Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 28. joulukuuta 2022

Mehukas nenä

Tämä joulu oli vähän erikoinen, sillä vietimme sen ukkelin kanssa eri osoitteissa. Olemme toki viettäneet joulua ennenkin erillämme, mutta se on johtunut siitä, että ukkeli on ollut jossakin ulkomailla ja minä Suomessa. Nyt olimme kuitenkin molemmat Suomessa, ja kun ukkeli halusi viettää joulunsa kotosalla Helsingissä, minä päätin lähteä Savonlinnaan äidin ja siskon perheen luokse. Minulle tällainen järjestely sopi mainiosti, sillä minusta jokainen saa viettää joulunsa siellä missä tahtoo (etenkin jos ei välitä koko joulusta). Aika monena vuonna olemme olleet yhdessäkin jossakin muualla kuin Suomessa (pikainen blogin pläräys osoitti, että joulua on vietetty ainakin Malesiassa, Intiassa, USA:ssa, Brasiliassa ja Kolumbiassa).

Kuvakaappaus jouluvideolta, jonka teimme ukkelin ja nallen kanssa Intiassa vuonna 2009 läheisille Suomeen.

V-käyräni nousi menomatkalla Savonlinnaan huippuunsa, sillä sain ylinopeussakon – taas. Tien vieressä (ohituskaista-alueella!) oli pakettiauto, jonka kamera välähti iloisesti, kun kaasutin ohi. Nyt jäämme sitten jännityksellä odottamaan, kuinka paljon tällä kertaa tuli pikavoittoa ja miten onnistunut valokuva on. Edellinen sakko tuli pari kuukautta sitten Jätkäsaaressa samanlaisen pakettiautokameran toimesta, ja valokuva oli taas erinomaisen onnistunut.

Mitä mulla on päässäkin? Taiteltu lautasliina?

Matkalla Savonlinnaan pysähdyin Ramin konditoriassa Visulahdella, josta tuli aiemmin kertaheitolla suosikkilounaspaikkani. Sisko suositteli kyseistä paikkaa, kun olimme menossa viimeksi äidin kanssa Savonlinnaan, mutta minä hannasin vastaan, että enhän minä nyt voi missään konditoriassa lounastaa, kun minun pitää päästä ABC:lle! Onneksi kuuntelin kerrankin viisaampia, ja kävimme testaamassa konditorian. Ruoka oli aivan äärettömän hyvää, sitä oli paljon, ja varsinkin salaatti- ja jälkiruokapöydät olivat hulppeat. 

Ramin jälkiruokapöytää marraskuun alussa (ABC:llähän ei ole tarjolla jälkiruokia ollenkaan!)

Jos haluaa vain kakutella, Ramilta löytyy kakkuja ihan varmasti jokaiseen makuun. 

Aaatonaatonaattona Rami oli ehkä pienoinen pettymys, sillä paikka oli aivan täynnä, ja moni kulho oli melkein tyhjillään. Mutta ei ole ihmekään, että moni ottanut juuri Visulahden Ramin pysähdyspaikakseen, sillä Rami valittiin vuoden 2022 yhdeksänneksi parhaaksi lounaspaikaksi koko Suomessa (koko lista täällä). Huikea saavutus, varsinkin kun ottaa huomioon, että konditoria avasi ovensa vasta tämän vuoden maaliskuussa!

Olemme ulkoistaneet aattoillan jouluaterian jo monena vuonna jollekin ravintolalle, ja tänä vuonna kokoonnuimme äidin ja siskon perheen kanssa toista vuotta peräkkäin Seurahuoneen Luotoon. Minusta on kiva käydä aattoiltana ulkona syömässä, koska niin kaikki säästyvät ruoanlaitolta ja sen mahdollisesti aiheuttamalta stressiltä. Kotona voi sitten syödä seuraavina päivinä lisää jouluruokaa, jos niin haluaa, ja kyllä minuunkin upposi vielä joulupäivänä jouluruokaa, vaikka olin väittänyt kivenkovaan, että söisin jouluruokaa korkeintaan yhden kerran. Varsinkaan harmaa lihamöhkäle, jota myös kinkuksi kutsutaan, ei houkuttele milllään tavalla, ja kaikkein vähiten ulkonäkönsä puolesta. 

Aattoilta jatkui perinteisesti joulupukin vierailulla. Vanha tuttu pukki osasi hyvin siskoni uuteen osoitteeseen, ja Pörre oli tietenkin ovella vastassa.

Jee, pukki tulee!

Pörre oli pukista taas niin innoissaan, että ei meinannut karvoissaan pysyä, ja jokainen paketti oli Pörren mielestä tietenkin hänelle.

Mulle, mulle!

Sekin oli ihan varmasti mulle!

Perinteisten aattojuttujen jälkeen piti käydä kuvaamassa Olavinlinnaa, joka oli saanut juhlavalaistuksen. Värit vaihtuivat sen verran tiuhaan, että muutaman minuutin seisoskelun aikana kerkesi hyvin näkemään linnan kaikissa eri väreissä.

Jokin väri saattoi unohtua, mutta ehkä jäämme henkiin. 

Minä tykästyin tänä vuonna jouluiseen poronaamariin ja kuljeskelinkin se päässä niin sisällä kuin ulkonakin. Huono puoli naamarissa oli se, että se ei oikein soveltunut yhteen joulujuomien nautiskelun kanssa. Rupesin nimittäin yhtäkkiä ihmettelemään, miten nenäpallukka oli aivan litimärkä, kunnes tajusin, että sehän ui glögimukissa joka kerta, kun otin kulauksen. Oletteko nähneet ennen niistävää poroa?

Kysyin äidiltä, että laitetaanko tortuille kananmunaa, ja äiti vastasi, että joo.

Kävimme tietysti myös moikkaamassa iskää hautausmaalla, ja kyllä hautausmaalla olikin taas tunnelmallista. 

Tämä oli nyt toinen joulu ilman iskää, tai oikeastaan kolmas, koska vuoden 2020 jouluna iskä oli kuntoutusosastolla puolitiedottomassa tilassa. Silloinkin iskä tunnisti vielä ukkelin, kun ukkeli tempaisi maskin naamaltaan pois. Muistan aina, miten iskä ilahtui ukkelin naaman nähdessään ja sanoi tälle moi.

Savonlinnan jouluvaloja.

Ukkeli juhli aattoa Espoossa intialaisten kavereidensa kanssa, ja juhlat olivat olleet ilmeinen menestys, kun ukkeli laittoi minulle viestin joulupäivän aamuna kello 3.40, että hän oli tullut juuri kotiin ja kävisi nyt nukkumaan. 

Edelliset intialaispippalot olivat meillä (minä olin silloinkin Savonlinnassa), ja silloin ukkeli viestitteli minulle, että oliko meillä kotona vihreitä chilejä. Ukkeli ja kaverinsa kun olivat ostaneet 24 kananmunaa ja olivat nyt aikeissa tehdä munakkaita. En malttanut olla kysymättä, että oletko ihan varma, että tuo määrä kananmunia riittää. Kun jälkeenpäin kyselin ukkelilta, olivatko naapurit mahtaneet häiriintyä heidän pippaloistaan miten pahasti, ukkeli vastasi, että eivät yhtään! Joku juhlijoista oli kuulemma käynyt käytävässä kuuntelemassa, miten selvästi äänet kuuluivat asunnostamme käytävään, eikä sinne ollut kuulunut yhtään mitään. No ei kai, kun kaikki sisällä olijat olivat tietysti istuneet hipihiljaa sen yhden kuunnellessa käytävässä. 😆

Joulupotretti nallen kanssa. Tonttulakit ovat muuten sieltä Intiasta, vuodelta 2009!

Semmoinen oli se joulu. Nyt voimme sitten ruveta odottelemaan uuttavuotta! 

😘

18 kommenttia:

  1. Ulrika50v.blogspot.com28.12.2022 klo 17.46

    Savonlinnan jouluvalot ihanan yksinkertaiset ja kauniit .
    Hauska Pörrekoira ,naureskelin sille täälä 🤣😂
    Onnellista uutta vuotta 💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savonlinnassa oli tosiaan kauniit jouluvalot. Torin lähellä oli myös vähän koristeellisempia valoja, mutta niitä en tullut kuvanneeksi.

      Pörre on hauska ja ihana!

      Onnellista uutta vuotta sinullekin! <3

      Poista
  2. Onpa kauniit jouluvalot!
    Poronaamio on hauska. Voisikohan glögiin kastettua nenää jotenkin hyödyntää? Salakuljettamalla siinä juotavaa jonnekin kiellettyyn paikkaan? Piilopullon sijasta julkinenä? (No niin.... lopetetaas taas....)

    Tykkään asenteesta "jokaiselle omannäköinen joulu", koska sitä olen pyrkinyt itsekin ylläpitämään. Ei pakkopönötystä virallisen kaavan mukaan vain, "koska kuuluu". Eikä kuulu. Joulu on kiva juhla ja jokainen viettäköön sitä niin kuin parhaaksi näkee, vaikka alasti omassa keittiössään napsien kebabia.

    Riemua uuteen vuoteen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Eipä tullut mieleen jatkojalostaa nesteissä uitetun nenän ideaa, mutta kyllähän tuosta saisi kehiteltyä vaikka mitä! Nyt se nenä on tosin hieman koppura, kun on ottanut itseensä kaikenlaista...

      Joulun (ja muidenkin juhlien) kanssa on minusta juuri noin, että jokainen juhlikoon tavallaan. Meidän ulkomailla vietetyt joulut ovat vähentäneet omalta osaltani huomattavasti sitä ajatusta, että joulu ei tule, jos ei ole sitä tai tätä tai tuota. Joinakin vuosina en ole juhlinut joulua ollenkaan, ja sekin on ollut ihan kivaa. Itse asiassa lämpimissä maissa, joissa ei luonnollisesti ole tietoakaan lumesta, pimeydestä, jouluvaloissa hyssyttelystä yms., joulu on helpompi sivuttaa ihan kokonaan kuin yrittää tavoitella suomalaisen joulun tunnelmaa.

      Riemua myös sinun uuteen vuoteesi! <3

      Poista
  3. Komea linna!!!Kesalla kavimme, teimme oikeen opastetun kierroksenkin siella. Muuten kaupunki tuntui kylla toooosi hiljaiselta, vaikka oli viela ihan matkailuaikaa (elokuu). Hyva kun avoinna olevan kahvilan loysimme sen linnakierroksen jalkeen. Ei tehnyt edes mieli jaada yoksi sinne ja onneksi loysimmekin viime hetken majapaikan Oravissa (joka olikin loistava!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen tehnyt joskus opastetun kierroksen Olavinlinnassa, mutta siitä on kyllä tosi monta vuotta aikaa!

      Harmillista, että Savonlinnasta jäi teille vähän huonoja muistoja. Kaupunki on kyllä aivan erilainen hiljaisina aikoina, esim. talvella, kuin kiireisimpinä ooppera-aikoina. Monet matkailupaikat sulkevat yleensäkin Suomessa ovensa jo elokuun alkupuolella koulujen alettua, mikä on minusta todella tylsää. Kesämuseot ja sen sellaiset kun ovat auki vain pari kuukautta vuodesta.

      Poista
  4. Linna on tosiaan upea kaikissa väreissä ja ilman!
    Sinun joulusi kuulosti niin hauskalta! Juokse porosein! ;)
    Minulta se meinasi mennä kokonaan ohi työnantajan vaikutuksesta. Ei ollut ainakaan yhtään noin hauskaa, jos ei lasketa sitä, että kroppa huutaa edelleen hoosiannaa, joka ei kyllä ole kovin iloinen biisi.
    Mämmitäytteisten joulutorttujen päälle voi ihan hyvin laittaa myös kananmunaa.
    Lähelläni on ihmisiä, jotka eivät menisi kirjainruokalaan kuin viimeisenä vaihtoehtona. Minusta se on ihan OK. Ramin valitsisin kyllä noista kahdesta ihan kirkkaana valintana.
    Veljeni oli joulumiehenä ja näen sieluni silmin miten hän voisi reagoida, jos iso koira olisi lähituntumalla koko vierailun ajan ;D Vieläkö pukilla säilyi rekvisiitta paikoillaan? ;)
    Ikävää joutua jouluna jonkun paparazzi -kuvaajan häiriköimäksi...
    Hautausmaalla tuli käytyä jo päivää ennen aattoa, kun homma olisi mennyt muuten liian hektiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihan hauska joulu, vaikka mitään sinänsä ihmeellistä ei tapahtunutkaan. Mutta aina sitä jotain piristystä keksii. :-)

      Hoosianna ei tosiaan kuulosta kovin iloiselta joululaululta, ja harmillista, että joulustasi ei muodostunut paras mahdollinen. :-( Hoosiannasta tuli mieleen, että tuli taas väkisinkuunneltua joululauluja sen verran, että havahduin siihen tosiasiaan, että joululaulut ovat yleensäkin tosi ankeita ja masentavia. Pirteät ja hauskat biisit ovat harvassa!

      Ja kiitos mämmi-munavinkistä. :-D Mä jätin mämmit kokeilematta tortuissa, kun en tykkää mämmistä muutenkaan, ja sitä voisi olla muutenkin hankala saada jouluna mistään. Tai en tiedä, saattaahan jonkin kaupan pakastealtaassa ollakin mämmiä ympäri vuoden!

      Mä olen aina fanittanut ABC:tä ja varsinkin sen lihapullia ja kaalikääryleitä. Mutta sen verran takinkääntäjää minussa on, että mielipiteitään voi kyllä aina välillä tarkistaa. :-)

      Hih, joulupukkina toimi siskoni, eli koira oli tuttu pukille ja pukki koiralle (vaikka pukki olikin hieman erinäköinen kuin normaalisti), joten vaaratilanteita tai ahdistusta ei syntynyt puolin eikä toisin. <3 Ja kyllä pukin rekvisiittakin säilyi paikoillaan – mitä nyt mahassa taisi olla välillä vähän pitelemistä. ;-D

      Mekin kävimme hautausmaalla vasta joulupäivänä. Kaikkea ei tosiaan kannata ahtaa yhteen päivään, tai muuten iskee ahdistus.

      Poista
  5. Voi kiitos upeista linnankuvista ja muutenkin vanhan kotikaupungin maisemista - koskaan ei tullut käytyä linnaa kuvaamassa silloin kun siellä jouluja vietettiin... tuskin noin komeat olikaan!! Ihana Pörre.... hymyilen vieläkin leveästi sen innokkuutta... ja pukin rohkeutta.... meidän kun pelkäsi pientä chihuakin!! Joulun kuin kaiken muunkin "ajanvieton" muodostuminen juuri omanlaiseksi on parhautta!! Toivotaan että se kamerakuva jäisi tulemati... ehkä ylitys oli niin pieni ja kun vielä joulu....
    Kiitos kuluneen vuoden blogiystävyydestä, se on antanut paljon ja uuden toivossa tulevaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuntuu, että Olavinlinnan valaiseminen on ihan viime vuosien juttu (toki voin olla väärässäkin). Mutta kiva, että linna pääsee tuolla tavalla oikeuksiinsa! Tosi paljon kävi ihmisiä kuvailemassa linnaa.

      Hihii, pukki ei pelännyt Pörreä siitä syystä, että pukkina toimi Pörren ihmisäiti eli siskoni. :-) Siitä syystä pukki myös osasi niin hyvin uuteen osoitteeseen, kun asuu itse siellä. ;-D Minä olen niin koiraihminen, että ei tulisi mieleenkään pelätä koiria. Itse asiassa jos toimisin pukkina koirataloudessa, minulta saattaisivat jäädä pukin hommat toimittamatta, kun pitäisi peuhata koiran kanssa. ;-)

      Ylitys oli sen verran iso, että kyllä sieltä sakko tulee, jos on tullakseen. Äiti oli ihan tuohtunut, että kuinka ne poliisit nyt sillä lailla kyttäsivät joulun viettoon matkustavia, viattomia ihmisiä. :-) Ja itse olin toki samaa mieltä, että antaisivat ihmisten olla edes jouluna rauhassa, vaikka helpointa olisi tietysti pitää kaasujalkansa kurissa, niin ei joutuisi vastaaviin tilanteisiin.

      Olipa kauniisti sanottu, Repolainen! :-) Kiitos myös sinulle blogiystävyydestä ja tuokoon uusi vuosi sinulle paljon jännittäviä seikkailuja ja yhteistä aikaa rakkaittesi kanssa! <3

      Poista
  6. onpa ollut vauhdikasta, värikästä ja tunnelmallista!
    Erityinen <3 koiraeläimelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihan mukava joulu. Sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin paljon kaikkea kivaa.

      Kiitos. Pörre olisi varmasti iloinen saamistaan terkuista. <3

      Poista
  7. Voi Pörre oot ollu tosi kiltti, kun joka toinen lahja oli sulle! Pancho vietti ekaa jouluaan ja oli ihan tohkeissaan, kun tajusi, että saa luvan kanssa repiä oman paketin auki! Olis kyllä mielellään auttanut sen jälkeen muidenkin lahjojen availussa...
    Naureskelin, kun tuon poronenäkuvan jälkeen on heti tuo torttukuva, että tortun koristeeksiko se nenä sitten joutikin, mutta se olikin kananmuna. 🤣

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella Panchon riemun, kun tajusi, että saa ihan oikeasti repiä paketin auki! Toivottavasti lahja oli mieluinen! Ja kyllähän sitä mieluusti repisi useammankin kappaleen, kun kerran pääsi makuun. :-D

      Eihän sitä kallisarvoista nenää nyt sentään tortun päälle voi laittaa. ;-D

      Poista
  8. No voihan harmi tuota sakkoa.. Nam, Ramin herkut näyttävät kyllä hyviltä. Visulahti toi mieleen jotain kaukaisia muistoja, siellä taisi olla joku huvipuiston tapainen, jossa käytiin kun poika oli lapsi
    Oi tuota Pörren iloa kun joulupukki tuli käymään🎅
    Upeat valot Olavinlinnassa, siellä en ole koskaan käynyt.
    Hih, kuulostipa intialaisten joulunvietto riemuisalta. Hauska naamari! Hyvää uutta vuotta 2023 Satu🍾🥂🇭🇲🎉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän toi sakko harmittaa, vaikka oma vika tietty. Vielä ei ole postilaatikko kolissut, mutta eiköhän se ensi viikolla tule.

      Visulahdessa on tosiaan huvipuisto, ja aina kun näen Visulahden kyltin tai nimen jossain, mieleen pärähtää heti Visulahden mainoksen tunnuslaulu "Visulahti, Visulahti, siinä on kesäloman tahti; ota suunnaksi Visulahti". Tuo ralli on syöpynyt mieleeni niin pahasti, että pysyy siellä varmaan hamaan loppuun asti.

      Pörren joulukuu on ollut täynnä yllätyksiä: ensin oli jännittävä joulukalenteri, ja sitten tuli vielä pukkikin. :-)

      Nauratti, kun katselin videota intialaisten "joulu"juhlien tarjoiluista. Lanttulaatikoita ja kinkkuja ei pöydällä näkynyt (toki en ollut sitä odottanutkaan :-D), mutta sen sijaan siellä oli mm. iso tarjotin paistettua kanaa sekä – ylläri, ylläri – jättimäinen kulho keitettyjä kananmunia. Mikähän intialaisilla oikein on näiden kananmunien kanssa. Pitääkin kysyä ukkelilta.

      Onnellista ja kaikin puolin ihanaa alkavaa vuotta, Jael! <3

      Poista
  9. Ekaa kuvaa katsoessa ajattelin, että jaahans, Satu on näköjään vaalentanut hiukset ja nekin näyttää kovin hyvin sopivan. Vuosia sinne tai tänne, näytät mielestäni ihan samalta edelleen (ilman glöginenää :)).

    Voi, minäkin muistan sen, kuinka kirjoitit, että isäsi tunnisti ukkelin ja sanoi moi <3.

    Ja hehhee. Huvitti tuo käytävällä kuuntelu ja voin kuvitella, että sisälläolijat on myös kuunnelleet korva ulko-ovessa kiinni, että kuuluuko kuuntelijoista mitään :D

    Vuosi vetelee aikalailla viimeisiään ja jotenkin tuntuu tosi kivalta, että vaihtuu. Toivotaan, että 2023 on meille kaikille ainakin enimmäkseen hyvä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos kovasti, mutta omasta mielestäni näytin vaaleassa tukassa tosi oudolta. Tuntui, että vaaleatukkaisena naama ja tukka olivat yhtä samaa vaaleaa palloa. :-D Glöginenä löytyy joskus muuten ihan omastakin takaa. Esim. pakkasella tai jotain tosi kuumaa syödessä nenäni menee ihan punaiseksi, ja silloin tulee kummasti Rosamunda mieleen. :-)

      Iskää on tullut muisteltua paljon, kun se yksi joulu oli jotenkin niin ahdistava, ja muistot aina palaavat näihin aikoihin mieleen. Ahdistavaa oli siis se, miten nopeasti iskän kunto oli romahtanut lyhyessä ajassa. Marraskuun lopussahan hän käveli kotoa omin jaloin taksiin (ja oli ollut muutenkin siihen asti täysin omatoiminen), joka vei sairaalaan, ja sille matkalle iskä jäi. Mutta onneksi on noita kauniita muistojakin. <3

      Minua taas nauratti tuo mielikuva, kuinka oven kummallakin puolella on kuunneltu. :-D Käytävässä kuunteluhan on loppujen lopuksi aika hyödytöntä, sillä eiväthän ne äänet käytävän kautta kulkeudu muihiin asuntoihin. Meille ainakin yläkerran asunnon äänekkäämmät keskustelut kuuluvat varsin selvästi katon läpi.

      Mä olen samaa mieltä, että ihanaa, että vuosi vaihtuu! Uusi vuosi antaa aina luvan toivoa kaikenlaista. :-) Onnellista alkavaa vuotta, Annukka! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3