Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa, pidä se. Jos ei, piilota se kaappiin.


sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Tällä viikolla

Viime yönä oli aivan ihanan kaunis kesäyö, ja sain päähäni lähteä yölliselle kävelylle etsimään lähialueen geokätköjä. Löysin uusia kävelypolkuja, ihastelin yöllisen taivaan värejä, tuijottelin tummia aaltoja ja nautin raikkaasta merituulesta. Ihmisiä ei ollut puolenyön jälkeen enää juurikaan liikenteessä, mutta silti ei pelottanut yhtään. Mietin, kuinkakohan monessa muussa maassa (naisihminen) voi kävellä yöllä yksin täysin turvallisin mielin. Voi Suomessakin tietysti aina sattua jotain, mutta silloin täytyy olla aika huonoa tuuria matkassa.


Yöllä on siitä hyvä kätköillä, että jästejä (sivullisia) on silloin niin vähän liikenteessä. Välillä kätköillessä tulee kyllä mieleen, että en taida olla ihan järkevä ihminen kumminkaan. Jossakin täytyy heittää ja pahasti, jos yöllä ei ole muuta tekemistä kuin käydä tonkimassa pakastusrasioita kivenkoloista tai pyllistelemässä kaasupullosäiliöiden edessä. Puihin en ole kätköjen perässä sentään vielä kiipeillyt, mutta sellaistakin on suunnitteilla. Smiley

Ukkeli on paraikaa Kiinassa, ja hän on kerennyt kiertämään jo vaikka kuinka monta kaupunkia reilussa viikossa. Minä olisin kovasti halunnut nähdä, miltä Kiinassa näyttää, mutta ukkeli ei ole laittanut minulle edes valokuvia - paitsi yhden, jossa hän poseeraa kuuden oikein prototyyppisen näköisen kiinalaisen kanssa. Eihän hän siellä tosin millään huvimatkalla olekaan, joten valokuvien ottaminen uteliaalle vaimolle ei ole ehkä tärkeysjärjestyksessä ihan ensimmäisenä. Smiley Luulisi, että Kiinassakin on ihmistunkua joka paikkaan, mutta ilmeisesti niin ei olekaan. Kun ukkeli on soitellut minulle milloin mistäkin hotellista, hän on ihmetellyt hotellien tyhjyyttä: "tässä hotellissa on 25 kerrosta, ja minä olen täällä melkein ainoa asukas!" Kuinka ihmeessä hotellit pysyvät pystyssä, jos niillä ei ole asiakkaita?


Soitin tällä viikolla anopillekin, mutta pyörittelin ajatusta aika monta päivää ensin mielessäni, ennen kuin sain tartuttua puhelimeen. Anoppi näet aina valittaa, että minä en koskaan Suomessa ollessani soittele hänelle. En oikein osaa enkä oikein haluakaan "jaaritella" puhelimessa, kenenkään kanssa; mieluiten juttelisin ihan kasvokkain, mutta eihän se tietenkään ole aina mahdollista. Anopin kanssa puhuminen on vielä monin verroin vaikeampaa, kun ajattelen aina etukäteen, että mitä puhumista meillä muka on - ei mitään! Kummasti sitä juteltavaa kuitenkin aina löytyy (anoppi pitää siitä huolen), ja puhelun jälkeen ajattelen aina, että nyt rupean soittelemaan anopille useammin. Viimeistään seuraavana päivänä päätös on kuitenkin jo taas unohtunut. Smiley Tällä kertaa minulla oli hieman oma lehmäkin ojassa, sillä en ollut kuullut ukkelista Kiinasta pariin päivään mitään, ja piti udella anopilta, josko he olisivat. Anoppilassa tuntui olevan kaikki hyvin, vaikka anoppi valittelikin kylmyyttä. Minun piti oikein käydä äsken tutkimassa, kuinka kylmä Hyderabadissa on tällä viikolla ollut, ja päivälämpötilat näyttävät liikkuneen siellä 30-33 asteen hujakoissa. Kyllähän noissa lämpötiloissa jo kylmä tuleekin. Smiley

On muuten aika erikoista, että vaikka en muuten pidä puhelimessa palattamisesta, niin skypessä juttelu kyllä maistuu - jos siis kyseessä on kamerapuhelu, jolloin voi nähdä toisen naaman. Olen ihmetellyt, miksi näin on. Jotenkin on vain kivempi jutella, kun näkee toisen ilmeet ja eleet. Sehän on jo melkein sama kuin jos juttelisi livenä. 


Appivanhempien toinen miniä tuli lapsineen New Yorkista Intiaan, ja miniä ja lapset viettivät lähes viikon appivanhempien luona Hyderabadissa, ennen kuin jatkoivat kotiseudulleen Nelloreen. Minä en oikein tule juttuun tämän toisen miniän kanssa, kun tuntuu, että meillä ei kerta kaikkiaan ole mitään yhteistä. Minun tekee suorastaan mieli juosta häntä karkuun, mutta onneksi hän asuu Yhdysvalloissa, joten häntä ei tarvitse kovin usein tavata. Miniän vanhempi sisar on naimisissa erään silmäätekevän kanssa, veli on ökyrikas liikemies, ja koko perhe on minusta jotenkin vähän olevinaan. Arvoasema (paskantärkeys, jos minulta kysytään) näkyy kaikessa, niin elämäntyylissä ja pukeutumisessa kuin siinäkin, millaisessa seurassa he liikkuvat. Joskus olen miettinyt, kuinka erilaiset miniät appivanhemmilla onkaan: toinen on hienostunut intialaisnainen, jonka kultakorut ja sarit häikäisisivät sokeankin, ja toinen on holtiton suomalainen, joka on aina enemmän tai vähemmän seinästä revityn näköinen. Smiley Olen elätellyt toiveita, että miniä ehtisi lähteä Intiasta takaisin Yhdysvaltoihin, ennen kuin minä palaan Intiaan, mutta se taitaa olla kyllä turha toivo. 

Kävin pari päivää sitten taas silmälääkärilläkin, kun kyllästyin siihen, että silmä vuoti jatkuvasti. Kaiken lisäksi toinenkin silmä alkoi vuotaa pian Suomeen tulon jälkeen. Intian silmälääkärihän oli sanonut, että vaivaan ei oikein ole mitään lääkettä; pitää vain odotella, ja vaiva menee itsekseen ohi. Kyllästyin kuitenkin lopulta jatkuvaan kyynelehtimiseen, ja menin yksityiselle silmäklinikalle, jossa ainakin luulisi saavan kunnon hoitoa. Paikka oli oikein pramea, mutta lääkäri oli oikea jänöjussi: hän hoiteli hommat niin nopeasti, että en ehtinyt oikein edes tajuta. Se oli siinä mielessä hyväkin, että en ehtinyt myöskään pelätä. Yhdessä vaiheessa lääkäri nimittäin vetäisi esiin pitkän kaarevan neulan, joka oli tarkoitus pistää kyynelkanavaani. Sen avulla tutkittaisiin, onko kyynelkanava mahdollisesti tukkeutunut. Ennen kuin ehdin ottaa jalat alleni, lääkäri oli jo tunkenut neulan kyynelkanavan aukosta sisään ja ruiskuttanut vettä kyynelkanavaan. Kun lääkäri tiedusteli, valuiko vesi kurkkuun (mikä olisi sen merkki, että kyynelkanava olisi auki), minun onnistui vain korahdella epämääräisesti. Oli vähän vaikea vastata, kun pää oli takakenossa ja silmässä oli neula. Lääkäri määräsi sen verran hyvät lääkkeet, että vaiva toivottavasti katoaa. Tällä hetkellä näyttää ainakin ihan lupaavalta.


Toivottelen kaikille hieman kesäisempää säätä! Postauksen kuvat on otettu Helsingin Lauttasaaresta, jossa kävin sielläkin tällä viikolla hieman kätköilemässä.

14 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia! Kyllä toivotaan niitä kesäsäitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, olitpa nopea. :-D Kyllä kiitos saisi olla vähän lämpimämpää - tai edes aurinkoista!

      Poista
  2. Upeita kuvia! Lauttasaaressa olin töissä kun vielä asuin Suomessa...
    Kuulostaa aika mielenkiintoiselta tuo geokätköjen etsiminen.Onko monta kätköä jo löytynyt?
    Mullekin on joskus tehty tuollainen silmäjuttu,toivottavasti silmäsi jo voivat paremmin! Ja vaikka alussa ihastelin tätä säätä,niin saisi olla hieman aurinkoisempaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sittenhän Lauttasaari on sinulle ihan tuttu paikka! Minä samoilin noissa maisemissa ihan ekaa kertaa, vaikka olenkin asunut niin pitkään melkein Lauttasaaren naapurissa. Harmi, etten ole käynyt tuolla aiemmin, kun tuolla oli niin valtavan kaunista.

      Olen löytänyt tähän mennessä semmoiset 25 kätköä, mutta jokunen on jäänyt löytämättäkin. Tuo on aika mitätön määrä konkareiden saavutuksiin verrattuna (jotkut näkyvät löytäneen jopa 5000 kätköä!), mutta hiljaa hyvä tulee. :-) Katselin geocachingin sivuilta, että Israelissakin näyttäisi olevan kätköjä; tosin ei läheskään yhtä paljon kuin esim. Suomessa.

      Silmät ovat jo huomattavasti paremmat, mutta meinaan aina unohtaa tippojen oton, kun niitä pitäisi ottaa neljä kertaa päivässä... Täytyy nyt vaan yrittää muistaa.

      Poista
  3. Anopit taitaa olla aika samanlaisia - minäkin olen tosi huono soittelemaan ja "keksimään kuulumisia",mutta kuulemma paras tapa pitää huolta siitä,että anoppi-miniä-suhde pysyy kunnossa on soitella vähintään kerran viikossa.hehe,näin Intiassa....

    Toivottavasti silmäsi paranee pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä anoppi hoitelee tuon soittelupuolen Intiassa ollessa aika hyvin; se taitaa soitella melkein kerran päivässä – hermostumiseen asti. :-) Suomeen se ei soittele, joten mun pitää yrittää nyt vähän skarpata.

      Intiassa pitää näköjään soitella usein ja kysellä päivän ruoat - mitä kukin on tehnyt tai meinaa tehdä. :-D

      Kiitos, silmä voi jo huomattavasti paremmin.

      Poista
  4. Lauttasaari, iiiiikkk!!! <3 Lauttiksessa sijaitsee eräs minun "keidas", jonne Suomessa asuessa usein pyöräilin. Siellä on myös ihastuttava siirtolapuutarha-alue ja muuten ainakin yksi autiotalo, jota olen käynyt kuvaamassakin :D

    Katsoinkin kuvia, että näyttääpäs jotenkin tutulta, mutten uskaltanut olla varma ennen kuin mainitsit, mistä kuvat ovat.

    Tuo geokätköily vaikuttaa kiehtovalta. Eräs kaveri sitä harrastaa ja on kertonut siitä minulle. Itse en oikein voi sitä edes harrastaa, ellen osta uutta kunnon puhelinta. Nykyinen puhelimeni on ikivanha nokialainen, jossa ei ole näitä nykyajan herkkuja ;)

    Toivottavasti outo silmien vuotaminen lakkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta jäi siirtolapuutarha näkemättä, enkä autiotaloihinkaan oikein uskalla mennä, vaikka kovasti kiinnostaisikin, kun pelkään, että niissä kummittelee. :-D Mutta Lauttasaaressa tuntuu olevan paljon ihania paikkoja, varsinkin meren rannalla, enkä minä ole tiennyt niistä aiemmin mitään! Olen kyllä pyörinyt siellä ennenkin, mutta vain siellä ”sisämaan” puolella.

      Geokätköily on tosiaan kivaa, ja siihen jää ihmeesti heti koukkuun. Se on vähän kuin nykyajan aarteenetsintää. Olen miettinyt, mikä siinä oikein viehättää, ja olen tullut siihen tulokseen, että osittain viehätys tulee löytämisen ilosta, mutta osansa on myös sillä, että se on vähän sellaista salamyhkäistä toimintaa, kun pitää toimia sivullisilta salassa. Jännää. :-)

      Minäkin olisin ollut ihan tyytyväinen ikivanhaan puhelimeeni, mutta ukko oli sitä mieltä, että mun pitää päivittää itseni tälle vuosituhannelle. :-)

      Lääkeet tuntuvat tepsivän, jee!

      Poista
  5. Hui kamala mitä juttuja! :O

    Olipa lääkäri jänöjussi tai ei, luulen että itse olisin tehnyt nopeusennätyksen lääkärin tuolista kadulle jos olisin nähnyt kaarevan neulan pilkistävän lääkärin kädestä ja kuullut ehdotuksen ettäkö se vietäisiin silmääni lähellekään! Olitpas urhea! :)

    Geokätköily on ihanaa mutta itse olen huomannut ongelmaksi sen ettei minulla ole sitä paikanninta. Esim. metsän keskeltä on hankala löytää kätköä miljoonan eri mättään alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä itsekään oikein ymmärrä, kuinka en ottanut jalkoja alleni. Kai se lääkäri vain oli jotenkin niin määrätietoinen, ja sitten takaraivossa oli ajatus, että asia on pakko tutkia, kun tässä on jo useampi kuukausi kärsitty. Kyllä minulle silti ehti tulla pakokauhu, ja sanoinkin lääkärille neulan nähdessäni, että nyt mun varmaan täytyy lähteä karkuun. :-)

      Joskus tuntuu, että paikantimesta on melkein enempi harmia kuin hyötyä. Esimerkiksi korkeiden rakennusten lähistöllä se ei tunnu toimivan ollenkaan, ja joskus muutenkin se tuntuu näyttävän ihan väärin: itse seisoo nollapisteessa, ja sitten kun on kääntänyt lähistöltä kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat ylösalaisin, kätkö löytyy jostain kymmenen metrin päästä. Pitäisi oppia luottamaan geosilmään enemmän. :-)

      Poista
  6. Otan osaa kammottavan kanssaminiän johdosta! Tommosista tyypeistä oikein loistaa se paskantärkeys ja ylemmyydentunto eikä mikään ole ikinä tarpeeksi hienoa heidän arvolleen paitsi ehkä muut yhtä paskantärkeät ihmiset. Pitäis vaan karaista itsensä ja opetella ronskiin intialaiseen tapaan kommentoimaan ja kyseenalaistamaan niiden käytöstä ja muka täydellistä elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-) Mä en vain jotenkin osaa olla tuollasten paskantärkeiden ihmisten kanssa, kun olen itse tällainen ihan tavan pulliainen. En jaksa edes yrittää. Anoppikin on kanssa näitä tavan pulliaisia, ja ihmettelen kyllä, että miten ihmeessä miniä ja anoppi ovat tulleet juttuun niinkin pitkän aikaa, hih. Kyllähän sitä tietysti tulee, jos pakko on, mutta mä otan mieluummin jalat alleni. :-D

      Kanssaminiä, just tuota sanaa mä yritin hakea, mutta ei tullut millään mieleen!

      Poista
  7. Tosi kauniita kuvia! Piti lukea parikin kertaa, ennen kuin uskoin että kuvat ovat tosiaan Lauttasaaresta :) Olen kulkenut lauttasaaren läpi useamman kerran, mutta nuo kauniit maisemat ovat jääneet näkemättä. Seuraavalla kerralla pitänee valita parempi reitti.

    Olen halunnut aloittaa geokätköilyn jo useamman vuoden ajan, mutta laitteisto puuttuu edelleen ja taloprojekti on pitänyt huolen ylimääräisestä ajasta :) Koetin joskus paikantaa muutamia kätköjä pelkkien sanavihjeiden avulla, mutta en onnistunut. Kuulostaa kyllä niin houkuttelevalta.. :)
    Kaverit kävivät Latviassa ja koettivat löytää paikallisesta museosta geokätköä, mutta vartija tuli epäluuloiseksi ja käski poistumaan paikalta :)
    Onko Intiassa geokätkötoimintaa?

    Paranemisia silmälle!

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä ne Lauttasaaresta ovat. :-) En minäkään olisi noille rannoille tai tuolle kukkulalle muuten eksynyt, jos en olisi ollut kätköjä metsästämässä. Kätköt jäivät löytymättä, mutta ei hirveästi harmittanut - istuskelin sitten rantakalliolla ja nautin ihanasta auringonpaisteesta. :-)

      Hih, nauratti tuo kavereidesi museokätkön etsintä. Itse en oikein tykkää semmoisista kätköistä, jotka ovat ihan rakennusten lähellä, juuri tuosta syystä, että joku saattaa tulla antamaan kyytiä. Paljon kivempi on tonkia jossain metsässä. :-)

      En tiedä, olisinko minäkään löytänyt yhtään kätköä ilman paikanninta. Minä kun olen tässä touhussa vielä niin vihreä, että en oikein osaa vielä hahmottaa, millaisissa paikoissa kätköt voisivat olla. Paikannin antaa edes vähän vinkkejä siitä, missä kätkö suunnilleen voisi olla. Monesti toisten loggaukset kätköistä (esim. geocaching-sivulla) auttavat nekin tekemään jonkinlaisia päätelmiä siitä, missä kätkö voisi olla.

      Intiassakin on geokätkötoimintaa, mutta se näyttää olevan aika onnetonta. Koko maassa on geocachingin mukaan vain 164 kätköä. Hyderabadissa kätköjä näkyy olevan kokonaista kolme kappaletta. :-) Täytyy varmaan jossain vaiheessa käydä etsiskelemässä niitä, vaikka ihmettelen kyllä, jos kätköt ovat vielä tallella.

      Kiitos, silmä taitaa olla taas kunnossa, juhuu! Ja onnea teidän taloprojektillenne! :-)

      Poista