Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.
lauantai 31. joulukuuta 2022
Vuosi 2022
Tämänkertainen vuosikooste on erittäin kuvapainotteinen, sillä haluan saada koosteen tehtyä nyt vuodenvaihteen tienoilla, ettei tämä jää jonnekin helmikuulle, jolloin asia ei luonnollisestikaan ole enää kovin ajankohtainen. Palaan kuitenkin pohtimaan viime vuoden aikana esille nousseita teemoja ehkä myöhemmin.
Kulunut vuosi tuntui varsin tapahtumaköyhältä, mutta kuvia selaillessani totesin, että vaikka vuosi ei mennyt ollenkaan niin kuin piti (terveysongelmieni takia), vuodesta tuli kuitenkin ihan kiva. Itse asiassa olen onnellinen vastoinkäymisistäkin, sillä ne saivat minut ymmärtämään monia asioita, jotka olisivat muuten jääneet oivaltamatta. Mutta niihin oivalluksiin siis ehkä myöhemmin.
TAMMIKUU
Tammikuu on yleensä aikamoista hiljaiseloa, ja niin oli tänäkin vuonna. Vuoden alku on aina varsin terveyspainotteinen, kun on hammaslääkäriä, astmalääkäriä ja sen sellaista. Tammikuussa tilasin Evogenomilta myös geenitestin, jonka tuloksista minun on pitänyt kirjoitella, vaan enpä ole saanut aikaiseksi!
Tammikuun mieleenpainuvin juttu oli Valtteri-myrsky, ja koska tuuli puhalsi mereltä todella ärhäkästi, lumi kinostui tuohon tekeillä olevan puiston keskellä olevalle polulle niin, että ihmisten oli vaikea päästä etenemään.
Minä videoin tilanteita parvekkeelta:
HELMIKUU
Helmikuussakaan ei tapahtunut omassa elämässä mitään kovin mullistavaa (ainakaan kuvien perusteella).
Ystävällä kylässä.
Ragussa.
Tärkeä tapahtuma, joka pitää raportoida äidille joka kevät (ollaan molemmat nalleihmisiä).
Lunta oli riittämiin.
Siitä vain ostoskärry matkaan!
Maailmalla sen sijaan tapahtui kaikenlaista.
MAALISKUU
Kevät teki tuloaan.
Ukrainan puolesta liputettiin.
Kävin Daniel Burenin näyttelyssä EMMAssa.
Juhlin synttäreitäni kahdesti (en kuulu niihin, joiden mielestä omista synttäreistä ei kannata tehdä numeroa 😆): ensin brunssi-illallisella....
...ja sitten Haikaranpesässä.
Naureskelimme siskon ja äidin kanssa Savonlinnan oopperajuhlien mainokselle, josta tuli hieman kaksimielisiä mielleyhtymiä.
Ukkeli lähti Intiaan, ja seurasin mielenkiinnolla lennon etenemistä, kun suorinta tietä ei voinut nyt lentää.
HUHTIKUU
Palautin äidin Savonlinnaan ja tein kävelylenkin ohessa tuhat askelkyykkyä.
Treffasin myös Pörreä.
Kävin kampaajalla.
Intian perheen autonkuljettajan tytär syntyi – ja minä olin Kuortin ABC:llä, kun autonkuljettaja viestitteli asiasta.
Helsinkiin tuli pizza-automaatti (jota en ole vieläkään kokeillut, vaikka on pitänyt).
Palapelien kasaaminen jatkui.
Rupesin laittelemaan parveketta kesäkuntoon ja ihmettelin, kun parvekkeesta oli tullut lähinnä kuntoiluvälineiden ja matkalaukkujen säilytyspaikka.
Ukkeli palasi Intiasta, ja minä kävin ihmettelemässä Helsinki-Vantaan vastaanottoaulaa.
TOUKOKUU
Heinäkuussa olevien ukkelin siskontytön häiden asujen suunnittelu jatkui ukkelin siskon kanssa.
Kesän risteilyliikenne Helsinkiin käynnistyi.
"Nalle" tilasi minulle kukkia äitienpäivänä. Ehkä ihanin yllätys ukkelilta ikinä. 💕
Kävimme Budapestissa.
Ensimmäistä kertaa ikinä synagogassa!
Budapest oli kiva, mutta ei vakuuttanut niin, että tekisi mieli mennä sinne uudestaan.
Kävelin paljon kaupungilla ja ihmettelin näytteikkunoita.
KESÄKUU
Kesäkuun puoliväli muutti loppuvuoden suunnan aivan toisenlaiseksi kuin olin kuvitellut, sillä terveys petti niin totaalisesti, että en pystynyt tekemään välillä juuri mitään. Onneksi oli kuitenkin joskus parempia hetkiäkin, jolloin saattoi uskaltaa yrittää jonkin tekemistä. Yleensä se kuitenkin kostautui tavalla tai toisella, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Äiti kävi taas kylässä, mikä tarkoitti tietenkin myös sitä, että Nallen paras kaveri Enska kävi kylässä (Enska kulkee aina äidin mukana 😊).
Kävelyllä äidin kanssa Ruoholahden kanavan varrella.
Juhannuksen vietimme ukkelin kanssa ihan lähimaisemissa (kuva Mattolaiturilta), kun en pystynyt lähtemään mihinkään.
Kaivopuistossa (kuvassa joku random-tyyppi, ei ukkeli).
Poltin kaulani ja olkapääni juhannusaattona niin, että juhannuspäivänä piti kävellä huivi kaulassa, vaikka ulkona oli hellettä. 😆
Kesäkuu oli ankea, enkä hirveästi välitä muistella sitä. Suurin osa ajasta meni siihen, että odotin vain kesän menevän ohi (logiikka oli kai se, että "aika parantaa haavat"). Yllä oleva auringonottokuva on Jätkäsaaresta, mutta enpä pystynyt kauan makaamaan maassa, kun selkä oli jo ihan armottomassa juntturassa.
Sen verran uhkarohkea kuitenkin olin, että rupesin suunnittelemaan heinäkuulle automatkaa Viroon.
HEINÄKUU
Heinäkuussa pääsin kuin pääsinkin Viron road tripille ystäväni ja kummipoikani kanssa, eikä matkalla ollut mitään suurempia terveydellisiä ongelmia (ainakaan minulla).
Haapsalun vanha rautatieasema.
Rummu.
Ungrun linnan rauniot.
Pärnun aallonmurtaja.
Ainoa harmillinen asia oli, että kummipoikani sairastui matkalla pahaan flunssaan, joka ei kuitenkaan ollut ilmeisesti koronaa, ja minäkin sain saman taudin muutama päivä kotiinpaluun jälkeen. Minulla ei ole ikinä ollut keuhkoissa limaa niin paljon kuin sen kahden viikon aikana kuin tautia sairastin (juuri muita oireita minulla ei ollut), mutta vaikka tein viisi koronatestiä eri päivinä ja kaikista mahdollisista aukoista ottaen (okei, lähinnä siis nenästä ja nielusta), tulos oli aina negatiivinen. En ole siis sairastanut vieläkään kertaakaan koronaa, ainakaan tietääkseni.
Se oli kuitenkin selvää, että en pystyisi matkustamaan häihin Amerikkaan (koska en edelleenkään pystynyt istumaan pitkiä aikoja kerrallaan ilman kipuja), joten ukkeli joutui lähtemään matkaan yksinään. Minä päätin kokeilla kuun lopussa ensimmäistä kertaa kotinurkista pidemmälle matkustamista, ja menin lentäen Savonlinnaan. Kokemus oli hupaisa, mutta koneen tärinä kävi pahasti kroppaan.
Elämysmatkailua!
Savonlinnan puskalook. Pitäisi ehkä pukeutua punaiseen, jotteivät metsästäjät luulisi hirveksi.
Syömässä Cafe Rantakivessä.
Amerikasta tuli paljon kuvia ja videomateriaalia häistä, enkä osannut olla mitenkään pahoillani, että pippalot olivat jääneet minulta välistä. Syy toki harmitti!
Tätäkin mehendi-tilaisuudessa otettua kuvaa katsellessani minua lähinnä ahdisti. En osaa mitenkään nähdä itseäni tuossa joukossa, varsinkin kun se Intiasta tilaamani keltainen mehendiin tarkoittamani asu oli niin ruma. (Mehendissä kuuluu pukeutua keltaiseen, mutta on tuolla näköjään joku rikkurikin joukossa.) Savonlinnan puskalook olisi sopinut tähän joukkoon varsin hyvin. 😆
ELOKUU
Elokuussa talomme vieressä olevan puiston rakentaminen alkoi vihdoin. Puiston vieressä olevassa kyltissä lukee, että puiston pitäisi valmistua kesäkuussa 2023, mutta minulla on jännä tunne, että näin ei tule tapahtumaan.
Länsisatamankadun ylittävän sillan rakentaminen aloitettiin (tuo puinen hökötys etualalla).
Ukkeli katselee usein Al Jazeera -uutiskanavaa, ja kappas vain, siellä oli Suomikin yhtenä päivänä hyvin edustettuna.
Kävin ensimmäisessä magneettikuvassani, ja kyllä olikin vaikea löytää vaatteita, joissa ei ole metallia.
Dressed for MRI.
Naureskelin jossakin yleisessä vessassa näkemälleni positiiviselle tsemppauslauseelle tai lähinnä sille, mitä joku fiksu oli kirjoittanut tekstin alle.
Elokuussa kävimme pitkästä aikaa Riiassa, joka on yksi meidän lempparikaupungeistamme.
Illan asu. Lämpötila oli koko viikonlopun ajan 30 asteen hujakoilla, joten hyvin tarkeni lyhyemmässäkin helmassa.
Jurmalassa.
Sovittelemassa hassuja hattuja jugend-museossa...
... ja hassuja vaatteita muotimuseossa.
Vanha nainen hunningolla.
Kempinski Rigan parhaat osterit ikinä!
Kuun lopussa kävin ystäväni kanssa Haminassa sekä Keisarillisella kalastusmajalla Langinkoskella.
Tangossa liehuu maailman suurin Suomen lippu, kuten kuvasta hyvin näkyy.
Konditoria Huovilassa.
Harmillista, että ei ole tullut kirjoiteltua kalastumajasta. Oli hieno paikka!
SYYSKUU
Syyskuulta on jostain syystä tosi vähän kuvia. Innostuin pitkästä aikaa kokkailemaan oikein kunnolla (intialaisia sörsseleitä tietenkin), ja ruokakuvia kyllä löytyisi pilvin pimein, mutta en nyt viitsi taas laittaa niitä – paitsi yhden.
Syyskuisen illan fiilistelyä parvekkeella.
Aloittelemassa varovaista paluuta salille lähes kolmen kuukauden tauon jälkeen.
Tämmöinen tuli postissa, ja tämä laittoikin miettimään, että kumpaan tässä tieni vie. 😆
Kävin tapaamassa Kouvolassa entistä koulukaveriani, jonka olen nähnyt viimeksi 30 vuotta sitten.
Kummankohan ostaisi?
LOKAKUU
Lokakuussa kävin ENMG:ssä, ja sitä ennen piti tehdä kiva pieni väritystehtävä.
ENMG:ssä ei selvinnyt mitään ihmeempää, paitsi että yksi hermopinne todennäköisesti aiheuttaa tuon vasemman jalan tunnottomuuden. Muut oireet eivät ole saaneet selitystä, mutta olen oppinut elämään vaivojeni kanssa. Esimerkiksi kipu peräaukon ympäristössä ärtyy selkeästi treenaamisesta (eikä tarvitse olla kyse välttämättä edes mistään alavartalotreenistäkään), ja perse saattaa olla ärtynyt muutaman päivän, mutta sitten kipu menee ohi. Elämästä on tullut sellaista tasapainoilua: yhteen kehon osaan kohdistuvaa liiallista rasitusta pitää välttää tai muuten ei hyvä heilu. Istumisen kanssa ei sentään ole enää ainakaan suurempia ongelmia, sillä pystyn istumaan pitkiäkin aikoja, toisin kuin yksi ukkelin kollega, jolla on hyvin samantyyppinen vaiva kuin minulla. Kaveri ei pysty istumaan töissäkään, vaan hänen pitää seisoa enimmän aikaa. Kaikkea sitä.
Tein todella pitkästä aikaa pizzaa. Syy siihen, että itsetehtyä pizaaa nähdään meidän taloudessa niin harvoin, on sama kuin moneen muuhunkin asiaan elämässäni: enemmän on enemmän. Ukkeli valittaakin, että minun pizzoillani eläisi viikon.
Puiston rakentaminen jatkui.
Intialaisella telugukanavalla kerrottiin joditablettien olevan vähissä Euroopassa. Suomikin mainittiin (nyt torille!).
Testasimme ukkelin kanssa Sanchome-ravintolan.
Sisko, siskon nuorempi tytär ja äiti tulivat kylään, ja turisteilin Helsingissä.
Amos Rexissä.
Pestauduin Amos Rexiin siivoojaksi. 😆
Pitkästä aikaa leffassa.
Voisinko saada tämän?
Halloween-naamareiden sovittelua.
Ostin tekoverta ja tein ukkelille ja äidille pienen halloween-källin. Ei ollut ehkä ihan hyvän maun rajoissa (äiti säikähti ihan hirveästi).
MARRASKUU
Marraskuulta on myös tosi vähän kuvia, mutta se saattaa johtua siitä, että minulla oli muistaakseni vähän ankeat fiilikset.
Päätin olla laittamatta tänä vuonna jouluvaloja lainkaan, ja nuo parvekkeen ajastetut kynttilät saivat toimia jouluvaloinani. Hankin lisäksi pari ajastettua kynttilää myös sisälle, ja luulen, että tämä järjestely tuli jäädäkseen. Laiskaa ihmistä helpottaa, kun ei tarvitse ripustella mitään minnekään eikä sitten taas ottaa ripustuksia pois.
Kävin taas Kouvolassa. Tämä kuva on Korian sillalta, joka on ylitetty lapsuudessa/nuoruudessa lukemattomia kertoja.
Ensimmäinen lumipyry Jätkäsaaressa.
Yllätysilotulitus Jätkäsaaressa.
Terveyteni oli syksyn mittaan kohentunut jo niin, että pääsin salilla jo melkein tositoimiin, sillä minun ei tarvinnut enää vältellä oikeastaan mitään liikkeitä. Mitään sadan kilon maastavetoja en ole vielä tehnyt, enkä kyllä tunne tarvettakaan treenata enää sillä tavalla. Kehon voi haastaa niin monella muullakin tavalla kuin mahdollisimman isoja painoja nostelemalla.
Devil's pressejä harjoittelemassa.
Tosi pitkästä aikaa tempauksia kokeilemassa. ❤
JOULUKUU
Joulukuussa kävin tutustumassa Länsimetron uusiin asemiin.
Lunta oli alkukuusta ihan riittämiin.
Tähän risteykseen aurat aina keräävät lumet, ja nyt pitäisi tietää, että tuleeko sieltä kinoksen takaa joku vai ei.
Maaseudulla (ystäväni luona) lumi näytti itse asiassa ihan viehättävältä.
Yritin kuvailla ystäväni kissoja, mutta suurimman osan aikaa yritys oli tuhoon tuomittu, sillä kisut olivat niin liikkuvaisia.
Vietin jouluni, kuten juuri kerroinkin, Savonlinnassa.
Pörre sai OMAN paketin, jonka sai repiä auki. 😅
The reindeer, it's me!
Meillä oli ukkelin kanssa tarkoitus viettää uudenvuodenaattoa ravintolassa, mutta koska kävimme torstaina intialaisessa ruokakaupassa ja saimme sieltä niin paljon tuoreita vihanneksia, ukkeli ehdotti, että eiköhän peruta pöytävaraus ja syödä kotiruokaa. Niinpä vietimme uudenvuodenaaton kotona viinitellen ja intialaisia kotiruokia syöden. Juustokin kuului ohjelmistoon, koska ukkeli oli toivonut niin. Minusta oli outoa, että ukkeli halusi syödä juustoja, koska olin aina luullut, että hän ei tykkää juustoista, mutta sitten ukkeli kertoi, että hän ottaa aina lennoillakin jälkiruoaksi juustoja ja konjakkia. Miten tämä oli mennyt minulta ihan ohi?! Näköjään puolisostaan voi oppia vielä 25 yhteisen vuoden jälkeenkin uusia asioita!
Äärimmäisen yksinkertainen juustolautanen, koska kumpikaan meistä ei osaa arvostaa mitään superkauniita asetteluja. Ruoka on täkeintä!
Vuoden päätteeksi pitää vielä tietenkin laittaa mielestäni vuoden kaunein biisi, joka on Kygon Freeze. 💗
Onnittelut, jos jaksoit lukea tänne asti, ja ihanaa, onnellista, rakkaudentäyteistä ja opettavaista uutta vuotta sinulle, rakas lukijani! Minä olen varma siitä, että alkaneesta vuodesta tulee elämäni paras! Toivottavasti sama pätee sinuunkin. 💗
Kiitos, ihana Leena! Sinulla on vielä matkaa uuteen vuoteen... ja minä taas mietin, että pitäisi ehkä kohta hakeutua petiä kohtia! Kaikkea hyvää sinun alkavaan vuoteesi! <3
Heti ensi alkuun ihanaa, terveydentäyteistä, sopivan seikkailullista ja yllätyksellistä vuotta 2023! On sulla ollut menoa ja meininkiä -22kin. Onneksi terveysongelmat on antaneet jo periksi sen verran että olet päässyt treenaamaan. Se oli varmasti sulle kova pala, kun ei päässyt salille. Matkojakin olet ehtinyt vaikka minne, myös Savonlinnan pornofestareille julisteesta päätellen! 😂
Kiitos, kaikkea tuota samaa sinulle, Menninkäinen! <3 Pus ja hali!
Olet oikeassa, että oli kyllä todella kova pala, kun en päässyt treenaamaan, paljon kovempi kuin olisin luullutkaan. Mutta toisaalta tuokin oli hyvä opetus: ei saa antaa minkään asian nousta liian tärkeäksi elämässään.
Hih, Savonlinnan pornofestarit jäivät käymättä, vaikka Savonlinnassa tulikin käytyä muuten! (Arvasin, että bongaisit tuon mainoksen kaksimielisyyden!. :-D)
Kiitos, Ulrika! Toivon kaikkea ihanaa sinun uuteen vuoteesi! <3
Viro on ihan paras paikka roadtrippailuun, koska etäisyydet ovat niin lyhyitä, tiet ovat enimmäkseen hyvässä kunnossa (ellei sitten eksy jonnekin kärrypoluille, kuten mulle on joskus käynyt) ja näkemistä on tosi paljon.
Hieno postaus, tällaisesta kokoomasta näkee hyvin mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä -vaikka oma fiilis olisi, ettei ole tehnyt yhtään mitään ;-)
Tammikuun Valtteri-myrskyssä: jos sillä yhdellä kaverilla oli pizzalaatikko kädessä, niin ruoka taisi olla kylmää kotona. Kiva, että puisto alkaa jo edes vähän valmistua, vaikka hitaalta se näyttää. Ehkä ensi kesänä siellä on jo ruohomatto ja paljon lisää puita.
Savonlinnan hmmm-mainos oli kyllä pysäyttävä. Oliko sen tarkoitus olla herkullinen :D
Kuulostaa ihanalta, että sun terveysasiat on jo paremmalla tolalla ja valokuvat saliharjoittelusta näyttää nyt upeilta. Toivon todella, että ensi vuosi on terveempi ja saat tehdä kropallasi mukavia asioita!
Kaikkea hyvää (ja tietysti se iso nalle) tulevalle vuodelle!
Kiitos, Birgitta, ja ihanaa alkanutta vuotta myös sinulle! <3
Muiden vuosikoosteita lueskellessani mulle iski melkein kateus, kun tuntui, että oma vuosi oli ollut niin tapahtumaköyhä, ja melkein jätin koko koosteen tekemättä. Mutta olen tosi iloinen, että tein tämän, koska nyt vuosi on pantu pakettiin, ja voi aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä uuden. Ja olihan sitä kumminkin kaikenlaista minunkin vuodessani. :-)
Samaa mietin Valtterista, että tuskin oli pizza enää kovin kuumaa, kun tyyppi pääsi kotiin. :-D Puiston eteneminen on ollut tosi hidasta senkin takia, että kaikkien puistoa reunustavien rakennusten pitää olla valmiita, ennen kuin puiston voi tehdä lopulliseen muotoonsa. Siksi aloittivat nyt tuosta ihan meidän talon alta, koska tässä on jo talot rakennettu. Tuo Länsisatamankadun puoleinen osa vie varmasti vielä aikaa, koska yhtä taloa ei ole vielä edes aloitettu, ja se siltakin pitää rakentaa...
Tuosta Savonlinnan mainoksesta oli juttua jossakin, kun osa ihmisistä oli nähnyt mainoksessa kaksimielisyyttä ja osa taas ei. Mä kyllä ihmettelen, miten joku ei muka näe kuvassa mitään yhtäläisyyksiä tiettyjen asioiden kanssa. :-D Kiinnostava matkailumainos joka tapauksessa!
Olen kyllä niin iloinen, että olen päässyt taas treenaamaan, kun se on mulle henki ja elämä. Mutta olen oppinut treenaamisen suhteenkin nöyryyttä ja kiitollisuutta, kun tiedän, että sitäkään ei voi pitää itsestäänselvyytenä.
Iso nalle taitaa kyllä jäädä hankkimatta, koska meidän perheen nallekiintiö on kuulemma jo täynnä. ;-D Ja tuommoinen iso kaveri olisi sängyn päällä hieman liian tilaavievä.
Sen ymmärrän, että sängyssä tulee nallen kanssa ehkä ahdasta, mutta miten ihmeessä nallekiintiö voi olla täysi ;-) (tuota samaa ihmettelee varmasti se kissa lähikuvassa)
Samaa minäkin ihmettelen, mutta näin on ukkeli sanonut jo vuosia sitten. Enempää nalleja ei saa meidän talouteen tulla! :-D Tosin minähän vein niitä nalleja kierrätykseen, joten ehkä tuo sääntö ei enää pädekään...
Hyvää tätä vuotta Satu, ja ihanan värikäs kuvakooste❤️Toivottavasti terveysongelmat pysyvät tänä vuonna poissa, itsellänikin on ollut haastava terveysyilanne viime aikonina, mutta lääkäriaika onneksi tiistaina
Kiva jos tykkäsit! <3 Minäkin toivon sinulle terveyden osalta ja tietysti muutenkin mahdollisimman vaivatonta vuotta! Tsemppiä lääkäriin! Mun pitäisi varata astmalääkäri, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi. Hammaslääkäri (vai olikohan se -hygienisti) on ensi viikolla, kääk!
Ihana postaus - joskin kaikista "inventaarioista" on tullut kuin "kuula kalloon" - nyt 20kilon kahvakuula ja sun haukkarit ja painot monen kuukauden taion jälkeenkin - masentavaa! KAIKKI on saaneet vuodessa aikaan vaikka MITÄ, kuka neulonut, kuka lukenut, kuka sisustanut, kuka tehnyt saippuoita jne. Mut aivan ihana postaus silti - jo kuvat, paljon tuttua, vanha kotikaupunki "herkkutötteröineen", Hesan maisemista puistorakennelmineenkin paljon tuttua, kun tullut fillaroitua näköjään vaikka missä... Mutta "masennuksesta" selvittyäni luin yhä uudelleen postaustasi - se on niin monipuolinen, rehellinen ja täynnä elämää... Joten ELÄMÄNTÄYTEISTÄ Uutta Vuotta toivotan sinulle... ja mitä tulee treeneihin - niin hyvään suuntaan - alkoi kovasti epäilyttää, että moni riesasi on kyllä saanut lisäpotkua juuri niistä... vaikka onhan se kyllä niin, ettei tämä "kulutettu" ulkokuori jänteineen/hermoineen enää kaikkea kestä, mitä joskus... mutta kun maltilla liikkeellä pysytään - niin vierivä kivi ei sammaloidu, vai miten se menikään... tehdään kivoja asioita kivun sietämissä rajoissa!!
Voi ei. Nyt minua alkoi surettaa, jos postaukseni sai sinut masentumaan. Minähän en meinannut edes kirjoittaa koko koostetta, kun tuntui, että oma vuoteni oli ollut niin köyhä ja ankea, ja ”kaikki muut” olivat tehneet vaikka mitä. On tämä ihmisen mieli kyllä kummallinen! Minä taas ajattelen niin, että nuo kahvakuulat ja muut ovat pientä sen rinnalla, mitä sinä olet saanut aikaan viime vuonna. Ihailen ihmisiä, jotka heittäytyvät rohkeasti mukaan uusiin juttuihin ja jotka auttavat ihmisiä, joten sinä ja miehesi olette minulle idoleita. <3 Maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos teidänlaisia ihmisiä olisi enemmän!
Ja olet varmasti aivan oikeassa siinä, että treenaaminen on myös rasittanut kroppaa, vaikka tietysti se on tehnyt paljon hyvääkin (esim. polveni pysyvät hyvässä kunnossa ja kivuttomina, jos pidän reisilihakseni vahvoina). Erityisesti se trampoliini rasitti varmasti todella paljon tuota hanuriosastoa, ja onhan semmoinen 40 minuutin tramppatreeni melkoinen kuormitus hermostollekin. Mutta kun rakastaa sitä, mitä tekee, ei aina tajua omia rajojaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta olen ottanut opikseni – ihme kyllä :-D – ja yritän nyt treenailla tätä maallista tomumajaani kunnioittaen.
Elämäntäyteistä ja -makuista alkanutta vuotta myös sinulle! <3
Hih... no, masennukseni ovat sitä luokkaa että menevät ohi ennekuin ehdin niitä oikeastaan edes huomata...joten ei syytä suruun!! Mut mitä tulee sun hauikseen ja käsilihaksiin... niin siinä vaiheessa kun mulla oli jotain samaa luokkaa, niin olin valmis vakuuttamaan ne...liikuin pelkissä hihattomissa ja itseasiassa rakastan hihattomia yhä... sallien itselleni ikähyvityksen.... hih...
Hyvällä tavalla kadehdittavan hieno vuosikatsaus! Yksistään jo siinä mielessä, että olet saanut näin kattavan kokoelman aikaiseksi, mutta myös siksi, että vuotesi vaikuttaa meikäläisen silmin kovin kiinnostavalta ja tapahtumarikkaalta. Joskaan terveysongelmia en tietenkään olisi sulle suonut :(. Olen melko varma, että ukkelisi on sitä mieltä, että hänellä on erikoisvaimo (on oman ukkelini keksimä termi, jota käyttää kun puuhailen omia omituisia juttujani) :). Ei meinaan ihan joka jampalla ole vastaavaa kuin sinä. Sun lihaksetkin on säilyneet niin massiivisina tauosta huolimatta, että ihan pisti naurattamaan, kun kokeilin omaa herneenkokoista hauistani :D (joka sekään ei mahdollisesti ole hauis, vaan joku kuonakökkäre). On meinaan todella tärkeä juttu näihin vuosiin (siis näihin meikäläisen..), että olis lihaksia sen verran varastossa, että jos tulee joku äkkinäinen tauti, joka kaataa pidemmäksi aikaa petiin, ei välttämättä enää pääse omin avuin edes sängystä ylös, jos vähäiset lihakset ehtii sinä aikana surkastua, mikä ei ole ollenkaan siis vitsi, vaan ihan fakta.
Joku jo kommentoikin, että sulla on aina kauniita mekkoja ja niitä tuntuu myös olevan ihan loputon valikoima (itselläsi saattaa olla eri tunne, mutta täältä käsin katsottuna tuntuu, etten ole nähnyt samaa mekkoa kuvissa kahteen kertaan koskaan). Erityisesti Budapestin asut oli mun silmään superkauniita <3.
Paljon jää taas tekstistä ja kuvista poimimatta kommentin arvoista tavaraa, mutta ei auta nyt, kun työt taas kutsuu (mieluusti olisin jatkanut päivä silloin tällöin töissä ja toiset vapaalla-rytmiä).
Olihan tämä melkoinen postaus, mutta tuli taas vastaan se iänikuinen pulma, että en osannut valita, mitä kuvia laittaisin, joten laitoin sitten kaikki. :-D Tai en nyt sentään kaikkia, mutta ihan liikaa kumminkin! Eli homma oli iso, mutta kun jostain innostun, niin homma vie mukanaan…
Saatat olla hyvinkin oikeassa, että olen ukkelin mielestä erikoinen, mutta en ole aina ihan varma, ajatteleeko hän niin hyvässä mielessä. ;-D Tänä aamunakin kun murisin ukkelille (sillä lailla ystävällismielisesti, kun leikin koiraa), ukkeli totesi vain, että onko sun aloitettava heti aamusta. :-)
Minähän olen vähän häpeillyt lihaksiani, joita tuntuu kertyvän ylävartaloon tosi helposti (alakropan kanssa saa tehdä huomattavasti enemmän töitä), enkä tykkää käyttää esim. hihattomia paitoja ollenkaan, kun tunnen näyttäväni ihan joltain sumopainijalta. Mutta sitten kun treenit loppuivat kuin seinään, niin johan tuli hätä, että lihakseni katoavat ja joudun aloittamaan kaiken taas ihan alusta, jos tauko venyy kuukausien mittaiseksi. Voimatasothan katoavat yllättävän nopeasti, jos lihaskuntoaan ei pidä yllä. Toki voimat jossakin määrin katosivatkin, mutta onneksi lihasmuisti on niin vekkuli, että ne myös palasivat yllättävänkin nopeasti. En tiedä, ovatko ne palanneet kuitenkaan ihan samalle tasolle, jolla ne olivat, kun en ole kokeillut raskaampia maastavetoja, kyykkyjä ja muita, mutta nykyiseen tekemiseen voimat ovat ihan riittävät, ja se kelpaa mulle.
Minä ajattelen ihan samalla lailla, että hyvä lihaskunto on kuin vakuutus, johon satsaaminen ajoissa kannattaa. Toki se auttaa elämässä muutenkin, jos on voimaa, ja jaksaa kanniskella esim. painavia kauppakasseja. ;-)
Kiitos kehuista, vaikka en ole ehkä ihan ansainnut niitä. Mulla ei ole kuin ihan muutama mekko, ja itsestäni taas tuntuu, että samat mekot pyörivät joka kuvassa. Kivojen mekkojen löytäminen on mulle tosi vaikeaa, kun en tykkää mistää teltoista/kaavuista, vaan mekko saisi olla suht vartalonmyötäinen, ja hihoillekin on omat vaatimuksensa. Hihaton ei käy (edellä mainitsemastani syystä), ja sitten taas hihalliset ovat kesäkuumalla vähän liian kuumia.
Mukavaa työpäivän jatkoa ja tietysti myös alkaneen vuoden jatkoa! Ja lämmin kiitos blogiystävyydestäsi, Annukka. <3
Helposti jaksoin loppuun saakka, kunhan nyt istahdin ja aloitin. Perusteellinen ja kiva postaus, kiitos! Komppailen tässä muita mekoista, lihaksista ja monesta muusta. Alkoi vaan vatsa kurnimaan siihen malliin, että on suunnattava keittiöön... Kaikkea parasta alkaneeseen uuteen vuoteen! Kiitos blogiystävyydestä! ♥
Hyvää vuoden jatkoa! Ja miten kiva lukea, että alat voida paremmin ja voit taas treenata suht samalla tavalla. Mitkä lihakset sinulla onkaan! Kirjoitan tätä junassa, ja verkko on jotain 3G ja aika hidasta menoa tällä tiedon kinttupolulla. Ei näköjään pysty parempaan kuin isompien kaupunkien alueilla. Parempaa vuotta kuin edellinen, ja paljon mukavia reissuja! Vaikka olithan ehtinyt käydä vaikka missä ja nauttia Riikasta ja VIrosta ja vaikka mistä. Minä tässä odotan, että tämä junamatka sujuisi suht kunnolla ilman katastrofaalista myöhästelyä, pommiuhkaa (jonka koin 11.12.) tai palohälytystä (oli viime sunnuntaina, kun sukulainen matkusti tällä samalla junalla. Onneksi muuten en ollut silloin pommiuhkasunnuntaina ehtinyt vaihtaa yöpukua päälle, kun komennettiin ulos tavaroineen Oulun asemalla. Ja pommiuhka oli vain jonkun (nähtävästi juopon) hölmäyksiä, siinä junallinen porukkaa odotti tunnin ulkona.
Eihän sitä koskaan tiedä, milloin kroppa taas prakaa, mutta nautitaan nyt taas treeneistä ja suht terveestä olosta ainakin niin kauan kuin voidaan.
Viime vuosi oli kokonaisuudessaan ihan hyvä, vaikka nuo terveysjutut olivatkin ihan perseestä. Mutta nekin olivat loppujen lopuksi hvyä juttu, sillä ne opettivat arvostamaan entistä enemmän terveyttä ja sitä, että voi tehdä, mitä haluaa eikä mitä kykenee.
Herranen aika sentään! Luulin kun sanoit tuosta pommiuhasta, että olet ollut matkalla jossain eksoottisessa maassa, mutta että Suomessa! Vaikka aina löytyy noita valopäitä, jotka pelleilevät asioilla, joilla ei pitäisi. Junamatkailu kuulostaa vähän turhan jännittävältä nykyään! Mutta onneksi et sentään joutunut yöpuvussa ulos!
Toivottavasti junamatkasi sujuu tällä kertaa ongelmitta ja pääset perille ilman myöhästymisiä! Netti muuten takkuilee junassa aina, sen olen itsekin todennut.
Hyvää uutta vuotta sinulle ja hyvää terveyttä ! Täällä vielä vähän yli 6 tuntia jäljellä tätä vanhaakin.
VastaaPoistaKiitos, ihana Leena! Sinulla on vielä matkaa uuteen vuoteen... ja minä taas mietin, että pitäisi ehkä kohta hakeutua petiä kohtia! Kaikkea hyvää sinun alkavaan vuoteesi! <3
PoistaHeti ensi alkuun ihanaa, terveydentäyteistä, sopivan seikkailullista ja yllätyksellistä vuotta 2023!
VastaaPoistaOn sulla ollut menoa ja meininkiä -22kin. Onneksi terveysongelmat on antaneet jo periksi sen verran että olet päässyt treenaamaan. Se oli varmasti sulle kova pala, kun ei päässyt salille.
Matkojakin olet ehtinyt vaikka minne, myös Savonlinnan pornofestareille julisteesta päätellen! 😂
Kiitos, kaikkea tuota samaa sinulle, Menninkäinen! <3 Pus ja hali!
PoistaOlet oikeassa, että oli kyllä todella kova pala, kun en päässyt treenaamaan, paljon kovempi kuin olisin luullutkaan. Mutta toisaalta tuokin oli hyvä opetus: ei saa antaa minkään asian nousta liian tärkeäksi elämässään.
Hih, Savonlinnan pornofestarit jäivät käymättä, vaikka Savonlinnassa tulikin käytyä muuten! (Arvasin, että bongaisit tuon mainoksen kaksimielisyyden!. :-D)
Juu, jäin vain tuijottamaan kikkelijälkkäripöytää enkä meinannut millään päästä eteenpäin edes kuvatekstiin.
Poista:-DDD
PoistaIloa ja valoa vuoteen 2023!
VastaaPoistaKiitos sitä samaa myös sinulle! <3
PoistaHyvää uutta vuotta ❤
VastaaPoistaKiva postaus ! Viron road tripin haluaisin minäkin tehdä .👍
Sun mekot on aina niin nättejä 😊
Kiitos, Ulrika! Toivon kaikkea ihanaa sinun uuteen vuoteesi! <3
PoistaViro on ihan paras paikka roadtrippailuun, koska etäisyydet ovat niin lyhyitä, tiet ovat enimmäkseen hyvässä kunnossa (ellei sitten eksy jonnekin kärrypoluille, kuten mulle on joskus käynyt) ja näkemistä on tosi paljon.
<3
Hieno postaus, tällaisesta kokoomasta näkee hyvin mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä -vaikka oma fiilis olisi, ettei ole tehnyt yhtään mitään ;-)
VastaaPoistaTammikuun Valtteri-myrskyssä: jos sillä yhdellä kaverilla oli pizzalaatikko kädessä, niin ruoka taisi olla kylmää kotona. Kiva, että puisto alkaa jo edes vähän valmistua, vaikka hitaalta se näyttää. Ehkä ensi kesänä siellä on jo ruohomatto ja paljon lisää puita.
Savonlinnan hmmm-mainos oli kyllä pysäyttävä. Oliko sen tarkoitus olla herkullinen :D
Kuulostaa ihanalta, että sun terveysasiat on jo paremmalla tolalla ja valokuvat saliharjoittelusta näyttää nyt upeilta. Toivon todella, että ensi vuosi on terveempi ja saat tehdä kropallasi mukavia asioita!
Kaikkea hyvää (ja tietysti se iso nalle) tulevalle vuodelle!
Kiitos, Birgitta, ja ihanaa alkanutta vuotta myös sinulle! <3
PoistaMuiden vuosikoosteita lueskellessani mulle iski melkein kateus, kun tuntui, että oma vuosi oli ollut niin tapahtumaköyhä, ja melkein jätin koko koosteen tekemättä. Mutta olen tosi iloinen, että tein tämän, koska nyt vuosi on pantu pakettiin, ja voi aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä uuden. Ja olihan sitä kumminkin kaikenlaista minunkin vuodessani. :-)
Samaa mietin Valtterista, että tuskin oli pizza enää kovin kuumaa, kun tyyppi pääsi kotiin. :-D Puiston eteneminen on ollut tosi hidasta senkin takia, että kaikkien puistoa reunustavien rakennusten pitää olla valmiita, ennen kuin puiston voi tehdä lopulliseen muotoonsa. Siksi aloittivat nyt tuosta ihan meidän talon alta, koska tässä on jo talot rakennettu. Tuo Länsisatamankadun puoleinen osa vie varmasti vielä aikaa, koska yhtä taloa ei ole vielä edes aloitettu, ja se siltakin pitää rakentaa...
Tuosta Savonlinnan mainoksesta oli juttua jossakin, kun osa ihmisistä oli nähnyt mainoksessa kaksimielisyyttä ja osa taas ei. Mä kyllä ihmettelen, miten joku ei muka näe kuvassa mitään yhtäläisyyksiä tiettyjen asioiden kanssa. :-D Kiinnostava matkailumainos joka tapauksessa!
Olen kyllä niin iloinen, että olen päässyt taas treenaamaan, kun se on mulle henki ja elämä. Mutta olen oppinut treenaamisen suhteenkin nöyryyttä ja kiitollisuutta, kun tiedän, että sitäkään ei voi pitää itsestäänselvyytenä.
Iso nalle taitaa kyllä jäädä hankkimatta, koska meidän perheen nallekiintiö on kuulemma jo täynnä. ;-D Ja tuommoinen iso kaveri olisi sängyn päällä hieman liian tilaavievä.
Sen ymmärrän, että sängyssä tulee nallen kanssa ehkä ahdasta, mutta miten ihmeessä nallekiintiö voi olla täysi ;-) (tuota samaa ihmettelee varmasti se kissa lähikuvassa)
PoistaSamaa minäkin ihmettelen, mutta näin on ukkeli sanonut jo vuosia sitten. Enempää nalleja ei saa meidän talouteen tulla! :-D Tosin minähän vein niitä nalleja kierrätykseen, joten ehkä tuo sääntö ei enää pädekään...
PoistaHyvää tätä vuotta Satu, ja ihanan värikäs kuvakooste❤️Toivottavasti terveysongelmat pysyvät tänä vuonna poissa, itsellänikin on ollut haastava terveysyilanne viime aikonina, mutta lääkäriaika onneksi tiistaina
VastaaPoistaPörre on niin ihana❤️
Kiva jos tykkäsit! <3 Minäkin toivon sinulle terveyden osalta ja tietysti muutenkin mahdollisimman vaivatonta vuotta! Tsemppiä lääkäriin! Mun pitäisi varata astmalääkäri, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi. Hammaslääkäri (vai olikohan se -hygienisti) on ensi viikolla, kääk!
PoistaPörre on <3
Ihana postaus - joskin kaikista "inventaarioista" on tullut kuin "kuula kalloon"
VastaaPoista- nyt 20kilon kahvakuula ja sun haukkarit ja painot monen kuukauden taion jälkeenkin - masentavaa! KAIKKI on saaneet vuodessa aikaan vaikka MITÄ, kuka neulonut, kuka lukenut, kuka sisustanut, kuka tehnyt saippuoita jne.
Mut aivan ihana postaus silti - jo kuvat, paljon tuttua, vanha kotikaupunki "herkkutötteröineen", Hesan maisemista puistorakennelmineenkin paljon tuttua, kun tullut fillaroitua näköjään vaikka missä...
Mutta "masennuksesta" selvittyäni luin yhä uudelleen postaustasi - se on niin monipuolinen, rehellinen ja täynnä elämää...
Joten ELÄMÄNTÄYTEISTÄ Uutta Vuotta toivotan sinulle... ja mitä tulee treeneihin - niin hyvään suuntaan - alkoi kovasti epäilyttää, että moni riesasi on kyllä saanut lisäpotkua juuri niistä... vaikka onhan se kyllä niin, ettei tämä "kulutettu" ulkokuori jänteineen/hermoineen enää kaikkea kestä, mitä joskus... mutta kun maltilla liikkeellä pysytään - niin vierivä kivi ei sammaloidu, vai miten se menikään... tehdään kivoja asioita kivun sietämissä rajoissa!!
Voi ei. Nyt minua alkoi surettaa, jos postaukseni sai sinut masentumaan. Minähän en meinannut edes kirjoittaa koko koostetta, kun tuntui, että oma vuoteni oli ollut niin köyhä ja ankea, ja ”kaikki muut” olivat tehneet vaikka mitä. On tämä ihmisen mieli kyllä kummallinen! Minä taas ajattelen niin, että nuo kahvakuulat ja muut ovat pientä sen rinnalla, mitä sinä olet saanut aikaan viime vuonna. Ihailen ihmisiä, jotka heittäytyvät rohkeasti mukaan uusiin juttuihin ja jotka auttavat ihmisiä, joten sinä ja miehesi olette minulle idoleita. <3 Maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos teidänlaisia ihmisiä olisi enemmän!
PoistaJa olet varmasti aivan oikeassa siinä, että treenaaminen on myös rasittanut kroppaa, vaikka tietysti se on tehnyt paljon hyvääkin (esim. polveni pysyvät hyvässä kunnossa ja kivuttomina, jos pidän reisilihakseni vahvoina). Erityisesti se trampoliini rasitti varmasti todella paljon tuota hanuriosastoa, ja onhan semmoinen 40 minuutin tramppatreeni melkoinen kuormitus hermostollekin. Mutta kun rakastaa sitä, mitä tekee, ei aina tajua omia rajojaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta olen ottanut opikseni – ihme kyllä :-D – ja yritän nyt treenailla tätä maallista tomumajaani kunnioittaen.
Elämäntäyteistä ja -makuista alkanutta vuotta myös sinulle! <3
Hih... no, masennukseni ovat sitä luokkaa että menevät ohi ennekuin ehdin niitä oikeastaan edes huomata...joten ei syytä suruun!!
PoistaMut mitä tulee sun hauikseen ja käsilihaksiin... niin siinä vaiheessa kun mulla oli jotain samaa luokkaa, niin olin valmis vakuuttamaan ne...liikuin pelkissä hihattomissa ja itseasiassa rakastan hihattomia yhä... sallien itselleni ikähyvityksen.... hih...
No hyvä kuulla! Nauratti tuo lihasten vakuuttaminen. ;-D Pitäisköhän mun lähestyä vakuutusyhtiötä ja ehdottaa, että tehkääs mulle sopiva diili... ;-D
PoistaOot ehtinyt vaikka ja mitä! 💕
VastaaPoistaAinakin sain postauksesta pitkän, kun kaivelin varastoista kaiken maailman kuvat. ;-D
PoistaKivaa alkanutta vuotta! <3
Hyvällä tavalla kadehdittavan hieno vuosikatsaus! Yksistään jo siinä mielessä, että olet saanut näin kattavan kokoelman aikaiseksi, mutta myös siksi, että vuotesi vaikuttaa meikäläisen silmin kovin kiinnostavalta ja tapahtumarikkaalta. Joskaan terveysongelmia en tietenkään olisi sulle suonut :(.
VastaaPoistaOlen melko varma, että ukkelisi on sitä mieltä, että hänellä on erikoisvaimo (on oman ukkelini keksimä termi, jota käyttää kun puuhailen omia omituisia juttujani) :). Ei meinaan ihan joka jampalla ole vastaavaa kuin sinä. Sun lihaksetkin on säilyneet niin massiivisina tauosta huolimatta, että ihan pisti naurattamaan, kun kokeilin omaa herneenkokoista hauistani :D (joka sekään ei mahdollisesti ole hauis, vaan joku kuonakökkäre). On meinaan todella tärkeä juttu näihin vuosiin (siis näihin meikäläisen..), että olis lihaksia sen verran varastossa, että jos tulee joku äkkinäinen tauti, joka kaataa pidemmäksi aikaa petiin, ei välttämättä enää pääse omin avuin edes sängystä ylös, jos vähäiset lihakset ehtii sinä aikana surkastua, mikä ei ole ollenkaan siis vitsi, vaan ihan fakta.
Joku jo kommentoikin, että sulla on aina kauniita mekkoja ja niitä tuntuu myös olevan ihan loputon valikoima (itselläsi saattaa olla eri tunne, mutta täältä käsin katsottuna tuntuu, etten ole nähnyt samaa mekkoa kuvissa kahteen kertaan koskaan). Erityisesti Budapestin asut oli mun silmään superkauniita <3.
Paljon jää taas tekstistä ja kuvista poimimatta kommentin arvoista tavaraa, mutta ei auta nyt, kun työt taas kutsuu (mieluusti olisin jatkanut päivä silloin tällöin töissä ja toiset vapaalla-rytmiä).
Iloista mieltä ja pysytään pystyssä :)
Olihan tämä melkoinen postaus, mutta tuli taas vastaan se iänikuinen pulma, että en osannut valita, mitä kuvia laittaisin, joten laitoin sitten kaikki. :-D Tai en nyt sentään kaikkia, mutta ihan liikaa kumminkin! Eli homma oli iso, mutta kun jostain innostun, niin homma vie mukanaan…
PoistaSaatat olla hyvinkin oikeassa, että olen ukkelin mielestä erikoinen, mutta en ole aina ihan varma, ajatteleeko hän niin hyvässä mielessä. ;-D Tänä aamunakin kun murisin ukkelille (sillä lailla ystävällismielisesti, kun leikin koiraa), ukkeli totesi vain, että onko sun aloitettava heti aamusta. :-)
Minähän olen vähän häpeillyt lihaksiani, joita tuntuu kertyvän ylävartaloon tosi helposti (alakropan kanssa saa tehdä huomattavasti enemmän töitä), enkä tykkää käyttää esim. hihattomia paitoja ollenkaan, kun tunnen näyttäväni ihan joltain sumopainijalta. Mutta sitten kun treenit loppuivat kuin seinään, niin johan tuli hätä, että lihakseni katoavat ja joudun aloittamaan kaiken taas ihan alusta, jos tauko venyy kuukausien mittaiseksi. Voimatasothan katoavat yllättävän nopeasti, jos lihaskuntoaan ei pidä yllä. Toki voimat jossakin määrin katosivatkin, mutta onneksi lihasmuisti on niin vekkuli, että ne myös palasivat yllättävänkin nopeasti. En tiedä, ovatko ne palanneet kuitenkaan ihan samalle tasolle, jolla ne olivat, kun en ole kokeillut raskaampia maastavetoja, kyykkyjä ja muita, mutta nykyiseen tekemiseen voimat ovat ihan riittävät, ja se kelpaa mulle.
Minä ajattelen ihan samalla lailla, että hyvä lihaskunto on kuin vakuutus, johon satsaaminen ajoissa kannattaa. Toki se auttaa elämässä muutenkin, jos on voimaa, ja jaksaa kanniskella esim. painavia kauppakasseja. ;-)
Kiitos kehuista, vaikka en ole ehkä ihan ansainnut niitä. Mulla ei ole kuin ihan muutama mekko, ja itsestäni taas tuntuu, että samat mekot pyörivät joka kuvassa. Kivojen mekkojen löytäminen on mulle tosi vaikeaa, kun en tykkää mistää teltoista/kaavuista, vaan mekko saisi olla suht vartalonmyötäinen, ja hihoillekin on omat vaatimuksensa. Hihaton ei käy (edellä mainitsemastani syystä), ja sitten taas hihalliset ovat kesäkuumalla vähän liian kuumia.
Mukavaa työpäivän jatkoa ja tietysti myös alkaneen vuoden jatkoa! Ja lämmin kiitos blogiystävyydestäsi, Annukka. <3
Kiitos samoin Satu <3
Poista<3
PoistaOnnellista alkanutta vuotta 2023!
VastaaPoistaTämä oli niin kiva ja mielenkiintoinen postaus kuluneesta vuodestasi.
Kiitos samoin sinulle, Rva Kepponen! Ja oli kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta. :-)
PoistaHelposti jaksoin loppuun saakka, kunhan nyt istahdin ja aloitin. Perusteellinen ja kiva postaus, kiitos! Komppailen tässä muita mekoista, lihaksista ja monesta muusta. Alkoi vaan vatsa kurnimaan siihen malliin, että on suunnattava keittiöön...
VastaaPoistaKaikkea parasta alkaneeseen uuteen vuoteen! Kiitos blogiystävyydestä! ♥
Kiva kuulla, että selvisit tänne asti. :-) Perusteellinen on mun toinen nimeni. ;-D
PoistaIhan samaa sinullekin – kaikkea parasta (ja vielä vähän enemmänkin) sinun alkaneeseen vuoteesi! Ja kiitos blogiystävyydestä myös. :-) Hali! <3
Hyvää vuoden jatkoa! Ja miten kiva lukea, että alat voida paremmin ja voit taas treenata suht samalla tavalla. Mitkä lihakset sinulla onkaan! Kirjoitan tätä junassa, ja verkko on jotain 3G ja aika hidasta menoa tällä tiedon kinttupolulla. Ei näköjään pysty parempaan kuin isompien kaupunkien alueilla.
VastaaPoistaParempaa vuotta kuin edellinen, ja paljon mukavia reissuja! Vaikka olithan ehtinyt käydä vaikka missä ja nauttia Riikasta ja VIrosta ja vaikka mistä.
Minä tässä odotan, että tämä junamatka sujuisi suht kunnolla ilman katastrofaalista myöhästelyä, pommiuhkaa (jonka koin 11.12.) tai palohälytystä (oli viime sunnuntaina, kun sukulainen matkusti tällä samalla junalla. Onneksi muuten en ollut silloin pommiuhkasunnuntaina ehtinyt vaihtaa yöpukua päälle, kun komennettiin ulos tavaroineen Oulun asemalla. Ja pommiuhka oli vain jonkun (nähtävästi juopon) hölmäyksiä, siinä junallinen porukkaa odotti tunnin ulkona.
Kiitos sitä samaa sinulle, Helena!
PoistaEihän sitä koskaan tiedä, milloin kroppa taas prakaa, mutta nautitaan nyt taas treeneistä ja suht terveestä olosta ainakin niin kauan kuin voidaan.
Viime vuosi oli kokonaisuudessaan ihan hyvä, vaikka nuo terveysjutut olivatkin ihan perseestä. Mutta nekin olivat loppujen lopuksi hvyä juttu, sillä ne opettivat arvostamaan entistä enemmän terveyttä ja sitä, että voi tehdä, mitä haluaa eikä mitä kykenee.
Herranen aika sentään! Luulin kun sanoit tuosta pommiuhasta, että olet ollut matkalla jossain eksoottisessa maassa, mutta että Suomessa! Vaikka aina löytyy noita valopäitä, jotka pelleilevät asioilla, joilla ei pitäisi. Junamatkailu kuulostaa vähän turhan jännittävältä nykyään! Mutta onneksi et sentään joutunut yöpuvussa ulos!
Toivottavasti junamatkasi sujuu tällä kertaa ongelmitta ja pääset perille ilman myöhästymisiä! Netti muuten takkuilee junassa aina, sen olen itsekin todennut.