Äänettä hullukin on viisas.


sunnuntai 12. lokakuuta 2025

Savonlinnan ympäriajo

Sisko lainasi äidin autoa ja jätti polkupyöränsä äidin pyörävarastoon sanoen, että minä voisin halutessani lainata hänen pyöräänsä. En ollut pyöräillyt yli kolmeen vuoteen, kun pyöräilyhän pahensi niitä persekipujani kesällä 2022. Lopetin silloin pyöräilyn kokonaan, mutta monta kertaa on käynyt mielessäni, että pitäisi kokeilla, miltä pyöräileminen tuntuu kropassa.

Tartuin siis ilomielin siskon tarjoukseen ja lähdin kiertämään 18 kilometrin mittaisen Siltojen Savonlinna -pyörälenkin. Matka lähti etenemään siskon sähköpyörällä yllättävänkin joutuisasti, ja pyöräilemisen riemu löytyi heti.  

Poikkesin alkumatkasta hieman reitiltä, sillä halusin käydä tutustumassa Täryn eli Tärysaaren uimapaikkaan, josta oli puhetta edellisen postauksen kommenteissa ja jonka olemassaolosta minulla ei ollut aiemmin edes tietoa. 

Tärysaareen vievä silta.

Seuraava kiinnostava kohde reitin varrella oli Laitaatsalmen sillat. Minähän ajelen sillan yli autolla aina Espoosta päin tullessani ja tietysti takaisin kotiin mennessä, mutta en ole koskaan testannut sillan hissejä. Sillan kummassakin päässä on hissi kävelijöitä ja pyöräilijöitä varten, jotta sillalle pääsee nousemaan helposti.

Toinen hisseistä.

Sillat ovat Suomen suurimpia betonisiltoja, ja koska alituskorkeus on hulppeat 24,5 metriä, niitä ei tarvitse avata vesiliikenteelle, kuten vanhat Kyrönsalmen sillat piti avata. Olihan se hauskaa odotella veneessä sillan avaamista, mutta autoilijoille siltojen avaaminen aiheutti harmia, kun liikenne ruuhkautui aina siltojen avaamisen yhteydessä. Kirjoittelin silloista vuonna 2011, kun olimme veneilemässä, ja kyseinen postaus löytyy täältä

Hissin alin taso.

Hissimatka oli yllättävän lyhyt, ja olin ylhäällä ennen kuin huomasinkaan.

Näkymiä sillalta.

Kaunis huvila.

Laitaatsillan Kirkkoniemen hautausmaata.

Laitaatsillasta löytyi hieno street workout -paikka. Täällä oli traktorinrenkaitakin! 😎

Savonlinnaan ei juurikaan rakenneta uusia taloja, joten nämä Kipparintornin senioritalot ovat siinä mielessä poikkeus. Vasemmanpuoleinen talo valmistui viime vuonna, ja äitikin haki siitä asuntoa mutta ei saanut. Toinen talo valmistuu ensi vuonna, ja äiti saattaa laittaa hakemuksen siitäkin. Citymarket on ainakin ihan vieressä.  

Olavinlinnan kupeesta kurvasin vanhalle rautatiesillalle, joka olikin kuumottava paikka pyöräillä, sillä pyörätie oli niin kapea. Sillallahan ei saisi edes ajaa pyörällä, vaan pyörä pitäisi taluttaa, mutta en malttanut ruveta jalkamieheksi. 🙈

Toinen ulkoliikuntapaikka Kasinon sillan kupeessa. 

Tekemäni pyörälenkki. 

Pyöräily oli ihan superihanaa, mutta valitettavasti täytyy todeta, että alaselkäni meni aikamoiseen juntturaan. Mikä ihme siinä onkin, että pyöräily käy selkään? Persus ei sen sijaan kipeytynyt, mutta siitä huolimatta täytyy varmaankin jättää pyöräilyhommat muille.

Hämmästelin Citymarketin ostoskärryjä, joihin oli liimattu pieniä tarroja. Hauska näky!

Cittarissa oli mahtava pihvivalikoima!
Lauantaina kävimme siskollani lounaalla, kun siskon vanhempi tytärkin oli tullut Helsingistä viikonlopuksi Savonlinnaan. 

Kukkia siskolle.

Pörrellä on uusi lempilelu, vinkuva kaktus. 😄

Lounaan ja kahvittelun välissä lähdimme käymään 550 Olavinlinnaa -näyttelyssä. Olavinlinna täyttää tänä vuonna 550 vuotta, ja tapausta on juhlittu kaupungissa jo monella tapaa. 

Nälkälinnanmäelle entisen kirjaston tiloihin ideoitiin näyttely, johon pyydettiin ihmisiltä Olavinlinna-aiheisia esineitä. Tarkoitus oli saada kasaan 550 esinettä – yksi joka vuodelle. Toivottu määrä esineitä saatiin kasaan ennakoitua nopeammin, ja nyt nuo esineet ovat ihmisten ihailtavina.

Meidän näyttelykäyntimme sai yllättävän käänteen. Kun astuimme sisään näyttelytiloihin, henkilökuntaan kuulunut mies huudahti, että nyt on aplodien paikka. Mies alkoi taputtaa käsiään ja kannusti muitakin yhtymään taputukseen. Minäkin läpytin käsiäni muiden mukana, vaikken edes tiennyt, mille oikein taputimme. 

Sitten mies ilmoitti, että sisään oli juuri astunut tuhannes näyttelyvieras ja hän on tässä. Katsoin kuinka miehen käsi kääntyi osoittamaan minua, jolloin tajusin olevani itse se aplodien kohde. 😅 Ihme kyllä en hämmentynyt yhtään, eikä tilanne tuntunut minusta millään lailla epämukavalta. Ennemminkin tilanne tuntui absurdilta ja huvittikin: olin vain tullut katsomaan Olavinlinna-näyttelyä, ja yhtäkkiä olinkin kuin joku merkkihenkilö. Sitten piti vielä poseerata valokuvaa varten ja vastailla kysymyksiin. Että semmoinen näyttelykäynti. 😆

Näyttely oli kiinnostava, ja yllättävät tapahtumakäänteet tekivät käynnistä ikimuistoisen. 

Leppoisaa sunnuntaita! 

3 kommenttia:

  1. No jopas! Onnea nyt sitten rouva Tonni! Onhan tuo kunnioitettavan ikäinen pytinki.

    Kiva myös toi sun pyörälenkki, harmi, että selkä ei tykänny. Me vuokrattiin kerran sähköpotkulaudat ja ajeltiin ympäri Savonlinnaa, mutta meillä ei ollut oikein selkeää suunnitelmaa ja lenkki oli vähän sitä sun tätä. Mutta osittain samoissa maisemissa. Tota vanhaa siltaa vaan mietin, että jos se on kapea, niin eikö toisaalta ole helpompi ajaa pyörää hissukseen, kuin yrittää änkeä kävelemään pyörän viereen?

    VastaaPoista
  2. Olen käynyt Olavinlinnassa monta kertaa ja se on joka kerta yhtä jännittävä kokemus. Tulee heti se tervan hajukin mieleen. Olipa hassua olla yllättäin julkkis vieraiden joukossa ;D
    Sähköä tai ei, en lähtisi vetämään 18 kilsan pyörälenkkiä vuosien tauon jälkeen ;D Kipeytyy peffa jo ajatuksesta. Hei, mutta tuohan oli varmaan se kuuluisa Rautaperseajo! Onko tuttu nimi? ;D Liittyy kyllä enemmänkin moottoripyöriin.
    Erikoinen tuo hissi. En ole missään nähnyt.
    Me ajettiin vuosia Voikkaalle siltaa pitkin. Samanlainen silta, kuin tuo kuvaamasi, jossa sivuissa kulkee jalankulkijat ja pyörät. Keskellä ajoi autoja. Kapea oli tuo sivuosa, mutta siitä vaan vauhdilla pörhällettiin. 2 bussia vastakkain oli myös unohtumaton näky. Varmaan piti peilitkin kääntää sivuun. Nykyään tämä meidän silta on remontoitu pelkästään kävely- ja pyöräilyliikenteelle. Sivujen kapeissa osissa kulkee nuo putket. Tuntuu oudolta kävellä siinä "autotiellä".

    VastaaPoista
  3. Sahkopyoralla on kiva ajella. Jospa selka tottuisi jos ajelisit hiukan useemmin. Minunkin selkani on kerkka kipeytymaan mutta pyoraily ei tee pahaa.
    Me ajelemme kesaisin Suomessa paljon, joskus laitamme pyorat auton peraan ja ajelemme kauemmaksikin. Harmi vaan kun ukkeli pelkaa pyorailla isommilla teilla, joten se vahan rajoittaa reittivalikoimaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3