Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


maanantai 9. maaliskuuta 2009

Seikkailuja Hyderabadin lähiliikenteessä

Perjantaina tarvitsin kipeästi jotakin vaatetta häävastaanotolle, mutta olin todella kyllästynyt siihen, että aina on mukana joku, jolla tuntuu olevan kauhea kiire. En siis halunnut mukaani ketään - enkä varsinkaan yhtään autokuskia - vaan halusin kuljeskella ja katsella ihan rauhassa. Ongelmana vain oli, miten pääsisin kotoa kaupunkiin. Bussien aikatauluista ja reiteistä kenelläkään ei ole mitään havaintoa, ja autoriksalla minun ei anneta matkustaa, koska se ei ole turvallista, ei terveellistä (autoriksassa joutuu haistelemaan kaikki pakokaasut ja kuuntelemaan kaikki liikenteen melut) eikä edullistakaan, koska valkonaamana joutuisin maksamaan matkastani vähintään tuplahinnan. Pahimmassa tapauksessa minut voitaisiin kuulemma jopa ryöstää tai kidnapata.

Niinpä päätin, että matkustan paikallisjunalla. Tämäkään matkustusmuoto ei ole mitenkään ongelmaton, koska meiltä on matkaa lähimmälle rautatieasemalle 3 - 4 kilometriä. 39 asteen lämpötiloissa tuommoisen matkan käveleminen ei ole mitään herkkua, mutta kyllähän sisukas suomalainen tuon matkan nyt jaksaa taittaa! Minulla ei ollut mitään aavistusta junien aikatauluista, koska nettisivu, jolla aikataulut ovat, ei koskaan toimi. Menin siis asemalle perjantaina umpimähkään ja samoin tein eilenkin, jolloin kaupunkireissun motiivina oli leikkiä turistia ja katsella Hyderabadia. Molemmat reissut olivat mielenkiintoisia ja antoisia, ja tämä postaus onkin aika pitkä, mutta onneksi suurin osa tästä on sentään kuvia.


Tässä on selviytymispakkaukseni omatoimista kaupunkikierrosta varten.

Mukaan tarvitaan:
  1. muovipussi
  2. kartta, joka on kyllä vuosimallia aatami ja eeva; Hyderabad on muuttunut todella paljon kartan painamisen jälkeen, joten kartalla ei ole puoliakaan teistä
  3. sateenvarjo - ei todellakaan sadetta, vaan aurinkoa vastaan. En ole vielä sateenvarjoa tässä tarkoituksessa koskaan käyttänyt, mutta olen nähnyt joidenkin paikallisten näin tekevän.
  4. sanomalehti, joka sopii moneen tarkoitukseen: sitä voi tietenkin lukea, jos joutuu vaikkapa odottelemaan junaa, mutta sitä voi myös käyttää istuinalustana
  5. fraasisanakirja, jonka ostin Frankfurtin lentokentältä
  6. vesipullo, joka riittää vain alkumatkaksi; lisää on ostettava heti, kun kauppa tulee vastaan
  7. Savett-pyyhkeitä, joilla on kätevä pyyhkäistä kädet, ennen kuin rupeaa syömään
  8. laastareita, koska näin kuumissa olosuhteissa kengät hiertävät ihan ihmeellisistä paikoista
  9. aurinkolasit, jotka pysäyttävät auringonsäteet ja tungettelevat katseet
  10. nenäliinat, joita voi käyttää nenäliinoina, vessapaperina ja hien pyyhkimiseen
  11. appelsiineja evääksi (jätin nämä loppujen lopuksi kuitenkin pois, koska ne painoivat liikaa :-D)
Lisäksi mukana oli tietysti lompakko, kamera ja muut perusjutut.

Perjantaina olin kävellyt Hafeezbetin juna-asemalle, mutta Googlen karttoja tutkailtuani tulin siihen tulokseen, että Hitechin asema olisikin ehkä lähempänä. Eilen päätinkin sitten kävellä Hitechin asemalle. Koska tuo omistamani kartta on niin surkea, keksin tämmöisen keinon: otan kuvia Googlen kartoista ja zuumailen niitä sitten kamerastani.

Vaikka nuo Googlen kartat ovat periaatteessa ihan hyviä, niissä on täällä Intiassa yksi iso ongelma: kartalla näkyvistä teistä ei tiedä, ovatko tiet julkisessa vai yksityisessä käytössä. Monesti kartalla näkyvä tie viekin johonkin firmaan tai suljetulle asuinalueelle, jolloin tien alkupäässä on vastassa puomi ja vartijat.

Eilen kävi juuri niin, että kartalla oleva tie, jota olin suunnitellut meneväni, olikin puomitettu ja päädyin käppäilemään tämmöisen maaston keskelle:

Täytyy myöntää, että täällä vähän pelotti, vaikka minua ei yleensä kovin helposti pelota. Täällä minut varmasti ryöstettäisiin tai tapettaisiin! Seuranani olivat vain nämä...

Jollakin ilveellä löysin kuitenkin asutustaajamaan, jonka läpi oli ollut tarkoituskin kulkea. Olin kuvitellut, että asutusalueella olisi kerrostaloja, kauppoja ja mitä lienee, mutta kuvittelemani tiheä kerrostaloasutus olikin jotain aivan muuta:

Aluksi hieman epäilytti tallustella tämän kylän läpi, koska olin kylässä niin outo näky kuin vain voi olla. Loppujen lopuksi kylä osoittautui oikein mielenkiintoiseksi paikaksi.



Tyylikkäitä nuorukaisia. :-)

Oli sunnuntaiaamupäivä, ja näin paljon parhaimpiinsa pukeutunutta väkeä. Tämä tyttö kuului aivan ehdottomimpaan kärkeen... :-)

Perjantaina Hafeezbetin asemalle saapuessani näin, että asemaiturilla oli jo paljon ihmisiä.

Ajattelin, että juna tulee varmaan justiinsa, ja hätäpäissäni ostin vain jonkinlaisen lipun, joka maksoi 3 rupiaa (noin 4 senttiä). Olin lukenut, että junassa on erikseen yleinen (general) osasto, naisten osasto (ladies compartment) ja ykkösluokka (first class), mutta en tiennyt, mihin oikeuttavan lipun olin ostanut.

Niinpä painelin sitten general-osastoon, kun näin siellä pari naisen päätäkin junan liukuessa asemalla. Kovin oli synkeän näköistä porukkaa täällä!

Tajusin myöhemmin, että nuo tällä yleisellä puolella matkustavat naiset matkustivat kaikki miehensä kanssa; ei täällä mitään yksittäisiä naisihmisiä näkynyt (paitsi meikäläinen :-D). Sathish-serkku kertoi myöhemmin, että olisin aivan hyvin voinut matkustaa naisten osastossa, koska ei sinne mitään erillisiä lippuja myydä. Mutta tulipahan tuo "ukkojen puolikin" nähtyä! Junassa saa tietysti istuakin, mutta oikeaoppinen tapa on matkustaa niin, että roikkuu oviaukosta (koska eihän junissa tietenkään mitään ovia ole) puoliksi ulkona. Minäkin olisin halunnut päästä tuohon oviaukkoon roikkumaan, mutta en kehdannut tunkea siihen ukkojen väliin. Pitkänmatkanjunissa olen tätä kyllä kokeillut, ja se on valtavan jännittävää - voittaa ihan kevyesti vuoristoradat ja muut vastaavat!

Oli asemalla ylikulkusiltakin, mutta kukapa sitä jaksaisi käyttää!

Olin eilen Hitech Cityn juna-asemalla puoli yhdentoista aikaan ja tyrmistys oli melkoinen, kun kohtasin lippuluukulla lapun, jossa luki, että sunnuntaisin junat eivät kulkisi puoli yhdentoista ja puoli neljän välillä lainkaan! Istuin asemalla hetken miettimässä vaihtoehtojani, ja niitähän oli tasan kaksi: kävellä takaisin kotiin tai ottaa autoriksa. Koska en ole helposti luovuttavaa lajia, aloin kallistua jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen.

Autoriksan ottaminen ei ollutkaan niin helppoa, sillä ensimmäinen kuski ei suostunut lähtemään niin kauas, mihin olin menossa, ja toisella oli mittari rikki(?). Kolmannella yrittämällä vasta onnisti. Niin sitten hyppäsin autoriksan kyytiin, ja se olikin todellista kyytiä. Vauhti ei mitenkään päätä huimannut, mutta jokainen kuoppa tiessä tuntui takamuksissa, sillä kuoppien kohdalla pomppasin penkiltä puoli metriä ylös. Jonkun ajan päästä kuski pysäytti ja hävisi johonkin, ja minä ihmettelin, että mitä nyt.

Tältä näyttää autoriksan ohjaamo matkustajan penkiltä katsottuna.

Sitten kuski ilmaantui kädessään iso pullo, jossa oli kellertävää nestettä. Ensimmäisenä tuli mieleen, että onko kuskilla nyt joku vessatauko, mutta kuski pysähtyikin tankkaamaan... :-D

Ja taas mentiin!


Tuo peilin alla roikkuva musta juttu on autoriksan tööttäystorvi, ja siitä lähtee sellaista väsähtäneen linnun rääkäystä muistuttava ääni.

Perille päästyäni kiertelin eilen kaupungissa neljä, viisi tuntia, mutta noista Hyderabadin ihmeistä postaan toisen kerran. Kolmen jälkeen raahauduin Begumpetin asemalle, jonka lippuluukulla koin pelottavia hetkiä. Yksi lippua ostamassa ollut iso mies nimittäin rupesi rettelöimään lipunmyyjälle - en tiedä, mikä oli kiistan aihe - ja mies huusi todella kovaa ja todella törkeitä juttuja (nämä rumat sanat minäkin osaan teluguksi, heh heh). Mies huitoi ja metelöi siihen malliin, että olisi varmaan antanut lipunmyyjälle kuonoonkin, ellei myyjä olisi istunut turvassa omassa kopissaan.

Eilisellä paluumatkalla matkustin sitten naisten osastossa, ja voi hyvänen aika sitä kaakatusta ja meteliä tällä naisten puolella! :-D Muutama ukkokin oli naisten osastolla - ukot saavat kuulemma matkustaa tällä puolella vaimonsa kanssa.

Hyderabadissa on muuten intialaisittain ajatellen paljon muslimeja, kuten tästäkin kuvasta näkyy.
Meidänkin kodin lähellä on yksi moskeija, josta kuuluvat rukouskutsut meillekin.

Tästä alkaa kävelymatka asemalta kotiin!

14 kommenttia:

  1. No onpa sulla seikkailuja siellä ja varsinainen selviytymispakkaus!
    Eikö siellä ole paljon onnettomuuksia kun ihmiset roikkuu noin junista eikä ole ovia? Jännää, että naisille on erikseen osasto.Täällähän esim.ihan ortodoksiuskovaiset eivät istu vieraan naisen viereen,muttei täällä mitään naisten vaunuja ole.
    Kiva katsella näitä kuvia!

    VastaaPoista
  2. Yaelian, hihii, selviytymispakkaus tosiaan.. :-D

    Kyllähän niitä onnettomuuksia täällä sattuu, mutta ehkä harvemmin kuin luulisi. Minuakin on kielletty roikkumasta oviaukoissa, ja aina saan kuulla saman tarinan siitä, kuinka joku S:n tutun tuttu oli pistänyt päänsä junan oviaukosta ulos junan ollessa kovassa vauhdissa, ja sillä kohdalla olikin sattunut olemaan joku tolppa tms. Miehen junamatkat loppuivat kertalaakista siihen.

    Muakin ihmetytti ensin nuo naisten osastot, mutta tuntuu oikeastaan mukavalta, että naisille on oma osasto. Siellä tuntuu jotenkin turvallisemmalta kuin ukkojen keskellä, ja turvallisuussyistä ne on kai(?) keksittykin eikä esim. jossakin "syrjimistarkoituksessa".

    VastaaPoista
  3. Aivan loistava seikkailutarina ja ihana kun on noi valokuvat! Kylläpä tämä pohojanmaalla liikkuminen tuntuukin taas helpolta :D pyöräilin just kauppaan ja suurin ongelma oli jäinen tie yhen sillan alla...Enpä tiiä kuinka oma luonne antaisi periksi yksinään liikkua siellä. Mutta mieluummin yksin kuin joku hoputtamassa mukana. Junat ne onkin aina loistavia paikkoja nähä paikallisia ihmisiä. Aurinkoista viikonalkua!
    -anne-

    VastaaPoista
  4. Iiks, miten ihana kirjoitus!! =tämäkin kirjoituksesi. Kiitos niistä!!

    VastaaPoista
  5. Heeei! Löysin juuri suureksi iloksi blogisi - en sittenkään ole toiseksi ainoa suomalainen Hyderbadissa (se toinen, josta olen tähän asti ollut tietoinen, on täällä töissä TietoEnatorilla eikä ole edes ehtinyt tavata)! Ja näyttäisit vielä kaiken kukkuraksi olevan minun tapaani naimisissa paikallisen miehen kanssa! Loistavaa! Eli jos (ja kun) anoppilassa asuminen ja jatkuva kyttäys (krhm, tai siis paikallisten mielestä asiaankuuluva passaus ja huolenpito) käy tympimään, niin soittele ihmeessä ja tule käymään tänne meille West Marredpallyyn niin voidaan jutustella näistä Intian ihmeellisyyksistä! ;) Olen ihan kotosalla kahden lapsen (1v. ja 1,5kk) kanssa, joten sopii tulla melkein milloin vain. Puhelinnumero on 9885921703 ja nimi Raita. Tervetulloo, tervetulloo! :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Anne! :-) Koti-Suomessa liikkuminen on tosiaan ihanan helppoa, kun julkisetkin liikkuvat minuutilleen aikataulun mukaan! Niin, tai mitä se VR nyt on viime aikoina vähän ruvennut myöhästelemään... :-D Mäkin yritin ehdottaa tuota polkupyörän hankkimista täällä mulle, kun näin yhden intialaisen naisenkin pyöräilemässä sarin helmat liehuen, mutta ideani tyrmättiin heti täysin: joku rekka tai bussi kuulemma ajaisi mun ylitseni, eikä kuski edes pysähtyisi katsomaan, millaista tuhoa tuli...

    Olehan varovainen niillä liukkailla pyöräillessäsi - mä olen kerran lentänyt juuri sillan alla komeassa kaaressa pyörän päältä, kun jään päälle oli satanut tuoretta lunta! Oikein aurinkoista ja mukavaa viikon alkua sinullekin! :-)

    Simran, voi kiitos. :-) :-) Nyt mä melkeinpä nolostuin...

    Raita, ei voi olla totta! olipa odottamaton ja aivan mielettömän ihana yllätys! :-) Olenkin jo näinkin lyhyessä ajassa ruvennut kaipaamaan sitä, että saisi jutella omalla kielellään semmoisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää nämä kulttuurieroista johtuvat ongelmat ilman, että tarvitsee ihan kauheasti selittää. Varsinkin tuo appivanhempien "huolehtiminen" on jo käynyt vähän rasittamaan... :-D Joten ihan varmasti soittaa pirautan joskus lähiaikoina ja tulen oikein mieluusti käymäänkin, kunhan tämä kulkupeliongelma saataisiin ensin jotenkin ratkaistua. Tarkoitus on ihan lähipäivinä /-viikkoina hankkia jonkunlainen autonkottero, ja sen jälkeen liikkuminen toivottavasti helpottuu huomattavasti. :-) Yhteyksiin! :-)

    VastaaPoista
  7. Huh, huh! Onks nää jutut susta vielä sellaisia, että tohtii äitillä luetuttaa? Kyllä minä sinuna _vähän_ jo harkitsisin... ;-D

    Noh, onnea matkaan ja enkeleitä olalle, varsinkin jos meinaat siellä kohta autoilla!

    VastaaPoista
  8. Sisko, mitä ihmettä, miksi ei tohtisi, eihän tässä mitään ollut ... :-O Vai meinaatko tuota junan ovessa roikkumista? Oon mä muistaakseni tuosta äiskälle kertonutkin - tai sitten en ole. :-D
    Ja tuonne pusikkoiseen paikkaankaan ei tarvitse toista kertaa eksyä, kun olen siellä kerran jo käynyt! :-)

    VastaaPoista
  9. No, kun mä vaan ajattelin just tota paikkaa, mistä sanoit, että vähän pelotti. Ja sitten sitä, että sinä siellä ihan itseksesi meet ja vaikka missä puskassa voi vaania vaara :-( eikä kukaan ees tietäisi mistä sua etsiä jos jotain sattuisi.

    Hali ja pusi, tuu sitten joskus ehjänä takas!

    VastaaPoista
  10. Sisko, tuo on kyllä ihan totta, että vaara voi vaania missä vaan. Ja kukaan ei tosiaan tietäisi, mistä etsiä... Jos rupean ajattelemaan tuota, niin alkaa pelottaa, enkä mä halua elää missään jatkuvassa pelossa. Siksi en halua ajatella koko asiaa - ja kaiken lisäksi olen vielä niin hölmö, että uskon aina, että eihän mulle nyt koskaan mitään satu.

    Nuo appivanhemmat ja S. jaksaa varoitella koko ajan kaikesta, ja siksi ajaksikin, jos/kun S. tulee käymään Suomessa, mun pitäisi muka mennä anoppilaan asumaan! Arvaa menenkö? Nytkin olen ollut viime yön yksin ja olen yksin vielä tämän yönkin, kun S. tulee huomenna vasta sieltä Nepalista, eikä mulla ole ollut minkäänlaista vaaraa.

    Lupaan kyllä käyttää järkeäni ja vältellä tuommoisia pelottavia paikkoja tästä lähin! :-) Ja kiitos huolehtimisesta. :-)

    VastaaPoista
  11. Ok, siispä autonkotteroa odottelemaan. Vaikka jos viitsit toistamiseen lähteä liikkeelle paikallisjunalla, niin voisin kyllä hurauttaa meidän autokuskin kanssa esim. Secunderabadin tai Begumpetin asemalle sua hakemaan. Eli harkitsehan asiaa ja soittelemisiin! :)

    VastaaPoista
  12. niinkun muutkin ovat sanoneet - aivan loistava tarina :)

    VastaaPoista
  13. Raita, olisikin tosi kiva, jos autokuskinne viitsisi tulla hakemaan meikäläisen asemalta :-) Tottahan mä junalla voin matkustaa, kun nyt olen jo vanha tekijä siinä! :-D

    En nimittäin tiedä tätä meidän auton hankintaa - sitä autoa on oltu hankkimassa jo aika monta viikkoa, eikä olla vielä päästy edes autoliikkeeseen asti.. :-D Mutta soittelen varmaan aika pian, ehkä jo huomenissa, ja sovitaan sitten asioista paremmin! Mukavaa päivää teille!

    Nelle, kiitos paljon! :-)

    VastaaPoista
  14. Ok, huomenna sopii soitella. :) Meillä on tosin perjantaihin asti harvinaisen vähän perheenjäseniä ja palvelijoita kotona niin että jäisin varmaan itse kotiin vauvoja vahtimaan sillä välin, kun kuski kävis hakemassa sut sieltä asemalta. Mutta toisaalta onkin sitten rauhallisempaa, kun pääset paikan päälle.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3