Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Déjà vu

En ole vielä tähän päivään mennessä päässyt selville siitä, olenko joulurutiinien ystävä vai vihollinen. Periaatteessa joulurutiinit (lahjanostosta jouluruokiin) ärsyttävät, mutta kyllä niissä rutiineissa jotain viehätystäkin on. Tulee jollakin tavalla turvallinen olo, kun pohditaan joulun ruokia tai joulusaunan ajankohtaa. Tänä vuonna rutiinit tuntuvat taas erityisen tervetulleilta, sillä viime joulunahan olimme pois Suomesta, road tripillä Amerikassa, ja jouluaattoaamuna ihmettelin öistä San Franciscoa.

Hassua, että rutiinit tuntuvat jollakin tavalla luovan joulun, kun totuus on kuitenkin se, että nyt aikuisiällä ei ole ollut kahta samanlaista joulua (lapsena joulut taisivat olla keskenään enemmän tai vähemmän samanlaisia?). Jouluja on vietetty erilaisilla kokoonpanoilla ja eri paikoissa, joinakin jouluina on käynyt joulupukki mutta useimpina ei, joskus on käyty joulukirkossa/ haudoilla ja joskus ei, jouluruokalajeja on vaihdeltu ihan kiitettävissä määrin, ja joskus joulua ei ole edes vietetty jouluna vaan esimerkiksi tammikuussa - tai kuten viime vuonna, joulua edeltävänä viikonloppuna.

Vaikka viime vuonna emme varsinaisena jouluna Suomessa olleetkaan, halusin kuitenkin juhlia joulua täälläkin jollain tavoin. Kävimme Amerikan-matkan alla vanhemmillani Itä-Suomessa, ja keksimme viettää valejoulua: juhlimme joulua kalenterijoulua edeltävänä viikonloppuna - jouluaatto oli muistaakseni 20. päivä. Panostin valejouluun enemmän kuin oikeaan jouluun konsanaan: kävin itse jopa hakemassa metsästä kuusenkin. Koska omalta tontilta ei ollut löytynyt sopivaa kuusta, piti laajentaa hakualuetta, ja metsään oli (sattuneista syistä) mentävä pimeällä. Pian löysinkin aivan täydellisen kuusen, ja sain sen sahattua taskulampun valossa poikki. (Harvoin pääsee kaupunkilainen sahaustaitojaan esittelemään.) En jaksanut enää rämpiä kuusen kanssa metsän poikki, vaan päätin kävellä tietä pitkin, kun eihän tiellä enää kukaan siihen aikaan ajaisi. Siinä tietä pitkin kuusi toisessa kädessä ja saha toisessa kädessä lontustaessani tajusin, että tielle oli kääntynyt auto ja että minun piti ehtiä kotipihaan, ennen kuin joutuisin auton valokeilaan. Tuskin olen koskaan ennen juossut kuusen ja sahan kanssa niin nopeasti kuin tuolloin.

Hyvällä tavalla yksi ikimuistoisimmista jouluista (huonolla tavalla ikimuistoisimpia jouluja ei viitsi muistella) on ehdottomasti se, kun ukkeli lähti joulupäivänä Intiaan. Jouluaaton vietimme Itä-Suomessa, mutta heti seuraavana päivänä - aikaisin joulupäivän aamuna - lähdimme vanhempieni kanssa viemään ukkelia lentokentälle. Ajoimme nelisensataa kilometriä aivan kaameassa kelissä (pyrytti sakeasti koko päivän), eikä yhdeltäkään radiokanavalta tullut mitään muuta kuin joulumusiikkia. Iskä oli suurimman osan aikaa auton ratissa, joten radion nappulatkin olivat hänen hyppysissään, ja kuuntelimme yhden päivän aikana niin paljon joulumusiikkia, että se riittää todennäköisesti koko loppuelämän tarpeiksi. Kävimme meillä kotona Espoossa, etsimme jostain syystä päivystävää apteekkia Mannerheimintiellä, veimme ukkelin lentokentälle, ja ajoimme taas ne samat kilometrit takaisin Itä-Suomeen. Matkalla pysähdyimme syömään ABC:llä ja tilasimme pizzaa. Myyjä naureskeli, että joko kyllästyitte jouluruokiin, kun tulitte pizzalle.


Eivät ole joulut enää säiden puolesta entisenlaisia. Kuva on vuodelta 2005; nyt lunta ei ole maassa juuri nimeksikään.

Mitään kovin kummoista tuona joulupäivänä ei tapahtunut, mutta silti se on jäänyt mieleen yhtenä parhaimmista joulumuistoista. Ehkä syynä on se, että olimme koko päivän tiiviisti yhdessä, ja hauskaakin meillä oli. Päivä oli muutenkin niin erilainen normaaliin joulupäivään verrattuna, että eihän tuo nyt voi oikein olla jäämättä mieleenkään. Erityisesti arvostan vanhempieni viitseliäisyyttä: että he viitsivätkin lähteä kanssani kyytimään ukkelia lentokentälle - joulupäivänä, siinä kaameassa kelissä. ♥

Ukkelista puheen ollen, hän saapui vihdoinkin toissapäivänä matkaltaan, jonka määränpäänä oli ollut Bolivia. (Hienosti arvattu, että Etelä-Amerikassahan ukkeli oli.) Alun perin hänen oli pitänyt tulla sunnuntai-iltana, mutta lento Santa Cruzista Madridiin oli ollut myöhässä, ja ukkeli oli myöhästynyt jatkolennoltaan. Niinpän hän joutui viettämään Madridissa ylimääräisen yön, ja matkallekin tuli pituutta kokonaisuudessaan 36 tuntia.

The eagle has landed.

Joulunviettoon ukkeli ei kuitenkaan vielä ehtinyt kanssani tulla, joten ajelin eilen yksikseni tänne Itä-Suomeen. Ukkeli tulee sitten illalla junalla perästä (jos muistaa).

Hyvin on jouluiset olosuhteet motarilla.

Koska ajelin yksikseni, käytin tilaisuuden hyväkseni ja pysähdyin taas Luumäellä Salpa-asemalla, joka pitää sisällään sodanaikaisia korsuja ja linnoituksia. Eihän siellä talvella ole mitään nähtävää, kun ei sisätiloihin pääse, mutta piti kuitenkin käydä tämä itse toteamassa. Samalla oli hyvä käydä vessa-asioilla luonnon helmassa - harvemmin sitä tuleekaan juoksuhaudassa kykittyä.

Olin käynyt Salpa-asemalla aikaisemmin kesällä, ja paikka oli ollut kertakaikkisen vaikuttava kokemus, mutta en tullut silloin jostain syystä laittaneeksi kuvia paikasta. Älkää pelätkö, en meinaa pilata kenenkään joulutunnelmaa ja laittaa nytkään kuvia sodanaikaisista korsuista, mutta joskus vielä sen teen.

Tässä kuitenkin muutama kuva yhden korsun ulkopuolelta:




Vielä on matkaa jäljellä.

Olen ollut hereillä puoli kuudesta asti (lomallakin on näköjään vaikea nukkua pitkään), ja odottelen tässä, että äitikin heräisi, niin pääsisimme työn touhuun. Tiedossa on laatikoiden tekoa, kinkun paistoa ja sen sellaista. Nuo tosin ovat äidin vastuulla, mutta on minun vastuullani sentään bataattilaatikon teko, kun olen sen alun perin jouluperinteisiimme tuonutkin. Lisäksi mietiskelin, että tekisi mieli leipoa jotain jouluista pullaa - ikään kuin meillä ei olisi muuten tarpeeksi syömistä.

Bataattilaatikosta tuli mieleeni, että voisin antaa tässä (omasta mielestäni) maailman parhaan bataattilaatikon ohjeen, jonka olen saanut joskus kokkikoulusta. Minusta tämä ohje on yksinkertaisuudessaan niin hyvä.

****

BATAATTILAATIKKO

1 kg bataatteja
100 g voita
50 - 100 g tummaa siirappia (alkuperäisessä ohjeessa vaahterasiirappia)
2 dl kermaa
suolaa, pippuria

Valmista kuten lanttulaatikko.

****

Olen valmistanut laatikkoa viimeksi kaksi vuotta sitten, ja hatarasti muistelen, että olen laittanut voita (ja ehkä kermaakin?) hieman vähemmän kuin ohjeessa käsketään.

Mutta nyt toivottelen kaikille oikein rauhallista, tunnelmallista ja herkullista joulua!

Nauttikaa täysin sydämin, älkääkä kuolko joulunpyhinä tylsyyteen!  
 Smiley

 Smileyt. Pukki

20 kommenttia:

  1. Minä olen perinteiden (paitsi joululaatikkoperinteiden) ystävä! Nyt en vain ole ystävääni kovin hyvin ehtinyt tavata, kun on ollut tuli hännän alla viimeiset pari kuukautta. Tänään on nyt loma ja miljoonan asian viimehetkelista. Ja kukas se täällä vielä istuukaan blogeja lukemassa ja kahvia hörppimässä. No, rva viimetinka tietenkin. Mutta joulu se on ovella, valmista tai ei. Joten HYVÄÄ JOULUA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aikamoinen viimetingan ihminen itsekin, ja olen huomannut, että monesti on ihan turha aloittaa liian aikaisin, kun ne hommat tulevat myöhemminkin tehtyä. Ja edelleen olen sitä mieltä, että jotenkin alitajunta tietää, että aika tulee riittämään, joten viimetinka ei oikeastaan ole viimetinka lainkaan, vaan juuri oikea hetki aloittaa. :-)

      Oikein hyvää joulua sinullekin ja perheellesi!

      Poista
  2. Ai sinäkin olet kokenut sen miltä kuusivarkaasta tuntuu :9 Täällä asuessa alkuvuosina oli miellä perinteenä käydä kuusi varas... siis hakemassa tuolta metsästä :)

    Ja tuo Itä-Suomeen ajokin oli niin sinunlaisesi, jollekin linjoille piti taas poiketa, ihanaa!

    Hyvää joulua sinne Itä-Suomeen Sinulle ja vanhemmillesi ja Ukkelille kanssa kunhan tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kuusivarkaissa on tullut oltua, ja hyvä etten jäänyt vielä rysän päältä kiinni. Tänä vuonna kuusen kävi “hakemassa” äiti. ;-) Aikaisempina vuosina kuusi on ollut ihan ostettu (ja maksettu :-D), mutta nyt vanhemmat eivät enää viitsi panostaa kuuseen, kun ihan pienikin riittää.

      Varmistin, että ukkeli on ainakin ehtinyt junaan. Nyt se on enää VR:stä kiinni, pääseekö ukkeli perille vai ei.

      Oikein hyvää joulua myös sinulle ja miehellesi!

      Poista
  3. Meilläkin lapsuuden joulut olivat enemmän tai vähemmän toistensa kaltaisia, aikataulut riippuivat tosin äidin työvuoroista. Muutama vuosi sitten päätimme miehen kanssa, että olemme (vihdoin) riittävän vanhoja siihen, että kehtaamme sanoa molempien vanhemmille viettävämme joulun kotona kaksin (nyt siis kolmisin Armas-otuksen kanssa). Perinteisiä jouluruokia lipeäkalaa lukuunottamatta ei tule laitetttua, kyllä me niitä molemmat mielellämme kerran vuodessa syömme mutta monta päivää samoja laatikoita tökkii pahasti.
    Mukavaa ja rauhallista joulunaikaa ja kiitokset taas kuluneen vuoden jutuista ja kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen viettänyt yhden joulun ukkelin kanssa kaksin ja todennut, että se ei ole minun juttuni ollenkaan. Oli ehkä kurjin joulu ikinä. :-( Jouluna kaipaan ympärilleni ihmisiä, kun saadaan muutenkin olla ukkelin kanssa ihan tarpeeksi kaksistaan.

      Mun täytyy nyt tunnustaa, että en ole tainnut koskaan maistaa lipeäkalaa! Sitä ei ole koskaan ollut meillä kotona, eikä nimikään ole houkutellut kokeilemaan...

      Kiitos, mukavaa ja rentouttavaa joulun aikaa sinullekin, sekä tietysti myös kotijoukoille – erityisesti sille ihanalle karvapallolle. ♥

      Poista
  4. Olen Länsi-Suomesta, joten taas opin jotain uutta - Salpa-asema - tuosta en ollut ikinä kuullutkaan. Täytyy tutkia, jos sattuu vielä joskus reitille. Ja josko vielä tekisin bataattilastikkoa, hieman houkutelee. Meillä vietetään sellaista 'fake' joulua - meillä on kuusi ja jotain rekvisiittaa esillä, mutta myös paljon muuttolaatikoita....mutta hyvää joulua sinne Itä-Suomeen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, oletteko muuttamassa. Muuttolaatikot tuovat tosiaan jouluun omanlaisensa säväyksen...

      Suosittelen Salpa-asemalla pysähtymistä – on melkoisen jännittävä paikka!

      Ihanaa joulua sinulle ja perheellesi!

      Poista
  5. Ihanaa ja rentouttavaa joulun aikaa!
    Meillä tuo apinatrio pitää huolen siitä, että joulunakaan ei pääse pitkästymään ja kas sitä huomaakin nopeasti kaipaavansa töihin lepäämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apinatrio. :-D Pitäisiköhän sinulle sitten toivottaa pikaista töihinpaluuta? ;-) No, joka tapauksessa toivotan kaikin puolin mukavaa ja leppoisaa joulunaikaa koko teidän perheelle! Ja toivottavasti jalkasi ei estä joulusta nauttimista!

      Poista
  6. Ai bataatista tulee lanttulaatikkoo vastaava, hm.. lanttari on kyllä suurinta herkkuani. Nyt olen lähdössä Suomeen, joten jää tällä kertaa kokeilematta, mutta saatanpa ehtiä vielä jouluruokien rippeille jonkun huusholliin.
    Lapsuuden joulun tunnelma on säilynyt muistissa, mutta kumma kyllä, ei mitään oikein suurta konkreettista muistoa, ellei juuri kuusen haku umpihangessa rämpien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole mikään lanttulaatikon ylin ystävä. Syön sitä kyllä, mutta pieniä määriä kerrallaan. Porkkanalaatikosta en ole koskaan pitänyt.

      Mahtavaa Suomi-lomaa sinulle! Ehkä tosiaan pääset jonkun jouluruokien jämille, tai saat ainakin piparkakkutaikinaa pakkasesta. :-)

      Ei minullakaan ole lapsuuden jouluista mitään suurta ja konkreettista muistoa. Parasta lapsuuden jouluissa oli minusta (kumma kyllä) kyläilyrutiinit sukulaisten luona. Jouluna saa minusta olla porukkaa ympärillä, vaikka muun ajan vuodesta epäsosiaalinen olisikin. :-D

      Poista
  7. Voi kiitos ihanuus kauniista kommentistasi blogissani. Minäkin muuten mietin välistä, että tykkäänkö joulusta. En välttättä tykkää sen valmistamisesta, mutta tykkään joulun rauhasta ja tunnelmasta, sitten kun se on valmis ;) Ihanaa joulun aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa joulunaikaa sinullekin! ♥ Minä taas taidan tykätä enemmän joulun valmistelusta kuin itse joulun vietosta. :-)

      Poista
  8. Oikein ihanaa ja rauhallista Joulua!
    Mulla on erilainen joulu tänä vuonna. Koska Armastus on töissä, päätin lähteä mukaan laivalle. On ensimmäinen kerta elämässäni. Ohjemaa ainakin on tiedossa tai sitten uppoudun kirjaan hytissäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leppoisaa ja kaikin puolin mukavaa joulun aikaa sinulle sinne laivalle! Varmasti on erilainen ja mieleenpainuva joulu. Ja aah, niitä laivan notkuvia ruokapöytiä... :-P

      Poista
  9. Miten hieno mietelause alushousuista ja joulupukista!

    Sinulla riittää tuota vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mitähän Intian anoppi olisi mahtanut tuumia, jos olisi nähnyt sinut juoksemassa pimeässä sahaa ja joulukuusta kantaen?

    Joulukuusta en ole koskaan käynyt "hakemassa". Yhden jouluun liittyvän melkein kriminaalisen teon voin itsekin tunnustaa. Järkytyin pikkulikkana syvästi, kun kuulin että naapurin possusta tulee jouluna kinkku. Kävin salaa aukaisemassa aitauksen ja yritin päästää vapauteen possua, jonka olin ristinyt kaimakseni. Possua houkutti kuitenkin enemmän ruokakaukalo kuin minun tarjoamani vapaus. Äiti sattui paikalle ja projekti Free Miss Piggy loppui hyvin lyhyeen. Minä sain torut osakseni ja possu sai muutama kuukausi myöhemmin sinappihunnun ylleen.

    Suurempaa traumaa tuosta ei kuitenkaan jäänyt, hyvin on kinkku jälleen maistunut. Taidanpa tästä muuten lähteäkin turvaamaan ensi vuoden satoa eli jouluyön yösyönnille.

    Leppoisaa joulunaikaa ja toivottavasti ensi vuosi tuo sinulle lisää mukavia seikkailuja kerrottavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän kuvitella anopin ilmeen, jos hän olisi päässyt näkemään kuusen kanssa juoksentelun. :-) Toisaalta anoppi on tottunut taholtani kaikenlaisiin tempauksiin, eli hän ei ehkä olisi hämmästynyt tuotakaan näkyä ollenkaan?

      Voi possu, kun ei tajunnut tarttua tarjoamaasi tilaisuuteen! Hyvä oli kuitenkin yritys. ♥

      Minulta jäivät yösyönnit kokonaan välistä, kun tuli syötyä päivällisellä niin paljon, että meinasin haljeta. Kaiken lisäksi olin niin väsynyt, että oli pakko mennä kymmenen jälkeen nukkumaan – jäi suunniteltu yökirkkokin välistä, kun ei vaan jaksanut. No, joskus on ihan hyvä levätäkin, ja mikäs muu siihen on parempi ajankohta kuin joulu.

      Kaikin puolin mukavaa joulunaikaa sinullekin! Seikkailuja toivon minäkin, ettei kävisi elämä liian tylsäksi. ;-) Kiitos, että olet lukijani ja jaksat vielä kommentoidakin. ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3