Pekaanipähkinöiden uusi elämä

En ehtinyt olla kovin monta päivää kotona, kun hyppäsin taas autoon ja lähdin liikkeelle – tällä kertaa katsomaan äitiä Savonlinnaan.

En ole tainnut vielä kertoakaan, että äiti muutti vuoden alussa Savonlinnan laitamilta kaupungin keskustaan, kun sisko löysi äidille yllättäen uuden asunnon. Asunnot ovat Savonlinnassa kiven alla, ja onnea täytyy olla matkassa paljon, jos mielii saada täältä itselleen mieluisan asunnon. Äidin piti muuttaa uuteen asuntoon hyvin lyhyellä varoitusajalla, ja kuinka ollakaan, muuton piti tapahtua helmikuussa, kun minä olin Intiassa. Siskoni ja hänen perheensä joutuivat siis huolehtimaan äidin tavaroiden pakkaamisesta ja muutosta, eikä minusta ollut mitään hyötyä. 🙈

Äidin uudessa kodissa parasta on palvelujen läheisyys. Kauppa on heti tien toisella puolella, jalkahoitaja ihan naapurissa, ja muutkin palvelut ovat hyvin lähellä. Iso juttu on myös se, että lumitöitä, haravointia ja muita pihahommia ei tarvitse enää tehdä. Se vastapäisen talon muistisairas tuijottajakin on enää muisto vain! 

Kirjastokin on melkein vieressä. Minulla olisi ollut taas palapelejä, joita olisin voinut lahjoittaa kirjastoon, mutta unohdin asian.

Matkalla Savonlinnaan piipahdin ystävälläni Kouvolassa, jossa maistelimme Arnoldsin uutuuksia. 

Banaanitoffee taitaa olla meidän kaikkien suosikki.

Sain ystävältäni upean parkkikiekon. 😎 

Joulukalenterit ovat tulleet jo kauppoihin, ja palapelikalentereitakin olen nähnyt jo useamman. 

Viime vuodesta viisastuneena osaan jo katsoa, ettei kalenterista tulisi kahtakymmentäneljää erilaista palapelia vaan yksi iso kokonaisuus. Näistä kolmesta vain tuo Mauri Kunnaksen kalenteri näyttäisi olevan sellainen, josta tulee yksi iso palapelikokonaisuus, ja Muumi- ja Wasgij -kalenterista tulee niitä pieniä postimerkkejä. En vielä ostanut kalenteria, kun mieleeni tuli sellainenkin mullistava ajatus, että mitä jos jättäisin koko kalenterin ostamatta. Säästyisi nekin rahat!

Äidille ostin Candy Kingin kalenterin, koska äiti tykkää irtokarkeista.

Siskoni on laittanut äidille ovikoristeen, joka vaihtaa asusteita aina sesongin mukaan. 😊

Ihanaa, kun joku keksii ja viitsii tehdä tällaisia juttuja!

Kukkii se minunkin luovuuteni – hieman eri lailla tosin. 🙈 Äidillä on wc:n ovessa wc-kyltti, ja minua on himottanut jo pitkään tehdä siihen pari pientä lisäystä, mutta toteutus on ollut hakusessa. Nyt kun näin äidillä pöydällä kulhossa pekaanipähkinöitä, lamppu syttyi päässäni, ja pääsin toteuttamaan taiteellista näkemystäni. 😆

Unohdin muuten laittaa paluumatkalta Tahkolta kuvan erikoisesta pilvestä, jonka näin ajaessani. 

En ole ikinä nähnyt noin outoa pilveä. Yritin etsiä selitystä pilvelle Googlen kuvahaulla, mutten löytänyt mitään.

Lapsuudessani Kouvolassa oli Mannerin kahvila, josta sai ihania kermapullia, joita olemme äidin kanssa kaivaten monesti muistelleet. Nyt bongasin Kouvolan Cittarista Galetten kermapallowienereitä, jotka näyttivät melkein samanlaisilta, ja ostin kaksi pullaa testaukseen. 

Voi hyvänen aika, miten hyviä!

Glögisesonki on alkanut, ja tänä vuonna Valion sokerittomasta glögistä on ilmestynyt myös vaalea versio. 

En oikein tykännyt. 2/5.

Olin pyytänyt äitiä mukaani Tahkolle, mutta äiti on ollut flunssainen, eikä voinut lähteä mukaani. Teimme siksi nyt äidin voidessa jo hieman paremmin retken Joensuuhun. Matkan pääasiallinen syy oli tavata äidin entinen naapuri, joka asuu nykyään Joensuussa. 

Taivas lähtöaamuna. 

Naapuri tuli tavattua, ja sen jälkeen siirryimme Kimmel-hotelliin, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä. Olin varannut meille juniorisviitin, jottei meidän tarvitsisi nukkua ihan vieretysten. Juniorisviitissä on erillinen makuuhuone ja sen lisäksi hauska makuualkovi, jossa minä punkkasin. 

Nallet kävivät poreammeessa. Enska oli iloinen, kun hänkin pääsi joskus reissuun. 😊

Hotelli näytti olevan erityisesti työmatkalaisten suosiossa, ja kiva hotelli Kimmel olikin. Erityismaininnan annan aamiaisesta, joka oli aivan loistava, ja todella ystävällisestä henkilökunnasta. 

Salilla en käynyt, vaikka sellainenkin olisi hotellissa ollut. 

Äiti ei ollut vieläkään ihan kunnossa, mutta onneksi huoneesta löytyi tarpeeksi paksut vällyt, joilla sai itsensä lämpimäksi. 😆

Ajoimme takaisin Savonlinnaan pidemmän kautta, sillä halusin päästä pitkästä aikaa Hanhivirran lossille. 

Liperin kirkkoa oli pakko käydä ihmettelemässä, kun se oli niin jyhkeä ilmestys. 

Täälläkin tehtiin ojitushommia, ja tie oli pantu poikki. 

Nyt kannattaa olla hereillä.

Lossi odotti sopivasti rannassa, joten ei tarvinnut kuin ajaa kyytiin.

Saimme privaattikyydin.

Enonkoskella oli ollut taas kesällä hiekkaveiston EM-kilpailut, ja yllättäen teokset olivat edelleen pystyssä ja suurimmaksi osaksi myös ehjiä. 

Sofia Sopanen: The Ancestor.

Ludo Roders (Hollanti): Roots of Life. 

Tämän teoksen myötä lähetän taas terkkuja kaikille neuloville blogiystävilleni! (Mari Hiiemäe, Viro: Knitting the Roots)

Rebecca Pettersen (Ruotsi): Money is the root of all evil.

Tämän teoksen nimeä ja tekijää ei valitettavasti löytynyt. 

Yoshi Matsu (Japani): Metsän teekutsut – Juuret jotka elävät hiljaisuudessa.

Kävin äsken kauppa-asioilla ja otin pari kuvaa.  

Savonlinna by night.

Ruokarobotit ovat saapuneet Savonlinnaankin! 

Päätän höpinäni tähän ja jatkan taas toisella kertaa. 

Kivaa loppuviikkoa täältä Ääslinnasta!