Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa, pidä se. Jos ei, piilota se kaappiin.


tiistai 3. maaliskuuta 2009

Mie en tajuu mittää

Miten vajaakielinen ihminen voikin tuntea itsensä niin tyhmäksi. Tänäänkin roskienkerääjänainen yritti kauheasti selittää minulle ovella jotain, mutta kun ei mennyt meikäläisen jakeluun, niin ei mennyt. Ymmärsin kyllä, että rahasta oli kyse ja että nainen sitä halusi, mutta loppu menikin ihan yli hilseen. Onneksi vastapäisen asunnon nainen, joka osaa englantia, oli kotona ja käänsi minulle, mitä nainen halusi kertoa: roskien keräys maksaa 40 rupiaa (n. 60 senttiä!) kuussa, mutta tältä ajalta, jonka olemme tässä asuneet, maksuksi riittäisi 10 rupiaa. Onneksi löytyi sentään vaihtorahaa lompakosta, jotta asiasta selvittiin kunnialla. Tulee ihan jälkeenjäänyt olo, kun toinen selittää ja selittää, ja itse ei vain ymmärrä.

Tämmöisiä sairaalan portteja olen nähnyt paljon. Nämä ovat mielestäni pelottavan näköisiä, sillä tulee ihan semmoinen olo, että ken tästä käy, ei enää koskaan palaa...

Tänään oli suuri päivä, sillä meille tuli hyttysverkot ikkunoihin! Ihanuuden ihanuus! Nyt voi pitää ikkunoita auki yölläkin, eikä tarvitse asua kuin pullossa. Pitää vain muistaa sulkea ikkunat, jos on perheriita näköpiirissä, heh heh. Mutta toisaalta, ehkä se kiukkukin ehtii siitä laantua, kun ensin pitää vedellä kaikki ikkunat kiinni... Puuseppä kävi laittamassa verkot tänään, ja se taisi huhkia niiden kimpussa yli viisi tuntia. Minäkin sain tänään tehtyä aika paljon kotitöitä, kun piti esittää puusepälle tehokasta kotirouvaa. :-D

Tämä ei ole meidän ikkuna, vaan joku ikkuna vaan jossakin.

En oikein tiennyt, mitä tuommoiselle puusepälle kuuluisi tarjota (minulla ovat nämä sosiaaliset käyttäytymissäännöt muutenkin täällä vielä vähän hakusessa), joten kaivelin lautaselle intialaisia ghee-makeisia sekä suolapaloja ja laitoin mukaan vielä vettä ja limua. Kiikutin lautasen puusepälle makuuhuoneeseen, jonka verkkoa ukkeli oli juuri laittamassa. Meni noin tunti ja puuseppä tuli pyytämään vettä, johon minä, että juu, tietenkin. Menin hakemaan puusepälle laittamaani juomalasia makuuhuoneesta, ja siellähän oli koko tarjotin vielä ihan koskemattomana! En tiedä, olinko taas vaihteeksi ilmaissut itseni epäselvästi vai eikö puuseppä vain ollut uskaltanut koskea ruokiin. Kun asia saatiin vihdoinkin selvitettyä, puuseppä vetäytyi erittäin mielissään tarjottimen kanssa toiseen makuuhuoneeseen ja söi ja joi kaiken viimeistä murua myöten. Kai minun olisi pitänyt ruokaakin tarjota, mutta törppö kun olen, en viitsinyt.

Perjantaina olisi yksi häävastaanotto tiedossa, ja sinne ilmeisesti tiemme käy, koska sulhanen on meidän molempien tuttu ja asunut Suomessakin useamman vuoden. Nyt minulla on ihan maailmanlopun luokkaa oleva ongelma noiden bileiden suhteen: mitä laitan päälleni. Vaatetusvaatimus on kuulemma casual, mutta mitähän tuokin mahtaa täällä tarkoittaa; tuskin ainakaan mitään virttynyttä puuvilla-t-paitaa, jonka rinnuksissa lukee Beautifully ja Henkasta ja Maukasta viisi vuotta sitten ostettua kirkuvan vihreää puolihametta. Mitään intialaista asua en ainakaan päälleni laita, koska en tunne oloani niissä ollenkaan kotoisaksi, ja anopiltakaan en kyllä aio kysyä, koska silloin minulla on päälläni joku 50-luvun pöytäliina.

Eivätkä nämä ole minun korujani!

Ja tuo korupuolikin on meikäläisellä aika heikossa kantimissa, vaikka kyllä minulla koruja on. Olen vain niin kauhean huono pitämään koruja, varsinkin korvakoruja, jotka täällä pitäisi vähintään olla - ja tietysti kultaiset. Minä en kullasta tykkää, joten jääräpäisenä käytän vain hopeisia. Toinen korvarei'istäni oli kasvanut puoliksi umpeen, minkä huomasin, kun yritin viime viikolla saada korviksia pitkästä aikaa korviini. Pitkän ja kivuliaan session jälkeen sain reiän auki, minkä jälkeen tungin sitten reikiin - anopin neuvojen mukaan - ohuet puutikut, jotta reiät pysyisivät auki. Ennen nukkumaanmenoa tikut piti ottaa pois ja tilalle piti laittaa korvikset, mutta minä - kuinka ollakaan - heräsin keskellä yötä ihmettelemään, miksi pirussa korvalehdet tuntuvat niin epämukavilta...

13 kommenttia:

  1. Kyl on hauskaa lukea sun elämästä siellä teilläpäin:-)
    Onneksi selvisi se roskienkeruunaisen maksujuttu, ja eipä ole palvelu hinnalla pilattu! Muistan joskus lukeneeni täällä joidenkin yritteliäiden nuorten miesten pistäneen tuollaisen palvelun pystyyn Tel Avivissa, mutta ei varmaankaan mitenkään hurjan halpaan hintaan.Kätevä juttu kyllä tuo, että tulee joku hakemaan roskat.

    Nätti oli tuo sairaalaan portti tuossa kuvassa, mutta luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat...ainakin Venezuelassa monet sanoi että valtion sairaalaan kun menee, niin ei ole varmaa se takaisinpaluu.....

    Toivottavasti löytyy sinne häihin joku sopiva casual asu, muutakin kuin pöytäliinoja ja sen semmoista...onko sieltä vaikeaa löytää länsimaalaisia vaatteita?

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Yaelian, kiva kuulla! :-) Mä kyllä toivoisin, että olisin hirveän viksu ja vilmaattinen, ettei tulisi sähläiltyä niin paljon... :-D

    Tuo roskienkeräys on tosiaankin halpaa ja kätevää, mutta nyt olen jo ruvennut kaipaamaan niitä Suomen harmaita jäteastioita, joihin roskat viedään itse, ettei tarvitsisi aina kyttäillä, että milloin se nainen tulee.

    Täältä löytyy kyllä tosi helposti länsimaalaisia vaatteita; useimmissa kaupoissa on erikseen sarit ja muut intialaiset koltut, ja sitten on erikseen western-osasto, vai mikä se nyt on nimeltään. Tuosta westernistä tuli nyt kyllä mieleen joku lännenfilmi! :-D

    VastaaPoista
  3. Vaan olipas taas hauskaa lukea ihan erilaisesta kulttuurista kuin täälä pohojanmaala ruukaa olla :D edellinen postaus siivousvälineineen ihan hykerrytti koska työskentelen sairaala-apulaisena! hmm, pitäs ihan päästä kattomaan minkälaista siellä paikallisessa sairaalassa sisällä on ;)
    -anne-

    VastaaPoista
  4. Hihii, Anne :-) Kyllä täällä saa Suomi-neito olla aika usein ihmeissään...

    Muakin kanssa vähän kiinnostaisi päästä kurkkimaan tuommoiseen valtion sairaalaan. En nyt tarkoita, että haluaisin sairastua tai mitään sellaista, mutta ihan mielenkiinnosta... Yksityiset sairaalat voivat kuulemma olla vaikka kuinka hienoja, mutta niinhän se menee, että rahalla saa ja hevosella pääsee. :-)

    VastaaPoista
  5. Mää olin kans ihan innoissani ku oli uus postaus ilmestyny.Jäi facebook toiseksi ;).Näitäon niin kiva lukea,ku on niin erilaista siellä

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Ekku. :-) Oikein sydäntä lämmitti kommenttisi, ja jaksan taas vähän paremmin täällä sekamelskassa.. :-)

    VastaaPoista
  7. Nyt naurattaa Hippu!

    Muakin arsyttaa meidan roskienkeraajanainen. Sunnuntaiaamunakin tullaan herattamaan saannollisesti yhdeksalta, ja silloin mina haluan vain koisia. Ja ovikello vaan soi...
    nyt kun ollaan asuttu taalla 2v, niin on tuo nainen tainnut tajuta, etta mina jatan sakin ulos silloin kun minua huvittaa! Festivaalien aikaan han tulee pyytamaan rahaa, ja silloin annan yleensa n. 100 rupiaa. Muutoin me ei makseta - jos han tulee pyytamaan ovelle rahaa, sanon vain etta 'husband illai' eli mieheni ei ole kotona, joten han ymmartaa, etta enhan mina voi itse maksaa. :)

    Korvisjutuista tuli mieleen...toisena vuonnani Intiassa aloin kaivata korviksia (joita minulle ei koskaan ollut laitettu), koska kaikki kyselivat, etta miksi niita ei ollut. Ja sitten rei'itin ja onkin ollut ihan hauskaa kierrella Intian rihkamatoreilla. Aluksi itsestani oli outoa kulkea intialaissa vaatteissa ja koruissa, mutta nykyaan en osaa enaa olla esim. ilman jonkinlaista rannekorua, korviksia ja varvasrenkaita... kaikkeen tottuu! Ja noi salwar - asut on kylla mukavia kuumalla saalla, missa esim. farkut tuntuu raskailta. Kukin tavallaan!

    Sunhan kannattaisi joskus tulla tanne Bangaloreen shoppailemaan, silla taalta loytyy ehka hieman suomalaisempaan makuun vaatteita :)

    VastaaPoista
  8. Anna, jestas sentään, onneksi meidän roskienkerääjä ei sentään tule yhdeksältä, vaan vasta 11-12 välillä (ainakin toistaiseksi)! Onpa tosi kiva, jos viikonloppunakaan ei saa nukkua...

    Hihii, hyvä pointti tuo, että jos ei mies ole paikalla, niin itse ei voi maksaa. :-)

    Nuo intialaiset asut on varmaan tosi hyviä täällä olosuhteissa, kevyitä ja kuitenkin peittäviä. Mäkin kyllä tykkään niistä yläosista (tops) ja niitä kyllä ostelen ja pidänkin, mutta mitään kokoasuja en osaa oikein käyttää... Onko salwar kameez se, jossa roikkuu haaruset polvissa? Meinasin kerran tikahtua nauruun sovituskopissa, kun näin itseni peilistä ne päällä! :-D Kaiken lisäksi ukkeli vielä sanoi, että mä näytän tyhmältä intialaisissa asuissa, joten ei tuokaan kommentti kauheasti kannusta niitä käyttämään. ;-)

    Bangaloressa käynti on toiveissa täällä oloaikana - jos ei vaatteiden, niin ainakin ruokakauppojen takia. :-) Varmaan tulee käytyä ainakin muutaman kerran Tirupatissa ja Madanapallissa, jossa meillä on tuttuja ja sukulaisia, ja sieltähän ei enää ole hirveän pitkä matka Bangaloreen.

    VastaaPoista
  9. Alkuperäisessä salwar kameezissa on ne pyjaman housut, mutta minä olen teettänyt istuvamman mallisia, ei sellaisia "roikkuvahaaraisia".
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Salwar_kameez

    VastaaPoista
  10. Kiitos vinkistä, Simran! En tiennyt, että salwareista on olemassa niukkojakin versioita. Näköjään se muoti muuttuu näissä perinteisissä asuissakin. :-)

    VastaaPoista
  11. Noista salwareista on montaa eri versiota. Simran varmaan tarkoittaa sellaisia housujen nakoisia, missa on ylaosa kiristetty kuminauhalla. Sitten on churidar-tyylisia, mitka on pitkan pillihousut jotka rypytetaan pohkeista. Patialat on sellasen ylhaalta rypytetyt todella suuret pussihousut. Mikapa sita estaa teettamasta ihan normaaleja pellavahousujakaan, jos tykoistuvat haluaa...

    VastaaPoista
  12. Kiitos tarkennuksesta, Anna! En tiennytkään, että salwareista on olemassa noin monia eri versioita. Ehkä niistä löytyisi mullekin jotkut mieluisat...

    VastaaPoista
  13. Anna, tarkoitan juuri sellaisia kuminauhallisia melko suoralahkeisia housuja.
    Churidar-tyyppisistä käytetään kai eniten Etelä-Intiassa. Niitä en ole koskaan kokeillut, enkä ole oikein niiden ulkonäköönkään ihastunut. Eli ei kumpikaan ääripää - vaan "kultainen keskitie" :D

    VastaaPoista