Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa, pidä se. Jos ei, piilota se kaappiin.


tiistai 27. elokuuta 2013

Harmaavarpusen päiväunelmia

En ole käynyt kampaajalla pariinkymmeneen vuoteen. Minulla on ollut parikymmentä vuotta hiuksissani aina suurin piirtein samanlainen malli, pidempi tai lyhyempi tasapituinen leikkaus, jonka olen huomannut itselleni riittävän helpoksi hoitaa (= pese, kampaa ja laita ponnarille). Silloin tällöin mieleeni pujahtaa kuitenkin ajatus, että mitä jos repäisisin ja menisin kampaajalle ja antaisin tälle vapaat kädet tehdä tukalleni ihan mitä lystää. Vapaiden käsien tulisi kuitenkin ottaa huomioon seuraavat seikat: A) hiukset pitää saada ponnarille ja B) hiusmallin pitäisi olla sellainen, että mallia ei tarvitsisi mennä uusimaan eli leikkauttamaan kovin pian uudestaan. Kaikkein parasta tietysti olisi, jos malli säilyisi (ilman uusintaleikkausta) aina samanlaisena. Vuodesta toiseen.

Minulla on aina ollut samanmalliset pitkähköt hiukset siksi, että inhoan kampaajalla käyntiä. Jos minun pitäisi juosta kampaajalla kuuden viikon välein leikkauttamassa tukkaani, saisin varmasti hermoromahduksen. Mitä hirveää ajan ja rahan haaskausta! Vaikka aikani ei tällä hetkellä olekaan kovin kortilla, rahani ovat. Erityisesti välttelen kampaamokäyntejä kuitenkin siitä syystä, että niistä aiheutuisi ihan sietämätön vaiva. Kampaamossa kun pitää istua ja toljotella omaa ja muiden peilikuvia, selailla utopistisia naistenlehtiä ja avautua kampaajalle sielunelämästään. Sitten pitäisi vielä maksaa siitä hyvästä, että saa päähänsä sellaisen leikkauksen, johon ei ole alkuunkaan tyytyväinen ja jonka nähdessään odottaa vain sitä hetkeä, että pääsee kotiin sukimaan tukkansa edes jollakin tavalla omannäköiseksi.

Selvyyden vuoksi sanottakoon, että kyllä minunkin tukkaani leikataan. Äitini ja ukkeli ovat saaneet jo vuosien ajan toimia hovikampaajinani. Ukkeli varsinkaan ei ole kovin innostunut tukanleikkuuhommista, ja hänen henkinen valmistelunsa projektiin pitääkin aloittaa jo hyvissä ajoin ennen hiusteni lopullista räjähtämispistettä. Ukkelin kunniaksi on kuitenkin sanottava, että hän ei ole vielä koskaan suoranaisesti purnannut minulle vastaan, vaan hän on kuitenkin leikannut tukkani aina suhteellisen ystävällismielisesti. Minun kunniakseni on sanottava, että olen minäkin parturoinut ukkelia: kerran olen ajellut ukkelin kaljuksi (luvan kanssa), ja kerran olen tehnyt hänelle "leikkauksen", kun olin väittänyt hänelle osaavani leikata miesten tukan. Ihmettelen suuresti, kun ukkeli ei ole antanut minun leikata tukkaansa enää uudestaan.

Tällä kertaa rupesin pohtimaan uutta hiustyyliä jo sen verran tosissani, että rupesin oikein etsiskelemään netistä tietoa, millainen hiusmalli minulle ehkä sopisi. Tietoa löytyi pilvin pimein, mutta pian törmäsin ongelmaan numero kaksi: minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, minkä muotoiset kasvot minulla oli. Peilistä minua katsoi vain naama. Mutta jos olisi pitänyt heittää villi arvaus, olisin veikannut olevani neliönaama.

Onneksi tähänkin ongelmaan löytyi pian vinkkejä. Kasvojensa muodon kanssa tuskailevat voivat esimerkiksi ottaa mittanauhan käteensä ja mitata poskipäät, leuan, otsan leveyden ja kasvojen pituuden, ja päätellä näiden perusteella kasvojen mallin. Hieman nopeammin kasvojen muodon saa selville pienen kyselyn avulla, ja laiskana ihmisenä turvauduin tietenkin tähän keinoon. Pian sain selville, että olen kuin olenkin neliöpää. Onneksi neliöpää ei ole (välttämättä) paha asia, vaan ihminen voi olla kauniskin, vaikka pää olisikin neliön mallinen. Jennifer Aniston, Angelica Jolie, Heidi Klum ja Demi Moore ovat myös neliöpäitä. Ja sitten olen minä.


Ou jee.

Lopuksi piti enää selvittää, millainen hiustyyli sopisi neliön mallisille kasvoille. Eräältä sivulta löytyikin sopivia hiusmalliehdotuksia.

Ensimmäisen kohdan ymmärrän, mutta sitten menee vähän vaikeaksi. Mikä se on tämmöinen kampaus, että otsahiukset kammataan ylöspäin, laitetaan pystysuora jakaus sivulle ja vielä kohotetaan hiuksia kulmikkaan kalloluun kohdalta? Missä semmoinen kulmikas kalloluu edes on?

Onneksi löysin vähän selväsanaisempia neuvojakin. Näiden mukaan kulmikasnaamaisten kannattaisi häivyttää voimakasta leukaansa kasvojen ympärille laskeutuvilla yksittäisillä suortuvilla. Tämä on helppoa, koska minullahan näitä suortuvia on (kai katkeilleet hiuksetkin lasketaan?). Seuraavassa kohdassa tulikin sitten jo mutka matkaan: "pitkähiuksisten ei kannata vetää kaikkia hiuksia tiukasti pois kasvoilta ponnarille tai suosia kauttaaltaan sileitä malleja". No höh. 

Muistelin nähneeni jossain semmoisenkin sivuston, johon voi ladata oman kuvansa ja jossa voi sitten yhdistellä erilaisia hiusmalleja omaan naamaansa. Pienen haeskelun jälkeen semmoinen palvelu löytyikin täältä. Aika kului tämän parissa ihan huomaamatta, kun oli niin jännittävää nähdä itsensä milloin minkäkinlainen härpäke päässä.

Polkkatukka tekee neliöstä kuution.
Aika kiva tämmöinen Aniston-tukka, ja sopisi ehkä mullekin. Paitsi että mistäs mulle saataisiin noin paljon tukkaa?

Aika kiva ja helppohoitoisen näköinen malli. Väri tosin on vähän... värikäs.

Pian mopo karkasi kuitenkin käsistä tämänkin sivun kanssa.

Miten olisi tämmöinen Donald Trump -tukka?

Entäs Halos-tukka?

Tai sitten tämä, unelmien poikamies?

Lopuksi kävin vielä ihailemassa amerikkalaisten julkkisneliönaamaisten hiustyylejä. Aika monella heistä näyttäisi olevan pitkä tukka - siis ihan niin kuin minullakin! Tosin heidän kuontalonsa näyttävät jostain syystä huomattavasti paremmalta kuin minun. Ovatkohan he käyneet kampaajalla?

26 kommenttia:

  1. Mina en ole kaynyt kampaajalla 30 vuoteen, eli siita asti kun muutin Suomesta pois. Suomessa kylla kavin silloin talloin ihan mielellani. Taalla ajatuskin kampaamoon menosta herattaa vastenmielisyytta.
    Myos se tosiseikka, etta naisten tukanleikkuusta otetaan moninkertainen hinta kuin miesten, arsyttaa hirveasti.

    Minulla on sen verran pitka tukka, etta olen nyt leikannut sen latvoja ihan itse. Aikaisemmin tosiaan mies teki sen meillakin mutta nyt olen huomannut etta parjaan ihan itse.

    Viime aikoina hiuksia on lahtenyt ihan hirveasti ja mietin miten kauan voin pitaa pitkaa tukkaa kun ohkasena se ei nayta kovin kauniilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, sinulla on sitten vieläkin pidempi aika viimeisestä kampaajakäynnistä. :-)

      Suomessakin taitaa olla niin, että naisten tukanleikkuiden hinnat ovat paljon miesten hintoja korkeammat. Vaikka minusta jo miesten perusleikkauksestakin otetaan ihan järjetön hinta.

      Pitäisiköhän minunkin kasvattaa niin pitkä tukka, että saisin itse leikattua. ;-) Tosin tukka tuppaa menemään pidemmäksi kasvaessaan niin huonoon kuntoon, että on pakko leikellä. Intiassa jo pelkästään veden laatu riittää saamaan hiukset ihan hirveään kuntoon. Monet pesevätkin siellä hiuksensa juomavedellä, eivätkä kalkkipitoisella hanavedellä. Itse pesen hiukset niin usein (joka aamu), etten jaksa ruveta vesien kanssa läträämään.

      Minultakin lähtee hiuksia erityisesti tukkaa märkänä kammatessa, ja olen ihmetellyt, kun mikään hoitoaine ei enää tunnu selvittävän tukkaa.

      Poista
  2. Piristit (työ)päivääni taas roimasti :) Sulla on niin hyvät jutut ja hauskat puuhastelut :) Katsoinpa sitten minäkin "Me Naisien" sivulta pärstäni muotoa ja se osoittautui sydämen muotoiseksi. Olen aina leikkauttanut hiukset fiilispohjalta ja kaikenlaista on tullut kokeiltua...

    P.S. Jennifer Anistonilla on "Me Naisten" mukaan muuten sydämenmuotoiset kasvot eli älä leikkauta sen mukaan :)

    Odottelen jo seuraava postaustasi,
    Sole

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei Jennifer Aniston minusta kyllä miltään laatikkopäältä näyttänytkään. :-D Ihme kun eri lähteissä on eri tietoa. Ei sitten vissiin auta muu kuin tehdä juurikin noin, miten sinäkin olet tehnyt, että leikata hiuksensa fiilispohjalta. :-)

      Kiitos ilahduttavasta kommentistasi. ♥

      Poista
  3. Buhahahahahaaaa! Kiitos mahtavista nauruista! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä laatikon sisällä ei uskalla nauraa, ettei happi lopu. ;-D

      Poista
  4. Tämäkin hihittää täällä. Kuulun ihan samaan ei kampaajalla käyvien kastiin. Tosin olen viimeisen vuoden aikana repäissyt kahdesti. Kerran kävin föönauttamassa tukan. Ja kappas, näyttihän se paljon paremmalle, kun oman laittamisen jälkeen. Toisen kerran leikkautin tukan lyhyeksi. Nyt se taas näyttää kasvavan ilman mitään kommevenkkejä.

    Mutta lähenpäs nyt katsomaan, että millainen pää tällä bloggaajalla onkaan.... Luulen, että pallo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi hiukset tosiaan sentään kasvavat ilman, että niille tarvitsee tehdä mitään! :-D

      Ei sinulla kyllä mikään pallopää ole; ei ainakaan niiden kuvien perusteella, joita olen sinusta blogissasi nähnyt. :-)

      Poista
    2. Mine, sä oot takuulla sydän! Terv, neliö :)

      Poista
    3. Jaahas, sielläkin on yksi neliö. :-D

      Minäkin ajattelin ihan samaa, että Mine voisi olla sydän. :-)

      Poista
  5. Hei kiitti, täällä toinen neliöpää lähtee kokeilemaan kampausta "edestä ylös ohimoilta kasvoja kohti"! Ehkä se hoituisi jonkin moisella irokeesilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kerrothan sitten mullekin, jos onnistut sellaisen kampauksen luomaan. :-) Irokeesi voisi olla aika lähellä sitä tavoiteltua!

      Poista
  6. Tulipahan hyvät ohjeet! Mä menin ennen Suomen matkaa ensimmäistä kertaa 5 vuoteen kampaajalle,sitä ennen olin vain itse aina vähän kyninyt lettiäni mutta varret olivat vähän liian paljon auringon kuivattamat niin uskaltauduin mennä ihan kampaajalle;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vain sitten pään muotoa metsästämään. :-)

      Huvitti tuo, kun sanoit kynineesi lettiäsi. ;-D Minun tukanleikkuuni voisi olla jotain hyvin samantyyppistä. :-)

      Poista
  7. Kiitos iltanauruista :) Erityisesti pahvilaatikkokuva kosketti. Minäkin taidan olla neliöpää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmitti vaan, kun ei ollut sellaista ruskeaa pahvilaatikkoa. Se olisi ollut paljon "tyylikkäämpi".

      Neliöpäät rulettaa. ;-D

      Poista
  8. :-) Jaan kampaajatuskasi. Edellisestä kampaamokäynnistäni taitaa olla viisi vuotta. Kun joskus olen nuorempana oikein suunnitellut millaisen kampauksen haluan ja pyytänyt kampaajaa toteuttamaan toiveeni, se toive on pysynyt päässäni noin päivän, sitten tukka on taas asettunut uomiinsa. Yksi syy tähän on tietysti se että minua ällöttää jos päässäni on kemikaaleja tai ylipäätään mitään mikä haisee (tai joittenkin mielestä tuoksuu) jollekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en myöskään voi sietää sitä, jos päässä on ylimääräisiä aineita. Ne hajut eivät niinkään minua häiritse, mutta se tunne, että päässä on jotain tököttiä... Hiuksetkin tuntuvat jotenkin likaisilta, kun on mömmöjä päässä. Minulle kun tulee heti kiukkuinen olo, jos tukka tuntuu likaiselta. :-)

      Poista
  9. Olet siis hiustesi kanssa samassa tilanteessa kuin minäkin, sillä erotuksella, että minä tykkäisin kyllä istua kampaajalla, mutta sitä rahanmenoa minäkään en jaksa tukea. On siis minullakin ollut aina niin pitkät hiukset, että seuraavaa kampaajakäyntiä on voinut odotella jopa vuoden (ja niin olen tehnytkin). Minulla kampaajalla käyntiä vaikeuttaa vielä sekin, että muuttaisin kyllä mielelläni hiustyyliäni, mutta minulla ei ole minkäänlaista näkemystä, millainen uusi tyyli olisi. Ratkaisin tämän kerran menemällä hiusmalliksi, ja olinkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen (joka pysyi puolipitkänä - ja jota kasvatin sitten taas vuoden). Hiusmalliksi ei vaan ole niin helppoa päästä.

    Oikeasti haluaisin juuri tuollaiset Aniston-hiukset, mutta tosiaan, kun en jaksa joka aamu pelleillä tököttien ja puhaltimien kanssa, niin mistäs semmoiset tällä hiusmäärällä saataisiin... ja lopulta kietoisin ne kuitenkin ponnarille. :)

    Ja kampaajista tuli mieleeni: Iiron piti mennä leikkauttamaan hiuksensa viime viikolla, ja kun meillä oli Atlantan keskustassa tunti aikaa, etsimme sitten randomilla lähiseudulta parturin. Pienoinen ongelma tässä oli, että Atlantan keskusta on mustien asuinaluetta, ja kyseisessä parturissa ei varmaan ikinä aiemmin ollut käynyt valkoisia asiakkaita. Vähän aikaa meitä tuijoteltuaan parturi toivotti Iiron tervetulleeksi ja ryhtyi leikkauspuuhiin, mutta tyyli ei todellakaan ollut se, miten normaalisti suomalaisia hiuksia leikataan... ja kun lopulta vielä hiukset geelattiin paikoilleen jollain vahvaakin vahvemmalla tökötillä, ulos käveli ilmetty 30-luvun natsisaksan johtaja. Että käy se välillä näinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, tuo Iiron kokemus kuulostaa ihan samanlaiselta, millainen ukkelilla oli (käänteisenä tosin) joskus vuosia sitten yhdessä randomilla valitussa helsinkiläisessä parturissa. Valo näytti vihreää, että vapaita aikoja on, mutta parturinainen oli kyllä aika pelästyneen näköinen, kun leikattavaksi astelikin intialainen mies, jonka hiuslaatu oli ihan erilaista kuin suomalainen hius. :-D Parturi leikkasikin sitten ukkelin päätä toista tuntia, ja otti maksuksi ihan hirveän hinnan. Minä vielä odottelin ukkelia jossakin, ja kiehuin kiukusta, kun en voinut uskoa, että yksinkertaisessa leikkauksessa voi mennä niin kauan. :-D

      Oikeasti kampaamo- ja muidenkin palvelujen hinnoille pitäisi tehdä jotain, että ihmiset käyttäisivät niitä enemmän. Kampaamopalvelujen hintoja muistaakseni laskettiinkin joskus vuosia sitten, mutta ei se kyllä minusta mitenkään hinnoissa näy. Tosin en ole käynyt kampaajalla Intiassakaan, vaikka siellä palvelut ovat Suomeen verrattuna lähes ilmaisia, mikä johtuu kai siitä, että sama vaiva kampaamokäynneissä on sielläkin – ja ehkä vaivaa joutuu näkemään vielä enemmänkin. ;-)

      Kaunis kampaus olisi kyllä kiva, mutta kun ei sen takia viitsisi nähdä hirveästi vaivaa. :-)

      Poista
  10. Hieno, hieno postaus!

    VastaaPoista
  11. Turhaan suunnittelet uusia kampauksia, sinulla on jo täydellinen "wash and go" tukka. Mitä sitä hyvää muuttelemaan. Hauska tämä blogisi, koska se saa ajatukset ja muistelot harhailemaan milloin missäkin. :)

    Nyt tuli mieleen omat kampaaja uran kokemukseni: silloin kun olin teini, isäni pakotti leikkaamaan oman tukkansa. Taas kerran minun piti alkaa parturoimaan - ja mulla olisi ollut hirvee kiire kavereiden kanssa bailailemaan. Noh, aloin sitten saksimaan hullun raivolla; isä istui jakkaralla ilman peiliä ja kehui kovasti, kuinka olen kuin ammattiparturi. Nyrsin hänen takatukkansa semmoiseksi revittyä kananpersettä muistuttavaksi taideteokseksi. Sitten kun hän pääsi katsomaan tulosta peilistä, juoksin lujaa kuin Vaahteramäen Eemeli - ja parturointipalkka jäi saamatta. Eipä tarvinnut parturoida sen jälkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos makeista nauruista! :-D Aina ei kannata tehdä hommia ihan viimoisen päälle, vaan on hyvä miettiä, mikä olisi pitkällä tähtäimellä kannattavinta. ;-)

      Joinakin päivinä minua kyllä ärsyttää tämä wash and go –kuontalo. Varsinkin sateisina ja tuulisina päivinä (kuten tänään) se näyttää ihan kamalalta. Tekisi mieli käydä ottamassa permanentti, niin tukka ei olisi aina niin päätä myöten, mutta permanentti taitaa olla niin vanhanaikainen, että kukaan itseään kunnioittava kampaaja ei enää suostu laittamaan sellaista.

      Poista