Siivouksen lyhyt oppimäärä

En ole koskaan ollut mikään siivousintoilija, vaan ihan perussiisti asunto on riittänyt minulle. Täällä kuitenkin olen viikon sisällä pessyt lattiat jo kolme kertaa, sillä tuntuu, että vaikka kuinka pesee ja puunaa, puhdasta ei tule kumminkaan. Ehkä pitäisikin vain luovuttaa ja antaa pölyn lennellä.

Nämä siivoamisasiat sitten jaksavat hämmästyttää minua täällä Intiassa. Vaikka kehitys on vienyt Intiaa monessa suhteessa eteenpäin, siivouksessa tunnutaan jumittuneen ikivanhoihin työtapoihin ja -välineisiin.

Tämmöiset luudat löytyivät meidänkin kotoa jo valmiiksi. Vasemmanpuoleinen luuta oli oleskeluhuoneessa, ja oikealla olevan kaltaiset luudat oli jokaisessa kylpyhuoneessa. Näillä luudilla siivotaan kaikkialla, niin kotona kuin yleisissä tiloissakin, ja siistiä tulee (?). Irtoroskien lakaisussa taipuisa ja pehmeä luuta onkin oikein kätevä, mutta pölyä se kyllä levittää enemmän kuin poistaa. Ihmettelinkin anopille, miksi he eivät käytä pölynimuria, mutta ei täällä hänen mukaansa kukaan semmoisia käytä. Kaupoissa olen kuitenkin niitäkin nähnyt, joten en tiedä, onko tuo anopin mielipide vain jonkinlainen vanhemman sukupolven näkemys asiasta, vai päteekö se ihan yleisesti. En tiedä, mistä tämä luutien yleisyys johtuu - sopiiko luuta Intian olosuhteisiin jostakin syystä erityisen hyvin, vai onko se niin tavallinen siksi, että se on niin halpa, vai eikö siivousvälineiden modernisoiminen kiinnosta intialaisia ollenkaan.

Lattioiden pesu suoritetaan sitten tämmöisillä räteillä (jotka tässä ovat avaamattomana paketissa, heh), eli ihan vanhaan malliin konttaamalla rätti kädessä ympäri huushollia. Ensin ajattelin, että okei, kyllä minäkin voin lattiani näillä räteillä pestä, jos täällä kaikki muutkin niin tekevät. Tämä kuulosti jopa ihan hyvältä idealta, sillä anoppi mainosti, että näillä siivotessa saa vähän liikuntaakin (tämä on kai sitä intialaisten hyötyliikuntaa...). Annoin anopin ostaa nuo rätit minulle, vaikka kyllä katselin kaupassa moppejakin. Mopin ostossa hieman mietitytti se, että laadukkaan oloisen mopin hinta marketissa oli ihan hirveä, noin 800 rupiaa (vajaat 13 euroa). Mopin arvokkudesta kertoo jotakin se, että tuolla hinnalla saisi täällä yli vuoden sanomalehdet.

Kun sitten tuli tosipaikka, ja olisi oikeasti pitänyt ruveta konttailemaan rätin perässä likaisilla lattioilla, tulinkin katumapäälle: "ei helvetti, en kyllä ala". S:kin käski heittämään ne rätit roskikseen ja mennä kysymään äidiltään, kuinka monta kertaa äiti itse oli pessyt kotinsa lattiat niillä. Silloin tajusinkin, että miksi täällä kukaan viitsisi panostaa työvälineisiin, kun työvoima on paljon halvempaa kuin kunnon työvälineet. Kun ei tarvitse itse siivota, on ihan sama, millainen vanha riepu pesuvälineenä on - tuskin siinä polvet kovin kipeäksi tulee, kun katselee, kuinka joku toinen siivoaa.

Niin sitten menin ja ostin jonkunlaisen mopin, mikä oli kyllä hyvä päätös! Jos minä kerran ne lattiat pesen, niin minä silloin kyllä kanssa päätän, minkälaisella välineellä ne pesen. Tässä kuumuudessa työntekoa pitää yrittää helpottaa kaikin mahdollisin tavoin, sillä työnteko ei kyllä täällä ole mitään herkkua. Hyderabadissa on kuulemma aivan epätavallisen kuuma ajankohtaan nähden, sillä päivälämpötila on jatkuvasti 39 astetta ja ilmeisesti vielä kuumempaa on tulossa. Löytyy täältä vielä hieman vihreääkin, mutta kasteluvettä se kyllä vaatii.



Tämän asutusaslueen keskellä on ihana pikkuinen puisto, joka on todella kaunis ja hyvin hoidettu.

Minun on monena iltana pitänyt mennä tuonne katsomaan, miltä puisto näyttää illalla, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi.

Tämä näkymä on meidän sisäpihalta, ja kuva on otettu ylimmästä kerroksesta. Iltaisin ja viikonloppuisin piha on täynnä leikkiviä lapsia. Intialaiset lapset ovat muuten paljon, paljon vilkkaampia kuin rauhalliset suomalaislapset, sekä myös paljon "hemmotellumpia". Lapsia kanniskellaan sylissä, vaikka ikää olisi jo kuinka monta vuotta, lapsia syötetään, vaikka he osaisivat jo syödä itsekin, ja kurinpito on paljon höllempää kuin Suomessa. Kaikki intialaiset sukulaiset ja tuttavamme, jotka ovat Suomessa vierailleet, jaksavatkin aina ihastella sitä, miten pienestä lähtien suomalaiset lapset oppivat itsenäisiksi: he lusikoivat itse ruoan suuhunsa, kantavat itse koulureppunsa ja kävelevät itse vanhempiensa vierellä. Intialaisten mielestä suomalaiset lapset ovat valtavan hyvin kasvatettuja! :-)

Sitten kun saan tarpeekseni kuumuudesta, pulahdan tähän uima-altaaseen, joka on kaikkien alueen asukkaiden käytössä. En tiedä, kuka täällä käy uimassa ja koska, mutta uima-allas on kyllä aivan ihana keidas; iso ja valtavan puhdas.