Onni on kuin pilvi: jos sitä tuijottaa tarpeeksi pitkään, se katoaa.


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kuinka minusta tuli lehmäfani

Tervehdys taas täältä Itä-Suomesta. Täällä on puuhailtu kaikenlaista, kuten pesty mattoja, soudeltu ja tietenkin valokuvattu kaikkea, mikä liikkuu tai ei liiku.

Kun kuvasin yhtenä päivänä maassa jotain ötökkää takapuoli pystyssä, äiti kysyi, että oletko nyt varmasti kumartuneena Mekkaan päin. Mekka-asia jäi kiinnostamaan sen verran, että oli saatava selville, missä suunnassa Mekka oikeastaan onkaan. Arvelin, että tätäkin tarkoitusta varten olisi kehitetty jonkinlainen kännykkäsovellus, ja pianhan semmoinen löytyikin.


Piti kuitenkin poistaa sovellus kännykästä, kun se alkoi ärsyttää. Sovellus kun piippaa aina myös sen merkiksi, kun jokin rukousaika alkaa.


Netti on nykään korvaamaton apuväline muutenkin. Aina kun äiskä tai iskä miettii jotakin, minä katson asian netistä. Nyt tiedämme muun muassa sellaiset yleissivistyksen kannalta tärkeät asiat, että Sonja Lumme on 58-vuotias, Erkki Junkkarinen kuoli vuonna 2008, Harju & Pöntinen -kanavalla on joka viikko yli 250 000 kuuntelijaa ja että FK-housut tarkoittavat Finnkarelian housuja, joilla on suorien housujen ulkonäkö mutta verkkarien mukavuus.

Mansikka-aika on alkanut, enkä ole koskaan nähnyt niin isoja ja laadukkaita mansikoita kuin tänä vuonna. Ehkä viileä kesä on hyvä mansikoiden laadun kannalta?


Mansikoita on käyty kaupittelemassa ovellakin. Olin yhtenä päivänä pesemässä mattoja tuolla piharakennuksen terassilla, kun jäin hämmästyneenä tuijottamaan noin 12-vuotiasta poikaa, joka oli menossa rantasaunallemme päin. Poika huomasi minut, jolloin hän kysyi minulta, oliko rannalla mökkejä. Vastasin, että ei siellä mitään mökkejä ole; siellä on vain rantasaunamme. Kun poika jäi edelleen siihen hieman hämmentyneenä seisomaan, kysyin pojalta, millä asioilla hän oikein oli liikkeellä. Poika sanoi heidän etsiskelevän vain yhtä mökkiä. Sitten poika lähti. Kun kurkkasin nurkan taakse, näin pihalla auton, joka odotti poikaa. Myöhemmin kuulin, että poika oli käynyt koputtelemassa myös talon ovella. Hän olisi myynyt äidille mansikoita, mutta kun äiti oli kysynyt, missä mansikat olivat, poika oli vastannut, että autossahan ne. Äiti ei ostanut marjoja, kun olimme juuri päivällä ostaneet kaupasta viiden kilon laatikon. Vähän jäi omituinen maku tuosta visiitistä, kun poika puhui äidille yhtä ja minulle toista.

Kyläkaupoista löytyy aina kaikenlaista mielenkiintoista.

Rahamiehet liikkeellä.
Herkkuja ruokapöytään.
Painonvartijoiden vuosikokoontuminen.
Maisemia viiden kilometrin souturetkeltä.
Ahkera työmies maansiirtotehtävissä.


Kävimme myös äidin kanssa perinteisellä ajelulla, joka ei ollut tällä kertaa aivan niin päämäärätön kuin yleensä.  Halusin nimittäin käydä uudestaan Uudessa-Värtsilässä tutkimassa toisenkin hylätyn tehtaan asunnon (ensimmäinen käynti löytyy täältä).

Näimme erään tien varressa erikoisen näköisiä lehmiä. Pysähdyin kuvaamaan lehmiä, ja lehmät kiinnostuivat minusta välittömästi.




Koko lauma - isot lehmät ja pienet lehmät, aivan kaikki! - lähti saman tien juoksemaan minua kohti.

En ole koskaan nähnyt näin uteliaita ja hauskoja lehmiä. Selvitin googlesta, että nämä taisivatkin olla suomenkarjaa, jonka sanotaan olevan aktiivinen ja utelias karjarotu. Näihin lehmiin kuvaus ainakin sopii erinomaisen hyvin. 😊 Aivan ihania otuksia!

Pikkuteiden varsilla näkyi myös lampaita. Oli niitä tavallisia, aivan valkoisia, pienempiä lampaita, ja sitten oli myös tämmöisiä kookkaampia tapauksia.




Suloisia palleroita nämäkin!

Löysin Uudesta-Värtsilästä ilokseni tyhjillään olevan kaupan. Kauppa on muuten sama, jossa mummonikin tapasi aikoinaan käydä. Äidillä on vieläkin käytössä yksi kattila, jonka mummo on tästä samaisesta kaupasta äidilleni ostanut!



Ilmeisesti työntekijöiden nimikoidut naulakot.
Hylätyn tehtaankin löysin!

Harmitti, kun en päässyt koluamaan tehdasaluetta paremmin, sillä heti tuossa oikealla puolella oli talo, jonka pihassa oli auto. En viitsinyt mennä siihen ihan toisten silmien alle löytöretkeilemään.



Kävin yhdessä tyhjillään olevassa tehtaan asunnossakin, mutta se oli kyllä pienoinen pettymys. Lattia oli nimittäin niin huonossa kunnossa - monin paikoin kokonaan romahtanut - että edes minä en viitsinyt ottaa riskiä ja tutkia paikkoja perusteellisemmin.


Muutama kuva tuli kuitenkin otettua.




Jos kuvittelitte pääsevänne ilman yhtään ötökkäkuvaa, niin väärässä olitte. 😀

Murha.
Osa II.



Vesipisaroitakin olen toki taas kuvannut. Niistähän ei Suomen kesässä ole puutetta!



Nyt taidan lähteä saunomaan! Mukavat viikon jatkot!

20 kommenttia:

  1. Onko tuo pieni saari Siirakka?

    Ilahduin joskus kovin kun kerroit että Itä-Suomesi on Pohjois-Karjalan Pyhäjärven seutuvilla, siellä sijaitsee yksi minulle hyvin rakas paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti googlettaa, missä Siirakka on. Tuo kuvassa näkyvä saari ei ole Siirakka, mutta samalla järvellä tosiaan ollaan. :-)

      Mukava kuulla, että Pyhäjärvi on merkityksellinen paikka sinullekin. Minun vanhempani ovat asuneet järven rannalla toistakymmentä vuotta, ja tämä paikka on minulle vähän kuin kesämökki.

      Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

      Poista
  2. Hih,mitä tekisimmekään ilman nettiä ja Googlea;D
    Ihanan vihreää, täällä vasta talvella tuollaista.
    Minä tykkään lehmistä (ihastuin pienenä kun vietin kesän Saarijärvellä,ja niitä oli naapurissa) ja lampaista ja vuohista.
    Sun hyönteiskuvat ovat aina niin upeita!
    Mukavaa loppuviikkoa Satu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin just, että miten ihmeessä ennen eletiin, kun kaikki piti katsoa tietosanakirjasta. Kyllä jäi paljon oleellista tietoa saamatta, kun tuskin siellä esim. mitään FK-housuja oli. ;-D

      Minä en tykkää niistä ruskealaikkuisista lehmistä, kun ne ovat sellaisia tylsiä möllyköitä. Mutta nämä lehmät olivat aivan ihania!

      Kiitos, Jael. <3 Mukavaa loppuviikkoa sinullekin. :-)

      Poista
  3. Ihana postaus :) Mulle on jaanyt elavasti mieleen kun lapsena olin maalla ja nain ensi kertaa lehman pissaavan, oli siina kaupunkilaislapsella ihmettelemista. Tuli aika kova pizzahimo tuosta kuvasta :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Petra! <3 Lehmän pissaaminen on todellakin mieleenpainuva kokemus. ;-D

      Pizzat olivat tosi hyviä. Olivat tosin vähän jäähtyneitä siinä vaiheessa, kun ruokapöytään pääsivät, mutta eipä tuo tahtia haitannut. :-)

      Poista
  4. P.S. Mansikoille varmaan tekeekin hyvää viileä kesä,täällähän ne ovat parhaimmillaan keväällä kun yöt vielä ovat viileitä
    -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin voinut ajatella, että sateet tekevät mansikoista vetisiä ja että kuivuus olisi mansikoille parempi juttu, mutta näköjään viileys tekee mansikoista ihan täydellisiä.

      Poista
  5. Huh mitä ötököitä. Toivon, että ovat vain zoomattu ! Olen vähän sellainen arkajalka, etten uskaltaisi mennä hylättyihin taloihin, mutta jotenkin sun blogin kautta ne ei ole niin pelottavia. Tuleeko äitisi mukaan sisälle taloon - mietin, että jos vaikka odottaa ulkopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zoomattuhan ne on. Enpä taitaisi uskaltaa valokuvata, jos luonnossa olisi tuommoisia hirviöitä.

      Äiskä ei tule mukaan autiotaloihin, vaan hän odottelee aina autossa. Äitiä eivät hirveästi kiinnosta mitkään talonröttelöt. Mutta autoajeluista äiti tykkää. :-)

      Poista
  6. Miten paljo viisaanpi sitä nuorena ois ollu jos ois ollu google! Noita sun autiotalokuvia on kiva katella, eikö kunta ota vastuuta niistä ja raivaa pois?! Pitää googlata asiaa......:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sanos muuta. Ties miten fiksuja me oltaisiin, jos olisimme käyttäneet googlea lapsesta asti. :-D

      En oikein tiedä noiden autiotalojen kohtaloa. Ne ovat olleet tyhjillään jo ilmeisesti aika pitkään, ja osa on todella huonossa kunnossa, mutta ei niitä ole kuitenkaan purettu.

      Poista
  7. Erityisesti lämmitti tuo tieto FinnKarelian housuista :D. Saattaisin jopa ostaa sellaiset, jos kerran on verkkarien mukavuus, mutta asiallinen ulkouoto. Hmmm. Pistetään harkintaan.

    Mansikoista olen tehnyt saman huomion. Viiden kilon laatikossa ei ensimmäistäkään homeista tai mädäntynyttä. Tai edes kovin pientä marjaa. ja makukin paras ever. Olen tyytyväinen, kun kerrankin tuli ostettua heti, eikä jäätyä jahkailemaan ja odottamaan, josko hinta siitä vaikka muutaman sentin halpenee.

    Vesipisarakuvat on kauniita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosin nähnyt mainostettavan noita FK-housuja "miesten FK-housuiksi". Onkohan niistä saatavilla naisten mallia ollenkaan. Toivottavasti tämä ei nyt ollut ihan hirveä pettymys. :-D

      Minäkin sanoin äiskälle, kun hän mietti, että ostaako mansikoita nyt vai myöhemmin, jos hinta vähän halpenisi (nyt laatikko maksoi 30 euroa), että kannattaa maksaa vaikka vähän enemmän, kun mansikat ovat noin komeita. Ei laatu siitä ainakaan enää parane, vaikka hinta halpenisikin.

      Kiitos kaunis. :-)

      Poista
  8. Kyllä se joka kerta sydäntä lämmittää, kun näkee lehmän ulkoilemassa:D. Häämatkalla huristimme Norjassa ja siellä oli pakko moneen kertaan pysähtyä vuorostaan ihmettelemään ulkoilevia lampaita. Värtsilässä käydessämme näimme monta unohdettua taloa. Tulit mieleen ja olisin kovin mielelläni tehnyt postauksen Karjalan hylätyistä taloista, mutta kun se perhe...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, lehmät ovat ihania, kuten myös lampaat. :-)

      Poista
  9. Kivoja kuvia jälleen :D
    Tänään minuun vetosi eniten vesipisarat, vaikka olen niitä jo pari viikkoa katsellut ihan livenäkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan noita vesipisaroita tänä kesänä tosiaan nähty. Mutta eipähän ole luonto ainakaan kärsinyt kuivuudesta. (täytyy yrittää löytää väkisin jotain hyvääkin asiasta... :-))

      Poista
  10. Oliko nuo lehmäkuvat mahdollisesti välillä kuutostie Kitee, Niinikummun maisemissa? Vaikuttaisivat enemmän blondeilta, kuin suomenkarjalta. Suomenkarja on ruskeampaa eikä ole niin yleinen emolehmärotu. Lehmistä tiedän sen nurjemmankin puolen:) Onneksi ensi kesän jälkeen katson niitä samalla tavalla kauempaa. Pirjo itä-Suomesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kuvat on otettu Papinniementien varrelta, eli melko läheltä ehdottamaasi paikkaa, mutta Ätäskön länsipuolelta (edellinen tienhaara kuutostieltä etelästä päin tultaessa).

      Ai semmoisiakin lehmiä kuin blondeja on olemassa. Kiitos tiedosta! Minun lehmätietämykseni on varsin olematonta, mutta tässähän sitä tietämystä tulee nyt hieman lisää. :-)

      Mukavaa heinäkuun jatkoa!

      Poista