Epäilen, saatan siis olla.


torstai 15. helmikuuta 2018

Lehmän häntä

Nelipäiväiset karnevaalit ovat nyt takanapäin, ja täytyy sanoa, että olen asiasta ihan hemmetin tyytyväinen. Rauha on palannut maahan, ja minä tervehdin sitä ilolla!

Karnevaaleissa mätti lähinnä se, että tässä ihan meidän kulmilla oli kaksi bilepaikkaa, jossa juhlittiin jokaisena neljänä päivänä. Juhlimisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta musiikki meinasi hajottaa pään. Musiikin soittaminen alkoi viimeistään iltapäivällä, muutamana päivänä jo ennen puoltapäivää, ja jatkui pikkutunneille asti, ja musiikki soi todella kovaa.

Toinen bilepaikka pystytettiin Hipermarxin edessä olevalle tyhjälle tontille.


Toinen bilepaikka taas tekaistiin autopesukadun takana olevalle alueelle, joka toimii normaalisti parkkialueena.

Meinasin laittaa biletyksestä videonkin, mutta en jaksakaan. Ihan sama.

Olen aina epäillyt, etten suuremmin pidä latinomusiikista, mutta nyt olen sataprosenttisen varma siitä.

Täällä oli myös karnevaalikulkue lauantai-iltana, mutta senkin kanssa kävi vähän köpelösti. Kulkue järjestettiin Cambódromolla, nelisen kilometriä pitkällä ulkoilualueella itäisessä Santa Cruzissa, ja kulkueen oli sanottu alkavan kuudelta. Kun me ukkelin kanssa päräytimme paikalle vähän ennen seitsemää, katsomoita rakennettiin edelleen, eikä kulkueen alkamisesta näyttänyt olevan tietoakaan. Halusimme ostaa liput katsomoon, mutta oli "pientä" epäselvyyttä siitä, mistä lippuja saisi. Piti taas hieman korottaa ääntään, jotta asiat lähtivät rullaamaan toivottuun suuntaan.

Vihdoinkin olemme päässeet Cambódromon aitojen sisäpuolelle.

Lopputulos oli kumminkin se, että parhaat katsomopaikat oli jo myyty, ja tarjolla oli enää jämäpaikkoja. Muutenkin tuli sellainen tunne, että mitäs läksitte. Kaiken lisäksi minua alkoi ahdistaa, kun rupesin miettimään, että pääsisiköhän tiukasti aidatulta ja vartioidulta Cambódromolta edes pois silloin kuin halusi, vai pitäisikö siellä istua karnevaalikulkueen loppuun asti. Kulkueen oli määrä jatkua aamukahteen asti, eikä mikään show maailmassa ole niin hyvä, että jaksaisin istua katsomassa sitä 5-6 tuntia. Ajatuskin jo puistattaa! Päätimme siis jättää kulkueen välistä. Ihan tuosta vain, vaikka olisi ollut tilaisuus nähdä hieno karnevaalikulkue, eikä tilaisuus välttämättä enää tämän elämän aikana toistu.

Lauantaiaamupäivänä ukkeli keksi, että vuokrataan taas auto, kun hänelläkin on neljä päivää vapaata. Kun soitin autovuokraamoon, saimme kuulla, että vuokraamo olisi auki kello kahteentoista ja avaisi ovensa seuraavan kerran keskiviikkona. Kello oli 11.08, ja minä olin vielä täysin alkutekijöissä, joten tuli pikkuisen kiire. Tuli varmasti tehtyä oma henkilökohtainen ennätys, sillä vain kaksitoista minuuttia myöhemmin olin valmiina ovella. Se on aika hyvin, kun ottaa huomioon, etten ollut ihan vielä toipunut ripulistakaan. Mutta jos on kyse autovuokraamosta, silloin ei tuhlata aikaa, vaan toimitaan valon nopeudella.

Saimme saman auton kuin viimeksikin, ja oli kuin olisi tavannut vanhan ystävän. Kyljessäkin oli edelleen samat lommot.

Siellä se punainen paholainen odottaa parkissa.


Tässä olenkin jo IC Norten parkkipaikalla. Kun menin kauppaan, paistoi aurinko, ja kun yritin tulla sieltä ulos, oli kaamea kaatosade. Oli pakko odotella tässä lipan alla, että sade laantuisi, ja pianhan se laantuikin.

Siinä odottaessa huomasin IC Norten koiraparkit, jotka olivat minusta aivan ihanat.

Juomakupit ja kaikki. Kyllä tuossa kelpaa karvaisten ystävien odotella.
Ihmettelimme ukkelin kanssa suuresti, kun vuokraamon väki kyseli, missä päin meinasimme autolla ajella. Aioimmeko pysyä kaupungissa vai lähteä jonnekin kauemmas? Mistä minä tiesin, mihin me saisimme päähämme lähteä! Vuokraamon väki halusi kuulemma olla selvillä siitä, missä päin heidän autonsa liikkuivat, ja jos lähtisimme jonnekin kauemmas, meidän pitäisi ilmoittaa asiasta tekstiviestillä. Teki mieli kysyä, että annetteko meille oikein kotiintuloajatkin.

Jälkeenpäin mietimme ukkelin kanssa, että ehkä tuo liittyi jotenkin karnevaaleihin. Täällä on nimittäin sellainenkin tapa, että ihmisten autoja sotketaan karnevaalien aikaan mudalla. Mutaisia kulkuneuvoja näkyikin liikenteessä tuon tuosta.


Lapset myös pommittavat ohikulkevia autoja vedellä täytetyillä ilmapalloilla ja vesipyssyillä. Vesipyssyt vielä menettelevät, mutta nuo auton ikkunaan pamahtavat vesipallot säikäyttävät kyllä aika tehokkaasti. Olen ehkä takakireä vanha ämmä, mutta en ole koskaan pitänyt sellaisista juhlista, joissa sotketaan toisia ihmisiä tai heidän omaisuuttaan. Inhosin intialaista holia, ja samasta syystä inhoan bolivialaisia karnevaalejakin. Mitä hauskaa on siinä, että saa sotketuksi jonkun auton mudalla? En ymmärrä.


Katsoimme ukkelin kanssa, että montako ihmistä tässä pyörän päällä oikein on, mutta eihän heitä ollut kuin neljä - kaksi aikuista ja kaksi lasta. Poika tuossa lataa juuri vesipyssyään, että saa antaa meille vesisuihkun, kun ajamme ohi.

Jos tielle ei tunnu mahtuvan, niin otetaan pientareet käyttöön.
Kun ajelimme kaupungista poispäin, tajusin puhuneeni aiemmin läpiä päähäni. Onhan täällä roskia, ja joskus oikein kunnon kasojakin!

Taitaakin olla niin, että roskaisuus on alueellista: joillakin alueilla on siistimpää ja joillakin taas vähemmän siistiä. 

Kaupungin etelälaidalla näkyi jopa autoriksoja, joita ei näy täällä kaupungin pohjoisosissa koskaan. 

Ja sitten kaupunki loppui.
Tien varrella oli varoituksia lehmistä, ja varoitus oli ihan aiheellinen.

Hevosmiehenkin näimme.

Täällä ei ole kaduilla samanlaista viemäröintisysteemiä kuin esimerkiksi Suomessa, vaan katujen varsille on tehty sadevettä varten kanavamaisia avoviemäreitä. Jos sataa oikein paljon, nekin saattavat tulvia, ja seuraukset saattavat olla tuhoisat.

Launtaina ei satanut kuin ehkä puoli tuntia, mutta vettä tuli sen verran rankasti, että sekin oli riittänyt jossakin päin kaupunkia jo pienimuotoisen tulvan aikaansaamiseksi.


Ajelimme myös keskustassa päin katsomassa karnevaalitunnelmaa.


Tuossakin oikealla puolella on bilepaikka, jonne oli melkoinen jono. Nämä ihmiset jaksavat juhlia (ja juopotella), jopa neljä päivää putkeen.

Jeesus katselee siellä taustalla menoa ja miettii, että en minä ihan tällaista tarkoittanut.
Niin tosiaan. Santa Cruzissakin on oma Cristo Redentor -patsaansa. Jos siis Rio de Janeiron Jeesus jäi näkemättä, niin onpahan nyt nähty ainakin tämä Santa Cruzin Jeesus.

Santa Cruzin Jeesus on vähän karulla paikalla keskellä liikenneympyrää.


Ihmiset pukeutuvat karnevaalien aikana varsin värikkäisiin vaatteisiin.

Tällä herralla oli näppärä juomareppu.
Tyhjilleen jäänyt New York Mall.


Täällä ei tankata bensa-asemalla todellakaan itse, vaan tankkaajat ovat aina nuoria nättejä tyttöjä. Minä arvelin, että syy siihen on tietysti se, että miehet saisivat tankkauspaikalla silmäniloa. Ukkeli puolestaan arveli, että syynä on se, että naiset ovat luotettavampia. Miehet kuulemma huijaisivat asiakkaita mennen tullen.

Kävimme yhtenä päivänä myös Monterossa, joka on noin 60 kilometriä Santa Cruzista pohjoiseen.

Matkan varrella näkyi aivan valtavasti soijajalostamoita, ja nyt viimeistään tuli selväksi, kuinka paljon täällä viljellään myös soijaa.

Huomatkaa luonnonmukainen sähköpylväs.
Myös lehmiä oli pelloilla todella paljon. Kyllä sitä lihaa täällä siis kuitenkin syödään.

Huomatkaa, että bolivialaiset lehmät osaavat noudattaa myös liikennevaloja.

Sieltä sitä tullaan, kun punainen valo on syttynyt päätiellä liikkuville.

Kas näin ylitämme tien turvallisesti.
Yhdellä tietullipaikalla oli poliisit, jotka ilmeisesti tarkastivat autoja ja niiden kuljettajia. Poliisit ohjasivat tien sivuun kaikki autot edeltämme, ja olin ihan varma, että meidätkin pysäytettäisiin. Kun lähestyin poliisia, poliisi katsoi minua pitkään ja tutkivasti ja näytti sitten, että saat mennä. Että se siitä ulkomaalaisten ahdistelusta taas. 

Montero oli mukava pikkukaupunki, joka tosin vaikutti karnevaaliaikaan aika kuolleelta.

Plaza.
Kahvi ja kana-empanada. Empanada oli kuumaa ja hyvää!
Ja taas mennään.

Tätä postausta oli jostain syystä hirveän työläs kirjoittaa, mutta onneksi homma on nyt ohi. Kiitos ja näkemiin.

20 kommenttia:

  1. Tykkään latinomusiikista mutta ihan varmasti olisin alkanut inhota sita noiden festarien aikana. Kaikenlainen pitkaan jatkuva möykka saa hermoni aika kirealle joten olisin varmasti myös poistunut teidan vanavedessa sielta karnevaaleista. Noista sotkufestareista tuli mieleen Thaimaan Songkran, joihin olen onnistunut itseni tunkemaan ainakin kahdesti ellei kolmesti, muistelisin etta huumorini oli aika koetuksella kun pitkin reissua mukana raahaamani mankka kasteltiin litimaraksi ja myös passi ja muutamat muut dokumentit kokivat aika kovia :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla menee hermot musiikin kanssa erityisesti silloin, jos se häiritsee yöuntani, tai silloin, jos musiikki on sellaista, että en tykkää siitä. Vaikka tuskin kukaan muukaan haluaa kuunnella yöt läpeensä (tai muutenkaan) sellaista musiikkia, josta ei pidä...

      Huh, Thaimaan Songkran kuulostaa jo aika pelottavalta ihan nimensäkin puolesta. :-D Onneksi selvisit kuitenkin festareilta ehjin nahoin, vaikka omaisuus kokikin vähän kovia.

      Poista
  2. KIva nähdä muita paikkoja Boliviasta ruudun kautta (eksäni sanoo että Bolivia on Etelä-Amerikan köyhin maa). Ymmärrän että noin monen päivän aikana jatkuva musiikkipumputus käy hermoille; minullahan on lähellä samarealaisten juhlahuoneisto,joka onneksi ei toimi ulkotiloissa talvella,mutta aina kun on juhlat niin kovaääniset maksimilla, ja se tuntuu kuin olisi ihan vieressä, ja saa välillä hermot kireälle. Mutta rakastan latinomusiikkia yli kaiken, ja kaipaan sitä että Cqracasissa sitä kuului joka nurkassa. Kiva tuo koiraparkki,ja ihanaa että koirat otettu huomioon. Täällä monet ravintolat/kahvilat ym. laittavat vesiastian koirille kadulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin olen ymmärtänyt, että Bolivia on Etelä-Amerikan köyhin maa. Piti muuten oikein käydä katsomassa aiemmin linkkaamaani listaa maiden varallisuudesta BKT:n perusteella, kun rupesin miettimään, miten Intia sijoittuu listalla Boliviaan nähden. Intiassa kun köyhyys on minusta jotenkin paljon silmiinpistävämpää kuin täällä Boliviassa. Kävi ilmi, että Intia on sijalla 122., kun Bolivia on sijalla 120., eli eroa ei ole kovinkaan paljon.

      Samarialaisten juhlahuoneisto naapurissa kuulostaa aika stressaavalta. :-( Toivottavasti juhlia ei ole kovin usein!

      Minustakin on ihanaa, että koirat on otettu huomioon, vaikka toisaalta mieltä painaa ajatus siitä, miten paljon täällä on kulkukoiria. Kulkukoirien elämä kun on sellaista kuin se on ja se kestää sen minkä kestää, eivätkä ne pääse koskaan makoilemaan millekään supermarketin koiraparkeille. Nyyh.

      Poista
    2. Täällä ei ole kulkukoiria, (pohjoisessa kuulemma on ollut ,en tiedä onko nyt) mutta on kiva kesällä kun kulkee koiran kanssa kaupungille,ja tietää että on juotavaa sille siellä sun täällä. Kulkukoirien elämä sen sijaan on surullista,ja ne voivat olla vaarana ympäristölle,jos eivät ole rokotettuja, tai ovat ryhmänä.

      Poista
    3. Kiva kuulla, että siellä ei ole kulkukoiria ja että koirille on niin hyvät palvelut. :-) Täällä on kulkukoiria ihan valtavasti - ei ehkä kaupungissa niinkään (tai sitten ne ovat piilossa), mutta kun lähtee kaupungista ulos, koiria on todella paljon. Jopa siellä vuorilla lähellä Samaipetaa oli ihan uskomattoman paljon kulkukoiria!

      Luin muuten juuri tämän päivän lehdestä, että koiran puremasta ihmiseen tarttunut vesikauhu oli vaatinut jo kolmannen kuolonuhrin Santa Cruzissa tämän vuoden aikana. Joten kulkukoirat voivat tosiaan olla vaarallisiakin, monella tapaa.

      Poista
  3. Huomasin, että minulle riitti parin tunnin karnevaalit toisessa kaupungissa ihan hyvin ja sen jälkeen oli kiva lähteä takaisin Amsterdamiin. En kyllä ymmärrä, miten jotkut jaksavat monta päivää.

    Tosi mukavaa, että Sinä jaksoit taas kirjoitella ja laitella noita kuvia Bolivialaisesta meiningistä. Luulen, että meidän monien käsitys Boliviasta on monipuolistunut huomattavasti. Ainakin minun lähtötasoni oli lähellä nollaa.

    Hauska kuva tuosta mustavalkoisesta lehmästä! Ilme oli ihan sama kuin tänään hesarin sivuilla yhdellä hiihtäjä-mitalistilla. Lurps!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ymmärrä, miten jotkut jaksavat juhlia monta päivää. Muistelen, että en ollut nuorempanakaan mikään kovin sinnikäs juhlija. Yksi päivä meni hyvin, mutta toisena alkoi jo kyllästyttää, ja neljää päivää en olisi ikinä jaksanut.

      Kiva jos tuntuu, että olen tuonut Boliviaa vähän lähemmäksi. Minunkin lähtötasoni oli lähellä nollaa, tai ehkä jopa nolla suorastaan. :-) Ainoa mielikuva, joka minulla oli Boliviasta, olivat sellaiset värikkäisiin kolttuihin pukeutuneet alkuperäisväestön edustajat. Tai nyt kun tarkemmin ajattelen, niin ehkä se olikin mielikuvani Perusta. ;-D

      Hih, nauratti tuo sinun vertauksesi. Taitaa olla mitalinkiilto silmissä kaikilla – mitalit vaan ovat hieman erinäköisiä ihmisillä ja eläimillä.

      Poista
  4. Montero on kuin aavekaupunki .....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aavekaupungilta se tuntuikin muuten, paitsi että aina silloin tällöin talojen edustoilla oli lapsia, jotka olivat varustautuneet vesi-ilmapalloin ja vesipyssyin. Rauhassa ei siis saanut tuollakaan olla!

      Poista
  5. Oho..tiedätkös kun meni ihan pääpyörälle kaikesta tuosta karnevaali humusta jo pelkästään kuvia katsomalla:) Hienot kuvat olit taas ottanut! Vaan kylläpä hirvitti kun katsoi tuota mopokuvaa tai mikä kulkupeli nyt ikinä onkaan..Jaiks..:( Pikkuisen tosiaan aavemainen meininki Monterossa:) Mukavaa viikon jatkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pää on pyörällä minullakin, edelleenkin, vaikka karnevaalit ovat jo loppuneet. Hiljaisuus tuntuu kyllä äärettömän hyvältä. Itse asiassa tässä kommentteihin vastailun välissä oli jo sähkökatkokin, joten rauha oli jonkin aikaa rikkumaton, kun ilmastointikaan ei hurissut! :-D

      Tuommoiset lastit kaksipyöräisten päällä ovat täällä ihan tavallisia. Intiassa saattoi nähdä vieläkin isompia lasteja, ja pyörän päällä saattoi olla nelihenkisen perheen lisäksi vielä vuohikin.

      Mukavaa viikon jatkoa sinullekin! <3

      Poista
  6. Mä en muuta kuuntelekaan kuin lattarimusaa, mut jos cumbiaa vedetään tuntitolkulla, siihen menee hermo. Kanariallakin karnevaalit on ajatuksena kiva, mutta sitten se tungos ja riekkuminen... ei jaksa. Saa nähdä käydäänkö katsomassa nyt kun mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tunnista lattarimusiikin eri lajeja, kun kaikki täkäläinen musiikki kuulostaa minusta ihan samalta. Tarkoitan nyt siis sellaisia biisejä kuin esimerkiksi Mi Gente ja Me Rehúso, joita kuuli ihan tarpeeksi karnevaalien aikana.

      Sama mulla, että en vain jaksa sitä tungosta ja meuhkaamista. Mieluiten istuisin rauhassa paikallani ja siemailisin vaikka kylmää skumppaa. :-) Toivottavasti innostut kirjoittelemaan kuulumisia Kanarialta, koska niitä olisi kiva lukea!

      Poista
    2. Joo, no noi kaks biisiä on ärsyttäviä, mutta semmonen iloinen jalka-vipattaa-musiikki on hyvää.
      Kyllä varmasti tulee tekstiä Kanarialtakin, jotain ehkä jo reissun aikanakin. Ongelmana vaan, etten saa kamerasta kuvia koneelle ja nettiin ennen kuin kotona, mutta ehkä jotain tulee tablettikuvilla höystettynä!

      Poista
    3. Kuulin muuten juuri tänään kaupassa omasta mielestäni aika hyvän kappaleen, ja se piti etsiä heti Shazamilla. Shazam paljasti kyseisen kappaleen olevan Dembow (samalta kaverilta eli Danny Oceanilta kuin tuo Me Rehúsokin). On siis todistettavasti löytynyt ainakin yksi lattarikappale, josta minäkin pidän. :-D

      Kiva, minä jään innolla odottelemaan Kanaria-juttujasi! :-) Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  7. Sellainen meteli, mihin ei voi itse nitenkään vaikuttaa, on kamalaa kuten tämä 8 tuntia kirkuva poika lentokoneessa
    https://m.youtube.com/watch?v=rY09Scfui0A

    VastaaPoista
  8. Me osaamme mudata automme ihan itse. Se on jatkuvasti likainen, koska ajattelen koko ajan, että on järjetöntä maksaa se pesusta, koska se kohta taas likaantuu. Pesetämme siis auton ehkä 1-2 kertaa vuodessa ja sen kyllä huomaa. Mutta kappas, että et tykkääkään latinomusiikista. Eikös se ole energistä:D?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auton pesettäminen on kyllä yksi turhimmistä raharei'istä, mitä voi olla. Ainoa vaan on, että meillä on niin ahdas parkkipaikka ja parkkihallit, että takki osuu aina vahingossa auton kylkeen, kun pitää ujuttautua autojen väliin, ja sitten ottaa päähän kun takki likaantuu.

      Heh, no onhan se latinomusiikkikin kai energistä, mutta ei sillä lailla, että se miellyttäisi minun menojalkaani. Mun jalkani lähtevät viemään eri suuntaan.

      Poista