Nyt tulee vain pikainen tervehdys Istanbulista, sillä odottelemme sateen loppumista, jotta pääsisimme lähtemään jonnekin.
Toistaiseksi en oikein tiedä, mitä mieltä olen Istanbulista, ja mihin suuntaan vaakani kallistuu. Olimme etukäteen tietoisia siitä, että Istanbulissa on melkoiset liikenneruuhkat ja että turisteja on valtavasti, mutta todellisuus pääsi silti hieman yllättämään. Paikasta toiseen liikkumiseen saa menemään valtavasti aikaa, taksikuskeilla on pinna kireällä, ja jonot tunnetuimmille nähtävyyksille ovat valtaisat. Lisäksi pääsymaksut ovat hämmästyttävän korkeat, ja esimerkiksi Topkapi-palatsin sisäänpääsystä saisi pulittaa käsitykseni mukaan 50 euroa. Olemmekin joutuneet puntaroimaan uudelleen, mitä haluamme oikeasti nähdä
ja mitä joudumme skippaamaan. Minulla oli etukäteen pitkä lista paikoista, joissa
halusin käydä, joten paljon jää näkemättä. Ei voi mitään.
Päätimme ottaa lentokentällä rahaa automaatista, mutta emme tienneet, kuinka paljon turkin liira on euroissa. Minä rupesin etsimään asiaa internetistä, mutta ukkeli kerkesi jo valitsemaan sopivan kuuloisen summan automaatin valikosta. Sitä rahaahan sitten tuli.
 |
20000 liiraa eli 530 euroa kahdensadan liiran eli noin viiden euron seteleinä. 😆
|
Majoituimme hotelli Conradiin, joka on aika kaukana tunnetuimmista nähtävyyksistä.
 |
Huone on aika perus, mutta näköalat ovat hienot.
|
 |
Turkkilainen tee on osoittautunut yllättävän hyväksi.
|
 |
Hotellin allasaluetta.
|
En muista nähneeni kovinkaan monella hotellin altaalla hengenpelastajaa, mutta täällä on semmoinen, usein peräti kaksin tai jopa kolmin kappalein.
Pikkuisen ylimitoitettua minusta, varsinkin jos ottaa huomioon altaan koon.
 |
Auringonlasku hotellin kattoterassilta nähtynä.
|
 |
Euroopan ja Aasian yhdistävä silta.
|
 |
Sama iltavalaistuksessa.
|
 |
Grand Camlica -moskeija, joka on Turkin suurin moskeija.
|
 |
Dolmabahçe-palatsi ja Galataportin risteilylaivoja.
|
Perjantain päätimme lähteä ex tempore Hagia Sofiaan, joka osoittautuikin loistavaksi ideaksi. Haha. Lippuluukulle oli valtavat jonot, joten päätimme siirtää käynnin suosiolla toiseen ajankohtaan ja ostaa liput ennakkoon netistä. Nyt asiaa harkittuamme voi jopa olla, että skippaamme koko Hagia Sofian ja käymme vain jossain ilmaisessa moskeijassa.
 |
Muutama ihminen menossa Hagia Sofiaan.
|
 |
Hagia Sofiaa.
|
 |
Siniseen moskeijaan (eli Sulttaani Ahmedin moskeijaan) pääsisi ilmaiseksi, mutta se avautui perjantaina vasta 14.30.
|
 |
Hagia Sofia.
|
Päädyimmekin sitten vain pyöriskelemään kaupungilla.
 |
Ostimme paahdettuja kastanjoita ja maissia (ukkelin herkkua).
|
Olin päättänyt, etten enää laita omia kuviani blogiin (vähentääkseni sitä itsekeskeisyyttä ja oman navan ympärillä pyörimistä 😳), mutta jos nyt kuitenkin yksi Istanbul-kuva. 😅
 |
Cezvejä eli turkkilaisia kahvipannuja.
|
 |
Tee-se-itse -parturi.
|
Nyt alkaa näyttää siltä, että sade saattaisi olla ohi. Sanon siis tässä kohtaa heipat ja toivottelen mukavaa sunnuntain jatkoa!
 |
Näköalat huoneestamme äsken. 😆
|
Ihana hotellihuone ! Upeat maisemat ! Hienot aurinkolasit sulla ! Kivaa lomaa ! 💛
VastaaPoistaMiten edes pystyit näkemään mun aurinkolasit tuosta kuvasta. 😂 Olet kyllä tarkkanäköinen.
PoistaJa kiitos! 😘 Eiköhän tämä loma viedä kunnialla loppuun. 😅
Hienot kuvat.Minä mielelläni ruokamatkailisin Istanbulissa.Huh,tosiaankin kova se Topkapin sisäänpääsymaksu.Hyvää lomaa Turkissa
VastaaPoistaRuokamatkailu oli mullakin suunnitelmissa, mutta harmillisen vähän on tullut syötyä mitään turkkilaista, tai ainakaan sellaisissa aidoissa paikoissa.
PoistaKiitos, Jael! ❤️
Nykyisin tuo, että kaikki liput pitäisi varata ennakkoon ja joka paikassa on kauheat jonot, pääsee yllättämään hyvinkin monessa kohteessa. Me jäimme ilman riistokalliita lippuja katsomaan Viimeinen ehtoollinen maalausta Milanossa helmikuisena sunnuntai-iltana. Kaipaan niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin ei ollut tuollaisia ruuhkia. Minä olen kiertänyt kaikki Istanbulin päänähtävyydet ihan jonottamatta. Tokihan viimeisestä nähtävyyskierroksesta on aikaa yli 20 vuotta. Silloinkin oli Topkapin sisäänpääsy kovin kallis, taisi olla ihan kalleimpien joukossa jota olin siihen mennessä maksanut. Ja meikähän on kivikasoja bongannut aika lailla :)
VastaaPoistaMenkää illalla syömään Ortaköyn alueelle, yrittäkää saada sellainen pöytä, josta voi ihailla Bosborin siltaa ja lahden liikennettä.
Sitten vinkkejä joihin voisi olla vähäisempi tungos (tai sitten ei)
-Yerebatan Sarayi (meaning Sunken Palace) or Yerebatan Sarnici (Sunken Cistern)
-Pera Palace hotellin kahvila: The Café, housed in “Pera Palace” Hotel, is located on the ‘european’ side of the City, and has been the favorite residence of the famous writers Agatha Christie, Ernest Hemingway, Pierre Lotti, and other important people, amongst them Greta Garbo and Jackie Onassis. The hotel rooms are in fact named after their famous visitors, and still, keep many elements from the past.
-jos teillä on enemmän aikaa niin lentäkää Kappadokiaan. Se on upea!
Mukavaa reissua!
Sama juttu, että kaipaan niitä aikoja, kun paikkoihin saattoi mennä ilman ennakkolippuja hetken mielijohteesta. En tiedä, matkustavatko ihmiset nykyään paljon enemmän, vai mistä nämä ruuhkat oikein johtuvat.
PoistaMulle Topkapissa turn-off on myös se, että siellä ei saa kuvata. Vaan eipä saanut Dolmabahcen palatsissakaan, jossa kävin tänään, mutta silti piti vaan yrittää kuvaamista (ja siitähän tuli sanomista 🤭).
Kiitos sinulle kaikista vinkeistä! Meillä on tuo oman hotellin kattoterassi, josta on tosi hyvät näkymät Bosborinlahdelle, eli sitä varten ei tarvitse onneksi lähteä mihinkään kauemmas.
Yerebatan sarayihin olisi tehnyt mieli, mutta ukkelia ei kiinnostanut, ja minultakin katosi kiinnostus siinä vaiheessa, kun näin silloin perjantaina jonot sinne. Pera Palace -hotellista olin myös haaveillut, mutta sekin taitaa jäädä näkemättä. Pakko tehdä radikaaleja ratkaisuja, kun pitäisi ehtiä nautiskelemaan mm. hotellin uima-altaastakin. Tämän ikäisenä sitä ei näköjään enää viitsi kiertää nähtävyyksiä kieli vyön alla, vaan pitää saada ihan vain ollakin välillä. 🤭
Kiitos, ja sinulle kivaa viikon alkua!
Mietin kuinka monta romanssia ja elämänikäistä rakkaustarinaa syntyi, kun Olavi Virta lauloi vuodesta 1955 asti "Istanbul". Nuoret naiset olivat kauniita ja miehet komeita. Tapasivat lavatansseissa eikä kukaan edes unelmoinut pääsevänsä koskaan Istanbuliin käymään. Kymmenen vuotta myöhemmin katsoimme jo televisiosta filmikomediaa Topkapista. Lauloimme turkkilaista kansanlaulua Üsküdara. mutta en löytänyt yuoutubesta siitä suomalaista versiota. Hyvää jatkoa lomallenne.
VastaaPoistaIhana nostalginen näkökulma Istanbuliin! Kiitos tästä hyvän mielen kommentista! 🤗
PoistaIhana Istanbul! Tosin muistoni ovat aika monen vuoden takaa. Israel ja Turkki eivat ole viime vuosina olleet varsinaisesti bestiksia joten matkailu sinne on iso no no nyt.
VastaaPoistaRva Kepposen vinkkeihin yhdyn kylla. Eika se kaupungilla haahuilukaan mikaan paha idea ole. Usein tulee kivoja yllatyksia vastaan.
Muista etta tavallisen kansalaisen elama siella ei ole helppoa Erdoganin erikoisen talouspolitiikan ja hurjan inflaation vuoksi. Se saattaa harmittaa taksikuskejakin niiden massiivisten liikenneruuhkien lisaksi.
Minunkaan Istanbul-muistoni eivät ole enää kovin tuoreita, sillä Istanbul-käynnistäni on kulunut jo yli 30 vuotta. Oli siis korkea aika päivittää Istanbul-kokemukseni. 😅
PoistaMonesti sellainen päämäärätön kaupungilla haahuilu on jopa antoisampaa kuin päämäärätietoinen turistipaikkojen bongaus. Haahuillessa on liikkeellä jotenkin rennommalla ja avoimemmalla mielellä, ja silloin tulee kiinnitettyä huomiota myös yksityiskohtiin, jotka ovat minusta usein paljon kiinnostavampia kuin jokin hieno ja kuuluisa pytinki jossain. 🤭
Voitko kuvitella, että olin unohtanut koko Erdoganin! En tiedä Turkin talouspolitiikasta paljonkaan, joten hyvä että muistutit asiasta. 🤗 Sitä on niin helppo uppoutua ja unohtua omaan turistin kuplaansa...
Minä tulin vain katselemaan.
VastaaPoista😅👍
PoistaOooooh.... matkakuume senkuin lisääntyy.... torstaina lennämme Istanbuliin, joskin vain lennonvaihto kyseessä ja niin harmittavan lyhyt, sillä Arnavutköyn kentällä voisi viettää pidemmästi aikaa, kun siellä on liukuhihnasushi... ja taaskaan ei taideta ennättää...
VastaaPoistaKoska teillä paluulennot - osutaanko samaan aikaan kentälle?
Voi Witsi mitkä näkymät hotellihuoneesta!! Eihän teidän tartte mennä edes kaupungille pyörimään, kun on noin upeaa viettää vaikka "kuherruskuukautta" poistumatta hotellista, hih...
Olet kyllä "pyörinyt" kamerasi kanssa jo niin Repolaista tyydyttävästi. Itse pyörittiin samoissa maisemissa 1986... eikä kyllä ollut silloinkaan hinku minnekään sisälle..., ei taidettu osata edes mistään oppaasta katsoa mikä siellä olisi ollut nähtävyys, heh heh... riitti, kun silmiin osuin jotain omaa silmää miellyttävää - sehän oli jo nähtävyys, kun katse tarkentui...
tietämättä mikä on mikäkin rakennus...
Tällainen päämäärätön maailmanmatkaaja täällä... innoissaan vain siitä mitä sattuu löytämään - ennennäkemätöntä/-kokematonta.
Tuolla setelipinolla saa shampanjaa huoneeseen, jos sade sattuu jatkumaan... ihanaa loman jatkoa ja toivottavasti toiveenne toteutuvat
- sen mitä läksitte sieltä hakemaan/kokemaan...
Pakko vielä lisätä, että oli meilläkin -86 yksi tavoite, ostaa halvat nahkatakit - eli ollaan me jossain kaupoissa sisällä käyty... sillä takit oli kummallakin tuliaisina ja Lagosten pikeepaitojakin pino koko suvulle, heh heh... enää ei edes shoppailla.
Meilläkin oli Frankfurtissa tullessa vain tunti vaihtoaikaa, ja joutui pistämään oikein tosissaan töppöstä toisen eteen, jotta kerkesi jatkolennolle. 😅 Me palataan kotiin jo huomenna, joten ei olla Istanbulin kentällä ihan samaan aikaan.
PoistaOllaan kyllä istuskeltu tuossa huoneemme "ikkunalaudalla" ja nautittu näkymistä. Mutta kuherruskuukaudesta en tiedä. 🤭
Minusta tuntuu, että minunkin pitäisi matkustaa kuvailemallasi tavalla, että kierrän kaikki ns. tunnetut nähtävyydet kaukaa ja haahuilen vain siellä täällä, minne nyt sattuu päätymään. Ne tunnetut nähtävyydet korkeine hintoineen ja ihmismassoineen saavat jopa vähän ärsyyntymään. Tai oikeastaan aika paljonkin. 😅
Hih, muistan että joskus lapsena mekin tuotiin Lacosten paitoja etelästä. Mutta nyt ei mekään enää shoppailla, eikä olla käyty tällä reissulla edes yhdessäkään kaupassa sisällä. Minusta kaupoissa pyöriminen on pelkkää ajanhukkaa.
Kiitos, Repolainen, ja mukavaa matkan odotusta teille! ❤️ Minneköhän mahdatte tällä kertaa päätyä...
Kivat kuvat, kiitos niistä! En ole Istanbulissa käynyt, vaikka aikanaan olin Turkissa töissäkin (tuntuu, että sekin aika oli jossain toisessa elämässä).
VastaaPoistaRuuhkat on raskaita, joten on onni osata ottaa rennosti ilman pakonomaista tarvetta pitää mahdollisesta ennakkosuunnitelmasta kiinni.
Rentoa lomanjatkoa sinne ja voisit ehkä kokeilla näytellä altaassa hukkuvaa, niin selviäisi kuinka monta pelastajaa hyppää hommiin :).
Kiitos, Annukka, ja kiva jos tykkäsit kuvista!
PoistaRuuhkat ovat syvältä. Ehkä olisi parempi käyttää vain metroa, jotta välttäisi taksissa istumisen, mutta metroasemakaan ei ole ihan tässä lähellä, eikä metrolla pääse muutenkaan läheskään aina sinne, minne haluaisi. Saattaapi olla, että henkinen kantti on ollut koetuksella ja että hermokin on saattanut minulta mennä. 🤭
Laitanpa altaassa "hukuttautumisen" harkintaan. Tulisi vähän vipinää allashommiin. 🤣
Ihanat vaatteet sinulla kuvassa ja tosi kivan näköiset aurinkolasit! Kiitos tästä matkapostauksesta, näitä on niin kiva lukea kun itse ei pääse reissaamaan. Mia
VastaaPoistaKiitos, Mia! 😘 Nuo on olleet mun lempparilasit, ja on harmillista, kun ne alkavat olla jo aika naarmuuntuneet.
PoistaKivaa päivää sinulle!
Vau, itse olin Istanbulissa (kongressimatka) joskus 11 vuotta sitten ja olihan se kokemus! Hotelli oli lähellä noita parhaita kohteita ja kävin kyllä Topkapissa, en muista mitä maksoi, mutta ei silloin ollut kovin kallis. Oi se sininen moskeija! Kävin myös Pamukin museossa, oli ihanan pieni ja silloin vain meidän konffa-väelle. Silloin ei ollut niin kamalia jonoja, mutta kerran kun piti mennä ratsikalla jonnekin yliopistolle, piti odottaa, että mahtui raitsikkapysäkille! Kävimme myös Bosborin risteilyllä; ruoka nyt ei ollut siellä mitenkään kehuttavaa, mutta ihanat iltamaisemat.
VastaaPoistaVähän myös piti varoa futismellakoita, kun olimme Taksamin luona syömässä porukalla; poliisit odottelivat kun ottelu päättyy jossain siellä! En muista ravintoloja, mutta söimme aivan ihanaa ruokaa siellä jossain.
Mutta setä E:n aikana ei enää Turkkiin. Tuolloin toki oli vielä melko halpaa meille. Eikä ollu noita hirveitä tungoksia kuin sulla kuvissa! Toivottavasti pystyit nauttimaan kuitenkin tunnelmasta tai ilmapiiristä!
Kivoja Istanbul-muistoja sinulla! Tai tietysti nuo mellakat eivät niinkään. Istanbulissa olisi kyllä paljon kivoja museoita, ja joissakin kävimmekin. Yllättäen ukkelista on kuoriutunut taidemuseofani. 😅 Minun lempimuseoni oli "hieman" toisenlainen, ja kirjoittelen siitä kun ehdin. Kertakaikkisen upea paikka!
PoistaTungokset vievät kyllä motivaation itseltäni hyvin pian. Sekä ylihinnoittelu ja sellainen, että turistia viilataan ihan räikeästi linssiin. Toki varsinkin kielteiset kokemukset ovat opettavaisia, että siinä mielessä nekin ovat hyviä. 🙄
Kiitos taas! ♥
VastaaPoistaEn ole käynyt Istanbulissa. Muutamassa muussa paikassa Turkkia kyllä. Ihan järjettömän upea maisema hotellihuoneessa!!! Oliko kuinka lämmintä?
Mäkin olen käynyt 90-luvun alussa Marmariksessa ja sitten kerran Istanbulissa. Turkki on minusta ihan ok, mutta ei mikään lempimaani kuitenkaan. Jäi sellainen fiilis, että Turkkiin ei tarvitse enää matkustaa. Lämmintä oli kyllä (ekoina päivinä lähemmäs kolmeakymmentä astetta, mutta sen jälkeen sellaiset 22–25), mutta välillä aika epävakaista ja sateistakin. Ukkelille varsinkin auringonpaiste olisi lomalla tärkeää, että siinä mielessä ei mennyt ihan nappiin.🤭
PoistaMekin käytiin toissa kesänä Istanbulissa. Lento oli Turkish Airways ja alkuun vähän karsastin koska lennon pituus Chicagosta oli 9 tuntia mutta hyvin se meni vaikka olikin ahdattu täyteen matkustajia. Miten ne matkustajat olivatkin niin vaativia. Lentoemännillä oli kova työ saada kaikkien toiveet täyteen. Se on vaikea ammatti.
VastaaPoistaMe tykättiin matkasta kovasti vaikka olikin haaveri. Mies kaatui hotellin rapuissa eikä hissi mennyt ihan meidän huoneen ylimpään kerrokseen. Näin kun hän meni noin 4-5 rappusta alas ja tietysti kirkaisin niin kovalla äänellä että hotellivieras tuli katsomaan että onko kaikki kunnossa. Noh niin ja näin. Ei kuitenkaan mennyt luita rikki, vain vas. nimettömän ja lonkan turvotus mutta ei sentään mitään vakavampaa. Sormeen jäi muisto matkasta ja jäi niitä muitakin parempia muistoja. Mies sanoo että milloin mennään taas uudestaan.
Me käytiin tuolla Grand Camlica moskeijassa. Sinne piti mennä lautalla ja sitten bussilla. Se oli ehkä paras juttu koko matkasta. Tosi iso moskeija. Siellä oli paljon turistiryhmiä. Jopa yksi ryhmä Meksikosta. Pariskunta kertoi olevansa kotoisin Juarez Mx, ja jatkoivat ryhmämatkaa muualle Eurooppaan. Toinen pari joka nähtiin olivat Australiasta. Heille Istanbulin matka oli elämys jota olivat odottaneet jo monta vuotta.
Minua aina huvittaa jutella näiden eri ihmisten kanssa. Me ollaan jo molemmat vähän kypsempää ikäluokkaa joten ehkä se tutustumiskynnys on aika matala. Varsinkin mieheni tykkää chättäillä. Miten onkin että nämä eri ihmisten tapaaminen jää aina parhaiten mieleen. Turistikaupassa josta ostin Turkish Delight nuori mies kyseli miten voisi päästä Amerikoihin. Kova olisi halu muuttaa Istanbulista muualle. Hän myös toivoo että löytäisi elämänsä naisen ja voisi elää onnellisena avioliiton tyynessä satamassa. ;)
Olen kuullut paljon hyvää Turkish Airwaystä, mutta me mentiin Lufthansalla, kuten aina (vaikka Turkish Airways olisi lentänyt suoraan Helsingistä). Lentoemännän ammatti on kyllä todella vaativa, ja ne asiakkaat ovat vain yksi osa ammatin vaativuutta. Itselleni varmaankin ne vaihtelevat työajat ja valvominen olisivat kaikkein hankalimpia. Ja haastavista matkustajista mulla onkin hyvä esimerkki kerrottavaksi! Täytyy yrittää muistaa kirjoittaa siitä seuraavassa postauksessa.
PoistaHuh sentään tuota miehesi onnettomuutta! Onneksi ei sentään käynyt pahemmin. On niin ikävää, jos matkalla sattuu jotain, ja matka menee sen takia pilalle. Vaikka ainahan se on harmillista, jos jotain ikävää sattuu, kotioloissakin.
Nyt vähän harmittaa, ettei käyty siellä Grand Camlicassa! Se tuntui olevan niin kaukana, ja kun matkanteko Istanbulissa on mitä on, niin ei edes yritetty. Voisin toki sanoa, että ehkä ensi kerralla, mutta koska uskon, että seuraavaa Istanbul-matkaa ei tule, niin jätänpä sanomatta. 🤭 Mutta kiva että te kävitte siellä ja tykkäsittekin!
Olen huomannut itsessäni saman, että mitä enemmän ikää tulee, sitä helpommin alkaa jutustella ventovieraiden kanssa. Semmoinen sinä-minä -raja jotenkin katoaa. Nuorempana ei olisi tullut mieleenkään alkaa rupatella vieraiden ihmisten kanssa ilman mitään varsinaista syytä, vaan se oli jopa noloa, kun varsinkin iskä harrasti sitä asuntovaunumatkoilla. 😅 Iskä kutsui sitä työtapaturmaksi, jos jossain leirintäalueella oli suomalaisia, eikä iskä ehtinyt jututtamaan heitä. 😂
Unohdin julkaista nimellä joten terkkuja Lissulta Teksasista.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Lissu! Kivaa päivää sinne Teksasiin! 🤗
Poista