Onnellisena ei ole helppo olla: saa koko ajan pelätä, että tulee onnettomaksi.


sunnuntai 7. lokakuuta 2018

30 kysymystä ja vastausta

Kirjoittaminen on tuntunut viime aikoina jostain syystä vähän vaikealta, joten päätin tarttua blogeissa kiertäneeseen kolmenkymmenen kysymyksen haasteeseen, ettei tämä bloggaaminen ihan jäisi.

Ei muuta kuin menoksi sitten.

(Kuvat ovat viime päivien pyörälenkeiltä, paitsi viimeinen.)



1. Avioliittoja?

Yksi (toistaiseksi!).

2. Kihloissa? 

Kerran (ukkelin kanssa).

3. Lapsia?

Ei ole, kun kohtalo, taivaan isä tai joku muu vekkuli tyyppi päätti, että niitä ei minulle tässä elämässä suoda.

4. Lemmikkejä?

Ei ole näitäkään, vaikka olen kyllä aina kovasti halunnut koiraa. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että on eläimen kannalta parempi, että emme ota lemmikkiä. Meidän elämä on niin liikkuvaista, että lemmikkiä pitäisi olla aina viemässä jonnekin hoitoon.

5. Leikkauksia?

Kolme. Lapsena minulta murtui jalka, kun jalkani jäi pyörän pinnojen väliin (koska iskä ei laittanut pyörään lastenistuinta, vaikka äiti oli käskenyt), ja koipeani operoitiin sen takia. Kolme vuotta sitten minulta leikattiin nivustyrä (huikean kiinnostavan selostuksen siitä voi lukea täältä), ja yksi tähystysoperaatiokin on tehty.

6. Tatuointeja?

Ei ole eikä tule. En pidä tatuoinneista, enkä ymmärrä, miksi joku haluaa ottaa ihoonsa kuvia, jotka kuitenkin muuttuvat vuosien saatossa rumiksi. Sori nyt vaan.

7. Lävistyksiä?

Korvisreiät. 

8. Muuttoja? 

Nyt piti oikein laskea, ja sain lopputulokseksi kymmenen kappaletta.

9. Ottanut lopputilin? 

Jepulis.

10. Ollut saaressa? 

Olen ollut muistaakseni ainakin silloin, kun olin veneilemässä siskon perheen kanssa. Ja eikös Vapaudenpatsaskin sijaitse saarella? Ja Sisiliakin on saari - ja Rodos!



11. Autosi? 

Audi A4. Auto ei ole kyllä enää mikään tuliterä menopeli, vaan sillä on ikää jo niin monta vuotta, että siitä ei taitaisi saada vaihdossakaan enää mitään. Sain muuten viime viikolla suoritettua autoilijan jokavuotisen riesan eli auton katsastuttamisen. Inhoan auton katsastuttamista syvästi, sillä minua aina jännittää, että mitähän vikoja autosta löytyy. Tähän asti löytyneet viat ovat kuitenkin olleet luokkaa "kannattaisi lisätä autoon vähän öljyä" tai "tuota tuulilasia pitäisi vähän pyyhkiä sisäpuolelta". Tänäkään vuonna ei löytynyt muita vikoja kuin että rekisterikilven valo ei toiminut, ja se on niin pieni vika, että sitä ei viitsi edes korjauttaa.

12. Ollut lentokoneessa?

No juu, muutaman kerran.

13. Onko joku itkenyt vuoksesi? 

On.

14. Ollut rakastunut? 

Monen monta kertaa. Vastarakkautta ei ole kyllä aina tullut.

15. Ollut ambulanssissa? 

Kaksi kertaa. Toisen kerran olin ukkelin tukena, kun hänelle kävi onnettomuus, ja toisen kerran olin itse potilaana, kun minulta ryöstettiin käsilaukku Helsingin Baanalla, ja minua kyyditettiin paikattavaksi. On muuten jotensakin huvittavaa, että olen kuljeskellut maailmalla enemmän ja vähemmän epämääräisissä paikoissa, mutta ainoa paikka, jossa minulta on ikinä varastettu mitään, on Helsinki. (Tuosta viiden vuoden takaisesta tapahtumasta voi lukea täältä ja täältä.) Laukkuni pöllinyt tyyppi oli tehnyt Helsingissä enemmänkin varkauksia, ja hän jäi lopulta kiinni. Minun laukkuni varkaaksi hän paljastui siitä syystä, että hänen hallustaan löytyi Makuunin asiakaskorttini. Tavan tunari siis.

16. Luistellut? 

Jees.



17. Surffannut?

En ole, ja minulla on sellainen tunne, että olisin maailman surkein surffari. Mutta ehkä keksisin uuden surffausmuodon tyyliin "surffausta laudan alla".

18. Ollut risteilyllä?

Voi pojat, kyllä. Monta ikimuistoista hetkeä on risteilyillä koettu. Kerran olin risteilyllä äidin kanssa, ja nauroin matkan aikana niin kamalasti, että minulla oli vatsalihakset sen jälkeen monta päivää kipeät.

19. Ajanut moottoripyörällä?

En ole.

20. Ratsastanut hevosella?

En ole, mutta kamelilla olen. Tai enhän minä sillä kamelilla ratsastanut; olin kyydissä vain.

21. Lähes kuollut?

Muistan yhden kerran, jossa olisi voinut käydä potentiaalisesti pahastikin. Olin lapsena äidin ja siskon kanssa marjametsällä, ja sain päähäni mennä piiloon sellaisen jyrkänteen reunassa olleen kielekkeen päälle. Kieleke pettikin jalkojeni alta, ja muistan roikkuneeni reunalta mustikanvarvuista kiinni pitäen. Onneksi äiti oli lähellä, kuuli huutoni ja tuli vetämään minut ylös.



22. Ollut sairaalassa?

Potilaana, läheisenä sekä työharjoittelussa.

23. Suosikkihedelmä?

Vähän vaihtelee, mutta tällä hetkellä se on ehdottomasti Nadorcott-mandariini. Nuo mandariinit ovat minusta järisyttävän hyviä, ja olen ihan koukussa niihin. Olen myös siitä onnekas, että makeanhimoni talttuu hedelmällä, vaikka joskus tietysti tarvitaan järeämpääkin tavaraa.

24. Aamu vai ilta?

Aamu, ja mitä aikaisempi, sitä parempi. Minusta on ihana herätä aikaisin, kun muut vielä nukkuvat, ja puuhastella kaikenlaista. 

25. Lempiväri?

Tämä on paha, kun tykkään niin monesta väristä. Jos pitäisi sanoa vain yksi väri, niin se olisi ehkä vihreä. Tykkään vihreän kaikista sävyistä, paitsi sellaisesta neonvihreästä.

26. Viimeisin puhelu?

Äidin kanssa eilen illalla.

27. Viimeisin viesti?

"Just added Advi." Maaliskuussa naimisiin menneen pojan isä siis ilmoitti perheen Whatsapp-ryhmässä lisänneensä myös miniän ryhmään.

28. Kahvi vai tee? 

Kahvi, ehdottomasti.

29. Kissa vai koira? 

Koira. Kissat ovat minun makuuni ehkä hieman liian oman tiensä kulkijoita. Jos minulla olisi lemmikki, niin kyllä sen pitäisi juosta ovelle vastaan häntä heiluen ja pomppien, että kiva kun tulit kotiin.

30. Paras vuodenaika? 

Kaikki muut paitsi talvi. Inhoan pukemista ja kaikkia autoon liittyviä mukavia pikku askareita, joita luonto järjestää talvella meidän autoilijoiden iloksi.


Siinäpä ne olivatkin. Mukavaa sunnuntain jatkoa!

27 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia! Mulla on sama postaus vielä luonnoksissa. Jospas saisin aikaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jään odottamaan mielenkiinnolla sinun vastauksiasi! Terkkuja koiruleille. <3

      Poista
  2. Mielenkiintoisia vastauksia, ja hurjiakin juttuja sulla ollut, ja vieläpä Helsingissä ( tuo käsilaukun ryöstö...) Mukavaa alkavaa viikkoa Satu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Minäkin tykkään vihreän eri sävyistä. Olen metsästänyt vihreitä vaatteita, ja niitä on vaikeaa löytää, joten ostin vihreää tekstiiliväriä....

      Poista
    2. Se on muuten totta, että vihreitä vaatteita tuntuu olevan aika vaikea löytää! Mutta tuota tekstiiliväriä en ole tullut ajatelleeksikaan, laitankin sen korvan taakse.

      Mukavaa viikkoa sinullekin, Jael. :-)

      Poista
  3. Tulin vastavierailulle. Sain samalla mahdollisuuden tutustua sinuun näiden vastausten avulla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tulit. :-) Tervetuloa. <3

      Poista
  4. En tainnut ’tuntea’ sinua vielä viisi vuotta sitten, kun en tiennyt tuosta ryöstöstä. Ja todella kummallista, että sellainen sattui turvallisessa Helsingissä.
    Ja vihreästä, olen tilannut vihreät verhot ja jännitän, kuinka hurjalta ne näyttävät. Ja kun olemme pärjänneet ilman verhoja tässä huushollissa jo kolme vuotta, miltä ne sitten näyttävät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on minustakin niin nurinkurista, että missään muualla ei ole sattunut mitään, mutta sitten täällä "turvallisessa" Suomessa tulee ryöstetyksi. Usko Suomen turvallisuuteen horjui tuon tapahtuman seurauksena aika pahasti.

      Vihreän sävyjä on niin paljon, että verhot voivat olla oikein kivat. Mekin ostettiin muutama vuosi sitten vihreä sohva, eikä se ole yhtään niin hirveän näköinen kuin voisi ensi kuulemalta ajatella. :-)

      Poista
  5. Kiva haaste. Aina oppii jotain uutta bloggaajista. Taidan ’varastaa’ haasteen sinulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tartu ihmeessä haasteeseen! Olisi mukava lukea vastauksesi. :-)

      Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  6. Oli ihan pakko etsiä vanhat Baana-kokemuksesi luettavaksi. Hui kamala!

    Täältä muualta katsoen Helsinki näyttää aina ihan lintukodolta. Tosin siellä pelkään enemmän pimeällä yksin liikkuessani. Amsterdamissa on ympärillä aina muita ihmisiä ja siitä seuraa (valheellinen?) turvallisuuden tunne.
    Oli kiva lukea vastauksiasi ja tutustua sinuun vähän lisää.
    Valoisaa manantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syytän tuosta Baana-episodista vieläkin itseäni, vaikka eihän se mitään auta. Jos olisin ottanut muutaman drinksun vähemmän, ajatus olisi kulkenut ehkä vähän kirkkaammin, enkä olisi lähtenyt "oikaisemaan" Baanan kautta ollenkaan, ja olisin säästynyt koko tapahtumalta. Baanaa aina kehutaan, mutta onhan se melkoinen kuilu, joka oikein kutsuu pimeällä rötöstelijöitä puoleensa. Välttelin Baanan läheisyydessä liikkumista muistaakseni yli vuoden, kun sen näkeminen aiheutti niin suurta ahdistusta päiväsaikaankin, mutta onneksi pääsin pikkuhiljaa sen yli. Nyt Baana on vain enää Baana (ja muuten pyöräilinkin siellä tässä yhtenä iltana, en tosin pimeällä).

      Se on ihan totta, että vaikka muut ihmiset voivat olla riski (koska väkijoukoissa esim. taskuvarkauksia on helpompi tehdä), niin samalla muut ihmiset tuovat myös turvaa. Minäkin koen oloni turvallisemmaksi, jos läsnä on muita ihmisiä - ihan vieraitakin siis - kuin että jos olisin yksin pimeässä.

      Valoa sinunkin maanantaihisi! <3

      Poista
  7. Kiva haaste, pitää ehkä minunkin ottaa tämä työn alle. Tuo sun ryöstöjuttu oli kyllä kamala, Turkissa on niin paljon vaaroja mutten tajua miten olen selvinnyt ilman onnettomuuksia, hyvällä tuurilla varmaan :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jään odottelemaan, jos vaikka innostut haasteesta!

      Onneksi sinulla on ollut onni puolellasi, eikä ole sattunut mitään. Minäkään en tajua, miten olen selvinnyt Intiassa ilman onnettomuuksia (autokolareita ei lasketa :-D). On tainnut olla minullakin onni matkassa.

      Poista
  8. Voi kunpa olisin kanssa aamuihminen, mutta kun en ole, vaikka olen siinä kyllä kehittynyt (tosin tekemättä itse asialle muuta kuin vanhenemalla, ja vanhukset tunnetusti alkaa heräillä koko ajan vaan aikaisemmin ja aikaisemmin, halusi tai ei :)).
    Sen harvan kerran, kun olen poikkeuksellisen aikaisin pystyssä (yleensä silloin on kyseessä aikainen lähtö jollekin vieraskentälle pelaamaan), sitä tuntee olonsa heti jotenkin niinkuin itseään paremmaksi ihmiseksi. Ehkä parasta on se, kun on vielä aamukastetta (tai tähän aikaan vuodesta usvaa), joka alkaa auringon lämmöstä pikkuhiljaa haihtua. Ja ilmakin on niin raikasta hengittää. Että kyllä mun nyt kai täytyy alkaa aamuihmiseksi ihan tosissaan. Työpäivisin tosin ei onnistu, koska silloin tekee vaan mieli kasata pino tyynyjä pään päälle, ettei kuule, eikä näe mitään..

    Kivoja pyörälenkkejä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttaisikohan se, jos keksisit sinne aamun ensimmäisiin hetkiin jonkin oman kivan jutun? Mulla oli esimerkiksi pari vuotta sitten tapana joogailla heti suoraan sängystä noustuani sillä lailla kevyesti, ja vaikka olen aamulla jäykkä kuin kakkosnelonen, niin sellainen aamunavaus tuntui kuitenkin kivalta. Aamujooga tosin kääntyi itseään vastaan, kun rupesin heräilemään ihan ihme aikoihin, kun jännitin sitä, että heräänkö nyt varmasti ajoissa, että ehdin joogata. :-D Jos jooga tai venyttely tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta, niin jokin pieni mietiskely- tai hengittelyhetkikin voisi olla aamulla kiva? Jos siis kokee tuollaiset asiat omakseen, koska muuten ne eivät ainakaan innosta heräämään, päinvastoin. :-)

      Mutta toisaalta, ehkä me ihmiset vaan ollaan erilaisia ja eletään eri rytmissä, eikä sitä omaa luontaista rytmiä vastaan pitäisi hangoitella? Minä olen aina tykännyt herätä aikaisin siksi, että päivä tuntuu jotenkin pidemmältä (hyvällä tavalla siis), kun herää aikaisin, ja tuntuu että saa enemmän aikaan. Ja siitä tulee varmaan myös vähän sellainen "parempi ihminen" -olo. Nykyään iloitsen jo pelkästään siitä, että saan laittaa aamuvarhaisella jouluvalot palamaan (juu, ne on jo kaivettu esiin ja ripustettu ikkunoihin :-D) ja tunnelmoida aamukahvin ja Hesarin ääressä. Kesäaamut eivät tuota samanlaista iloa, koska kesällä on liian valoisaa. Pimeässä hyssyttely tuntuu olevan mulle se juttu. :-)

      Kiitos pyörälenkkitoivotuksista. <3 Sainkin viimeksi vähän kylmää kyytiä, kun olin lähtenyt lenkille aivan liian heppoisin varustein. Isovarpaat olivat lenkin jälkeen niin jäässä, että pelkäsin varpaiden katkeavan.

      Poista
    2. Loma-aamuina ja muutenkin vapaalla tavallista aikaisemmin herääminen käy jotenkin ihan luonnostaan, kun ei tarvi kytätä kelloa ja laskea tunteja/minuutteja siihen, koska se soi. Mutta työaamuina, eli valtaosan vuodesta onkin sitten vaikeaa herätä edes silloin, kun pitäisi. Mälsää. Mutta venyttelemättä en koskaan pysty nousemaan sängystä. Mulla on siinä tietyt kuviot ja sen jälkeen, kun avaan makkarin ovet (ukkeli aina laittaa ne kiinni, etten herää, kun häärii keittiössä ennen töihin lähtöään) teen aina parit aurinkotervehdykset ja soturit :). Muuten menee jäykän tököttelyn puolelle pelkkä kävely.

      Mutta siis juu, erilaisiahan me ollaan. Ukkeli on aamuvirkku (rasittavuuteen asti välillä, vaikka oikeasti kadehdinkin), koska nukkuu niin hyvin ja yhtäjaksoisesti (asia, jota myös kadehdin, mutta ei tule mun kohdalla koskaan toteutumaan..)

      Valosarjoja munkin tekis mieli jo ripustella, mutten ole saanut aikaiseksi. Ja niin kivaa kuin se onkin, että loppuviikoksi on luvattu lämmintä ja aurinkoista, se vähän niinkuin "pilaa" valaistussuunnitelmat :). Mutta kaikki auringonvalo otetaan kiitollisena vastaan.

      Iloista (sade)päivää <3

      Poista
    3. Voin hyvin samastua tuohon aamuahdistukseen, joka syntyy siitä, että pitää herätä tietyllä kellonlyömällä. Kun ei ole vapaa päättämään omasta rytmistään, nukkumisestakin tulee helposti sellaista suorittamista, ainakin minulla. Ja herkkäunisena sitä on entistäkin alttiimpi häiriintymään kaikesta.

      Minä olen ottanut nyt sellaisen tavan, että en katso yöllä (esim. vessassa käydessäni) kelloa lainkaan, koska häiriinnyn siitä niin kamalasti. Jos kello on herättämässä, rupean tosiaan laskemaan niitä tunteja ja minuutteja, paljonko ehdin vielä nukkua. Jos se ei ole herättämässä, niin sitten voin ruveta ihmettelemään vaikkapa sitä, että miksi mun pitää nyt jo käydä vessassa, vaikka kello on vasta puoli yksi. Kuinkakohan monta kertaa tässä pitää vielä yön aikana herätäkään!

      Minunkin pitäisi palauttaa aamujoogaaminen rutiineihini, mutta kun siitä tuli niin hirveä stressi viimeksikin. :-D Olen myös miettinyt, että olisi kiva aloittaa päivä esimerkiksi sellaisella ohjatulla meditointihetkellä, joita on netissä pilvin pimein (en osaa enkä halua meditoida ilman että joku selostaa, mitä mun pitää tehdä). Mutta tällä hetkellä se kahvikupponen ja päivän lehti vetävät kuitenkin enemmän puoleensa. ;-)

      No juu, kyllähän hämäränhyssyttelystä menee tosiaan vähän ilo, jos ulkona on melkein kesä. Mutta onneksi pimeä tulee kuitenkin jo sen verran aikaisin, että illalla pystyy vähän huijaamaan itseään. :-)

      Mukavaa illanjatkoa ja hyviä yöunia. <3

      Poista
  9. Kiva haaste, kivat vastaukset ja vaihtelua. Sulle siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi Nainen! Mukava, jos tykkäsit. <3 Kivaa viikkoa sinulle!

      Poista
  10. Olipa kiva lukea vastauksiasi. Paljon samaa on meissä, molemmat aamuisia kahvi-ihmisiä ja yhteinen inhokkimme on talvi :D Lapsia ei minullakaan ole, mutta minun kohdallani kyseessä on oma valinta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä mukava kuulla, että ollaan monessa asiassa samiksia. <3 Minusta on jotenkin aina tuntunutkin siltä, että ollaan samalla aaltopituudella. :-)

      Jos nyt ihan rehellinen olen, niin en ole varma, olisinko minäkään halunnut lapsia, vaikka minun olisi ollut mahdollista niitä saadakin. Voi hyvinkin olla, että en. Mutta onneksi ei tarvinnut miettiä asiaa, kun päätös tehtiin minun puolestani!

      Poista
  11. Miksi käsitys, ettei kissat tulisi tuhannen riemuissaan vastaan, kun tulee kotiin ;) Kyllä meillä ainakin tulee <3

    Paljon riippuu ihan siitä millaisen suhteen eläimeen rakentaa. Esimerkiksi kissa on niin viisas olento, että ei hää viitsi näyttää taitojaan, tunteitaan tai antaa ihmiselle huomiota, jos hää kokee ettei häntä aidosti arvosteta tai välitetä yksilönä. Mut joo, mä oon koko ikäni ollut semmonen kissakuiskaaja, joka saa syvän yhteyden kissaan kuin kissaan, että oon varmasti hieman puolueellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kissatkin ovat tavallaan ihania mutta niin erilaisia koiriin verrattuna. Juuri eilen tavattiin tuolla luonnossa yksi kissa, joka tuli hirveästi maukuen mäkeä alas. Oli ihan hirveä maanittelu, että saatiin hänen ylhäisyytensä tulemaan meidän luokse paijattavaksi ja rapsutettavaksi. ;-) En tykkää kissoissa myöskään siitä, että ne roudaavat kaikenlaista saalista kotiovelle. Se taisi koitua vanhempieni Aku-kissan kohtaloksikin (epäilivät, että kyy oli pistänyt onnetonta). Olen aina myös vähän pelännyt kissoja juuri niiden arvaamattomuuden takia, ja Aku oli ensimmäinen kissa, josta todella tykkäsin. Se oli niin kiltti luonteeltaan, vaikka toki oman tiensä kulkija hänkin. :-)

      Poista
  12. Kiva postaus :)
    Voisitko jotenkin siirtää minulle rippusen tuota aamuvirkkuutta, tulisi todella tarpeeseen, kun yritän vuodesta toiseen sopeutua aamuvirkkujen yhteiskuntaan. Minulle hyvä aika herätä olisi ehkäpä jo yhdeksältä :)

    Olipa kurja juttu tuo laukkuvarkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kepposka. <3

      Ai kaamea, mulla olisi päivä pilalla, jos heräisin vasta yhdeksältä. :-D Mieluusti kyllä laittaisin sinulle vähän aamuvirkkuutta tulemaan, jos se vain onnistuisi.

      Poista