Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


maanantai 9. joulukuuta 2019

Lentävä kukko

Palasin Suomeen aiemmin kuin oli tarkoitus, koska minua tarvitaan nyt täällä kotimaan kamaralla. Ukkelikin jatkoi Medellínistä matkaansa Boliviaan, joten tiemme olisivat erkaantuneet taas joka tapauksessa.

Matka Medellínistä Helsinkiin ei sujunut ihan kommelluksitta. Kaikki sujui hyvin Bogotaan asti, ja sain vaihdettua Bogotan-lennonkin tuntia aikaisempaan. Tosin ihmettelin, kun lähtöselvitysvirkailija ei voinut antaa minulle Medellínissä tarkastuskortteja Bogotasta eteenpäin, vaan minun piti käydä hakemassa loppumatkan tarkastuskortit Lufthansan tiskiltä Bogotassa. Se oli kuulemma ihan normaali käytäntö.

Medellínin lähtöselvitystiskillä havahduin yhtäkkiä yllättävään ääneen: kukko kiekui. Kun katselin ympärilleni, huomasin, että yhden lähtöselvitystiskin edessä oli punainen laatikko, ja ääni tuli sieltä. Joku oli ilmeisesti lähdössä matkalle kukkonsa kanssa. Kukko kiekui tasaisin väliajoin, ja vieressäni seisoneen pariskunnan koira meinasi ratketa innosta, kun se olisi halunnut päästä niin kovasti tutkimaan omituisen äänen aiheuttajaa.

Joulukuusi Medellínin-talon aulassa.
Bogotan lentokentällä suuntasin siis ensimmäiseksi Lufthansan tiskille hakemaan tarkastuskortteja  Bogota–Frankfurt- ja Frankfurt–Helsinki -lennoille. Lähtöselvitysvirkailija tutki hetken tietokonettaan ja pyysi sitten toisenkin virkailijan paikalle. Sitten virkailija totesi minulle, että minulla ei ollut lippua Bogotasta Suomeen. Minulla oli ollut lippu vain Medellínistä Bogotaan mutta ei siitä eteenpäin. 

Miten niin minulla ei muka ollut lippua? Virkailijan täytyi olla väärässä. Totta kai minulla oli lippu! Kirjauduin Lufthansan tililleni ja näytin hänelle todisteen siitä, että minulla todellakin oli lippu sille päivälle.

Pitkällisen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että muutosmaksu, jonka olin maksanut lennon aikaistamisesta, ei ollutkaan mennyt jostain syystä perille. Minulla ei siis tosiaankaan ollut lippua sille päivälle. Volyymit saattoivat hieman kohota, kun tajusin, etten pääsisikään jatkamaan matkaani. Onneksi asia järjestyi, ja sain lunastettua itselleni liput jatkolennoille maksamalla puuttuvan muutosmaksun siinä tiskillä.

Matkalla sattui kaikenlaista muutakin, ja tuntui, että tämä ei ollut ihan paras päivä matkustamiseen. Maastapoistumistiskille jonottamiseen meni 45 minuuttia, ja kun vuoroni vihdoin tuli, virkailija rupesi kyselemään minulta kaikenlaista. Lopulta virkailija otti passini ja käski minua seuraamaan häntä. Kävelimme tiskille, jossa luki Supervisor, ja kyseisen tiskin takana istunut nainen rupesi vuorostaan tutkimaan passiani. En tiedä, mikä passissani vaati lisätutkintaa, eikä ongelman laatu selvinnyt kyselemälläkään. Onneksi sain passin pian takaisin ja pääsin jatkamaan matkaani.

Loungessa vaihdoin Telian SIM-kortin takaisin kolumbialaiseen SIM-korttiin, ja SIM-luukun avaamiseen tarkoitettu tikku lipsahti kädestäni ja putosi jonnekin pöydän alle. (Nettisaldoni oli loppunut juuri sopivasti Lufthansan tiskillä, kun minun olisi pitänyt kirjautua Lufthansan tilille ja näyttää, että minulla oli lippu, joten jouduin käyttämään Telian SIM-korttia.) Konttailin pöydän alla, ja viereisessä pöydässä istunut nainen huusi, että mitä kadotit. Nainen neuvoi käyttämään kännykän taskulamppua ja sanoi tulevansa auttamaan etsinnöissä, kunhan saisi puhelunsa lopetettua.

Bogota–Frankfurt -lennon jälkeen naismatkustajille jaettiin ruusut. Enpä ole tällaistakaan ennen nähnyt.

Kävi ilmi, että nainen oli venezuelalainen mutta asui nykyään Yhdysvalloissa. Koska mikään lentoyhtiö ei enää lentänyt Yhdysvalloista suoraan Venezuelaan, nainen joutui kiertämään aina Venezuelaan mennessään jonkin toisen maan kautta, ja tällä kertaa tuo maa oli Kolumbia. Nainen oli joutunut odottelemaan lentokentällä kuusi tuntia ja oli siitä syystä hieman tuohtunut. Minusta kuusi tuntia ei ollut kovin pitkä aika, mutta kyllähän se varmaan ottaa pattiin lennellä ympäri Etelä-Amerikkaa, kun aiemmin pääsi suoralla lennolla.

Pitkällä Bogota–Frankfurt -lennolla viereeni sattui mies, jonka kanssa juttua riittikin moneksi tunniksi. Mies oli nimittäin sukeltaja, joka tykkäsi sukeltaa erityisesti laivojen hylyille, ja sehän oli minusta äärettömän kiehtovaa. Tenttasin miestä hänen harrastuksestaan niin, että mies oli varmasti riemuissaan, kun pääsi minusta lopulta eroon. 😆

Turkkilaisen SunExpressin kone Frankfurtissa.
Ostin Frankfurtin lentokentältä pitkästä aikaa pari kirjaa (mikä mielenhäiriö lienee iskenyt). Jotenkin tuntui sellaiselta, että voisin yrittää lukea taas pitkästä aikaa jotain.

Ostin tuon Murakamin kirjan siitä huolimatta, että se on novellikokoelma. En oikein pidä novelleista, vaikka onhan niissä se hyvä puoli, että jos tarina on paska, sitä ei tarvitse sietää koko kirjan mitalta. Mutta jos tarina on hyvä – kuten useimmiten kumminkin on – sen pikainen loppu harmittaa, ja jään miettimään päähenkilöiden kohtaloa. Novellit ovat minusta vähän sellaisia pintaraapaisuja, helppoa kirjallisuutta niin lukijalle kuin kirjoittajallekin. Voin toki olla väärässäkin. Kehtaisin jopa väittää, että minäkin saisin kyhätyksi kasaan jonkinlaisen novellin. Romaanin kirjoittajaksi minusta ei taas koskaan olisi, koska kärsivällisyyteni ei riittäisi saman asian vatvomiseen siinä määrin kuin romaania kirjoittaessa vaaditaan. Tietokirjallisuuden kirjoittaminen kiinnostaisi sen sijaan kovastikin – ensin pitäisi vain olla sitä tietoa jostakin aiheesta. 😆

Unirytmini on edelleen täysin sekaisin, sillä jostain syystä itään päin matkustaminen on minulle nykyään melkoista kärsimystä. Tuntuu ihan hirveän vaikealta päästä uuteen rytmiin, vaikka aikaeroa Suomen ja Kolumbian välillä ei ole kuin seitsemän tuntia. Ei kuitenkaan auttanut itku markkinoilla, sillä ensimmäinen tehtäväni oli lähteä viemään autoa huoltoon yhden tunnin yöunien jälkeen. Olin käyttänyt auton määräaikaishuollossa juuri ennen Kolumbiaan lähtöäni, ja huollossa oli tullut ilmi pitkä lista vikoja, jotka pitäisi korjata mahdollisimman pian. En ymmärtänyt listalta muuta kuin pakoputken äänenvaimentimen (tms.) ja jakohihnan, "joka on vaihdettu viimeksi vuonna 2012 ja jonka hajoaminen aiheuttaisi massiivisen moottorivaurion". Kiitos, mutta ei kiitos, eli suorinta tietä huoltoon.

Sen jälkeen pääsin kuitenkin ajalemaan tänne Itä-Suomeen.






Tämmöisiä ajatuksen riekaleita tässä yön pimeinä tunteina.

22 kommenttia:

  1. No voi itku, sinullakin kommelluksia matkan suhteen, todells stressaavaa. Minulla tosun ongelmat aiheuttivat Suomen tukilakot. Toivottavasti se kadonnut SIM-kortti löytyi? Venezuelaan ei tosiaankaan ole helppoa päästä nykyään, ja naisella oli varmaan hyvä syy matkustaa sinne, vaikka asuukin Yhdysvalloissa..... Kun lennolla on kiva vierustoveri niin lentokin sujuu kivemmin. Helsinki-Istanbul lennollani viime kuussa vieressäni istui monta vuotta Suomessa asunut nainen, jonka perheellä ravintoloita Suomessa, ja juttua olisi riittänyt enemmånkin ellei lento olisi ollut aika lyhyt.
    Toivottavasti kaikki hyvin si ulla siellä Ita-Suomessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkastressi ei ole tosiaankaan mitään kivaa, mutta onneksi kaikki järjestyi kumminkin parhain päin. Mulla oli kadoksissa se sim-luukun avaamiseen tarkoitettu tikku (käytin aiemmin luukun avaamiseen korvakorua, kunnes tajusin, että mullahan on puhelinpaketissa ihan siihen tarkoitettu työkalukin), joka onneksi löytyi. Olisin toki pärjännyt ilman sitäkin.

      En tiedä, miksi nainen oli matkustamassa Venezuelaan (en kehdannut udella), mutta sain sellaisen käsityksen, että hän matkustaa Venezuelaan aika useinkin. Varmaan hänellä oli pätevä syy.

      Täällä Suomessa on meneillään kaikenlaista, mutta eiköhän kaikesta selvitä. <3

      Poista
  2. Tervetuloa nauttimaan pimeydestä ja harmaudesta ;)
    Toivottavasti kaikki on hyvin täällä Suomessa, kun jouduit palaamaan suunniteltua aikaisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiitosta vaan. :-D En kehtaa valittaa pimeydestä ja harmaudesta, kun olen sentään saanut olla koko syksyn valoisammissa oloissa, mutta ehkä juuri siksi pimeys olikin pienoinen järkytys. JOs olisin ollut koko syksyn Suomessa, pimeys olisi lisääntynyt vähän kerrassaan, mutta nyt olosuhteet muuttuivat kerralla todella radikaalisti.

      Eipä täällä Suomessa ihmeempiä. On hyvää ja on huonoa, mutta kaikki kuuluu kai elämään.

      Poista
  3. Ei siis lentävä kalakukko, vaan ihan oikea kukko tällä reissulla. Mihin lie ollut matkalla ja miksi.

    SIM-kortit on nykyään harmillisen pieniä. Toista se oli vanhaan kunnon ennenvanhaan, kun niitä luukkuja pystyi vielä ihan sormin availemaan ja vaihtelemaan kortteja ilman, että lipsui käsistä.

    Keli ei näytä siellä Itä-Suomessakaan kovin hääviltä, mutta se on sivuseikka ja tärkeintä se, että siellä olisi muuten kaikki hyvin. Jos ei vielä, niin pian <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalakukko olisi varmasti pitänyt pienempää ääntä, mutta olisi saattanut haiskahtaa vähän enemmän kuin oikea kukko. ;-)

      Nykyajan sim-kortit ovat tosi ärsyttäviä. Niitä ei todellakaan ole tehty kömpelösormisille vanhuksille, eikä aina nuoremmillekaan.

      Keli on ollut ihan kamala, mutta en ole hirveästi ehtinyt sitä havainnoimaan. Valoisampaan päin ollaan kai menossa, vai milloinkas se päivä rupesikaan pitenemään. Ei tainnutkaan olla ihan vielä?

      Poista
  4. Jestas, multa menis hermot, jos väittävät, ettei olekaan lentoa buukattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kertoa, että kyllä paloi käämit mullakin. :-D

      Poista
  5. No parjaile siella hamarassa Suomessa. Toivottavasti ei mitaan pahempaa! Taalla Israelissakin tulee jo viidelta pimeeta ja kuudelta tekee jo mieli menna nukkumaan. Mitahan mulle Suomessa tapahtuisi kun aurinko laskee kolmelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anu. :-) Muutos Etelä-Amerikan ilmastoon oli melkoisen radikaali, mutta onneksi sopeutuminen tapahtui vanhalla rutiinilla.

      Poista
  6. Joo, on aika hankalaa kuljettaa mukanaan kukkoa herätyskellona. On varmaan sentään luotettavampi kuin aurinkokello joulukuussa Suomessa. Tosin kummankin etuna on, että ne vaihtuvat automaattisesti kesä- ja talviaikaan. Vinoilen tässä, kun kuulemma Baijerin lehmät ja suomalaiset kärsivät ja sairastuvat tunnin aikaerosta kesä- ja talviajan vaihtuessa, mutta sinä pysyt hengissä seitsemän tunnin aikaerosta huolimatta. Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukko on harmillisen hankala herätyskello siinä mielessä, että siinä ei ole mitään säätönappia. Herättelee milloin huvittaa, ja aina liian aikaisin. ;-)

      Ihan oikeastiko lehmät kärsivät tunnin aikaerosta? Kyllä se on sitten luovuttava kellojen siirrosta, jos ei muuten niin lehmien takia! :-)

      Kiitos, Katriina, ja mukavaa joulukuun jatkoa sinulle!

      Poista
  7. Ai kauhee, paniikki olisi kyllä iskenyt ja kaikki tavarat hävinneet (ei vain simkortti) jos olisin ite ollu tilanteessasi :-D

    Mun on kyllä sanottava noista sun suomi kuvistakin, että harmaan eri sävytkin voivat olla kauniita. Toki odotan jo innolla sitä valkoista ja pehmeää. Ei metri tolkulla, mutta vähän edes.

    Tiedän tunteen tunnin yöunien jälkeisenä päivänä, kun esim.aamuvioroon on ollut pakko jaksaa. Ei käy kateeksi kyllä. Toivottavasti sulla tasaantuu nopsaan tuo unirytmi.

    Kaikkea hyvää sinun Suomi oleskeluusi <3

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ei tullut paniikkia, kun alkoi vaan vituttaa, kun matkan eteneminen tuntui tyssäävän. Mikähän siinä onkin, että vitutus on aina ensimmäinen reaktio. ;-D

      Kyllähän se lumi on ihan kivan näköistä, mutta mä en oikein osaa ajatella lunta kuin autoilemisen kannalta. Lumi, jää ja muut talven tuomat haasteet kun hidastavat autoilijan matkantekoa harmittavasti.

      Viime yö oli oikeastaan ensimmäinen, että nukuin kohtalaisen hyvin ja nukahdinkin ihmisten aikoihin (eli siis kahdeltatoista enkä vasta joskus neljältä aamulla). Tosin sekin tapahtui lääkkeen voimalla, eli vielä tässä on matkaa normaaliin.

      Kiitos. <3

      Poista
  8. On sulla taas ollut matka kukkoineen kaikkineen! Mie olisin kyllä kauhistunut ja aika paljon, jos tulisi ilmi, että lippua ei ole. Kerran toki sellainen sattui, mutta kyse oli "vain" Gorkista Dubliniin ja kyse oli työnantajan matkatoimiston mokasta. Maksoin tuon välin ja lippu oli - onneksi - Dublinista eteenpäin, sillä kyseessä oli juhannusaaton aatto. Matkatoimiso kuuli kunniansa tästä asiasta.
    Toivottavasti siellä idässä on valoisampaa kuin täällä lännessä meren rannalla. Aivan kauhistuttaa tämä musta ja märkä jolukuu. Ja toivottavasti siellä kaikki on hyvin (paisi sinun jetlag, joka mullakin on kauhea idästä tullessa).
    Hyvää joulukuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan sitä matkalla kaikenlaista, mutta onneksi kaikki päättyi parhain päin. Eipä ole ennen tuollaistakaan sattunut, että lippua ei olisi ollutkaan, mutta nyt on tuokin koettu – ja siitäkin taas selvitty. :-) Mulla tuo muutosmaksu oli melkein 800 euroa, eli vähän kirpaisi, mutta ei auttanut kuin maksaa.

      Musta tuntuu, että idässä on päinvastoin pimeämpää kuin lännessä. Varsinkin metsän keskellä tuntuu, että pimeys alkaa, ennen kuin päiväkään ehti valkenemaan.

      Kiitos, Helena. <3 Eiköhän tässä selvitä. Hyvää joulukuun jatkoa sinullekin!

      Poista
  9. Tervetuloa pohjoiseen ! 💚🎅🎅

    VastaaPoista
  10. Auts, painajaismainen lentoreissu. Muutenkin erityisesti pitkät lennot (varsinkin jos on vielä vaihtoja) on rasittavia, joten ei kyllä kaipaisi yhtään extra-draamaa niille. Minulle siis pelkkä lentäminen Suomeen on jo rasittavaa kaiken yleisen hälinän ja tohinan takina. Liikaa ärsykkeitä ja liikkuvia osia pienelle päälleni :D Vaan onneksi pääsit perille!

    Minulla novelleiden lukeminen tuottaa vaikeuksia keskittymisen suhteen. Tykkään laajemmista kokonaisuuksista. Toisaalta se joka sanoo, että novellin kirjoittaminen on helppoa, ei ole koskaan joko kirjoittanut itse novellia tai on lukenut vain paskoja novelleja. :D Paskan novellin nyt vääntää kuka tahansa. Sen sijaan taidokas novelli jää elämään mieleen yhtä lailla kuin romaani: tuli heti parikin vaikuttavaa novellia mieleeni (esim. Kanoko Okamoton A Riot of Goldfish) <3

    Näitä Murakamin novelleja en ole lukenut (koska ei vaan kiinnosta, heh), olisi kiva kuulla mitä niistä pidit jos saat ne luettua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut myöhäisestä vastauksesta, Elegia!

      Juu, sama juttu, että en kaipaisi yhtään ylimääräistä draamaa pitkille lennoille. Matkustaminen vielä periaatteessa menettelee, mutta mulle hankalinta ovat pitkät välilaskut, varsinkin siinä vaiheessa, kun on jo pari lentoa takana, ja on ihan puolikuollut. Nytkin piti odotella Frankfurtissa yli kuusi tuntia, eikä loungessa ollut edes kunnon nukkumapaikkoja vaan ihan hirveät tuolit, joissa saattoi vain haaveilla torkahtamisesta. Vali vali.

      Haha, no mä olen sitten varmaan lukenut vain paskoja novelleja – tai sitten mulla on liian suuret käsitykset omista kirjoittamiskyvyistäni. ;-D Nuorena muistan tykänneeni Tsehovin novelleista kovasti, mutta ehkä se oli silloin. En tiedä, miellyttäisivätkö ne enää tässä ajassa.

      Voin yrittää joskus kirjoitella Murakamin novelleista, jos tosiaan saan ne joskus luettua. Tällä hetkellä näyttää varsin kehnolta. :-D

      Poista
  11. Aina ei mene putkeen... Minne lie ollut kukko matkalla? Onnellista uutta vuotta, kaima!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei. En tiedä, minne kukko mahtoi olla matkalla. Toivottavasti ei teuraaksi kuitenkaan!

      Kiitos, ja onnellista ja kaikin puolin mukavaa alkanutta vuotta sinullekin! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3