Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


maanantai 28. lokakuuta 2019

Elämä on

Ei se lakko sitten loppunutkaan muutamassa päivässä, kuten kuvittelin. Nyt on meneillään jo kuudes päivä, eikä loppua ole näkyvissä. Palaan kumminkin ajassa taaksepäin, koska tässä on ehtinyt tapahtua lyhyessä ajassa kaikenlaista. 

Kaupat olivat perjantaina aamupäivällä auki, joten minäkin pääsin täydentämään vesivarastoja. Kävelylenkillä tuli nähtyä jos jonkinlaista tiesulkua.


Tämä tiesulku oli tehty Bolivian lipun värisestä kankaasta, jonka pituus oli varmasti ainakin  30 metriä.


Kotiin palattuani kuulin, että ukkelin firma suunnitteli kaikkien työntekijöidensä evakuointia Boliviasta. Lakko saattaisi jatkua pitkäänkin, eikä työnteko oikein onnistu sellaisissa olosuhteissa, että työpaikallekaan ei pääse. Lentojakin oli alettu perua, joten maasta pois pääseminen näytti aina vain epävarmemmalta. Hotellit, esimerkiksi Marriott, lähettivät ulkomaalaisia asiakkaitaan pois maasta, sillä hotelleilla ei ollut resursseja pitää asiakkaita talossa. Ei ollut henkilökuntaa, ja tavarakuljetukset, jätekuljetukset ja sen sellaiset eivät toimineet. Tilanne oli yleisesti ottaen vielä varsin rauhallinen, mutta koskaan ei voinut tietää, millaiseksi tunnelma muuttuisi, jos lakko jatkuisi vielä pitkään.


Niinpä kaikki ukkelin firman työntekijät (plus meikäläinen) päätettiin lähettää maasta pois niin pian kuin mahdollista. Ukkeli löysi lennot sunnuntaiaamuksi, ja vaikka lennon oli määrä lähteä vasta kello 2.27 aamuyöllä, meidän piti lähteä lentokentälle jo lauantaina iltapäivällä. Matkalla olisi kuuleman mukaan kolmisenkymmentä tiesulkua, ja kun jokaisella tiesululla joutui anelemaan tiesulun avaamista, matkaan saattaisi kulua hyvinkin pitkä aika. Kestäähän siinä aikansa, kun siirtää kivenmurikat/autonrenkaat/lastauslavat tai milloin minkäkin tiesulun rakennusmateriaalin pois tieltä.

Cristo Redentor -patsas, jonka juurella kaikki kansalaiskokoukset pidetään. Lokakuun alussa pidetty kokous, jolla vastustettiin Evon presidenttiehdokkuutta, keräsi paikalle yli miljoona ihmistä. Torstaiaamuna paikalla oli varsin rauhallista.

Aloitin pakkaamisen ja lähtövalmistelut omasta mielestäni hyvissä ajoin lauantaiaamuna puoli seitsemältä, sillä kuvittelin, että lähtisimme lentokentälle vasta iltapäivällä. Kymmeneltä ukkeli kuitenkin ilmoitti, että meidän pitäisikin lähteä lentokentälle jo tunnin päästä eli yhdeltätoista. Tiesulut olivat kuulemma jostain syystä osittain auki puoleenpäivään asti, joten olisi hyvä lähteä matkaan silloin. Saatiin siis kunnon lähtöpaniikki aikaiseksi, kun piti suoriutua tunnissa matkaan, mutta kuin ihmeen kaupalla olimme yhdeltätoista lähtövalmiina. Vain muutama päivä aikaisemmin olin hamstrannut kaupasta ruokaa, ja nyt oli jätettävä kaikki taakseen. Enpä olisi taas tätäkään arvannut.

Perjantai-iltana auringonlaskua katsellessani melkein herkistyin, kun ajattelin, että tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun lähden Boliviasta. Ei ollut todellakaan tarkoitus lähteä Boliviasta tällä tavalla, vaan meidän oli ollut aikomus käydä vielä mm. Salar de Uyunin suolatasangolla. Kaikkein eniten suretti kuitenkin bolivialaisten puolesta, sillä maan tulevaisuus ei näyttänyt kovin valoisalta. Helppoahan se minulla on, kun pääsen lähtemään maasta pois tuosta vain.

Kiitos ja näkemiin.




Niin sitten minä, ukkeli ja ukkelin neljä kollegaa lähdimme lauantaiaamupäivänä lentokentälle kahdella autolla. Toisessa autossa liehusi Bolivian lippu ja toisessa Santa Cruzin lippu. Yksi kollegoista oli palkannut kaksi tuttua paikallista taksikuskia, jotka tunsivat kaikki Santa Cruzin pienet kärrypolut kuin omat taskunsa. Pieniä teitä kiertelemällä pystyimme välttämään kaikki pääteille kehitetyt isommat tiesulut, ja kohtasimme vain kymmenkunta pientä tiesulkuja, jotka olivat suurimmaksi osaksi lasten tekemiä. Kun automme tulivat tiesululle, lapset juoksivat kuljettajan luokse kyselemään, millä asioilla liikuimme. Kun kerroimme olevamme matkalla lentokentälle ja annoimme lapsille pari lanttia tai ison Coca-Cola -pullon, tiesulut aukenivat.

Pääsimme siis lentokentälle yllättävänkin helposti, mutta se oli ihan kuljettajien ja heidän paikallistuntemuksensa ansiota. Sitten alkoi pitkääkin pidempi odottelu ja jännittäminen, lähtisikö lentomme, vai olisiko lento peruttu. Sama lento oli ollut peruttu edellisenä päivänäkin, sillä kone ei lentänyt edes tulolentoa Bogotasta Santa Cruziin. Saisimme asian selville siinä vaiheessa, kun koneen olisi määrä lähteä Bogotasta Santa Cruziin puoli kymmenen aikaan illalla. Jos lento ei lähtisi Santa Cruziin, se ei lentäisi luonnollisesti Santa Cruzistakaan mihinkään. Jos lento olisi peruttu, yrittäisimme saada liput jollekin muulle lennolle, esimerkiksi Panamaan tai Limaan, koska nämä lennot ilmeisesti lennettiin. Sekin mahdollisuus oli, ettemme pääsisi millekään lennolle, vaan joutuisimme palaamaan takaisin kaupunkiin. Olimme jättäneet asunnon avaimen talon alakerran vartijoille, ja asunnon omistaja oli koko ajan ukkeliin viestiyhteyksissä, joten omistaja tiesi koko ajan, missä mentiin.

Ilmeet olivat melkoisen iloiset, kun Flightradar näytti hieman ennen kymmentä, että Santa Cruzin lento oli noussut Bogotasta ilmaan. Pääsisimme siis sittenkin lähtemään matkaan suunnitelmien mukaan.

 
Päivän aikana tuli heitettyä aika monta kävelykierrosta Santa Cruzin lentokentällä. Ulkona ei viitsinyt hirveästi olla, kun lämmintä oli 37 astetta, ja minulla oli vähän liikaa vaatetta päällä.
Illalla ulkonakin oli jo huomattavasti miellyttävämpää.
  
Neljäntoista lentokentällä vietetyn tunnin jälkeen pääsimme vihdoinkin nousemaan Bogotan-koneeseen ja lähtemään kohti Kolumbiaa. Bogotassa odottelimme taas muutaman tunnin, mutta lopulta Medellínin kone kutsui.

Voisin huolia tällaisen Aviancan lentoemännän asun (paitsi en ehkä tuota päähinetta). Viitta varsinkin on hieno!




En olisi vielä perjantaiaamuna uskonut, että maanantaiaamuna istun Medellínissä juomassa aamukahvia, mutta tässä sitä nyt kumminkin ollaan.

Medellín heräilee paraikaa maanantaiaamuun.

Laukut on purettu, tavarat on aseteltu paikoilleen, huusholli on siivottu ja kaupassakin on käyty. Pää on edelleen pyörällä, sillä vaikka nukuin viime yönä varsin hyvin, yksi kokonaan valvottu yö taitaa vaatia edelleen veronsa. Mutta eiköhän tässä palauduta pikkuhiljaa arkeen ja opita muistamaan, että arki onkin nyt taas kolumbialaista eikä bolivialaista.

28 kommenttia:

  1. No oho. Kirjaimellisesti äkkilähtö, joten ei ihme, että ei ihan pää ja kroppakaan pysy perässä.

    Aika pelottava ajatus, että ei halutessaankaan välttämättä pääse maasta pois, kun en ole itse sellaista kokenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äkkilähtö tosiaan oli, ja välillä on ollut hieman hankaluuksia tajuta, että nyt ollaan Kolumbiassa eikä Boliviassa. Kaupassa tuli monta kertaa mieleen, että tuota minun ei tarvitse ostaa, kun meillähän on jo sitä – ja sitten muistin, että ainiin, se olikin siellä Boliviassa.

      Minullakaan ei ole kokemusta sellaisesta, että jostain maasta ei pääsisi pois, mutta en oikein osannut pelätäkään. Ajattelin, että mikäs täällä Boliviassakaan on ollessa, jos täällä pitää olla. Tosin tilanteet saattavat muuttua vaikka millaisiksi, joten on kumminkin parempi lähteä silloin kun vielä voi ja kun tilanne on vielä hyvä.

      Poista
  2. On nuo tuollaiset lakot vaan hurjia ja on siinä ihmisillä kärvistelemistä:( Vaan huippua että lento onnistui ja nuo uudet aamukahvi maisemat on kyllä huiman hienot! Mukavaa alkanutta viikkoa ja leppoisaa lokakuun loppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kyllä ennen noin perusteellista lakkoilua nähnyt. Ehkä pysähdys olisi kumminkin parempi sana kuin lakko, mutta se kuulostaa suomeksi niin omituiselta, kun eihän meillä Suomessa ole tuollaisia.

      Ammukahvimaisemissa ei ole tosiaan valittamista, kun tänään sattui vielä olemaan harvinaisen kirkas aamu. Tosin täällä on aamuisin sen verran kylmä, että parvekkeella ei juuri viitsi istua.

      Kivaa alkanutta viikkoa sinullekin! :-)

      Poista
  3. Onneksi teillä oli tuuria matkoilla. Aika hurjaa ja outoa varmaan, että itsellä on se mahdollisuus, että jättää maan taakseen. Vaan aika vauhdilla olette lähteneet!
    Aika hieno tosiaan tuo punahilkkauniformu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuria tosiaan oli. Mun täytyy kyllä tunnustaa, että melkein toivoin, että emme pääsisikään Bogotan-lennolle, vaan "joutuisimme" esim. Limaan. Pari päivää Limassa ei olisi kuulostanut yhtään hassummalta vaihtoehdolta. ;-)

      Inhoan lähteä matkalle hirveällä kiireella, vaan mieluiten tekisin kaikki lähtövalmistelut rauhassa, että ehtisin miettiä moneen kertaan, että olen varmasti muistanut kaiken, ja miten pakata mikäkin. Nyt kun piti varautua sellaiseenkin mahdollisuuteen, että päädymme jonnekin ihan muualle kuin oli aikomus, ja saattaisimme joutua olemaan ilman matkalaukkuja, joten oli pakattava käsimatkatavarat sillä lailla, että pärjäisin niillä yön tai pari.

      Punahilkkaunivormu oikein kuvaava sana Aviancan asulle. :-D

      Poista
  4. No kyllä vaan tuollainen lakko tekee kaikenlaisen elämän hankalaksi,ihan säälittää nyt bolivialaiset. Onneksi pääsitte kuitenkin helposti pois,vaikka ei ole kiva lähteä noin äkkiä, ilman suunnittelua. Olihan Venezuelassakin jo lakkoja kun siellä asuin, mutta vaikeaksi se meni vasta sen jälkeen kun lähdin sieltä pois. Avianca;D Sen siivillä tuli myös lennettyä kun asuttiin eteläisesä Amerikassa. Oikein hyvää ja rauhallista lokakuun loppua Satu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin säälittää bolivialaiset. Toisaalta tämä lakko on tavallaan heidän oma valintansa, ja he voisivat keskeyttää sen käsittääkseni milloin haluavat. Mutta se taas tarkoittaisi sitä, että he myöntäisivät tappionsa Evolle ja hyväksyisivät Evon presidenttiyden. Että siinä mielessä toivon, että bolivialaiset pysyivät nyt tiukkoina ja jaksavat taistella, jos tämä vaikka johtaisi johonkin. Pidetään peukkuja!

      Ei tosiaan ole kiva lähteä hirveällä kiireellä, ja harmitti ne kaikki ruoatkin, jotka tuli hankittua! Toivottavasti asunnon omistaja saa ne käytettyä, ettei hänelle nyt tullut hirveää päänsärkyä niistä.

      Avianca on kelpo lentoyhtiö. Harmi kun noita lentoemännän asuja ei myydä muillekin kuin lentoemännille. ;-D

      Kiitos, Jael. <3 Miellyttävää lokakuun loppua sinullekin. Toivottavasti säät suosivat! :-)

      Poista
  5. Olipas seikkailu ! 14 tuntia lentokentällä ?! miten sait ajan kulumaan ? 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä kysymys! Tätä itsekin jälkeenpäin ihmettelin. Jotenkin se aika vaan meni syödessä ja juodessa, istuessa, ristikoita ratkoessa, ukkelin ja kollegoiden kanssa jutskaillessa ja ympäri lentokenttää käppäillessä. Tuli muuten lentokenttä aika tutuksi. :-D

      Poista
  6. Aika äkkinäisiä käänteitä teille! Pari uutista olen Suomen uutisfoorumeista lukenut Bolivian vaaleista, mutta sinun kertomuksesi tuo sen lähemmäksi ja olen miettinyt miten paikalliset siellä selviytyvät. Onko tässä nyt kysymys siitä, että Evo Morales ei suostu uusintavaaleihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tunnen kovasti empatiaa paikallisia kohtaan ja samalla mietin, miten vallanhimoisia jotkut ihmiset voivat olla, kun eivät piittaa mistään eikä kenestäkään. Kyllä on röyhkeys huipussaan.

      Taustalla on monenlaista kaunaa Evoa kohtaan, mutta viimeisin syy on tosiaan tuo, että Evo ei suostu uusintavaaleihin (tai etenkään luopumaan vallasta, mitä monet toivovat). Tyytymättömyys juontuu jo vuodesta 2016, jolloin Evo ei hyväksynyt kansanäänestyksen tulosta, jolla rajoitettiin presidentin hallintakaudet kahteen, vaan päätti asettua omavaltaisesti ehdolle näissäkin presidentinvaaleissa. Ihmiset myös epäilevät vaalituloksen olevan väärennetty, sillä he eivät usko, että Moralesin ja Mesan ero ensimmäisellä kierroksella oli oikeasti yli 10 prosenttiyksikköä vaan että vaaleissa olisi tullut vielä toinenkin kierros.

      Poista
  7. Oho, siitäpä tulikin sitten melkoinen lakko (olen seurannut blogiasi, vaikka olen ollut hiljainen). Voin kuvitella, että kauan jossain maassa viettäneenä haluaisi ikään kuin hyvästellä sen ennen “lopullista” poistumista. Tuollainen kiirellä lähteminen olisi minusta(kin) aivan kamalaa!

    Mutta onneksi kuitenkin pääsitte lähtemään, kun tilanne ei ilmeisesti siellä kovin ruusuinen ole ja voi jatkua kait pitkäänkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lakosta tuli tosiaan melkoinen, eikä loppua ole näkyvissä ainakaan lukemieni uutisten perusteella. Tuntuu, että tilanne on päinvastoin kärjistymässä.

      En muista koskaan aikaisemmin herkistelleeni, kun on pitänyt lähteä jostain maasta pois, mutta eipä toisaalta ole tarvinnutkaan koskaan lähteä noin äkkinäisesti. Kun saa lähteä rauhassa ja tietää, että lähtö tulee tietyn ajan päästä, sitä varmaan hyvästelee maan mielessään jotenkin alitajuisesti, eivätkä tunteet nouse pintaan.

      Poista
  8. Ompa siella ollut seikkailua. Kuulostaa uuvuttavalta tuollainen stressi ja epavarmuus. Taalla en ole nahnyt mitaan uutisia Bolivian tilanteesta. Chilen mielenosoituksista luin jostain mutta sekin taisi olla Aamulehti eika mikaan istaelilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessakin uutisoidaan Boliviasta käsittääkseni todella vähän, ja muut Etelä-Amerikan maat, kuten Chile, saavat suomalaisissa tiedotusvälineissä enemmän huomiota. Köyhä ja pieni Bolivia ei varmaankaan kiinnosta tiedotusvälineitä samalla lailla kuin isommat Etelä-Amerikan maat.

      Olen kyllä kokenut matkustaessa monenlaista, enkä hätkähdä kovin pienestä, mutta kyllä tuo parin päivän rypistys kuitenkin vähän voimille otti.

      Poista
    2. Minä kyllä näin täkäläisessä lehdessä jutun, jossa oli niputettu yhteen Chilen , Bolivian ,Ecuadorin ja myös Haitin tulenarat tilanteet (Haiti vaikka ei siinä ryhmässä)ja aika hyvin oli käsitelty jokaisen maan tilanne.

      Poista
    3. Kiva kuulla. Olisi ollut kiva lukea kyseinen juttu, mutta se oli varmaan hepreaksi. ;-D

      Poista
  9. Hyvä, että pääsitte pois Boliviasta. Sitähän ei ikinä tiedä, miten tilanne siellä eskaloituu. Toivottavasti Boliviassa säilyy olot vakaina, eikä maa joudu sekasortoon. Evo todennäköisesti roikuu vallassa viimeiseen mahdollisuuteensa saakka. Antaisipa hän periksi!

    Aikamoista hässäkkää on elämänne ollut viime päivinä. Ensin hätäshoppailua ja sitten hätäpoistumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti loppujen lopuksi hyvä, että meidät lähetettiin pois maasta, vaikka itse en ehkä olisi vielä tuossa vaiheessa lähtenyt, jos päätösvalta olisi ollut minulla. Levottomuudet ovat lisääntyneet viime päivinä Boliviassa, ja kuka tosiaan tietää, mihin tämä kaikki vielä johtaa. Minäkin uskon, että Evo roikkuu vallassa niin kauan kuin vain suinkin pystyy.

      Jos tästä kaikesta hässäkästä nyt jotain myönteisiä puolia yrittää etsiä, niin tulipahan taas lisää elämänkokemusta ja selviytymiskykyä. :-)

      Poista
    2. No niin kirjoitin, mutta jotenkin deletoin sen. On todella hyvä, että pääsitte sieltä pois noin äkkiä. Mediassa en ole kyllä huomannut noista lakoista mitään tietoa, vain Evosta ja presidenttiskaban tuloksesta. Toivottavasti tilanne rauhoittuu ja lakot päättyvät pian.

      Toivottavasti elo siellä Medellinissä palaa rauhallisii uomiinsa vai onko sulla elo siellä rauhallsita? ;-) Nyt ainakin olet taas muutamaa kokemusta rikkaampi - mie en kyllä haluaisi tuollaista kokea, olisin varmaan hermoillut koko ajan.

      Poista
    3. Ei Suomen medioissa taideta paljon Bolivian asioista kertoakaan. Joskus ärsyttää, miten Suomessa keskitytään vain aina samojen maiden tapahtumiin, mutta ehkä Boliviasta ei kirjoitella senkään takia, että maa ei kiinnosta suomalaisia. Jaa mikä Bolivia? Totuuden nimessä on sanottava, että tuskin Bolivian tapahtumat kiinnostaisivat minuakaan, ellen olisi itse pyörinyt Boliviassa ja elänyt sitä todellisuutta.

      Elämä täällä Medellinissä on oikein rauhallista. :-) Jopa niin rauhallista, että pitää ehkä lähteä jonnekin reissuun. ;-D

      Olin aika yllättynyt omasta käytöksestäni, sillä en hermoillut koko episodin aikana yhtään. Jotenkin mulla on nykyään niin vahva luotto, että asiat menevät niin kuin niiden on tarkoitettu menevän, että en oikein osaa enää hermoilla (matkustaessa siis; muuten kyllä. :-D) Runsas matkustaminen on opettanut myös, että kaikki järjestyy aina jollain tavalla. Meille on nimittäin sattunut ukkelin kanssa matkoilla varmaan kaikki mahdolliset vastoinkäymiset ja kommellukset. :-)

      Poista
  10. no voi mitä thrilliä olette taas kokeneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, onhan tässä ollut vähän kaikenlaista. :-)

      Poista
  11. Onhan täällä uutisia:
    https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006286167.html

    VastaaPoista
  12. Siis wau... minähän tuli lukemaan tämän uusiksi - kun olen jäänyt ihan koukkuun näihin postauksiisi.... Odotan jo aamua, että minkä luen seuraavaksi - iltaisin aina niin puhki, ettei aukea känny, läppäri eikä edes silmät mitään "jäsentyneesti" lukeakseni...
    Mut todellakin huikeita ja AITOJA kokemuksia, joista osaat niin mukaansatempaavasti kertoa! Kiitos!! Ootten oikeasti nähneet elämää
    muutakin kuin pikkuruisen Suomen näkökulmasta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiva että tulit. <3 Ukkelin työ on ollut tosiaan sellaista (it-juttuja), että se on vienyt milloin minnekin päin maapalloa, ja minä olen sitten päässyt siinä siivellä kokeilemaan asustelua muissa maissa. On kyllä avartanut maailmankuvaa melkoisesti.

      Kiitos sinulle, ihana, ja oikein mukavaa ja kaunista kesän jatkoa! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3