Ehtoolla laiskat virkoo, rutilaiskat lauantaina.


tiistai 12. heinäkuuta 2011

Kesäkaupungeista kaunehin?

Vietin perinteeksi muodostunutta kesäviikonloppua Savonlinnassa, ja taas mahtui paljon kaikkea kivaa muutamaan päivään. Säätkin suosivat, joten Saimaan äärellä sijaitseva Savonlinna näyttäytyi taas ihan parhaassa loistossaan.


Olavinlinna on Savonlinnan tunnetuin maamerkki, ja siitä tulikin otettua 347 ja ½ valokuvaa, vaikka linnasta on jo ennestäänkin aika monta kuvaa. Sisällä linnassa emme tällä kertaa käyneet, koska pimeässä ja kosteassa linnassa pyöriminen kauniina kesäpäivänä ei jostain syystä oikein houkutellut.

Olavinlinnaa joka kantilta.

Savonlinna meets India.
Suomalainen riksakuski peittoaa kyllä intialaiset mennen tullen!

Pääsin kokeilemaan pitkästä aikaa pyöräilyä lainapyörällä, ja pyöräretki oli oikein mukava, vaikka ahteri hieman kipeytyikin satulaan tottumattomalta. Savonlinnan oopperajuhlat olivat juuri alkaneet, ja oli vähän hassua polkea pyöräilykypärät päässä parhaimpiinsa pukeutuneiden oopperavieraiden keskellä. Hyvin kuitenkin mahduttiin sekaan. :-)

Pyöräretkellä näki upeiden maisemien lisäksi viimeisen päälle laittautuneita ihmisiä, kuten tämänkin aaltojen rannalle viskaaman alfauroksen.

Maisema vertaansa vailla.


Satunnaisen Savonlinnan-kävijän mielestä maantie- ja rautatiesiltojen avaaminen on aina yhtä jännittävä tapahtuma. Sillat avataan siksi, että korkeammat aluksetkin mahtuisivat siltojen ali, ja avaaminen suoritetaan käsittääkseni aina tasatunnein. Vakituisen asukkaan elämää siltojen avaaminen saattaa hankaloittaa, jos jämähtää avonaisen sillan väärälle puolelle silloin, kun olisi hirveä kiire johonkin. Turistista on kuitenkin jännää katsella, kun isot siltamöhkäleet siirretään sivuun jonkin mokoman purjealuksen tähden.


Siltakuviakin tuli otettua muutama. :-D

Siinä missä maantiesilta (tai oikeastaan -sillat, koska siltoja on nyt kaksi) vain nostetaan pystyyn, rautatiesilta käännetään hassusti sivuun.


Järvikaupungin olemukseen kuuluu sellainenkin eksoottinen piirre, että kauppaan ja torille pääsee veneelle. Tätä varten rannoilla on olemassa asiointilaitureita, joihin voi parkkeerata ajoneuvonsa - tässä tapauksessa veneen - ostosten, jäätelönsyönnin tai muun tärkeän toimituksen ajaksi.



Ihmiset viettivät torilla leppoisaa lauantaipäivää, ja tarjolla oli enemmän ja vähemmän perinteisiä herkkuja sekä tietysti myös muita tuotteita ja palveluja.

"Sata litraa herneitä, kiitos."

Liekkilohta; lörtsyjä, kalakukkoja ja karjalanpiirakoita; kauniisti maalattuja koreja sekä maisemaristeilyjä Saimaalle.

Lörtsy kahdella nakilla. Muuten hyvä, mutta ihan liian pieni.
Sitä paitsi tästä on jo syöty.


Torilla soitteli harmonikkaa vuoden 2010 Kultainen Harmonikka -kilpailun voittaja Viivi Maria Saarenkylä, joka on Savonlinnasta kotoisin. Tämä nuori lukiolainen harrastaa luemma torisoittoa, ja taidokkaastihan hän soittelikin.

Herneiden voimalla jaksaa vaikka kuinka pitkälle!


Pääsin myös todistamaan yhtä hauskaa ja minulle harvinaista kesätraditiota, pullopostin lähettämistä. Pullon sisälle laitettiin postimerkillä varustettu vastauskirjekuori sekä kirje, jossa pullopostin löytäjää pyydetään lähettämään tieto postin löytämisajasta ja -paikasta kirjekuoressa olevaan osoitteeseen. Pullo on kuulemma löytynyt joka vuosi, ja vastauskin on postilaatikkoon kolahtanut. Jotkut ovat jopa muistaneet pullopostin lähettäneitä tyttöjä pienin lahjoin.

Kohta lähtee pullo matkaan!

Heippa! Kellu hyvin ja ui pitkälle!

Monen mukavan touhun joukossa viikonlopun ehkä kaikista hauskin juttu oli kuitenkin urheilukentällä järjestetyt ex tempore -olympialaiset. Osallistumisvaatimuksena oli ainoastaan asianmukainen vaatetus ja innostunut mieli. Varsinkin tätä jälkimmäistä tuntui löytyvän, yhdeltä jos toiseltakin. :-) Olympialaisten lajeina olivat 40 metrin juoksu, pallonheitto tai kuulantyöntö, keihäänheitto harjanvarrella sekä pituushyppy.

Vaikka kuinka lähdin mukaan kullan kiilto silmissäni, oli pakko todeta, että aina ei pelkkä tahdonvoima riitä voittoon, vaan joskus vaaditaan hieman taitojakin. :-D

Pituushypyn yhteislähtö.

Keihäänheittäjä keskittyy.

Kolmas sija kaikissa lajeissa jäi kirvelemään mieltäni niin paljon, että jonkinlainen revanssi piti ottaa. Koska kentällä näkyi lojuvan aitajuoksuun tarkoitettuja aitoja, niistä piti vielä yrittää saada jotain irti. Aitajuoksu ilman alkulämmittelyjä ja kankein kintuin osoittautuikin vallan hilpeäksi ajanviettokeinoksi. :-D Vanhan jalka nousi vielä mainiosti aitojen yli, eikä ylittämisen riemua himmentänyt yhtään se, että aita oli laskettu junioritasolle ja että aidan eteen tyssänneitä yrityksiä kertyi aika monta.

Kas tässä meillä champinjooni!

Savonlinnan-reissun loppupuolella seurasi vielä yksi perinteeksi muodostunut ohjelmanumero: käynti Savonlinnan keskussairaalan päivystyksessä. Kävin päivystyksessä viime kesänäkin kovien vatsakipujen takia (joiden syytä ei löydetty), ja tällä kertaa vuorossa oli kutiseva ja poltteleva nokkosihottuma, jota kävin ylpeänä esittelemässä lääkärille.

Ei ketään missään.

Päivystyksessä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa, ja sainkin ajan lääkärille puolen tunnin varoitusajalla. Kotiinviemisiksi sain vielä Atarax-lääkkeitä, jotka tekivät kotimatkan hieman hankalaksi, sillä ne väsyttivät niin vietävästi, että meinasin pari kertaa käydä metsähallituksen puolella. Selvisin kuitenkin lopulta perille, ja kotona kaaduin suoraan ovelta sohvalle.

Reissaaminen on niin rankkaa, että jo tänään pohdin, mihin sitä seuraavaksi lähtisi. Huomenna on sitten vuorossa kauan odotettu Tykkimäen reissu! Jäänkin jännityksellä odottelemaan, kuka laatoittaa ja mitä. :-D

9 kommenttia:

  1. Hauskoja kesäkuvia! Savonlinna on upea kesällä, ja nyt alkoikin heti tehdä mieli niitä omppulörtsyjä, joita torilla myydään...

    Tykkimäessä on tullut käyty useamman kerran, koska kasvoin tosi lähellä sitä :) Koti-ikävä yllättää. Hauskaa tykkäripäivää!

    VastaaPoista
  2. Savonlinna on kyllä niitä parhaita kesäkaupunkeja Suomessa. Olispa meilläkin noin kaunis ilma, kun tullaan loppukuusta Suomeen.

    VastaaPoista
  3. Anna, voi hitsi, nyt tajusin, että multahan jäi omppolörtsyt syömättä! Plääh, kun mä tykkään niistä melkein vielä enemmän kuin noista suolaisista lörtsyistä.

    Mutta mitä, mitä, oletko Tykkimäen läheltä kotoisin! :-O Niin minäkin! Tai siis olen syntynyt muualla, mutta asunut lähellä Kouvolaa 4-vuotiaasta 18-vuotiaaksi. Ollaan sitten oltu melkein naapureita! :-)

    Allu, Savonlinna on kyllä ihana paikka kesällä! Sopivan kokoinen – ei liian iso eikä liian pieni – ja kesällä jotenkin niin vilkas ja kaunis paikka. :-) Toivottavasti teidänkin lomailulle osuu hyvät ilmat!

    VastaaPoista
  4. Hitsi tosiaan, omppulörtsyt on ihania!

    Mä kasvoin 18-vuotiaaksi saakka Anjalankoskella, eli ihan lähellä Kouvolaa :) Entä itse? Maailma on näköjään pieni!

    VastaaPoista
  5. Anna, minä taas kasvoin Korialla, 6 kilometrin päässä Kouvolasta. Anjalankoskikin on mulle ihan tuttu paikka; on ajeltu siitä läpi monet kerrat, kun on menty sukulaisiin Kotkaan. :-)

    Maailma on tosiaan pieni! Että toiselta puolelta maailmaa saattaa löytää melkein oman kylän tytön. :-)

    VastaaPoista
  6. Hihii!!! Voi että mitä kuvia.. paitsi tuo alfauroksen kuutamorusketus sai minut kyllä melkein sokeaksi. iiiik! Hihii!!! En ole ikinä käynyt Savonlinnassa joten oli kyllä tosi kiva nähdä kuvia sieltä! Enkä ole lörtsyäkään syönyt ikinä. höh. Enkä hypännyt aitojakaan. Kuuntelitko sinä Eppujen Urheiluhullua ennen tuota huimaa urheilusuoritusta? kääk! Oih, kun olisin noin upean hoikkanen kuin sinä. huokaus.

    VastaaPoista
  7. Laura, hihii, juu tuo alfauros ei ollut kovinkaan houkuttelevan näköinen... Onneksi ei ollut jäätelö kourassa, tai muuten se olisi saattanut pudota rinnuksille! Jos joskus tulet Savonlinnaan, niin minä voin lähteä sitten oppaaksi. :-) En ole koskaan tainnut edes kuulla tuota Eppujen laulua, mikä on kyllä harmi, koska sehän olisi saattanut siivittää minut vaikka minkälaiseen suoritukseen. :-)

    En ole ehtinyt lukemaan blogejasi yhtään, ja nytkin olen menossa taas sinne, missä nettiyhteydet eivät oikein pelaa, mutta toivottavasti pääsen pian katsomaan mitä kaikkea ihanaa olet saanut aikaan. Olet mielessäni! <3

    VastaaPoista
  8. Tulin tänne vierailulle Tamarind Heavenin kautta ja heti piti jättää kommentti kun entistä asuinkaupunkia esiteltiin :) Olen ollut mm. tuolla Liekkilohi-ravintolassa töissä erään kesän. Kiva duuni, mutta kamala haju!

    Lisäksi bongailin erään toisen seuraamani blogin pullopostitukset, hauska yhteensattuma! (Tai ainakin luulen niin, että nämä samaiset on esitelty myös siellä)

    VastaaPoista
  9. Iive, kiva, että jätit kommentin! :-) Pahoittelut, kun vastaamiseen meni näin kauan!

    Hassu yhteensattuma tosiaan, että olet seurannut sitä toistakin blogia, josta pullopostijuttu löytyy. Samasta postittamistapauksesta on tosiaankin kyse. :-)

    VastaaPoista