Ehtoolla laiskat virkoo, rutilaiskat lauantaina.


lauantai 23. tammikuuta 2016

Pikamatka palmun alle

Viettelin eilen vapaapäivää, ja kun tuntui siltä, että jotain kivaa pitäisi keksiä, niin päätin, että haahuilupäivä is bäk. Tällä kertaa minua ei kuitenkaan huvittanut mennä töllistelemään mitään roskaläjiä, vaan teki mieli käydä paikassa, jossa ihan normaalitkin ihmiset käyvät, nimittäin ratikkamuseossa. Sieltä haahuilukierros jatkui vielä kasvitieteelliseen puutarhaan sekä Sea Lifeen. Tervetuloa mukaan!



Rouva Kepponen kirjoitteli juuri siitä, miten aikaavievää hommaa bloggaaminen oikeastaan onkaan, ja olen ehdottoman samaa mieltä. Jos kuvia on paljon, pelkästään otettujen kuvien läpikäyminen vie aikaa. Tältäkin reissulta kertyi kameraan 360 kuvaa, ja kyllähän siinä pieni tovi meni, kun kävin nuo kaikki kuvat läpi, etsin niiden joukosta kelvollisimmat ja sitten vielä pienensin kuvat blogiin sopiviksi. Kuvasession jälkeen pitäisi vielä kirjoittaakin blogiin jotakin. Tietäkää siis, että nämä jutut eivät ihan kädenkäänteessä synny - ei varsinkaan, jos on tällainen jaarittelija ja kuvaterroristi kuin minä. Smiley

Ratikkamuseo on yksi niistä paikoista, joissa olen "aina" halunnut käydä. Nyt on tämäkin aukko sivistyksessä korjattu!



Varsinaisessa näyttelysalissa oli kolme ratikkaa, hevosratikka, avoperävaunu ja Sisu-moottorivaunu, ja niihin kaikkiin pääsi myös sisälle.

Hevosratikka ulkoa ja sisältä.
Minun täytyy nyt tunnustaa, etten ollut tiennyt, että hevosvetoisia ratikoita on koskaan ollutkaan. Oli paljon muutakin, mitä en ollut ratikoista tiennyt, joten olin tullut aivan oikeaan paikkaan.





Avoperävaunu. Tällaisellahan me kerran äidin kanssa ajelimme!
Hyvä ohje, ratikkaan ja elämään.

Sisu-vaunun sisustaa.
Ei mikään lentokoneen ohjaamo.

Salamatkustaja kyydissä vappuaattona 1971.
Toisessa huoneessa lähellä sisäänkäyntiä oli vielä pari muuta ratikkaa, joihin ei päässyt sisälle, sekä hauska pieni kirjasto.



Ratikkamuseo oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut, mutta mikään pettymys paikka ei missään nimessä ollut. Siellä oli kiva kuljeskella ja aistia menneen ajan tunnelmaa. Kaiken lisäksi ratikkamuseoon pääsee ihan ilmaiseksi. Smiley

Ratikkamuseosta suuntasin kohti oletettua tropiikkia eli kasvitieteellistä puutarhaa.

Heti sisälle päästyäni rupesin kuitenkin vähän ihmettelemään, miksi olin kasvitieteelliseen puutarhaan tullut. Siellä kun oli kasveja (miten yllättävää), ja minä en kasveista niin hirveästi piittaa.



 No mutta, mukavahan kasvejakin oli kuvata.

Tähtipiispanhattu.
Kamelia.
Kolibrikukka.
Lummehuoneessa kuvaaminen oli hieman haasteellista, kun kameran linssi meni koko ajan huuruun.
Palsami.
Valkokäpy.
Kaakaopuu ja sen hedelmiä.

En ollut muuten koskaan ajatellut, että suklaa saadaan tuollaisista möllyköistä. Ilmeisesti kuvittelin, että puissa roikkuu Fazerin sinisiä?

Sitten olikin taas se aika päivästä, että vatsa ilmoitti ruoan tarpeesta.  Mieleni teki käydä kokeilemassa kasvisravintola Silvopleetä, kun en ollut koskaan siellä käynyt. Sehän taisi olla jossakin päin Kalliota? En kuitenkaan jaksanut lähteä etsimään sitä, vaan suunnistin läheiseen kiinalaiseen, jossa olikin juuri sopivasti lounasbuffet. Jälkeenpäin kun Silvopleetä googlettelin, totesin, että olipa hyvä, etten ollut mennyt sinne. Silvopleessä kun hinnoitellaan ruoka annoksen painon mukaan, mikä on minusta maailman ärsyttävin systeemi! Siitä seuraa pelkästään ongelmia: joko ruokaa ei uskalla ottaa tarpeeksi, kun joutuu pelkäämään, että mitähän se tulee maksamaan, tai sitten ruokaa tulee kahmittua lautaselle, kun "eihän tämä nyt niin paljon paina", ja sitten kassalla saakin kuulla annoksen maksavan viisikymppiä. Olen kerran tällaisessa ravintolassa syönyt, ja toista kertaa en sitä virhettä tee.

Mutta ei tämä kiinalainenkaan mikään loistava valinta ollut. En muista, milloin olen viimeksi saanut näin huonoa ruokaa.

Delicious. Mitähän se on kiinaksi?


Toisaalta, mitä muuta sillä hinnalla (= 8 euroa) oikein voi odottaakaan?

Sea Lifessa olen käynyt ennenkin (useammankin kerran), mutta jokin paikassa vetää aina uudestaan. Ehkä parinkymmenen asteen pakkasilla oli vaikutusta tähänkin mielitekoon?

Viimeistään Sea Lifessa akvaarioiden edessä kyyristellessäni totesin, että kyseinen päivä ei ollut ehkä ihan paras päivävalinta haahuiluun. PT oli nimittäin edellisenä päivänä järjestänyt minulle salilla semmoisen circuitin, johon kuului muun muassa 120 punnerrusta ja 180 kyykkäystä. Sen seurauksena reidet olivat muussia, ja rintalihaksetkin olivat niin kipeät, että hädin tuskin jaksoin kameraa nostaa. Mutta olen kai jonkinlainen hullu masokisti, kun minusta on vain kiva, että lihakset ovat kipeät ja tietää tehneensä jotain. Jaksaa, jaksaa!

Kaloja katsellessani mietin, että monet kalat taitavat olla aika uteliaita ja seurallisia luonteeltaan. Kovasti niitä tuntui kiinnostavan lasiin liimaantunut kameran linssi.




Toki ujompiakin tapauksia oli.

Mä oon niin kuin piilossa täällä.
Ujostuttaa...

En ollut muuten tiennyt, että merihevosia voi pitää akvaariossakin. Arviolta jopa miljoona merihevosta myydään vuosittain kotiakvaarioihin! Merihevoset ovat kuitenkin vaateliaita lemmikkejä, ja ne soveltuvat vain kaikkein kokeneimmalle akvaarioharrastajalle. Huonon hoidon vuoksi miljoonasta merihevosesta vain alle prosentti selviää hengissä ensimmäisistä kuukausista akvaariossa! Voi surkeus...

En voinut olla ihmettelemättä sitäkin, miten monen värisiä ja muotoisia kaloja ja muita eliöitä maailman merissä onkaan.



Huomatkaa "silmäripset".
 Löydättekö tästä seuraavasta kuvasta kaloja?


Kaikki nuo ruskeajuovaiset pitkulaiset olennot ovat kaloja! En uskoisi, ellen olisi nähnyt niiden liikkuvan hauskasti parvissa.


Hän taas on meriahven Mikko, joka on adoptoitu Sea Lifeen akvaarioliikkeestä, kun siellä ei voitu pitää näin kookasta kalaa. ♥

Tämäkin on kai jokin elävä olento?




Tämä kala se oli oikea linssilude. Otin kalasta tuon yllä olevan kuva, ja sitten siirryin ottamaan kuvaa taustalla näkyvästä mustasta kalasta. Vaan tämä kala se tunki siihenkin kuvaan etualalle poseeraamaan.



Kun käänsin päätäni, melkein pelästyin. Minua tuijotti kaksi vihreää silmää!

Hyvänen aika, minkä näköinen otus! En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.


Tarkemmin kun katsoin, niin näitä kaloja uiskenteli akvaarion pohjalla aika montakin, mutta ne jotenkin naamioituivat niin hyvin ympäristöönsä, että niitä oli vaikea havaita.

Harmittaa, kun jäi selvittämättä, mikä kala tuo mahtoi olla. Tietäisikö joku? Tuosta tuli ihan minun suosikkikalani - niin sympaattinen olio!

Entä mikä on se, jolla ei ole sydäntä, aivoja, verta, silmiä tai korvia?


No meduusa tietenkin.


Olin kaloja katsellessani miettinyt, millaista mahtaa olla kalan elämä, kun elämä on pelkkää uiskentelua alusta loppuun. Meduusan elämän kuvittelen tietäväni, millaista se on: ei minkäänlaista!

Haahuilun päätteeksi oli mukava istahtaa Sea Lifen kahvilaan ja nauttia palanen erittäinkin hyvää suklaakakkua, joka vähän kompensoi kiinalaisen ruoan aiheuttamaa kärsimystä.


Kakussa oli vain yksi puute (se tavanomainen): pala oli aivan liian pieni.

Jos talvi alkaa jo tökkiä, voi katsoa seuraavan Miamin yliopiston Delta Gamma -sisarkunnan rekrytointiviedon, jonka tarkoituksena on siis innostaa opiskelijoita hakemaan Miamin yliopistoon.



Että semmoista menoa Ameriikan mailla.

21 kommenttia:

  1. Avoperävaunu oli paras ratikkaosastolla. Kasvitieteelliseen pitää päästä käymään taas jossain vaiheessa, komeita kukkia. Siitä on yli kymmenen vuotta kun kävin.

    Sokerina pohjalla olivat nuo kalat! Wau! Paras se siniraitainen.

    Kiitos retkestä Satu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin itsekin avoperävaunusta kovasti. Mietin vain, että se on ollut varmaankin käytössä vain kesällä? Vaikea kuvitella tuota liikenteessä kahdenkymmenen asteen pakkasissa tai lumituiskussa. :-)

      Poista
  2. Sea Life on meidän poikien suosikkeja ja ratikkamuseokin uppoaa aina :) Kasvitieteellisessä pojat eivät ole vielä käyneetkään, täytyy pitää se mielessä.

    Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jäin vain miettimään, mitenköhän pojat mahtaisivat kasvitieteellisessä viihtyä, kun se ei ole mikään erityisen “jännittävä” paikka. Ratikkamuseo onkin varmasti lasten mieleen, samoin kuin Sea Life!

      Poista
  3. Ihana kuvaplajays sun paivasta, tykkasin erityisesti noista sealifen kaloista, olisin halunnut sinne viime kesana mutta ajanpuutteen takia koko Helsinki jai valista. Mahtavaa 'kiinalaista' ruokaa, mitahan kiinalainen sanoisi annoksen nahtyaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että ette ehtineet Sea Lifeen tai Helsinkiin, mutta ehkä vielä joskus tulevaisuudessa?

      Haha, kiinalainen ei varmaan tuota kiinalaiseksi tunnistaisi. :-D

      Poista
  4. No johan oli taas mielenkiintoinen keikka :).

    Mutta se on niin totta, että näihin tarinoihin ja kuvasarjoihin uppoaa niin paljon aikaa, että välillä on parempi luovuttaa suosiolla jo ennakkoon, jos ei huvita montaa tuntia/päivää kökkiä koneella ensin sortteeramassa kuvia ja sitten viilaamassa tekstiä. (Mun olis ihan hirveästi tehny mieli korjata toi ratikan ohjaamossa oleva etu ovi yhdyssanaksi. Siinä olis säästyny sitä sinistä nauhaakin yhden kirjaimen verran niin, että olis riittänyt a sanaan oike(a).) Mulla esim. on just nyt sellainen olo, että olis vaikka mitä aiheita päässä, mutta koska tiedän, mitä siitä seuraa, en kirjoita mistään mitään ennenkuin :)).

    Meduusan elämän tarkoitus on varmaan se, kun pääsee salakavalasti polttamaan pahaa-aavistamattomia turisteja. Esim. niinkuin meikäläistä, joka luuli tekevänsä hyvän teon ja poimivansa vedessä kelluvan muovipussin rannalle... Auts.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..ennenkuin mitä? Jäi näköjään lause kesken, enkä nyt enää muista, mitä siihen meinasin edes kirjoittaa.

      Poista
    2. Aikaa pitää tosiaan olla, jos rupeaa tällaista kuvapaljouttakin nettiin työntämään. Sama juttu minulla, että joskus tulee luovutettua etukäteen – juttuideoita olisi, mutta homma tuntuu jo etukäteen ajateltuna niin työläältä, että mieluummin luovun koko ajatuksesta kuin käytän hommaan koko päivän. Tämä on kai blogiharrastuksen kääntöpuoli?

      Heh, mun silmääni pisti myös tuo etu ovi. :-) En haluaisi tätä myöntää, mutta yhdyssanavirheet ärsyttävät muutenkin. Apua, olenko joku tiukkapipoinen kielipoliisi?!

      Mä en ole muistaakseni koskaan nähnyt meduusaa livenä luonnossa, mikä on kai ilmeisen hyvä asia. Meduusan pisto ei kuulosta ollenkaan kivalta.

      Minä luulin, että tuo ennenkuin-kohta kuuluikin olla noin, että se jätti loppulauseen lukijan pääteltäväksi. :-)

      Poista
  5. Minä jo ajattelin otsikosta että olit mennyt kauas palmujen alle.Tuossa ratikkamuseossa en ole käynyt,on kyllä joskus käynyt mielessä mutta nythän sen sitten näin tätä kautta:)Kasvitieteellinen puutarha on kyllä ihana ,etenkin talvella. Siellä on monta sellaista kasvia mitä näen täällä päivittäin;D
    Kaakaopavut tulivat tutuiksi Venezuelassa,kävimme muutaman kerran pienillä kaakaofamilla,josta sain elämäni parasta kaakaomassaa,jota halusin vain haistella sillä se tuoksui niin mahtavalta.
    Meduusat eivät ole erityisen kivoja;ne tulevat lähelle rantaa kun lämpenee. Poikani sai pienenä meduusapiston,se oli paha juttu se,piti viedä lääkärillekin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olisinkin mennyt palmujen alle. En yhtään panisi pahakseni! :-D Tai oikeastaan olisin kyllä mieluummin esim. jossakin suurkaupungissa kuin palmun alla, mutta samapa tuo, voisin olla kyllä siellä palmun allakin. :-)

      Mä olen käynyt kasvitieteellisessä joskus tosi kauan aikaa sitten, kesällä. Talvella en ole siellä koskaan käynyt. Oli vähän hassua seistä siellä trooppisten kasvien keskellä ja katsella ikkunasta näkyviä lumihankia. Ja tiedätkö, tulit kasvitieteellisessä monta kertaa mieleeni! Monen kasvin nimi oli nimittäin minulle tuttu blogisi kautta. :-)

      Kaakaomassa kuulostaa houkuttelevalta. Pääsisipä kaakaofarmille!
      Mutta meduusan pisto kuulostaa tosi ikävältä. :-(

      Poista
  6. Jeps,ja tosiaankin se Silvopleen hinnoittelusysteemi on ikävä.Itsekin kerran erehdyin ottamaan liian painavia ruokia siellä ja oli kyllä kallis salaatti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yrittänyt miettiä, miksi heillä ylipäänsä on tuollainen hinnoittelusysteemi. Mutta kai sillä varmistetaan, etteivät ihmiset syö liikaa ja vedä mitään buffetövereitä, kun se tulisi ravintolalle liian kalliiksi. Ärsyttävää.

      Poista
  7. Ratikkamuseossa en ole käynyt. Kerran kyllä matkannut museoratikan kyydissä. Sea Life on kyllä kiva paikka vierailla. En osaa varmaksi sanoa sitä valko-ruskeaa kalaa, kun ei ole oikein vertailukohtaa kokoon. Hieman näyttää leijonakalan poikaselta, mutta saattaa kuullua myös losserokalojen heimoon. Se viisikulmainen keltainen on vaikuttaisi olevan meritähti. Ne ruskea juovaiset kalat ovat hauskoja. Jos ne ei pääse kasvien suojaan, niin ne muodostavat lauman joka liikahtelee ylös alas ja näin antavat vaikutelman isommasta kalasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sea Life on tosiaankin kiva paikka vierailla, mutta mikäköhän siinä on, että se tuntuu joka kerta pienemmältä kuin edellisellä kerralla? Ensimmäisen käyntikerran jälkeen olin ihan että vau, miten isot haialtaat, ja seuraavalla kerralla luulin, että akvaarioita oli pienennetty jotenkin, kun ne vaikuttivat niin paljon pienemmiltä. :-) Nyt en paljon edes haialtaita katsellut.

      Muotonsa puolesta tuo voisi tosiaan olla leijonakalan poikanen, mutta en haluaisi mitenkään uskoa sitä, kun aikuinen leijonakala on niin ruma. :-D En löytänyt leijonakalan poikasen kuvaa, mutta jatkan googlettelua.

      Ajattelinkin, että se viisikulmainen saattaisi olla jonkinlainen meritähti, vaikka siinä ei olekaan samanlaisia sakaroita kuin meritähdillä yleensä. Kiitos sinulle!

      Poista
  8. Huh miten paljon ehdit yhdelle päivälle. Minä kun en ole ehtinyt tänään muuta kuin hakea keittiöstä kahdesti kahvia:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinä se taas vastaavasti olet kerennyt hakea kahvia minunkin puolestani. :-) Minä kun en nykyään voi kahvia juoda, murr.

      Poista
  9. Tuo linssiludekala muistuttaa yhta takalaista. Silla on niskassa viela myrkkyeva (tuolla en nahnyt olevan) ja se hautautuu hiekkaan niin etta se eva on pystyssa. Jos sen paalle uimari tallaa, on hirmuiset kivut. Myos kalastajat joskus saavat onkeen, ja jos ei tieda ja sen kateen ottaa ja saa piston, hui mita kipuja. Sairaalan ensiapuun on sellaiset kalastajat viety.

    Mikas sinun kahvinjuontisi on lopettanut? Mina en ilman parjaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kaamea, millaisia kaloja maailmassa onkaan. Tämä on yksi syy siihen, miksi en varmaan koskaan uskaltaisi mennä sukeltamaan...

      Mun kahvittomuus johtuu sydämen lisälyönneistä. Kahvittomuus oli vihoviimeinen keino yrittää saada lisälyönnit loppumaan (koska minäkään en ilman kahvia haluaisi olla), mutta onneksi kahvittomuus tepsi. Ehkä pitäisi joskus kirjoitella tästäkin ongelmasta.

      Poista
  10. Ratikkamuseo on taas yksi paikka Helsingissä, jossa on pitänyt vierailla parikymmentä vuotta, mutta arvaa olenko saanut aikaiseksi... Sentään tuon kasvitieteellisen puutarhan olen nähnyt joskus, kun sain oikein tarmonpuuskan päälle, että hemmetti nyt tai ei koskaan!

    Mun lemppari noista kaloista on tuo mustavalkoinen omituinen otus. Ja meduusat on aina ihan lumoavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi Suomen-reissulla sitten ratikkamuseoon. :-)

      Poista