Ihmiset pyytävät palautetta mutta haluavat tosiassa vain kiitosta.


torstai 28. marraskuuta 2013

Missä ovat halvimmat munat?

Sain vinkin Numbeo-nimisestä sivustosta, josta löytyy kattava luettelo hintatietoja maailman eri kaupungeista ja maista. Koska tykkään tehdä kaikenlaisia analyyseja ja vertailuja, poimin Numbeon tietokannasta kahdeksan kaupunkia eri puolilta maailmaa ja vertailin niiden hintatasoa. Päätin laittaa vertailuni tulokset teidän lukijoiden kiusaksi iloksi tänne blogiinkin.

Numbeo toimii vapaaehtoisperiaatteella, eli kuka tahansa voi lisätä tietokantaan tietoja. Olin tästä syystä ensin hieman epäluuloinen Numbeon suhteen, sillä hintojen todenperäisyys riippuu ihan hintojen lisääjästä. Kaiken lisäksi hinnat saattavat vaihdella paljonkin tuotteen merkistä ja ostopaikasta riippuen. Helsingin ja Hyderabadin hintoja katseltuani totesin niiden kuitenkin pitävän aika hyvin paikkansa, joten ehkä muidenkin kaupunkien hinnat ovat suunnilleen oikeat? Vaikkeivät hinnat aivan sentilleen tarkkoja olisivatkaan, niin ainakin niistä pystyy päättelemään kunkin paikan hintatason noin suunnilleen.

Alla oleva kartta on Numbeon sivuilta, ja siitä näkee aika helposti yhdellä silmäyksellä, missä on kallista ja missä on edullista: mitä tummempi punainen täplä, sitä kalliimpaa; mitä tummempi vihreä täplä, sitä halvempaa.




Kalleinta näkyisi noin yleisesti ottaen olevan Keski- ja Pohjois-Euroopassa sekä Australiassa ja edullisinta taas Itä-Euroopassa ja Intiassa.

Valitsin kahdeksaksi vertailukaupungikseni Helsingin, New Yorkin, Melbournen, Hyderabadin, Kapkaupungin, Lontoon, Sao Paulon sekä Tokion. Nämä ovat kaikki väkirikkaita kaupunkeja (paitsi Helsinki) eri maanosissa, joten arvelin vertailun olevan siinä suhteessa reilu.

Kalleimmat paikat olen merkinnyt taulukkoihin punaisella, halvimmat vihreällä. Hinnat ovat kaikki euroina.  (Hinnat on käännetty kunkin maan valuutasta euroiksi, ja koska en halunnut pyöristää desimaaleja, luvut näyttävät vähän kummallisilta.) Valitettavasti kaikki kaupungit eivät mahtuneet sivulle yhtä aikaa, joten piti jakaa taulukko kahtia.


Helsinki New York Melbourne Hyderabad
Ravintola-ateria kahdelle* 60 55,20 53,50 5,90
Maito, 1 l 1 0,97 1 0,45
Vaalea leipä, 500 g 2 2,20 2 0,26
Kananmunat, 12 kpl 2,25 2,2 2,67 0,53
Luuton kanafilee, 1 kg 11,5 5,7 8 2,1
Omenat, 1 kg 2 3,24 2,67 1,65
Perunat, 1 kg 1 1,47 2 0,24
Vesipullo, 1,5 l 1,9 1,47 1,67 0,3
Paikallinen olut, 0,5 l 2,5 1,47 3 1,41
Savukeaski (Marlboro) 5,35 9,57 12 1,18
Taksilla ajaminen/1 km 1,52 0,92 1,2 0,18
Polttoaine, 1 l 1,69 0,78 0,98 0,88
Sähkö-, vesi- ym. kulut ** 79,69 110,46 133,46 17,68
Kuntosalijäsenyys, 1 kk 60 66,28 46,80 11,79
Leffalippu 12 9,94 12,03 1,77
3 mh:n asunnon vuokra keskustassa 1800 3682 2005 235
3 mh:n asunnon vuokra kesk. ulkop. 1200 2209 1337 118

* Kolmen ruokalajin ateria keskitasoisessa ravintolassa
** Sisältää kuukausittaiset sähkö-, vesi-,  lämmitys- ja jätekulut 85 neliömetrin kokoiselle asunnolle.


Kapkaupunki Sao Paulo Lontoo Tokio
Ravintola-ateria kahdelle 21,62 31,85 60 36,07
Maito, 1 l 0,72 0,9 1,2 1,44
Vaalea leipä, 500 g 0,63 1,27 1,2 1,44
Kananmunat, 12 kpl 1,37 1,27 2,81 1,59
Luuton kanafilee, 1 kg 3,96 3,19 8,41 7,21
Omenat, 1 kg 1 1,7 2,16 4,33
Perunat, 1 kg 0,72 1,27 1,26 2,16
Vesipullo, 1,5 l 0,86 0,64 1,2 1
Paikallinen olut, 0,5 l 0,83 1,19 1,8 1,95
Savukeaski (Marlboro) 2,16 1,8 9,30 3,17
Taksilla ajaminen/1 km 0,72 0,96 2,61 2,13
Polttoaine 0,88 0,86 1,68 1,08
Sähkö-, vesi- ym. kulut 65,14 63,71 182,91 144,29
Kuntosalijäsenyys, 1 kk 25,23 47,78 60 72,14
Leffalippu 3,39 6,53 12 12,99
3 mh:n asunnon vuokra keskustassa 865 1274 3123 2020
3 mh:n asunnon vuokra kesk. ulkop. 577 796 1922 1136

Hinnoissa minut yllätti lähinnä se, ettei niissä ollut kuitenkaan tuon enempää hajontaa. Elintarvikkeet näyttävät esimerkiksi olevan aika samanhintaisia kaikkialla - paitsi Hyderabadissa, jossa elintasokin on muihin kaupunkeihin verrattuna alhaisempi. Tästä syystä oli ehkä vähän epäreilua edes ottaa Hyderabad mukaan vertailuun, mutta halusin sen kuitenkin vertailuun mukaan, itsekkäistä syistä tietenkin. Hyderabad on - eikä mitenkään yllättäen - lähes joka suhteessa edullisin, kun taas kalleudessa on paikkojen välillä enemmän hajontaa. Ihmettelen kyllä joitakin Intian hintoja: en esimerkiksi tiedä, mistä saa luutonta kanaa kahdella eurolla. (Anoppi saattaisi hyvinkin tietää!) Vuokratkin näyttävät minun silmääni vähän alhaisilta, samoin kuin kuntosalijäsenyyden hinta.

Kasvikset (tai ainakin vertailussa olevat peruna ja omena) näyttävät olevan kalleimpia Tokiossa, mutta koska Tokio on samalla suunnalla kuin Etelä-Korea, en hirveästi yllättynyt. (Muistan Terhin joskus kirjoitelleen, kuinka järkyttävän kalliita omenat Etelä-Koreassa ovat.) Kana (tai broileri) taas on kalleinta Suomessa, ja minusta tuntuu, että sen hinta on noussut ihan viime aikoina todella paljon. Kun Intiasta tultuani halusin ensimmäisen kerran ostaa luutonta broileria, meinasin pyörtyä hinnan nähdessäni. Vai muistanko vain väärin, ja onko se ollut aina yhtä kallista?

Tuloksia katsellessani olin hieman järkyttynyt siitä, kuinka kallista asuminen New Yorkissa ja Lontoossa on. New Yorkin hintataso olikin jo minulle entuudestaan tuttu, sillä ukkelin veli asuu Manhattanilla, ja siellä saa maksaa asumisesta itsensä kipeäksi. Suomen asumiskustannukset tuntuvat kovin alhaisilta näihin kaupunkeihin verrattuna. New Yorkin luvuissa ihmettelin suuresti myös edullista polttoainetta - voiko polttoaine maksaa siellä todellakin vain 78 senttiä litralta, vai onkohan tuo luku väärin? Kalleinta polttoaine on Suomessa ja Lontoossa, mikä ei kyllä hirveästi yllättänyt (tai Lontoo ehkä vähän).

Olin kuvitellut Australian olevan kallis paikka, mutta ihan kaikkein kallein paikka Australia ei taida kuitenkaan olla, ainakaan näiden lukujen perusteella. Tupakkaa ei Australiassa kyllä kannata polttaa, sillä aski Marlboroa näyttää maksavan huikeat 12 euroa! Kyllä loppuisi suomalaisiltakin tupakointi varmasti aika äkkiä, jos laitettaisiin askille tuommoinen hinta. Tai sitten ei.

Elinkustannusten lisäksi kävin vielä kurkkaamassa Numbeon rikollisuus-, saaste- ja liikennelukuja. Korkein rikollisuusindeksi on Guatemalalla, jota seuraavat Caracas Venezuelassa ja Johannesburg Etelä-Afrikassa. Olisin osannut sijoittaa Venezuelan aika korkealle, mutta en olisi arvannut Guatemalan olevan niin rikollinen paikka, vaikka Annika juuri Guatemalan aseista kirjoittelikin. Intian Noida on listalla yhdentenätoista - mistähän tämä mahtaa johtua?

Saasteisin paikka näiden tilastojen mukaan näyttää olevan Lucknow Intiassa. Minä olisin saattanut veikata Lucknow'n tilalle jotakin Kiinan kaupunkia tai edes jotain toista Intian kaupunkia. Toisena tuleekin Kiinan Guangzhou ja kolmantena Kathmandu Nepalissa. Kathmandun saasteisuus tuli sekin minulle suurena yllätyksenä.

Liikenneindeksiin lasketaan mukaan muun muassa liikkumiseen kuluva aika, päästöt sekä liikenteen yleinen sujuvuus, ja korkein liikenneindeksi löytyy (hieman yllättäen) Istanbulista. Tervisiä vaan sinne Minelle, joka juuri sijoitti Istanbulin liikenteen Istanbulin vähiten ikävöityjen TOP 10 -listan kärkeen. Istanbulin jälkeen listalla tuleekin sitten kova kolmikko Intiasta: Mumbai, Pune ja Kolkata.

Olisihan näitä juttuja kiva vatvoa vaikka kuinka pitkään, mutta ehkä tämä riittää nyt tällä erää.

Nyt lähden lenkille PIMEÄÄN. Smiley

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kilpparit kilpasilla

Marraskuu alkaa olla lopuillaan, mutta talvesta ei ole vielä tietoakaan. Minua se ei kyllä haittaa lainkaan, vaikka voisihan talvisuus tuoda vähän vaihtelua.

Vietin muuten tässä taannoin yhtä vuosipäivää:  minulle tuli kolme vuotta täyteen siitä, kun minulla oli viimeksi flunssa. Olen siis saanut olla ilman flunssaa jo kolme vuotta (yskää minulla oli tosin vähän jossakin vaiheessa)! En oikein ymmärrä, miten tämä on mahdollista, koska en ole mitenkään erityisesti tavoitellut flunssattomuutta. Ehkä tämä lohduttaakin kaikkia niitä, jotka ajattelevat, että flunssattomuus voidaan saavuttaa vain terveellisiä elintapoja noudattamalla ja vitamiineja syömällä. En ole nimittäin syönyt ensimmäistäkään vitamiinia, enkä ole ollut muutenkaan mikään terveellisyyden perikuva, vaan olen elänyt välillä kuin sika pellossa. En mitenkään väheksy terveellisiä elintapoja, mutta flunssattomuus voidaan saavuttaa näköjään näinkin. Smiley

Viime viikolla minulla oli erikoinen kohtaaminen parin eläinkunnan edustajan kanssa. Havahduin yhtenä iltana kummalliseen surahteluun, joka tuli selkäni takaa keittiöstä. Kun menin tutkimaan asiaa, löysin keittiöstä ampiaisen, joka pöristeli pöydällä vähän kohmeisen oloisena. Myöhemmin illalla löysin keittiöstä vielä toisenkin ampiaisen. Miten ihmeessä kerrostalossa voi olla marraskuussa ampiaisia?! Yritin keksiä, mistä ampiaiset olisivat voineet tulla sisälle, ja etsin keittiöstä jopa ampiaispesää, mutta en (onneksi) löytänyt mitään. Lukemani mukaan ampiaisia saattaa tulla sisälle joskus keskellä talvellakin puuvajasta tuotujen klapien mukana, kun klapien mukana sisään kulkeutuneet ampiaiset virkoavat hereille sisätilan lämmössä. Meillä tämä selitys ei kyllä päde, sillä eihän meillä mitään klapeja käsitellä. Hyvä jos tulitikkuja. En siis ymmärrä, mistä ampiaiset olisivat voineet tulla, kun ulkonakin oli niin kylmä, etteivät ne selviäisi ulkona hengissä, enkä ollut edes pitänyt ovia tai ikkunoita auki. Todella kummallista.

Eläinkunnan edustajista tuli mieleen, että minullahan on postaamatta jääneitä Sea Lifen kuvia. Kävimme Sea Lifessa parisen viikkoa sitten, ja onneksi olin ehtinyt siirtää kuvat koneelle. Ei kuvissa kyllä mitään kovin ihmeellistä ole, sillä suurin osa kuvista on epätarkkoja tai muuten vain epäonnistuneita. Kilpikonnia oli kuitenkin ihan hauska ja helppo kuvata, sillä ne pysyivät aika hyvin paikallaan ja valaistuskin oli riittävän hyvä.

Aluksi oli hauska katsella pikkuista kilpikonnaa, joka lekotteli tyytyväisenä ilmeisesti äitinsä kilven päällä. Myöhemmin jouduimme kuitenkin todistamaan harmillista perhetapahtumaa.

Mamman kyydissä.

Parivaljakon vieressä makaillut toinen iso konna, ehkä isäkonna, tuli nimittäin kateelliseksi pikkukonnalle ja päätti ajaa pikkukonnan törkeästi pois ja vallata paikan itselleen.

Hus matkaan siitä!


Auttakaa mua, kaverit! Iskä vei mun paikan!

Mitä veikkaisitte, mikä tässä seuraavassa kuvassa voisi olla?


Kuvassa on hain muna, jota sanotaan myös merenneidon kukkaroksi. Emo pudottaa munat pareittain veteen, ja ne kiinnittyvät kuvassa näkyvien kiinnittimien avulla meren pohjaan. Noin yhdeksän kuukauden päästä munista kuoriutuu sitten pieniä hain poikasia.

Eikö olekin suloinen veijari?




Tämä on nyt ensimmäinen postaus, jonka kirjoitan uudella läppärillä. Viime päivät olen yrittänyt harjoitella Macin käyttöä, ja on pakko tunnustaa, että Windowsista Maciin siirtyminen on ollut aika työlästä. Macin koneessa kaikki tuntuu olevan toisin: ikkunoita ei suljetakaan oikeasta yläkulmasta vaan vasemmasta; delete-toiminto ei olekaan delete vaan move to trash; kansiot eivät olekaan hierarkkisesti C-levyn alla vaan Finder-nimisen napin takana, hiiri toimii ihan eri periaatteella, kuten myös ylälaidassa oleva komentorivistö vai miksi sitä nyt sanotaan. Käyttöliittymäkin vaikuttaa paljon Windowsia alkeellisemmalta, ja monien ohjelmien, kuten Photoscapen, Mac-versio on paljon Windows-versiota riisutumpi. Huokaus.

Aluksi olinkin sillä kannalla, että haluan ehdottomasti "tavallisen" läppärin, jossa on Windows ja jossa kaikki toimii totutulla tavalla, mutta loppujen lopuksi vaaka kallistui kuitenkin Macin puoleen. Ensinnäkin olin kyllästynyt siihen, että koneen tuuletin huusi jatkuvasti ja kone kuumeni todella paljon (tällaisia ongelmia ei Macin kanssa pitäisi olla). Toiseksi koneen omat järjestelmät ja toiminnot vievät Macissa paljon Windowsia vähemmän muistia, joten muistitilan kanssa ei tarvitse jatkuvasti taistella. Kone käynnistyy myös todella nopeasti, ja akku kestää ihan uskomattoman pitkään (täydessä latauksessa yli 11 tuntia). Mac ei ole myöskään yhtä altis viruksille kuin Windows, ja järjestelmä on muutenkin Windowsia vakaampi. Ilmeisesti myös synkronointi muiden laitteiden - kameran, kännykän jne. - kanssa on helpompaa - mutta tätä en ole kuitenkaan päässyt vielä kokeilemaan, kun niitä muita laitteita ei tällä hetkellä ole.

Kaikista näistä eduista huolimatta en siltikään ole vielä varma, olenko ihan tyytyväinen päätökseeni valita Mac. Minulla on teknisissä laitteissa jonkinlainen muutosvastustus: kun olen tottunut yhteen tapaan käyttää jotakin laitetta, tuntuu kauhean vaikealta sopeutua uuteen laitteeseen. Varsinkin kun erot ovat niin suuret kuin Windowsissa ja Macissa - tuntuu, että joutuu järjestämään koko ajattelutapansa uudelleen. Toivon kuitenkin, että ratkaisu osoittautuu ajan myötä oikeaksi, sillä vanhaan läppäriin ei ole enää paluuta. Sen akku on niin surkea, että konetta ei voi käyttää ilman virtajohtoa enää lainkaan, eikä akku virtajohdostakaan huolimatta enää lataudu. On tässä uudessa koneessa ainakin se etu, että tämän kanssa pystyy ihan oikeasti liikkumaan ja pitämään konetta - nimensä mukaisesti - vaikka sylissä, kun kone on niin kevytkin. Mietin jo, miten mukavaa matkustaminenkin voisi tämmöisen koneen kanssa olla, kun voisi katsella esimerkiksi elokuvia ihan omalta koneelta. Smiley


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ja mitä sitten tapahtui

Kiitos teille, rakkaat ihmiset, myötäelämisestä ja tuesta. Vaikeassa tilanteessa jokainen lämmin ajatus on kullanarvoinen ja antaa voimia. ♥

Lauantaina sain sähköpostitse pyynnön ottaa yhteyttä poliisiin niin pian kuin mahdollista, ja pyynnön syyksi ilmeni se, että minun piti mennä poliisiasemalle kuulusteltavaksi. Poliisikuulustelu kuulosti minusta hirveän pelottavalta, mutta eihän siinä auttanut muu kuin mennä. Kuulustelu sovittiin jo sunnuntaiksi, ja ukkeli lähti mukaan, vaikka ei kuulusteluhuoneeseen lopulta päässytkään. Onneksi kuulustelu ei ollut lopulta kovinkaan pelottava, vaikka lain kiemurat ja termit olivatkin minulle ihan tuntemattomia. Kuulustelun aikana käytiin läpi yksityiskohtaisesti ryöstön tapahtumat ja käsiteltiin muun muassa sellaisia asioita, haluanko asianajajan, suostunko sovitteluun, jos tekijä saadaan kiinni, ja onko minulla korvausvaatimuksia ja jos on, niin millaisia. Vaikeita asioita tällaiselle ummikolle. Korvausvaatimuspaperi on minulla edelleenkin työn alla, kun sen täyttäminen tuntuu niin vaikealta.

Kuulustelun aikana minulle selvisi sekin, että ne nuoret, jotka olivat soittaneet poliisit paikalle, olivat nähneet varkaan pakenevan ja pystyneet siis antamaan hänestä melko hyvät tuntomerkit. Tekijä oli ulkonäkönsä perusteella ulkomaalainen, mutta tarkempia viitteitä miehen ulkomaalaisuudesta en uskalla paljastaa, jos en vaikka saa puhua näistä asioista julkisesti. Minulla itselläni ei olisi ollut mitään hajua miehen ulkonäöstä, koska minähän "näin" hänet vain takaapäin. Miehen pakomatka oli näkynyt myös muutamassa poliisin valvontakamerassa, mutta mitään takin väriä tarkempaa niissä ei kuitenkaan näkynyt.

Sunnuntaina sain myös tietää sen, että puhelintani ei ollut käytetty yön aikana lainkaan. Minähän suljin liittymän vasta lauantaiaamuna, joten siinä olisi ollut monta tuntia aikaa tehdä puhelimella kaikenlaista. Ukkeli oli yrittänyt soittaa minulle yöllä monen monta kertaa, mutta numeroon ei ollut saatu yhteyttä. Ilmeisesti varas oli sulkenut puhelimen melko pian ryöstön jälkeen. Ukkeli oli suositellut jo kauan sitten minulle Find My iPhone -palvelun käyttämistä, mutta minä en ollut jaksanut kuunnella ukkelin ehdotusta edes loppuun, vaan olin viitannut kintaalla koko palvelulle: minun puhelintanihan ei tarvitse kenenkään jäljittää! Nyt olisi ollut hyvä, jos puhelimessa olisi ollut tämä palvelu, sillä sen avulla olisi ehkä pystynyt jäljittämään puhelimen tai ainakin poistaa puhelimesta kaikki tiedot. Tosin varas oli juuri ehkä jäljittämisen pelossa sulkenutkin puhelimen, joten ehkä palvelusta ei lopulta olisi ollut mitään hyötyä.

Maanantaina selvisi myös se, että tililläni ei ollut tapahtunut mitään luvatonta - varas ei ollut nostanut tililtäni rahaa (mikä olisikin ollut miltei mahdotonta, koska minulla ei ollut lompakossa tunnuslukua) eikä luottokortillani ollut ostettu mitään. Kotiavainten kohtalo tuntui ikävältä, sillä myös ne olivat laukussani, samoin kuin ajokortti. Ei olisi temppu eikä mikään ottaa osoitettani selville ja tulla avaimilla sisään. Varsinkin illalla ja yöllä hissin ääntä tuli kuunneltua erityisen tarkkaan - mihin kerrokseen hissi menee ja yrittääkö joku tulla sisään. Lopulta laitoimme yön ajaksi ulko-oven taakse kuntopyörän, joka on niin raskas, että vaikka oven saisikin työnnettyä auki, kolina olisi ainakin niin kova, että siihen taatusti heräisi.

Joku jo tuossa aiemman postauksen kommenteissa sanoikin minulle, että laukku saattaa hyvinkin löytyä sen jälkeen, kun varas on heittänyt sen tarpeettomana pois, ja jo maanantaina sain soiton löytötavaratoimistosta, että laukkuni on siellä. Toimisto oli kuitenkin mennyt jo kiinni, joten pääsin hakemaan laukkuani vasta eilen tiistaina. Laukku oli kuulemma löytynyt Finlandia-talolta - ei siis kovin kaukana siitä paikasta, jossa ryöstö oli tapahtunut. Laukku näytti ulkoapäin yllättävän siistiltä - ei ainakaan sellaiselta, että se olisi pyörinyt roskiksessa hampurilaispaperien joukossa. Löytötavaratoimiston virkailija pyysi minua vielä katsomaan, että kaikki laukun sisällä oleva kuului minulle. Pikainen tutkimus paljasti, että sisältö kuului minulle mutta että laukusta oli viety kaikki käteinen (jokaista kolikkoa myöten), kamera sekä puhelin. Kotiavaimet olivat tallella, samoin kuin henkilöllisyyspaperit ja jopa pankki-/luottokortti. Lompakkokin oli tallella, vaikka sen sisältö oli myllätty hyvin tarkkaan ja joka ikinen kolo tutkittu. Sekin viisikymppinen, jonka olin hartaasti taitellut yhteen taskuun "vararahaksi siltä varalta, että illan aikana tulee jokin akuutti rahantarve", oli viety. Kaikki jäljellä olevat kortit olivat tahmaisia, ikään kuin niiden päälle olisi kaatunut jotain juomaa. Kummilapset hymyilivät minulle lompakkoon liimatuista valokuvista yhtä suloisesti kuin ennenkin.

Maanantaina olin ollut jo paremmalla mielellä, mutta laukun takaisin saaminen teki tapahtumat taas hyvin konkreettisiksi. Melkein tuntui siltä, että olisi ollut parempi, jos en olisi nähnyt koko laukkua enää koskaan. Ymmärrän kyllä, että selvisin todella vähällä, mutta silti tuntuu pahalta, että jonkun likaiset näpit ovat käyneet kaikki tavarani läpi. Tiedän senkin, että materia on vain materiaa, mutta silti ikävöin erityisesti kameraani. Tunnen itseni tyhmäksi ja pinnalliseksi, kun murehdin kadonneiden tavaroiden perään, kun itselleni olisi voinut käydä paljon huonommin. Kamera oli jo vanha ja vähän epäkuntoinenkin, mutta en silti olisi halunnut luopua kamerastani ainakaan näin. Uusi läppäri on ollut ostoslistalla jo aika pitkään, mutta nyt tuli muutakin hankittavaa, enkä tiedä, mihin tässä oikein on varaa.

Minulla on ryöstön jälkeen ollut sellainen olo, että haluan vain käpertyä peiton alle, ottaa nallen kainaloon ja lukea kirjaa. Ei huvita oikein mikään. Kirjan lukeminenkin on tosin sellaista, että huomaan lukevani samaa kappaletta jo ties kuinka monennen kerran, enkä edelleenkään tajua lukemastani yhtään mitään, kun ajatukset lähtevät harhailemaan. Ehkä tällainen olotila johtuu siitäkin, että olin jo ennen tätä tapaustakin hieman allapäin, joten tämä vielä oikein kruunasi kaiken. Taisin jo tuolla jossakin aiemmassa postauksessani sanoa, että tästä ei ole kuin yksi suunta eli ylöspäin, mutta vielähän sitä päästiin alaspäinkin! Nyt on jo melkein pakko nauraa.

Aiemmin tykkäsin tehdä iltapimeässä pitkiä kävelyretkiä ja mennä sellaisille kaduille ja kujille, joilla en ennen ollut ollut. Suunnistin kännykän avulla ja nautin viileistä ja pimeistä myöhäissyksyn illoista. Nyt pimeydessä vaeltelu ei enää oikein houkuttele, vaikka kyllä kai tässä on pikkuhiljaa yritettävä palata takaisin normaaliin elämään, ettei tämä yksittäinen sattumus veisi kaikkea iloa elämästä. 

Silmän pullotus alkaa pikkuhiljaa laskea, vaikka normaaliin ulkonäköön on vielä matkaa. Huomaan ulkona liikkuessani, kuinka ihmiset katsovat silmääni tutkivasti ja varmaankin miettivät, että mitäköhän tuollekin on mahtanut tapahtua. Jossakin muualla maailmassa ihmiset olisivat varmasti jatkuvasti utelemassa, miksi minulla on musta silmä, mutta Suomessa kaikki ovat hienotunteisesti hiljaa. Miettivät vain varmaan mielessään, että tuo on saanut mieheltään turpaan tai että tuo on ollut jossakin kapakkatappelussa.

On ollut mieltä lämmittävää huomata, kuinka paljon ukkelinkin perhe ja suku välittää minusta. Jopa autonkuljettaja on soitellut ja kysellyt, kuinka Satu-amma (Satu-rouva) voi. On tällaisissa tilanteissa ainakin se hyvä puoli, että saan muistutuksen siitä, että on ihmisiä, jotka välittävät. Paljon enemmän kuin tiesinkään. 

lauantai 16. marraskuuta 2013

Sano että tämä on unta

Tiedättekö sen helpotuksen tunteen, kun herää kamalasta unesta ja tajuaa, että se olikin vain unta? Minä toivon edelleen, että heräisin ja voisin huokaista helpotuksesta: ei tämä ollutkaan totta. Näin ei vain taida käydä, vaan viimeöiset tapahtumat ovat todellakin tapahtuneet. En jaksaisi oikeastaan edes kirjoittaa niistä, mutta toivon, että asioista puhuminen helpottaa.

Olin eilen keilaamassa ja istumassa iltaa, ja hieman ennen puoltayötä seuralaiseni hyppäsi taksiin, mutta minä sanoin meneväni bussilla kotiin, kun ajattelin säästää siinä parikymppiä. Läksin kävelemään bussiasemalle, ja yhtäkkiä takaani syöksyi mies, joka ryösti käsilaukkuni ja tönäisi minut maahan. En oikein siinä vaiheessa tajunnut, miten pahasti minun oli käynyt. Silmäkulmani oli osunut johonkin terävään ja siitä vuoti verta ihan järjettömästi. Olin pyyhkinyt käsilläni silmäkulmaa, ja käteni olivat yltä päältä veressä, aivan kuin olisin tehnyt murhan. Onneksi paikalle osui ihmisiä, jotka soittivat poliisin ja ambulanssin.

Silmään tuli tikit, ja nyt silmä on muurautunut kiinni isoksi mustaksi palloksi. Koska olin lyönyt pääni, minua ei päästetty yöllä kotiin, vaan jouduin olemaan tarkkailussa. Suurin murheeni oli ukkeli, jonka oli määrä lentää eilen kotiin ja joka tiesi vain sen, että olin mennyt keilaamaan. Istuin yöllä monta tuntia tarkkailuhuoneen lattialla ja itkin lohduttomasti, kun kuvittelin ukkelin suurta hätää, kun minua ei näy koko yössä. Kaiken huipuksi en muista ensimmäistäkään puhelinnumeroa ulkoa, ja numerotiedustelussa oli jostain syystä ukkelin vanha numero. Sain lainata hoitajien puhelinta, mutta en siis päässyt kertomaan ukkelille, missä olin, kun numero oli väärä. Aamulla sitten rupesin tutkimaan numeroa tarkemmin ja totesin, että se ei näytä ihan oikealta. Äidiltä sain sitten ukkelin numeron, ja lopulta ukkeli tuli hakemaan minut kotiin. Olin yltä päältä veressä, ja meinasi heittää vaatteet roskin, mutta liottelin niitä ja tungin ne kuitenkin pesukoneeseen. Ihmeiden ihme, mutta veri taisi lähteä vaatteista kokonaan pois.

Minulta meni kaikki mitä käsilaukussa oli. Kamera, kännykkä, lompakko ja sen sisältö sekä paljon muuta. Vihkisormuskin katosi. Aineellisia vahinkoja pahempia on kuitenkin henkiset vahingot. Ahdistaa ihan hirveästi. Syytän myös itseäni tapahtuneesta - jos olisin ottanut muutaman drinksun vähemmän, jos minäkin olisin mennyt taksilla, jos olisin kävellyt toista kautta... Tiedän kyllä, että itsesyytöksistä ei ole mitään hyötyä, kuten poliisit ja hoitajatkin sanoivat. Kenelläkään ei ole oikeutta hyökätä toisen kimppuun, oli tilanne mikä oli, joten vika on aina tekijän.

Nyt pitäisi kai sitten hommata kaikki uudet paperit ja kortit ja alkaa palauttaa elämää raiteilleen. Elättelen vielä toiveita, että laukkuni löytyisi jostain, ja saisin takaisin edes jotain. Maanantaina soittelen poliisille ja kysyn, kuuluuko asiassa mitään uutta. Nyt en oikein pysty keskittymään mihinkään, eikä missään ole hyvä olla. Luojan kiitos ukkeli on kotona eikä minun tarvitse olla yksin. Toivon, että elämä näyttäisi huomenna valoisammalta, mutta epäilen, että ei tämä tästä miksikään muutu. Jospa tämä olisi sittenkin unta?

maanantai 11. marraskuuta 2013

Mä katson maailmaa ämpäri päässä

Sain CurryKanelilta ja Pupuleipomolta kymmenen/yhdentoista kysymyksen haasteet, ja ajattelin vastata tässä samalla kertaa kumpaiseenkin.

CurryKanelin kysymykset:

1. Mikä on parasta elämässäsi tällä hetkellä?

Vapaus.

2. Mikä sai sinut bloggaamaan?

Ruokablogistahan se ensin lähti, ja sitten kun läksin Intiaan, aloitin tämän Kukkapillin. Kukkapilli on muuttunut aikojen saatossa aika radikaalisti, mutta ilokseni joku on sentään tainnut pysyä matkassa ihan alusta asti, vaikka blogi onkin muuttunut niin paljon.  

3. Mitä kaikkia kieliä osaat ja minkä kielen haluaisit oppia?

Parhaiten osaan englantia ja espanjaa, ja seuraavaksi parhaiten telugua. Ruotsia ja saksaa olen myös joskus hallinnut, aika hyvinkin, mutta ne kielet ovat painuneet käyttämättöminä unholaan. Uskon kuitenkin, että ne löytyisivät pienellä muistelulla aika helposti. Olen myös opiskellut hindiä kymmenen opintoviikon verran, ja hindin perustaidotkin saattaisivat löytyä muistia kaivelemalla.  Kaivamiseen tosin tarvittaisiin lapio!

Olen miettinyt näitä kielijuttuja ja ihmetellyt sitä, miksi yksi kieli pysyy mielessä ja jokin toinen taas unohtuu, vaikka ei ole käyttänyt kumpaakaan kieltä pitkään aikaan. Olen tullut siihen tulokseen, että siihen vaikuttaa varmasti ainakin osittain se, miten syvällisesti kielen on aikoinaan oppinut. Opiskelin espanjaa ennen muinoin yliopistossa pääaineena, ja kieltä tuli lähestyttyä siellä niin monelta kantilta, että se varmasti edesauttoi kielen muistiin painumisessa. Siitä syystä espanja ei ehkä ole unohtunut samalla tavalla kuin vaikkapa ruotsi.

Olen tullut vissiin laiskaksi, sillä en enää motivoituisi opiskelemaan uutta kieltä ihan vain oppimisen takia. Jos kielelle tulisi tarve - muuttaisin esimerkiksi uuteen maahan, jonka kieltä en osaa - olisin valmis oppimaan minkä kielen tahansa.


4. Mikä elokuva on jäänyt unohtumattomasti mieleesi ja miksi?

Ensimmäisenä mieleen tulee elokuva nimeltä Bagdad Cafe. En ymmärrä, mikä elokuvassa oli niin tavattoman kiehtovaa, mutta taisin katsoa sen ainakin seitsemän kertaa. Muistan myös edelleenkin elokuvan tunnuskappaleen Calling You.

5. Kuka on suosikkiartistisi/yhtyeesi?

Tykkään elektronisesta musiikista, vaikka monen mielestä se ei edes ole oikeaa musiikkia. Minulle musiikissa on tärkeintä se, että se nostattaa mielialaa ja että tekee mieli tanssia. Ikiaikaisia suosikkejani ovat muun muassa Armin van Buuren, Tiësto ja ATB.

6. Mikä on "ykkösharrastuksesi"?

Varmaankin se on tämä bloggaaminen.

7. Onko jokin taito, jota et vielä osaa, mutta haluaisit oppia?

Olisi kiva osata korjata kodin pienkoneita. Autoakin olisi kiva osata korjata. 

8. Suosikkikirjailijasi?

Olen erittäin satunnainen lukija, enkä ole mitenkään kirjailijauskollinen. Mieleeni tuli kuitenkin Paolo Coelho. Pidän hänen kirjoitustyylistään ja siitä, että hänen kirjansa antavat aina ajattelemisen aihetta.

9. Mikä on vuoden 2013 paras muistosi?

Apua, nyt ei tule mitään mieleeni! Se paras muisto syntyy varmaankin sitten joulukuussa? Koko tämä vuosi on ollut sellaisen tasainen perushyvä vuosi - ainakin, jos unohdetaan kaikki ikävät asiat. Smiley

10. Valitse kysymyksistä, joihin minä olen vastannut, jokin kysymys, johon itse haluaisit vastata ja vastaa siihen. Valitsin kysymyksen "minkä teatteriesityksen/elokuvan olet nähnyt viimeksi?"

Katsoin vihdoin ja viimein pitkään koneella olleen elokuvan Meri sisälläni (Mar Adentro). Olen siirtänyt ja siirtänyt kyseisen elokuvan katsomista, koska olen arvellut sen olevan liian masentava, ja sitähän se loppujen lopuksi olikin, vaikka tarinan yllä leijui aika ajoin myös positiivinen vire. Tulipahan itkettyä kunnon itkut.



Sitten Pupuleipomon kysymykset: 

1. Kerro mukavin lapsuusmuistosi. 

Leikimme kummisetäni kanssa piiloa, ja kummisetä heittäytyi mukaan leikkiin niin, että istuimme lopulta saunan lauteiden alla ämpärit päässä.

2. Oletko joskus voittanut arpajaisissa? Mikä oli mukavin voittosi?

Voitin nuorena arpajaisissa useinkin. Muistelen joskus voittaneeni hienon mankan, josta tykkäsin aika paljon. Voitin matkailumessuilta kerran myös risteilyn.

3. Mikä on lempimakeisesi? Älä sano vain "suklaa" vaan kerro mikä ja mikä merkki? Mitä siis ostat useimmin?

Ei ole Geishan voittanutta. 

4. Onko sinulle tapahtunut jotakin selittämätöntä?

Ei muistaakseni. En ole kovin potentiaalinen ihminen selittämättömille tapahtumille, koska uskon järkähtämättömästi siihen, että mitään selittämätöntä ei tapahdu. Tämä taas johtuu siitä, että kaikki mahdollisesti selittämätön pelottaa minua, joten on parempi tuudittautua siihen uskoon, että selittämättömiä ilmiöitä ei ole. Olen tosin joskus haaveillut siitä, että minut kaapattaisiin yöllä avaruusalukseen, mutta vielä ei ole hakijoita näkynyt. Tai sitten minut on haettu ja palautettu, enkä tiedä itse siitä mitään!

5. Kerro painajaisesi jonka muistat?

En muista enää kyseistä painajaista, mutta sen muistan, että siitä tuli oikea valve-elämän painajainen. Olin alta kaksikymppinen, ja luin pikkutunneille asti Stephen Kingin kirjaa Talismaani. Luin tuolloin paljon Kingiä ja Koontzia, vaikka kirjat olivatkin välillä aika pelottavia. Kävin nukkumaan, mutta aloin nähdä jotakin ihan kamalaa painajaista, joten herätin itseni. (Pystyn tajuamaan unessa, että tämä on vain unta ja herättämään itseni niin, että kiskon silmäluomet väkisin auki. Luomet tuntuvat aina hirveän raskailta, ja herääminen on siksi hyvin työlästä.) Katselin makuuhuonetta hetken varmistaakseni, että olin täysin hereillä, ja nukahdin uudestaan. Mutta sama painajainen jatkui siitä, mihin se oli jäänyt. Tämä toistui vielä kaksi kertaa - heräsin, nukahdin ja uni jatkui - ja loppujen lopuksi ei auttanut muu kuin nousta sängystä ylös, kun en päässyt unesta millään eroon. Kirja jäi kesken, enkä ole sen koommin lukenut yhtäkään kauhukirjaa!




6. Kerro pienestä asiasta joka tuo arjessa sinulle iloa.

Jouluvalot, jotka ovat olleet minulla ikkunassa jo monta viikkoa. Aiemmin olen noudattanut sitä kirjoittamatonta sääntöä, että jouluvalot laitetaan ikkunaan vasta marraskuun lopussa, mutta tänä vuonna päätin, että laitan jouluvalot ikkunaan juuri silloin kuin minua huvittaa.

7. Mikä on pahin paheesi tai piirteesi josta et pidä, josta eroon pääsemällä elämäsi paranisi?

Voisin esimerkiksi olla vähemmän ankara itselleni.

8. Joutuisit aikavääristymään ja palaisit nykyjärjelläsi ja mielelläsi aikaan jolloin olit 18-vuotias. Mitä tekisit?

Tuskin tiedän vieläkään, mitä tekisin, mutta ainakin tiedän sen, mitä en tekisi. En ainakaan rupeaisi opiskelemaan merikapteeniksi, salakuljettaisi viinaksia opiskelija-asuntolaan, ketjupolttaisi itsekäärittyjä sätkiä ja harrastaisi yhden illan suhteita.

9. Kerro kolme miellyttävää tuntemusta.

Ilo, väsymys ja rentous.

10. Kerro kolme epämiellyttävää tuntemusta.

Kipu, pakokauhu ja kylmä.

11. Tee tämä pikainen numerologinen tulkinta. Pitääkö se kohdallasi paikkansa? 

Pitää ja ei pidä. Löysin testituloksista paljon itseeni sopivaa mutta myös paljon, joka ei sopinut itseeni. Olen muuten joskus ollut hyvinkin kiinnostunut numerologiasta ja biorytmeistä ja jopa piirtänyt biorytmejä sekä itselleni että muille. Kaikkea sitä on tullut harrastettuakin. Smiley




Koska CurryKanelin haasteen yhtenä sääntönä oli lupa huijata ja muuttaa haastetta mieleisekseen, ajattelin listata tähän kymmenen kysymystä, joista kuka tahansa voi poimia itselleen yhden tai vaikka kaikki.

1. Nykyään kun puhutaan niin paljon blogeissa olevasta (piilo)mainonnasta, niin ajatellaanpa asiaa toisin päin. Mitä tuotetta et mistään hinnasta suostuisi mainostamaan blogissasi ja miksi?

2. Millaiset piirteet miehessä/naisessa sinua miellyttävät? 

3. Paras kahvila Suomessa tai muualla?

4. Mitä mieltä olet naturisteista? Voisitko kuvitella osallistuvasi itse esim. Nakukymppi-juoksuun?

5. Mitä teet illalla viimeiseksi?

6. Jos saisit tehdä yhden järjestyssäännön, joka koskisi koko asuintaloasi/naapurustoasi ja jota kaikkien olisi pakko noudattaa, minkä säännön tekisit?

7. Mikä matkustamisessa on kaikkein rasittavinta?

8. Mitä haluaisit osata tehdä käsilläsi? Dreijata savea? Ommella mekkoja? Kirjoittaa kolumneja? Leipoa pullaa? Korjata autoja? Hakata nyrkkeilysäkkiä? Tapetoida? Parantaa?

9. Pelekääkkö nää polliisia? Oletko joutunut tekemisiin poliisin kanssa?

10. Rakkaus. Mitä sinulle tulee sanasta mieleen?

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kieroon kasvanut


***

Tyhjyys tulee vastaan,
se tietää nimeni.
Käsi haroo tyhjää
- miksen tunne mitään?
Silmät katsovat mutta eivät näe,
ajatus etsii alkua - tai edes loppua.
Hiljaisuus puhuu vierasta kieltä.


Tänne ei kannata jäädä,
ei täällä voi elää.
Lähteminen on vaikeaa,
mutta oleminen on työtä.
Kaivinkone kaivaa rinnassani
- mistä kaikki nämä kivet?
Rumiakin vielä.


Saisinpa siivet, tai edes toivoa.
Jotta voisin lentää, tai edes haaveilla.
Kestän vielä hetken, mutta sitten väsyn.
Tahtoisin löytää, 
mutta en osaa etsiä.
Tahtoisin uskaltaa,
mutta pelkään yrittää.

***