Jos kaikki tuntuu sujuvan hyvin, olet varmasti unohtanut jotain.


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Ähkyn saa pyytämättäkin

Vieras tuli ja meni, ja taas on palattu ns. normaaliin elämään. Nähtävyyksiä sun muita tuli katseltua siihen malliin, että nyt ei tee mieli lähteä vähään aikaan mihinkään.

Ajattelin säästää teitä sen verran, etten laita kuvia ja selostuksia ihan jokaisesta paikasta, jossa kävimme, vaan kirjoittelen vain mielenkiintoisimmista paikoista tai niistä, joista en ole jo aiemmin höpissyt. Siitä huolimatta on varoitettava ennakkoon, että tästä postauksesta saattaa tulla pitkä. Jos siis tuntuu, että et ole oikein lukutuulella, kannattaa ehkä luovuttaa jo tässä vaiheessa. Smiley

Sää oli koko ukkelin siskontytön vierailun ajan enimmäkseen aika kamala, vaikka tietysti asiat olisivat voineet olla huonomminkin. Olisi voinut esimerkiksi sataa joka päivä kaatamalla. Nyt vettä tuli vain muutamana päivänä, ja silloinkin tihutellen. Tihkusadekin kyllä haittasi, koska kameran linssiin meni vesipisaroita, ja linssiä sai olla pyyhkimässä jatkuvasti. Nykyajan ihminen kun ei ole nähnyt mitään, ellei sitä ole ikuistettu mahdollisimman moneen valokuvaan ja kameraan.

Siskotyttö on sosiaalisen median suurkuluttaja, joten selfieitä otettiin tämän tästä. Nähtävyyspaikkojen liepeillä näkyi muutenkin niin paljon selfieitä ottavia ihmisiä, etten ollut tajunnutkaan, miten valtavan laajalle levinnyt ilmiö selfie on.

Mutta kyllä minäkin tiedän somesta ja selfieistä jotain, ja se piti tuoda tietysti myös julki. Kysyin tytöltä, onko hän ottanut vielä yhtään belfietä, mutta hän ei ollut kuullutkaan moisesta. Siispä kerroin, että belfie on omasta takapuolesta otettu selfie (= bottom selfie), jonka julkaisemisessa ovat kunnostautuneet ainakin Kim Kardashian ja Rihanna. Tulipahan sivistettyä tyttöä, että hänelle jäi matkasta edes jotain käteen. 


Kuvassa on Helsingin Katajanokalle pystytetty maailmanpyörä, jonka pitäisi avautua tänään. Kukkapilli on kerrankin ajan tasalla! Helsingin Sanomien mukaan "rakennustarkastaja tutkii vielä laitteen, ja mikäli kaikki on kunnossa, pääsevät asiakkaat gondoleihin alkuillasta". Kuvan vasemmassa laidassa näkyy musta VIP-gondoli, jonka 195 euron hintaan kuuluu pullo samppanjaa. VIP-gondolissa on myös lasipohja ja nahkatuolit. Hip hurraa.

Olen käynyt Tuomiokirkon alla olevassa holvistossa eli kryptassa muistaakseni vain kerran aikaisemmin, vaikka se on minusta oikeastaan paljon kiinnostavampi (ja huomattavasti vähemmän kansoitettu) nähtävyys kuin itse kirkko.


Kryptassa oli esitteillä Olli Jokisen taidetta, ja taulut olivat semmoisia, että olisin voinut jopa huolia yhden itselleni.




Starbucks piti myös katsastaa, kun ukkeli hinkui sinne niin kovasti. Itse en tunne pienintäkään kiinnostusta starbuckseja, burgerkingejä tai muita vastaavia kohtaan, enkä suoraan sanottuna oikein ymmärrä, kuinka joku viitsii jonottaa kyseisiin paikkoihin tuntitolkulla.


Helsingin Starbucks on myös asiakasmääräänsä nähden aivan liian pieni: itse en ainakaan yhdistä puolen tunnin odottamista tai epämiellyttävällä jakkaralla keikkumista miellyttävään kahvihetkeen. Kahvitkin olivat ihan hirveissä hinnoissa, mutta niin ne taitavat olla kaikissa muissakin erikoisemmissa paikoissa.

Kuva-arvoitus: mikä tämä on? Viiden pisteen vihje:


Kolmen pisteen vihje:


Nollan pisteen vihje:




Sitten siirrytäänkin näppärästi Helsingistä Turkuun, jossa kävimme viikonloppuna. Päätimme lähteä Turun suunnalle, koska pidämme ukkelin kanssa länsirannikosta ja koska viime Turun-matkasta piti ottaa revanssi (sehän meni auto-ongelmien takia vituroilleen) .

En ole missään muualla nähnyt niin kummallista parkkipaikkaa kuin hotelli Hamburger Börsissä. Parkkipaikalle mennään nimittäin hissillä. Autolla.


Auto ajetaan hissiin, ja hissillä ajellaan kaksi kerrosta ylöspäin, jolloin saavutaan (ahtaalle) parkkipaikalle. Jos hissiajelu autolla ei vielä muuten kuulosta jännittävältä, niin lisäjännitystä tuo se, että hissin ovien avautuessa vastassa saattaakin olla toinen auto, joka on pyrkimässä samaan hissiin. Hissiin pyrkijä saa sitten peruutella ketterästi alta pois. Ei tee mieli hirveän monta kertaa päivässä tätä hissimatkaa tehdä.

Hamburger Börs on siitä kiva, että se sijaitsee torin laidalla, aivan keskustassa.


Ikkunasta on kiva katsella torilla ostoksia tekeviä ihmisiä.


Valitsimme hotellin myös sen takia, että huonehintaan kuuluu pääsy viereiseen liikuntakeskus Lumoon. Vaikka en muuten kuntosalilla käyntiä harrastakaan (koska en pidä kuntosaleista), niin matkoilla minulle tulee aina ihme hinku päästä hotellien kuntosaleille (ainakin noin niin kuin teoriassa). Mutta niin siinä vain taas kävi, että muut huvit veivät mennessään, ja kuntosali jäi käymättä.

Hotelliaamiaisten suurena ystävänä on mainittava, että Börsin aamiaisella tuntuu olevan kaikki aina enemmän tai vähemmän loppu - täydennystä toki tulee, jos on malttia odotella ja kysellä. Pitäisi varmaan olla kärppänä aamiaisella heti, kun aamiaistarjoilu aloitetaan, mutta minä en ainakaan jaksa herätä lomalla kovin aikaisin (ukkeli vielä vähemmän).

Ensimmäiseksi suuntasimme Turun linnaan. Olen käynyt linnassa joskus aikaisemmin (kenties useammankin kerran?), mutta en muista aiemmista kerroista mitään. Joskus minua oikein nolottaa, kun en muista vuosien takaisia juttuja ollenkaan, mutta on asiassa hyvätkin puolensa: asiat saa kokea aina uudestaan, niin kuin ne kokisi ensimmäistä kertaa. Smiley

Esilinna.

Päälinnan sisäpiha.
Lippuaulan portaikko.

Sturen kirkko.
Keskiaikainen kuninkaansali.
Renesanssiaikainen kirkko.

Kuninkaan sali.

Iso näyttely.

No kappas, mitä täältäkin löytyi. Tulkaa kaikki mamman luokse!

Linna oli hieno, mutta minun makuuni ehkä hieman liian hienostunut. Minusta linna saisi olla hieman "räjähtänyt" - siis sellainen, että linnan historia ja elämä olisivat paremmin nähtävissä. (Nyt linnan pohjakarttaa katsellessani minusta alkoi tosin tuntua, että näimmeköhän linnasta ihan kaiken, mitä nähtävissä oli. En tiedä. Pitää kai ottaa linnastakin joskus revanssi.) 

Kävimme myös merikeskus Forum Marinumissa, joka tuli juostua aika nopeasti läpi, koska emme tunteneet suurta intohimoa moottoreita, miinoja ja Suomen merenkulun historiaa kohtaan.

Moottoreita lattiasta kattoon. Kiehtovaa.

Edellä mainituista ja muista vastaavista esineistä kiinnostuneille merikeskus on varmasti oivallinen paikka.

Varsinaista näyttelyä paljon kiinnostavampi paikka oli näyttelylaiva Bore. Merikeskuksen rannassa oli muitakin laivoja, muun muassa Suomen Joutsen, jota emme harmillisesti päässeet katsomaan, kun kesäkausi ei ollut vielä alkanut. Kesäkausi alkoi (ja Suomen Joutsenkin olisi ollut vierailtavissa) käyntiämme seuraavana päivänä. Kuinka ollakaan.


Borella oli jotenkin kummallinen, vähän aavemainenkin tunnelma, mikä johtui varmasti siitä, että saimme kulkea näyttelyssä aivan yksinämme. Ihan kuin olisimme siirtyneet ajassa taaksepäin. Laivassa haisikin semmoiselta jännältä, menneeltä ajalta.







Koska ilmat olivat mitä olivat, suuntasimme illalla sisätiloihin pelaamaan hohtogolfia, kun paikka sattui olemaan niin sopivasti ihan torin laidalla. Olimme kaikki yhtä surkeita pelaajia (minä olin tietysti kuitenkin paras Smiley), mutta hauskaa oli silti - tai juuri sen takia.


Hohtogolf on ihan tavallista minigolfia, mutta pelihalli on varustettu erilaisin valo- ja ääniefektein. Pelin aikana eteen tulee muitakin yllätyksiä, jopa siinä määrin, että kauhualueelle on alle 15-vuotialta pääsy kielletty.

Kaikkein iljettävin rata oli minusta tämä, jossa roikkui "ruumiita" pusseissa.


Kun pallo meni reikään, pussit alkoivat sätkiä, ikään kuin ruumiit olisivat olleet elossa.

Siskontytön kanssa juteltuani rupesin miettimään näitä nuoria, jotka ovat asuneet ulkomailla syntymästään asti. He mahtavat elää melkoisessa ristipaineessa: ympärillä ovat länsimaiset ystävät, jotka eivät tiedä intialaisista perinteistä mitään, mutta oma suku voi olla hyvinkin perinteinen, jopa vanhoillinen. Siskontyttö haluaisi muuttaa valmistuttuaan omilleen New Yorkiin muutamaksi vuodeksi, mutta tytön äiti on tätä vastaan, koska intialaisiin perinteisiin ei kuulu se, että muutetaan kotoa pois ennen avioliittoa. Tytön isä on hyvinkin myötämielinen ajatusta kohtaan, ja isä tuntuu muutenkin olevan sallivampi, mutta äiti haluaisi noudattaa perinteitä tiukemmin. Varmaan juuri tästä syystä tyttö kapinoikin äitiään vastaan.

Toinen juttu, jota mietin myös paljon, ovat kieliasiat. On mielenkiintoista - ja toisaalta myös hyvin surullista - nähdä, mitä äidinkielen taidolle käy, jos kieltä ei käytä vaan antaa sen rapistua. Uskon nimittäin, että kyse on useimmissa tapauksissa tietoisesta valinnasta: ei haluta ylläpitää äidinkielen taitoa vaan koetaan outo kielitausta ehkä jopa hieman häpeällisenä asiana. Siskontyttö ei puhu telugua kuin Intiassa asuvien isovanhempiensa (eli appivanhempieni) kanssa, ja hänen kielioppinsa on kuulemma hyvin vajavaista ja aksenttikin erikoinen. Jopa omien vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa tyttö käyttää ainoastaan englantia: vanhemmat puhuvat tytölle telugua, ja tyttö vastaa englanniksi.

Oli myös järkyttävää kuulla, kuinka yleistä huumeidenkäyttö USA:ssa on. Siskontytön eräs opiskelijatoverikin oli kuollut äskettäin heroiinin yliannostukseen. Jopa ns. hyvien perheiden lasten keskuudessa kovien huumeiden käyttö on hyvin tavallista. Huumeita on myös todella helppo saada, kun kauppiaina toimivat toiset opiskelijat. Pistää miettimään, miksi huumeidenkäyttö on Amerikassa niin yleistä - ovatko käytön taustalla henkilökohtaiset ongelmat, vai käytetäänkö huumeita lähinnä siksi, että kaveritkin käyttävät.

Illalla kävimme tutustumassa paikalliseen yökerhoon, jossa ihmettelimme väen vähyyttä. Tanssilattialla oli vain kourallinen thaityttöjä sekä yksi samaan seurueeseen kuulunut suomalainen.


Yksi thaitytöistä piti lattialla omaa showtaan, mikä aluksi huvitti, mutta hetken päästä kiljuminen alkoi kyllästyttää.

Siskontyttö oli jo ehtinyt ilmeisesti ottaa videon tanssilattian hurjasta menosta ja lähettää sen ystävilleen, kun hän sai pian bumerangina kommentteja, että voiko tuo olla tottakaan.


Nyt mukaan on eksynyt jo yksi valkolakkikin.


Oletteko muuten koskaan miettineet esimerkiksi vaatekaupassa jonkin biisin kuullessanne, että onpa hyvä biisi; mikähän tämä mahtaa olla? Minä olen, ja joskus olen jopa mennyt kyselemään myyjältä biisin perään. Mutta nyt ei tarvitse myyjiä enää tämänkään asian tiimoilta vaivata, sillä biisien tunnistamiseen on kehitetty oma kännykkäsovellus, Shazam. Antaa vain biisin soida hetken, ja sovellus kertoo, mikä biisi on kyseessä. Voi elämä.

Mieleenpainuvin käyntikohde Turussa oli ehkä kuitenkin Pyhän Henrikin Ekumeeninen Taidekappeli, joka oli arkkitehtuuriltaan aika huikea.


Kappelissa ei ollut ketään muita, joten saimme paikalla olleelta vapaaehtoistyöntekijältä henkilökohtaisen ja varsin perusteellisen esittelyn, vieläpä englanniksi. (Ja voi nolous: meillä ei ollut edes sen vertaa käteistä, että olisimme voineet maksaa kahden euron vapaaehtoisen sisäänpääsymaksun.) Kappeli täytti juuri kymmenen vuotta, ja kappelin synnytti Hannu Konolan idea yhdistää sielun ja silmän ravinto, uskonto ja taide. Kappelissa järjestetään sekä uskonnollisia tilaisuuksia - häitä, hautajaisia ja kastetilaisuuksia - että taidenäyttelyitä. Nyt kappelissa oli automuotoilija Miika Heikkisen näyttely Apostolien autot - "Aaseista autoihin", ja autoja esittävät teokset tuntuivat vähän hassuilta tuossa ympäristössä.



Kappelin historiasta en meinaa kirjoitella sen enempää, vaikka se kiinnostava onkin, mutta siitä voi halutessaan käydä lukemassa lisää esimerkiksi täältä.

Myöhästyimme lounasajalta, joten suunnistimme lähimpään ruokapaikkaan, joka eteemme osui. Se sattui olemaan Scandic Plazan Bryggman's Restaurant & Deli. Tilasin siellä pahaa aavistamatta lohikeiton, joka oli alkuruokalistalla mutta jota sai myös pääruokana, jos maksoi vähän enemmän (alkuruokana 11,60; pääruokana 16,60).

Järkytys oli melkoinen, kun ruoka kannettiin eteeni: sitä tuli koko padallinen.


En pidä hienojen ravintoloiden pienistä piperryksistä, mutta nyt tuli todistettua se, että en pidä ihan tämänkään kokoisista annoksista. Söin keittoa kolme lautasellista, jaoin sitä kavereillekin, mutta silti sitä jäi. Jäin miettimään, onko tämänkokoisissa annoksissa enää mitään järkeä, kun eihän kukaan pysty tuollaista padallista yksinään vetämään, vaikka keitto olisi kuinka hyvää (ja hyvää se olikin). Siinähän menee ihan hirveästi ruokaa hukkaan!

Kun tämän samaisen päivän ruokailusaldoon lasketaan mukaan vielä hotellin aamiaispöytä (josta kuitenkin ilmeisestikin löytyi sen verran syötävää, että sain vedettyä itseni sielläkin ähkyyn), olinkin sitten taas pari päivää ihan kipeä. Kirjaimellisesti. Minulla on nimittäin sellainen kummallinen ongelma, että jos syön liikaa (siis aivan todella liikaa; ei mitään yhtä tai kahta ylimääräistä lihapullaa), koko ylävartaloni tulee kipeäksi ja kosketusaraksi (älkää naurako siellä!). Joskus jopa naaman iho on niin kipeä, että naaman peseminen sattuu. En voi käsittää, mistä tämä voi johtua, eikä googlettaminenkaan ole tuottanut tulosta. Onko kukaan muu kokenut tällaista? Vaiva on todella inhottava, ja vähän nolokin. Onneksi sitä pystyy kuitenkin ehkäisemään ennalta, mutta joskus lähtee vähän lapasesta. Smiley

Kun nyt ruoasta ruvettiin puhumaan, niin laitetaan tähän loppuun (juu, kyllä tämä postaus meinaa nyt tosiaankin loppua) vielä kuva kesän ensimmäisestä pehmiksestä, jonka nautimme Merisatamanrannassa.

Huomatkaa kuvassa oleva kaistale sinistä taivasta.



Siskontytölle kävi vähän köpelösti, kun hänellä oli niin kiire somettamisen kanssa, että jäätelö suli käsiin. Onneksi tilanne saatiin pelastettua kupilla ja lusikalla - ja onneksi ei ollut mikään helteinen ilma!

27 kommenttia:

  1. Hah hah, ihana postaus, mutta harmi tosiaan tuo sää. Olisi Turkukin ollut kauniinpi aurinkoisena päivänä. Otitteko Turun linnassa opastuksen vai kiesittekö itsekseen? Tuntuu, että hyvä opas saa tylsänkin paikan näyttämmän ihan toiselta ja hienokin kohde taas vastaavasti jää jotenkin mitään sanomattomaksi ilman opastusta. Itse aina huomaan kuuntelevani hengittämättä oppaan sepustuksia ja oikein näe silmissäni tapahtumat.

    En olekaan koskaan saanut ihoani kipeäksi syömisestä :) Edes kuullutkaan moisesta, mutta jos en ole sitten syönyt tarpeeksi? Vaikea kyllä uskoa etten olisi ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turku olisi tosiaan ollut varmasti kauniimpi aurinkoisena päivänä, ja erityisesti jäi harmittamaan, kun ei voitu istuskella illalla niissä Aurajoen ravintolalaivoissa. Vieraskin olisi varmasti tykännyt. Nyt sai heittää kaikki tuommoiset haaveet romukoppaan, kun oli niin kylmäkin. Tyttö ei voinut käyttää kengissään edes sukkia, kun eiväthän sukat käy kullanvärisiin mokkasiineihin. :-)

      Käveltiin linnassa ihan itseksemme, mutta opas olisi varmaan ollut hyvä olla. Olisi saatu tietää paljon enemmän linnan historiasta ja tiloista. Toisaalta minua vähän ahdistaa olla opastuskierroksilla, kun silloin ei voi mennä omaa tahtia, vaan joutuu ehkä kuuntelemaan liian pitkiä (ja mahdollisesti epäkiinnostavia) jaaritteluja. :-)

      Ehkä tämä syömisestä kipeäksi tulo on sitten vaan mun ongelma, kun en löytänyt netistäkään oikein mitään tietoa aiheesta. Onneksi tiedän sentään, miten ongelma pysyy poissa. :-)

      Poista
  2. ;-) Luulisi ettei nähtävyys nimeltä Bore houkuttele turisteja...

    Minua taasen ei houkuttele tuollainen ruumishohtogolf, hyyyy. Mutta se voi johtua siitä että luen juuri kamalaa romaania Pimeyden lapset, jonka sivuilla on paljon murhattuja tyttövauvoja Intiasta. Ovatko muuten telugua puhuvat alueet vapaita sukupuolisyrjinnästä? Olen ymmärtänyt että ongelma koskee lähinnä Intian pohjoisia ja läntisiä osavaltioita.

    Turun linnan olen kolunnut läpi niin monta kertaa milloin kenenkin kanssa, että vaikka kuinka historiasta tykkäänkin, olen jo vuosia pitänyt sitä pakkopullana. Seuraavalla kerralla kun sinne päädyn, pakenen suoraan linnan kellarissa sijaitseviin museokerroksiin, ne ovat jo päässeet unohtumaan kun peruskierros lapsiporukan kanssa vie aina niin paljon aikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, en edes tajunnut ajatella tuota laivan nimeä noin. :-)

      Ei tuo ruumishohtogolf ollut minullekaan mikään unelmien täyttymys, mutta tulipahan nähtyä.

      Sukupuolisyrjintä on minunkin käsittääkseni enemmän pohjoisen Intian ongelma, mutta kyllä telugunkielisillä alueillakin syrjintää esiintyy. Erityisesti köyhemmässä väestönosassa tyttö koetaan taloudellisena taakkana, ja tyttöön käytetty raha on ikään kuin perheeltä pois, kun tyttö ei kuitenkaan jää elättämään vanhempiaan vaan muuttaa naimisiin mennessään puolisonsa luo. Voin tässä valossa jopa jossain määrin ymmärtää sukupuolisyrjintää, vaikka en sitä tietenkään hyväksy. Jos ei ole rahaa edes ruokaan, niin pienikin ylimääräinen menoerä tuntuu isona lovena, saati sitten, jos on kyse isommasta asiasta, kuten myötäjäisistä tai koulutuksesta.

      Poista
  3. Voi harmi sitä säätä,just kun oli ollut se parempi sää.
    Aika hieno maailmanpyörä mutta huh,kallis kierros jos tuollaisella menee-
    Aika kivoja kierroksia teitte siskontytön kanssa;tuosta jäi varmaankin hyvä kuva matkasta! Ja hurja,mikä annos lohisoppaa! Turun linnaa suosittelin just Turussa 2 viikonloppua sitten
    olleille Natalin tutuille (siitä järjestöstä ,josta kirjoitin) ja tykkäsivät kuulemma kovasti.
    Hih,belfie;D Uutta tietoa mullekin;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajelu maailmanpyörän tavallisilla gondoleilla on käsittääkseni huomattavasti halvempaa, oliskohan ollut jotain 15 euroa? Parisataa on kyllä aika paljon – sillä samalla rahalla saisi jo kuumailmapalloajelun, jonka ainakin itse ottaisin paljon mieluummin kuin tuollaisessa kälyisessä kopissa pyörimisen. ;-D

      Minua harmittaa, kun meiltä taisi jäädä osa Turun linnasta näkemättä. Ei auta muu kuin mennä taas uudestaan Turkuun. :-)

      Nyt sitten vaan belfieitä ottamaan. ;-D

      Poista
  4. No oletpas taas kierrellyt ja nähnyt ja kokenut kaikkea mielenkiintoista! Lohikeittoa alkoi kyllä tehdä mieli, muttei ihan noin paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, juu, mullekin olisi vähempikin määrä soppaa riittänyt. Mutta pakko oli vaan yrittää syödä, kun ei keittoa viitsinyt oikein pyytää doggy bagiinkään. ;-)

      Poista
  5. Hih, minä taas menisin mielelläni ruumishohtokeilaukseen mutta kun inhoan keilausta ja minulla tulee aina koko käsi siitä järkyttävän kipeäksi, siis ei käsivarsi vaan kaikki pienet sormien lihakset. Tuo olisi siitä huolimatta varmasti tosi teemanmukaista siinä loka-marraskuun vaihteessa. Pitääpä laittaa korvan taakse.

    Kiinnostavissa kohteissa olitte muutenkin olleet, minä jäin miettimään että pitääköhän se koko kuohuviinipullo kiskaista siinä maailmanpyöräpyörähdyksen aikana ;) Ja minua harmittaa sama juttu turun linnassa, miksi se on pitänyt sliipata niin kliiniseksi :( Todella harmittaa. Ja minusta siellä on muutenkin näkyvillä aivan liikaa moderneja elementtejä vaikka koko linnaa niin rakastankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hohtogolf olisi ajankohtaista silloin syksyllä jo ihan ilmojenkin puolesta. Pääsee pakenemaan sisätiloihin, oli ulkona mikä ilma vaan. :-) Hohtogolfia pääsee näemmä pelaamaan Turun lisäksi myös Flamingossa Vantaalla, mutta en tiedä, onko se ihan samanlainen kuin tuo Turun golf. Kauhuefekteillä varustettuja ratoja oli muistaakseni neljä, ja kaksi niistä oli K15-ratoja.

      Hih, samaa minäkin mietin tuon samppis-pullon osalta. Että aika kiire tulee, jos pullo pitää vetäistä varttitunnin pyörimisen aikana. Tietysti, jos jakajia on monta, niin eihän se sitten ole mitenkään vaikeaa. ;-)

      Onpas kiva kuulla, että Turun linna on sinustakin liian sliipattu. Ajattelin jo, että onkohan minussa jotain “vikaa”, kun olisin halunnut hieman toisenlaisen linnakokemuksen. Mutta onneksi linnoja on muitakin, ja tekisi mieli ottaa ihan asiakseen katsella tässä kesän aikana muitakin linnoja. Olavinlinnan olen nähnyt useampaankin kertaan, ja siitä olen kyllä tykännyt.

      Poista
  6. Ääääkk, 195 euroa?? kauankohan noin kallis pyörähdys mahtaa kestää.. ei kuulosta kyllä kovinkaan hohdokkaalta tavalta käyttää 200 euroa, mutta eiköhän Helsingistäkin sellasia hulluja löydy.. haha.
    Enkä voi uskoa, että Tuomiokirkon alla piilee tuollainen salapaikka. Siis mitä? Niin pidän itseänä helsinkiläisenä ja kirkossakin on tullut pyörittyä, muttei näköjään tarpeeksi!

    Oli tosi hauska lukea tätä, mihin kaikkialle vierasta veittekään. Olen sitä mieltä, että sää ja seura tekevät kyllä mistä tahansa vierailukohteesta hyvän tai huonon. Vaikkei sää nyt ollutkaan kaikkein mieluisin, niin eiköhän seura kuitenkin korvannut tämän. Olisi kiva lukea enemmänkin, mitä mieltä siskontyttö oli Suomesta ja suomalaisista noin yleensä.

    On varmaan tosi vaikea kasvaa ensimmäisen polven kansalaisena kun juuret ja vanhemmat tulee muualta. Musta on tosi sääli, että sitä äidinkielen oppimisen tärkeyttä ei yleensä tajuta kun vasta ehkä vanhempana. Mulla oli Skotlannissa espanjan kursseilla yks jätkä, jonka äiti oli kolumbialainen (ja isä skotti), mutta äiti ei ollut koskaan lapsilleen opettanut espanjaa, ettei lapset olisi "erilaisia". Sitä kun ei pienessä skottikylässä välttämättä aina katsottu hyvällä. Sitten lapset opiskelevat kieltä yliopistossa voidakseen kommunikoida sukulaistensa kanssa joskus. Luulisi jotenkin, että siinä puuttuu melkein osa identiteettiä, jos ei voi toisen vanhemman (tai vanhempien) kulttuuria sisäistää, kun ei osaa kieltä (tätä en tarkoita sun vieraan tapauksessa, kun hän kuitenkin ymmärtää vanhempiensa kieltä, vaan noin yleisellä tasolla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin juuri aamulla, että maailmanpyörä oli tosiaan avattu eilen, ja pyörä oli ollut heti täynnä. :-) Taisin ilmaista asian vähän epäselvästi, sillä vain VIP-hytti maksaa sen 195 euroa ja tavalliset maksavat (aamun lehden mukaan) 12 euroa. Kierros kestää varttitunnin. Kovasti ihmiset maailmanpyörää näkyivät kehuvan, mutta minä en oikein jaksa uskoa, että tuo olisi kovin ihmeellinen kokemus. Kaiken lisäksi pyörästä otetuissa valokuvissa maisemat näyttäytyvät (ikkunalasien takia) sinisävyisinä, ja on tunnetusti ihan turha mennä sellaiseen paikkaan, josta ei saa edes kunnon kuvia. ;-D

      Minäkin löysin kryptan ensimmäisellä kerralla ihan vahingossa. Kryptaan mennään kirkon takapuolelta, Kirkkokadun puolelta, ja kryptan oven päällä lukee (muistaakseni) vain “krypta”. Tosi huomaamaton paikka, joten ei ole mikään ihme, ettet ole aiemmin sinne osunut.

      Siskontyttö ei juurikaan kertoillut mielipiteitään Suomesta tai suomalaisista, ja kun en minäkään viitsinyt kysellä, niin mulla ei ole aavistustakaan, mitä mieltä hän Suomesta tai suomalaisista mahtoi olla. :-D

      Mä luulen, että kielitaidon puute on yksi syy siihen, miksi monet "vieraassa" kulttuurissa kasvaneet nuoret ovat jotenkin hämmentyneitä ja miksi heillä on joskus vaikeuksia löytää paikkaansa. Suvussa ja tuttavapiirissä on paljon tällaisia nuoria, jotka tuntuvat olevan jotenkin eksyksissä ja jotka yhä hakevat suuntaa elämälleen, vaikka ikää on jo lähemmäs 30. Amerikassa syntyneille, eksyksissä oleville intialaisille on olemassa ihan oma nimityksensäkin - ABCD eli American-Born Confused Desi.

      Poista
    2. Joo, ymmärsin kyllä, että kyse oli VIP-kopista, mutta silti. Pullo shampanjaa ja nahkatuolit nostavat kyllä hieman hintaa. :D 12 euroa kuulostaa kyllä myös aikamoiselta riistolta..

      Täytyy ens kerralla suunnata sinne kryptaan.

      Kaikkia yhdistyksiä ne keksiikin, mutta hyvä niin, jos niistä on joillekin hyötyä :)

      Poista
    3. Taitaa olla laatujuomaa. :-D Ja penkitkin jotain harvinaista nahkaa. :-)

      Poista
  7. Ohos, onpas Turun linna muuttunut siitä kun itse siellä viimeksi kävin (luokkaretkellä :). Minua alkaa Suomessa ärsyttää tuo joka ikisen paikan sliippaus viimeisen päälle hienoksi, vanhan kuuluisi olla vanhan näköinen, vaikka kunnossa pidetäänkin.
    Mielenkiintoisia paikkoja olette kierrelleet, osa minulle täysin tuntemattomia, en tuosta kryptastakaan tiennyt.. Oli oikein mukava postaus, ihan kuin olisi kesken loppunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin mieluusti nähnyt linnan sellaisena kuin se oli sinun luokkaretkelläsi. :-)

      En ole ennen ajatellut, että Suomessa on tapana sliipata vanha liian tyylikkääksi, mutta kyllähän se vähän noin taitaa olla. En tiedä, mikä idea siinä mahtaa olla takana. Vanha saisi minustakin olla vanhan näköistä, koska muuten vanhan luonne muuttuu ihan kokonaan.

      Olisihan sitä juttua ollut vielä vaikka kuinka paljon, mutta kun en jaksanut enää kirjoittaa. :-D Ja ajattelin mä vähän sitäkin, että jaksaako tätä kukaan edes lukea. :-)

      Poista
  8. Voihan itku... kirjoitin ihan maratonvastauksen tänne kommentteihin ja sitten se katosikin taivaan tuuliin :( Noh, lyhyesti vielä pääkohdat uudestaan: Autohissit: täällä löytyy, ovat pelottavia, mutta täällä on se vielä kammottavampi autoparkkisysteemi, jossa auto pitää tähdätä ihan millilleen sellaiseen sopivaan koloseen. Aargh, en tykkää.
    Kieli: mun mielestä on ihan ahterista, jos joku joutuu omaa äidinkieltään häpeämään tai ei halua sitä puhua. Monikielisyys on rikkaus, mä olen kade niille, joilla on heti lapsesta lähtien pari kieltä hallussa!
    Huumeet: Koreassahan ei huumeita juuri näy, mutta käsittämättömän paljon jenkit niistä puhuu, ihan arkipäiväisenä asiana. Vähän kuin, että "kaikkihan niitä on kokeillut, eikö?" ja kun itse en ole, enkä oikein ole muutenkaan asialle myönteinen, niin saan sitten heti tiukkiksen ja niuhon maineen. Oikein kukkahattutäti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi rähmä. Tiedän kokemuksesta, miten paljon pitkän kommentin katoaminen suututtaa. Kiva kun jaksoit kuitenkin kirjoittaa uuden kommentin! Mä yritän aina muistaa kopioida varsinkin pitkät kommentit, ennen kuin rupean lähettämään niitä, mutta joskus kopiointi unohtuu, ja saattaa käydä huonosti.

      Minäkin inhoan ahtaita parkkipaikkoja, ja joskus tuntuu, että jo ihan tavallisella marketin parkkipaikallakin on tarpeeksi tekemistä. :-D

      Jossain asioissa on parempi olla vähän kukkahattutäti. :-) Minusta huumeiden kokeilemisessa tai käyttämisessä ei ole mitään hienoa, enkä ymmärrä, kuinka jotkut oikein tuntuvat kehuskelevan asialla. Järjen köyhyyttä, sanon minä.

      Poista
  9. Kiitos reissukuvista. Turussa olen pari kertaa vain piipahtanut pikaisesti ja se on aika vieras kaupunki. Hesa on jo tutumpi. Hienoja kuvia ja kivaa tekstiä. Hyvin jaksoin loppuun ;O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit vierailulle, ja kiitos kun jätit kommentin! :-)

      Poista
  10. Haa, sain viisi pistettä! :)

    Mun Jenkkeihin muuttaneessa serkkuperheessä kävi noin, että isä puhui nuorimmalle serkulle (6v sieltä pois muutettaessa) suomea, äiti ruotsia ja poika vastasi pelkästään englanniksi. Sitten kun muuttivat Suomeen ja ensimmäisen kerran nähtiin porukalla, tuo 6-vuotias poika aika nopeasti tajusi, etteivät hänen saman ikäiset serkkunsa ymmärrä englantia, eli jos haluaa leikkien sujuvan niin on pakko vaihtaa kieltä. Aika haparoivaa se kieli aluksi oli, mutta nopeasti kehittyi.

    Nykyään aikuisena ymmärtää oman äidinkielen arvon ja vähän säälittää ne suomalaiset, jotka ovat aikuisiällä muuttaneet ulkomaille ja antaneet oman äidinkielen unohtua. Vaikka toki kieltä voi olla vaikea ylläpitää, jos on vaikkapa naimisissa paikallisen kanssa eikä pidä aktiivisesti yhteyttä Suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän aattelin, että eihän tuota Sibelius-monumenttia kukaan eka kuvasta arvaa, mutta väärässäpä olin! :-)

      Nopeasti lapset tosiaan kielen oppivat - kävisipä se aikuisilta yhtä helposti! Jos ulkomailla ei ole yhteyksiä kotimaanhan, niin voi olla, että kielen ylläpitämiseen ei ole oikein motivaatiotakaan. Onneksi nykyään pystyy netin välityksellä lukemaan omankielisiä uutisia ja katsomaan telkkaria ulkomaillakin, joten kielen ylläpitämiseen on ainakin hyvät mahdollisuudet, jos vain halua on.

      Poista
    2. En voi uskoa, että joku aikuisiällä ulkomaille muuttanut voi unohtaa oman äidinkielensä. Kyllä siinä on silloin kyseessä joku tahallinen "unohtaminen", muuten se ei ole mahdollista. Täällä puhuu nyt 30 vuotta ulkomailla tiiviisti asunut, jonka oma äidinkieli on kyllä ehdottomasti edelleen se vahvin kieli, vaikka sitä tulee puhuttua maksimissaan kerran parissa kuussa ehkä varttitunnin kerrallaan puhelimessa.

      Poista
    3. Minullahan ei omakohtaista kokemusta asiasta ole, mutta voisin hyvin uskoa, että kieli ei unohdu, ellei sen anna unohtua. Monen nuoren kohdalla on varmasti ainakin kyse siitä tahallisesta "unohtamisesta" - halutaan kuulua joukkoon, ja sitä yhteinen kieli varmasti edesauttaa.

      Poista
    4. Varmaan vaikea kokonaan unohtaa, mutta mä olen tavannut useamman suomalaisen, joka puhuu nykyään aika huonoa Suomea ja korvaa sanoja ja välillä kokonaisia lauseita englannilla. Ei heillä minkäänlaista Suomi-vihaa tuntunut olevan, että vaikea uskoa, että unohtaminen olisi ollut tahallista. Mutta enpä toisaalta ole kehdannut asiaa sen enempää heiltä tiedustella.

      Poista
  11. Luin taman jutun jo aiemmin mutta oli niin paljon mielenkiintoisia juttuja etta piti palata uudelleen, olen kaynyt Turun linnassa kauan sitten ja silloin siella oli jotenkin tosi kivaa, alue siina ymparillakin oli siihen aikaan aika symppis, vuodet ovat ehka vierineet? Kylla te olette sukulaistyttöa vieneet vaikka mihin, on siina ollut kavereilla seuraamista sosiaalisesta mediasta, thaitytöt tanssilattialla, krypta ja hohtokeilausta ruumiiden seassa :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alue linnan ympärillä ei minusta ollut mitenkään viehättävä, kun se oli lähinnä sellaista satama-aluetta. Ehkä alue on tosiaan muuttunut vuosien aikana?

      Hehe, ja tässähän oli siis vain osa nähdyistä paikoista. :-) Aika paljon saatiin vierailuun ohjelmaa mahtumaan. ;-D

      Poista