Työ on pakopaikka niille, joilla ei ole parempaakaan tekemistä.


maanantai 30. maaliskuuta 2020

Uusi normaali

Kaikkeen tottuu, sanoi pässi kun päätä leikattiin.

Vanha viisaus taitaa pitää paikkansa. Se, mikä tuntui vielä viikko sitten oudolta, ahdistavalta ja pelottavalta, onkin muuttunut nyt uudeksi normaaliksi. Ravintoloihin ja kahviloihin ei ole asiaa, Uudenmaan rajaa ei tarvitse ylittää eikä tulevaisuutta kannata suunnitella huomista päivää pidemmälle. Minäkin olen lakannut pullikoimasta vallitsevia olosuhteita vastaan ja sopeutunut pikkuhiljaa uudenlaiseen arkeen. Ahdistuksen aiheet eivät ole toki kadonneet minnekään, mutta painopiste ei ole enää ahdistuksessa. Elämässä on taas värejäkin.





Aika monta kuvaa saa otettua leskenlehdestäkin.


Kaikenlainen puuhastelu yleensä auttaa, ja tekemistä onkin löytynyt, kunhan vain sain ruoskittua itseni ensin liikkeelle. Yksi projekti, jota olen siirtänyt kuukaudesta (ellen peräti vuodesta) toiseen, on ollut alakerran varastokopin siivous ja tyhjennys kaikesta ylimääräisestä roinasta. Jotenkin kummassa olen keksinyt aina jotain tärkeämpää tekemistä juuri silloin, kun kopin siivoaminen on tullut mieleeni. Nyt kun elämä on pelkkää kotonaoloa muutenkin, tekosyitä ei tahtonut oikein enää löytyä, ja sain kuin sainkin siirrettyä itseni yhtenä päivänä varastokopille. Olin henkisesti varautunut siihen, että urakkaan menisi koko päivä ja että mitään muuta en sinä päivänä sitten ehtisikään.

No. Tunnin päästä koppi oli käyty läpi ja tavarat lajiteltu kierrätyskeskukseen ja roskiin meneviin kamoihin sekä koppiin jääviin tavaroihin. Kahden tunnin päästä kierrätyskeskuskamat oli viety ja nouto pesukoneelle ja yhdelle isolle seinähyllylle oli tilattu seuraavaksi päiväksi.

Että semmoinen hermoja raastava projekti se.

Muistatteko vielä näitä jalkakylpylaitteita? Tämmöinenkin meiltä löytyi.
Kun pähkäilin, miten pääsisin helpoiten eroon vanhasta pesukoneesta, joka on ollut varastokopissa niin kauan kuin olemme tässä asuneet, löysin netistä ilmoituksen Lassila & Tikanojan Helpponouto-palvelusta. Mainoslause oli kuin meikäläiselle tehty: 
"Mihin vanhat huonekalut tai käytetyt toimistokalusteet? Etkö jaksa itse myydä tai lahjoittaa tavaroitasi netin myynti- tai kierrätyspalstoilla? Tuntuuko tavaroiden vieminen Kierrätyskeskukseen, Fidalle tai SPR:lle raskaalta ajatukselta? Kenties tavarasi ovat jo niin vanhoja, että ne pitäisi kuljettaa mahdollisesti kaukana olevalle jäteasemalle tai kaatopaikalle, kuten Sortti-asemalle? Etkö jaksa vuokrata pakettiautoa ja kysyä kavereilta kantoapua? Haluaisitko kerralla kaikesta tavarasta eroon mahdollisimman nopeasti jo vaikka huomenna? Etkö jaksa odottaa Kierrätyskeskuksen tai SPR:n ilmaisia noutopalveluita tai eikö Nouto-Sortin jäteaseman kuljetuksen aikataulu toimi sinulle?"
Meillä ei ole autossa edes vetokoukkua, joten jos haluaisimme päästä eroon jostakin suuremmasta tavarasta, pitäisi vuokrata pakettiauto. Edellisestä pakettiauton vuokrauskerrasta on jäänyt niin karmeat muistot, että en halua vuokrata pakettiautoa ihan pian uudestaan. Ensinnäkin pakettiauto oli niin vanha ja ruostunut, että pelkäsin sen jättävän tielle hetkenä minä hyvänsä. Vaihdekeppi (sellainen lyhyt tappi) olikin yllättäen kojelaudassa, eikä kepissä ollut sitä eri vaihteiden sijainnista kertovaa kaaviota ollenkaan. Minulla ei ollut siis hajuakaan, missä mikäkin vaihde sijaitsi ja millä vaihteella kulloinkin ajoin. Tuli siis jurruteltua tuolla maanteillä (moottorin äänestä päätellen) ykkösellä tai kakkosella, ja auto kärytti niin, että meinasimme ystäväni kanssa oksentaa. Suomalaisten autoilijoiden kunniaksi on mainittava, että vain kaksi tai kolme autoilijaa soitti minulle torvea.

Käsijarrukin oli sijoitettu ovelasti kuljettajan istuimen ja oven väliin, ja sitä oli hankala saada vedettyä pohjaan asti. Parkkeerasin pieneen ylämäkeen, paukautin oven kiinni – ja auto lähtikin liukumaan alaspäin hitaasti mutta varmasti. Ei muuta kuin hirveällä hädällä ovi auki ja loikkaus autoon. Muutakin seikkailua taisi olla, mutta en nyt jaksa enää muistella. Ja tuokin show tuli järjestettyä ihan vain sen takia, että sain vietyä vanhan kuntopyöräni Ämmässuolle.

Ajattelin siis, että tämmöinen Helpponouto olisi ihan minun juttuni, ja palvelu toimikin loistavasti. Sain varattua noutoajan jo seuraavalle päivälle, ja pojat tulivat paikalle sovittuun aikaan ja veivät hyllyn ja pesukoneen mennessään. Minun ei tarvinnut muuta kuin toimia päällysmiehenä. Kahden tai kolmen ison tavaran nouto kustantaa 99 euroa, ja tuon summan minäkin noudosta pulitin. Epäilen kyllä, että sen klaffilipaston raahaamisesta seitsemän kerrosta alaspäin olisi saattanut joutua maksamaan jotain lisämaksua. 😆

Sunnuntaina koitti taas ilon päivä, kun saimme käännellä kelloja.

Talviaika.



Jännittävää puuhaa tämä kellojen kääntäminen.



Meidän uunikellon ajan muuttaminen on niin vaikea operaatio, että se vaatii aina pitkällisen räpellyssession ja hermojen kiristymisen ja onnistuu lopulta vahingossa (jos onnistuu). Kello jäi viime syksynä kesäaikaan, kun en jaksanut ruveta säätämään sitä, ja lopulta ajattelin, että olkoon sitten kesäajassa koko talven. Jos sietäisin väärää kellonaikaa tarpeeksi kauan, siirtyisimme ennen pitkää takaisin kesäaikaan, ja uunissakin olisi taas oikea kellonaika. Sunnuntaina koittikin sitten tämä armon päivä.  

Rupesin tämän seurauksena miettimään, eikö kelloja voisi siirrellä vähän useammin, jotta puuhaan tulisi jonkinlainen rutiini. Voisimme ottaa käyttöön kesä- ja talviajan lisäksi esimerkiksi väliajat, eli kevät- ja syksyajan. Kellojen kanssa puuhastelu neljästi vuodessa pitäisi mielen virkeänä.

Lauantaina oli yllättävän keväinen päivä, ja mekin kävimme ukkelin kanssa vähän käyskentelemässä Tapiolassa meren rannalla.






Ihmiset olivat jo veneidensä kimpussa, ja ukkeli oli ihan pöyristynyt asiasta. Hän kuului selostavan sukulaisilleen Amerikkaankin, kuinka suomalaiset ovat vastuuttomia, kun rassaavat veneitään tällaisena aikana. Itse en näe veneiden parissa puuhastelussa mitään pahaa, sillä minusta riski tartuttaa tai saada korona venesatamassa on varsin pieni. Mutta jokaisellahan on näistä asioista oma mielipiteensä (ja se oma mielipide on tietysti aina se oikea).






Nyt kun ravintolat on suljettu, olemme tilanneet pari kertaa ruokaa kotiin. Ensimmäisellä kerralla tilasimme sapuskaa georgialaisesta ravintolasta (Rioni) ja toisella thaimaalaisesta (Bangkok9).

En tiedä, onko georgialainen ruoka aina yhtä raskasta, vai tulimmeko tilanneeksi erityisen tuhteja juttuja (mm. juustotäytteistä leipää, imeruli khachapuri), mutta en kyllä välttämättä tilaisi samoja ruokia toistamiseen.

Kuvat eivät tee ruoille oikeutta, mutta nälkäisenä ei jaksa ruveta somistamaan.

Kun syöminen meni vielä varsin myöhäiseksi (puoli yhdeksään), yöunet kärsivät melko pahasti tuhdin aterian takia. No, oma moka.

Thairuoka oli hieman kevyempää ja osui muutenkin makuhermoon. 


Tilasimme ison tom yum -keiton (jota tuli kaksi isoa rasiaa), nuudeleita tofulla sekä paistettua riisiä kanalla ja munalla. Paistettu riisi oli lasten annos, kun keksin, että nyt kun ei ole ravintoloiden tätiä ja setiä vahtimassa, voisimme tilata lasten annoksiakin. Tämä ei ollut kuitenkaan mikään kuningasidea, sillä en ollut tullut ajatelleeksi sitä, että lasten annokset taitavat olla yleensä aika mauttomia miedosti maustettuja. Tuossakaan riisissä ei ollut mitään makua. Ruokaa oli niin paljon, että riisi sekä toinen keitto jäivätkin seuraavaan päivään. Kun paistoin riisin pannulla ja lisäsin siihen runsaasti sambal oelekia ja ponzua, siitä tulikin ihan pirun hyvää. Nuudelit ja keitto olivat erittäin maukkaita ilman tuunauksiakin, vaikka keitto olikin niin suolaista, että jouduin juomaan illalla melkein litran vettä. Ja taas yöunet kärsivät.

En ole koskaan aiemmin tilannut Suomessa ruokaa ravintolasta kotiin (muuta kuin pizzaa), mutta ainakin nämä kaksi kokemusta olivat niin myönteisiä, että ruoan tilaaminen varmasti jatkuu. Tuleepahan tuettua samalla ravintoloitakin.




Yritetään jaksaa elämässä eteenpäin. ❤

34 kommenttia:

  1. Toi uunin kellon vaihtaminen kesä/tailviaikaan on joka kerta sama juttu, yhdessä me mietitään ja mietitään, että miten ihmeessä se menikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten tuo voikin olla niin vaikea juttu. :-D Kiva kuulla, etten ole ainoa, joka taistelee asian kanssa.

      Poista
  2. Meidän äiti teki autonsa kellon kanssa saman ja nyt se on taas oikeassa ajassa. Kannatan ehdottomasti kellojen lisäsiirtelyä, vaikka puoli tuntia niissä väleissä, niin ei valivalivalittajat pääsisi nipottamaan kellon siirron sotkemasta psyykeestä, kun mentäis silleen pikkuhiljaa eteen ja taakse.

    Ukkeli on (yhtenä kolmesta) avaamassa ravintolaa ja toivon, että tältäkin suunnalta löytyis porukkaa, joka tilailis noutoruokaa. Ei kosahtais heidän uusi yritys heti alkuunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on nyt pakko tunnustaa, että mä taidan kuulua noihin kellon siirron vammauttamiin. :-D En ainakaan keksi mitään muuta syytä sille, että en saanut eilen illalla mitenkään unta. Normaalisti olen nukahtanut sentään aika nopeasti, vaikka nukkuminen on ollut viime aikoina muuten mitä on, mutta eilen illalla ei vain tullut uni. Ja tämä johtui tietenkin siirtymisestä kesäaikaan, mistäpä muustakaan. :-) Tuommoinen puolen tunnin hiljalleen siirtyminen kuulostaa siis oikein mainiolta idealta.

      Voi jos asuisin lähempänä, minusta tulisi teidän ravintolan kanta-asiakas. Toivon sydämestäni onnea ja menestystä ukkelin ravintolalle!

      Poista
  3. Kiva kun olet vahan sopeutunut tahan hulluun maailmanmenoon. Minulla on valilla sellainen tunne etta olen sivustakatsoja ja seuraan jannittyneen uteliaana mihin mennaan ja mita viela tapahtuu. Varmaan johtuu siitakin ettei ole lapsia joten ei ihan niin paljon huolta kannettavaa laheista ihmisista. Paitsi oma ukkeli joka on tietysti riskiryhmassa sydanleikkauksen jalkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskotko, että ajattelin juuri sinua? Näin blogisi otsikon tuolla sivupalkissa ja tulit mieleeni. Mietin, että mitähän sinne kuuluu. Hyvää toivottavasti! Tai siis ainakin niin hyvää kuin tässä tilanteessa voi kuulua. Terveyttä sekä sinulle että ukkelillesi! <3

      Minulla on kyllä varsin erilaiset tunnelmat tällä hetkellä kuin viikko sitten. Mutta parempi olla riemuitsematta liikaa, koska sitähän ei koskaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan...

      Poista
  4. Eihän tähän korona-aikaan totu, mutta jos olis enemmän resilienssiä tai se kasvaisi tämän aikana. Onneksi pääsee aina välillä ulos tuulettamaan päätä- tänään leikkasin juhannusruusupensaan. Yöllä oli nimittäin tullut noin 10 senttiä lunta, se toki sulaa kohta pois. Lumi tuo kyllä valoa.

    Georgialainen ruoka on usein tosi tuhtia ja tuon lafkan Turun paikassa olen käynyt useasti syömässä. Hyvää, mutta moni on niin raskasta, varsinkin ne hadzapurit.

    Sullahan on kohta kovat pakkaussessiot sen muuton takia, tsemppiä siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisikin mukavaa, jos tästä seuraisi jotain hyvää, joko henkilökohtaisella tai yhteiskunnallisella tasolla, tai mieluiten tietysti molemmilla.

      Oho, olipa siellä tullut melkoisesti lunta vielä tähän aikaan vuodesta. Täälläkin häpsi eilen iltapäivällä pikkuisen, mutta hiutaleet hädin tuskin ehtivät maahan asti. Toivottavasti saisimme jo kevään eikä enää mitään takatalvea.

      Georgialainen ruoka taitaa sitten tosiaankin olla tuhtia. Mulle jäi sellainen tunne, että tuollaista ruokaa ei ole välttämättä tehty minun elimistölleni. Olen kuvitellut olevani kaikkiruokainen, mutta ei ole kyllä kiva, jos ruoasta jää suorastaan huono olo. :-(

      Kiitos, Helena, ja keväistä viikkoa sinulle!

      Poista
  5. Kiva kuulla, että koronakaranteenielä ei tunnu enää niin raskaalta kuin aluksi.

    Mekin ollaan paristi haettu noutoruokaa ja heti todettu se, että osa ruuista sopii noutoo paremmin kuin toiset. Aasialainen ruoka toimii noutoruokana minusta tosi hyvin.

    Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, yllättävästi tässä ovat tunnelmat viikon aikana muuttuneet.

      Mulle ois tärkeää se, että ruoka olisi kuumaa siinä vaiheessa, kun saan sen eteeni, ja kotiin tilatessa tämä ei tietenkään toteudu samalla tavalla kuin ravintolassa syödessä. Mutta toiset ruoat menevät alas paremmin vähän jäähtyneinäkin - esim. just aasialaiset - kun sitten taas joidenkin toisten kanssa tekee tiukempaa. Esimerkiksi kylmä hampurilainen kuulostaa aika vastenmieliseltä.

      Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  6. Minä muistan jalkakylpylaitteen, ostin anopille sellasen joululahjaksi vuonna - 87 ��
    Mä olen tosi kyllästynyt Thairuokiin ���� mutta onneksi aina voi valita muutakin ��
    Kiva sininen hattu tolla tädillä kuvassa����
    Eileen tytär halusi tilata hampurilaisen kotiin mutta tilaus jäi kun totesi että kylmä hampurilainen ei ole hyvää ����
    ����

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meidän jalkakylpylaite taitaa olla vähän uudempaa tuotantoa, mutta kyllä tuollakin on jo ikää. Kuinkakohan monta kertaa tuota on käytetty? Ehkä yhden tai kaksi?

      Kyllähän sitä väkisinkin kyllästyy johonkin ruokaan, jos usein syö. Me syödään thairuokaa sen verran harvoin, että en ole vielä kyllästynyt. Intialaiseen olen kyllä ollut useammankin kerran kyllästynyt. :-D

      Tädillä oli tyyli kohdillaan. :-)

      Juu, kylmä hampurilainen ei ole yhtään hyvää. Eikä sitä voi oikein lämmittää uudestaankaan, tai siis voi, mutta ei se siitä ainakaan parane. Pari kertaa tilattiin Medellinissä hampurilainen kotiin, ja eihän se mikään loistelias makuelämys ollut.

      Poista
  7. Mukava kuulla sieltä tunnelmia. Tässä tilanteessa on helpotus olla introvertti erakkoluonne. Ikinä en ole halunnut matkustella enkä muutenkaan olla mitenkään aktiivinen ottamaan yhteyttä ihmisiin. Töissä ollessani sain siitä tarpeekseni.

    Kahden lapseni lapset ovat viime vuosina työllistäneet melko paljon. En tiedä ollako tästä nyt mielissään vai ei tilanteen näin ollessa. Ikävä niitä tottakai on ja miniää käy sääliksi, kun siellä kotosalla on neljä vilkasta lasta - nuorin vasta vauva :)

    Eiköhän tästäkin tilanteesta selvitä. Kaikkea hyvää sinulle ja ukkelille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Kerrankin introverttiudesta on jotain hyötyä. :-) Tämmöisessä tilanteessa helpottaa kyllä huomattavasti, jos on yksinään viihtyvää tyyppiä, eikä tarvitse isoa ihmisjoukkoa ympärilleen.

      Huh, miniälläsi saattaa olla kädet täynnä töitä. :-D Monella lapsiperheellä on muutenkin varmasti nyt aika tiukat paikat, kun koko perhe kotona, ja vanhempien pitäisi tehdä töitä ja samalla huolehtia myös lasten koulunkäynnistä. Ja siinä sivussa pitäisi sitten vielä hoitaa arjen normaalit askareet ruokineen, pyykkeineen ja siivoamisineen.

      Kaikkea hyvää sinullekin, Mummeli! <3 Eiköhän tästä selvitä, tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin.

      Poista
  8. Ihanat kuvat ja leskenlehden näkemistä on täällä jo kovasti odotettu, se kun on minusta se ensimmäinen merkki...että se kevät tosiaan on alkanut:)♥ Meillä tuollainen jalkakylpy laite on ja kovassa käytössäkin:) On kyllä ihana pitkän työpäivän jälkeen tulla kotia käydä suihkussa ja laittaa jalat hierovaan lämpökylpyyn..voi ah:) Tuo ruoka näytti kyllä oikein herkulliselta! Toivotaan kovasti että huhtikuu toisi jo arjen takaisin ja maailma palaisi raiteilleen! Leppoisaa maaliskuun viimeistä päivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde, kiva jos tykkäsit kuvista! <3 En olekaan pitkään aikaan käynyt sellaisella valokuvakävelyllä, että haahuilen vaan ihan rauhassa kameran kanssa, ja kylläpä se tekikin hyvää. Täytyypä ottaa taas tavaksi. Vähän niin kuin sellaista kameran kanssa meditointia. :-) Näin muuten jo valkovuokkojakin eilen! Niitä en kuitenkaan “ehtinyt” pysähtyä kuvaamaan, kun ajoin pyörällä ohi.

      Hitsit vieköön, pitäisköhän minunkin hakea jalkakylpylaite varastosta ja kokeilla sitä pitkästä aikaa. Sait jalkakylvyn kuulostamaan niin houkuttelevalta. :-D Mun piti viedä jalkakylpylaite kierrätykseen, mutta en sitten hennonnutkaan, eli siellä se odottaisi käyttäjäänsä! Tosin en tiedä, toimiiko se edes enää...

      Toivotaan todellakin, että elämä palaisi pian raiteilleen. Vaikka tähänkin on jo jollakin tavalla tottunut, ihan kiva olisi kuitenkin saada se normaali elämä takaisin.

      Hyviä vointeja sinulle ja perheellesi! Sekä tietysti myös Zeukselle! <3

      Poista
  9. Mä osasin kääntää nyt ensimmäisen kerran uunin kellon ajan ilman ohjetta. Eikä tuo uuni olekaan ollut kuin 9 vuotta käytössä.

    Leskenlehtivalokuvat on upeita, mietin pitkään sen ensimmäisen kuvan kohdalla, että mikäs nuppu se tämä on. Se olikin sitten pikkuinen kevätaurinko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hee, hyvä sinä! :-D Meillä on ollut tuo uuni ehkä jotain viisi vuotta, eli perässä tullaan! Vanhassa uunissa ei edes ollut kelloa, joten sen kanssa pärjäsi hyvin.

      Kiitos, Birgitta. En olekaan pitkään aikaan innostunut kuvailemaan tuolla lailla, ja tuntui jotenkin rauhoittavalta keskittyä tuommoiseen pieneen juttuun kuin leskenlehti.

      Poista
  10. Kaikkeen tottuu tai melkein tottuu. En ole vielä ihan tottunut,mutta toisaalta täällä on niin paljon tiukemmat säännöt kuint teillä. 3 viikkoa ovat ravintolat,kahvilat ym, olleet kiinni, mutta ovat saaneet tehdä ruokaa jos lähetit vievät sen eteenpäin,mutta nyt sekin halutaan kieltää täällä, ja kyllä käy sääliksi ravintoloita joille tuo kotiinkuljetuspalvelu oli henkireikä näinä aikoina. Kivoja kuvia olet ottanut.
    Hyvä juttu tosiaankin tuo noutopalvelu. Muistan kun lähdin SUomesta ja jäi paljon huonekaluja joita poika ei halunnut pieneen vuokrakämppäänsä , enkä tänne lähettänyt mitään, ja kun en niitä saanut myydyksikään niin joku kierrätyskeskus kävi niitä hakemassa mutta eivät veloittaneet siitä mitään koska olivat hyviä kalusteita joita myyntiin eteenpäin. Täällä luonto kukkii vielä kauniisti, mutta nyt lämpeni, iik, ja sateet loppuivat,joten luonto jo osoittaa kuivumisen merkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sikäläiset säännöt kuulostavat kyllä tosi tiukoilta. Ihan kamalaa, jos ravintoloilta viedään nyt tuo kotiinkuljetusmahdollisuuskin. :-( Jäin miettimään, että tukeeko siellä valtio mitenkään ravintoloita? Suomessahan esim. Ilmarinen ja Varma ovat helpottamassa ravintoloiden ja kahviloiden tilannetta niin, että ne jättävät vuokrat perimättä. Hieno juttu minusta!

      Kierrätyskeskuksellakin on tosiaan noutopalvelu, mutta se ei ottanut enää uusia tilauksia vastaan (koronan vuoksi tietenkin). Ja nyt ovat kaikki kierrätyskeskuksetkin kiinni, vaikka tavaraa otetaan vielä vastaan joissakin kierrätyskeskuksissa. Sen takiahan mulle tulikin niin kiire päästä noista rojuista eroon, kun ajattelin, että eihän tässä tiedä, millaiseksi tilanne vielä muuttuu. Voi olla, että kohta tavaroita ei saa minnekään.

      Yritä jaksella, Jael. <3

      Poista
  11. Tsemppiä kevääseen Satu! Kyllä tästä selvitään ja kunhan on selvitty niin edessä on varmasti sikaisot bileet. Onpahan taas kirjoittamisen aihetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sitä samaa sinulle, Vort Kunnegut! Ainakin eiliset koronaluvut kuulostivat ihan lupaavilta, ja toivotaan, että suunta on jatkossakin parempaan päin. Sikamaisia bileitä odotellessa! ;-D

      Poista
  12. Luin pitkän pätkän blogiasi ja voi mikä tunteiden vuoristorata! Tuntuu että tämä nykyinen tilanne on vain kirsikka kakun päällä kaikkien muiden koettelemustenne jälkeen! Voi Satu <3 Kuinka ukkeli voi nyt? Onko teillä kaikki hyvin? Pärjäävätkö vanhempasi nyt uudessa kodissaan "eristyksissä"?

    Nykyinen tilanne tuntuu minusta kyllä yhä ahdistavalta - sukulaiseni ovat enimmäkseen Uudenmaan tuollapuolen, joten emme voi tavata emmekä pysty olemaan vanhuksille avuksi. Mitä jos jotain kävisi, emme pääse mitenkään fyysisesti paikalle. Mutta (kiva kun tulen tänne kommenttiboksiin sairaskertomuksineni :D) luulen myös että sain itsekin ihan koronataudin ja olen nyt vain eristänyt itseni kotiin. Emme siis jokatapauksessa voisi tavata ketään! Minua ei testata koska en joutunut sairaalaan, mutta oireina yskä, keuhkot tulessa sekä paineessa ja hengitysvaikeus kyllä olivat suoraan listalta... En KOSKAAN ole kokenut mitään tällaista! Huhhuh. Lääkärissä pyörähdin tarkistamassa että happi kuitenkin kulkee, joten ei auta kun kärsiä kotona. Nyt päivä 18 ja valoa näkyy tunnelin päässä, keuhkojen kipu hellittänyt vähitellen, mutta pystyssä en voi olla koska siitä kipeytyy niin!

    Mutta haluan vaan miettiä, että jossain vaiheessa tämä on ohi ja pelkkä kurja muisto! En osaa sanoa miksi minulla se ensimmäinen mielikuva "normaalista" on olla perheen kanssa Ruoholahden sittarista ostoksilla :D ja siitä jatkaa matkaa lasten taidekouluun tai Hoploppiin. Semmoinen niin arkinen tilanne kun olla ja voi! Mutta aika nopeasti sitä huomaa kaipaavansa sitä tavallista kun se on "peruttu".

    Hyvä että teilläkin tuli kellarikomero käytyä läpi! Toi voisi olla omallakin listalla kunhan täältä pedistä noustaan :)

    Tsemppiä ja kaikkea hyvää! Toivotaan että tämä on pian ohi <3

    Ps. Hei vielä palasi mieleeni, selvisikö ikinä mitä ukkeli oli saanut postissa silloin viisumeiden sijaan? Jotain purkkeja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla sinusta, Nana! <3 Tosin sydäntä kylmäsi lukea sairastumisestasi. Kuulostaa todella hirveältä kokemukselta! Mutta ihana kuulla, että tunnelin päässä näkyy viimeinkin valoa! Sitä jäin miettimään, säilyivätkö muut perheenjäsenesi terveinä, vai sairastuivatko hekin? Minä lähetän täältä lämpimiä ajatuksia sinulle ja koko perheellesi. <3

      Normaali arki nousee tällaisessa tilanteessa kyllä ihan uuteen arvoon. Sitä huomaa kaipaavansa sellaisia juttuja, joita ennen piti itsestäänselvyytenä ja joita ei tullut edes ajatelleeksi. Ja vastaavasti korona on tuonut tullessaan uudenlaisia pulmia, joita ei voinut aiemmin kuvitellakaan, esim. uskaltaako mennä naapurin (yli 70 v.) kanssa samaan aikaan hissiin... Ei voi muuta kuin toivoa, että elämä palautuisi normaaliksi mahdollisimman pian!

      Meillä on ukkelin kanssa kaikki varsin hyvin (*koputtaa puuta*). Ukkeli tekee nyt sairausloman jälkeen töitä etänä, kuten niin moni muukin, mikä on sosiaaliselle miehelle vähän vaikeaa. Iloitsi jo kovasti, että pääsee toimistolle ihmisten joukkoon, ja juuri silloin, kun hänen piti palata töihin, työnantajalta tulikin käsky tehdä töitä kotoa käsin. Mutta näillä nyt mennään. Onhan ukkelilla sentään ihana vaimo täällä seurana. ;-D ;-D

      Ukkeli on toipunut täysin, eikä näön kanssakaan ole enää mitään ongelmia. Vanhempani pärjäävät vähän vaihtelevasti, mutta on kyllä luojan lykky, että heidän ei tarvitse asua tässä tilanteessa siellä keskellä korpea omakotitalossa. Olen ollut niin kiitollinen siitä, että talo meni kaupaksi ja että he saavat asua nyt lähempänä palveluja ja sairaalaa.

      Niiden purkkien sisältö ei koskaan selvinnyt, koska ukkeli halusi purkeista eroon niin pian kuin mahdollista ja laittoi ne menemään takaisin. Jotain nestepurtiloita ne olivat olleet. Minähän kerkesin jo kuvittelemaan kaikenlaista, mm. että niissä oli huumeita, ja joku gangsteri tulisi hakemaan niitä ukkelilta, ja sitten poliisi saisi vihiä asiasta ja tekisi kotiratsian ja löytäisi huumeet ukkelin hallusta... Kaikkea sitä tuleekin päässään kuviteltua, kun on itse tuhansien kilometrin päässä!

      Lämmin halaus sinulle ja kovasti voimia taudin selättämiseen! Ja kaikkea hyvää muutenkin! <3

      Poista
    2. Kiitos Satu <3
      Sen verran kova tauti että tietysti kestää parantuminenkin oman aikansa. Nyt pystyy jo hengittämään, keuhkot ei enää ole tulessa, lihakset vaan ovat vielä todella kipeinä! Mä en heti älynnyt että olin edes oikeasti kipeä, koska ekat 6 päivää olo vain pieni kipu keuhkoissa (ajattelin että tuli kun olin yskinyt tms.). Sitten paheni ja tosi paljon! Miehellä oli ehkä kahtena iltana sellainen fiilis että olisi tulossa flunssaan, mutta aamulla totesi että ei tullutkaan! Yhdellä lapsista särki päätä ja oli kurkku kipeä 2 päivänä (!!) Ja pienin lapsi sai olsennustaudin päiväksi (vaikka oltiin oltu viikko sisällä! Eli en ymmärrä mistä olisi moisen voinut edes saada, ellei ollut sama virus kun muilla eri oirein?) Kolmas lapsista on niin vauhdikas ettei ole ehkä ehtinyt mainita jos on ollut joskus kurkku kipeä :D Eli jos kaikilla on ollut korona niin todella eri tavalla ilmennyt! Odotan kyllä mielenkiinnolla jos saadaan niitä vasta-aine testejä jotta nähdään ketkä sen ovat jo sairastaneet. Mutta toisaalta, jos se on nyt hoidettu alta pois niin ehkä ei enää tarvitse niin pelätä sen saamista?

      Meilläkin lähes kaikki naapurit ovat 70+ vuotiaita, joten olen kyllä jännännyt heidän puolestaan! Varmaan hekin miettivät uskaltavatko mennä sillä hissillä, vai pysyvätkö vaan jemmassa sisällä...

      Onneksi ukkelilla on paras mahdollinen seura kotona :D :D varmasti helpottaa etätyöpakkoa! Ja loistavaa kuulla että hän on parantunut hyvin, ihanaa!

      Aivan, onneksi vanhempasi eivät ole enää metsän keskellä yksin! Se olisi nyt varmasti rankkaa kun ei apuunkaan pääsisi! Helpottavaa että talo saatiin siis kaupaksi juuri oikeassa kohtaa. Tsemppiä myös heille <3 Varmasti tämä on iäkkäämmille vielä paljon kurjempi tilanne kuin meille.

      Minä myös aloin kuvitella heti ties mitä rikolliskuvioita niistä purkeista :D Hyvä kuulla että en ollut ainut;D Ehkä parempikin että niiden sisältö jäi vain meidän mielikuvituksen varaan...

      Halaus sinne Satu <3 ja voimia tähän tilanteeseen.

      Poista
    3. Voiskohan olla mahdollista, että teillä oli kaikilla kumminkin sama tauti. Ainakin sen mitä olen lueskellut koronaan sairastuneiden tarinoita, kokemukset ovat olleet hyvinkin erilaisia. Sitä olen vain ihmetellyt, mistä se johtuu, millaisena tauti kenellekin tulee. Miksi joku saa lievän koronan tai peräti oireettoman, ja miksi joku toinen (siis ihan hyväkuntoinen ja nuorempikin) saa kaikista kauheimman version. Hyvänä esimerkkinä tästä Baba Lybeck ja hänen miehensä. Olisi kyllä kiva tietää.

      Mutta jos teillä oli kaikilla korona, niin hyvä puoli on tosiaan se, että nyt sitä ei tarvitse ainakaan enää pelätä! Minä en osannut pelätä tautia aluksi ollenkaan, vaan kuljeskelin kaikkialla hyvinkin huolettomasti. En kyllä suoranaisesti pelkää sitä vieläkään, mutta nyt kun on tullut ilmi se, miten vakavasta taudista voi olla kyse, ei tee ihan hirveästi mieli käydä sitä ehdoin tahdoin itselleen hankkimassa.

      Olen nähnyt meidän talon ikäihmisiä liikkuvan ulkona, ja yhdelläkin naiselle on koira, joten sitä on pakkokin ulkoiluttaa. Mutta ikäihmisten elämä on varmasti käynyt nyt tosi kurjaksi, kun elinpiiri on kutistunut ihan olemattomiin. Monelle jokin viikoittainen harrastus voi olla pelastus, jonka voimalla jaksaa loppuviikon, ja nyt ei voi muuta kuin istua kotona. :-(

      Jos ukkelilta kysyttäis, niin hän saattaisi olla seuran laadusta hieman eri mieltä. ;-D Tai mene ja tiedä, ehkä hän yllättäisi! Ei vaan kyllä tämä läheinen yhteiselo on sujunut ihan sopuisasti, ja siihenhän tuli hyvää harjoitusta jo ukkelin sairausloman aikanakin.

      Minähän sain oikein kunnon paniikin niistä purkeista, ja laitoin perheen whatsapp-ryhmään (jonne ukkelikin laittoi ihan muina miehinä kuvan niistä purkeista) semmoiset toimintaohjeet ukkelille, että joku saattoi vähän ihmetellä. :-D Mutta silläkin passin katoamisella oli tarkoitus, sillä ilman sitä ukkeli ei välttämättä olisi enää hengissäkään. Jotenkin se laittoi taas uskomaan, että kaikella on elämässä tarkoituksensa. Ehkä tällä koronallakin? Ainakin moni osaa varmasti arvostaa tämän jälkeen sitä tavallista elämää ja "tylsää" arkea ihan toisella tavalla kuin aiemmin, ainakin hetken aikaa.

      Halauksia sinnekin, ihana Nana! <3 Ja tervehtymistä sinulle ja perheellesi! Ehkäpä törmätään joskus Ruoholahden Cittarissa. ;-)

      Poista
  13. Tosi jännä on, kävin itsekin lukemassa tuon Baban tarinan. Tosi erikoinen tauti kun ei tunnu olevan oikein logiikkaa miten kenessäkin käyttäytyy! Onneksi kaikki joiden olen kuullut joutuneen sairaalaan tai jopa tehohoitoon siellä ovat kyllä parantuneet ja päässeet pois. Mutta hurjaa! Toivon suorastaan että tämä olisi nyt ollut tässä.

    Siis mekään ei osattu pelätä ollenkaan! Käytiin jopa Tukholmassa risteilemässä (kai seuraavalla viikolla se ei enää ollut mahdollista) joten ehkä jopa tuotiin tämä sieltä tuliaisena? Tilanne eskaloitui tosi nopeasti!

    Ukkeli on varmasti samaa mieltä seuran erinomaisuudesta :D miten muuten voisikaan? Hahaha hyvä että teillä on ollut hätätilannesuunnitelma purkkien varalle! Olis kyllä itseäkin jännittänyt!

    Kohti tylsää arkea! :) Odotan innolla kohtaamistamme siellä cittarissa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se, kun ei voi etukäteen tietää! Mie ajattelin, että jos mulle tulee korona, niin se tulee ihan takuuvarmasti lievänä tai oireettomana. Siitäkin syystä olen nyt vältellyt tuolla kaupoissa asumista jne., etten tartuttaisi sitä muihin, jos vaikka niin olisikin. Tietysti tauti voisi ihan hyvin tulla minullekin vakavana, mutta minä tyhmä luotan aina onneeni...

      Kuka tosiaan tietää, saattoi hyvinkin tulla sieltä Tukholmasta tai laivalta. Onneksi olette kuitenkin kaikki jo paranemaan päin. <3

      Minä olen miettinyt sitäkin, että jos ukkelille ei tulisi tullut sitä aivoverenvuotoa, me oltaisiin nyt Kolumbiassa. Tuskanhiki nousee otsalle, kun ajattelen, että siellä sitä oltaisiin jumissa kaukana kaikista läheisistä, ilman mitään tietoa, milloin pääsee takaisin Suomeen!

      Tapaamisiin! ;-) Aurinkoista viikonloppua! <3

      Poista
    2. Niin se jäikin vielä sanomatta, että uskomatonta kuinka kaikella tuntuu olleen syynsä! Ukkeli hengissä kun saikin vain purkkeja ja nyt kaiken jälkeen te olette Suomessa ettekä Kolumbiassa jumissa! Ehkä kaikella tosiaan on tarkoitus, joka vaan avautuu meille sitten jälkikäteen. Osaa tämänkin kohdalla tosiaan ainakin arvostaa sitä mikä meiltä nyt on otettu pois! :)

      Aurinkoista viikonloppua teillekin <3

      Poista
    3. Ainakin meidän tapauksessa tuntuu kyllä siltä, että kaikella on todellakin jokin tarkoitus. Elämä on kyllä joskus kerrassaan ihmeellistä. :-)

      Poista
  14. Kesä- ja talviaika vielä menevät, mutta ei väliaikoja! Mä tulisin hulluksi. Meillä muuten siirryttiin jo muutama viiko sitten ja mulle aamutorkulle se on aina vähän hankalaa.

    Vastuuttomat suomalaiset, rassaavat veneitään. En kyllä pidä ollenkaan pahana toimeliaisuutena. Eiköhän siinä olla riittävän kaukana muista.

    Mä näin täällä yhden naapurin, joka sinun tavoin puhdisti "komeroaan". On kolmepaikkainen autotalli. Näytti olevan täynnä kaikkea muuta paitsi autoja. Moni muukin on aloittanut perkaamisen ja tienvarsille on ilmestynyt mielenkiintoisia tavaroita. Itsekin löysin yhden aarteen. Toisen aarre on toisen roska.

    Mukavaa viikonloppua Satu! Ja kiitos ideasta, nyt voi tosiaankin tilata myös lastenannoksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mä muistankin, kun olimme pari vuotta sitten ukkelin sukulaisen häissä New Yorkissa maaliskuun alussa, että siellä vaihtui kellonaika eri aikaan kuin täällä. En minäkään kyllä ihan tosissani haluaisi niitä väliaikoja, vaan kieli pitkälläni odottelen sitä aikaa, kun kelloja ei tarvitse siirtää enää ollenkaan. Jos se aika siis joskus tulee!

      Hih, ei veneiden rassaaminen ole minustakaan kovin huolestuttavaa. :-D Ukkeli kai olettaa, että kaikkien pitäisi istua kotona 24/7, ja kaikki kodinulkoinen toiminta on paheksuttavaa. Meillä on käyty asiasta erinäisiä neuvotteluja...

      Jaa että kolmepaikkainen autotalli. Sinne saisikin tavaraa mahtumaan aika hyvin. :-D Epäilen, että siitä ei olisi ihan tunnissa selvinnyt! Mutta toisen aarre on tosiaan toisen roska. Mulle esimerkiksi kaikki puutuotteet ovat suoranainen kauhistus (hirveää sanoa näin), koska olen nähnyt puuta elämäni aikana kyllästymiseen asti (iskä oli puuseppä), mutta jollekulle toiselle puutuotteet voivat olla hyvinkin arvokkaita.

      Mukavaa viikonloppua sinullekin! <3 Mekin tilataan kohta ruokaa, kunhan ukkeli vain selviytyy työpuhelustaan. Saa nähdä, tuleeko tällä kertaa tilattua lastenannoksia. Jos tulee, maustepullot valmiiksi esiin. ;-D

      Poista
  15. Ihanan keväiset kuvat näin synkkänä aikana piristävät kivasti!

    Ois ihanaa kun saisi lämpimän ruuan aina kotiinkuljetettuna varsinkin vielä jos se olisi terveellistä.. karisosi läskitkin siimä herkutellessa :-D Totuuden nimessä täytyy sanoa että nuo sinun tilaamasi olisivat varmaan parempia. Täällä Kouvolan seudullakin on alkamassa kouluaterioiden jako. Täytyy alkaa markkinoimaan sitä koululaiselle pikaruokana :-D jospa uppoaisi paremmin. Näinä muutamina viikkoina ruokakulut ovat kasvaneetkin hiuksia nostattavalla tavalla. Eli täytyy olla nyt kiitollinen tästä kädenojennuksesta, helpottaa edes hieman rahallisesti ja saa teini tarpeeksi ravintoa..

    Kellojen siirto on per...tä!! Ei mitään järkeä koko touhussa, varsinkin kevään kellonsiirto on karmeaa ja juuri kun tottuu niin sitä per....n kelloa väännetään taas!!! Mutta hyvä minä ;-) olen oppinut ihan itse kääntämään autosta kellon oikeeseen aikaan. Teettänyt päänvaivaa useammalle.

    Mukavia muuttopuuhia ja tsemppiä sinne kaikille <3

    -m

    Ps. Yritän jälleen jos saan kommenttini läpi.. aiemmin eivät ole menneet ja tässäkin toinen yritys tänään menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vautsi, tää kommentti tuli läpi! Jee jee! Mulle on muutama muukin lukija antanut palautetta, että kommentit eivät jostain syystä tule läpi, ja olen todella pahoillani siitä. On varmaan jokin Bloggerin ongelma, jolle mie en osaa tehdä mitään. :-(

      Me tilattiin just äsken hampurilaiset (sitten kumminkin, vaikka ne on kylmänä/lämmitettynä pahoja), joten taisi olla aika kaukana terveellisestä ruoasta. ;-D Mutta tosi hyvä juttu tuo kouluaterioiden jako! Just taannoin luin lehdestä, kuinka kauppojen hyllyt ovat tyhjiä jo ihan siitä syystä, että nyt kaikki perheenjäsenet joutuvat syömään kaikki ateriat kotona. Ja vanhemmilla menee aikaa/energiaa töiden lisäksi siihen, kun joutuvat miettimään, miten ruokkisi jälkikasvun.

      Ja meillä ovat myös ruokakulut kasvaneet ihan järjettömästi, eikä meitä ole kuin kaksi! Mutta meillä taitaa olla kyse ennemminkin siitä, että emme suunnittele syömisiä esim. viikko kerrallaan, vaan käyn melkein joka päivä kaupassa täydentämässä varastoja ja ostamassa mitä kulloinkin mieli tekee.

      Hih, hyvä sinä, että olet oppinut kääntämään auton kellon oikeaan aikaan! Meillä on autossa onneksi niin helppo systeemi, että onnistuu meikäläiseltäkin. :-D

      Kiitos, ja mukavaa viikonloppua ja ennen kaikkea terveyttä! <3

      Ja kiva jos pidit kuvista! :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3