Ehtoolla laiskat virkoo, rutilaiskat lauantaina.


maanantai 21. syyskuuta 2009

Mikä maa, mikä valuutta

Uusi läppäri on ollut käytössä jo viikon verran, mutta blogikirjoittelu tai muukaan tietokoneella istuminen ei ole oikein maistunut. Olen ollut viime aikoina hieman alavireinen, eivätkä läppäriongelmat ole ainakaan yhtään kohentaneet mielialaa. Blogipostauksia en ole edes halunnut ajatella, sillä on harmittanut edelleenkin niin kovasti: hajonneella kovalevyllä oli paljon kuvamateriaalia tulevia postauksia varten, ja esimerkiksi saripostausta varten olin kerännyt kuvia erilaisista sareista jo kuukausien ajalta. Nyt nuo kuvat ovat tietysti taivaan tuulissa, ja tuntuu, että kaikki "työ" (oikeasti kuitenkin hupia) on valunut ihan hukkaan. Täydellisyydentavoittelija kun olen, olen yrittänyt nähdä vaivaa tämän blogin eteen ja panostaa varsinkin valokuviin. Tässä sitten nähdään lopputulos: jonkun kovalevyn perään ruikuttava blogikirjoittaja! Jotkut ainutkertaiset kokemuksetkin (esimerkiksi pyhiinvaellusmatka Tirumalaan), pyyhkiytyivät kovalevyn mukana muistista, ja tuntuu ihan siltä, kuin joku olisi pöllinyt palan menneisyydestäni. Tyhmää, että valokuvat ovat muka niin tärkeä osa elämää, eikä niistä sitten kuitenkaan viitsi pitää sen parempaa huolta. Kameraankin olen kehittänyt jonkinlaisen hylkimisreaktion, sillä en ole koskenut siihen moneen viikkoon. Sitä paitsi sekin on jo niin vanha, että eiköhän sekin kohta hajoa, heh heh. Mutta: elämä kuitenkin jatkuu ja lupaankin, että tämä on viimeinen kerta, kun ruikutan hajonneesta kovalevystäni.

Kovalevyn vika-analyysi on vielä kesken, mutta alustavien tutkimustulosten mukaan sen lukupääte on rikki, ja sen korjauttaminen tulisi maksamaan kuulemma lähes tuhat euroa. Odottelen vielä lopullista tuomiota, jonka jälkeen sitten mietitään, mitä tehdään. Kiitos kuitenkin kaikille ihanille lukijoille, jotka olette tsempanneet minua!

Toinen syy, miksi bloggaileminen ei ole kauheasti kiinnostanut, on se, että olemme taas vaihteeksi Suomessa. Intia tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta, kun niitä kuviakaan ei enää ole (ai niin: piti lopettaa valitukset!). Asunto ja auto jäivät Hyderabadiin, joten luultavasti palaamme sinne vielä. En tosin tiedä, milloin - tällä hetkellä kaikki on aivan auki. Yritän kuitenkin pikkuhiljaa löytää kadonneen blogi-innostukseni ja palata kirjoittelemaan Intia-aiheisia juttuja, ehkä jotakin muutakin, mene ja tiedä.

Hyderabadiin jääneet henkilökohtaiset tavaramme pakkasin kuitenkin pahvilaatikoihin, osin siitä syystä, että meidän lähdettyämme anoppi ja appiukko sekä anopin kaksi sisarta miehineen valtasivat asuntomme, ja heille piti saada tyhjää kaappitilaa. He tulivat Hyderabadiin tapaamaan sairasta serkkuaan ja ilmeisesti hieman huvittelemaankin. Anoppi ja appiukko olivat meillä jo ennen meidän lähtöämmekin vajaan viikon, enkä voi kuin ihmetellä, miten sopuisaa yhteiselomme loppujen lopuksi oli. Se tosin johtui luultavasti suurelta osin siitä, että anoppi teki kaikki ruoat, jolloin minun ei tarvinnut ottaa mitään stressiä ruoka-asioista. Aluksi kyllä yritin laittaa ruokaa, mutta kun anoppi katseli olohuoneen sohvalta keittiön suuntaan niin kaihoisasti, pyysin anopinkin keittiöön, eikä mennyt kauaakaan, kun minulle jäi vain apukokin rooli. Se ei kyllä tosin yhtään haitannut minua, ja pikkuhiljaa liukenin keittiöstä kokonaan... :-D

Kotimatka Suomeen oli aikamoisen jännittävä, sillä meillä ei ollut Hyderabadissa vaakaa, joilla olisimme voineet punnita matkatavaramme. Mitä sitä vaakaa turhaa ostamaankaan; kyllähän parin laukun painon nyt osaa suurin piirtein arvioida! Arvioimme siis, että ylipainoa saattaisi olla muutama kilo, mutta lentokentällä selvisikin, että ylipainoa oli yli 17 kiloa! Kuinkas nyt suu pantaisiin?

Hyderabad-Delhi -välillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tunkea laukut koneeseen ylipainoineen ja maksaa ylipainomaksu, joka ei tosin tällaisella kotimaan lennolla ollut kuin 1800 rupiaa (noin 25 euroa). Kansainvälisillä lennoilla ylipainomaksu on kuitenkin järjettömän suuri (Delhi-Helsinki -välillä esimerkiksi 30 euroa/kilo), joten illalla oli Delhin-hotellissa pakko miettiä jonkinlaista hätäratkaisua. Mutta vaikka kuinka soittelimme sinne tänne, siirtelimme tavaroita laukusta toiseen, punnitsimme laukkuja uudelleen ja uudelleen (hotellihuoneessa oli onneksi vaaka!), riitelimme ja syyttelimme toisiamme, matkatavarat eivät vain vähentyneet. Lopulta tungimme käsimatkatavaroihin niin paljon tavaraa kuin vain saimme mahtumaan ja toivoimme parasta. Joskus käsimatkatavaratkin on punnittu lentokentällä, joten meille saattaisi käydä joko huonosti tai hyvin huonosti. Matkustajaa kohdenhan käsimatkatavaroita saisi olla yksi laukku, jonka paino on enintään 8 kiloa. Meillä oli käsimatkatavaroinakin neljä laukkua, plus pari muovipussia - täysiä tietenkin :-).

Hotellissamme (Radisson SAS Delhi) oli kerrassaan loistava palvelu, ja ilmainen taksikyyti lentoasemalle sisältyi palveluun.

Huone oli ensinäkemältä hieman erikoinen, sillä kylpyhuoneen ja makuuhuoneen välillä oli lasiseinä. Pöntöltä olisikin mukava vilkutella makuuhuoneen puolelle! Onneksi kylppäristä löytyi kuitenkin rullaverho ja painike, josta verho laskeutui lasiseinän eteen, jottei tarvinnut katsella kaverin täysistuntoja. :-)

Seuraavana aamuna ahtauduimme taksiin ja hieman ihmettelin, kun kuskin lisäksi mukaamme lähti mustaan pukuun pukeutunut, fiksu ja filmaattinen nuorimies. Ihmetys vaihtui ällistykseksi, kun tämä nuorukainen tuli kanssamme sisään lentoasemalle, paineli lähtöselvitystiskille kamojemme kanssa, täytti maastapoistumiskaavakkeet (vai mitkä ne nyt on) meidän puolestamme ja hoiti kaiken muunkin. Minä ja ukko vain seisoimme kauempana tumput suorina, käsimatkavaroitamme piilotellen, kun mies hoiti puolestamme kaikki paperiasiat. Enkä voinut uskoa silmiäni, kun matkalaukkumme lähtivät hihnalta konetta kohti ilman, että kukaan puhui ylipainosta mitään. Käsimatkatavaroitakaan ei punnittu, eikä kukaan edes vilkaissut niiden suuntaan!

Vasta poislähtiessään mies paljasti, että hän oli lähtenyt mukaamme kentälle nimenomaan siitä syystä, että hotellin henkilökunta oli huomannut, että meillä oli matkatavaroita enemmän kuin laki sallii, ja "kun rouvan matkalaukustakin on pyörä irronnut" (elämää nähnyt matkalaukkuni sanoi tietenkin juuri tässä kohtaa sopimuksensa irti). Hotellin henkilökunta tuntee lentokenttähenkilökunnan, joten heille asiat järjestyvät paljon helpommin kuin tavalliselle tallaajalle. En tiedä, mitä tuo mies mahtoi lähtöselvitystiskillä selitellä, mutta kaikki sujui kuin unelma. Olin niin kiitollinen, että olisin voinut hypätä miehen kaulaan, mutta tyydyimme kuitenkin vain antamaan miehelle pari seteliä kiitoksena loistavasta palvelusta.

Anopin mukaan laittama mangopikkelssi, kuivatut chilit ja chilijauhe jäivät kuitenkin lentokentälle, sillä olin tyhmyyksissäni pakannut ne käsimatkatavaroihin, ja chiliä ei kuulemma saa matkustamoon viedä. Ilmeisesti chili voi toimia jonkinlaisena tyrmäävänä aseena matkustamossa...

13 kommenttia:

  1. Tosi kivaa kuulla susta taas ja kas, olettekin taas Suomessa!
    Mä voin ihan kuvitella,että tuollainen aiheuttaa kurjan tunteen,kun on nähnyt vaivaa kuvien kanssa,ja kaikki pyyhkiytyy pois.Mulla oli vähän sama juttu Suomen asunnosta otettujen kuvien kanssa,jotka laitoin nettisäilöön,josta ne jostakin syystä hävisi jonnekin.
    Aika metka tuo hotellin kylppäri,lasiseinineen;-) Olipa teillä siellä hotellissa loistava palvelu! Tosi mahtavaa ,että se mies tuli mukaan lentokentälle ja hoiti asiat niin,ettei tullut kallista ylipainoa;lentoyhtiöt ovat kallistuneiden polttoainemaksujen myötä entistä tarkempia tuollaisen takia.Kesällä kun lähdin Helsinkiin,mulla oli 2 kiloa yli sallitun.Piti ottaa pois matkalaukusta ja tunkea jo muutenkin täyteen ja painavaan reppuun.....ettei olisi tullut ylimääräistä maksua siitä...
    Toivottavasti se kamerakin pian alkaa kutsua kuvaamaan..

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Yaelian. :-)

    Kauheaa, että sun kuvat katosivat sieltä nettisäilöstä! Tuntuu, että mihinkään elektroniseen säilömismuotoon ei oikein uskalla nykyään luottaa! Kuvat pitäisi vissiin säilöä useampaan paikkaan tai sitten niistä pitäisi teettää ihan kunnon vanhanaikaisia valokuvia.

    Palvelu hotellissamme oli tosiaankin loistavaa!

    Aika erikoista, että puuttuivat kahteen ylimääräiseen kiloon matkatavaroissasi. Yleensä paria kiloa katsotaan läpi sormien, mutta poikkeuksiakin näköjään sitten on. Kerran Hyderabadista lähtiessä meidän käsimatkatavarat punnittiin, ja kun yksi kassi painoi 10 kiloa, siitä piti siirtää samalla tavalla kaksi kiloa toiseen käsipakaasiin, ettei yksi kassi olisi painanut yli sallittua 8 kiloa. Onneksi tällä kertaa ei punnittu noita käsimatkatavaroita. ;-)

    VastaaPoista
  3. Ma varasin just myos huoneen Radissonista meidan Suomenlentoa edeltavaksi yoksi. Mihin aikaan muuten lahditte kentalle hotellilta?
    Oliko teilla kuljetus myos lentokentalta hotelliin?

    VastaaPoista
  4. Suzhouren, tuo Radisson on kyllä tosi näppärä hotelli lentomatkustajalle. Kuljetus lentokentältä hotelliin olisi ollut kai myös mahdollinen, mutta me tulimme hotelliin jollakin tavan pre-paid -taksilla (muistaakseni?).

    Läksimme lentokentälle aamulla vähän jälkeen puoli seitsemän ja hyvin kerettiin. :-) Lentokenttäshoppailuun ei tosin jäänyt kauheasti aikaa, mutta eipä siellä kentällä tainnut olla kauheasti shoppailtavaakaan. Yhdessäkin kirjakaupassa kävi vain dollarit, ei rupiat ollenkaan, jos oikein ymmärsin. Aika erikoista!

    VastaaPoista
  5. Hauskaa. Olet taas maisemissa! Tosin hauskaa ei ole se, että kovalevysi rupesi inhoittavaksi. Toivottavasti joku fiksu osaa pelastaa sieltä kuitenkin jotain ja kohtuuhinnoilla. Otit varmaan sen mukaan Suomeen, joten koitahan löytää joku fiksu asiantuntija!
    Matkatavaroiden kanssa teillä oli kyllä varjelusta mukana! Ja mahtavaa palvelua hotellin taholta...eipä taphtuisi Suomen päässä moista!
    Tervetuloa siis kotimaahan ja nauttikaa kauniista syksystä!

    VastaaPoista
  6. Sirpa, maisemissa tosiaan taas ollaan! :-)

    Juu, kannoin kovalevyn ja koko sata kiloa (tai ainakin melkein) painavan läppärini Suomeen siinä toivossa, että joku täällä ymmärtäisi noiden asioiden päälle ja osaisi korjata vian. Tuo tuhannen euron hinta-arvio on kyllä aika järkyttävä, mutta elättelen toivoa, että halvemmallakin pääsisi. Muuten tulee aika kova hinta mokailulle, mutta muistaapahan sitten ainakin ensi kerralla paremmin...

    Eikä Suomessa varmasti todellakaan saisi hotellissa noin huomaavaista palvelua, se on tosi kuin vesi! Tietysti Intiassa tuollaisesta erityiskohtelusta odotetaan vastineeksi jonkinlaista maksuakin, mutta ihan mielellään loistavasta palvelusta maksaakin.

    Kiitos; oikein aurinkoista ja kaunista syksyä sinullekin! :-)

    VastaaPoista
  7. Mun mies on lähdössä reilun kuukauden päästä Intiaan ja "joutuu" yöpymään paluumatkalla Delhissä. Hän punnitsi monia vaihtoehtoja Mumbaihin, mutta lopputulos oli, että lentää Finnairilla Delhiin ja sieltä edelleen, vaikka se vähän hankaloittaakin paluumatkaa.

    Mies on myös suunnitellut yöpyvänsä tuossa Radisson SAS hotellissa, joten oli kiva kuulla siitä infoa. Kiitos ;)

    Matkatavarat ovat ikuisuusongelma. Meillä oli viime kerralla 17-18 kg ylipainoa menomatkalla. Matkalaukut ovat petollisia, kun ne vetävät niin älyttömän paljon tavaraa :(!! No, me selvittiin käyttämällä Finnairin kuponki, jolla saa kuljettaa +10 ekstrakiloa. Harmi vaan kun se kuponki oli tarkoitettu PALUUmatkaa varten!! Paluumatkalle varustauduttiin jättämällä paljon vaatteita ja toilettereita anopille odottamaan seuraavaa reissua + pakkaamalla kaikki painavampi käsimatkatavaroihin + minulla oli tusina pehmeäkantisia kirjoja käsilaukussa - ja pysyttiin kiloissa.

    Minun vanhempani maksoivat 10 ekstrakilosta 150 €, vaikka taksa olisi ollut 30 €/kg. Valistin heitä, että eivät ainakaan rupea kaivamaan luottokorttiaan eli esittivät vain jäljellä olevat Intian rupiat.

    VastaaPoista
  8. Simran, tuo paluumatka Delhistä Suomeen on tosiaan aika hankala, kun lento lähtee sen verran aikaisin, että Delhissä joutuu pakostakin yöpymään. Menomatkallakin jouduimme odottelemaan kotimaan terminaalissa aika pitkään, kun jatkolento Hyderabadiin lähti sen verran myöhään. Aikaisempi lentokin olisi ollut, mutta olisi ollut niin riskirajoilla, ehditäänkö siihen, että katsoimme parhaaksi odottaa seuraavaa. Hyvä jos hotelli-infosta oli apua - me ainakin menemme tuohon Radissoniin toistekin, jos Finnairin lennolla matkustetaan. :-) Matkatavaroita on ehkä kuitenkin vähemmän, heh heh.

    Matkalaukut tosiaankin ovat petollisia! Minäkin tungin omaan matkalaukkuuni tavaraa niin paljon kuin sinne mahtui, minkä seurauksena pyöräkin sitten irtosi matkalaukusta, kun eihän ne kaikkea kestä.

    Minäkin laitoin ennen kaiken painavan käsimatkatavaroihin, mutta kerran nekin punnittiin (Lufthansan lennolla Hyderabadista Frankfurtiin), vieläpä kahteen kertaan. Sen jälkeen en ole uskaltanut enää luottaa siihen, että käsimatkatavaroihin voi tunkea mitä vaan. Joskus muinoin olen tuonut käsimatkavaroissa kaikenlaista käsittämätöntä tavaraa, mm. painavan yleiskoneen, monta kiloa pikkelssejä ja mausteita, currylehtipuun jne. Oi niitä aikoja!

    Ilmeisesti tuo 30 euroa/kilo -hinta ei sitten ole ihan välttämättä aina se lopullinen hinta, vaan hinnasta voi "neuvotella", jos kerran vanhempasikin selvisivät halvemmalla. Hyvä keksintö tuo, että pidetään luottokortit piilossa ja isketään vain viimeiset rupiat tiskiin. ;-)

    VastaaPoista
  9. Ohhoh oletkin taas Suomessa! Toivottavasti lappari- ja Intiajutut selviavat viela. Olisi tietysti kiva, jos tulisit viela takaisin Intiaan niin saataisiin lukea mielenkiintoisia kulttuurijuttuja.

    Hyva, etta kotimatka sujui hienosti. Palvelukin kuulosti intialaisittain loistavalta. Pakkausjutut on aina rasittavia ja stressaavia, joten hyva, etta paasitte palkahasta! Toivottavasti mangopikkelsia loytyy Hakaniemesta taas...

    Milta muuten tuntuu olla takaisin Suomen kamaralla?

    VastaaPoista
  10. Kiva, kun bloggaat jälleen! Tämäkin kertomus matkalaukkutarinoineen oli tosi hauska, kirjoitat aina niin elävästi ja tosielämän jutuista, juttuja on kiva lukea. Toivottavasti Suomesta löytyy kohtuuhintainen korjaaja kovalevylle, jotta voisit saada kuvasi takaisin muistoiksi ja käyttöön. Tsemppiä Suomeen paluuseen, bloggaa jos siltä tuntuu - ei kannata ottaa paineita tai huonoa omatuntoa siitä :).

    VastaaPoista
  11. Anna, joo, palasimmekin hieman aiemmin kuin oli tarkoitus, mutta enköhän minä jossakin vaiheessa taas Intiaan tule. :-) Ennemmin vai myöhemmin; sitä en kyllä tiedä.

    Mangopikkelssiä saa kyllä Hakaniemestä, mutta eihän se tietenkään ole yhtä hyvää kuin anopin tekemä. ;-)

    Mikäs täällä Suomessa on ollessa, kun on ollut niin lämmin ja kaunis syksykin. Elämän rauhallisuus ja yllätyksettömyys täällä vaan jaksaa aina yllättää Intian jälkeen. Intiassa ei tarvitse kuin astua ovesta ulos, ja saattaa tapahtua ihan mitä tahansa...

    IreneKin, tosi kiva kuulla! :-) Minäkin toivon, että saisin kovalevyn kuntoon ja ihmettelenkin, kun siinä analyysissä tuntuu kestävän ja kestävän. Pitää kohta taas vissiin soitella sinne liikkeeseen ja vähän "kovistella".

    Bloggaamattomuudesta tulee tosiaan hieman huono omatunto, joten kiitos kun muistutit, että vapaaehtoistahan tämä homma on. Jostakin syystä tämä blogihomma on tökkinyt kauheasti viime aikoina. Pitäisi myös aktivoitua toisten blogien lukemisessa, sillä olen ollut vielä saamattomampi sillä saralla!

    VastaaPoista
  12. Olipa kiva kun palasit, kirjoitustyylisi on hyvä ja jutut mielenkiintoisia aina. Bloggaamisesta on turha ottaa stressiä, kirjoittele silloin kun siltä tuntuu.

    Ja jos olet pääkaupunkiseudulla ja kaipaat blogisisältöä niin voisit tehdä hakaniemi-extran ja käydä läpi hämeentien kauppoja ja raportoida meille parhaat palat ja ostovinkit kuvien kera!

    VastaaPoista
  13. Saila, kiitos. :-)

    Ja kiitos myös postausvinkistä! Garam Masala-blogissa on tosin jo taidettu hieman käydäkin läpi noita Hakaniemen kauppoja, mutta voisinhan minäkin tehdä aiheesta omannäköiseni postauksen. Panen ehdotuksesi muistiin!

    VastaaPoista