Outoja kumpuja

Ehdin vielä ennen Intiaan lähtöäni pyörähtämään vähän maakunnissakin. Suuntanani oli tällä kertaa Savonlinna, vaikka tämä postaus tuleekin nyt lähinnä Outokummusta, jossa kävimme ihmettelemässä kaivosmuseota.

Minulla oli toiveissa päästä tänä kesänä käymään Tytyrin kaivosmuseossa Lohjalla (olen suunnitellut Tytyrissä käyntiä jo useamman vuoden), mutta siinä taitaa käydä taas niin, että Tytyri jää tänäkin vuonna käymättä. Tytyri on kuulemani mukaan aika erilainen kuin Outokumpu, mutta luulen silti, että Outokumpu on kuitenkin ihan hyvä Tytyrin korvike. Ainakin meillä oli Outokummussa tosi hauskaa, ja kaivosmuseo osoittautui paljon monipuolisemmaksi paikaksi kuin olin kuvitellut.

Outokumpu ansaitsisi pidemmätkin tarinoinnit, mutta en nyt ehdi hirveän pitkästi kirjoitella, joten postauksesta tulee aika lailla kuvapainotteinen. Pitäisi nimittäin ehtiä vielä kaikenlaista, ennen kuin lähdemme ylihuomenna matkaan. (Ja edelliseen postaukseen kommentoisin vielä sen verran, että kahdentuhannen portaan kiipeäminen ei ole hyvää kuntoliikuntaa polvivaivoista kärsivälle. Kaikki järki-ihmiset tämän varmaan jo tiesivätkin, mutta sitten on näitä jästipäitä, joiden pitää todeta kaikki omakohtaisesti.)

Outokummun kaivosalue sai alkunsa vuonna 1910 tehdystä Outokummun kuparilöydöstä, ja varsinainen kaivostoiminta pääsi alkamaan vuonna 1913. Suurtuotanto kaivoksessa alkoi vuosina 1927-28, ja suuri osa kaivosalueen rakennuksista on juuri 1920-luvulta. Maan alta louhittu kuparimalmi jalostettiin harkoiksi, langoiksi ja nauloiksi.

Outokummun kaivosalue piti sisällään useita kaivoksia, ja Vanha Kaivos, jossa kaivosmuseo nykyisin toimii, joutui väistymään 1950-luvulla uudemman kaivoksen, Keretin, tieltä. Toiminta Vanhalla Kaivoksella hiipui ja loppui pian kokonaan. Vanha kaivostorni muutettiin näköalatorniksi jo 1960-luvulla, ja koko Vanhan Kaivoksen alue otettiin matkailukäyttöön 1980-luvun puolivälissä. Outokummun malmivarat ehtyivät väistämättä, ja lopulta Kerettikin jouduttiin sulkemaan. Viimeinen työvuoro poistui Keretistä 25.5.1989, ja Outokummun 79-vuotinen historia kaivospaikkakuntana oli päättynyt.

Outokummun kaivos jätti kuitenkin jälkensä ympäristöön: kaivoksen ympärille syntyi Outokummun taajama, jossa on runsaasti työväenasuntoja eri aikakausilta. Outokummun nimikin juontaa "oudosta kummusta ".

Maanalainen museotunneli kuulosti kaikkein kiinnostavimmalta, joten suunnistimme ensimmäiseksi sinne. Tunneli olikin jänskä paikka, ja lämpötilakin oli suunnilleen sama kuin ulkona. Lämpimämmällä ilmalla olisi saattanut tulla kylmä, mutta sitä varten luolassa on tarjolla huopia, joita voi heittää päälleen.

Kiersimme tunnelin väärin päin, sillä menimme sisään sieltä, missä oli uloskäynti, ja tulimme ulos sieltä, missä oli sisäänkäynti. No, väliäkö tuolla.

Kaivoksella on myös opastettuja kierroksia kahdesti päivässä, kello 11 ja 15, mutta me halusimme tutkia paikkoja omin päin, kun se nyt vain on niin, että omin päin seikkailu on paljon jännittävämpää. Matkan varrelta kun saattaa löytyä sellaisiakin tutkimuskohteita, joihin ei opastetuilla kierroksilla pääse.

Tunnelin jälkeen olikin sitten kiva katsella Outokumpua aivan toisenlaisesta näkövinkkelistä ja kiivetä ylös kaivostorniin.

Historiaportaat, joiden varrella voi tutustua kaivoksen historiaan opastuskylttien avulla.

Torni oli aika mukava kiivettävä lapsillekin, jotka laskivat, että huipulle oli kaikkinensa noin 200 porrasta. Nousu ei siis ole yhtä vaativa kuin läheisessä Keretin tornissa, jonka huipulle on 338 rappusta. Keretin torniin pääseekin vain tiettyinä päivinä, ja ennen kuin Keretin torniin saa nousta, joutuu allekirjoittamaan paperin, jossa vakuuttaa ymmärtävänsä nousun haasteet niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tämä Vanhan Kaivoksen torni oli sen sijaan hauska ja helppo kiivettävä.

Hissikin torniin on.

Outokumpua.

Lasten kannalta Outokummun Vanha Kaivos on aivan erinomainen käyntikohde, sillä lasten viihtyvyys on huomiotu kaivoksella hyvin. Kuvassa näkyy Lasten Kaivos: keskellä on ulkoleikkialue ja tuossa ylimmässä rakennuksessa on sisäleikkialue. Suosittelen pientä leikkituokiota aikuisillekin, sillä polkuautolla kurvailu ja köysiradalla liukuminen olivat päivän parasta antia.

Kaivoksen rikastamossa louhittu malmi jalostettiin puolijalosteeksi eli rikasteeksi. Rikastuksessa erotetaan malmin arvomineraalit arvottomista mineraaleista; arvokasta mineraalia kutsutaan rikasteeksi ja arvotonta jätteeksi. Outokummussa tärkein metalli oli kupari.

Rikastamo.

Sopii myös balettiin.

Näköalavessa.

Kaivosalueella oli monenmoisia näyttelyitä, ja hihnatunnelissa/suodinosastolla oli erikoinen näyttely, jossa oli laitettu muovisuikaleihin kuvia kaivoksen toiminta-ajoilta.

Entisajan treeniä. Ei tarvinnut enää käydä kuntosalilla tuon jälkeen.

Rikastamon puolella oli muun muassa lasten pahvista askartelemia työkaluja. Toiveammattiaankin lapset olivat pohtineet.

Tuommoiseen putkeen tahdon ma.

Kaivosjunalla ajelu oli kovasti suosittua puuhaa. Olimme - kaivoksen nettisivut luettuamme - luulleet, että juna on rikki, ja olimmekin oikein iloisesti yllättyneitä, kun näimme junan puksuttelemassa kaivosalueella.

Junan kuljettaja kertoi, että junan kulkeminen on hieman epävarmaa, sillä sateen sattuessa juna ei kulje, koska raiteiden pitää olla kuivat, jotta juna pääsee eteenpäin. 

Onneksemme koko päivänä ei satanut, joten päivän päätteeksi hyppäsimme junan kyytiin ja näimme kaivosaluetta junankin kyydistä.

Niin, ja junan ikkunoistahan ei olisi saanut roikkua, mutta mitenkäs sitä muuten mitään näkee?

Vanha paloauto vuodelta 1940.

Kotimatkan kruunasivat vielä niityllä nähdyt lehmälapsoset, jotka olivat niin suloisia, että olisi tehnyt mieli rynnätä silittämään niitä.

Lehmät katsoivat hieman kummeksuen mesomistamme ja ajattelivat varmaan, että ettekö ole ennen lehmiä nähneet. 

Lue lisää Outokummun kaivoksista:
Outokummun kaivausten historiaa
Outokummun vanha kaivosalue ja Keretin kaivostorni

Nyt täytyy taas kiitää eteenpäin. Tässä vaiheessa toivottelen kaikille oikein hyvää kesän jatkoa! Toivottavasti pääsen kirjoittelemaan kuulumisia jossakin vaiheessa Intiastakin.