Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


tiistai 29. tammikuuta 2019

Yhä ylös yrittää

Yhtenä aamuna viime viikolla, kun selkäni oli ensimmäistä päivää lähes normaalin tuntuinen, päätin toteuttaa ideani ja kävellä sinne näköalapaikalle. Mietin kyllä, että onkohan ihan järkevää lähteä toteuttamaan tuollaista viiden kilometrin ylämäkikävelyä heti, kun selkä on vähänkin parempi, ja että olisikohan parempi odotella muutama päivä. Järki ei kuitenkaan tällä(kään) kertaa voittanut. Se tavallinen tarina meikäläisen elämässä. 😅

Olin katsonut Googlen kartoista reitin, jota lähdin seurailemaan. Olin unohtanut yhden tietyömaa-alueen kokonaan, ja päädyinkin sitten heti sille. 

Onneksi jalankulkijoiden väylä oli erotettu muusta tiestä, niin ei tarvinnut hyppiä autojen joukossa, mutta pakokaasuja sai taas haistella.

Kivannäköinen talo.
Ohitin myös uuden talomme, jonne ylihuomenna muutamme. Alhaalta päin katsottuna se on kyllä melkoinen kolossi!

Kyllä on ruma talo. Kenenköhän arkkitehdin älynväläys tämäkin on?

Ylhäältä mäestä päin katsottuna talo näyttää kuitenkin aivan toisenlaiselta, suorastaan pelottavan ohuelta.

Toivottavasti ei tule maanjäristystä.




Pyöräily on aivan valtavan suosittua ylempänä vuorilla, eivätkä nämä pyöräilijät ole todellakaan mitään sunnuntaipyöräilijöitä. Varusteet ovat aivan viimeisen päälle, ja pyöräilijöistä näkee, että he ovat todella kovassa kunnossa. Ehkä he ovat jopa ammattilaispyöräilijöitä? Täytyy kyllä nostaa hattua, sillä itse hyytyisin varmaan ensimmäisessä mäessä (varsinkin jollain kämäisellä kaupunkipyörällä, jossa on satulakin vinossa 😅).

Kivoja taloja.
Ei ole todellista! Pieni pätkä tasamaata!
Ensimmäiset näköalat.
Ylhäällä näkee usein varoituksia, että tiellä saattaa olla villieläimiä. Vai pitäisiköhän tuo 'animales silvestres' kääntää kuitenkin metsäneläimiksi?

Anna niiden ylittää tie. ❤
Näköalaravintola Colosal.
Matkan viimeinen pätkä oli tuntunut etukäteen ajateltuna vähän vastenmieliseltä, sillä se kulki erittäin vilkasliikenteisen (lentokentällekin vievän) maantien laidassa. Onneksi pätkä oli lyhyt, ja jalankulkijoille oli tehty lyhyitä aidalla suojattuja pätkiä.


Näiden talojen näköaloissa ei ole kyllä valittamista!
Siellä suoran päässä se näköalapaikka jo häämöttääkin.

Nousu sujui muuten yllättävän hyvin, mutta hikoilin aivan valtavasti. Onneksi olin varautunut tähän ja ottanut mukaani pienen pyyhkeen, jolla saatoin pyyhkiä hikeä. Olin nostanut hiukset ylös, mutta en ollut tullut ajatelleeksi, että aurinko porottaisi niskaan koko ajan. En siis ollut tajunnut myöskään laittaa niskaan aurinkorasvaa, ja seuraukset olivat sen mukaiset. Niska oli punainen ja todella kipeä monta päivää. 

Matkaa ylös tuli reilut viisi kilometriä, nousua matkalla oli puolisen kilometriä, ja aikaa kävelyyn kului aika tarkalleen puolitoista tuntia. En pahemmin huilannut matkalla - valokuvaus- ja vedenjuomistaukoja lukuun ottamatta - enkä myöskään edennyt mitään ihan hirveää vauhtia, vaan aika rauhallisesti. Vaikka olin kuvitellut urakan paljon suuremmaksi kuin se loppujen lopuksi olikaan, niin silti tuolla ylhäällä oli ihan voittajaolo.

Mirador de Las Palmas eli Las Palmasin näköalapaikka.

Näköalapaikalla oli kai ollut jonkinlainen poliisien tapahtuma, sillä siellä oli paljon poliiseja sekä jonkinlaisia kojuja, joita laitettiin juuri kasaan. Mietin, että olipa hyvä hetki tulla tänne, sillä poliisilauman keskellä oli ainakin turvallinen olo. Olen jo oppinut sen, että Kolumbiassa poliisi on hyvä, kun se Boliviassa oli paha - pahin kaikista. Ukkelihan vietiin kerran Boliviassa hondurasilaisen kollegansa kanssa poliisiasemalle siitä syystä, että heillä ei ollut passia mukana. Miehet pääsivät vapaalle jalalle, kun työpaikan asianajaja tuli paikalle ja maksoi poliisien vaatiman summan.

Yksi bolivialainen Uber-kuski selitti kerran, miksi bolivialainen poliisi on niin läpimätä: poliisit saavat Boliviassa niin surkeaa palkkaa, että heidän on hankittava lisätuloja sieltä, mistä he saavat, ja yleensä helpoin kohde on ulkomaalainen matkailija. Että tervemenoa Boliviaan!

Tuo mies oli kuitenkin jonkin turvallisuusliikkeen mies. Patsaan tarinasta ei ole valitettavasti tarkempaa tietoa.




Palasin takaisin toista tietä ja kävin paluumatkalla Medellínin linnassakin, kun se oli siinä kätevästi matkan varrella, mutta siitä lisää ehkä joskus toiste.


Tästä tulee ihan mieleen Mannerheimintien talot Helsingissä. Huomatkaa tien vieressä kasvavat anopinkielet!

Reissulla oli tullut hirveä nälkä, joten päätin mennä yhteen lempiravintoloistani nautiskelemaan sushia. Minähän en tykkää ollenkaan niistä oikeista susheista, joissa on pelkää kalaa ja riisiä, mutta nämä täkäläiset sushit ovat taivaallisia, kun niissä on kunnolla moiveita mukana.

Aluksi kuitenkin merileväsalaattia.
Sushi-taivas. Mie kuolen.

Täällä oli pieni maanjäristyskin viime viikolla. Katselin illalla sängyssä läppäriltä ohjelmia, kun sänky tuntui yhtäkkiä värisevän. Luulin kuvittelevani koko asian ja vaihdoin asentoa, mutta värinä ei loppunutkaan. Mietin, että ei kai tämä nyt sentään mikään maanjäristys ole, mutta seuraavan aamun lehdestä selvisi, että sitä se juuri oli ollut. Järistys oli voimakkuudeltaan 5.4 magnitudia, eli varsin pieni, mutta selvästi tuonkin näköjään huomasi. Värinä tuntui kyllä varsin kiusalliselta.

Kaksi päivää myöhemmin Kolumbiassa oli toinenkin maanjäristys, mutta se ei tuntunut Medellínissä. Lähes päivälleen 20 vuotta sitten (tammikuun 25. päivä vuonna 1999) Armenian kaupungissa sattui 6.2 magnitudin maanjäristys, jossa kuoli lähes 1000 ihmistä. Täytyy vain toivoa, että järistyksiä ei tule enempää.

Maanjäristyksistä siirrymmekin sitten sujuvasti rättikaupoille. Vaatekaupoillakin on tullut nimittäin käytyä, koska täällä on nyt alennusmyynnit. Paitavalikoimani on ollut varsin huono (ainakin omasta mielestäni; ukkeli saattaisi olla eri mieltä 😆), joten oli saatava täydennystä. Olin kuvitellut, että kaupat olisivat täällä täynnä värikkäitä vaatteita ja hienoja kuoseja, joten oli pieni pettymys huomata, että vaatteet ovat täällä itse asiassa aika tylsiä. Naiset pukeutuvat tavallisimmin farkut ja t-paita -yhdistelmään, ja samaan suuntaan olen itsekin huomaamattani luisunut.

Yläosat ovat täällä usein aika paljastavia: kaula-aukot ovat syvään uurrettuja ja paidat ovat aika lyhyitä paljastaen keskivartalon. Mutta kyllä täältä löytyy peittävämpiäkin paitoja.

Ei näy tissivako eikä napa.
No nyt näkyy napa, muttei onneksi kovin pahasti.

Tuommoinen vähän säädyllisempi napapaitakaan ei olisi enää ehdoton no-no, kun pahimmat läskit ovat sulaneet keskivartalolta, ilmeisesti runsaan kävelyn seurauksena.

Täällä harrastetaan myös todella paljon erilaisia olkapäät paljaaksi jättäviä paitoja, ns. cold shoulder -paitoja. Onkohan näillä jokin suomenkielinen nimikin? 

Tämä on sieltä vaatimattomammasta päästä.

Ukkeli tulee huomenna Boliviasta, ja ylihuomenna onkin sitten se muuttopäivä. Ilmeisesti roudaamme jo huomenna osan kamoista uuteen paikkaan, ja vähän jännittää, miten muuttaminen tulee käytännössä sujumaan. Minä olisin halunnut vuokrata auton ja muuttaa kamat niin, mutta ukkelin mielestä muuttaminen onnistuu Ubereillakin, jos heittää useamman reissun. Matkaa uuteen paikkaanhan ei ole kuin puolisentoista kilometriä, mutta koko matka on ylämäkeen.

Huomenna minun perhe on taas koossa! Ja sitten myö muutetaan!

Ajattelin, että minulla olisi uuteen asuntoon yksi uusi kasvikin valmiina, nimittäin se joulutähti. Minulla kun oli sellainen teoria, että nyt kun olemme täällä lämpöisemmässä maassa, jossa joulutähdet kasvavatkin, minäkin saisin kukkani kukoistamaan komeana pitkään.

Eihän se ihan niin taas mennyt. Kuukaudessa joulutähteni oli muuttunut tämän näköiseksi:

On tämä kuitenkin vielä ihan tunnistettavissa joulutähdeksi!
En ymmärrä, mikä tällä kertaa meni vikaan. Ehkä syynä oli se, että googletin joulutähden kasteluohjeita, joiden mukaan joulutähteä ei saa kastella liikaa, ja minä sitten noudatin ohjeita.

Nyt täytyy lähteä metsästämään pahvilaatikoita. Käsitykseni mukaan niitä saa ostaa täällä ihan kaupasta. Boliviassahan pahvilaatikoita ei myyty, vaan niitä piti olla kärkkymässä kaupan lastauslaiturilla kello seitsemältä aamulla. Ai että mie tykkäsin.

18 kommenttia:

  1. Huh tota sun reippailua... Mä tein joskus sellaisen virheen, että letitin hiukset kahdelle ranskikselle ja tietysti jakaus keskellä päätä. No eipä tullut mieleen sitä jakausta rasvata, niin johan kärähti kivasti. Ai että teki kutaa sen jälkeen harjailla päänahkaa... :P

    Mä rakastan sitä, kuinka lattarit pukeutuu paljastaviin paitoihin. Suomessa oot heti muitten silmissä sitä ja tuota ja napapaidat kuuluu muka vain teineille. (olen saattanut tästä aiemminkin valittaa) Töissä en voi pitää mun lempivaatteita, ellen naamioi niita jotenkin, mutta kesällä en vähempää välitä mielipiteistä, vaan kuljen mun lattarivaatevaraston makeimmat kuteet päällä! Ugh. Olen puhunut.

    Hassun näköinen tuo teidän uusi kotitalo. Tai siis muotoinen. Ja harmi, ettet saanut joulutähteä pysymään hengissä, mulla se taas on yksi harvoja kasveja, joita olen saanut pysymään hengissä. Orkideoiden ohella. Juurikin siksi, ettei niitä saa kastella liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kun en ajatellut mitenkään erityisesti reippailevani vaan käyväni vain kävelyllä. :-D

      Mulla on kanssa kärähtänyt päänahka jakauksen kohtaa monta kertaa. Kerran se kärähti jossain matkalla, ja sitten paluumatkalla lentokoneessa huomasin, että päänahasta lähtee nahka. Nolotti olla koneessa, kun pää tursusi nahanriekaleita.

      On kyllä kurjaa, jos mieluisesta pukeutumisesta tulee heti jotain kommenttia. Mitä se kenellekään kuuluu, mitä kenelläkin on päällä. Mutta Suomessa tällaisiin asioihin kiinnitetään jostain syystä tosi paljon huomiota.

      Minä olen aina ollut hyvin huono pukeutumaan paljastaviin vaatteisiin, koska en ole tuntenut oloani oikein kotoisaksi, jos paljasta pintaa näkyy liikaa. Ihan vasta viime vuosina keksin minihameet, joita en ole kyllä harmikseni oikein viitsinyt täällä käyttää. Medellín on pukeutumisen suhteen aika konservatiivinen kaupunki, ja vaikka takapuoli ja tissit ovatkin tyrkyllä, niin lahkeet tai hameen helma pitäisi olla säädyllisissä mitoissa. Toki voisin kulkea minihameessakin, mutta en jaksa niitä pitkiä katseita, joita tuli jo, vaikka kuljin vähän pidempihelmaisessa hameessa.

      Multa jäi huomioimatta joulutähden kastelussa ehkä ilman lämpötila, Kun täällä on kumminkin sen verran lämmintä, että joulutähti tarvitsisi vettä ehkä useammin kuin kerran viikossa. :-) Hyvä tietää muuten, että orkideakin on ns. helppo kasvi! Panen tuon muistiin vastaisuuden varalta.

      Poista
  2. Sä olet kyllä tosi reipas kun jaksat kävellä tuonne ylös ja vielä kun on kuuma sää Caracasissa kävelemme joskus ylös vuorille jotka kaupungin ympärillä ja josta todella hyvät näköalat alas, ja aina jossain 1500 2000 metrin korkeudessa lopahdin. En silloin vielä tiennyt että mulla on astma ja se se oli syynä siihen miksi lopahdin aina sillon Aika jännä tuo talo mihin te muutatte ,toivottavasti asunto on oikein kiva Siellä kivoja puseroita ,en tiedä miten metelissä mutta koska Venezuelassa silikonirinta leikkaukset olivat niin yleisiä niin myös puserot olivat hyvin avokaulainen Onnea muuttoon Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, olinko nyt mitenkään niin erityisen reipas, mutta tulipahan lenkki heitettyä. :-) Minua ei kuuma sää haittaa, vaikka hikoilu on kyllä ärsyttävää, kun olen jo muutenkin sellainen hikilinko.

      Astman kanssa kannattaakin olla varovainen. <3

      Täälläkin silikonirinnat ja kaikenlaiset takapuolioperaatiot ovat todella yleisiä. Varsinkin tuo takapuoliasia on sellainen, mitä en mitenkään ymmärrä. Tuntuu että näillä ihmisillä on ihan suoranainen pakkomielle takaliston kanssa. Minulla ei ole yleensä tapana tuijotella naisten takapuolia, mutta täällä ei välillä tiedä, mihin silmänsä laittaisi, kun täällä näkee niin uskomattomia takapuolia. :-D Olen ajatellut joskus kirjoittaakin tästä aiheesta, mutta saa nähdä, saanko aikaiseksi. Ja kun en ole mikään alan asiantuntija kumminkaan, t. nimim. pienet tissit ja pieni pylly. :-D

      Kiitos, Jael. <3

      Poista
  3. Hups, mä sanelin tuon tekstin kipeän sormen takia ja sanelutoiminta ei ymmärrä ksikkea,eli pitäisi olla "en tiedä miten Medellinissä"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet sinä sitkeä sissi, kun jaksat kommentoida sanelutoiminnan avullakin. <3 Pikaista parenemista sinulle! Haleja (Bambille myös). <3

      Poista
  4. Hepsutti sun kanssas kun jaksat käppäillä siellä sun täällä, ite oisin autolla päräyttänyt näköalapaikallekin. Ilmankos pysyt noin sutjakkaana ja napapaita kävi oikein hyvin ;-)

    Hienoja ovat maisemat ja anopinkielet jopa hieman nauratti :-) Itse vasta nakkasin menemään kun kituutti vaan. Samoin on käynyt joulutähdelle minulla täällä kun sinun tähdellesi siellä.

    Oliko siinä yhdessäkuvassa jokin punalehtinen puu vai puussa punaisia kukkia?

    Sielläpä on hyvin huomioituna metsän asukit, kun oikein kyltillä kehoitetaan antamaan niille tienylitys rauhaa! Olispa täälläkin, tosin oravat tuppaavat juoksentelemaan vähän siellä sun täällä.

    Venkan näköinen on kyllä tuo talo, luulisi kyllä toisesta suunnasta hirvittävän isoksi ja onkin sitten noin kapoinen.

    Ite kuulin Kouvolassa maanjäristyksen äänen (olisko ollu joskus 2010) kuulosti juuri sellaiselta kumealta kuin kalliota olisi louhittu suuri määrä kerrallaan. Toivotaan ettei sinne iske isoa maanjäristystä! Niitä tuppaa tulemaan jonkun laisina sarjoina.

    Linnasta jos vaikka kuvia laittaisit? Toivoo linnafriikki
    ;-D

    Muuttoiloa sinne teille ja säästele selkää ettet rehki liikaa.

    -m


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, johan me käytiin tuolla näköalapaikalla kerran autolla, että nyt oli kokeiltava tuota kävelyä. Jospa sitten ensi kerralla vaikka sillä polkupyörällä. ;-D

      Minuakin tien vierustoilla kasvavat anopinkielet jaksavat huvittaa, kun eihän niitä meillä Suomessa näe kuin huonekasveina. Ja ne on todistetusti maailman sitkeimpiä kasveja, sillä mun ainoa huonekasvini on anopinkieli. :-) Harmi, että sinä jouduit heittämään omasi pois. Sama on varmaan mullakin edessä, sillä en velvoittanut ketään kastelemaan kasviani, joten mulla on varmaan enää raato siellä odottamassa. Eihän anopinkielikään nyt sentään kuukausitolkulla ilman vettä jaksa.

      Tuo taitaa olla punalehtinen puu, joka on pudottanut suuren osan lehdistään. En tiedä, mikä puu tuo on, mutta tuossa kauppamatkalla on toinen samanmoinen, ja sekin on tiputtanut melkein kaikki lehtensä. Juuri tänään potkiskelin kauppamatkalla niitä lehtiä, kun niitä oli jalkakäytävä täynnä. :-)

      Minusta on ihanaa, että eläimistä varoitetaan tuolla lailla. <3

      Ukkelikin sanoi, että maanjäristyksestä tulee jonkinlainen ääni, mutta minä en kuullut mitään, kun mulla oli kuulokkeet korvilla. Minäkin olen ymmärtänyt, että maanjäristyksiä tulee usein sarjoina, mutta täytyy toivoa, että nämä tämänkertaiset järistykset olivat tässä.

      Lupaan laittaa kuvia linnasta! Saa nähdä, koska kerkeän, mutta laitan kyllä jossakin vaiheessa. :-) Sisällä en käynyt, koska en jaksanut mennä enää tuon kaiken kävelyn päälle tunnin opastetulle kierrokselle (sisällä ei saa kuljeksia yksinään) - mutta sillä ei ole oikeastaan mitään väliäkään, kun sisällä ei saa kuvata. Someajan ihmisen ongelma: jos jossain paikassa ei saa ottaa kuvia, niin eipä siellä sitten paljon kannata käydäkään. ;-D

      Täytyy tosiaan olla varovainen matkalaukkuja ja laatikoita nostellessa, ettei käy kalpaten. Hyvä, että muistutit. :-) Mulla kun tuppaa vaivat unohtumaan heti, kun pahin on ohi.

      Kauniita talvipäiviä sinne!

      Poista
  5. Upeita maisemia, kiva kun kävelit ja kuvasit. :) Toivottavasti myös Nallen muutto sujuu hyvin, ja rosmot pysyvät loitolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että jaksoit kävellä mukana. :-)

      En vielä tiedä, joutuuko Nalle matkalaukkuun, vai muuttaako hän jossakin kangaskassissa. Mutta oli miten oli, onneksi matka ei ole pitkä. :-)

      Mukavia tammikuun viimeisiä päiviä!

      Poista
  6. Olitko ainoa jalankulkija siellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin todellakin. :-D Yhtään ainutta toista kävelijää ei tuolla matkalla näkynyt, mistä päättelinkin, että tämä saattaa olla hullujen hommaa. :-)

      Poista
  7. Kivoja maisemia ja paitoja :)
    Tsemppiä muuttoon! Toivon, että kaikki menee jouhevasti ja seuraava asunto kiva.

    Tuossa ylempänä kommentoit paikallisten kauneusleikkauksista. Niin siihen vielä sellainen, että todellakin haluaisin postauksen paikallisten takapuolivillityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Minua ärsyttää yli kaiken tuo Ubereilla muutto, nyt kun on taas paljastunut, kuinka paljon kamaa meillä on, ja kun tiedän, miten pienet/olemattomat tavaratilat täkäläisissä Ubereissa (Uber Blackeissäkin) on. Riittääköhän edes kolme reissua... :-/ Kyllä ois taas pitänyt tehdä niin kuin minä sanon.

      Harmi vaan kun takapuolipostaukseen ei taida olla mitään aiheeseen liittyvää kuvamateriaalia. :-D Mutta toiveesi on kuultu, ja laitan sen korvan taakse!

      Poista
  8. Suomalaiset voisi varmaan nimetä hulluksi kävelijä kansaksi, itseasiassa vuosia sitten muistan nähneeni jonkun matkailuohjelman Turkin tv:ssä Suomesta, jossa ihmeteltiin kun kaikki ovat niin innokkaita kävelijöitä ilman päämäärää. Itseasiassa harmittaa kun auto muutti perheeseen, joten en enää joudu aivan kaikkia monimutkaisimpia kävely+julkinen suunnitelmiani tekemään :D Aikamoisen nousun olet tehnyt, mutta kyllä nuo maisemat onkin sen arvoiset. Onko Kolumbialla jotenkin huonompi maine kuin se onkaan, kun olen aina jotenkin ollut siinä luulossa että siellä on vaarallista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no se kyllä taitaa olla totta, että suomalaiset tykkäävät erityisen paljon kävellä päämäärättömästi. :-D Vaikka kyllä mulla on aina kävelyilläni jokin päämäärä ollut; jos ei muuta niin koti. :-D

      Kolumbialla on edelleen varsin huono maine, mutta se on suurelta osin aiheeton. Toki täällä on edelleenkin ns. vaarallisia paikkoja, ja murhia tehdään paljon enemmän kuin monessa muussa maassa, mutta parannusta on tapahtunut huimasti 80- ja 90-luvuilta, jolloin Kolumbia - tai ainakin Medellín - oli todella vaarallinen paikka.

      Poista
  9. Melkoisen henkeäsalpaavia ovat nuo kuvaamasi maisemat tuolla ylhäällä! Aika nousu on kyllä tuo puolen kilometrin nousu tuolla(kin) matkalla. Onko siellä muuten puhdas ilma?

    Huh, en ota kantaa sikäläisiin kauneusleikkauksiin enkä naisten takamuksiin. :) Mutta kiva olisi niistä lukea postaus.

    Hyvää muuttoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla ylhäällä oli ehkä vähän puhtaampi ilma kuin kaupungissa muuten, vaikka en kyllä mitään suurta eroa huomannut. Yleisesti ottaenhan Medellínin ilma on varsin huono, ja on tullut jo monta kertaa tuolla liikenteen seassa tarpoessa mieleen, että olisipa jonkinlainen hengityssuoja.

      Kiitos, Helena, ja mukavaa viikonloppua sinulle! Laitan postaustoiveen mieleen. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3