Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 19. helmikuuta 2022

Tikusta asiaa

Tekisi kovasti mieli kirjoitella blogiin, mutta runosuoli ei oikein taas kuki. Päätin siis käydä läpi viime aikoina ottamiani kuvia. Eiköhän kuvien tiimoilta saada jotain lätinää aikaiseksi!

Muistaakseni joskus tammikuussa tuohon Hernesaaren laituriin parkkeerasi Silja Serenade, joka ei ole liikkunut laiturista sen koommin. Syynä on – mikäs muukaan kuin – korona.

Hesarikin kirjoitti tästä "aavelaivasta keskellä Helsinkiä". 

"Vaikka laiva ei liiku minnekään pariin kuukauteen, sen on oltava jatkuvasti lähtövalmiudessa. Siksi laivalla on koko ajan myös miehistöä. Vahvuus vaihtelee 20:n ja 40:n välillä. Suurin osa miehistöstä on lomautettu tai siirretty yhtiön Turun-linjan laivalle. 

Seisokin aikana aluksella tehdään monenlaisia huoltotöitä, jotka eivät olisi liikenteessä mahdollisia. Tänään ohjelmanumerona on pääkoneen runkolaakerin vaihto. Operaatio täytyy tehdä noin kymmenen vuoden välein. Serenadella tulee ikää syksyllä 32 vuotta.

Kansimiehistön tehtävälistalla on myös ikkunoiden vaihtoa, maalaustöitä, autokannen pesua ja – vessanpönttöjen vetämistä. Vettä on kierrätettävä säännöllisesti, jotta pöpöt eivät pesiydy putkistoihin. Tekemistä riittää päälliköillekin, sillä pelkästään hanoja laivassa on kolmisentuhatta."

Olisi kiva, jos laiva pääsisi liikennöimään ja toimimaan siinä tehtävässä, johon se on tarkoitettu, mutta ihan mukava sitä on katsella tuossakin. Laiva nimittäin loistaa valaistuna eri iltoina eri tavoin.

Tuo kirkas piste aamutaivaalla on Venus.

Muistan kun pohdin Jätkäsaareen muuttamisen jälkeen, kun minun piti juosta parvekkeelle kuvaamaan jokainen merellä kulkenut paatti, että näinköhän laivoihin tottuu ja valokuvausinto laantuu ennen pitkää. Niin siinä on juuri käynyt, ja tosi harvoin jaksan enää kaivaa kameraa esiin, vaikka merellä liikkuisi mitä. 

Nyt tuli kumminkin tehtyä poikkeus, kun aamutaivas oli niin dramaattinen.

Seuraavaan kuvaan liittyy pitkä tarina.

Viime talvena saimme ilmoituksen, että kaikissa talomme asunnoissa suoritettaisiin tilakohtaiset lämpötilamittaukset. Kaikkien pattereiden termostaatit irrotettaisiin ja lämpöjen annettaisiin tasaantua. Sitten lämpötiloja käytäisiin mittailemassa ja pattereita säätämässä, ja kun toimenpiteet olisi saatu suoritettua, termostaatit tultaisiin kiinnittämään takaisin. Hommaan menisi kaksi viikkoa, ja käyntejä jokaisessa huoneistossa kertyisi 3–5 kappaletta. Kiva, kiva. (Inhoan sitä, jos kotona joutuu olemaan koko ajan valppaana siltä varalta, että joku ukko pöllähtää ovesta sisään.)

No. Homma jäi kuitenkin tekemättä, sillä ulkona oli liian lämmin, jotta mittaukset olisi voitu suorittaa. Tänä talvena siis uusi yritys! Tammikuussa tuli taas ilmoitus, että homma tehtäisiin viikoilla 4 ja 5. Työt pääsivät alulle tosin viikon myöhässä, sillä ulkona oli taas liian lämmin. Termostaatit käytiin irrottamassa, ja sitten jäimme odottamaan homman etenemistä. Mutta kuinka ollakaan, pakkaset loppuivat taas. Sisälämpötilatkin lähentelivät termostaattien poiston takia kahtakymmentäviittä astetta, mikä on minusta aivan liian kuuma. Mutta ukkeli nautti: kerrankin ei tarvinnut palella! Kului reilut kaksi viikkoa, ja ulkolämpötilat pyörivät aina vain nollan tuntumassa. Kun tulin torstaina kotiin, huomasin, että termostaatit oli käyty kiinnittämässä vähin äänin takaisin. Homma jäi siis tänäkin vuonna tekemättä, vaikka alkuun jo päästiinkin. Toivottavasti tämä pelleily ei jatku taas ensi talvena, koska minulta saattaa palaa käämit. 

Pyykitkin pöllitään pyykkituvasta. Tällaista se elämä täällä Helsingissä on.

Onneksi olkoon, jos olet tämän auton omistaja.

Ravintolassakin tuli käväistyä taas pitkähkön tauon jälkeen. 

Olipas kiva saada vetää päälle jotakin muuta kuin lököttävät kotivaatteet.

Päädyimme ukkelin toivomuksesta vanhaan tuttuun Raguun, ja valitsimme neljän ruokalajin yllätysmenut viineineen. Ruoka oli ihan jees, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuvaa.

Pääruoaksi oli possunniskaa.

Lautasella ollut kukkakaali kirvoitti keskustelun kukkakaalista ja parsakaalista. Ukkeli rupesi nimittäin miettimään, että miksiköhän kukkakaalin laatu on Intiassa aina niin surkea. Kukkakaali pitää liottaa siellä ennen valmistusta suolalla tai etikalla höystetyssä vedessä, jotta mahdolliset ötökät tulevat ulos. Suomessa ei onneksi ole tällaista ongelmaa! Parsakaalin kanssa minulle on sen sijaan käynyt Suomessakin köpelösti, sillä kaksi kertaa parsakaalista on möngerrellyt ulos vihreä lihava mato! Ukkeli ei suostunut uskomaan tätä, mutta näin on tosiaankin käynyt. Kummankin kerran jälkeen minun parsakaalin ostamis- ja syömishaluni katosivat useammaksi vuodeksi.  

Lumenpudotusta Ludviginkadulla.

Tällä viikolla etsiskelin kaupasta syntymäpäiväkorttia, ja olin vähän pöyristynyt siitä, millaisia kortteja kaupoissa oikein myydään. Minulla on omasta mielestäni aika hyvä huumorintaju, mutta jotkin kortit olivat sellaisia, että meikäläiselläkin saattaisi mennä herne nenään, jos saisin semmoisen. 

Kuka ostaa tällaisen kortin jollekulle?

Mitä vit....

Synttärikortti kuitenkin löytyi, ja kävin juhlistamassa ystäväni synttäreitä. Ystäväni oli loihtunut sellaisen tortillapöydän (ja muutkin herkut!), että enpä ole ennen niin upeaa tortillakattausta nähnyt.

Kuva julkaistu luvalla. 😘

Kissaystävien touhuja piti myös ihmetellä. 

Mitä sulla siinä on? Anna kun mäkin lipaisen.

Nyt kun kerran rupesin puhumaan ruoasta, niin puhunpa vielä vähän lisää. Viime viikonloppuna eksyimme Naughty Brgr:iin, ja koska nälkäni oli äitynyt valtavaksi, valitsin listalta suurimmalta vaikuttavan hampurilaisen, jossa oli pihvin lisäksi mm. chorizoa, paistettua kananmunaa ja papitas-perunoita.  

Onhan tässä tätä tavaraa. 😆

Samaisena päivänä olimme päätyneet jotenkin Hiekkaharjuun Vantaalle ihmettelemään vesitornia, joka oli ehkä kaunein näkemäni vesitorni.

Vieressä nökötti vielä vanha vesitorni, joka odottaa purkamistaan. 

Kiinalaista uuttavuottakin juhlittiin taas, ja alkoi tiikerin vuosi. Annantalon eteen Annankadulle oli taiteiltu hieno tiikeriä esittävä jääveistos. 

Kun kuukkeloin, mikä minä olen kiinalaisessa horoskoopissa, kävi ilmi, että olen tiikeri. Haa, alkoi meikäläisen vuosi!

Jouluna oli ollut siskon kanssa puhetta rakkauden kielistä, ja olin epäillyt, että minun kieleni saattaisi olla sanojen kieli. Ajatus rakkauden viidestä kielestä perustuu kirjailija ja pariterapeutti Gary Chapmanin teoriaan, jonka mukaan jokaisella on ainakin yksi rakkauden pääkieli, joka on itselle luontevin tapa ilmaista ja vastaanottaa rakkautta. Nuo kielet ovat sanojen kieli, tekojen kieli, lahjojen kieli, laatuajan kieli ja kosketuksen kieli. 

Kieliteoria unohtui, kunnes törmäsin siihen taas Therapy in a Nutshell -kanavan videossa. Tein testin, jonka tulos kertoo oman rakkauden kielen, ja tulos oli sellainen kuin olin arvellutkin: sanojen kieli tuli ykkössijalle ja kosketuksen kieli viimeiseksi. 

En minä kosketustakaan mitenkään karta, mutta jos pitää valita kahden väliltä (kuten kyselyssä piti), kosketus jää yleensä auttamatta kakkoseksi. En kuulu niihin ihmisiin, jotka tykkäävät istua sohvalla kylki kyljessä, kävellä käsi kädessä tai nukkua lusikassa. Liiallinen fyysinen läheisyys ahdistaa!

Sanojen kielen ykkössija on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättäväkin asia. Olen ollut aina tosi huono lukemaan mitään signaaleja tai tekemään tulkintoja toisen käyttäytymisestä tai eleistä, mikä johtuu varmasti itsearvostuksen puutteesta. Onnistun aina löytämään toisen käyttäytymiselle jonkin muun selityksen kuin rakkauden tai välittämisen, koska en sisimmässäni kai usko olevani rakastamisen arvoinen. Minulle pitää sanoa asiat suoraan, sillä sanat ovat helppoja: niitä ei voi tulkita väärin. Toki sanat ovat myös vaarallisia, koska toinenhan voi puhua vaikka mitä paskaa, ja meikäläinen uskoo.

Houkuttelin ukkeliakin tekemään testin, mutta hän ei suostunut, koska ei kuulemma osaa englantia riittävän hyvin! Hyvä etten haljennut naurusta, kun kuulin ukkelin syyn. Tyypin toinen äidinkieli on englanti, mutta nyt hän ei yhtäkkiä osaakaan englantia edes sen verran, että pystyisi tekemään lyhyen testin! Vai onkohan se se rakkauden englanti, joka ukkelilla on ruosteessa... 😜

Tilasin yhden paketin ja melkein jouduin hakemaan sen Jätkäsaaren Agora-pakettiautomaatista. 

Jätkäsaareen viime vuonna tullut Agora-automaatti on ensimmäinen Suomessa käyttöön otettu älykäs automaatti, joka toimii samalla myös esimerkiksi mainospaikkana, ilmanlaadunmittauspisteenä ja 5G-tukiasemana. Clear Channelin mukaan ulos sijoitettu 24/7 auki oleva automaatti mahdollistaa pakettien lähettämisen ja vastaanottamisen kätevästi ja hygieenisesti, ja myös lääke- ja ruokatilausten noutaminen on mahdollista automaatin lämpötilan kontrolloimisen vuoksi. 

Sprechen Sie Deutsch?
Kun pakettini noutopaikaksi valikoitui Agora, alkoikin hermoilu, onnistuisinko saamaan paketin automaatista ulos huomiota herättämättä. Olisi hirveän noloa sählätä tuossa kadulla kaiken kansan edessä! Onneksi pakettini ei mennytkään Agoraan, vaan se oli ohjattu lähimpään vapaaseen automaattiin, turvallisesti R-Kioskille. Helpotuksen huokaus!

Tämä herra kulki kauppakeskuksessa kännykkä korvalla, etteivät olumppialaiset vain mene ohi korvien. (Tunnustus: mulla on joskus pyörinyt kännykässä Big Brotherin 24/7 Prismassa ollessani.)

Päätetäänpä tämä postaus yhtä arvokkaasti kuin se alkoikin eli Alkoon. Etsimme taannoin yhdelle ukkelin kaverille tiettyä viskilaatua Ruoholahden Alkosta, mutta Ruoholahden viskivalikoimat olivat kehnonlaiset. Myyjä neuvoi meitä menemään Arkadian Alkoon, joka on kuulemma Suomen suurin Alko. 

Viinikellari (josta tuskin löytyy kahdeksan euron kyykkyviinejä).

Juomia on kahdessa kerroksessa (hissikin löytyy), ja valikoimat ovat ihan mahtavat. Olemme asioineet Alkossa pari kertaa sen jälkeenkin, ja kauppa on aina yhtä suuri elämys. Kaikenlaisesta sitä ihminen kiksejä saakin. 

Tästä mukaan perjantaipullo, josta riittää vielä lauantaillekin. Juomista on 18 litran verran, ja hintaakin on vain vähän yli 2000 euroa.

Lisäsinpä tähän loppuun vielä tämän illan värit.

Heippa taas! 

😘

32 kommenttia:

  1. Jessus mikä Alko! Itse kävin viimeksi täällä kauppahallin tosi pienessä Alkossa, kun piti ostaa glögiä. Siinä ei melkein mahdu edes pyörähtämään ja valikoimista löytyy vain jotkut ihan suosituimmat juomat. Aika kalliita näkyivät nuo olevan nuo perjantaipullot!
    Alkoi ihan puistattaa, kun näin tuon pakettiautomaatin. Minusta tämä on tosi rasittavaa, kun meillä ei ole enää postia, vaan postit ovat jossakin kauppojen nurkissa ja sitten noita automaatteja. En tiedä enää, että miten paketin voi halvimmalla lähettää tms. Ja olen joutunut hakemaan mulle tulleita paketteja naapurikunnan alueelta tai sitten kahden bussin päästä, vaikka lähimmät automaatit ovat alle kilometrin säteellä. Tästä olen oppinut, että minulle tulevat paketit kannattaa lähettää työpaikalle!

    Mutta nyt alan juomaan teetä, enkä mitään perjantaipullon pohjia! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Alko on oikeasti ihan mieletön paikka. Listaisin sen ehdottomasti yhdeksi Helsingin tärkeimmistä turistinähtävyyksistä. ;-D

      Mä tuskailen myös pakettien lähettämisen ja vastaanottamisen kanssa, kun noita lähettifirmojakin on nykyään ihan uskomaton määrä, ja kaikilla on vähän eri systeemit. Ja Postin palvelujen kutistuminen suorastaan raivostuttaa... Jos erehtyy viemään paketin ihan omatoimisesti postiin (eikä automaattiin), alkaa heti ripitys siitä, kuinka paketti kannattaa lähettää automaatin kautta ja kuinka helppoa se on. Tulee ihan rikollinen olo, jos joskus haluaa saada palvelua.

      Hihii, mukavia teenjuonteja sinulle! Ei täälläkään ole mitään perjantaipullon jämiä, vaan ihan kuivin suin tässä sohvalla makoilen. :-D Mä muuten ihmettelin tuota 18 litran pulloa, että miten siitä pystyy edes kaatamaan. Johan se varmasti painaakin aika paljon!

      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  2. Moro!
    Mulla on ensi viikolla syntymäpäivä enkä toivo saavani kumpaakaan korttia, hyh! ;)
    Nuo laivakuvat ovat hienoja!
    Reilut neljä tuntia aikaa ISOON matsiin!!!! 👍 Arvaa onko herätys laitettu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, no sittenhän toivottelen sinulle hyvää syntymäpäivää jo etukäteen! Vai tuottiko etukäteen onnittelu huonoa onnea... Mutta joo, ei mullekaan noita kortteja kiitos!

      Mä en ole katsellut olympialaisia yhtään, enkä laittanut tänäkään aamuna herätystä pelin takia. Tuskin olisin pystynyt edes katsomaan peliä alusta loppuun, kun olisin hermoillut lliikaa. Loppuminuutit pyörivät kyllä tuossa taustalla, kunhan ensin löysin, miltä kanavalta peli edes tuli! Hyvä Suomi! Ukkelikin heräsi silleen, että kerkesi näkemään pelin viimeiset 16 sekuntia. :-D Hyvä ajoitus!

      Poista
  3. Hienoja laiva-/maisemakuvia ja söpöjä kissoja!

    On tosiaan hurjan ällöä, kun tietää, että erilaisia työmiehiä on tulossa omaan asuntoon lavealla aikahaarukalla; meillä oli edellisessä asunnossa kerran jokin viemärienpainemittaus, jota varten asukkaan piti peittää lavuaarien viemärit sanomalehdellä ja kattilallisella vettä. Lähdin vanhempien luokse yöksi, jotta ei tarvitsisi olla päivystämässä työmiesten takia, jotka tulisivat yleisavaimella sisään.

    Kun palasin kotiin, painemittaukset oli tehty, ja tämän toimenpiteen jälkeen keittiöni putket oli jätetty vuotaviksi! Jouduin siis itse avaamaan ne uudelleen ja laittamaan tiivisteet kunnolla. Aivan kuin työmiesten tulo ei olisi jo itsessään ollut riittävän ikävää, ei, vaan piti sitten vielä tuhota aiemmin toimineet systeemit… huh! Täältä siis todella löytyy myötätuntoa omaan tilanteeseesi; toivottavasti moinen riesa saataisiin tavalla tai toisella vihdoin päättymään! <3

    Oma rakkauden kieleni on juurikin fyysinen kosketus, joka on myös yleisimpiä miesten rakkauden kieliä (myös oman mieheni). Meillä onkin hurjasti läheisyyttä, mitä molemmat myös aina kaipaavat.

    Nuo luokittelut ovat siitä hyödyllisiä, että niistä voi löytyä syy siihen, miksi mahdollisesti tuntee itsensä puolisonsa hyljeksimäksi; jos esim. oma pääkieli on fyysinen kosketus, joka puolestaan on toiselle vähiten tärkeää, toinen ei saa kaipaamaansa läheisyyttä ja toinen taas tuntee itsensä lähennellyksi ja toisen lääppimäksi (koska on tavallista, että ihminen myös osoittaa rakkautta toiselle omalla pääkielellään = ”tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän” eli halaile ja koskettele paljon, mikä on fiasko, jos toinen ei kaipaa niitä juuri lainkaan).

    Kiinnostavaa oli lukea sinun kielistäsi, aihe on minustakin kiehtova! Ehkä olet sitä paitsi jo petrannut tuossa, että uskot muiden välittävän ja rakastavan sinua, kun miettii esim. viimeisintä Intian-matkaasi anoppeineen ja kaikkia ihania läheisiäsi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Kissat olivat kyllä tosi söpöjä. Olivat vain niin nopeita liikkeissään, että niitä oli vaikea vangita kuvaan!

      Jos on työmiesten odottelu syvältä, niin tuo on kyllä vielä veemäisempää, että joutuu korjailemaan vielä työmiesten jälkiäkin. Törkeää suorastaan! Onneksi olet kuitenkin kätevä käsistäsi ja sait korjattua putket itse. :-) Minulta ei olisi onnistunut!

      Eniten minua ärsyttää noissa työmiehissä se, kun ei voi yhtään tietää, milloin he tulevat ja mitä itse on silloin tekemässä. Kaikkein ärsyttävintä olisi, jos olisin juuri jumppailemassa pää punaisena ja hikeä valuvana, ja sitten ukkojen pitäisi päästä mittaamaan lämpötiloja juuri siitä huoneesta, jossa ährään. :-D Itseni tuntien voi olla, että kohteliaat käytöstavat saattaisivat siinä tilanteessa unohtua...

      Oho, mä en tiennytkään, että kosketuksen kieli on miesten yleisin rakkauden kieli. Hyvä, että teillä osuu miehesi kanssa rakkauden kielet yksiin! <3 Tuon takia olisin juuri halunnutkin, että ukkeli tekee testin, koska mulla on vahva epäilys siitä, että meidän kielemme menevät ristiin. Epäilen, että ukkelin kielikin saattaisi olla kosketuksen kieli, tai sitten laatuaika. Olisi kiva ymmärtää ukkelia vähän paremmin, jotta voisin itsekin ehkä toimia hieman eri lailla. Ehkä saan ukkelin vielä pakotettua tekemään testin – jos hän vaikka löytäisi sen kadonneen englannin kielen taitonsa. ;-D

      Parannusta on tosiaan tapahtunut vuosien mittaan, ja nykyään pystyn jotenkin uskomaankin sen, että joku oikeasti välittää minusta. Mutta tie on ollut pitkä ja kivinen, ja vain aika on oikeastaan pystynyt todistamaan sen, kun ukkelikin on pysynyt vierelläni kaikki nämä vuodet, vaikka olen käyttäytynytkin välillä ihan kaameasti. Mutta silti aivan liian usein yllätän itseni edelleen ajattelemasta, että olen jollakin lailla vääränlainen ja että minun pitäisi olla enemmän sitä tai tätä, jotta olisin hyväksytty ihmisten mielissä. Mutta parannusta on kuitenkin tapahtunut, huimastikin, ja ehkä on parempi keskittyä siihen. :-)

      Poista
  4. Voi Silja Serenadea, toivottavasti hieno laiva pian taas pääsee liikennöimään. Aikamoinen sirkus tosiaankin tuon termostaatin kansss. Minähän en tykkää liian lämpimästä huonelömpötilasta, ja kun vielä asuin Helsingissä, suljin termostaatit. Ha ha hauskat synttärikortit🤣Hyvät herkut ystäväsi luona ja suloiset kisut🐱Mielenkiintoista tuo rakkauden kieli, ehkä teen tuin testin. Oletan että oma kieleni on kosketuksen kieli. Kaunista sunnuntaita Satu❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin surettaa katsella Serenadea tuossa laiturissa aina vain. Toivottavasti laiva pääsee taas pian liikennöimään ja saa käytävilleen paljon iloisia risteilymatkustajia!

      Normaalisti meillä on vähän päälle 22 astetta, ja minusta se on aika hyvä lämpötila, vaikka suosituslämpötilat taitavat olla vielä tuotakin alhaisemmat. Mutta tuossa 25 asteen lämpötiloissa jouduin pitämään välillä ovia tai ikkunoita auki, kun oli niin kuuma, ja mietin, että tämä tuskin oli lämpötilamittausten tarkoitus. Minäkin saattaisin sulkea termostaatit, mutta sitten ukkelilla olisi taas liian kylmä, joten tämä on ihan hyvä kompromissi.

      Mielenkiintoista huomata, että monella kosketuksen kieli tuntuu omimmalta. Kyllä me ihmiset ollaan erilaisia! Muistan kun joku poikaystävä halusi joskus aikoinaan kulkea käsi kädessä, miten vaivaannuttavaa se minusta oli. :-D

      Ystävän herkkupöytä oli vertaansa vailla, ja oikein harmitti, kun vatsaan mahtui vain rajallinen määrä. ;-D

      Kaunista sunnutaita sinullekin, Jael! <3

      Poista
  5. Kiva mekko sulla, ja väri on kans upea.
    Sanat on kans mun rakkauden kieli, muaki ahdistaa liika "roikkuminen" toisessa. Mutta lahjat on mun suurin rakkauden kieli, ei pelkästään vastaan otto vaan myös lahjojen antaminen :-)
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulrika! Vihreä on mun lemppariväri – tai siis yksi monista lempiväreistä. :-)

      Hauska kuulla, että sinäkään et tykkää liiasta läheisyydestä. Roikkuminen on just hyvä sana kuvaamaan sitä tunnetta, joka mullekin siitä tulee. Ja nukkuminen ihan toisessa kiinni on kaikkein pahinta, koska tarvitsen nukkuakseni oman tilan ja rauhan. Tosin vaikea mun olisi toisessa kiinni nukkuakaan, kun nukun vatsallani ihme x-asennossa. :-D Ei ole ihme, jos tulee selkä kipeäksi...

      Poista
  6. Kääk mitä kortteja... Mutta aika hauska, että synttäriruokakuvassa oikealla oleva ruskea lautanen löytyy meidänkin kaapista enkä uskonut ikinä näkeväni sitä kellään muulla.
    Mä luulin mun rakkauden kielen olevan ehdottomasti kosketuksen kieli. Mä olen se kylkinysvääjä, joka kiehnää vieressä kuin kissa tai koira. Vaan testi jätti kosketuksen viimeiseksi ja ykkösenä oli laatuajan kieli. No kyllä sekin on mulle tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sattuma, että sinulta ja ystävältäni löytyy samanlainen lautanen! :-)

      Hih, kylkinysvääjä. En tiedä, miten luotettava tuo testi on, mutta kyllä se varmaan ainakin jotain osviittaa antaa. Jännä juttu kyllä, että sinun tuloksesi poikkesi noin paljon siitä, mitä olit itse ajatellut.

      Poista
  7. Olisin läettänyt serkulleni Hämeenlinnaan jouluksi Mon Chéri konveteja, kun niitä siellä saa vain alkosta. Muistui sitten mieleeni, että vanha ihminen olisi joutunut etsimään niitä ties mistä ympäri kaupunkia, kun Suomessa näyttää olevan noin vaikeaa pakettien kulku. Lähetin joulukortin. Ainakin kortti menee kotiin asti, vaikka viiveellä. Hänen lähettämäsnsä kortti tuli joulun jälkeen leimaamattoman.Ties missä oli seilaillut. Hämeenlinnaan menee kai kirje ulkomailta nopeammin kuin naapuripitäjästä.
    Annoin Mon Chérit jollekin muulle. Niitä saa Saksassa ruokakaupasta. Alkoa ei edes ole saati jättialkoa ja 18 litran samppanjapulloja. Ei aina tarvitse olla smppnjaa. Sektit ja proseccot kelpaavat.
    Paketit tuodaan kotiovelle kerrostaloiinkin ellei nimen omaan ilmoita haluavansa pakettia muualle.Voi ilmoittaa myös, että tuodaan määräaikaan, jos ei ole kotona.
    Ovatpa suomalaiset sinisilmäisiä, kun remonttireskat päästetään kotiin ylesiavaimella. Suomalaiset ovat toisaalta hyvin epäluuloisia, kun kaikialla on ovikoodit.
    Meillä on vain ovipuhelimet, enkä päästä tuntemattomia taloon. Varkaat eivät koskaan ilmoita nimiään ja asiaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postin kulku on arvaamatonta! Sen olen todennut itsekin monta kertaa. Kaiken huippu oli se, kun yhteen aikaan kaikki kummitytöille lähetetyt synttäritervehdykset katosivat matkalla, ja joissakin tervehdyksissä oli rahaakin (juu tiedän, että rahaa ei koskaan saisi lähettää kirjeessä, mutta silti). Sitten selvisi, että pelihimoinen postimies oli pöllinyt Savonlinnassa ihmisten rahalähetyksiä, mutta onneksi tyyppi jäi lopulta kiinni.

      Mihinpä siellä Saksassa Alkoa periaatteessa tarvittaisiinkaan, kun alkoholit saa ruokakaupasta, joten kaikki ostokset onnistuvat samalla reissulla. Siinä on varmasti puolensa – niin hyvät kuin huonotkin.

      Jäin miettimään tuota remonttireiskojen yleisavaimella asunnoissa käymistä. En oikein ymmärrä, miten tämmöinenkin monta käyntiä vaativa ja pari viikkoa kestävä projekti onnistuisi muuten kuin yleisavaimella. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että työmiesten pitäisi sopia joka ikisestä käynnistä kaikkien asukkaiden kanssa erikseen, kun työt pitäisi vielä tehdä päiväsaikaan, jolloin useimmat ovat töissä (paitsi ehkä nyt korona-aikaan moni saattaisi olla kotonakin). Miten siellä teillä päin tämmöiset projektit hoidetaan?

      Poista
    2. Talot rakennetaan ja työt organisoidaan varmaan eri tavalla. Ihmettelen, miten Suomessa kerrostalot rakennetaan, kun ihmisten pitää muuttaa kodistaan pois moneksi kuukaudeksi putki- ja kylpyhuomeremontin takia. En ole sellaisesta Saksassa lukenut. Meillä jokainen osakkeen omistaja modernisoi itse omat kypyhuoneensa ja sopii ajat remonttimiesten kanssa. Naapureille tulee korkeintaan meluhäirö työaikaan ja remonittimiehet suojaavat portaat ja hissin matolla, ettei tule likaa. Joskus pitää katkaista muutamaksi tunniksi veden tulo kellarista, tai lämpimän vede tulossa on häiriö. Vesi laskutetaan käytön mukaan.
      Meillä jokaisella on joka lämpöpatterissa mittari. Jokainen säätää huoneenlämpönsä miten haluaa ja maksaa sen, mitä mittari näyttää.
      Mittarien lukija käy kerran vuodessa ja ilmoittaa tulostaan. Saman tien kontrolloidaan palohälyttäjien toimivuus. Uuden ajan voin sopia mittarien lukijan kanssa, jos itse en ole kotona. Lasku tulee kerran vuodessa sen mukaan, mitä olen käyttänyt. Asuntokohtaiset vesimittarit vaihdetaan näköjään määrävuosin koko talossa, eikä minun neljän mittarini vaihto montaa minuuttia kestä: välihana kiinni, mittari irti, uusi paikalleen ja hana auki. Vielä nopeammin käy lämpöpattereihin kiinnitetty mittarien vaihto.
      Vuokrataloista en tiedä. Vuokrasuojalaki määrittelee vuoralaisten oikeudet.

      Poista
    3. Kiitos vastauksestasi! Kommentistasi tuli mieleen, että meidän edellisessä talossa (jossa oli pelkästään omistusasuntoja) ei kyllä tehty tällaisia tarkastuksia. Tämä meidän nykyinen talohan on vuokratalo, ja toiminta tuntuu olevan aika erilaista kuin edellisessä. Talo on (tai sen pitäisi olla) savuton, ja jokin aika sitten vuokranantajan toimesta tehtiin kaikissa asunnoissa ilmanvaihtohormien ja asuntojen tarkastukset, kun jostakin oli kulkeutunut tupakansavua jonkun asuntoon, ja heräsi epäilys, että joku tupakoi sisällä...

      Kylppäriremontti tehtiin edellisessä talossamme kaikkiin asuntoihin, kun taloyhtiö niin päätti, mutta saimme sentään itse vaikuttaa siihen, millaiset pintamateriaalit ja kalusteet halusimme kylppäriin.

      Tuo on kyllä ihan loistava juttu, että patterien lämpötilan voi itse säätää juuri niin kylmäksi tai kuumaksi kuin haluaa. En ymmärrä, mitä virkaa termostaateilla täällä edes on, kun ei niiden kääntämisellä ole hirveästi mitään vaikutusta, kun sisälämpötila pyritään pitämään koko talossa samana. Koska jokainen kuitenkin maksaa itse sähkönsä, en ymmärrä, miksi ihmiset eivät voisi itse myös päättää, minkä lämpöisessä asunnossa haluavat olla.

      Suomen putkiremontit on kyllä tosi outo juttu. En tiedä, koskeeko putkiremontit ja niiden aiheuttamat evakot vain vanhoja taloja, ja onko uudemmat talot rakennettu sillä tavalla, että mitään putkiremontteja ei tarvita, vai pitääkö uusissakin taloissa tehdä ennen pitkää putkiremontti.

      Poista
    4. Ihan mielenkiintoista lätinää ja aina tulee jotain uutta.
      Kyllähän pattereiden termostaateilla kuuluu voida säätää lämpötila ihan huonekohtaisesti (jotkut tykkäävät viileistä makkareista), mutta teidän talosta puuttuu vielä juuri tuo koelämmitys, joka voidaan tehdä vain lämmityskaudella kylmään aikaan. Sillä tasataan lämpimän veden kirto koko taloon minkä jälkeen voi itse säätää asuntonsa lämpötilan. Lämmityskulut ovat vuokrassa tai yhtiövastikkeessa - kai yleisimmin.
      Saksassa on jokaisessa patterissa oma kulutusmittari ja maksat kulutuksen mukaan, kuten Katriina selitti. Alaovessa on lappu, jossa ilmoitetaan lukijan tulosta ja toivotaan, että asukas antaa naapurille avaimen, jos ei itse ole paikalla. Erillinen sopiminenkin varmaan käy. Vesimittarit, kylmä ja kuuma, käydään lukemassa myäs kerren vuodessa ja maksat kulutuksesi mukaan. Sähkömittarit oli kerrostalon kellarissa.
      Ranskassa on usein asuntokohtainen kaasukeskuslämmitys eli patterien lämmin vesi sekä kuuma käyttövesi kiertää asunnossa olevan kaasulämmittimen kautta ja maksat kaiken kuuman veden lämmittämisen kaasulaskun mukaan. Kaasupytty käydään huoltamassa kerran vuodessa, mikä edellyttää kotona oloa (ehkä puoli päivää). Vesi- ja kaasumittarit ovat porraskäytävässä. Sähkömittari käytiin aluksi lukemassa asunnossa (edellyttäen päivystystä), kunnes siirryttiin etälukuun. Näin meillä, muitankin käytänteitä varmaan on.
      Yleisavainkäytäntöä ei taida Keski-Euroopassa ollakaan. Suomalaiset ovat (vielä) vain niin luottavaisia. Itse asensin Suomen asuntoon varmuusketjun jottei kuka tahansa lampsi sisään koska tahansa, ainakaan kuulematta.
      Jos Alko on ruokamarketin yhteydessä, niin se riittää kyllä mun tarpeisiin. Syrjäseuduilla tilanne on tietysti hankalampi.
      Monissa Saksan ruokakaupoissa väkevät siirrettiin lukollisiin lasikaappeihin kohta vuoden 2015 jälkeen, kun näiden tuotteiden varkaudet lisääntyivät haitallisiin mittoihin. Ei juurikaan huvittanut enää metsästää myyjää availemaan "viinakaappia". Ehkä tilanne on jo hieman rauhoittunut. paskeriville

      Poista
    5. Kiitos paljon kommentistasi, Paskeriville! Oli tosi kiinnostavaa lukea, miten nämä asiat muualla hoidetaan. Kiva että jaksoit selittää! :-)

      Kävin äsken tihrustamassa alakerran ilmoitustaulua, jossa muistin olevan jonkin lämmitysaiheisen lapun. Siellä oli kysymyksiä ja vastauksia koskien asuntojen lämpötilaa, ja kysymykseen ”mielestäni 20 astetta on liian vähän; voisiko kotini lämpötilaa nostaa?” vastattiin seuraavasti: "Kaikki suhtautuvat lämpötilaan yksilöllisesti, jolloin toisen mielestä ihanteellinen lämpötila tuntuu toisen mielestä liian viileältä. Kaikissa SATOkodeissa lämpötila pyritään pitämään noin 20–21 asteessa, joka on terveellinen ja energiatehokas sisälämpötila. Lämpötilaa ei voi nostaa tai laskea tämän suosituslämpötilan yli tai alle."

      Eli voi siis olla, että kyse on juuri tuosta koelämmityksestä, kuten sanoit, mutta tuosta ilmoitustaulun lapusta saa sellaisen käsityksen, että lämpötila pyritään pitämään jatkossakin tietyissä lukemissa, eikä sitä voi itse säätää.

      Nyt kun rupesin miettimään tuota yleisavainkäytäntöä, niin enpä muista törmänneeni siihen muuallakaan maailmassa, siis niissä paikoissa, joissa olen asustellut. Intiassa nyt varsinkaan! Kukaan vähänkään järkevä ihminen ei päästä siellä jotain remppareiskaa omin lupineen sisään, vaan jonkun pitää olla avaamassa ovi tyypille ja vielä vahtimassa, mitä reiska puuhailee (vai vetääkö vain lonkkaa). Olisi mielenkiintoista tietää, loppuuko yleisavainkäytäntö Suomessakin joskus, ja jos, niin milloin.

      Täälläkin kalliimmat alkoholit ovat muuten lukkojen takana kaapeissa, ainakin tuolla Arkadian Alkossa, ja jos kaapista haluaa jotain, niin myyjä on löydettävä paikalle. Onneksi Alkon myyjät ovat yleensä erittäin avuliaita (joskus liiankin :-D).

      Poista
  8. Hyvännäköistä ruokaa kuvissa. Ehkä pitäisi itsekin uskaltautua taas ulos syömään, kun ei tämä kotona kokkailu yhdelle ihmiselle ikinä innosta ja tulee sitten syötyä ihan mitä sattuu. Kyllähän nyt yhdellä ravintolakäynnillä voisi korvata parin viikon paahtoleipää ja appelsiineja -ruokavalion?

    Piti itsekin tehdä tuo testi ja lopputulos oli oletuksen mukainen, ensimmäisenä palvelukset ja jaetulla viimeisellä sijalla sanallinen. Ihmisethän nyt tuppaavat kai päästämään suustaan yleensä juuri sitä, mitä toinen haluaakin kuulla? Ehkä tämä on se syy, miksi en ole kolmeen otteeseen onnistunut suhteessa ihmiseen, jonka rakkauskieli on ollut pääasiassa sanallinen.

    Itselläkin oli viime talvena termostaattiongelmia (termostaatti oli totaalisen toimimaton ja patteri alkoi vielä tiputtamaan vettä). Vuokranantajani tuli ihmettelemään ja korjamaan sitä yleens suuremmin ilmoittelematta, hyvä jos muisti koputtaa ennen kuin avasi oven. Vain Lappi-jutut ilmeisesti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdelle ihmiselle kokkailu voi olla kyllä aika haastavaa ja epämotivoivaa. Silloin kun ukkeli on pidempään poissa, mulla on tapana tehdä hehtaarisatsi ruokaa ja syödä sitä samaa monta päivää. ”Bravuureihini” kuuluvat mm. makaronilaatikko ja lohilaatikko, joista riittää kolmeksi tai neljäksi päiväksi. :-D Mutta kyllähän ravintolasafka (ainakin välillä) kotiruoan voittaa.

      Mun kohdalle ei kai ole osunut sanallisia tyyppejä, kun en osaa oikein sanoa mitään tuohon, puhuvatko ihmiset yleensä niitä asioita, joita toinen haluaa kuulla. Itse en ainakaan tee niin, vaan jos jotain sanon, niin kyllä myös tarkoitan sitä. Mutta varmasti on sellaisiakin ihmisiä, jotka käyttävät sanoja omien tarkoitusperiensä toteuttamiseen.

      Kääk, mä säikähtäisin kuoliaaksi, jos vuokranantaja pöllähtäisi sisään tuosta vain. Mutta eri puolilla Suomea toimitaan tosiaan varmasti eri tavoin, ja maalla on eri säännöt ja tavat kuin kaupungissa.

      Poista
  9. Kerrassaan upeita kuvia nuo merikuvat, joissa näkyy laiva tai sen silhuetti!

    Mutta voi kunpa et olis kertonut parskaalin madoista. Kääk! Parsakaali on mun herkkua ja olen monesti miettinyt, ettö jos pitäisi valita yksi ja ainoa ruoka-aine, jota syö lopun elämäänsä tai ainakin pitkään, se olisi nimenomaan parsakaali, mutta ehkä joudun nyt miettimään jotain muuta tilalle :D.

    Olen kiinalaisessa horoskoopissa käärme, joka on toinen niistä asioista (siis se käärme), joita ukkosen lisäksi pelkään ihan hulluna. Ja ainakin äsken lukemani kuvaus käärmeestä oli suurimmalta osin ihan täyttä potaskaa omalla kohdallani. Paitsi toki se, että käärme on syvällinen ja viisas ja puhuu vähän mutta asiaa. Tämän toki haluan uskoa niinkuin aina kaiken, minkä itse saa valikoida horoskoopeista muutenkin :).

    Ja pakkohan se oli tuo testikin tehdä, vaikka tiesin, että mullekin tulee tuo sanallisuus ykköseksi. Ukkeli olisi varmaan ollut koskettajatyyppiä. Voin kertoa sen ihan ilman testiäkin. (Ja tein jonkun suomenkielisen version, mistä ei tullut noita muita prosentteja näkyviin).

    Ja koska olen kova laskemaan kaikenlaista (pakkomielle), pakkohan se oli heti laskea, montako tavallista pulloa tuo 18 litraa on ja mitä 0,72 l peruspullo maksaisi. (Lopputulos 25 pulloa, 80 eur / kpl, jonka ehkä joku muukin täällä jo kerkisi kertoa, mutta en ehtinyt lukea kaikkia kommentteja).

    Sopivan sekalainen ja siksi kiva postaus (jälleen) :). Mulla tuli taas vähän takapakkia kirjoitteluun, mutta ei mitään pitkäkestoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit merikuvista. :-) Meri on kyllä hieno ja alati muuttuva kuvauskohde. Nyt ei näy koko merta eikä Silja Serenadeakaan, kun pyryttää niin penteleesti.

      Voi ei... Pahoittelen, jos pilasin mielikuvasi parsakaalista! Auttaisko yhtään, jos sanon, että viimeisimmästä matokerrasta on jo monta vuotta. Tykkään itsekin parsakaalista (tai oikeastaan mulla on siihen vähän sellainen viha-rakkaussuhde), mutta sattuneista syistä pilkon kukinnot aina tosi pieniksi, ennen kuin uskallan pistää parsakaalia suuhuni.

      Horoskoopit ovat tosiaan siitä mielenkiintoisia, että niistä löytää kyllä totuuden siemeniä, jos lukee valikoiden. Itse tunnistin tiikerin kuvauksesta montakin asiaa, kuten taipuvaisuuden syvälliseen ajatteluun, äkkipikaisuuden ja itsekkyyden, rauhattomuuden ja myötätuntoisuuden. Ukkeli oli kiinalaisessa horoskoopissa kukko, mikä huvitti mua jostain syystä kovasti. :-D

      Minäkin pelkään muuten käärmeitä – en ehkä niinkään näitä suomalaisia luikertelijoita, mutta sellaisia isoja ja tappavia käärmeitä (kuten Intiassa) pelkään ihan kuollakseni. Tästä tuli muuten mieleen taannoinen tapaus, kun intialainen mies tappoi vaimonsa päästämällä kobran tämän sänkyyn... (uutinen löytyy esim. täältä). Eipä tämä liittynyt kiinalaiseen horoskooppiin millään lailla, mutta liittyipä kuitenkin käärmeisiin. ;-D

      Hauska kuulla, että sinäkin olet sanallisia ihmisiä! Ja mä olen melko varma, että minunkin ukkelini on koskettelija. Vielä minä joku päivä saan ukkelin tekemään testin...

      Hih, mulla kävi mielessä, että pitäiskö laskea, paljonko tuon shamppanjan peruspullohinnaksi tulisi, mutta en jaksanut ruveta laskemaan. Kiva siis, että sinä teit sen! :-)

      Toivottavasti blogistania kuulee sinusta taas pian! <3

      Poista
  10. Ompa kivan näköistä, kun laivan valot vaihtuvat. Aika pitkään se onkin jököttänyt ja ihmeelliseltä kuulostaa tuo ajatus valtavasta hanamäärästä huoltoa ja muuta ajatellen. Eipä ole tuollaisiakaan asioita tullut ajateltua.
    Tuo pissapatsas on outo... onko E.T. pissalla?
    En tiedä mitään telkkuohjelmaa, jota kuuntelisin ihmisten ilmoilla puhelimesta. Äänikirjoja menee nyt ihan suurkulutuksella, mutta edelleenkin vain yksinollessa, ilman kuulokkeita.
    Aikamoinen perjantaipullo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kiva, kun laivan valot vaihtuvat. Yhtenä iltana huomasin, että valot olivat vaihtuneet kesken illankin. Ja juu, eipä tuollaisia hana- ym. juttuja tule ajateltua. Mäkin vain ajattelin, että tuossa se laiva on nyt tyhjillään, ennen kuin luin Hesarin jutun laivasta.

      Hih, tuo pissapatsas on Jätkäsaaren kuuluisa (haha) Pissaava Poika eli Bad Bad Boy, joka on seissyt tuossa Verkkokaupan edessä vuodesta 2015. Kesällä pojalta tulee pissaakin, kun virtsaputket eivät ole jäässä. ;-D

      Mä en ole koskaan päässyt oikein sinuiksi äänikirjojen kanssa, mutta toisaalta en ole koskaan tainnut yrittääkään ihan tosissani. Pitäisköhän ottaa taas uusi yritys lähiaikoina...

      Perjantaipullosta tuli mieleen, että sehän tarttee jo vähän isomman viilennyspaikankin. Tuo ei mahtuisi ainakaan meidän jääkaappiin!

      Poista
  11. Nautin kaksi talvea, kun makuuhuoneen patteri ei lämmennyt ja oli niin ihanan viileää. Lämpäputkirempan aikana termarit otettiin muistaakseni pariksi viikoksi pois ja patteri paahtoi kuumana ja oli ihan tuskallista olla (meilläkin mies nautti lämmöstä). Välillä piti pitää ikkunaa auki lähes koko päivän kun teen etätöitä makuuhuoneessa. Jos tässä asuisit, olisit pakannut laukut ja vaihtanut osoitetta jo aikoja sitten, meillä nimittäin noita remppamiehiä on rampannut vähän väliä. Luulin, että ramppaaminen loppui jo, kun kävivät mittaamassa huonelämpötilat ja tuulikaapin seinässä olevan raon laitoivat vihdoin umpeen, mutta huomenna tulevat vuorostaan ilmanvaihtoputkien putsaajat.

    Kävin vuosia sitten hakemassa Arkadian Alkosta jotain tiettyä juomaa, jolla suunnittelin juhlistavamme tapaamisen viisivuotispäivää. Oli ihan surkein viikonloppuloma ikinä ja pullokin osittain päätyi sirpaleiksi, kun en saanut korkkia auki ja kiukuspäissäni en muuta keinoa keksinyt päästä sisältöä nauttimaan :) Ravintolan ruoka oli parasta mitä ikinä olen koskaa syönyt, siitä jäi hyvä muisto sentään.

    Ihanalta näyttää tuo aamuinen taivas Venuksineen. Olen semmoinen taivaalle tuijottelija ja planeettojen etsijä. Ja oot niin upea tuossa mekossa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Argh, minulla alkoi otsasuoni jomottaa jo siitä, kun vain luin teidän remppamiesten tulemisista ja menemisistä. :-D Voi olla, että mulla olisi hermo tosiaan mennyt. Toisaalta opin Intiassa sietämään (kun pakko oli) kaikenlaisia kotona ravaavia tyyppejä, kun milloin tiskiallas tulvi lattialle, milloin rotta oli syönyt pesukoneen tai milloin asunnon entiset asukkaat tulivat hakemaan kaikki ilmastointilaitteet pois. Mutta näköjään Intian opit ovat unohtuneet ja se oma mukavuusalue on taas näköjään löytynyt, kun en yhtään jaksaisi minkäänlaista härdelliä.

      Mä tykkään myös nukkua viileässä, ja tykkäisin nukkua ikkuna talvellakin auki, mutta astma ei oikein anna enää nukkua kovin kylmässä, kun alkaa yskittää.

      Voi ei! Olipa harmillista, että odotettu juhlaviikonloppunne meni pieleen. Toisaalta tuo kuulostaa aika tutulta, sillä itselleni on käynyt useammankin kerran niin, että jokin odotettu ja kauan suunniteltu juttu ei ole mennyt ollenkaan niin kuin olisi halunnut. En tiedä, lataako sitä tulevaan tapahtumaan liian suuret odotukset tai jotain.

      Taivaalle tuijottelu on ihanaa. :-) Jotenkin se asettaa monesti asiat oikeisiin mittasuhteisiin, kun ajattelee, miten pieni hippunen itse on tässä maailmankaikkeudessa. Ja aamutaivaat ovat minusta jollakin tapaa kiehtovampia kuin iltataivaat. Se hetki, kun taivas alkaa kirkastua ennen auringonnousua, on jotenkin maaginen.

      Kiitos, Sari, kauniista sanoistasi. <3

      Poista
  12. Jo on teillä ollut sisällä lämmintä! Minähän en kestäisi tuollaista lainkaan, olisi varmasti ikkunat auki harva se ilta :)

    Ystäväni asuu aika lähellä tuota vesitornia ja olen häneltä kysellyt, että miloinkas se vanhan vesitornin purkaminen oikein alkaa. Projekti on viivästynyt, koska uusi vesitorni vuotaa. Suomalaisen rakentamisen laatu on aika pohjalukemisessa, kun ihan uudet rakennukset eivät täytä edes perusvaatimuksia.

    En ole ikinä nähnyt matoa tulevan kukka- tai parsakaalista. Onneksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sama, että räppänät auki, jos noin kuuma on. Nyt on ollut taas paljon kivempi elellä, kun on saatu termostaatit takaisin paikalleen. Ensi talvena sitten taas jännätään, joko projekti onnistuisi silloin. :-D

      Oho, aika hurja juttu, että aivan tuliterä vesitorni vuotaa! Mutta tuollaistahan se taitaa nykyään valitettavan usein olla, että rakentamisen laatu ei ole kummoista. Eikös se uusi ja hieno Lastensairaalakin mennyt aika pian remonttiin...

      Onneksi olet säästynyt madoilta! Mullakin on viimeisimmästä kohtaamisesta jo onneksi monta vuotta.

      Poista
  13. Meilläkin tuota lämpötilamittausta on tehty. On ollut kyllä järkyttävän kuuma koko kesän. Olemmekin miettineet, että ehkä jonkinlainen jäähdytyslaite pitää hommata. Ei tämä sää tästä varmaan enää kovin lämpöiseksi mene, mutta jos sitten ensi kesäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut, että vastaus tulee näin myöhään! Ollaan oltu Riiassa lomailemassa, ja nyt odottaa lentomatka kotiin.

      Sama täällä, että meillä on ollut tosi kuuma. Lasitettu parveke toimii oivallisena lämmittäjänä, vaikka lasit olisivat aukikin. Mitään kunnon läpivetoakaan ei meidän Jätkäsaaren-asuntoon oikein saa (toisin oli Espoon-asunnossa), joten olen alkanut melkein inhota kuumia kesäpäiviä viime vuosina.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3