Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Tuoksustaan tuliaiset tunnetaan

Minuun iskee keväisin aina jokin mystinen ilmiö, sillä minulle tulee ihan hirveä himo neuloa. Se on outoa siksi, että en ole normaalisti todellakaan mikään käsityöihminen. Katselin kaupassa jo yhtä turkoosin väristä lankaa, ja oli ihan viittä vaille, etten ostanut sitä, kun ajattelin neuloa elämäni ensimmäiset villasukat. Lanka jäi kuitenkin kauppaan, kun mielessäni alkoi vilkkua jo paljon suuremmat projektit, kuten neulemekko. Sellainen pitäisi saada nyt työn alle, kunhan vain löytäisin jostain kivan ohjeen.

Paluumatkalla Itä-Suomesta minun oli tarkoitus pysähtyä Novitan myymälässä Korialla, mutta olin niin uppoutunut äänikirjojen maailmaan, että en malttanutkaan. Olen monesti ajatellut, että äänikirja voisi olla kiva seuralainen pitkällä ajomatkalla, mutta en ole koskaan vienyt ajatusta niin pitkälle, että olisin saanut hankituksi semmoisen. Olen myös ollut hieman epäluuloinen äänikirjoja kohtaan, sillä olen ajatellut "luku"nautinnon olevan aika paljon kiinni lukijan äänestä. Mitä jos lukijan ääni ärsyttäisikin?

Mukaani oli tarttunut nyt siis elämäni ensimmäiset äänikirjat, Aki Ollikaisen Nälkävuosi ja Riikka Pulkkisen Totta. Nälkävuosi riitti vajaan neljän tunnin mittaisena menomatkalle, ja Tottaa (miten tämä taivutetaan?) aloin kuunnella sitten paluumatkalla.


Nälkävuoden lukija (Antti L. J. Pääkkönen) ei minua suuresti miellyttänytkään, sillä Pääkkönen eläytyi lukiessaan tekstiin minusta aivan liikaa. Olisin kaivannut hieman neutraalimpaa lukijaääntä. Totta-kirjassa sainkin semmoisen Elsa Saision muodossa. Hänen lukemisensa oli minusta oikein miellyttävää kuunneltavaa. Tarinoidensa puolesta nämä kirjat eivät olleet ehkä ihan paras valinta auton rattiin, sillä ne olivat varsin tunteita herättäviä. Ehkä äänikirjojen kuuntelukin pitäisi kieltää autoilijoilta lailla?

Riikka Pulkkista en ehtinyt kuuntelemaan kuin kolmanteen levyyn asti, mutta kuulemani perusteella pidin hänen tyylistään todella paljon. En ole pitkään aikaan innostunut mistään kirjasta niin paljon kuin nyt tästä Totta-kirjasta. Pulkkisen kirjoitustyyli imaisi minut niin täysin mukaansa, että kun pysähdyin matkalla huoltoasemalle, tunsin pudonneeni sinne jostain toiselta planeetalta, ja jouduin kiskomaan itseni väkisin kirjan maailmasta tähän todellisuuteen. Nyt minulla on sitten sellainen ongelma, että milloin saan kuunneltua äänikirjan loppuun: läppärissäni ei ole cd-asemaa, ja kotona oleva cd-soitin on näköjään sanonut sopimuksensa irti. Pitääkö minun nyt lähteä istumaan seitsemäksi tunniksi parkkipaikalle autoon, että saan kuunneltua kirjan loppuun?

Huoltoasemasta tuli mieleeni, että vihaan näitä käsienkuivauslaitteita yli kaiken.


Nuo pitävät ihan hirveää meteliä, ja vaikka ne puhaltavat niin, että sormet meinaavat lähteä irti, käsiä ne eivät kuitenkaan kuivaa.

Ukkelikin palasi pikamatkaltaan Intiasta ja toi minulle taas vähän toivottuja ruokatuliaisia. Erityisesti tamarindia olin odotellut kovasti. Joku pyysi minulta aikoinaan käsialanäytettä telugusta, ja tässä tulee nyt pienimuotoinen sellainen: kyseessä on lista ruokajutuista, joita halusin ukkelin tuovan mukanaan Intiasta.


Melkoisia harakanvarpaitahan nuo ovat, mutta kyllä tuosta selvän saa. (Listalla oli tamarindia, rasam-jauhetta, sambar-jauhetta, korianterijauhetta, currylehtiä, pikkelssejä sekä ehkä upma ravaa.) Olisi anoppi englantiakin tajunnut, mutta ajattelin kirjoittaa listan huvin vuoksi teluguksi.

Tätä sieltä sitten tuli:


Eli tuli kaikki listalla olleet jutut (paitsi sambar-jauhe, jota anoppi ei enää käytä, kun hän käyttää sen asemasta vain korianterijauhetta ja jauhettua sarviapilaa) sekä paljon muuta. Anoppi oli näköjään laittanut tehtaan pyörimään, kun suolapalojakin oli aika monta lajia. Nuo murukkut, joita on toisessa pussissa vasemmalta, ovat minulle niin suurta herkkua, että en kerta kaikkiaan pysty vastustelemaan niitä, jos meillä on niitä kaapissa. Löysin itseni eilen pussilta niin monta kertaa, että pyysin jo epätoivoissani ukkelilta, että eikö hän voisi piilottaa pussia jonnekin, etten söisi kaikkia murukkuja kerralla. Ukkeli melkein suuttui: ja mähän en rupea mitään piilottelemaan; kyllä sun pitää pystyä itse pitämään itsesi kontrollissa! (Sopii arvata, olenko pystynyt.)

En tiedä, mitä anoppi oli ajatellut, kun hän oli sujauttanut matkalaukkuun myös pussillisen inkivääri-valkosipulitahnaa. Ukkelin matka oli ollut pitkä, sillä hän oli joutunut odottelemaan Frankfurtissakin 12 tuntia, joten inkivääri-valkosipulitahnakin oli muhinut laukussa kauan. Sen seurauksena joka ikinen tavara laukussa haisi ihan järkyttävästi inkiväärille ja valkosipulille, eikä ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin heittää koko laukku parvekkeelle. Laukku oli parvekkeella toista vuorokautta, mutta vaatteet haisevat yhä. Toista kertaa anoppi ei varmaankaan inkivääri-valkosipulitahnaa lähetä, sen verran iloisesti ukkeli äitiään yllätyksestä kiitteli. Smiley

Kevään ensimmäinen huviajelukin tuli eilen tehtyä, ja löysimme itsemme lopulta Porvoosta. Huviajelujen ideahan on se, että istutaan autoon ja katsotaan, mihin päädytään.

Jos en nähnyt vanhoja junanvaunuja Kouvolassa, niin Porvoossa näin!





Tämä vaunu oli sen seinässä olevasta tekstistä päätellen vanha sähköasennusvaunu. Vaunu oli vandaalien lähes tuhoama, vaikka taisi se olla laho muutenkin.

 


Löytyi ratapihalta hieman uudenaikaisempaa kalustoakin.


Tämä näkymä on minusta kuin suoraan jostain vanhasta elokuvasta.



Porvoo oli kaunis kuten aina ennenkin.





Kokonniemen laskettelukeskus pisti silmään kaupungin kupeessa jotenkin hupaisan näköisenä, kun rinteet hohtivat valkoisina muuten ihan lumettoman maiseman keskellä.



Ihan lasketteluhalut heräsivät, kun noita rinteitä katseli. Ehkä ensi talvena sitten, vaikka edelliset laskettelukertani, joista on jo hyvin kauan aikaa, ovat yhä painajaismaisina mielessä. Minulla oli aina tapana raahautua hiihtohissin mukana puoleenväliin mäkeä, ja sitten pudota kyydistä, eikä laskutaidoissanikaan kehumista ollut. Ensimmäinen laskuni oli sellainen, että tulin vain mäkeä suoraan alas, kun kukaan ei ollut kertonut, että alastullessa pitää "kiemurrella". Jokainen voi mielessään kuvitella, miten kova vauhti minulla lopulta oli, ja miten holtitonta menoni oli. Eikä mäkikään ollut mikään ihan pieni (Laajavuori Jyväskylässä). Yksi mies oli pysähtynyt seisoskelemaan keskelle mäkeä, ja minä laskea hujautin hänen suksiensa päältä, kun en osannut väistää. Ehkä on sittenkin parempi - kaikkien kannalta - jos minä pysyttelen laskettelurinteistä kaukana.

Päivän päätteeksi löysimme itsemme vielä Verkkokaupasta, kun ukkeli keksi, että hänen pitää saada uusi telkkari (ei ostanut sitä vielä kuitenkaan). Kauppakierroksen jälkeen kävimme ihailemassa maisemia Verkkokaupan seitsemännen kerroksen näköalatasanteelta.





Tämä lentsikka oli esittelylapun mukaan yksipaikkainen torjuntahävittäjä MiG-21BIS, joka lensi viimeisen kerran 7.3.1998 Rissalassa. "Bissi" oli Ilmavoimien ensimmäinen lentokone, joka pystyi saavuttamaan kaksinkertaisen äänennopeuden, ja se on maailman eniten valmistettu suihkulentokone. Koneet jäivät Suomessa pois käytöstä vuonna 1998, kun ne korvattiin F-18 -Hornet -koneilla. Nyt tiedämme sitten tämänkin.

24 kommenttia:

  1. Vielä pahempia on sellaiset vanhemmat käsienkuivaajat, jotka ei ollenkaan puhalla. Ja nuo uudetkin käyttää sitä vessan ilmaa ja levittää bakteereja kivasti käteen, vaikka jotkut luulee, että ne on kamalan hygieenisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut ajatellutkaan, että nuo kuivauslaitteet eivät ole aina välttämättä kovin hygieenisiä. Joskus vanhat keinot ovat parempia kuin pussillinen uusia: käsipyyhepaperit takaisin vessoihin!

      Poista
  2. Vitsit, en tiennytkään että tuolla verkkokaupassa on tuollainen näköalatasanne. Kaupassa on tullut käytyä pari kertaa, mutta en ole tuota mahdollisuutta hoksannut. Näyttää makeelta!
    Porvoo näyttää kuvissa aina yhtä ihanalta, ja sitä se on kyllä luonnossakin.

    Olen aina miettinyt noita äänikirjoja, koska olisi hauska kokeilla sellaista ja samaa olen tuumannut, että eikös se ole pienoinen riski ajotiellä keskittyä kirjaan. Siinä voi mennä todellisuudet sekaisin :) Nyt sitten vain uusi viikonloppukohde kehiin, jotta pääset kuuntelemaan kirjan loppuun!

    Ja hei nyt vasta huomasin tämän uuden (!?!) taustakuvan. Upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen käynyt tuolla uudessa Verkkokaupassa aiemmin vain kerran, ja silloin ei tullut käytyä näköalatasanteella, kun oli iltapimeä. Nyt oli ihan pakko päästä, kun oli niin kaunis ilmakin. Tosin kaupunki iltavalaistuksessa voisi olla sekin ihan näkemisen arvoinen juttu. Kiva, että tuo tasanne on tehty näköalakäyttöön!

      Huomasin, että ajaminen ja äänikirjan kuuntelu onnistuu suhteellisen hyvin, jos ei tarvitse keskittyä mihinkään erityisesti, mutta esim. ohitustilanteessa oli pakko laittaa kirja tauolle, kun en pystynyt keskittymään samaan aikaan ohittamiseen ja kuunteluun. Täytyy varmaan alkaa suunnitella uutta pitkää ajomatkaa, jonka aikana voisi kuunnella kirjan loppuun. Kilometrin mittaisia kauppareissuja saisi kyllä tehdä aika monta, ennen kuin saisin kirjan kuunneltua. :-D

      Tämä taustakuva on tainnut olla minulla jo jonkin aikaa - kiva jos tykkäät. :-) On otettu pari kesää sitten Helsingin edustalla, kun meneillään oli vissiin jotkut purjehduskilpailut.

      Poista
  3. En minäkään tykkää käsienkuivaajista -se meteli vie hermot!

    Eksoottisia mausteita ja herkkuja -minulla ei tietty aavistustakaan noista... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokatuliaiset ovat ihan parhaita, vaikka kyllä muunkinlaiset tuliaiset ovat tietysti kivoja. :-)

      Poista
  4. Inhoan niitä käsienkuivauslaitteita !ja menenkin aina silloin ottamaan vessapaperia käsien kuivaajaksi ellei se paperi ole liian ohutta.
    Mä pystyn neulomaan vain talvella mutta tänä talvena sekin jäi väliin.... Sen sijaan opetin taas 2 lasta kutomaan...
    Ja en minäkään tiennyt että Verkkokaupassa on tuollainen näköalapaikka !Sinne sitten kesällä ,on mun lempparikauppojani!
    Voi kauhistus mille se matkalaukku onkaan mahtanut haista;D Mutta kiva tuliaiset:)
    Ah ihana Porvoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin otan käsien kuivaamisen aina paperia, jos sitä vain on tarjolla. Vessapaperia en kyllä yleensä jaksa käydä ottamassa, kun sitä varten pitäisi koskea taas vessan oveen. En mä kyllä mikään hygieniafriikki ole. :-D

      Nyt muistankin, että olet kirjoitellut opettaneesi lapsia kutomaan. Jaelilla on sydän paikallaan. ♥

      Minä taas inhoan Verkkokauppaa noin muuten, ja käynkin siellä vain ukkelin pakottamana. Jotenkin ahdistaa se teknisten vempaimien paljous, kun en ymmärrä niistä itse oikein mitään. Mä olen kaupassa ukkelin assistentti, joka ottaa valokuvia ukkelia kiinnostavista laitteista ja niiden hinnoista. :-)

      Ei nyt tee vähään aikaa mieli haistella (tai edes syödä) inkivääri-valkosipulitahnaa. ;-D Onneksi pussi ei sentään ollut hajonnut!

      Poista
  5. Neuleohjeisiin voin antaa vinkkinä sivuston: www.ravelry.com. Ei jää neulominen ainakaan siitä kiinni etteikö ohjetta löytyisi :D. Osa ohjeista on ilmaisia ja osa maksullisia, suurin osa englannin kielisiä, mutta valikoimaa kyllä riittää (vaatii rekisteröitymisen).

    Suomenkielisinä löytyy ohjeita myös esim. Novitan sivuilta ja www.ullaneule.net

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kävin heti tutustumassa noihin sivuihin, ja löysin tuolta Ravelry.comista monta kivaa hameohjetta. Päätinkin sitten tehdä hameen mekon sijasta, kun on ehkä hyvä kuitenkin aloittaa hieman pienemmästä neuleesta kuin pitkä mekko. :-) Eikä niitä mekko-ohjeitakaan oikein tunnu löytyvän. Nyt pitäisi enää päättää, mikä malli olisi kaikkein kivoin!

      Poista
    2. Jos innostut neulomaan tai virkkaamaan vielä enemmän, niin minusta tosi hyvä, avoin, ilmainen ja monikielinen ohjesivusto on www.garnstudio.com. Pinterestin kautta olen myös löytänyt monien blogien selkeitä ja ilmaisia tutoriaaleja, jotka on kaltaiselleni aloittelijalle hyödyllisiä. Ohjeita on jo tallennettuna yli 150, joten puuttuu vain into, aika, langat ja kärsivällisyys! :D

      Poista
    3. Kiitos, ihan mahtava sivusto tuokin! Tuolta löytyi yksi mekko, joka on ehkä ihan pakko saada. ;-)

      Hih, minulla olisi intoa ja aikaa, mutta ei lankoja, ja kärsivällisyden kanssakin on vähän niin ja näin. :-) Lankojen ostaminen onkin minulle aina se isoin ja pelottavin juttu, kun en jaksa metsästää ohjeissa mainittuja lankoja (ellei sitten ole kyse jostain Novitan peruslangasta, jota saa joka kaupasta), enkä oikein ymmärrä, millä langalla voi korvata minkin. En myöskään millään malttaisi neuloa koetilkkuja, vaan pitäisi päästä heti varsinaisen käsityön kimppuun. :-)

      Poista
  6. Tosi vakuuttavan näköistä telugua!

    Mieskin juttelee juuri parhaillaan perheelleen Intiaan ja luettelee tuliaisia seuraavalle visiitille. Toivottavasti appivanhemmat pysyvät aisoissa, kun heillä on tapana hankkia kaikkea tuplasti liikaa ja "käyttää hyödyksi koko baggage allowance". Viimeksi saatiin mm. 20 pakettia Medimix-saippuaa, joita ei ole viidessä vuodessa saatu käytettyä loppuun...loput ovat varmaan jo ihan härskiintyneet.

    Tuoksuista puheen ollen, edellisellä Intian-reissulla olin ihan itse pakannut joitakin mausteita samaan pussiin hing-pakettien kanssa. Ei kovin fiksua.

    Hävittäjä elektroniikkakaupan näköalatasanteella on hauskan randomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kyllä tuon ehkä juuri teluguksi tunnistaa. ;-D

      20 pakettia saippuaa on kyllä aika hervoton määrä. :-) Meillä anoppi lähettää tavaraa sentään aika maltillisesti, kun ukkeli ei halua kantaa mitään kovin painavia kantamuksia. Mutta anopille tulee mieleen lähettää joskus niin ihmeellisiä juttuja, että oikein ihmettelen, niin kuin nyt tuo inkivääri-valkosipulitahna. Viimeksi hän lähetti tuoretta inkivääriä, jota ei kyllä tulisi mieleen tuottaa Intiasta, kun sitä saa täältäkin. Tietysti noita muitakin juttuja, esim. korianterijauhetta, saa täältä, mutta onhan se matkalaukku tosiaan saatava täyteen keinolla millä hyvänsä, ettei laukku vain jää alipainoiseksi. :-D

      Matkalaukun pakkaamisessa saa kyllä olla tarkkana, jos meinaa sinne jotain intialaisia mausteita laittaa. Jopa ihan tavallisen korianterijauheen tuoksu saattaa tarttua tosi vahvasti vaatteisiin.

      Minä vähän ihmettelin tuota hävittäjää, mutta mikäs siinä, olipahan tuolla tasanteella jotain nähtävääkin, niiden maisemien lisäksi siis. :-)

      Poista
    2. Kenties inkiväärillä oli hyvä sesonki? Täytyyhän sitä silloin lähettää!

      Välillä tulee kyllä ihmeteltyä, mitä intialaiset arvelevat Suomessa olevan saatavilla eli ei. Sukulaiset eivät millään tahdo uskoa, että täällä on kaupoissa vaikkapa rusinoita ja linssejä, intialaisista vehnäjauhoista puhumattakaan (ja osaa ihan tavan marketeissakin). Hitusen huolestuttaa ajatella, mitä he sitten kuvittelevat meidän päivittäin syövän. Nuorempi kälyni taas vei miehineen Australiaan kymmenen kiloa riisiä sinne muuttaessaan vaikka yritimme vakuuttaa, että saa sitä paikan päältäkin, ja eilen vanhempi kälyni tokaisi ruoasta keskustellessamme, että "myydäänhän siellä Suomessa varmaankin tomaatteja?"

      Niitäkin näyttäisi onneksi olevan. :D

      Poista
    3. Hih, voi olla, että inkiväärillä oli hyvä sesonki. Viimeksi anoppi lähetti myös joitain vihanneksia, kuten papuja, vaikka niitäkin todellakin saa täältä. Epäilykseni heräsi, että anoppi oli saanut niitä omasta mielestään poikkeuksellisen halvalla, ja niistä on siitä syystä liiennyt tänne Suomeenkin. Nyt ihmettelin myös noita vihreitä chilejä, joita tuli ihan hervoton läjä. Ja mulla on pakkasessa vielä entisiäkin! Täytyy varmaan käydä levittelemässä huomenna niitä kylille.

      Voi apua, riisi, tuo intialaisten henki ja elämä! Muistan ikuisesti sen, kun eräs intialainen tuttavapariskunta lähti viikonloppulomalle Espanjaan, ja he ottivat sinne mukaansa oman riisinkeittimen ja riisiä. Pelkäsivät kai näkevänsä muuten nälkää.:-D

      Tähän perään täytyy nyt tunnustaa, että minä olen vienyt riisiä Intiaan (!!). Puolustuksena esitän. että yhdellä kertaa vein risottoriisiä, jota en onnistunut koskaan Hyderabadista löytämään, ja toisella kertaa vein puuroriisiä, että sain keitettyä suomalaisen joulupuuron. Että mun on varmaan ihan turha naureskella intialaisille. :D

      Suomalaiset tomaatit ovat minusta muuten paljon parempia kuin intialaiset. :-)

      Poista
  7. Onpa hauskaa, kun oot kuvannut tuolta Verkkokaupan tasanteelta noita meidän matkan maisemia. Me just on harmiteltu, ettei otettu laivasta kuvaa, just Tallink-Siljalla kun mentiin. Mut sä otitkin ne kuvat satamasta, mitä meidän piti :D

    Mä luulen, että toi biodrier on jopa epähygieeninen, kun se puhaltaa varmaan kaikki pöpöt pyörimään ilmaan, mutta kuivaa huonosti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että tuli otettua tuo laivakuvakin. :-D En muuten tiennytkään, että Silja Europa liikennöi nykyään Tallinnaan, vaikka tuolta satamastahan ne Tallinnan laivat tosiaan lähtevät.

      Nyt ei tee ainakaan mieli käyttää noita käsienkuivauslaitteita, yök. Mistähän syystä ne ovat nykyään niin suosittuja? Ehkä ne ovat helppoja henkilökunnan kannalta, kun ei tarvitse olla lisäämässä paperia koko ajan.

      Poista
  8. Telugu näyttää mielenkiintoiselta :)
    - sä pääset taas taikoon kaikkee hyvää intialaista noista tuomisista.
    Meillä alkaa kans oleen mausteet finaalissa, mutta ei nyt lähitulevaisuudessa kyllä olla menossa Intiaan. Mitenköhän sitä osaa laitta ruakaa näillä suamalaisilla perusmausteilla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista telugu onkin. ;-D

      Kyllä sitä jotain intialaista pystyy suomalaisten kauppojen perusmausteillakin tekemään, kun kurkumaa, valkosipulia, inkivääriä, korianteria jne. on hyvin saatavilla. Mutta erikoismausteita ei tietysti suomalaisista kaupoista saa. :-( Sun pitää tehdä reissu johonkin etniseen ruokakauppaan, niin saat varastot täydennettyä. :-)

      Poista
    2. Lähin taitaa sit olla Tampereella, sillä ei taida Porista löytyä. Mutta hyvä vinkki, eipä tullu mieleen. Tai olen varmaan ajatellu, että kun ne ite tuo aasiasta, ne on todella "tuoreita" ;)

      Poista
    3. Kyllähän ne sieltä paikan päältä tuodut mausteet varmasti ovat tuoreempia kuin monta kuukautta kaupassa pussissa olleet. Anoppikin jauhaa (tai jauhattaa) lähes kaikki mausteet ja mausteseokset itse, joten takuulla ovat tuoreita. Mutta kaupan mausteet ovat varmasti parempi kuin ei mitään.

      Itse tykkään tuottaa mausteseoksia Intiasta senkin takia, että en oikein ole löytänyt mieleisiäni tuotteita kaupoista. Esim. kaupan sambar-jauheissa on minusta aina jokin outo maku, josta en oikein pidä. Olen vissiin liian tottunut anopin makuihin. ;-D

      Poista
  9. Hajustaan tuliaiset tunnetaan:). Meidän ystävät toi Saksasta meille niin haisevaa juustoa, että se levitti ominaishajun jääkaappiin, vaikka oli pakattu ensin muovipussiin ja sitten vielä kannelliseen rasiaan. Ihan hyvältä se maistui, mutta sen hajun vuoksi esitettiin toive, että ei tarvitse tuoda toiste:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yyh, voin vain kuvitella sen juuston "tuoksun". :-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3