Eilen ajoimme yhtä todella vilkasliikenteistä monikaistaista katua, jonka keskellä on noin puolen metrin levyinen nurmikoroke. Yhtäkkiä näin auton ikkunasta, kuinka eräs vanha mies retkotti puoliksi nurmikolla ja puoliksi ajokaistalla. Kuka tahansa voisi ajaa miehen ylitse, jos ei huomaisi miestä ajoissa! Minä en saanut järkytykseltäni sanaa suustani, vaan käännyin vain kauhistuneena katsomaan takaikkunasta pohtien, mahtoiko mies vain nukkua vai oliko hän peräti kuollut. Muut eivät miestä huomanneet, ja tuskin olisimme pysähtyneet, vaikka he olisivat miehen huomanneetkin. Jos taas olisin ehdottanut pysähtymistä, minulle olisi todennäköisesti vastattu, että mies varmasti vain nukkui, eikä tähän keskelle liikennettä voi muutenkaan pysähtyä, koska niin niitä onnettomuuksia vasta tapahtuukin.
Tuosta tapahtumasta tuli mieleeni uni, jonka näin muutama viikko sitten, kun haaveilin polkupyörän hankkimisesta. Unessa istuin ihan samalla tavalla auton takapenkillä, ja ikkunasta näin, kuinka joku nainen pyöräili tien sivussa. Yhtäkkiä nainen katosi näkyvistä, ja minä kurkotuin katsomaan, mihin nainen oikein hävisi. Seuraavaksi näin, että nainen makasi tiellä, auton yliajamana, ja pää ja muitakin ruumiinosia oli irronnut ja lentänyt tielle. Eikä yksikään auto pysähtynyt, vaan kaikki vain jatkoivat ajamista. Tuon unen jälkeen en ole puhunut polkupyörän hankkimisesta enää mitään.
Toinen ahdistava asia on ajatus öisestä tulipalosta. Tulipalon mahdollisuutta ei ole kiva ajatella kotona Suomessakaan, mutta täällä ahdistusta lisää vielä tämä seikka:
Kaikissa ikkunoissa on tukevat kalterit.Kaltereiden tarkoitus on ilmeisesti pitää kutsumattomat vieraat ulkopuolella, mutta ihan samalla tavalla ne pitävät ihmiset sisälläkin, jos ovesta ei jostakin syystä pääse ulos.
Mitä siis teen, jos yöllä herään siihen, että oleskeluhuoneessa palaa, kun ainoa ovi makuuhuoneesta ulos on oleskeluhuoneeseen? Istunko sängylle kiltisti odottamaan, että loppuni tulee? Kaivanko jostakin salaisesta kätköstä ruuvimeisselin ja rupean ruuvaamaan kaltereita irti? Pitääkö minun varata sängyn viereen metallisaha, jolla saan sahattua kalterit poikki? Vai pitääkö minun siirtyä nukkumaan ulko-oven eteen, ettei tämmöisiä asioita tarvitse edes pohtia? Kai täällä palokuntakin on (vai onko!), mutta milloinkohan sekin mahtaa tulla?
Hyvää yötä ja kauniita unia.
Mitäköhän tuohon sanoisi...olen kuullut että suurimmissa kaupungeissa Intiassa kadulla nukutaan ihan vuoroissa, kun ei ole tarpeeksi tilaa....Aika kamalaltahan se länsimaalaiselle kuulostaa,siis että pitää nukkua kadulla, kun ei ole parempaa paikkaa.Täällä on joitakin kodittomia, torin lähellä nekin nukkuvat kadulla, mutta vain tietyllä alueella ja vain joitakin.
VastaaPoistaMullakin muuten on rautaristikot kaikissa ikkunoissa, en tullutkaan ajatelleeksi,mitä teen jos palaa. Onneksi täällä sentään on paloasema ihan vieressä.
Älä nyt turhia siellä murehdi, se ei ole kauhean hyvä juttu.
Hyviä unia ja toivottavasti ahdistavat ajatukset lentävät pois....
Tuota tulipalo asiaa on itsekin tullut mietittyä. Lisäksi meillä porttivahti laittaa yöksi rautakalterioven lukkoon isolla munalukolla rappukäytävän alapäässä. Kiva tietenkin, ettei taloon tule öisin kutsumattomia vieraita mutta mitä jos haluaisi ulos. Mietin tuota myös kun olin viimeisilläni raskaana jos tulee kovin äkkilähtö. No, kaikki meni ihan hyvin. Ja periaatteessa porttivahti päivystää öisinkin, en kyllä ole käynyt tarkistamassa. En ole päätynyt mihinkään tulokseen turvallisuuspohdinnoissa. Lopputulos on ollut, että täytyy vain toivoa, ettei mitään ikävää tapahdu.
VastaaPoistaToivottavasti olo jo parempi...
VastaaPoistaSinulle on jotain blogissani..
Hei Hippu minnes hävisit.....toivottavasti kaikki ok, oli jollakin tavalla synkeä tuo viimeisin postauksesi,joten toivon että kaikki on hyvin.
VastaaPoistaYaelian, mun läppäri teki mulle temput, ja siksi musta ei ole kuulunut mitään. Kyllä minä täällä Intiassa edelleenkin sinnittelen! :-)
VastaaPoistaEn mä kauheasti onneksi olekaan murehtinut, ja kiitos, olo on huomattavasti parempi -tuo oli vain tuommoinen ohimenevä synkistelyhetki. :-D En tajunnutkaan, että tämä viimeisin postaus taisi tosiaan olla vähän synkeä... Ja suuret kiitokset tunnustuksesta! :-)
Saya, varmaan pelottavaa tuo viimeisillään raskaana olo, kun rappukäytävän alapääkin oli vielä lukossa! Huh huh. Mä olen kanssa tullut pikkuhiljaa siihen tulokseen, että on kai vaan parempi toivoa ja uskoa, että mitään ei satu. Palohälyttimenkin voisi tietysti ostaa (jos täällä semmoisia on), mutta olisiko siitä täällä mitään vastaavaa hyötyä, en tiedä.