteitä suusta englantia puhuessakin. :-D

      Kannadan aakkoset ovat muuten aika samannäköiset kuin telugun, ja kun kävimme Bangaloressa, olin hämmästynyt, kun pystyin melkein lukemaan kannadaa. Tuliko vähän pollea olo. :-)

      Hauskaa, että sinullekin ruokasanasto on ollut se tärkein. :-)

      Poista
  10. Nostan hattua, että olet moisen kielen oppinut! :-) Kuulostaa haastavalta. Ja minä kun olen valittanut saksan kielen oppimisesta... Telugu on ensimmäinen kieli josta kuulen ettei heillä ole sanaa kiitos.

    Osaako sinun ukkelisi muuten suomea?

    t.Jenni

    P.S ruokasanasto oli myös ensimmäinen jonka minä opin saksaksi. Asiat tärkeysjärjestykseen... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä oli vähän väärin sanoa, että kiitos-sanaa ei ole, koska sellainen kuitenkin sanakirjassakin on. Mutta sanakirja on ainakin tässä tapauksessa vähän eri asia kuin todellinen käytäntö. Eilen vielä, ennen postauksen lähettämistä, varmistelin ukkelilta, että onko teillä mitään kiitos-sanaa, ja ukkeli totesi, että ei ole - kunnes muisti sitten, että onhan meillä se yksi, dhanyawaadalu. Ei taida siis olla hirveän aktiivisessa käytössä. :-D Itse olen tottunut kiittelemään vähän joka asiasta ja olen tottunut myös siihen, että muut kiittävät, joten vaikeuksia on ollut...

      Ukkeli osaa suomea niin hyvin, että on selvittänyt suomen kielikokeen, ja hän tulee kielellä kyllä toimeen. Tosin puhevalmius taitaa olla vähän ruosteessa, kun hän käyttää kieltä nykyään niin harvoin (lähinnä minun vanhempieni kanssa puhuessaan).

      Kai se ruokasanasto on siksi tärkein, kun kaikkien pitää kuitenkin syödä. :-)

      Poista
  11. Vau, onnittelut sitkeydestä! Minä luovutin jo aika päiviä sitten arabian opiskelun. Juuri tuosta syystä, että puhuttu kieli täällä ei ollut ollenkaan sama kuin kirjoitettu ja vaihteli vielä paikkakunnittainkin, lähinnä sai naurua osakseen kun meni kauppaan ostamaan jotain kirjakielellä jota juuri kukaan paikallisistakaan ei siihen aikaan ymmärtänyt.Eikä minun sukupolveni ymmärrä vieläkään. Toki opin lukemaan arabian aakkosia, mutta mitä hyötyä siitä kun ei ymmärrä lukemaansa :) Paikallinen kieli taas sekoitettiin sopivasti ranskaa, joten ainakin puolet ymmärsin. Ruokasanasto tosiaan on ainoa minkä paikalliskiellellä hallitsen, syödä kun pitää tosiaan.
    Todella kauniin koristeelliset kirjaimet telugussa, mutta ääh minkä vaivan takana :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minäkin luen sujuvasti telugunkielisiä lehtiä, mutta en ymmärrä lukemastani kuin murto-osan. Tai oikeastaan riippuu aihepiiristä; mitään politiikan sanastoa en hallitse ollenkaan, mutta sitten taas sadun leijonasta ja tiikeristä ymmärrän oikein hyvin. :-)

      Poista
  12. Kiitos taas mukavasta kirjoituksesta!

    Minulla ei ole ollut "paineita" tai luontaista motivaatiota opetella hindiä tai punjabia, koska "koko suku" puhuu englantia. Kaikki anoppia myöten ovat joko käyneet englanninkieliset koulut tai oikeastaan anopin perheellä oli britti kotiopettaja :O

    Joitakin vuosia sitten seurasin paria hindinkielistä saippuasarjaa, joissa oli enkkutekstit. Ymmärrän hindiä sen verran, että on mielenkiintoista olla "kuulolla" ja yllättää osallistumalla keskusteluun enkuksi tai parilla sanaa hindiä. Sukulaiset puhuvat enkkua, hindia ja punjabia sekaisin. Maidit ja kuljettajat puhuvat marathia, jotkut hindiä ja jotkut englantiakin. Memsaab, AC on karo? - saattaa kuljettaja kysäistä ;)

    On myös huvittavaa miten vireillessamme Jaipurissa erään toisen suomi-intiapariskunnan kanssa, minä pärjäsin englannillani paremmin kuin toisen perheen pelkästään punjabia osaava intialainen mies :O
    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas sinulta löytyy kielitaitoista perhettä! Olen muuten huomannut semmoisenkin asian, että sellaiset ihmiset, jotka osaavat englantia, puhuvat melkein mieluummin sitä kuin omaa äidinkieltään.

      Joskus on tosiaan hauska yllättää kielitaidolla. Kovin moni ulkomaalainen (tai ulkomaalaisen näköinen) ei osaa teluguakaan, ja ihmiset menevät joskus ihan sekaisin, kun he tajuavat, että osaan kieltä. :-D Käytänkin sitä vähän valikoiden, tilanteesta riippuen. Joskus on parempi olla vaan ”turisti”, joka osaa vain eglantia, ja välttää ylimääräistä huomiota...

      Poista
  13. Hui kamala. Onneksi minun ukkeli puhuu ihan suomea:). Sanon aina uusille Turkkiin tulijoille, että opetelkaa kieli. Kieli on avain kulttuuriin, niin se vaan on. Sinulla vain on monimutkaisempi avain kun minulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kieli on tosiaan avain kulttuuriin. Miten paljon jäisi kulttuuristakin oppimatta, jos ei osaisi kieltä!

      Poista
  14. Jee mun toive postaus:)kamalan mielenkiintoista,kamalan vaikean oloiset aakkoset.itse opettelin espanajn ensin kommunikoinnin kautta ja sitten lukemaan ja kirjoittamaan ,kun osaa puhua kirjoittaminen tuli paljon helpommin..tässä tapauksessa aika eri asia tietenkin kun aakkosetkin vielä opeteltava..ja tuttu tunne koska puhumme millon espanjaa milloin englantia miehen kanssa ,jompi kumpi jää päälle ihan hetkessä..puhuuko miehesi suomea? Hullua kuinka monia niin Erilaisia kieliä siellä on,täälläkin lähemmäs sataa erilaista mutta suuri osa intiaanikieliä puhuvista osaa myös espanjaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ollut kielissä aina niin "kirjaihminen", että tuntuu melkein, että kieli pitäisi hallita täydellisesti, ennen kuin voi avata suutaan. No eihän se ihan niin mene. :-)

      Hassua ja tosi mielenkiintoista, ette te käytätte kahta kieltä ja vaihtelette niitä noin. Varmaankin rikastuttaa kommunikoimista aika lailla.

      Mies osaa suomea sen verran, että lueskelee sanomalehtiä, pystyy katsomaan telkkaria ja kommunikoimaan vanhempieni kanssa. Puhetaidot ovat kyllä vähän ruosteessa, kun hän kuitenkin käyttää kieltä niin vähän.

      Poista
  15. Tämä hassu kaksikielisyys juontaa siitä ,että kun tapasimme en puhunut sanaakaan espanjaa.ja nyt kun osaan miltei paremmin kuin englantia silti vanhasta tottumuksesta palataan välillä siihen.toisinaan mies puhuu koko ajan englantia ja minä vastaan espanjaksi kuulostaa varmaan sekopäiseltä.mutta mies ei ole mikään kielinero niin Se mihin on tottunut jää välillä päälle.ja sitten molemmat todetaan et miks me puhutaan kamalaa latino alsentti enkkua kun molemmat sanois nopeammin ja somemmin spaniaksi:) huomaan toisinaan laskevani esimerkiksi kolmella kielellä ja ajattelevani sekaisin monella kielellä Se on aika hassua alkaa aina naurattaan et jos joku kuuntelisi ajatuksia oisi aika lahon oloinen:)

    VastaaPoista
  16. Pakko lisätä ,että ihanaa kun miehesi osaa Suomea.kun mieheni muistaa sanankin Se saa aina niin iloiseksi en
    Malta odottaa sitä päivää kun voitaisiin jotain ihan oikeasti keskustella suomeksi.ja koska tehdään kesät töitä Suomessa tiedän että ehkä joskus aikanaan vielä..hyvä salakieli olisi myös..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuohon kun saatte kolmanneksi keskustelukieleksi vielä sen suomen, niin sitten teillä onkin vara mistä valita. :-) Kiinnostuin latinalaisesta aksentista sen verran, että piti oikein käydä googlettamassa ja kuuntelemassa, miltä se kuulostaa. Ei ollut ainakaan yhtä ”paha” kuin intilainen aksentti. :-)

      Suomi on muuten ihan älyttömän hyvä salakieli! Näillä leveysteilla voi ainakin olla aika varma, että toista suomalaista ei tule vastaan. Juuri viime viikolla keskustelimme ukkelin kanssa autossa suomeksi, paljonko annetaan taksikuskille. Tosin kerran kävi niinkin, että kun tätini oli täällä meillä kylässä, ja me mölötimme kaupassa suureen ääneen suomea, niin yksi mies jäi katsomaan meitä suu auki, ja sanoi (suomeksi tietenkin), että ”täällä kuulee kyllä tosi harvoin suomea!” :-D

      Poista
  17. Voi kiitos! :-D Kuinka perusteellisesti vastasitkaan toiveeseeni että kertoisit miten opit tuon kielen... Ihailtavaa sisukkuutta osoitat kun olet noin moninaiset esteet nähnyt haasteina ja jatkanut vaan oppimista. Tekisi niin mieli toimia samoin hindin kanssa, harmi vaan että olen hiukkasen ylirasittunut yrittäjä-äiti eikä omaa aikaa ole käytännössä kuin tällä lailla keskellä työpäivää (mistä saakin sitten kivan lisästressin kun työt eivät tule näin tehdyiksi...)

    Minulla oli joskus 20 korvilla telugunkielinen kirjekaveri, joka lähetti minulle Intiasta telugunkielisiä musakasettejakin. Kuuntelin ne puhki, aivan ihanaa melodista ja tarttuvaa musaa, osaisin varmaan edelleen monet noista lauluista ulkoa (ymmärtämättä yhtään mitään) ;-) Minusta telugu kuulosti silloin maailman kauneimmalta kieleltä. Ainakin yksi niistä oli Geetanjali-leffan soundtrack.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Geethanjali_(1989_film)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielen opiskelu vie kyllä hirveästi aikaa, varsinkin kun on kyseessä vielä kirjoitusjärjestelmältään erilainen kieli, kuten hindikin. Toivottavasti sitä aikaa löytyy kuitenkin jostain, että pääsisit opiskelemaan! Itse tykkään kielten opiskelusta valtavasti. :-)

      Minä olen ihan vasta viime aikoina löytänyt telugumusiikin, mutta nyt olenkin sitten ihastunut siihen rytinällä. Tosiaankin kaunista musaa.

      Geethanjalia en ole nähnyt, enkä sitä lauluakaan kuullut, mutt kiinnostuin kovasti, varsinkin kun leffassa on Nagarjuna. :-)

      Poista
  18. Siinä on monta ihanaa biisiä, tässä yksi niistä :-)

    http://www.youtube.com/watch?v=qWhWjiknKWk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kaunis laulu, mutta vähän surullinen. :-(

      Poista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  20. Olipa todella mielenkiintoinen postaus ja sinun kirjoittamaasi tekstiä on aina niin mukava lukea. Kuten joku muukin tässä kommenttilootassa jo totesi, en ollut minäkään koskaan kuullut telugusta ennen kuin ryhdyin seuraamaan blogiasi. Niin sitä näköjään voi jäädä huomaamatta kieli, jota puhuu vaivaiset 76 miljoonaa ihmistä... :)

    Yllättävän huono tilanne telugun opiskelumateriaalin kanssa, ilmeisesti sitä ei pahemmin opiskella Intian ulkopuolella? Tai sielläkään?

    Oma kärsivällisyys ei tunnu oikein riittävän kielten opiskeluun, vaikka olisi materiaaliakin ja varsinkin kielioppi on kauhistus :) Kunnioitettavaa puurtamista sinulla telugun kanssa, noita merkkejä ja äänteitä katsoessa tulee jo ihan tuska, puhumattakaan sen paikallisen hierarkian ymmärtämisestä (joka muuten kuulostaa valtavan mielenkiintoista, jos intoudut joskus kirjoittamaan siitä).

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :-)

      Minusta ainakin tuntuu sellaiselta, että telugua ei todellakaan opiskella, sen enempää ulkomailla kuin Intiassakaan, kun kunnollista opiskelumateriaalia ei ole täältäkään oikein löytynyt. Tuntuu melkein siltä, että ihmiset haluavat ”unohtaa” koko kielen, ja tiedän monia ulkomaille muuttaneita tai siellä syntymästään asuneita nuoria, jotka eivät suurin surminkaan halua puhua telugua, englantia pelkästään.

      Juuri viime viikolla oli lehdessä juttua, että telugusta meinataan tehdä pakollinen oppiaine kouluihin, kun se nyt on valinnainen. Kielitaito on katoamassa, ja monet nuoret osaavat vain puhua kieltä mutta eivät lukea ja kirjoittaa. Muissa Etelä-Intian osavaltioissa paikallinen kieli on jo pakollinen oppiaine koulussa; ainoastaan Andhra Prdaeshissa ei.

      Kiitos kirjoitusvinkistä, laitetaan korvan taakse. :-)

      Poista
  21. Todella mielenkiintoinen postaus. Kyllä minä ihmisiä pystyisin sedäksi tai tädiksi nimittämään, mutta täällä Saksassa oli ennen tapana nimittää anoppia äidiksi ja siihen en pystyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, mutta minulle se äiti olisi jotenkin luontevampi nimitys käyttää kuin täti. Ainakin hyvinä päivinä, silloin kun anoppi tuntuu kivalta. :-D

      Poista
  22. Eikö missään päin valtavaa kotikaupunkianne todellakaan ole telugun kursseja? Kun rupeaa tarkemmin ajattelemaan, sehän kuulostaa tilastotieteelliseltä mahdottomuudelta!

    Mitä tuossa Papa Lali -laulussa lauletaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä järjestetään telugun kursseja. Viime viikolla näin jopa, että Alliance Francaise alkaa pitää telugun alkeiskursseja. Kielen opiskelu on ehkä saanut nyt jonkinlaisen sysäyksen, kun telugu on tulossa kouluihinkin pakolliseksi.

      Piti ottaa ukkeli avuksi, kun omat taidot eivät riittäneet tuon laulun tulkitsemiseen. Kappale on tuutulaulu elokuvan naiselle, rakkaudelle ja elämälle yleensä. Laulussa mies mm. toivoo, että nainen saisi nukkua rauhassa, etteivät ukkonen, tuuli yms. häiritsisi häntä. (Nainen on ilmeisesti kuolemaisillaan.) Täytyisi katsoa elokuva, että ymmärtäisi laulun merkityksen ihan täysin.

      Poista
  23. intialaisen_vaimo4.12.2012 klo 15.05

    Mielenkiintoinen postaus! Sinä olet todellakin nähnyt vaivaa oppiaksesi kielen - hieno saavutus!

    Itse en oppinut/opiskellut kannadaa Bangaloressa asuessamme, mutta olen onnekseni sitä oppinut nyt Suomessa lasten myötä. Mies kun puhuu heille kannadaa kotona. Nykyään pystyn siis jo tuottamaan peruslauseita ja seuraamaan yksinkertaista keskustelua. Meillä miehen sukulaiset, mummoa lukuunottamatta puhuvat tosin englantia, joten keskusteluyhteys on aina olemassa.

    Mutta on huvittavaa seurata kuinka paikalliset Intiassa ovat aivan ihmeissään lastemme puhuessa kannadaa (eivät ole juurikaan intialaisen näköisiä) ja kuinka arvostavat sitä kovasti, että mies on vaivautunut sitä lapsille puhumaan. Nykyään kun ulkomailla asuvat intialaista alkuperää olevat lapset puhuvat pääsääntöisesti englantia (osa jopa Intiassa asuvista!) mikä on sääli sinänsä.

    VastaaPoista
  24. intialaisen_vaimo4.12.2012 klo 15.07

    Ai niin. Kannada ja telegu lienee sukulaiskieliä. Akka on isosisko ja kannu silmä myös kannadaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä tosi hienoa, että olette pitäneet lasten kielitaitoa yllä. Minua surettaa hirveästi, kun useat miehen sukulaislapset, jotka ovat asuneet koko pienen ikänsä ulkomailla, ovat kadottaneet äidinkielen taitonsa lähes kokonaan, eivätkä pysty kommunikoimaan isovanhempiensa kanssa. Ja tämä siitäkin huolimatta, että molemmat vanhemmat ovat intialaisia. Tuntuu ihan siltä kuin he kokisivat oman kielensä jollakin tavalla hävettävänä asiana, kun heillä ei ole edes halua puhua sitä, vaan englanti on tosiaan ainoa kieli, jolla he suostuvat kommunikoimaan. Ehkä englannin puhumisen halu johtuu koulustakin: ei haluta olla muista lapsista poikkeavia, vaan yritetään sulautua kaikin keinoin joukkoon.

      Olen ymmärtänyt, että telugu ja kannada olisivat lähtöisin samasta kielestä ja että ne olisivat sillä tavalla sukua. En tiennyt, että ihan samoja sanojakin löytyy. :-)

      Minulla on vielä tosi paljon matkaa siihen, että kuuntelisin ja puhuisin telugua ihan sujuvasti, mutta ehkä sekin ihme vielä jokin päivä tapahtuu. :-)

      Poista
  25. Mielenkiintoinen kirjoitus! Itse törmäsin ensimmäistä kertaa telugun kieleen työasioissa pari vuotta sitten, kun piti varmistaa, että tekemämme dynaamiset nettisivut tulisivat toimimaan kaikilla 79 eri kielellä, joilla niiden oli tarkoitus toimia... ja siinä sitten yritin varmistaa telugua äidinkielenään puhuvalta koodarilta, onko kieliopissa jotain merkittäviä eroavaisuuksia, joiden kanssa saattaisi tulla ongelmia sivustoa käännettäessä (esim. venäjäksi käännettäessä ei riitä, että voi kääntää yksikön ja monikon, vaan pitää voida syöttää sivustoon myös kaksikko, jota voidaan käyttää, kun näytetään esim. "2 hakutulosta"), ja selvitin, miltä telugun kirjaimet tulisivat näyttämään grafiikoissamme. Sen verran selvisi, että käyttämämme hakukonealgoritmi ei toimisi teluguksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, 79 kielellä toimivat nettisivut - kunnioitettavaa. :-)

      Poista
  26. Kommentoin vähän jälkijunassa, mutta löysin blogisi vasta noin kuukausi sitten. Vielä on vuoden 2013 postaukset lukematta, mutta tän postauksen kohdalla oli pakko jo tulla kommentoimaan. Ensinnäkin, valtava kiitos tästä blogista! Et arvaakaan, kuinka paljon siitä on ollu itselleni hyötyä ja huvia! Se, minkä takia Intia ja erityisesti AP kiinnostaa, on se sama kuin sullakin: reilu kolme vuotta sitten tapasin Suomessa intialaisen miehen (kotoisin Tirupathin suunnalta) ja siitä asti ollaan pidetty yhtä. Meillä elämäntilanne on tällä hetkellä sellanen, että muutin just ite Sveitsiin ja Ärrä tulee ens vuoden puolella perässä. Tähän asti asuttiin siis Suomessa. Intiassa oon käyny kerran, tosin Pohjois-Intiassa vaan. Syy tähän on se, että eihän musta vielä tiedä Ärrän perheessä kukaan muu kun sen veli. Suunnitelmissa ois räjäyttää potti viimeistään siinä vaiheessa kun miehen vanhemmat alkaa ettiin sopivaa morsianehdokasta.. :D

    Hehe tulipas pitkä pohjustava kappale. Mutta asiaan eli siis telugun kieleen. Oli niin valaisevaa lukee tää postaus! Oon kans painiskellu motivaatio-ongelmien kanssa, kun Suomessa telugua ei tarvi ja keskenämme puhutaan englantia. Mutta sitten tajusin, että eihän siitä mitään tuu, jos en opettele, koska Ärrän sukulaiset (mm. vanhemmat) ei puhu englantia. Olishan ne kiva yllättää siten, että ees vähän osais sanoo, sitten joskus kun ensimmäisen kerran tavataan. Nyt kolme viikkoo sitten löysin tälläsen nettisivun: http://www.learningtelugu.org/ joka on tosi hyödyllinen ja vaikuttaa laajalta. Parasta sivustossa on se, että kieli opitaan kuuntelemisen kautta, eikä sanalistoja pänttäämällä. Jos nimittäin alkaisin kirjasta lukee, ei ois mitään ideaa, miten sanat lausutaan. Mulla on tavotteena opiskella yks lause päivässä ja kolmessa viikossa oon siis oppinu noin 20 sanaa :D Hitaasti mutta varmasti!

    Oli tosi mielenkiintosta lukee tää postaus, erityisesti noi kielen ja kulttuurin väliset yhteydet oli yllättävää luettavaa. Pitää pitää mielessä, mitä pronominia käyttää millonkin.. :D

    Palaan vielä kommentoimaan sitten kun oon lukenu kaikki muutkin postaukset ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho nimimerkkinä pitäis olla "Julia" eikä reseptit :D

      Poista
    2. Kiva, että olet löytänyt tänne, ja ihana kuulla, että minun jutuistani on ollut hyötyä. :-)

      Haha, meilläkin räjäytettiin potti hieman jälkijunassa. :-D En muista, kuinka kauan oltiin oltu jo yhdessä, kun ukkeli kertoi minusta perheelleen. Sitä se ei kyllä kertonut, että asuttiin yhdessä. Ja sitten se taisi aika pian valehdella, että ollaan menty naimisiinkin. :-)

      Minäkin yritin aikoinani etsiä netistä jotain hyvää sivustoa, jonka avulla voisi opiskella telugua, mutta en oikein löytänyt. Tuo vinkkaamasi sivu näyttää kyllä kivalta. Olet varmaan löytänytkin tämän telugun sanakirjan, mutta vinkkaan siitä vielä varmuuden vuoksi, koska se on niin hyvä. Se on mulla jatkuvassa käytössä.

      Oppimistahtisi kuulostaa tosi hyvältä. Mun kun pitäisi oppia kaikki heti kerralla, niin sitten ahnehdin kappaleita oppikirjoista siihen tahtiin, että eihän mulla mikään päässä pysynyt. Parempi tosiaan opiskella hitaammin ja niin, että jää mieleenkin jotain. :-)

      Tykkään Tirupatista valtavasti, paljon enemmän kuin ukkelin kotikaupungista Nelloresta. Se on jotenkin paljon kansainvälisempi – vaikka toisaalta kuitenkin ihan peri-intialainen. ;-) Mulla on Pohjois-Intia vielä ihan kokonaan näkemättä, mitä nyt oon useamman kerran Delhissä pyörinyt. Delhin lentokentän ympäristö ei kyllä anna hirveän kattavaa kuvaa Pohjois-Intiasta. :-D

      Jos tarvitset "vertaistukea" tms. kielenopiskeluun, niin minulle voi laittaa sähköpostiakin (löytyy tuolta ylhäältä oikealta). :-)

      Poista
  27. Moikka taas! Kiitos vastauksesta ja vertaistukitarjouksesta, pidän mielessä, jos tulee jotain kysyttävää!

    Itseasiassa heti kysyisin tosta sanakirjasta, jonka linkkasit. Yritin hakea siitä muutamaa sanaa, mutta aina vaan tulee ilmotus "No words matching specified search term(s)". Vaikka hakisin ihan perussanaa esim. nenu. Eli miten tuota sanakirjaa pitäisi käyttää? Pitääkö jotain asetuksia muuttaa? Vai kirjotinko vaan jokaisen sanan, jonka yritin hakee, väärin? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uups, muistelen, että minullakin oli aluksi hankaluuksia sanakirjan kanssa. Muistelen oppineeni lähinnä kokeilemalla, enkä osaa nyt antaa mitään yleispäteviä ohjeita sanakirjan käyttöön. Mutta tuosta 'nenu':sta osaan ainakin sanoa sen, että sanojen sisällä olevat, pitkänä lausuttavat, vokaalit kirjoitetaan myös sanakirjassa pitkinä, siis 'neenu'. Sitten tuli mieleen myös semmoinen juttu, että v kirjoitetaan w:nä, eli siis esimerkiksi 'nuwwu' (ei 'nuvvu'). Tämä on yleinen käytäntö monissa muissakin sana- ja oppikirjoissa. T ja t sekä D ja d (joissa on siis eroja sanoja lausuessa, esim. 'okaTi', 'reNDu') kirjoitetaan kaikki tavallisena t:nä ja d:nä, sanakirjasta hakiessa siis 'okati', 'rendu'. Kannattaa myös kokeilla eri hakuvaihtoehtoja, esim. valita tuo "words starting with" –vaihtoehto. Tai jos tietää sanan englanniksi, niin englanninkielisellä sanallakin voi hakea, esim “sister”. Vaihtoehtoja tulee kyllä monta, mutta niinhän se telugussa aina on, että yksi sana ei riitä. :-)

      Poista
  28. Okei kiitos paljon vinkeistä! Pitää alkaa kokeilemaan niin eiköhän sen sitten opi :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3