Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


perjantai 23. elokuuta 2013

Syömäkelvottomia munkkeja

Keväällä tulevaa kesää miettiessäni haaveilin käynnistä Valamon luostarissa, ja elokuun alussa vierailu tuli vihdoinkin todeksi.

Ensin piti kuitenkin käydä vähän sivuraiteilla, sillä matkalla Valamoon näimme opaskyltin Raikuun kanavalle. Paikka piti tietysti käydä katsastamassa, vaikka meillä ei ollut hajuakaan, mitä mahtaisimme sieltä löytää.

Raikuun opaskartta kertoi, että kannasta halkova kanava rakennettiin 1700-luvulla ja että paikka oli sotien aikana strategisesti tärkeä. Välirauhan aikaan 1940-41 ja kesällä 1944 Raikuu ja läheinen Villala linnoitettiin erittäin vahvasti. Kartasta kävi ilmi myös se, että kanavan lähellä olisi kolme bunkkeria ja korsua, joista kaksi oli kahdenkymmenen ja yksi kolmenkymmenen miehen korsuja. En ole koskaan ennen bunkkereita tai korsuja nähnyt, joten läksin tutkimaan niitä miltei riemusta kiljuen.

Periltä löytyi maanalainen rakennelma, josta tuli ensimmäiseksi ja viimeiseksi mieleen Lost-sarjan maanalainen "luukku". Paikka oli synkkä ja pelottava, ja bunkkerin seinät tihkuivat kosteutta ja historiaa. Pelkäsin, että bunkkerin ovet menisivät takanamme kiinni, ja jäisimme bunkkeriin loukkuun ikuisiksi ajoiksi.



Tänne ei kannata jäädä maleksimaan liian pitkäksi aikaa!
Ihanteellinen paikka ahtaan paikan kammoiselle!

Tirkistely- ja pommitusaukko.
Valoa näkyvissä!

Bunkkereita käytettiin sodan aikana joukkojen suojaamiseen ja vihollisen vaanimiseen. Bunkkerit sijoitettiin tavallisesti lähes kokonaan maan alle, ja ainoa maanpäällinen rakennelma bunkkereissa oli kupolikatto, joka sekin peitettiin usein sammalilla tai puilla. Tästäkään bunkkerista ei näkynyt maan päälle muuta kuin kupolikatto.


Bunkkerit rakennettiin raudasta ja betonista, ja katto oli kupolinmuotoinen siksi, että lentopommit ja muut räjähteet kimpoaisivat siitä, eivätkä räjähtäisi katon päällä. Bunkkerin aseistuksena saattoi olla konekiväärejä, tykkejä tai muuta raskasta aseistusta. Näissä Raikuun kanavan bunkkereissa oli sekä kiväärejä että tykkejä. Vihollinen pyrki valtaamaan bunkkerit räjäyttämällä tai liekinheittimellä, jolloin sisällä olijoilta loppui happi.

Sodan muistojen keskeltä olikin sitten hyvä siirtyä luostarin rauhaan - rauha tosin on hyvin tulkinnanvarainen käsite, sillä luostarissa oli todella paljon ihmisiä. Aloitimme kierroksemme lounaalta luostarin ravintolasta, ja siellä varsinkin oli melkoinen tungos. Luostarin väki ja vieraat olivat ravintolasalissa sekaisin, ja hieman hämmästelin joitakin nuoria munkkeja, joilla oli selvästikin pöytäseurana omat lapset ja vaimo. Eikö nykyajan munkkien tarvitsekaan elää selibaatissa?






Muutenkin ihmettelin munkkeja katsellessani, kuinka nuoria moni heistä oli. Mikä saa nuoren ihmisen hylkäämään muun elämän ja muuttamaan luostariin? Usko tietenkin, mutta mikä muu?

Pohdiskelin muitakin syvällisiä asioita, kuten munkkien pukeutumista. Munkit käyttivät asunaan pitkää mustaa kaapua, joka oli helteisenä kesäpäivänä varmastikin äärettömän kuuma. Ymmärrän kyllä, että pukeutuminen kuuluu luostarielämään vihkiytymiseen, mutta eikö munkeillakin voisi olla jonkinlainen kevyempi kesäasu? Smiley

Kävimme ensimmäiseksi luostarin pääkirkossa, joka olikin varsin komea. Kirkossa ei sentään ollut ruuhkaa (itse asiassa siellä ei ollut meidän lisäksemme ketään muita kuin ilmeisesti luostarin henkilökuntaan kuulunut nainen), ja saimme katsella ihan rauhassa ja vähän hiljentyäkin. Tosin minulle tulee aina tällaisissa ihmisen rakentamissa hiljentymiseen tarkoitetuissa paikoissa kapinamieli, ja olo muuttuu levottomaksi. Ehkä se johtuu siitä, että en pidä kirkkojen ja muiden sellaisten vastaavien tarkoituksenmukaisuudesta ja osoittelevaisuudesta: täällä sinä olet oleva tyyni ja autuas. Sen sijaan esimerkiksi luonnossa pystyn hiljentymään ja tuntemaan oloni täydellisen levolliseksi  - ja jopa tuntemaan olevani yhtä universumin kanssa.






Valamon opistossa järjestetään erilaisia kursseja, ja meidän käyntimme aikaan siellä oli meneillään reilun viikon mittainen kultakirjonta-kurssi. Kurssin osallistujat istuivat kulttuurikeskuksen salissa kirjomassa, ja vierailijat saattoivat kurkkia heidän upeita töitään.



Samassa salissa oli esillä taidetta, joka oli taas niin synkää ja mustanpuhuvaa, että ei mitään rajaa.


 Surevia naisia ristillä, hinta 590 euroa kappale.
Neitsyt Marian kuolonuneen nukkuminen, hinta 7000 euroa.

Luostarin vanha kirkko oli herttainen puurakennus.



Vanhan kirkon vieressä oli Valamon (ja samalla myös Papinniemen kartanon) vanha päärakennus, joka oli todella surkeassa jamassa.


Rakennus tuhoutui tulipalossa reilu vuosi sitten, eikä sen korjaamista ole vieläkään aloitettu, koska korjaamisesta kiistellään. Luostari haluaisi nimittäin rakentaa paikalle kokonaan uuden rakennuksen, mutta Museovirasto ja ELY- (elinkeino-, liikenne- ja ympäristö)keskus haluaisivat, että jäljelle jääneet rakennusosat säilytettäisiin uuden rakennuksen osana samalla paikalla. Jos minulta kysytään (ja vaikka ei kysyttäisikään Smiley), niin minusta on ihan järjetön ajatus, että taloraasun jäänteitä pitäisi enää säilytellä.

Huvittavaa sinänsä, mutta muutaman metrin päässä palaneesta päärakennuksesta oli luostarin paloasema.


En tiedä, oliko paloasema olemassa jo tulipalon aikana, vai onko se tehty siihen palon jälkeen.

Luostarialueen rantaan johti kaunis kuja.


Rannasta pääsee Sergei-aluksen kyydissä risteilylle muun muassa Täyssinän rauhan rajakivelle ja Lintulan luostariin. Paatti oli juuri lähdössä, mutta meillä ei oikein ollut aikaa (eikä oikein halujakaan) lähteä risteilylle.





Munkkien asuintaloille ei saanut mennä, mutta satuin kuitenkin näkemään ne, kun kävin hyppimässä luostarin kukkapellolla.


Luostarin viinitupa ei ollut harmittavasti vielä auki, ja kun emme jaksaneet jäädä odottelemaan sen avautumista, luostarin viinit jäivät maistelematta. Viinit olivat luostarin myymälässäkin niin kalliita, että niitä ei viitsinyt ostaa kotiin, kun laadustakaan ei ollut takeita. Smiley








Luostarialueelta poistuttuamme kävimme vielä luostarin hautausmaalla, joka oli melkeinpä itse luostaria kiehtovampi paikka. Haudat ja ristit olivat hyvin erimallisia, joihin olen tottunut, ja joillekin vainajille oli tehty jopa oma "maja", jonka eteen oli usein tuotu kukkia ja pieniä lahjoja.





Haudattujen nimien eteen oli aina lisätty jonkinlainen määrite, tavallisimmin jumalan palvelija tai munkki, mutta erikoisempia määritteitäkin löytyi.


Viitankantajien lisäksi hautausmaalla oli muun muassa munkkidiakoneja, arkkimandriittoja, skeemanunnia, kuuliaisuusveljiä, piispoja ja arkkipiispoja. Vainajat eivät olleet pelkästään Valamon luostarista, vaan heitä oli myös muun muassa Konevitsan, Petsamon ja Lintulan luostareista.

Kaikkein pysäyttävin asia koko hautausmaalla oli yksinäinen tuoli, joka oli tuotu metsän siimekseen, muutaman metrin päästä eräästä haudasta.

21 kommenttia:

  1. Tuonne täytyy kyllä mennä joskus, kiitos kierroksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihan käymisen arvoinen paikka, suosittelen.

      Poista
  2. Mahtava postaus!
    Mun mielestä noi museoviraston ja ELY:n vaatimukset on kyllä aika kahlitsevia, mutta toisaalta olen niiden kannalla tuossa uudelleenrakentamisessa, mutta siten, että vanhoja rakenteita käytettäisiin uuteen sen verran mitä niistä saisi, niissä on mun mielestäni kuitenkin rakennuksen "henki". En osaa sanoo, uskonko sit hiukan liikaa "tuonpuoleiseen" tai "menneeseen" tai jotain, mutta vanhan rakennuksen uskon "puhuvan" ja sen takia siitä pitäisi käyttää jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :-)

      Mielenkiintoinen näkökulma, ja noin kun asian ilmaisee, niin olen oikeastaan samaa mieltäkin. Kyllä minäkin uskon, että rakennuksilla on jonkinlainen "henki", kun ajattelee jo sitäkin, mitä kaikkea seinät ovat "nähneet" ja "kuulleet". Toisaalta taas, jos rakennus on päässyt jo kovin huonoon kuntoon, niin tuntuu vähän älyttömältä, että sen säilyttämisestä käydään vääntöä. Silloin tuntuisi palvelukselta jo taloa itseään kohtaankin rakentaa tilalle ihan uutta.

      Poista
  3. Hih,ajattelin otsikkoa lukemassa että mitä ihmeen munkkeja;D
    Hieno kierros,tuo on kyllä paikka jonka haluaisin nähdä. Sä oletkin nähnyt paljon eri paikkoja Suomessa tänä kesänä:)
    Todellakin,minäkin olen joskus miettinyt että mikä saa ihmisen hylkäämään normaalin elämänsä ja valitsemaan ankean (mutta ehkä henkisesti rikkaan) munkin tai nunnan elämän.Jerusalemissa on luostareita ja siellä näkeekin munkkeja ,pitäis mennä käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä on tullut kyllä nähtyä ihan hirveästi kaikkea. :-)

      Minua toisaalta viehättää ajatus vetäytymisestä luostariin, mutta en kyllä itse pystyisi siihen. Onkohan siellä edes nettiäkään? ;-D

      Poista
  4. Hah vai syömäkelvottomia munkkeja :) Tuolla en ole koskaan käynyt, joten kiitos esittelystä, nyt tuli hyvin nähtyä. Uhmasit kuvauskieltojakin..
    Noitten suojelukohteiden kanssa mennään välillä miten sattuu, tuhotaan tai jätetään mitä ei pitäisi. Tuossa kyllä näkyisi olevan vielä hyvää hirttä seinässä ehkä uusiokäytettäväksi,tuskin tuosta paljon muuta voi enää säilyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, otsikon keksi äiskä, kun sanoin, että keksipäs meidän luostarireissulle nyt joku hyvä otsikko. :-D

      Minua vähän ihmetytti tuo kuvauskieltoplakaatti, kun kuitenkin kirkoissa sisällä luki, että kirkoissa saa kuvata muulloin, mutta ei jumalanpalveluksien ja tilaisuuksien aikana. Ajattelin, että tulkoot kieltämään, jos ei saa kuvata. :-)

      Minun käy vähän surku tuota rakennusta, kun se seisoo tuossa tyhjän panttina odottamassa, että ihmiset saisivat tehtyä jonkinlaisen päätöksen.

      Poista
  5. Mielenkiintoista. Ensinnäkin hyi tuota bunkkeria. Minulla on niin kamala ahtaanpaikankammo että en ole varma olisinko voinut tuolla sisällä käydä. Rohkea veto sinulta! :D

    Minä olen kokenut kaikenlaisen luostarielämän aina kauhean kiinnostavaksi mutta jotenkin minulla on tuota valamon luostaria kohtaan ennakkoluuloja. Koen heidän yhteisönsä niin jotenkin, patriarkaatiksi, sellaisten uskonnon varjoon piiloutuvien tuimien miesten yhteisöksi jossa naisia katsotaan alaspäin. En yhtään tiedä mistä tämä mielikuva tulee koska en ole siellä koskaan käynyt. Sen sijaan Raumalla on vanhat luostarinrauniot, niillä viihdyn mainiosti kesäisin mutta sielläpä ei olekaan enää kuin korkeintaan harmaapartaisia haamuja minua tiiraamassa paheksuvasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minuakin hirvitti mennä tuonne bunkkeriin sisälle. En ymmärrä, miten ihmiset ovat pystyneet asumaan siellä päivätolkulla!

      Minulla on vähän samanlaisia tuntemuksia Valamoa kohtaan, mutta en tiedä, ovatko ne omia kuvitelmiani, vai onko se ihan oikeasti sellainen sulkeutunut ja ahdasmielinen yhteisö kuin miltä minusta tuntuu. Ei minulle ainakaan välittynyt sellaista kuvaa käyntini perusteella. Olin myös aiemmin kokenut paikan jollakin muulla tavalla ahdistavana, mutta nyt ei tuntunut siltäkään.

      Poista
  6. Kiitos virtuaalimatkasta. Tuonne meidänkin oli tarkoitus mennä käymään kesällä, muttei sitten ehdittykään, eli siksikin oli kiva lukea ja katsella hienoja kuvia (niin, ja aika kapinallinen olet!).

    Jännän näköinen hautausmaa. Minut on (kuulemma) kastettu ortodoksikirkossa seuraavin sanoin "Sanna xxx, Herran pieni palvelijatar" mikä minusta kuulostaa todella suloiselta :-)

    Ei kai tuon rakennuksen kanssa kannattaisi kovemmin vääntää. Olen luostariväen kanssa samaa mieltä, että uutta tilalle, mutta kai niitä hyväkuntoisempia paloja voi uusiokäyttää tai tehdä niistä vaikka muistomerkki tai taidetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva kun pääsit käymään Valamossa sitten näin. :-) Ja todellakin kuulostaa suloiselta tuo sinun kasteesi. ♥

      Tosi kiva idea tehdä vanhasta rakennuksesta vaikkapa muistomerkki. Sillä lailla vanha rakennus saisi varmasti enemmän huomiotakin kuin vain muutamana lautana seinässä.

      Poista
  7. Hieno postaus. Hautausmaa vei minun sydämeni. Olen muistaakseni käynyt tuolla luostarin edustalla, mutta en kyllä yhtään muista miksi emme tehneet kierrosta alueella. Täytyypä joskus korjata tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo hautausmaa oli minulle ihan uusi tuttavuus (aikaisemmin ei vain ole koskaan tullut käytyä siellä), mutta olen tosi iloinen, että nyt tuli mentyä. :-)

      Poista
  8. Tosi mielenkiintoinen postaus! Matkailualaa opiskellut siskoplikka oli joskus muinoin Valamossa töissä, mutta minun vierailuni on tähän asti jäänyt suunnitelman asteelle. Mutta tässäpä oli hyvä ja monipuolinen virtuaalivisiitti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt kuvittelen sua loikkimassa kedolla "sattumalta" munkkiasuntolan vieressä. ;D

      Poista
    2. Ooh, sinä saisitkin sitten ihan sisäpiiritietoa Valamosta. ;-)

      Munkkien asuntoloiden kurkkiminen oli sellainen kartasta katsottu "vahinko". :-D

      Poista
  9. Yee kiitos kierroksesta valamoon. Kauan itsekin tuonne toivonut pääsevänä..Ehkä seuraavalla suomen retkellä..

    VastaaPoista
  10. Nuo "perheelliset munkit" eivät ole munkkeja ensinkään vaan pappeja, ja ortodoksipapit toki saavat olla naimisissa. Tosin jos oikein muistan he eivät saa enää avioitua uudelleen pappisvihkimyksensä jälkeen, eli jos haluaa olla perheellinen pappi on mentävä naimisiin ennen kuin vihkiytyy papiksi ja voi surku jos vaimo sitten jättää tai kuolee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Kirjuri, selvennyksestä. ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3