Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa, pidä se. Jos ei, piilota se kaappiin.


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Ryppyotsaisen aivopieru

Päädyimme äidin kanssa jotenkin katsomaan maanantai-iltana ohjelmaa Kielletty rakkaus, jossa pariskunnan toinen osapuoli oli ollut aiemmin nainen mutta on nykyään mies. Mies on kertonut hyvin avoimesti sosiaalisessa mediassa sukupuolenvaihdoksestaan ja saanut suoranaista vihapostia ihan tuntemattomilta ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä miehen ratkaisua tai sitä, kuinka pariskunta saattaa olla yhdessä.

Jäin ohjelman jälkeen miettimään, miksi ihmiset haluavat tuomita toisen valinnat tai elämäntavan, ilman että tuntevat kyseistä ihmistä lainkaan tai oikeasti tietävät hänen elämästään yhtään mitään. Mikä saa jonkun kommentoimaan ilkeästi esimerkiksi toisen blogiin? Ideaalitilanne elämässä olisi kai, että jokainen saisi elää omannäköistään elämää, itse valitsemallaan tavalla, mutta eihän se todellisuudessa aina niin mene. Aina löytyy niitä, jotka rypistelevät otsaansa, jotka ovat valmiita jakamaan neuvojaan ja tuomitsemaan, jopa loukkaamaan. Niitä, jotka tuntuvat olevan kiinnostuneempia toisten elämästä kuin omastaan.

Mistä ilkeily ja tuomitseminen sitten voisivat johtua? Ovatko nämä toisten lyttääjät jotenkin poikkeuksellisen kapeakatseisia ihmisiä, jotka eivät ole olleet tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa ja joiden maailmankuva ei ole siitä syystä päässyt laajentumaan? Vai johtuuko käyttäytyminen kenties koulutuksen tai sivistyksen puutteesta? Onko kouluja käynyt tai sivistynyt ihminen jotenkin automaattisesti suvaitsevampi, vai löytyykö tuomitsijoita yhtä lailla kaikista ihmisryhmistä? Onko meillä kaikilla joskus tapana arvostella toistemme elämäntyyliä ja kuvitella tietävämme paremmin?

Ensimmäisenä mahdollisena selityksenä mieleeni tulee erilaisuuden pelko. Asiaa pohdittuani en kuitenkaan ihan usko, että pelko yksistään synnyttäisi tarpeen hyökätä toisia vastaan, siis esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. (Jossakin sodassa on vähän toinen juttu.) Totta kai outo ja tuntematon pelottavat, mutta tuntuu, että pelko itsessään ei riitä selitykseksi - taustalla täytyy olla jotain muutakin. Ehkä pelko liittyy kyvyttömyyden tunteeseen: jos joutuu kohdakkain itselleen täysin vieraan asian (kuten nyt vaikkapa tuommoisen sukupuolenvaihdosleikkauksen) kanssa, ihminen ei tiedä, miten asiaan suhtautuisi, ja hän hämmentyy. Ehkä hyökkäys antaa voimaa ja valheellista uskoa siihen, että tilanne on hallussa paremmin kuin mitä se oikeasti on? Taustalla voi olla myös jonkinlainen tarve kontrolloida muita ihmisiä ja asioita. Jokainen täyspäinenhän ymmärtää sen, että emme voi oikeasti kontrolloida muita ihmisiä. Pystymme kuitenkin huijaamaan itsellemme tunteen, että muut ovat kontrollissamme, kun kritisoimme ja paheksumme heitä ja kun ikään kuin asetumme heidän yläpuolelleen.

Entä sitten kateus? Voisiko kateus olla ilkeilyn takana, kun kateus tuntuu kelpaavan selitykseksi niin moneen muuhunkin asiaan? Jospa paheksujat ovatkin sisimmässään kateellisia, kun toiset uskaltavat elää elämäänsä omalla tyylillään? Ehkä paheksujienkin tekisi mieli tehdä poikkeavia ratkaisuja elämässään, mutta eivät uskalla, kun pelkäävät muiden mielipiteitä?

Tästä tuli mieleeni havainto, jonka olen huomannut pitävän aika usein paikkansa: se, miten ihmiset ajattelevat muiden toisiin ihmisiin tai asioihin suhtautuvan, on usein yksi yhteen sen kanssa, miten he itse niihin suhtautuvat. Rahan perään oleva ihminen siis luulee muiden olevan yhtä materialistisia kuin hän itsekin; muita kadehtiva ihminen luulee toistenkin olevan jatkuvasti kateellisia, ja uskoton ihminen kuvittelee muidenkin olevan epäluotettavia, eikä uskalla luottaa kehenkään. Saman kaavan mukaan: ilkeä ja muiden ratkaisuja kärkkäästi arvosteleva ihminen luulee muidenkin käyttäytyvän samalla tavoin, ja arvostelun ja ilkeilyn kohteeksi joutuminen pelottaa.

Sitäkin olen miettinyt, että jos ihmisellä on omassa elämässään tarpeeksi tekemistä ja pohdittavaa, hänelle ei yksinkertaisesti jää aikaa eikä oikein energiaakaan vatvoa toisten asioita. Kiireen keskellä se, että joku vaivautuu kirjoittelemaan ilkeitä kommentteja esimerkiksi toisten blogeihin, tuntuu ihan naurettavalta ajan haaskaukselta. Kuka edes viitsii harrastaa moista, kun maailmassa olisi niin paljon kivempiakin asioita, joihin voisi aikansa käyttää? Sellaisille ihmisille tekisi mieli sanoa vain, että hei haloo, hankkikaa elämä.

Tätä aihetta voisi pohtia vaikka kuinka kauan, mutta eipä tästä näytä mitään tolkkua tulevan, vaikka kuinka asiaa pyörittelisin. Ehkä mitään yleistä syytä ilkeilyyn ei olekaan, vaan taustalta löytyy milloin mitäkin. Oma epävarmuus? Ylemmyydentunne? Halu lytätä toisen onni? Mielen laiskuus? (Ymmärtämättömyyshän on helpoin tie, mutta halu ymmärtää erilaisuutta vaatii omien ajatusten ja ennakkoluulojen kohtaamista ja työstämistä.)

*****

Tämän ankaran pohdiskelun päätteeksi on pakko päästää aivot vihreämmille laitumille, etten sanoisi suorastaan kanalaan.

Olen äärimmäisen huono ostamaan mitään sesonkikoristeita, saati sitten koristelemaan kotiani millään (tyyliin vappupalloilla tai rairuoholla), mutta nytpä löytyi Prisman alehyllystä sellainen pääsiäiskoriste, jota ilman en voinut olla ja joka blogiaktivistina on tietysti heti pakko esitellä. Oikeastihan tämä on käyttöesine, eli ei huono hankinta ollenkaan.



Kyseessä on siis pääsiäistipu-avaimenperä, eikä mikä tahansa avaimenperä: kun tipun vatsasta painaa, lintu vaakkuu - kokonaiset kolme kertaa. Juhuu! Hyvin tarpeellinen tarvike pääsiäisen viettoon. (Voin kertoa, että ukkelin ilme oli näkemisen arvoinen, kun hänelle tämän ylpeänä esittelin.)

Lopuksi vielä tv-vinkki pitkälleperjantaille ja tuleville perjantaille muutenkin: Sohvaperunat. Kyseisen ohjelman ideahan on se, että katsotaan televisiosta ihmisiä, jotka katsovat televisiota. Tätäkin ohjelmaa tuli äidin kanssa katsottua, enkä muista milloin olisin viimeksi nauranut yhtä paljon telkkaria katsoessani. Oikein vedet silmistä valuivat.

 Onks tää se Kauniit ja pohkeet?





24 kommenttia:

  1. Enpä ole minäkään keksinyt vastausta tuohon suvaitsemattomuuskysymykseen. Vielä muutama vuosi(kymmen) sitten olisin kallistunut sille kannalle, että kärkkäimpiä arvosteluun tai tuomitsemiseen ovat ihmiset, joiden oma maailmankuva ja kokemukset rajoittuvat siihen, mitä ovisilmän läpi näkyy ja kaikki muu on pelottavaa ja outoa. Mutta koska eletään tätä aikaa, mitä nyt eletään, niin ei mahda enää päteä tuo meikäläisen vanhentunut teoria, joka liittyy esim. mun matkaopasaikoihin 90-luvun alkuun.

    Mutta siis että voikin olla olemassa niin mahtava ohjelma kuin Sohvaperunat :D. Itseasiassa äsken justiin ajattelin, että jesss, tänään pääsee taas sitä katsomaan, kun on perjantai, mutta eihän nyt ollutkaan vasta kuin keskiviikko. Plääh. Se on mun ja ukkelin viikon kohokohta ja ihan ainoa ohjelma, jota yhdessä edes katsotaan. Aivan parasta viihdettä! Yksinkertaiset asiat on yleensä niitä parhaita ja tässä, jos missä, se tiivistyy.

    Iloista pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko lisätä, että viime jaksossa mietin, että kuvassa näkyvä Eero on kyllä fiksu kaveri, kun ei lähde laivalle, vaikka muut houkuttelee. Silmä kun oli jo ennestään mustana :D

      Poista
    2. Juu, kyllä nykyään tosiaan aika pullossa saa elää, jos pystyy olemaan erillään maailmasta ja sen vaikutteista. Ihan hirveästi on aika muuttunut vaikkapa sieltä 90-luvusta. Joskus oikein hirvittää, kun ajattelee, miten paljon maailma on muuttunut niin pienessä ajassa – että mitenköhän paljon muutoksia tulee taas samassa ajassa tapahtumaan ja että mitä kaikkea tässä saa vielä kestääkään. :-D

      Harmittaa, että en ole tajunnut katsoa Sohvaperunoita aikaisemmin. Onneksi sarja näkyy olevan myös Areenassa, eli sieltä voin halutessani paikata tätä suurta erhettä. Ensi alkuun sarjan idea tuntui ihan päättömältä, ja ajattelin, että en kyllä varmasti katso ohjelmaa muutamaa minuuttia kauempaa. Mutta nyt odotan minäkin perjantaita. ;-) Löytyi jo ekan jakson perusteella suosikkikommentaattoritkin, ja ne ovat Marja ja Eija, Jorma ja Soile sekä Jari ja Sanna. Sannalla tuntuu olevan varsin osuvia kommentteja, ja Soilen ilmeet oli ainakin tuossa edellisessä jaksossa ihan huippuja. :-) Mutta miten ihmeessä saisin oman ukkelini katsomaan Sohvaperunoita...

      Parempi vaan, jos Eero tosiaan pysyttelee kotimaisemissa. Mistä lienee mustan silmän saanutkin?

      Iloista pääsiäistä sinullekin!

      Poista
  2. Tähän liittyen pitää kommentoida myös yhdestä näkökulmasta. Suomihan on hyvin sosiaalidemokraattinen yhteiskunta, jossa yhteiskunnan pitäisi tarjota kaikille kaikkea saman verran. Turvavyötäkin pitää käyttää sen takia, että pienentäisi mahdollisessa kolarissa todennäköisyyttä jäädä yhteiskunnan hoidettavaksi vihanneksi tai edes pahasti liikuntakyvyttömäksi.

    Tätä ajatusmaailmaa peilaa se, että on monia muitakin, jotka omasta mielestään kärsivät sellaisesta identiteettiongelmasta, että yhteiskunnan pitäisi heidän mielestään kustantaa tarvittavat korjaukset. Hekin haluaisivat muuttaa elämäänsä ja tulla sellaisiksi kuin ovat haaveilleet. Moni kuitenkin jää hoidon ulkopuolelle, koska vamman/puutteen ei katsota vaikuttavat riittävästi arkielämään. Sitten joku toinen saa kokonaisen sukupuolenvaihdosprosessin.

    Olen todistanut keskustelua, jossa henkilö jolla on jonkinlainen selkävamma joka on aiheuttanut kyttyrää on ollut selvästi katkera siitä, että hänelle ei tehty aikoinaan sarjaa vaativia korjausleikkauksia vaan todettiin, että tuollaisen pieni kyttyrä ei haittaa mitään sitten jollekin toiselle tarjotaan hänen identiteettiään vastaava sukupuoli. Miksi kohtelu on epäreilua? Miksi voidaan pakottaa kyttyräselän identiteettiin, mutta sukupuoli-identiteettiin ei pakoteta?

    Tätä ajattelumaailmaa vasten olisin valmis sanomaan, että osa epäluuloista ja vihasta saaattaa johtua ihan puhtaasti siitä, että on paljon ihmisiä, jotka eivät ole saaneet riittävää tukea ja hoitoa omiin identiteettiongelmiinsa ja kokevat, että toisten ongelmia kohdellaan paljon vakavampina kuin heidän ongelmiaan. Jokaisellehan ne omat ongelmat ovat tunnetusti ne suurimmat ja kiinnostavimmat ;)

    Varmasti sukupuolenvaihdokseen liittyy paljon tiedon puutetta, joka luo pelkoa. Omat lapseni ovat juuri kuulleet jostain asiasta ja ihan hirveästi on kysymyksiä siitä, että miten se on ylipäänsä mahdollista. Prosessihan on sinänsä hirvittävän tekninen, korjataan hormooneilla pitkäkestoisesti ja tehdään loput leikkauksilla. Varmasti sellainen aihettaa monenlaisia ennakkoluuloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä näkökulma. Kyllä se varmasti katkeraksi tekee, jos ei saa sellaista hoitoa kuin haluaisi tai tarvitsisi, ja sitten joku toinen taas saa jotakin muuta, joka ei tunnu itselle niin merkitykselliseltä.

      Ulkopuolisen silminkin hoitopäätökset tuntuvat välillä aivan käsittämättömiltä. Toisaalta ymmärrän, että kaikki eivät voi saada kaikkea ja että valinta pitää tehdä joillakin perusteilla, kun ei sitä rahaa kuitenkaan ihan loputtomasti ole. Välillä tuntuu, että mitä kovaäänisemmin on itse jotakin vaatimassa (tai mitä aktiivisempia esimerkiksi omaiset ovat), sitä paremmat mahdollisuudet on saada haluamaansa hoitoa. Joskus tuntuu myös, että päätöksentekijät ovat niin täysin vieraantuneita todellisesta maailmasta, että he eivät osaa katsoa tosiasioita käytännön näkökulmasta eivätkä näe ihan päivänselviä asioita. Tuijotellaan vain joihinkin kriteereihin, joista on päätetty vuonna nakki ja muusi.

      Poista
  3. Itsekin nyt sorruit tuomitsemaan ne "ryppyotsaiset" jotka päästävät mielestäsi "aivopieruja" ja kaikenlisäksi vielä haukut heitä ja heidän mielipiteitään tuollaisilla ala-arvoisilla ilmauksilla. Itse nostat itsesi ylempiarvoiseen asemaan vähättelemällä toisten ajankäyttöä, mielipiteitä, elämäntapaa. Koita itse suhtautua vähän avarakatseisemmin kaikenlaisiin ihmisiin! Ei se että hyväksyt transut tai tummaihoiset tee sinusta yhtään parempaa tai suvaitsevaisempaa ihmistä, jos et voi hyväksyä myös rasisteja ja "kapeakatseisia ihmisiä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa viittasinkin tuolla ryppyotsaisen aivopierulla itseeni, eli käsitit otsikon aivan oikein. :-D

      Mukavaa pääsiäistä!

      Poista
    2. Tässäpä ratkiriemukasta logiikkaa. Et ole suvaitsevainen etkä avarakatseinen, jos et hyväksy rasismia - siis jos hyväksyt rasismin, olet suvaitsevainen? Taisi löytyä aivopierukisan voittaja :D

      Poista
  4. Tätä on tullut mietittyä itsekin paljon! En ollenkaan ymmärrä tarvetta arvostella muiden elämää ja esimerkiksi tulla ilkeilemään tai pätemään toisten blogeihin. On lukemattomia blogeja jotka ärsyttävät minua - pysyn niistä suosiolla poissa.

    Uskon, että olet Satu ehkä hyvinkin lyönyt naulan kantaan siinä, että ihmiset kuvittelevat helposti toiset samanlaisiksi kuin itsensä; ilkeilijät olettavat muidenkin miettivän toisista jatkuvasti ikäviä ja haluavat ehtiä esittämään kritiikkinsä ennen kuin muut ehtivät sanoa pahasti heistä itsestään. Aika lailla aina kun kirjoitan blogissani siitä kuinka olen sinut omien elämänvalintojeni kanssa tulee joku ärsyyntyneenä sanomaan, että kyllä toisenlaisetkin valinnat ovat hyviä. Se on minusta kummallista ja suorastaan koomista. Minun mielestäni kun on ihan itsestäänselvää, etteivät minun valintani ole ne ainoat oikeat, ja oma kokemukseni on se, että silloin kun omat valinnat tuntuvat hyviltä niistä ei juuri tunne tarvetta käydä tappelemassa kenenkään kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että muut kuvitellaan helposti samanlaisiksi kuin mitä itse on, kun meillä on kuitenkin se tietty ajattelutapa, joka on muodostunut elämän aikana tapahtumien, kokemusten ja muiden ihmisten yhteisvaikutuksesta. On hirveän vaikea astua yhtäkkiä sen oman “laatikon” ulkopuolelle ja alkaa ajatella toisin. Ehkä tästä syystä niin herkästi ajatellaan muidenkin ajattelevan samalla tavalla kuin itse, kun ei tiedetä, mitä siellä "laatikon ulkopuolella" voisi olla.

      En mitenkään ymmärrä tuommoisia ojentajia, jotka haluavat ikään kuin laittaa blogikirjoittajan takaisin ruotuun. Miksi ihmeessä ihminen ei saisi olla tyytyväinen omiin valintoihinsa – ja sanoa sitä ääneen? Onko se jotenkin muilta pois?

      Rakentava keskustelu on minusta aina tervetullutta, mutta monesti nämä (kauniisti sanottuna) kritisoijat ilmaisevat asiat sillä tavalla, että mielipiteestä kuultaa se, että kirjoittaja ei ole valmis keskustelemaan asiasta, vaan hänelle hänen mielipiteensä on ainoa oikea. En jaksa alkaa vääntää tuollaisten kanssa, vaan jätän kommentit omaan arvoonsa.

      Poista
    2. Jokainen tekee ratkaisunsa sen mukaan, miten sillä hetkellä parhaaksi näkee ja kokee. Muut eivät sitä välttämättä hyväksy tai ovat eri mieltä ja siinä tuleekin se hankaluus, että miten voi hyväksyä ratkaisut, jotka ovat täysin omien arvojen vastaisia. Sellaisiakin ihmisiä tässä maailmassa nyt vaan on. Enkä nyt puhu vain Suomesta vaan maailmasta ylipäänsä. Esim Yhdysvalloissa vastakkainasettelu puolesta ja vastaan on suurta asiassa kuin asiassa.

      Yleensä ihmiset, jotka kovasti todistelevat omia valintojaan kaipaavat ratkaisuihinsa muiden tukea ja osoittavat omaa epävarmuuttaan. Asiahan ei välttämättä ole näin, mutta ei voi tietää miten lukija tekstin ymmärtää.
      Blogissa tällaista voi olla vaikea ilmaista, kun koskaan ei voi tietää miten lukija tekstin kokee, vaikka asia olisikin kirjoittajalle itsestäänselvä ja tarkoittaisi päinvastaista kuin miten joku on sen ymmärtänyt. Olen monessa blogissa huomannut tämän ilmiön ja blogisti närkästyy, kun lukija ei olekaan ajatellut asiaa samoin kuin kirjoittaja itse. Blogimaailman (ja kirjoittajien ylipäänsä) haasteita. Tätä varmaan pohditaan viestinnän peruskursseilla, ja jos kaikki ymmärtäisivät asiat aina samoin, niin yliopiston viestinnän kursseille ei olisi enää tarvetta ;)

      Pidän kovasti blogistasi Satu ja tavastasi pohtia asioita. Tuntuu, että olet rehellisempi kuin moni muu kirjoittaja täällä internetin ihmeellisessä maailmassa.

      Poista
    3. Ja lisäyksenä vielä, että rasismia ja vihapuhetta ei pidä hyväksyä millään tasolla, ettei se nyt vaan jää kenellekään epäselväksi.

      Poista
    4. Viisaita kirjoittelet. Toisen saappaisiin ei tosiaankaan voi astua eikä aina voi tietää, millaisiin asioihin toisen ihmisen päätökset perustuvat. Täydellistä ymmärtämystä on kai mahdoton aina saavuttaa, mutta olisi hienoa, jos pystyisimme näkemään ihmisen kaiken takana, emmekä keskittyisi vain niihin asioihin, jotka tekevät toisesta erilaisen. Että mieli pysyisi avoimena ja uteliaana, kaikista eroavaisuuksista huolimatta.

      Blogissa ja missä tahansa muussa tekstissä on todellakin kyse aina tulkinnoista – ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa lukea teksti. Jokainen kuitenkin ajattelee niin eri lailla ja tulkitsee tekstin omaa maailmankuvaansa vasten. Näin blogikirjoittajan kannalta asia on vaikea, kun koskaan ei voi tietää, miten teksti siellä toisessa päässä ymmärretään. Joskus muinoin asia häiritsi minua paljonkin, mutta sitten tajusin, että en voi miettiä sellaisia, koska silloin kirjoittamisesta tulee ihan mahdotonta. Olen yrittänyt ratkaista asian niin, että pysyn mahdollisimman rehellisenä itselleni enkä yritä miellyttää ketään, koska kaikkia ei voi kuitenkaan koskaan miellyttää. :-)

      Ihana kuulla, että pidät blogistani. :-) Ja olen iloinen, jos pyrkimykseni rehellisyyteen välittyy myös sinne ruuden toiselle puolelle.

      Ja rasismista ja vihapuheesta olen kanssasi ihan samoilla linjoilla.

      Poista
  5. Ensimmäiseksi lämpimät onnittelut valmistumisen johdosta!

    Ympäröivä maailma tuntuu menevän aina vain hullumaksi ja pää täyttyy päivästä toiseen ikävillä uutisilla. Siksipä en tällä hetkellä edes halua/jaksa pohtia sitä, mistä ihmisten kaikenlainen ilkeys ja pahuus oikein pohjaa. Asia alkaa käydä jo yli ymmärryksen.

    Niinpä minäkin pakenen aina perjantaisin Sohvaperunoihin. Kaikki jaksot on katsottuna, ykköskaudesta lähtien. On niin mukava katsoa ohjelmaa, missä ei pudoteta ketään jatkosta eikä kilpailla muutenkaan. Haaveilen näkeväni joskus jakson, missä Sohvaperunat katsoisivat Sohvaperunat ohjelmaa :)

    Ajattele, jos tuo tipusi olisi vielä niin fiksu, että jos hukkaat avaimet, niin se vaakkuisi sinulle piilostaan! Hyvää pääsiäistä ja yritetään olla ihmisiä toisillemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-)

      Tämä postaus tuli ehkä vähän huonoon aikaan. Olin jo kirjoittanut tämän, kun tuli uutisia uusista kauheuksista, joita maailmalla oli tapahtunut. Ei niitä voi mitenkään ymmärtää, ja mitä enemmän yrittää, sitä enemmän ahdistuu. Itse olen ratkaissut ongelman sillä lailla, että olen lakannut seuraamasta maailman uutisia melkein kokonaan. Maailman tapahtumista olisi toki hyvä olla selvillä, mutta toisaalta: miksi aiheuttaa tieten tahtoen itselleen ahdistusta, kun sen voi osaksi välttääkin.

      Sohvaperunat on mitä parhain keino laittaa maailman murheet hetkeksi sivuun. Harmittaa, kun en tosiaan aiemmin ole tajunnut katsoa sarjaa! Tuskin olisin nytkään sarjaa ruvennut katsomaan, ellen olisi osunut äidin kanssa samaan aikaan telkkarin eteen. Ajattelin pääsiäispyhien aikana katsella vanhoja jaksoja Areenasta. :-)

      Olisi tosiaan hienoa, jos tipu osaisi ilmoittaa piilostaan, että täällä minä olen! Tosinn minulla on avaimet harvoin hukassa, kun ripustan ne heti kotiin tultuani tiettyyn naulaan seinälle, ja käsilaukussa ne ovat aina varmassa tallessa jossakin siellä kaiken muun roinan joukossa. :-)

      Hyvää ja nautinnollista pääsiäisen aikaa sinullekin!

      Poista
  6. En ole koskaan tajunnut miten vaikka blogeihin jotkut laittavat vihakommentteja,ilman että tuntevat edes ihmistä;omalle kohdalle ei sellaista ole sattunut mutta joillekin on. Ja onpa ikävää että tuon pariskunnan osapuoli on saanut niin ikävää palautetta(kiitos muuten linkistä,tuo näkyy jopa ulkomailla:) Hyvää Pääsiäisen aikaa Satu:) Minua kritisointi ahdistaa kovasti ,jollei se ole rakentavaa,ja pysyn kaukana sellaisista jotka aiheuttavat kritisointipahaaoloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pääsiäisen aikaa sinullekin, Jael! ♥

      Minä olen huomannut, etten ole enää kovin herkkä kritisoinnille ja ilkeilylle. Totta kai semmoinen harmittaa, mutta en ota sitä enää samalla tavalla itseeni kuin ennen. Ajattelen myös, että jokaisella on oikeus mielipiteensä, ja jos se mielipide nyt sattuu olemaan ilkeä tai vihamielinen, niin se on jokaisen oma häpeä. Minun ei tarvitse uhrata aikaani tai ajatuksiani sellaiseen.

      Poista
  7. Jonkinlainen oikeassa olemisen tarve kai monilla on, kun pitää osoittaa, että muiden tapa elää on väärä. Sama juttu noissa ilkeissä blogikommenteissa, joista minäkin olen saanut osani. Jotenkin menevät minulla kuin vesi hanhen selästä. Ne vain kuuluvat nettiin/someen, eikä niistä pidä välittää. Monet pahoittavat mielensä niistä, ihan turhaan. Meitä on niin moneen junaan. Aina löytyy ihmisiä, joiden mielestä vain he itse elävät oikealla tavalla ja se on tuotava esille haukkumalla ilkeästi joku toinen. Säälittäviä.

    Anteeksi nyt, mutta tuo tipu. Näin eläinasiantuntijana (:D) olen sitä mieltä, että tuo on nalle. Vai onko se nallen ja tipun risteytys? Nyt pitää pohtia tarkkaan mitä sanon, etten vaikuta suvaitsemattomalta. Toki nalle ja tipu saavt muhia keskenään, mutta pitääkö lisääntyäkin? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäpä onkin nyt vaikea kysymys, että kumpi tuo on. :-D Nokka (joka ei tuosta kuvasta oikein hyvin näy) ja väritys viittaisi ihan selvästi tipuun, mutta kyllä tuolla nallemaisia piirteitäkin on. Mikä selittääkin sen, miksi ylipäänsä innostuin tuon ostamaan – mullehan saisi myytyä vaikka puutarhasakset, jos ne vaan muistuttaisi nallea :-D. Onkohan tässä nyt mennyt nallelta ja tipulta puurot ja vellit sekaisin?

      Sinäpä sen sanoit, oikeassa olemisen tarve löytyy varmasti monen ilkeän blogikommentinkin takaa. Mutta olet löytänyt aivan oikean suhtautumistavan niihin. Jos rupeaa miettimään jokaista ilkeää kommenttia, saa pelätä jatkuvasti seuraavaa mahdollista ilkeää kommenttia, ja se on ihan loputon kierre.

      Poista
  8. Mun on pakko varmaan palata Suomi telkkarin pariin vaikka en ole sita mistaan tuutista nyt ottanut pitkaan aikaan kun jai katsomatta mutta Sohvaperunat kuulostaa niin mun ohjelmalta etta ei tata voi missata! Luulen myös etta ihmisten soveltumattomuus elaa muiden ihmisten kanssa johtuu monesta asiasta, Suomessa eletaan aika homogeenisessa yhteisössa joten on helppo kuvitella muiden olevan samanlaisia ajatuksineen tai ainakin moni haluaisi niin etta ne omat ajatukset ja mielipiteet on niita kuningastason mietteita. Turkissa taas yhteiskunta on paljon heterogeenisempi mutta no eipa se tee ihmisista sen suvaitsevampia kokonaisuutta ajatellen. Kylla alkaa toivo menna taman oman rodun kohdalla. Hyvaa paasiaista kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Sohvaperunat on yllättävän hyvä ohjelma, suosittelen lämpimästi! Eikös siellä voi katsoa Suomi-telkkaria mitään kautta? Muistelin, että ainakin silloin kun asuimme Intiassa, oli olemassa jokin palvelu, jota kautta saattoi katsoa Suomen telkkaria ulkomaillakin. Mulla ei tosin ollut se koskaan käytössä, kun jotenkin suomalaiset ohjelmat tuntuivat siellä maailmankolkassa niin kaukaiselta ajatukselta.

      Homogeenisessä yhteiskunnassa on varmaan puolensa ja puolensa, kuten heterogeenisessäkin. Samankaltaisuus voi yhdistää, mutta toisaalta sellainen yhteiskunta voi olla myös aika sisäänpäinlämpiävä. Mietiskelin Intiaa, että sekin on aika heterogeeninen yhteiskunta, mutta kyllä sielläkin kaikenlaisia erimielisyyksiä on. Ei ehkä kuitenkaan niin paljon kuin voisi kuvitella?

      Oikein hyvää pääsiäistä sinullekin!

      Poista
  9. Minä en liputa suvaitsevaisuuden puolesta, kun se tuntuu nykyään Suomessa olevan yhtä, kuin mielipiteettömyys. Eli suvaitsevaisuus tarkoitaa sellaista joo joota joka asiaan. Kyllä sitä täytyy oikeus olla oma mielipide homoseksuaalisuudesta, terrorismista, uskovaisista, Jumalasta, pedofiileista, huoruudesta, maahanmuuttajista jne. Eikä joka ikisestä asiasta ole olemassa yhtä ainoaa mielipidettä. Mutta huonosti ei ole kenelläkään oikeutta käyttäytyä, eikä ruveta riitelemään siitä, että joku ajattelee asioista eri mieltä. Löysin jostakin tämän Dalai Laman ajatuksen: Ole ystävällinen aina kuin se on mahdollista. Se on aina mahdollista. Olen sen kannalla. Ole rohkeasti omaa mieltäsi asioista, kuuntele avoimin mielin toistenkin mielipiteet. Älä vedä hernettä nokkaasi siitä, että ihmiset eivät välttämättä ole kanssasi samaa mieltä. Älä väittele, mutta keskustele. Kohtele muita ystävällisesti riippumatta siitä mitä mistäkin ajattelevat. Ja jos joku ilkeilee sinulle, nosta hänelle hattua ja häivy. Ilkeilijöiden kanssa on turha keskustella, sillä he haluavat riitaa, ei molemminpuolista ymmärrystä. Ja nämä blogien anonyymit ilkeilijät ne vasta onkin surullista porukkaa. Hatunnostoni heille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita ajatuksia, Paluumuuttajatar. Allekirjoitan ihan kaiken. Erityisesti olen ystävällisyyden kannalla, sillä olen sitä mieltä, että ystävällisyys kannattaa aina, tavalla tai toisella. Ei kannata lähteä riitelemään asiasta, jos toisen motiivi on selkeästikin vain haastaa riitaa. Ystävällisyys ei ole luovuttamista vaan viisautta - on parempi pitää itsensä erossa sellaisesta, mikä vain kuluttaa energiaa ja mikä ei kuitenkaan johda mihinkään.

      Enkä ole myöskään minkään hiljaisen hymistelyn kannalla: jokaisella pitää tosiaan olla oikeus omiin mielipiteisiinsä. Mielipiteetkin kun voi esittää niin monella tavalla, eikä se, että omaa asiasta jonkin mielipiteen, mitenkään poissulje sitä, etteikö voisi ymmärtää toisenkin näkökantaa asiaan.

      Mukavaa pääsiäistä sinulle ja perheellesi!

      Poista