Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Ohi

Voi unholaan jäänyttä blogiparkaani! Olen ollut eräänlaisella blogitauolla monestakin syystä, mutta jospa yrittelisin kirjoitella taas jotain. Olen myös täysin ulkona muiden bloggareiden kuulumisista, ja toiveissa on, että pääsisin lukemaan teidänkin kuulumisianne pian. Kaikki ulkosuomalaisetkin ovat varmaan jo lähteneet Suomesta, mutta minä se vain keikun yhä täällä.

Kesä on sujunut mitä parhaiten, ja kerrankin tuntuu, että olen ehtinyt (lue: viitsinyt) tehdä kesän aikana tarpeeksi asioita ja nähdä riittävästi ihmisiä ja paikkoja. Kovalevy pursuaa kuvia, ja yksi ongelmistani onkin ollut se, että kuvia on tullut enemmän kuin olen ehtinyt niitä järjestelemään.

Kesä on virallisesti ohi, ja minulla on hieman haikea olo. Haikeuden syytä en vielä tässä vaiheessa tiedä, mutta ehkä sekin selviää lähiaikoina.

Olen tänä kesänä ihastellut poikkeuksellisen ahkerasti perhosia - ja tietysti myös valokuvaillut niitä. Yksi upeimmista uusista perhostuttavuuksista oli tämä isokokoinen perhonen, joka näytti ensi vilkaisulla aika tavalliselta.



Perhosen koko komeus paljastui, kun valo osui perhosen siipiin sopivassa kulmassa. Perhosen väritys muuttui nimittäin silloin siniseksi.

En saanut kuvaa perhosesta sinä hetkenä, kun se oli ihan kokonaan sininen, mutta ehkä tästäkin saa jonkinlaisen aavistuksen perhosen upeudesta.
 
Perhonen oli kovin rohkea, sillä se laskeutui kenkäni päälle tarkemmin ihailtavaksi. Googlettamisen seurauksena perhonen paljastui häiveperhoseksi, joka oli vielä 1990-luvulla Suomessa harvinaisuus. Sen jälkeen häiveperhonen on kuitenkin yleistynyt rajusti, ja nyt se on jo yleisempi kuin haapaperhonen.

Häiveperhosen kellertävä imukärsä oli melkeinpä pelottavan näköinen.




Sitruunaperhonenkin päätyi kameraani. Sillä oli hassu karvainen naama.

Kävin uudestaan fysioterapeutilla (aiemmalla kerralla magneettikuvia ei ollut vielä otettu, eikä kondromalasia-diagnoosi ollut vielä varmistunut), ja sain fysioterapeutilta erinomaisen hyvät jumppaohjeet jalalleni. Olen pystynyt (vahvistuneiden lihasten ansiosta) rääkkäämään itseäni taas ihan kunnolla, mikä on ollut suunnattoman nautinnollista.


Nesteytystäkään en ole unohtanut  (tämä on kylläkin eräs saunajuoma...).
 
Nesteistä puheen ollen, olen saanut paljon iloa irti niistä sellaisista teepusseista, joissa on aina jonkinlainen mietelause. Luulin, että niitä ei enää valmisteta, ja iloni olikin ylimmillään, kun törmäsin näihin pusseihin. Niiden takia olen innostunut juomaan teetä, vaikka en muuten mikään teenjuoja olekaan. Suurin osa mietelauseista on kyllä ihan päättömiä, mutta joskus ne saattavat osua hyvinkin kohdalleen.


Sain vinkin myös Sports Trackerista, joka on mainio sovellus liikkujan kännykkään. Se mittaa kuljetun matkan, piirtää kartalle reitin ja kertoo poltetut kaloritkin. Liikuntamotivaatio vain lisääntyy siitä, kun näkee oman "suorituksensa" puhelimesta. Nyt olen odotellut, että järvi tyyntyisi myrskyisten päivien jälkeen taas sen verran, että pääsisin mittaamaan soutureittini matkan. Smiley

Lähtöpiste.


Olen lukenut tänä kesänä tosi vähän, vaikka suunnitelmissa oli lukea vaikka miten monta kirjaa. Mitä miten zen -kirjalle aika ideaali lukupaikka on tämä:


Olen käynyt silloin tällöin myös onkimassa, ja erityisen kivaa kalastaminen oli, kun sain sellaisen kaverin, joka laittoi minulle madon koukkuun ja otti saaliin irti. Itse olen tullut jotenkin kauhean araksi koskemaan matoihin ja kaloihin - tuntuu kurjalta, että minulla on niiden henki käsissäni.

Halusin myös oppia perkaamaan kalan (en ole oikein uskaltanut kokeilla, kun olen pelännyt sappirakon rikkoutumista), ja motiivina minulla oli se, että voisin sitten Intiassa ostaa kokonaisen kalan ja perata ja fileoida sen itse. (Silloin en vielä ollut keksinyt, että voisin jäädä kesän jälkeen Suomeenkin.) Intiassa valmiit fileet ovat yleensä pakastettuja, ja intialaista ruokaa varten kalat pilkotaan yleensä poikkipäin paloiksi, eivätkä myyjät tunnu fileoivan kaloja kovin mielellään.

Iskän kalakoulun jälkeen uskaltaisin sanoa osaavani fileoida kalan niin, että sitä ei tarvitse ensin edes perata. Smiley 

Harjoittelumateriaalia.

Kesämuisteloihin sisältyy tietysti myös kauniita kukkasia, joista tuntuu aina päätyvän kameralleni kuva jos toinenkin.







Koskelon poikaset ovat kasvaneet ja itsenäistyneet. Vielä heinäkuun puolivälissä ne kulkivat tiiviissä jonossa emon perässä ja yrittivät tunkea emon selkään.


Elokuun alussa ne uiskentelivat jo paljon itsenäisemmin ja vähemmän tiiviissä ryhmässä.

Kalastamaankin ne olivat oppineet, ja oli huvittavaa katsoa poikasten juoksua veden pinnalla, kun ne yrittivät saada kaloja kiinni.


Joku poikasista osasi tanssahdellakin.

Kato äiti, mä seison!

Kesäluonto alkaa vääjäämättä muuttua syksyisemmäksi, ja yksi lähestyvän syksyn mukavimmista merkeistä on marjojen kypsyminen sekä metsään ilmestyvät sienet.





Valoisat kesäyöt ovat historiaa, aamukaste kimmaltaa kasveissa ja pitää alkaa etsiä lisää vaatetta päälle.





 
Kesä on ohi.

36 kommenttia:

  1. Kiva kuulla susta taas ;mietinkin että mitä kuuluu kun susta ei ole täällä blogimaailmassa viime aikoina kuulunut.Ihana kuvapläjäys! Kiva kuulla että olet saanut apua siihen kipeään polveesi ja että lihakset ovat voimistuneet:) Ja kadehdin sua siitä että pääsit kalastamaan,en päässyt tänä kesänä,mun lempihommaa! Madon laittaminen koukkuun ja kalan irroittaminen on musta ihan jees;D Marjakuvasi ovat mahtavan upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauskaa, että sinäkin tykkäät kalastamisesta ja että madon laittaminen ja kalan poistaminen eivät tuota ongelmia. :-) Minä kun olen yksin kalassa, toivon aina, ettei kalaa vain tule, etten joutuisi ottamaan sitä kalaa irti. :-D Kerrankin yksin kalassa ollessani joku iso kala vei koko kohon veden alle ja söi koko madon, mutta ei jäänyt koukkuun – ja sitten minun pitikin lopettaa nolona kalastaminen, kun en enää uskaltanut heittää koukkua järveen, ettei se kala vain tarttuisi koukkuun. ;-D

      Poista
  2. Olipa kiva kuulla sinusta taas! Olen jotenkin ihmeellisen koukuttunut teksteihisi ja taitaisi olla sama vaikka kirjottaisit raamatun käännöstä täällä, kaikki kelpaa :)
    Mietin pitkään tilannettasi viimeksi kun pohdit lähteäkkö vai jäädä, koitin asettua asemaasi ja arvailin mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa. En osannut sanoa, mielenkiinnolla seuraan mihin ratkaisuun päädyt. Kiitos Satu, kun jaat kokemuksiasi meille ja kivaa syksyä, missä sitten sen vietätkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, olipa ihana kommentti. Kiitos kovasti. :-)

      Minulla on ratkaisu vielä työn alla, mutta ehkä asiaan tulee selvyyttä sitten, kun saan pohtia asioita ukkelin kanssa ihan ajan kanssa.

      Kivaa ja aurinkoista syksyä sinullekin!

      Poista
  3. VOi kylla on niin ihania suomi kuvia kesasta etta tulee ihan itku! Juuri tanaan mietin blogeja lukiessa mita sinulle kuuluu ja laitoitkin kuulumaan itsestasi, kiva oli lukea kuulumisiasi pitkasta aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kommentti, Petra. :-) Minäkin yritän ehtiä lukemaan sinun kuulumisiasi pian. On ihan toivotonta, kun netti on suurimman osan aikaa niin hidas, että erityisesti kuvapitoisten blogien latautuminen kestää ihan tuskastuttavan kauan. Mutta kohtahan minä olen lähdössä taas kaupunkiinkin.

      Poista
  4. Upeita kuvia!

    Mina, kuten monet muutkin, olen jo palannut Suomilomalta etelan helteisiin. Onko sinulle jo selvinnyt paatos jatkosta?

    Minulla on kannykassa RunKeeper, toimii tosi hyvin, ja nayttaa nuo samat jutut.

    Me kalastimme kovasti Suomessa, mies varsinkin. Meilla on siella isan vanha vene ja itse ostamamme 2.5 heppanen moottori ja uistelemme kovasti. Mies sai lahes 7 kiloisen hauen ja siskon vavy samankokoisen kuhan. Niissa olisikin ollut sinulle harjoitusta. Puukko ei pystynyt, filerointi piti tehda rautasahalla! Hyvin meni silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herran jestas, miten isoja kaloja! Ja aika järeät aseet tarvittiin fileointiin! :-D Minulle riittävät jo ihan isokokoiset ahvenetkin, kun jo silloin onkea nostaessa tuntuu, että nyt sieltä on tulossa joku ihan hirveän iso vonkale. Säikähtäisin tuommoista seitsemänkiloista varmaan niin paljon, että heittäisin kalastusvälineen vahingossa järveen. :-)

      Päätös jatkosta ei ole vielä selvinnyt; odottelen, että saan ukkelin tänne Suomeen, jotta voidaan keskustella ihan nokakkain.

      Poista
  5. Ihanat muistot. Meidän Suomi-kesä oli jotenkin sellainen päätön juoksu paikasta toiseen, että emme ehtineet oikein katsoa mitään kunnolla. Mutta vuoden päästä olemme siellä pysyvästi ja sitten katson tämänkin kesän edestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakin kerkesitte lomanne aikana näkemään ja kokemaan paljon. :-) Minulle sopii näköjään semmoinen, että on sitä paikasta toiseen kiitämistä ja sitten taas paikallaan olemista sopivassa suhteessa. Ei kerkeä pitkästyä, ja sitten taas toisaalta tulee tunne, että on tullut nähdyksi ja tehdyksikin jotain.

      Poista
  6. Kiva kuulla kuulumisiasi, ja mahtavia luontokuvia! :) Ja kuten Tuija yllä kirjoittaa, mäkin lukisin vaikka niitä Raamatun käännöksiä sinun kirjoittamanasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina. :-) Raamatun käännöksiä ei ehkä kuitenkaan ole ihan kovin pian tulossa, hihii.

      Poista
  7. Uskomattoman hienoja kuvia! Hieno kamera mahdollistaa monia asioita, mutta yksinään se ei riitä - tarvitaan taitava kuvaaja, joka elektroniikan lisäksi hallitsee havaitsemisentaidon ja nopean reaktiokyvyn. Kiitos upeasta aamuhetkestä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. ♥

      Minun tapauksessani (kuvaan pokkarikameralla ja automaattiasetuksilla, kun olen niin laiska :-D) tarvitaan myös monen monta yritystä, jotta kuvista edes jokin olisi jollain tavalla onnistunut. ;-)

      Poista
  8. Kuinka ihania kesämuistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä olikin ihana ja kaunis. Suomen kesäluonto näytti tänä vuonna kyllä ihan parhaat puolensa. :-)

      Poista
  9. Yhdyn edellisiin ja totean että ihania kuvia ja hyvää tekstiä. Kyllä vielä on kesää jäljellä. Ainakin pikkasen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. ♥

      Ainakin tälle viikolle luvattiin ihan kivoja ilmoja, joten ehkä sitä kesää on tosiaan vielä jäljellä. :-)

      Poista
  10. Olipa kiva kuulla pitkästä aikaa kesäkuulumisia! Ja ihanat kuvat <3

    Vanhempi poikani kysyy monta kertaa päivässä onko jo syksy. Oon kyllä yrittänyt väittää että pari viikkoa olisi vielä kesää jäljellä :D mutta aika syksyiseltä tuolla kyllä tuntuu!

    On tämä Suomen kesä kyllä käsittämättömän lyhyt. Mutta tykkään kyllä syksystäkin - kunha on kunnolliset varusteet päällä ;) Syksyn tuoksut, värit ja kirpeät aamut. Ja se että yöllä on pimeää. Kunnes pimeää alkaa olla jo vähän turhankin monta tuntia vuorokaudessa... ja se päättyy sitten huhtikuussa :D Apua.

    Toivottavasti päädyt ratkaisuun joka tekee sinut onnelliseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. ♥

      Kyllä minustakin tuntuu jo aika syksyiseltä. En voi olla huomaamatta viileneviä ilmoja, pimeneviä iltoja ja putoavia lehtiä. Minusta on ihan epistä, että Suomen kesä on niin lyhyt. Ei ole ihme, että suomalaisilla on ikään kuin pakottava tarve ottaa kesästä kaikki irti, varsinkin jos sattuu olemaan vielä hyvät ilmat. :-)

      Minäkin tykkään pimeistä öistä, mutta täällä maalla pimeys tulee vähän liian lähelle, varsinkin kun nukun tuolla toisessa rakennuksessa (yksin), jonne pitää sitten aina illalla kömpiä nukkumaan. Lähellä oleva metsä tuntuu pelottavalta, ja sitten pitää aina tarkistaa sängynaluset, ovetakuset, pakastimet ja sen sellaiset, ennen kuin uskaltaa käydä nukkumaan. :-D

      Totesin tänään, että sellaista ratkaisua ei taida ollakaan, joka tekisi minut onnelliseksi. On vain huonoja vaihtoehtoja, joista olisi osattava valita se vähiten huono...

      Poista
    2. Joo, kyllä kesä täytyy hyödyntää täydellä teholla jos se kestää sen 75 vuorokautta :D

      Ja tiedän ton tunteen kun pimeys tulee maalla vähän turhankin lähelle maalla. Ehkä se johtuu siitä että on tottunut kaupungin valoihin niin ne tuntuvat jotenkin lohdullisilta siinä pimeydessä.

      Mun mummulla on muuten aina noita teepusseja joissa on joku viisaus! Ne on ihan mahtavia aamun piristyksiä :)

      Ymmärrän että vaihtoehdot eivät tunnu lupaavilta :( toivottavasti nyt niistä löytyy edes se vähiten huono ratkaisu sitten!

      Poista
    3. Kaupungissa pimeys on ihanaa ja jotenkin tunnelmallista, mutta maalla on pimeällä todellakin pimeää. Mulla alkaa aina mielikuvitus siinä vaiheessa laukata. :-D

      Minä mietin, että noita mietelauseteepusseja voisi jalostaa hieman pitemmällekin ja kehitellä erilaisia pusseja eri tarkoituksiin. Voisi kehitellä esim. parisuhdeteepussit: joka pussissa olisi esim. pieni neuvo, kuinka voisi ilahduttaa puolisoa. ;-) Tai sitten jokaisessa olisi pieni hyvä teko, jolla voisi ilahduttaa lähimmäistä muuten. :-)

      Poista
    4. Loistava idea! :D nyt vaan viestiä noiden mietelause-teepussien valmistajalle! ;)

      Poista
    5. Tai sitten pitää itse ruveta värkkäämään semmoisia. ;-D

      Poista
  11. Upeita kuvia, enpä olisi uskonut pokkarikuviksi! Et muuten ole ainoa ulkosuomalainen, joka täällä seikkailee.. minulla on vielä kolme viikkoa jäljelläkin, samoin nettipimennossakin olen ollut jo pitkään.
    Hih, ei sinulta ainakaan ole puuttunut harjoitusmateriaalia fileointiin!
    Siinä se aika hyvin kuluukin. Toivottavasti vaan vielä riittää poutaisia päiviä jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pokkarilla minä kuvailen - varmaan hamaan loppuun asti. Kun kameran pitää mahtua käsilaukkuun (tai taskuun tai milloin minnekin), ja sen pitää olla heti laukaisuvalmis, tai muuten menee hermot. :-D

      Tuon harjoitusmateriaalin kun fileoi, niin kyllä siinä jo jonkinlainen rutiini kerkesi kehittymään. Ei kai sitä nyt yhdellä kalalla harjoitella. ;-D

      Onpa kiva, kun en ole ainoa ulkosuomalainen, joka on vielä Suomessa. Sinulla on sitten vielä aika paljon Suomen kesää jäljellä. Mukavaa loman jatkoa!

      Poista
  12. yei kiva kuulla susta. Mietinkin, että oletko jäänyt pidemmällekin tauolle. Itse pohtinut tässä hieman ,että blogata vai ei..
    Upeita kuvia perhosista!
    hyvää syksyn alkua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, jos sulla on bloggausinto kadoksissa. :-( Minä ainakin toivoisin kovasti, että bloggaisit edelleenkin, koska juttujasi on niin ihana lukea ja kuviasi kiva katsella. ♥ Toisaalta ymmärrän senkin, jos bloggaaminen tökkii. Itselleni tulee välillä (nykyään aika usein) sellaisia turhautumisen tuntemuksia – onko siinä mitään järkeä, että kirjoittelen omasta tylsästä elämästäni jonnekin nettiin.

      Hyvää syksyn alkua sinullekin ja hyvää matkaa Meksikoon myös, jos olette sinne pian menossa. Jättimäinen halaus Onnille! ♥

      Poista
  13. Haikeus taitaa olla Suomen kansasta huokuva perustunne näin elokuussa, tässä blogilastussa kauniisti kuvittamistasi sääolosuhteellisista syistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se varmasti vähän haikeaksi vetää itse kunkin, kun kesä on takana, ja edessä on monen kuukauden kylmyys ja pimeys...

      Poista
  14. Voi kuinka ihania kuvia, hienoja maisemia, söpöjä eläimiä ja kaunista luontoa. Kiva kuulla sinusta täällä! Mahtavaa, että ei ole ollut kiire. Mullakin on lomakuvaähky ja pieni harmitus, kun heinäkuun tipahdin ihan kärryiltä lempiblogeista. Aikomus oli kurkkia vanhempia postauksia, mutta aikaa ei näy löytyvän. Mitäs muuten pidit zen-kirjasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tipahdin muutaman viikon tauon aikana kärreiltä lempiblogeistani, mutta olen nyt yrittänyt paikkailla asiaa. Muiden blogit kun elävät, vaikka oma olisi minkälaisella tauolla. :-)

      Minulla on zen-kirja vielä kesken, ja nyt tuli jo laina-aikakin (uusimisineen) vastaan. :-D Kuten kirjoitit, sitä kirjaa lukiessa pitää olla aikaa aikaa, ja se pitää lukea hiljaa pureksien. Välillä tuntuu, että onkohan tämä ihan minun kirjani ollenkaan, kun se tuntuu niin vaikeaselkoiselta. :-) En siis vielä osaa oikein sanoa kirjasta mitään kokonaiskuvan perusteella muodostettua mielipidettä, mutta mielenkiintoisia ajatuksia kirja on kyllä herännyt.

      Poista
    2. Heh, ymmärrän hyvin tuon lukukokemuksesi! Minäkin jouduin veivaamaan niitä vaikeimpia kohtia useaan otteeseen ja monissa luovuttamaan, kun en vain ymmärtänyt, tai ollut varma ymmärsinkö oikein. Mutta kyllä mä mukaan nappasin muutamia hyviä ajatuksia ja vinkkejä. Ajattelin palata kirjaan silloin tällöin ja katsoa, avautuvatko asiat paremmin ajan kuluessa? Ehkä joskus 9-kymppisenä kaikki on ihan kirkasta ja selvää :-)

      Poista
    3. Ja minä kun ajattelin olevani jotenkin tyhmä, kun en ymmärtänyt tekstiä, joka sentään enimmäkseen oli ihan selvää suomea! :-D Kiva kuulla, etten ole ainoa, joka on joutunut pinnistelemään kirjan kanssa. ;-)

      Jään odottelemaan sitä ysikymppisyyden tuomaan viisautta. :-)

      Poista
  15. Voi ei! Et kai sinäkin! Huh, nyt olen pettynyt.

    Joka vuosi nimittäin kammolla odotan jo juhannuksen jälkeen kuka onkaan ensimmäinen blogilistallani joka mainitsee että syksy on jo tullut. Tänä vuonna et sentään ollut ensimmäinen, ensimmäinen kommentti tuli nimittäin heinäkuun ensimmäisellä viikolla, että kesä on jo lopuillaan.

    Mutta kerronpa nyt että elokuu on virallinen kesäkuukausi. Eli kesää jatkuu vielä edelleen!

    Eipä aloiteta syksyä ennen kuin se oikeasti alkaa, se on taatusti tarpeeksi pitkä muutenkin! Aivan kuten kesä on tarpeeksi lyhyt että sitä tarvitsisi alkaa entisestään mitättömistä kolmesta kuukaudesta lyhentelemään :D Tsot, tsot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, nyt en voi muuta kuin pyytää nöyrimmästi anteeksi. :-D Eli vielä on kesää jäljellä, ja syksy alkaa vasta syyskuussa, nimensä mukaisesti. ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3