Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa, pidä se. Jos ei, piilota se kaappiin.


maanantai 13. heinäkuuta 2009

Ostospaikkoja ja ostoksia

Ennen Suomeen tuloa piti shoppailla tuliaisia ja muuta mukavaa, ja tässä pieni kooste Hyderabadin suurimmista ostospaikoista, jos vaikka joku sattuisi eksähtämään Hyderabadiin. Lopuksi on pakko esitellä myös muutama mukaan tarttunut ostos.

Hyderabadissa on monta isoa ostoskeskusta, joista lähes kaikki ovat nousseet viiden viime vuoden aikana. Kun nimittäin kävimme Hyderabadissa edellisen kerran vuonna 2005, kaupungissa oli tasan yksi isompi ostoskeskus, Hyderabad Central (kuvassa).

Jostakin syystä tämä tavaratalo aiheuttaa minussa jonkunlaisia alkukantaisia pakoreaktioita, sillä aina kun astun Centraliin, tekee mieli päästä äkkiä ulos. En tiedä, johtuuko se kamalan kovaäänisestä musiikista vai väentungoksesta, joka täällä usein on. Kaiken lisäksi tavaratalo aukeaa arkisin vasta kello 11.30, mikä on mielestäni käsittämättömän myöhään. Tavaraa on kuitenkin viidessä kerroksessa, ja valikoimatkin ovat aika hyvät. Parasta Centralissa on yksi tavattoman mukava liikennepoliisi, joka opastaa autoja sisääntuloportin luota parkkihalliin. Hänen kanssaan olen turissut monet kerrat - tietenkin teluguksi, heh heh - varsinkin alkuaikoina, kun odottelin portilla anoppilan autokuskia tai jotakin muuta kuskia.

Tuo taustalla oleva rakennus on Ashoka Metropolitan Mall, jota vaivaa sama ongelma kuin monta muutakin kauppaa ja kauppakeskusta nykyään - lama. Olen käynyt tässä ostoskeskuksessa tasan kerran ja toista kertaa en mene, koska puolet kaupoista oli lopettanut toimintansa. Hieno nettisivu ostoskeskuksella kuitenkin on.

City Center Mall on myös yksi näistä kituvista ostoskeskuksista, mutta täällä on sentään monta asiaa, joista tykkäänkin. Ylimmässä kerroksessa sijaitsee monipuolinen Food Court, jonka kiinalaiseen ravintolaan, Aromas of Chinaan, piti mennä uudestaankin, mutta se jotenkin unohtui. Palvelu ja ruoka olivat molemmat ravintolassa ensiluokkaisia, joten täytyy muistaa käydä siellä vielä joskus. Crosswordin kirjakauppa miellyttää myös minua kovasti, sillä kirjavalikoima (ja varsinkin keittokirjavalikoima!) on hyvä, ja kirjakaupan yhteydessä on kahvila, jossa kirjoja voi lueskella. Welhomen sisustus- ja kodintekstiilikauppa ei ole ehkä ihan laadukkaimmasta päästä, mutta siellä näyttää olevan aina jonkinlainen alennusmyynti meneillään, ja sehän sopii minulle. Vaateostoksiin City Center on ehkä vähän huono valinta (Hyderabad Central on parempi, vaikka tämä riippuu tietysti siitä, mitä hakee).

Ostoskeskus ei ole mitenkään erityisen hieno sisältä, mutta jotenkin se on paljon selkeämpi ja rauhallisempi kuin muut ostoskeskukset.

Big Bazaar, eli paikallinen Tarjoustalo. Tavara on melko halpaa, ja laatu on sen mukaista. Big Bazaarissa on kuitenkin todella monipuoliset valikoimat intialaisia teräsastioita, joita minun pitää aina säännöllisin väliajoin käydä hivelemässä, vaikka mitään ei olisi tarkoitus ostaakaan. Yleensä mukaan kuitenkin aina tarttuu jotakin - jos ei muuta niin reikäkauha, jolla onkin ollut kauheasti käyttöä.

Viimeksi kun olin Big Bazaarissa, lattialle rupesi yhtäkkiä tulvimaan vettä jostakin sovituskoppien suunnalta. Lätäkkö lattialla suureni ja suureni, ja alimmilta hyllyiltä roikkuvat vaatekappaleet alkoivat kastua. Minä ja pari muuta naista yritimme nostella näitä vaatekappaleita hieman ylemmäs, etteivät ne menisi ihan pilalle. Samalla yritin nostella koipiani, etteivät omat housunpunttini kastuisi. Paikalle ilmestyi vartija, joka huusi jotakin siivoojaleidiä paikalle: "tondaragaa, tondaragaa (nopeasti, nopeasti)!" Viimein paikalle lompsi joku nainen luuttu kädessä ja alkoi laiskasti työnnellä vettä takaisin sinne suunnalle, mistä se oli tullutkin. Minä läksin ulos, missä ei sentään sillä hetkellä tulvinut.

Shopper's Stop, joka on periaatteessa ihan mukiinmenevä tavaratalo, mutta aika pieni kylläkin. Täällä tulee harvemmin käytyä, sillä se on aika kaukana meiltä.

Joka kerta kun menen tämän kaupan vaateosastolle, muistan elävästi sen, kun anoppilan autokuski oli mukanani kaupassa. Ensin yritin livahtaa kauppaan ilman autokuskia, mutta tuo mokoma löysi minut ja seurasi minua sitten joka paikkaan. Kun menin farkkuosastolle, kuski tuli perässä. Kun nostelin farkkuja niitä tarkemmin katsellakseni, autokuskikin alkoi levitellä farkkuja siihen pöydälle kuin paraskin housuasiantuntija. Tuli vain mieleeni, että mitenköhän kuski olisi toiminut, jos olisin ollut alusvaateosastolla? :-D

Sitten on tietysti upouusi GVK One Mall, mutta siitä olen jo pariin otteeseen kertonutkin, joten ei siitä nyt sen enempää.

Kenkäkaupat ovat minun heikkouteni Intiassa. Suomessa voin tallustella samoissa kengissä, kunnes on ihan pakko ostaa uudet, mutta Intiassa kengät ovat niin ihania ja halpoja, että en voi vastustaa kiusausta, vaan löydän itseni kenkäkaupasta useammin kuin pitäisi. On kyllä pakko myöntää, että edullisuus ja laatu eivät aina kulje käsi kädessä, vaan remmi saattaa poksahtaa kengistä poikki muutaman viikon käytön jälkeen. Toisaalta jotkut (halvatkin) kengät saattavat kestää viisikin vuotta. Käyttömukavuuttakaan ei ehkä ole aina mietitty ihan loppuun asti, vaan kengät saattavat olla jostakin syystä epämukavat käyttää - ja minä hölmö menen vielä ostamaan sellaiset kengät, vaikka olen niitä kaupassa sovittanut! Kaupassa kengät kuitenkin tuntuivat ihan mukavilta jalassa...

Aluksi minua ahdisti kenkäkaupoissa se, että myyjät - jotka ovat poikkeuksetta miehiä - ovat niin auliisti tunkemassa kenkiä asiakkaan jalkaan. Kyllä minä osaan kenkäni itsekin jalkaan laittaa! Nyt olen kuitenkin jo tottunut tuohon "palveluun" - pakko kun on ollut. Aluksi myös kysyin aina vähän nolostellen, onko heillä kokoa 40, sillä ajattelin, että tällaista kokoa myydään Intiassa varmaankin vain sauvojen kera tai miesten osastolla. Onneksi koko 40 ei useimmiten ole mikään harvinaisuus, vaan valikoimaa löytyy isokenkäisillekin!


Kukatpallyssa avattiin tämän vuoden alkupuolella uusi Chennai-ostoskeskus, jossa myydään lähinnä intialaistyyppisiä vaatteita.

Kauppaan ei noin vain kävelläkään, vaan ensin on metallinpaljastin, ja sitten tuo taustalla seisova nainen ohjaa sivussa olevaan koppiin, jossa ensin "kopeloidaan" ja sitten tutkitaan laukku. Tämä käytäntö on ihan tavallinen lähes kaikissa suurimmissa ostoskeskuksissa ja tavarataloissa, joten tämä Chennai-ostoskeskus ei ole tässä suhteessa mitenkään poikkeuksellinen.

Sisko oli toivonut tuliaisiksi (sari)kangasta, josta voisi ommella jotakin kivaa. Toteutin toiveen oikein mieluusti, mutta minulla ei ollut hajuakaan, mistä kankaita kannattaisi lähteä metsästämään. Onneksi Sathish-serkku lupautui mukaan metsästysreissulle, vaikka hän onkin ostanut sarikankaita tasan yhtä monta kertaa kuin minäkin - nolla. Sathish pelasikin varman päälle ja vei minut Kalaniketan Wedding Malliin, jossa on useammassa kerroksessa kaikkea mitä (intialainen) nainen voi ikinä haluta. Kun näin kaupassa kaikki ne valikoimat, värit ja kuviot, menin niin sekaisin, että en muistanut edes ottaa valokuvia. Voi ryökäle.

Päätimme kuitenkin jättää oikean sarikankaan ostamatta, koska ainakin meidän näkemämme sarikankaat olivat niin ohuita, ettei niistä saisi mitään ommeltua. Pelkkiä kankaita myytiin yläkerrassa, jonne me seuraavaksi painelimmekin. Yksi myyjä lätki meille eteen kangaspakkoja toisensa jälkeen ja kaksi muuta myyjää tsemppasivat vieressä. Minä ja Sathish istuimme jakkaroilla hieman epätoivoisina; minä yrittäen tehdä jonkunlaista päätöstä siitä, mikä miellyttäisi ja mikä ei, Sathish töräytellen myyjälle totuuksiaan tyyliin "mitä ihmeen pöytäliinakankaita sä oikein meille esittelet?" :-D

Kun olimme jahkailleet melkoisen tovin ja kilauttaneet jo kaverillekin, mukaan lähti lopulta kahta erilaista kangasta sekä alakerrasta vielä hiuskoristeita sekä bindejä.

Joku kangasvaihde jäi vissiin päälle, koska piti käydä myöhemmin vielä Abidsissa yhdessä kaupassa ostamassa tällainen kolmen kankaan setti. Tämmöisessä setissä on kuulemma valittuna kankaat valmiiksi (salwar kameezin?) alaosaan, yläosaan ja huiviin. Sitä en oikein ymmärtänyt, että onko aina pakko ostaa tällainen kolmen kankaan setti - eikö voi ostaa vain yhtä kangasta? Ovatko kangaskaupat sitten ihan erikseen, vai eivätkö myyjät vain ymmärtäneet, mitä yritin heille selittää? Kallistahan tämä lysti ei ollut, joten siinä mielessä on ihan sama, ostaako yhden kankaan vai kolme.

Nämä lounasboksit ovat minusta Intiassa kauhean hauskoja. Aamuisin, kun kansa vaeltaa työpaikoilleen - kuka kävellen, kuka motskarilla, kuka autoriksalla, kuka bussilla - kaikilla näkee olkapäällä roikkumassa tämmöisen lounaslokerikon. Näitä on olemassa eri kokoja ja eri värejä, on muovista ja on teräksistä, on kaksilokeroista ja on lähes metrin mittaista perhekokoa, on vaaleanpunaista ja hillitympää beigeä... Tämän vaaleanpunaisen version ostin vanhemmalle kummitytölle. Taustalla näkyy hieman toisenlainen eväsrasia ja juomapullo kummipojalle.

Avattuna rasia näyttää tämmöiseltä. Ruoka pysyy lämpimänä, eivätkä riisit ja curryt mene sekaisin, kun kaikki ovat omissa osastoissaan. :-)

Näistä ruokatermoshommeleista tykkään kanssa kovasti, ja niitä tulikin ostettua useampi kappale. Harmittelin vain sitä, että itse jäin ilman tämmöistä! No, seuraavalla kerralla sitten... Näissä säilytetään tyypillisesti esimerkiksi idlejä, mutta ihan yhtä hyvin näissä saattaisivat pysyä lämpiminä vaikkapa keitetyt perunat.

Ruokatuliaiset löytyivät kaikki yhden ja saman katon alta, Balaji Grand Bazaarista Jubilee Hillsiltä, jonne päädyin ihan vahingossa. Isossa kauppahuoneessa oli hyvä valikoima makeisia, snacksejä, teetä, kahvia, aamiaistarvikkeita, juomia ja niin edespäin.

Varsinainen yllätys - etten sanoisi suorastaan järkytys - odotti minua, kun menin takana olevaan pienempään kauppahuoneeseen. Siellä oli aivan käsittämättömän hyvät valikoimat kaikenlaisia jauhoja ja kuivattuja mausteita niin suorissa riveissä, että olisin voinut jäädä ihailemaan niitä rivistöjä tuntikausiksi. Mitä ei sieltä saa, sitä tuskin tarvitseekaan! Olisi niin tehnyt mieli ottaa valokuvakin, mutta en uskaltanut, kun yksi poika seurasi minua joka askeleella kuin varjo, ja luulen, että olisi tullut sanomista, jos olisin yrittänyt kuvata heidän jauhopussejaan.

Ja miten tästäkin postauksesta tuli taas näin pitkä, vaikka ajattelin, että kerrankin tulisi lyhyt. Ja kellokin on taas jo vaikka mitä.

5 kommenttia:

  1. Kiitos raportista. Ihan hyva tietaa, mihin sitten menee shoppailemaan, kun (jos) kay Hyderabadissa. :)

    Natit sarit olit valinnut. Noista salwar-kankaista sen verran, etta kolmen setti on helppo sinansa, ettei sitten tarvitse erikseen etsia matsaavia osia. Jos ostaa esim. toppikankaan jostain paikasta niin sitten joutuu etsimaan erikseen siihen sopiva shaali ja housukangas, mika saattaa tuottaa vaikeuksia. Ihmiset ostaa mieluummin koko kolmen kankaan setin niin saa varmasti matsaavat vaatteet.

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus taas, kiitos siitä!
    Punessa löytyvät ainakin nuo Central,Big Bazaar ja Shopper's Stop. Crossword-kirjakauppojakin löytyy.

    Tuosta sun kuljettajaepisodista muistui mieleeni yksi vanha juttu: oltiin ihan kaikessa rauhassa katselemassa vaatteita, jossain isossa ostoskeskuksessa. Yhtäkkiä anoppimme kuljettaja ryntää sisälle hädissään. Minä olin ihan varma, että auto tavaroineen on varastettu tai jotain yhtä kamalaa.
    Kyse oli vaan siitä, että poliisi uhkasi sakottaa häntä väärinpysäköinnistä. Mies kävi juttelemassa poliisisedän kanssa ja juttu oli sillä selvä. Minä olen aina ihmetellyt, että miten kuljettajat osaavatkin paikallistaa kuljetettavat niin nopeasti ja helposti. Joskus oltiin kans jossain karnevaaleissa, jossa oli ihan älyttömästi ihmisiä. Kuljettaja bongasi meidät heti kun haluttiin lähteä pois - ei edes ehditty hänelle vielä soittaa.

    Minä olen käynyt monessa sellaisessa kenkäkaupassa, jossa varasto on yläkerrassa ja sieltä sitten apulaispoika heittelee tarvittavia kenkiä sellaisesta katon reiästä alas. Eli varo katosta tipahtavia kenkiä :))

    VastaaPoista
  3. Anna :-) Ja tervetuloa vaan Hyderabadiin, vaikka se Bangalore taitaa kyllä olla shoppailuun parempi paikka...

    Tosiaankin tuo kankaiden kolmen seteissä myyminen helpottaa varmaan hommaa huomattavasti! En edes ajatellut, miten kauhea homma olisikin lähteä etsimään siitä kangasviidakosta yhteensopivia kankaita! Kyllähän siinä saisi varmaan ajan rattoisasti kulumaan. :-)

    Simran, kiitos kovasti :-) On tosiaan ihmeellistä, miten nuo kuljettajat löytävät "omansa" niin helposti. Onkohan niillä jonkinlainen vainu tai jotain, heh.

    Minä olen kanssa kerran käynyt Chennaissa semmoisessa kenkäkaupassa, jossa se varasto oli yläkerrassa! Se oli vielä ihan eka kenkäkauppa, jossa Intiassa kävin, ja ajattelin, että onpas täällä erikoiset systeemit, kun niitä kenkiä lähti tulemaan sieltä katon rajasta! :-D

    VastaaPoista
  4. Upeita ostoksia, erityisesti nuo upeat sarikankaat (ihanat värit!) ja ruokatermokset.
    Hieno ostopaikkaraportti:-)

    VastaaPoista