The Palmu

Minulla oli Dubaihin tullessani oikeastaan vain yksi paikka, jonka halusin ihan ehdottomasti nähdä, ja se oli palmun muotoon rakennettu tekosaari Palm Jumeirah eli tuttavallisemmin Palmu. Ilman sitä ei olisi kotiin palaamista! Halusin nähdä Palmun sekä maan tasolta, koska kiinnosti tietää, millaista palmusaarella olisi, sekä ylhäältä käsin, josta palmun muoto hahmottuisi ehkä paremmin.

Palm Jumeirah sai alkunsa sheikki Mohammed bin Rashid al-maktoumin ideasta. Sheikki katseli Arabiemiraattien rannikkoa lentomatkallaan Dubaista Abu Dhabiin ja mietti, että meressä olisi hyvin tilaa rakentaa. Hän keksi, että palmun muotoinen saari näyttäisi hienolta Dubain edustalla, ja sheikin insinöörit laittoivat viisaat päänsä yhteen ja rupesivat suunnittelemaan, miten semmoisen rakentaminen onnistuisi. 

Parin vuoden suunnittelun jälkeen vuonna 2001 alkoi saaren rakentaminen. Saari rakennettiin merta täyttämällä, ja rakentamiseen käytettiin yli 7 miljoonaa tonnia kiveä, jota kaivettiin Hajarvuoristosta Arabiemiraattien pohjoisosasta, sekä 120 miljoonaa kuutiometriä hiekkaa, jota saatiin kaivamalla merenpohjasta. Projekti saatiin valmiiksi noin viidessä vuodessa, ja ensimmäiset asukkaat pääsivät muuttamaan saarelle vuonna 2006. 

Satelliittikuva Palm Jumeirahista vuodelta 2010. Kuva: Wikipedia. 

Palmu muodostuu rungosta, 17 lehvästä sekä saarta ympäröivistä aallonmurtajista. Nykyään saarella asuu – lehvien hulppeissa omakotitaloissa sekä palmun rungon kerrostaloissa – pysyvästi 25000–26000 asukasta. Sen lisäksi saarella on lukuisia luksushotelleja, joista tunnetuimpia taitavat olla näkyvimmät maamerkit Atlantis The Palm sekä Atlantis Royal. Saarelle pääsee normaalisti sekä tietä että raiteita pitkin, mutta tällä hetkellä saarelle pääsee vain autolla, koska se yksikiskojuna on remontissa.

Ajelimme saarella yhtenä päivänä ukkelin kanssa, joten aloitin saareen tutustumisen maan tasalta.

Matkalla Palmuun.

Tässä ollaan jo palmun rungossa. Keskellä näkyvä korkea torni on St. Regis -hotelli.

Palmun rungosta latvaan kulkee yksi tie, ja latvassa tie haarautuu aallonmurtajille. 

Lehviin eivät satunnaiset kulkijat pääse, sillä jokaisen lehvän alkupäässä on portti ja vartijat. 

Hulppeat huvilat ovat siis uteliailta katseilta suojassa. 

Palmu oli ajettu läpi yllättävän pian, eikä missään vaiheessa olisi huomannut olevansa Palmussa, ellei olisi tiennyt sitä. 

Palmun latvaan kulkevan tien päässä sijaitsee Atlantis-hotelli (tuo vaaleanpunainen rakennus), joka näytti ihan joltain kangastukselta. Tien keskellä kulkee se monorail-rata. 

Palmun latvassa tie sukeltaa tunneliin, jonka pituus on 1,4 kilometriä. 

Palmun ja aallonmurtajien välille ei haluttu rakentaa siltaa mm. esteettisistä syistä, sillä silta olisi muuttanut palmun ulkonäköä radikaalisti. Haluttiin myös mahdollistaa vapaa liikkuminen vesillä, ja silta olisi katkaissut yhteyden palmun puoliskojen välillä. 

Tuntui absurdilta katsoa omaa sijaintiaan Google Mapsista. Kuinka monta kertaa olinkaan ihmetellyt mielessäni tätäkin ihmettä, ja nyt olin itse täällä. 🤭

Aallonmurtajia reunustaa koko pituudelta leveä ja hyväkuntoinen kevyen liikenteen väylä. Aallonmurtajien ulkoreunoilla eli meren puolella ei ole hiekkarantoja, vaan aallonmurtajia reunustaa muhkea kivivalli. Aallonmurtajien päästä päähän kulkee tie, ja aallonmurtajilla on toinen toistaan hulppeampia hotelleja. 

Raffles-hotelli. 

Länsipuolen aallonmurtajan päässä näkyy Dubai Marinan siluetti. Roska-auto kruunaa kuvan. 🤣 Oli asuinalue miten hieno tahansa, niin roska-autot ovat aina samannäköisiä! 

Itäpuolen aallonmurtajalla. 

Äiti kutsuu karhujamme joskus leikillisesti eliittikarhuiksi, kun ne seikkailevat milloin missäkin hienoissa paikoissa. 🤭 

Burj Al Arab on ainoa rakennus, jonka muistan ensimmäiseltä Dubai-käynniltäni parinkymmenen vuoden takaa. Koko Dubai Marinan aluetta ei vielä silloin ollut.

Atlantis-hotelli toisesta suunnasta nähtynä. 

Atlantis Royal -hotellin uskomatonta arkkitehtuuria. 

Kun olimme ajelleet aallonmurtajat päästä päähän, oli aika lähteä takaisin Palmun runkoa kohti. 

Seuraava tavoitteeni olikin sitten päästä kuvan St. Regis -torniin, josta Palmua pääsee katselemaan yläilmoista.

Palmun katselemiseen St. Regis -tornista käsin on kaksikin mahdollisuutta, Aura Skypool ja The View. Aura Skypool sijaitsee kuvassa näkyvien levennysten kohdalla, ja se on maailman korkein 360 asteen näkymin varustettu infinity pool eli suomeksi kai 'ääretön allas'. Auraan myydään erilaisia 2–4 tunnin mittaisia lippuja – sekä allasalueelle että ravintoloihin – aina aamukuudesta iltayhteentoista asti. Minulla oli haaveissa aamulippu (kello 10–14) ja tietenkin paikka eturivistä ja Palmun puolelta. Tämmöinen lippu kustantaisi 450 dirhamia eli 103 euroa. 

Tällainen elämys oli haaveissani. Kuva Aura Skypoolin sivuilta. 

Kun sitten rupesin katselemaan Auran lippuja, kävi ilmi, että Aura oli lähes loppuunmyyty pariksi viikoksi eteenpäin. Vapaina oli enää eturivin paikkoja muutamana iltapäivänä (kello 15–19), jolloin sisäänpääsy maksaa 500 dirhamia. Iltapäivällä eturivin paikoilla pitää ostaa myös juomia ja ruokia vähintään tuhannella dirhamilla per henkilö (aamupäivällä tällaista ostopakkoa ei ole), mikä tarkoitti sitä, että hupi olisi tullut kustantamaan minulle 344 euroa. Vaikken olisi syönyt ja juonut tuhannen dirhamin edestä, niin summa olisi pitänyt maksaa siitä huolimatta. Ihan niin epätoivoisesti en halunnut päästä Auraan! 

Oli siis pakko tyytyä kakkosvaihtoehtoon eli The View -nimiseen näköalapaikkaan, joka on Auran yläpuolella aivan tornin huipulla. St. Regis -hotelli, Aura Skypool ja The View ovat siis kaikki samassa tornissa. 

En ollut viitsinyt varata lippua etukäteen, joten pelkäsin vähän ruuhkia, mutta niitä ei onneksi ollut. Tavallisella lipulla, joka kustantaa 110 dirhamia (25 euroa), pääsee kerrokseen 52, ja Next Level -lipulla, joka kustantaa 185 dirhamia (42 euroa) pääsee kerrokseen 54. Sen verran olin selvittänyt etukäteen, että tiesin, että ylempi kerros olisi avoin, kun taas alemmassa kerroksessa olisi lasiseinät edessä. Ylemmästä kerroksesta saisi siis luultavasti parempia kuvia, kun lasit eivät olisi välissä heijastamassa. Päätin siis panostaa ja ostaa Next Level -lipun. 

Ennen kuin pääsee hissiin ja ylös torniin, on tiedossa kuitenkin pakollista ohjelmaa. 

Ensin oli katseltava interaktiivinen esitys Palmun syntyprosessista.

Sitten oli katsottava video Palmun syntymästä.

Lopuksi piti vielä tutustua Palmusta kertovaan näyttelyyn. 

Vasta tämän jälkeen pääsi ylös vievään hissiin. Minä kyllä skippasin tuon näyttelyosuuden ja kävelin suorinta tietä näyttelyn läpi. 

Unohdin mainita, että ihan ensimmäiseksi piti valokuvauttaa itsensä. Valokuvan otattaminen on pakollista puuhaa täkäläisillä turistipaikoilla. Turistikohteiden sisääntulon luona on aina valokuvaaja, jonka edessä pitää hymyillä ja poseerata milloin mitenkin, ja vasta kuvan ottamisen jälkeen saa jatkaa matkaansa. Ensimmäisessä paikassa menin mukaan tähän showhun, kun ajattelin, että olisihan se kiva saada itsestäni kuva muistoksi. Kun kävi ilmi, miten kalliita kuvat olivat, päätin jättää kuvani ostamatta. Sen jälkeen olen sanonut, etten halua tulla kuvatuksi (koska mitä järkeä on edes ottaa minusta kuvaa, jos en aio ostaa kuvaani) ja vain kävellyt valokuvaajan ohi. Valokuvaajat eivät selkeästikään tykkää siitä, että heidät sivuutetaan, ja joku on ollut asiasta hyvinkin närkästynyt. Ikään kuin se olisi isokin rikos, jos en halua tulla kuvatuksi.  

Hissi vei kerrokseen 52, jossa oli ne lasiseinät edessä ja jonne useimmat ihmiset jäivät. Minä jatkoin matkaani suorinta tietä kaksi kerrosta ylemmäs, jonne piti mennä portaita pitkin. Kattotasanne ei ollut suuren suuri, ja varmaan siksi ylimpään kerrokseen myydäänkin lippuja rajoitettu määrä. 

Palmu oli niin suuri, ettei ollut mitään mahdollisuutta saada sitä yhteen kuvaan (en osaa ottaa mitään panoraamakuvia). 

Videolta Palmu näkyy jonkin verran paremmin, mutta video ja valokuvatkin vääristävät värit aika pahasti. Vesi oli hiekkarantojen lähellä upean sinivihreää, mikä ei näy valitettavasti kuvissa. Muutenkaan keskipäivä ei ole ehkä paras aika Palmun ihailuun, vaan aikainen aamu (jos aamu on kirkas) tai hetki ennen auringonlaskua saattaisivat olla parempia ajankohtia. 

Olisin tykännyt ihailla maisemia hiljaisuudessa, mutta eikös huipulla ollut kovaääniset, jotka soittivat ärsyttävää pimputusmusiikkia, joka kuuluu videollakin. 

Palmua piti siis kuvata osissa, mikä ei sinänsä haitannut, koska täällä sentään saattoi kuvata ilman niitä lasiseiniä. Olin käynyt aiemmin Ain Dubai -maailmanpyörässä ja todennut, miten ärsyttäviä lasiseinät voivat auringonpaisteella olla. 

Etualalla on Palmun rungon taloja ja takana on lehvien huviloita. 

Täältä ylhäältä näki hienosti, miten palmun lehvien kumpaakin puolta reunustavat kauniit hiekkarannat – nekin tietysti ihmisen tekemiä. 

Tästä kuvasta näkyy veden väri hieman paremmin. 

Hieman hulppeampi huvila paraatipaikalla lehvän päässä. 

Laitoin huvikseni kuvan huvilan Googlen kuvahakuun ja sain yllättäen selville, että huvilan osti aivan äskettäin intialainen biljonääri ja bisnesmiehes Mukesh Ambani, joka on Aasian rikkain ihminen. Ambani osti huvilan kihlajaislahjakseen nuorimmalle pojalleen. Ambanin huvila on yksi Palmun kalleimmista ja ylellisimmistä, ja se kustansi 80 miljoonaa dollaria eli 67,5 miljoonaa euroa. Ihan kiva pikku kihlajaislahja. 🤣

Ambanin lisäksi Palmussa omistavat kiinteistöjä mm. sellaiset julkkikset kuin Christiano Ronaldo, David ja Victoria Beckham sekä intialainen Bollywood-näyttelijä Shah Rukh Khan.

Itäpuolisen aallonmurtajan pää, jossa näkyy Rixos-hotelli. 

Näkymä Marinaan päin.

Tästä kuvasta näkyy alemman kerroksen näköalapaikka. Näköalat sieltä ovat varmaan muuten aika lailla samat kuin ylemmästä kerroksestakin, mutta korkeat lasiseinät ovat tosiaan näköalojen välissä.

Vietin ylhäällä hyvän tovin – hupia koko rahan edestä 🤣 – ja lähdin sitten takaisin alas. Käyntini jälkeen olin oikeastaan tyytyväinen, etten ollutkaan päässyt sinne Auraan. En jaksa olla uima-altaalla tai uimarannalla muutenkaan kovin kauan, joten miten olisin jaksanut olla Aurassa neljä tuntia – kaiken lisäksi vielä yksin, koska ukkeli ei ollut kiinnostunut lähtemään Auraan tai edes näkemään Palmua yläilmoista? Tämä näköalakokemus oli minulle siis erinomaisen sopiva. 

Palmussa olisi jo riittävästi yhdeksi postaukseksi, mutta pitää vielä jatkaa hieman toisella aiheella, jotta saan näitä Dubai-juttuja ulos. Siirtykäämme siis Dubai Marinaan, joka on eräänlainen kanavakaupunginosa Palmun kupeessa. 

Kanava kulkee tuossa keskellä ja jakaa Marinan kahtia. 

Marina on luotu sekin tyhjästä, kuten niin moni muukin asia Dubaissa, ja kuva vuodelta 2003 kertoo minusta aika paljon. 

Vuonna 2003 alueella ei ollut kuin pari rakennusta ja hiekkaa. (Kuva täältä.)

Marinan aluetta nykyään: 

Kolmesta korkeasta tornitalosta vasemmanpuoleisin on se marraskuussa avattu maailman korkein hotelli, Ciel Dubai Marina. Rakennus on 377 metriä korkea, ja lähellä huippua näkyvässä aukossa on uima-allas (maailman korkein, kuinkas muutenkaan). Keskellä on Cayan Tower, joka kääntyy matkalla 90 astetta, ja oikealla on Damac Heights, joka on asuintalo, kuten Cayan Towerkin. 

Marinan alue on saanut kovasti kehuja, ja myös yksi ukkelin tuttu kiinteistövälittäjä suositteli Marinaa meille asuinpaikaksi. Nainen oli sitä mieltä, että Marina saattaisi viehättää minua enemmän kuin JVC (Jumeirah Village Circle), josta ukkeli oli alun perin ajatellut varata meille huoneiston, koska – naisen sanoja lainatakseni – tulen Suomesta ja keskeltä hiljaisuutta, ja saattaisin kaivata menopaikkoja, ravintoloita ja rantaelämää. Nainen oli täysin oikeassa siinä, että Marina oli huomattavasti parempi valinta kuin JVC, koska olisin varmasti kuollut tylsyyteen JVC:ssä, mutta en pidä suuremmin Marinastakaan. 

Olen tehnyt Marinassa pari kävelylenkkiä (jälkimmäisen kerran kävelin koko Marinan rantapromenadin päästä päähän ja takaisin, ja matkaa kertyi kymmenisen kilometriä) ja tullut siihen tulokseen, että olen hieman avarampien näkymien ystävä. En suuremmin rakasta sitä, että kummallakin puolella on korkeita rakennuksia tiiviinä seinämänä, vaan koen sen hieman ahdistavana. 

Jos minä ostaisin veneen, sen nimeksi tulisi Lahna.

Tässä vielä pieni video rantapromenadilta:  

Olen ihmetellyt Dubaissa filippiiniläisiä lastenhoitajia, joita on täällä silmiinpistävän runsaslukuisesti. Olen nähnyt monta kertaa filippiiniläisiä lastenhoitajia yhdessä muiden lastenhoitajien kanssa, ja mukana ovat niin rattaissa istuvat hoitolapset kuin ruokaa, juomaa ja musiikkiakin. 

Kysyin tekoälyltä, miksi Dubaissa on niin paljon filippiiniläisiä lastenhoitajia, ja ChatGPT antoi mm. seuraavia syitä: 1. Filippiineiltä on lähdetty jo vuosien ajan ulkomaille töihin, joten maalla on pitkä siirtotyöläiskulttuuri. 2. Filippiiniläiset puhuvat englantia, joten kommukointi Dubaissa on helppoa. 3. Filippiiniläisillä on hyvä maine lastenhoitajina. 4. Filippiiniläiset ansaitsevat Dubaissa huomattavan paljon enemmän kuin kotimaassaan, joten he pystyvät korkeammista elinkustannuksista huolimatta lähettämään rahaa kotimaahansa. 5. Dubain filippiiniläisyhteisö on suuri, joten filippiiniläisten on helppo kotiutua tänne ja saada ystäviä.

Olihan tuossa jo aika paljon hyviä syitä. 

Kun siirtyy kanavan varren rantapromenadilta lähemmäs merenrantaa, päästään jo väljemmille vesille.

Oud-parfyymimyymälä. Oud (agarpuu) on erittäin arvokas itämainen tuoksuainesosa, ja sitä kutsutaan myös nestemäiseksi kullaksi.

Minusta on raivostuttavaa, että kaikki ranta-alueen kivat ravintolat, lounget ja muut vastaavat ovat alkoholittomia. Jos haluaa juoda yhdenkin oluen, on mentävä lisensoituun ravintolaan, jotka ovat joko sisätiloissa tai jonkin pusikon takana piilossa, kaukana meren rannasta. Täällä olisi ilmeisesti ihan mahdoton ajatus mennä rannalle ja tilata sinne rantabaarista oluet, kuten muualla (normaalissa) maailmassa voi tehdä. Vituttaa ihan periaatteesta tällainen holhouskulttuuri.

Pystyn olemaan rannalla kyllä ilman oluttakin enkä edes suuremmin pidä oluesta, mutta nyt kun olutta ei voi saada, niin siitä onkin tullut yhtäkkiä elämän ja kuoleman kysymys. 🤣 Mutta ehkä on toisaalta hyväkin, että kalja(kaan) ei houkuttele rannalle, niin tuleepahan pysyteltyä pois auringosta. 

Marinan ranta ei ole minusta mikään kummoinen, joten eipä se houkuttelisi muutenkaan. 

Herra X on saapunut rannalle.

Ilmaisella rannalla saa makoilla pyyhkeen päällä, ja kauempana vesirajasta on sitten aurinkotuoleja, joita voi vuokrata, sekä rantapalveluja, joista saa maksaa. 

Kaksi aurinkotuolia kustantaa esimerkiksi 235 dirhamia eli 54 euroa ja suihkussa käynti 5 dirhamia eli reilun euron – ja suihkuaika on rajoitettu kahteen minuuttiin. En ole ikinä nähnyt missään muualla, että suihkustakin pitää maksaa. Toki pukutilat ja suihkut ovat poikkeuksellisen siistin ja laadukkaan näköiset.

Mutta nyt en piinaa teitä enää tämän enempää, vaan päästän teidät viikonlopun viettoon. 

Hyvää ystävänpäivää! ❤️