Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Kouvola

Ajelin loppuviikosta taas vaihteeksi tänne Itä-Suomeen, enkä vähiten siksi, että pakastemarjamme olivat aika lailla finaalissa. Tällaisessa tilanteessa on varminta suunnistaa kohti äiskän pakastinta, josta löytyy marjoja ja mehuja joka lähtöön.

Yleensä en viitsi neli-viisituntisen ajomatkani aikana paljon pysähdellä, mutta nyt päätin kerrankin ajella ihan ajan kanssa ja käydä pienellä muistelumatkalla Kouvolassa. Asuin Kouvolassa viisi- ja puolivuotiaaksi asti, ja kaupungissa tuli käytyä hyvin useasti sen jälkeenkin. Muutimme Kouvolasta nimittäin kuuden kilometrin päähän Korialle, ja Kouvola oli muuton jälkeenkin meille lähin kaupunki.

Jossakin lehdessä (olisiko ollut City-lehti) äänestettiin joskus siitä, mikä on Suomen tylsin (vai olisiko ollut rumin) kaupunki. Kouvola voitti äänestyksen kirkkaasti. En tiedä, ansaitseeko kaupunki oikeasti ihan tällaisen arvonimen, mutta en ole itsekään koskaan kaupunkia mitenkään erityisesti rakastanut.

Kaupungissa on kuitenkin yksi paikka, joka on aina viehättänyt minua ja jossa olen aina viihtynyt. Kyseessä on Kouvolan sydän - rautatieasema.


Olen matkustanut eniten Kotka-Kouvola -väliä, mutta myös Helsinkiin tuli ajeltua junalla aina silloin tällöin. Junaliikenne Kouvolasta Kotkaan piti lopettaa jo kauan sitten, mutta junaliikenne jatkuu onneksi edelleenkin.

Pidän rautatieasemista (ja lentoasemista) muutenkin, sillä niihin liittyy aivan erityinen tunnelma. Lähtemiseen ja tulemiseen liittyy monenlaisia mielentiloja ja elämäntilanteita, ja itsekin muistan monenlaisia tunnelmia, jotka liittyvät omiin junamatkoihini. Siksi kai näen yhä vieläkin silloin tällöin Kouvolan asemasta unta.


Aseman vieressä on edelleenkin vanha höyryveturi, joka on ollut samassa paikassa niin kauan kuin muistan. Kyseinen veturi on peräisin vuodelta 1929, ja se kuului valmistusmäärältään Suomen suurimpaan höyryveturisarjaan (Tk3). Näitä vetureita kutsuttiin myös Pikku-Jumboiksi, ja osa niistä jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle talvisodan jälkeen. Kouvolan aseman höryveturi on ollut samassa paikassa vuodesta 1970 lähtien (ja sen se on näköinenkin).


Rautatieasema ei ollut muuttunut paljonkaan, mikä on toisaalta aika erikoista, ja toisaalta taas ymmärrettävää. Rautatieasema on joka tapauksessa vain läpikulkupaikka, joten mitä sitä turhaan muuttelemaan.

Asemaravintolat Monttu ja Vintti olivat nekin edelleen olemassa.





Teksti aseman sinisellä valaistuksella varustetun vessan seinästä.

Venäjän-junien lähtemiset ja saapumiset tuntuivat aina erityisen jännittäviltä, sillä Venäjän-junia leimasi eksotiikka: ne veivät rajan taakse tuntemattomaan, ja junatkin olivat aivan erinäköisiä kuin suomalaisjunat. Ravintolavaunujen ikkunoissa roikkui kunnon verhot, ja ravintolapöydillä oli maljakoissa kukkia. En ole koskaan käynyt sisällä venäläisessä junassa, joten voin vain kuvitella, millaista siellä on mahtanut olla.

Mutta Venäjän-junat eivät ole enää entisellään. Helsinki-Pietari -väliä liikennöi nykyään Pendolino-junan näköinen Allegro, ja venäläinen Tolstoi-juna liikennöi enää kerran päivässä Helsingin ja Moskovan väliä. Tolstoistakin on kadonnut entisten Venäjän-junien persoonallisuus - Tolstoi näytti enää vain junalta.





Aseman lähtölaitureiden alla kulkee tunneli, joka oli tismalleen yhtä ankea kuin muistin sen olevankin. Seiniin maalattujen eläinhahmojen oli ilmeisesti tarkoitus piristää tunnelinäkymää.


Harrastin joskus teininä mustavalkokuvausta, ja kävin silloin muutaman kerran Kouvolan aseman ratapihalla kuvailemassa ikivanhoja junanvaunuja. Päätin käydä katsomassa, olisiko aseman liepeillä vielä näitä vanhoja junia, mutta kuten arvata saattoi, ne oli viety muualle ratapihalta kuljeksimasta.



Vanha veturi ratapihan liepeiltä kuitenkin löytyi.


Tämä on Dr14-mallinen dieselveturi, ja kyseisen mallisia vetureita rakennettiin 24 kappaletta 1960-luvun loppupuolella. Näitä vetureita käytettiin erityisesti raskaissa ratapihatehtävissä vaihto- ja järjestelytöissä. Vetureita käytetään ilmeisesti vieläkin, sillä ne saneerattiin vuosina 2002-2005 nykypäivän vaatimuksia vastaaviksi.

Rautatiemuisteloista siirryin kaupungin keskustaan, joka - toisin kuin rautatieasema - oli muuttunut aika lailla vuosien saatossa. Silmiinpistävin muutos oli ehkä se, että yksi keskustan tärkeimmistä kaduista, Kauppalankatu, oli muutettu kävelykaduksi.


Kouvolalainen nuoriso viettää nykyään perjantai- ja lauantai-iltansa ilmeisestikin eri tavoin kuin minun nuoruudessani. Silloin harrastettiin nimittäin pillurallia, ja Kauppalankatu oli yksi pillurallin keskeisimmistä kaduista. Pilluralli tarkoitti sitä, että kierrettiin yhtä ja samaa lenkkiä monta kertaa illassa - ne, joilla oli auto ja ajokortti, kiersivät lenkkiä kavereidensa kanssa autolla, ja nuoremmat (tai autottomat) kiersivät samaa lenkkiä jalan. Matkan varrella tavattiin tuttuja ja tuntemattomia, ja jos oli oikein onnekas, saattoi päästä jonkun (pojan) kyytiin.

Näin jälkeenpäin ajateltuna pillurallin idea - että kierretään yhtä ja samaa rundia monta kertaa illassa - tuntuu kertakaikkisen naurettavalta. Mutta ehkä tuolloin ei ollut muuta mahdollisuutta tavata muita nuoria, kun ikääkään ei ollut vielä niin paljon, että olisi päässyt baariin. En tiedä, harrastetaanko pillurallia enää missään, vai onko se somen ja muiden nykyajan ajanviettokeinojen myötä aivan sukupuuttoon kuollut laji.   


Omalla kohdallani pilluralli-intoa vähensi huomattavasti se, että viimeinen bussi Korialle lähti aivan liian aikaisin. Vaihtoehtoina oli siis lähteä kotiin juuri silloin, kun meno alkoi olla ns. parhaimmillaan, tai pummata kyyti joltakin. Useammin kuin kerran ratkaisimme pulman ystäväni kanssa niin, että talsimme yön pimeydessä kuuden kilometrin matkan Kouvolasta Korialle. Voin kertoa, että kävelymatka ei ollut mikään illan kohokohta. 

Kauppalankadulla sijaitsi ennen Mannerin kahvila, jota muistelen erityisellä lämmöllä. Siellä tuli käytyä lähes jokaisen Kouvola-käynnin yhteydessä, ja pullavalintakin oli yleensä aina sama: ihanan kuohkea ja croissantmainen kermapulla, jonka sisällä oli runsaasti kermaa ja hilloa. Nyt ei Kauppalankadulta saa enää kermapullia, ei ainakaan Mannerin kahvilasta, sillä kyseisen kahvilan tilalle on tullut massiivinen ja persoonaton Coffee House.




Lopuksi päätin vielä pyörähtää vanhoilla kotikulmilla.

Entinen kotikatu.

Tästä on tullut kuljettua useammankin kerran...

Hauskin muistoni Kouvolasta on se, että sekä viereisessä talossa että vastapäätä tien toisella puolella asui kaksi samanikäistä, minua vanhempaa tyttöä, ja kummankin nimi oli Liisa. Tytöt kävivät leikkimässä kanssani, ja jossain vaiheessa he rupesivat myös pitämään minulle koulua. Koulurakennuksena toimi takapihallamme oleva varastorakennus. Liisojen opetus oli ilmeisen tehokasta, sillä opin heidän ansiostaan ensin kirjoittamaan ja sitten myös lukemaan. Smiley




Vaikka aikoinani suorastaan inhosin Kouvolaa, tunnen näitä kuvia katsellessani melkein lämpöä kaupunkia kohtaan. Aika kai todellakin kultaa muistot?

26 kommenttia:

  1. Mullakin oli lapsuudessa tuollaisia liisoja, jotka opettivat lukemaan ja äiti meinasi pyörtyä, kun luin yhtäkkiä sarjakuvia Hesarista, hän ei tiennyt, että osasin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva ylläri äidille. :-) Mulle kävi vähän samalla tavalla mun mamman kanssa: sanoin telkkaria katsellessa, että osaan lukea tekstityksiä, mutta mamma ei uskonut. Mutta niin vain osasin. :-)

      Poista
  2. Hih, pilluralli... sitä harrastettiin jo minun nuoruudessani, ei tosin sillä nimellä, oltiin vielä häveliäitä siihen aikaan :D Kyllä muuten olisi kertynyt kilometrejä askelmittariin, jos sellaisen olisi omistanut! Jossain vaiheessa (pikkusysterin nuoruudessa) nuoret laiskistuivat ja alkoivat kokoontua torilla, ja vielä myöhemmin (tuli kai jo valvontakamerat) siirtyivät puistoihin juopottelemaan. Oli se niin tervettä ennen vanhaan :)
    Kouvolassa olen käynyt vain vaihtamassa junaa, aseman sisällekään en ole koskaan ehtinyt. Mutta minäkin pidän asemien tunnelmasta, tulee sellainen irrallinen olo, ikään kuin ei-kenenkään maassa, ja on kiva katsella ihmisiä ja kuvitella niille elämiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ihan samaa, että pillurallihan kävi suorastaan hyötyliikunnasta. Siinä tuli ihan huomaamatta tallattua kilometri jos toinenkin, ja sitten kun vielä illan päätteeksi käveli kotiin, niin varmasti tuli päivän liikunta-annos täyteen. :-) Toista se on nykyajan nuorilla – facebookissa roikkuessa ei kyllä paljon hyötyliikuntaa saa. Pilluralli-nimi on kyllä aika kuvaava, monellakin tapaa. ;-D

      Kouvolan keskustassa ei muistaakseni edes ollut mitään puistoja, joissa olisi voinut hengailla, mutta torin ympäristössä taidettiin kyllä pyöriä.

      Matkalla olevien ihmisten katseleminen on kyllä kivaa. Ja vielä kivempaa on, jos on itse matkalla jonnekin. :-)

      Poista
  3. Hih, kyllä muistissa on hauskoja juttuja Koriansuoran kävelyistä�� mennen tullen!
    t.m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, no niin on! :-) Joskus taidettiin olla kotimatkalla niin väsyneitä, että melkein käveltiin unissamme. :-D

      Poista
  4. Kouvola on mielessäni jotenkin hajuton, väritön ja mauton, vaikka en olekaan koskaan tehnyt muuta kuin käynyt siellä läpikulkumatkalla. Sellainen Citymarket- ja ketjuliikekaupunki, josta nykyään tulee mieleen enää vain Kouvola-fleda.

    Mutta elämää lienee Kouvolassakin! Oma vanha kotiseutuni ei ulkopuolisille varmaan näytä yhtään sen kiinnostavammalta, vaan jännästi sitä ihmiset kukoistavat kaikenlaisissa ympäristöissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hajuton, mauton ja väritön – siinäpä hyvät sanat kuvailemaan Kouvolaa! Kaupunki oli minusta ennen edes vähän persoonallisempi, mutta nyt siitä on tullut ihan samanlainen ketjuliikkeiden kehto kuin muistakin kaupungeista. Monen mielestä on varmasti kiva, että esimerkiksi H&M löytyy Kouvolastakin, mutta harmittaa omaleimaisempien liikkeiden ja palvelujen katoaminen.

      (Mutta mikä ihme on Kouvola-fleda? :-))

      Poista
    2. :D No sehän on tietenkin tällainen:

      http://naamapalmu.com/file/42752

      Oikeasti, ei sillä ole minun kannaltani mitään väliä, millainen kuontalo kullakin on päässään vai onko mitään, mutta tämä kyseinen hiustyyli on ensimmäinen ja ainoa Kouvola-aiheinen assosiaationi nykyään. Terv. poliittisesti epäkorrekti minä. :I

      Poista
    3. Haha, taas tuli opittua jotain uutta. :-D Jos olisin tiennyt tämän aikaisemmin, olisin voinut yrittää bongata Kouvolasta näitä. :-)

      Poista
  5. Ja mulle Kouvola oli se paikka, johon "hurjassa" nuoruudessa liftattiin ostoksille. Siellä kun oli niin paljon runsaammat valikoimat kuin omassa kotikaupungissani. Viimeksi olen käynyt joskus 90-luvun puolella. Eipä näytä paikka kovin muuttuneelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me taas tykättiin käydä joskus ostoksilla Lahdessa, kun siellä tuntui olevan paljon paremmat valikoimat kuin Kouvolassa, ja kaupunki tuntui muutenkin kivemmalta. Naapurikaupungissa on kai ruoho aina vihreämpää. :-)

      Poista
  6. Olipas nostalginen postaus myös minulle. Kouvolan assalla on tullut vietettyä monet tovit, tosin useammin bussiaseman puolella, koska sieltä lähti koulubussini kotiin joka päivä. Näitä katuja on siis tullut talsittua. Aika ankea paikka, mutta kuitenkin tavallaan koti.

    Harmi kuulla Mannerin kahvilasta! Siellä istuttiin vapaatunneilla kaverin kanssa kaffeella. Vielä isompi harmi, että kaupunkikuva on muuttunut siten, että vanha kouluni on juuri palanut poroksi!!

    PIlluralli on tuttu juttu myös minulle, mutta siihen en ole osallistunut henkilökohtaisesti, hih ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kouvolan bussiasema on minullekin paljon rautatieasemaa tutumpi, sillä sieltä lähtivät Elimäen liikenteen bussit Korialle, joten siellä tuli pyörittyä aika paljon. Aika harvakseen niitä busseja kyllä muistaakseni meni, ja varmaan ovat harventaneet vuorovälejä vielä entisestään. Siksi kai bussiasema ei sillä tavalla viehätäkään, kun siellä on joutunut oleilemaan ihan liiankin kanssa.

      Tosi ikävä juttu se koulupalo. Monet korialaisetkin ovat käyneet lukionsa Kouvolassa, mutta itse en ole koskaan käynyt Kouvolassa koulua.

      Luulen, että et ole menettänyt mitään, vaikka et ole pilluralliin osallistunutkaan. ;-D

      Poista
  7. MInäkin ihmettelin kavereiden kanssa niitä vihreitä Neuvostoliittoon meneviä junia lapsena, Lahdessa.
    Mutta lentokenttiä rakastan. Siellä voisin istua (ja olen istunutkin koneita odotellessa) tuntikausia ja lukea kirjaa ja välillä seurata ihmisiä ja arvuutella kuka minnekin ja mistä syystä on menossa.
    Kouvolassa kävin aikoinaan muutamia kertoja vuodessa työmatkalla. En muista muuta sieltä kuin rautatieaseman ja sen lähellä olleen Cumulus-hotellin. ja tietysti silloisen lääninhallituksen, jossa kävin työasioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin rakastan lentokenttiä. Joskus pitäisi mennä kentälle ihan vain tunnelmoimaan ja katselemaan ihmisiä. :-) Luen muuten juuri Hannu Raittilan kirjaa Terminaali, jossa hengaillaan aika paljon lentokentillä, ja toivoin pääseväni sen avulla nauttimaan pikkuisen myös lentokenttien tunnelmasta. No katin kontit, kirja on minusta niin pitkäveteinen, että odotan vain sitä, että saisin sen luettua loppuun.

      Cumulus-hotelli on Kouvolassa vieläkin – on ollut siellä varmaan iäisyyden! Virastot ovat minulle Kouvolasta aika tuntemattomia, mutta poliisilaitoksella on kyllä tullut käytyä, passia hakemassa.

      Poista
    2. Minäkin laitoin kirjastoon varauksen Terminaali-kirjasta juuri siitä syystä, että rakastan lentokenttiä. Hyvä tietää mitä odottaa... :)
      T:Sole

      Poista
    3. Toivottavasti tykkäät kirjasta enemmän kuin minä siitä tykkäsin. :-) Minua häiritsi kirjassa se, että tarinaa vietiin eteenpäin neljän eri ihmisen voimin, ja kappaleet olivat todella lyhyitä, joskus vain parin sivun mittaisia. Kun vielä pompittiin eri vuosien välillä, minulla meinasi keskittyminen herpaantua ihan täysin. Informaatioähky iski myös. :-)

      Poista
  8. Voihan Kouvola. Meistä kotkalaisista se oli kaupunki VR:n armosta. Ja silti Kouvolaan tuli lähdettyä ostoksille, kun siellä oli paremmat kaupat. Kouvolan juna-asemaan minulla liittyy tunteita. Sinne äiti vei ja pisti Oulun junaan ja pois ei saanut lähteä, ennen kuin isotäti tuli Oulussa vaunusta hakemaan. Oli seikkailun tunnelmaa!

    Niin, ja Ankara on meidän puheessa Turkin Kouvola:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkän matkan olet saanut matkustaa yksinäsi junalla! Me matkustettiin siskon kanssa vain bussilla Kouvolasta Kotkan liepeille mamman luokse, ja täti tuli pysäkille vastaan. :-)

      Kouvola ei ole kyllä mitään Kotkaan verrattuna, sillä Kotkassa on MERI. Sekä ihania puutaloja ja puistoja ja muutenkin paljon tunnelmallisempaa kuin Kouvolassa. Mutta kauppoja taisi Kotkassa olla tosiaankin vähemmän kuin Kouvolassa. Muutin Korialta Kotkaan ja asuin siellä nelisen vuotta. Joskus pitäisi käydä muisteloimassa Kotkassakin. :-)

      Hehe, Turkin Kouvola. :-D

      Poista
  9. Kiitos Kouvola kierroksesta ja muisteloista.Aloin miettimään että olenko koskaan käynyt Kouvolassa ja taitaa olla niin että olen vain mennyt ohitse junalla tai bussilla....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enempi Kouvola taitaa ollakin sellainen ohikulku- ja risteyspaikka, joten ei ole ihme, että sinäkin olet kulkenut vain paikan ohi. Eikä Kouvolassa ole paljon mitään näkemistäkään. :-D

      Poista
    2. Tiesitkö, että Kouvolassa on ollut joskus myös Stockmann? Olisihan se kaupunki saattanut olla erilainen, jos stocka olisi jatkanut siellä. Vai kuvittelenko vain sen merkitystä... Suljettiin v. 1982.

      Ansku

      Poista
    3. Oho, enpä tosiaankaan tiennyt! Mielenkiintoinen tieto. Muistan, että minun aikanani Kouvolan keskustassa oli vain Eka-marketti, joka sittemmin muuttui joksikin toiseksi marketiksi. Myöhemmin keskustaan tuli myös Anttila, ja Sokoskin on tainnut olla siellä aika pitkään.

      Voisin minäkin kuvitella, että keskusta olisi ollut aika toisenlainen, jos Stocka olisi jatkanut siellä.

      Poista
  10. :-D Nuo kuvat kyllä kuvittavat hyvin sitä miksi Kouvolaa ei ole äänestetty Suomen kaupungeista kauneimmaksi... Hieno vaikutus kuitenkin sillä että yksi kaduista on muutettu viihtyisän näköiseksi kävelykaduksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä varsinkin tuo kävelykatu on ilmeisesti suhteellisen viihtyisä - siis niin viihtyisä kuin tuossa ympäristössä voi olla. :-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3