Lääketiede on edistynyt niin valtavasti, ettei terveitä ihmisiä oikeastaan enää ole.


sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Pikakatsaus

Viime postauksesta on kulunut jo jonkin aikaa, mutta täytyy nyt yrittää tehdä edes jonkinlainen päivitys. Mitään erityistä tai mielenkiintoista kerrottavaa ei ole, sillä elämä on ollut kuluneella viikolla hyvin kotipainotteista, ja sellaista se tulee olemaankin lopun aikaa. Kuvien ottaminenkin on jäänyt tosi vähiin, mutta ehkä saan raavittua kasaan jonkinlaisen koosteen. 

Jos palataan edellisen postauksen aiheisiin, niin sisko pääsi perille Hyderabadiin ilman minkäänlaisia testauksia tai viivytyksiä lentokentällä. Tänään saapui New Yorkista siskon vanhempi tytär, eli nyt alkavat anoppilan petipaikat olla täynnä, kun meitä on täällä kuusi ihmistä. Minulla on hermo kestänyt yleisesti ottaen hyvin, vaikka pari kertaa käämit ovat jo hieman palaneetkin – viimeksi eilen illalla. Olin vähän jumppaillut kotona, ja sen jälkeen oli ihan hirveä nälkä, kun kellokin oli jo kahdeksan illalla. Autonkuljettaja oli tuonut punuguluja ja mirchi bhajeja (uppopaistettuja suolapaloja kumpikin), ja muut olivat syöneet niitä sillä aikaa, kun minä jumppailin makuuhuoneessa. Suolapaloja tarjottiin minullekin, mutta koska minä olisin tahtonut kunnon ruokaa, suutahdin ja huusin jotain, mitä en nyt viitsi tähän kirjoittaa. Kälyä rupeaa aina naurattamaan, kun minä kiihdyn nollasta sataan niin helposti, ja nytkin koko homma suli nauruksi. Onneksi kaikki tietävät muutenkin, että minun tulistumiseni ei ole mitään vakavaa ja että kiivastumiseni loppuu aina yhtä äkillisesti kuin alkoikin. Pian istuimmekin kaikki illallispöydässä syömässä kunnon ruokaa.

Tähän väliin muutama chaat(=välipala/suolapala)-kuva kuluneelta viikolta: 

Autossa shoppailun lomassa nautittu bhel puri.

Tandoori corn methi malai.

Pooreja ja perunacurrya.

Pani puri (DIY-tyyliin).

Yksi parhaista jälkiruoista ikinä eli cheese kunafa.

Makuuhuoneen kaappeja ei olla tultu vieläkään tekemään loppuun, joten tavaramme ovat edelleen matkalaukuissa ja levällään ympäri makuuhuonetta. Alkuviikosta siirtelimme vielä huonekaluja makuuhuoneesta toiseen siinä luulossa, että ukot tulisivat kunakin päivänä töihin, ja illalla siirsimme taas tavarat takaisin paikoilleen, kun ketään ei ollut tullutkaan. Olikohan se keskiviikko- vai torstai-iltana, kun päätimme, että nyt tämä sirkus saa riittää ja että emme siirtelisi enää mitään, ennen kuin miehet ilmestyisivät oikeasti ovelle. Olisi pitänyt saada videoitua se viimeinen huonekaluralli, kun appiukkokin roikkui sohvan perässä, kaikki huusivat yhteen ääneen, ja ukkeli menetti malttinsa ja repi yhden rispaantuneen lakanan kahtia. En muista, milloin olen viimeksi nauranut niin paljon kuin silloin (anoppia ei tosin naurattanut yhtään, vaan anoppi oli sen näköinen, että hänen teki mieli motata poikaansa kuonoon).

Vatsaongelmista vielä sen verran, että ukkeli keksi minulle vihdoinkin lääkkeen, joka toimii. 

Risiiniöljyä. Kyllä lähtee.

Öljyn annostusohje oli 2–4 teelusikallista, joten tein kompromissin ja otin kolme lusikallista. Kaksi tuntia piti odotella, ja sitten vessa kutsui. Eipähän tarvitse miettiä, mitä ostan itselleni kotiinviemisiksi. 😆 Toki risiiniöljyä saa Suomestakin, mutta kuukkeloin, että Suomessa sitä käytetään ilmeisesti lähinnä ripsien ja hiusten hyvinvointiin, enkä tiedä, voiko samaa öljyä käyttää sisäisesti.

Autonkuljettaja palasi töihin, vaikka tikit poistetaankin vasta huomenna, ja olen ollut varsin kiitollinen autonkuljettajan läsnäolosta. Olemme kierrelleet tällä viikolla tosi paljon kauppoja, vieläpä pahimpaan ruuhka-aikaan, ja olisin ollut todella väsynyt, jos olisin joutunut olemaan koko ajan ratissa, etsimään pysäköintipaikat ja sen lisäksi vielä kiertelemään kaupoissa. Siskon vanhempi tytär menee ensi kesänä Amerikassa naimisiin, ja olin unohtanut autuaasti, että minullakin olisi hyvä olla häissä mieluusti jotain vaatetta päällä. Ja mikä olisikaan parempi paikka ostaa päällepantavaa intialaisiin häihin kuin Intia.

Samalla kun sisko on etsinyt häävaatteita tyttärelleen, olemme katselleet vaatteita myös minulle, ja voin kertoa, että tehtävä ei ole ollut mikään helppo. Vaikka intialaiset vaatteet näyttävät kuvissa upeilta, minun on vaikea kuvitella montakaan niistä itseni päällä. 

Nämä morsianten suosimat ghagra- eli lehengahameet ovat usein niin koristeltuja, että ne saattavat painaa jopa 15–20 kiloa. Lehengan kanssa käytetään choli-puseroa ja dupatta-huivia, ja asut voivat olla hyvinkin kalliita. Kalleimpien toistaiseksi näkemiemme asujen hinnat ovat liikkuneet siinä 6000 euron kieppeillä.

Takkeja ja liivejä miehille.

Tykkään itse kapeista linjoista ja laskeutuvista kankaista, enkä voi sietää ylimääräisiä klumeluureja tai tönköttäviä kankaita. Kaiken lisäksi kälyn ja anopin mielestä minulla pitäisi olla päällä yhdessä tilaisuudessa sari (yhteen löysimme mahdollisesti yhden aika yksinkertaisen puvun), ja juhlasarit harvoin ovat mitään liehuvista kankaista valmistettuja. Tiedän kyllä heti, kun näen jotain, mistä pidän, mutta sarikaupat eivät toimi täällä sillä periaatteella, että asiakas saisi käydä itse vetelemässä hyllyiltä sareja alas. Asiakkaan pitää istua alas, kun myyjät (jotka ovat lähes aina ukkoja) ottavat hyllystä mahdollisesti ostajaa miellyttäviä sareja ja levittelevät niitä pöydälle eteen tutkittaviksi. 

Sareja kaapissa.

Minulla ei ole hirveästi kokemusta myöskään designer-kaupoissa käymisestä, vaan tavaratalot ja vastaavat ovat enemmän minun makuuni, mutta nyt on tullut käytyä pikkuliikkeissäkin. 

Anita Dongren liike.

Ei ihan tavaratalomeininkiä. 😆

Monet naiset ostavat vaatteensa nykyään liikkeiden sijasta näyttelyistä (exhibition), ja mekin kävimme yhdessä Taj Krishna -hotellin yhteydessä olleessa näyttelyssä eilen. Näyttely ei ollut ihan sellainen kuin olimme kuvitelleet, sillä siellä oli kunnon basaarimeininki, ja ihmisiäkin oli niin paljon, että ei ollut koronan kannalta mikään maailman järkevin päätös mennä näyttelyyn (tosin koronatilanne on täällä edelleen erittäin hyvä). 

Feikkikoruja.

Tulevalla viikolla on taas yksi näyttely Novotelissa, ja sinne kai käy tiemme. Olin eilen illalla niin kyllästynyt vaateostoksilla juoksemiseen (kun mitään ei löytynyt), että sanoin kälylle, että koska häät ovat hänen tyttärensä häät, hän saisi päättää, millaisen sarin puen päälleni. Luotan siskon makuun, vaikka värimaailmamme onkin ihan erilainen (käly tykkää hillityistä väreistä, kun taas minä tykkään kirkkaista väreistä). Lopulta asia järjestyi kumminkin sillä tavalla, että ystäväni lupautui shoppailuseurakseni torstaina ja lupasi viettää vaikka kokonaisen päivän kanssani kaupoilla. Toivottavasti tähän ei kuitenkaan jouduta, sillä ihmisten kärsivällisyys on kanssani välillä kovilla, varsinkin myyjien. 😆

Korut kuuluvat oleellisena osana intialaisiin häihin, ja kälyllä on tuttu korusuunnittelija ja myyjä, jolta hän ostaa nykyään kaikki korunsa. Korumyyjä järjesti maanantaina Park Hyattissa pienen näyttelyn omalle asiakaskunnalleen, ja mekin vietimme näyttelyssä melkein kaksi tuntia. 

Olin etukäteen ajatellut, että viipyisimme näyttelyssä varmaan korkeintaan vartin, mikä oli aika hölmösti ajateltu. Totta kai korujen valintaan käytetään aikaa, sillä koruihin saatetaan käyttää (suomalaisittain ajatellen) ihan järkyttävät määrät rahaa. Minunkin oletettiin valitsevan itselleni jotain, ja kun tarjolla oli myös ruusukultaisia koruja (ruusukulta on lempparini, mutta keltaista kultaa inhoan), valitsin aika pikaisesti yhdet jhumka-korvakorut. Niistä ei ole vielä kuvaa, mutta ehkäpä laitan kuvan joskus.

Perjantai-iltana kävimme ukkelin kanssa kaksistaan Westinin Casbahissa vähän viinittelemässä ja syömässä. Viini (intialainen Sula-viini) eikä ruoka ollut kummoista, mutta oli ihana istua pitkästä aikaa ulkoilmaravintolassa.

Olen kirjoittanut tätä postausta valehtelematta koko päivän, aloittaen aamulla ja lopettaen nyt, kun kello on varttia yli yksitoista illalla. Aina on tullut jokin keskeytys, mutta en valita, sillä vaikka hermo on näiden viikkojen aikana muutaman kerran mennytkin, olen tajunnut, miten ihana intialainen perhe minulla on. Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että minua on siunattu näin upeilla ihmisillä, joiden seurassa voin olla täysin oma itseni ja jotka saattavat ehkä jopa pitää minusta (ainakin vähän). ❤

Tunnelmallista viikkoa! 

😘

30 kommenttia:

  1. Ihana teksti, etenkin tuo loppu! Se tunne vaan joskus iskee ja se on ihana tunne.

    Onko intialaisissa häissä jokin väri varattu morsiamelle niin kuin meillä valkoinen? Tosi kauniita kaikki nuo mekkoset ja kivasti laitettu väreittäin.

    Mua nauratti hetken tuo "castor oil", kun pääni ajatteli sen espanjaksi. Castor on siis majava... Mutta hyvä jos vatsa toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä ihanaa ja ihmeellistä, että kaukaisesta maailmankolkastakin voi löytyä ihmisiä, joiden kanssa tuntee suurta yhteenkuuluvuutta. <3

      Intialaisissa häissä morsiamet käyttävät yleensä punaista, mutta morsiamen ei ole mikään pakko käyttää punaista. Esimerkiksi tämä kyseinen morsian ei halua missään nimessä mitään punaiseen viittavaa, vaan jotain mahdollisimman neutraalia. Eikä punainen väri ole häissä pelkästään morsiamille varattu, vaan vieraatkin voivat halutessaan pukeutua punaiseen.

      Haha, majavaöljy kuulostaa myös hyvin toimivalta ratkaisulta. :-D

      Poista
  2. Onpa kiva että intialainen perheesi mukava, ja ovat ok myös silloin kun suutahdat😁jq kirjoitat heistä kauniisti❤️
    Nam, mulle tuli nälkä. Muuten, tuo kunafa jälkkäri on Lähi-idän jälkkäri, ja täälläkin niin suosittu, että löytyy monta vain kunafeen(täällä knafeh) keskittyneitä ruokapaikkoja. Ja tosi herkullista se onkin😋
    Mä olen nähnyt täällä risiiniöljyä pulloissa, mutta kosmetiikkapuolella, joten en tiedä voiko sitä käyttää suunkin kautta. Nuo intialaiset vaatteet ovat kyllä niin kauniita ja kauniin värisiäkin.Oikein tunnelmallista viikkoa sinullekin Satu❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aina tajunnut olevani onnekas, kun olen saanut avioliiton kautta tällaisen perheen, mutta vasta viime aikoina olen tajunnut asian oikein syvällisesti. Ehkä ollaan tässä vuosien saatossa tultu riittävän tutuiksi, että voi olla näiden ihmisten kanssa täysin oma itsensä.

      Kunafaa kuukkeloidessani törmäsinkin tietoon, että jälkkäri on Lähi-Idästä. Rupesin nimittäin ihmettelemään, kun en ollut ikinä kuullut tuollaisesta intialaisesta jälkkäristä, ja sitten selvisi, että eihän se olekaan. Arabi-/muslimikulttuuri elää hyvin vahvana joissakin Hyderabadin osissa.

      Parempi varmaan ostaa täältä risiiniöljyä Suomeenkin, niin ei tartte juoda vahingossa jotain ripsille tarkoitettua tuotetta. ;-D

      Mukavaa viikkoa, Jael! <3

      Poista
  3. Siihen nähden, että mitään ei tapahtunut, varsin värikäs postaus ❤️. Nuo hääasut on kyllä upeita. Mulla oottaa kaapissa pari miehen siskon valitsemaa erittäin värikästä ja koristeellista asua seuraavia miehen suvun häitä. Suomalaisissa sukujuhlissa ei ole niitä jostain syystä tullut käytettyä, vaikka kivasti erottuisivat perinteisistä kukka- ja kotelomekoista... Toivottavasti löydät mieleisen asun tai useamman! -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, olihan tässä postauksessa tosiaan väriä, jos ei muuta asiaa hirveästi ollutkaan.

      Tuo on ihan mahtava juttu, että sinulla on jo kaapissa valmiina vaatteita seuraavia häitä varten! Varmuusvarasto on aina hyvä olla. :-) Mulla on kaksi vanhaa saria, joista olen käyttänyt vain toista (sitäkin kerran), mutta en tykkää kyseisistä sareista enkä varsinkaan niiden kanssa käytettävistä puseroista enää ollenkaan. Sanoinkin anopille, että saa antaa ne jollekulle (ovat täällä anoppilassa, kun enhän minä niillä Suomessa mitään tee).

      Mun pitäisi tosiaankin löytää useampi asu – kokonaiset neljä kappaletta, kun kyseiset häät kestävät kaksi päivää, ja niissä on neljä eri tilaisuutta. Intialaiset häät ei ole mikään pikainen tapahtuma. :-D

      Poista
  4. Ihana elämän makuinen postaus <3 Toivotaan, että rempppamiehet tulisivat ja saisitte huoneenne kuntoon. Järkevä päätös siirtää tavarat ja huonekalut vasta sitten, kun remonttimiehet ovat tulleet. Nuo hääasut ovat suorastaan hengästyttävän ihania! Mukava tutustua kulttuuriin postaustesi kautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tarja. <3

      Mä olen jo luopunut toivosta, että remppamiehet tulisivat enää mun täälläoloaikana. Vaan sepä olisi koomista, jos remppamiehet tulisivat vaikka juuri lähtöäni edeltävänä päivänä. Itse asiassa voisin vaikka lyödä vetoa, että juuri niin tulee käymään. :-D

      Mukavaa joulun odotusta sinulle! :-)

      Poista
  5. Minunkin piti mainita tuosta cheese kunafa jalkkarista mutta Jael ehti ennen. Se on ollut viime aikoina tosi suosittu juttu taalla ja on ihan vaan sita myyvia paikkojaki auennut paljon. Tykkaan myos.
    Kylla on prameita vaatteita siella, ja niin monen mallista etta en varmasti osaisi valita noista yhtaan mitaan vaikka seilaisin kaupoilla viikon!
    Nuo korut ovat kylla liian "runsaita" minun makuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia sinulle ja Jaelille tiedoista! Mulla ei ollut aavistustakaan, että kunafa on noin suosittu. Toisaalta en kyllä ihmettele sitä yhtään, sillä se oli ihan älyttömän hyvää.

      Mulle tuo liiallinen prameus ja koristelu antaa sellaisen halvan vaikutelman, vaikka vaatteet ovat kaikkea muuta kuin halpoja. Jopa huippusuunnittelijat (mm. Manish Malhotra, jonka liikkeessä kävimme tänään) käyttävät samanlaisia koristeluja, eli ilmeisesti kyseiset koristelut ovat intialaisten makuun.

      Korujen pitää olla täällä tosi runsaita, tai muuten juhlavieraalta saatetaan kysyä, että kuinka sulla on noin vaatimattomat korut. Näin kävi viime viikolla kälylle, kun hän kävi yhdessä baby shower -tyylisessä tilaisuudessa, ja oli laittanut päälleen jonkun mielestä liian vaatimattomat korut.

      Poista
  6. Yhdyn edelliseen : siihen nähden että mitään ei ole tapahtunut niin tapahtumarikas postaus :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no kiva jos koit asian noin. Pus! <3

      Poista
  7. Kyllä nyt minuakin jännittää, että millaisen sarin hankit juhlia varten. Odotan kovasti postausta aiheesta!

    Tsemppiä sinne varustehankitaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kuule jännittää itseänikin. :-D Sekin jännittää, että kuka menettää hermonsa ensimmäiseksi – minä itse, ystäväni, joku kaupan myyjä vai joku muu. :-D

      Kiitos, Rva Kepponen! Tsemppejä tosiaankin tarvitaan!

      Poista
  8. Kiittää ja kuittaa taas!
    Ja lisää sen verran, että minulla on kullan väriset massiiviset korvikset ja kaulakoru Bangladeshista. Tuskin tulen käyttämään. ;)
    Joulu on JO ensi viikolla......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs sano, jos vaikka vielä joskus tulet käyttämäänkin koruja. On hyvä olla kaikenlaista varalla. ;-)

      Mun piti oikein käydä katsomassa kalenteria, että onko joulu muka todella jo ensi viikolla, ja onhan se. Uskomatonta.

      Poista
  9. Hmm...olenkohan ainoa, jonka mieleen castorista tulee moottoriöljy ...? Mutta pääasia on että vatsa toimii. Asut ovat upeita - ja olisi kiva nähdä jotain häistäkin. Ihan asiasta toiseen ja kolmanteen - jos nyt oikein ymmärsin niin Miss Intiasta valittiin universumin kaunein eilen. Puhutaanko misseistä siellä ? Miten misseyteen suhtaudutaan, kun muuten tuo vaatetuskin on enemmänkin peittävää ? Hyvää jatkoa sinne !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mullekin tuli castorista ensin mieleen moottoriöljy. Siksi en uskaltanutkaan ottaa öljyä, ennen kuin etsin mitä se on suomeksi.

      Täällä ei ole minkäänlaista missikulttuuria, eikä misseistä puhuta sanallakaan. En olisi tiennyt, että intialainen valittiin universumin kauneimmaksi, ellen olisi nähnyt uutista suomalaisessa iltapäivälehdessä. :-D

      Mukavaa joulukuun jatkoa sinullekin!

      Poista
  10. Risiiniöljy on Suomessa vanha tunnettu ulostuslääke. On vain taitanut unohtua. Sitä ei kannata Intiasta asti raahata. Sitä saa apteekeista ja samalla hyvät neuvot, miten kannattaa käyttää.
    Intiassa ei kainostella näyttää, kenellä on rahaa. Juhlavaatteet ovat kuin 1001 yön tarinoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuossa ole hirveästi raahaamista, kun on niin pieni pullo. :-D

      Muistin kyllä, että risiiniöljyä on käytetty tässä tarkoituksessa joskus ennen muinoin, ja siksi pitikin kuukkeloida, kun en ollut varma, vieläkö öljyä on edes olemassa Suomessa.

      Oikeassa olet, että täällä ei varakkuutta piilotella, päinvastoin.

      Poista
  11. Väärät numerot eivät ole koskaan varattuja. - Ööö, mistäs tiijät?

    Castor oil, sehän on hausjärveläistä hauste-öljyä, tiätysti. Castorista tuli kyllä mullekin mielen moottorit. Ei Beaver oil.

    Noi asut on samalla lailla kiinnostavia kuin taannottaisen postauksen naamaripäiset rosvolinnut - mehiläissyöjät (suom. huom.).

    ITC-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jaa, mistäs tosiaan tiedän, kun en ole kokeillut soittaa kaikkiin maailman vääriin numeroihin. :-D

      Castor oil ei ollut mitään maailman suurinta herkkua, eli saattaisi toimia moottorissakin.

      Jäin miettimään tuota viimeistä lausetta, että mitenköhän tuo pitäisi tulkita. :-D

      Mukavaa joulun aikaa!

      Poista
  12. Jännittävää katsoa, että mitähän ihmettä siellä nyt syödään ;) Nuo pulleat leivät ovat ihan hassuja.
    Aika masentavaa mennä kauppaan odottamaan, kun joku mies esittelee vaatteita...
    Kauniita vaatteita siellä on, mutta on varmaan tosiaan ihan eri juttu, jos itse pistää sen päälle. Minäkään en tykkää krumeluureista. Häissä pitää tietysti olla hienoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo leivät pullistuvat öljyssä paistettaessa, mutta heti kun leivästä ottaa palan, leivästä lähtee ilmat niin sanotusti pihalle.

      Mä oon miettinyt aiemminkin, miksi vaatemyyjät ovat Intiassa melkein aina ukkoja, enkä ole keksinyt vieläkään vastausta. Ukkojen kanssa on joskus tosi rasittava asioida, kun he eivät aina ymmärrä naisten aivoituksia.

      Jos olisi nuori, kaunis, hyvin hoikka eikä vartalossa olisi mitään ongelmakohtia, niin kyllähän sitä vetäisi päälleen vaikka jokaisen noista koltuista. Mutta tällaisen keski-ikäisen muikkelin pitää vähän katsoa peiliinkin ennen ostopäätöstä.

      Poista
  13. Kiva juttu taas ja vaikkei mitään ole tapahtunut! Minusta etnopukeutuminen on niin mielenkiintoista, mutta eiväthän nuo sarit välttämättä kaikille sovi. Toivottavati sitten häiden jälkeen taas postaat sieltä upeita kuvia. Tosi kiinnostavaa ja eikös siellä ole meikkauskin aikamoista?
    Jouluun täällä yritän laskeutua ja tehdä loppuja työjuttuja ennenkuin pääsen lumen keskelle! mukavaa joulunaikaa jos et ennen kirjoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helena, ja kivat jos tykkäsit. <3

      Minustakin etnopukeutuminen on valtavan mielenkiintoista, ja olen monesti miettinyt, miksi Intiassa on niin tärkeää pukeutua värikkäästi. En ole keksinyt tähänkään vielä vastausta.

      En osaa sanoa arkipäivän tai juhlien meikkauksesta, mutta en muista ainakaan koskaan ajatelleeni, että onpa kamalasti meikkiä. Sen sijaan tv-sarjoissa meikit ovat monesti niin räikeät, että näyttää kuin olisi käyty Tikkurilan maalipurkilla (pimeässä). Tai mikä lienee Tikkurilan intialainen vastine.

      Mukavaa joulunaikaa sinullekin!

      Poista
  14. Olipas mielenkiintoinen postaus ja viimeinen kappale todella koskettava. On ihanaa huomata, että ympärillä on lempeitä ja hyvää tarkoittavia ihmisiä ♥♥

    Jokainen kerta, kun luen näitä juttuja tulee hirveä himo päästä syömään sinne. Mutta vaateostoksilla käynti on itselleni puuduttavaa hommaa, että olisin varmaan pyytänyt nojatuolia, jonne käydä nukkumaan sillä aikaa, kun muut miettivät mitä haluavat ostaa. Olen superhuono kaikessa vaateostamisessa.

    Ihanaa viikonjatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. <3 Totesinkin kälylle ja ukkelille olevani tosi onnekas, että olin päätynyt juuri heidän perheeseensä. Erityisesti anoppi on ihan mahtava. :-)

      Haha, nojatuolit tulivat tutuiksi minullekin! Onneksi nojatuoleja ja sohvia löytyy putiikkiliikkeistä oikein mukavasti, niin saa istua löhnätä sillä aikaa, kun muut katselevat vaatteita. Ja minä olen myös tosi huono vaateostoksissa, ja tuntuu ihan karmealta, kun joku pyytää minulta mielipidettä vaateostoksilla ja ehkä vielä jopa arvostaa mielipidettäni.

      Kivaa viikon jatkoa ja joulunalustunnelmia sinullekin!

      Poista
  15. Ihanaa että olet saanut tuommoisen perheen miehesi kautta <3
    Ai hitto nauratti se lakanan repiminen :-D
    Mulla palais käämi jos pitäisi olla valppaana joidenkin remppamiesten tulolle..
    Kivan näköisiä nuo vaatteet ja varmasti sulle sopisi nuo saritkin vallan hyvin. Jään odottelemaan asu valintaa.
    Ruokia olisi kiva maistella, nam. Mukavaa joulun odotusta teille<3

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä repesin kanssa ihan totaalisesti sille lakanan repimiselle. Anopilla on vähän paha tapa säästää kaikki mahdollinen, kun taas ukkeli ja siskonsa heittäisivät rispaantuneet lakanat yms. mieluusti menemään. Mutta toisaalta tällaisista mielipide-eroista saadaan joskus aikaiseksi näyttäviä tilanteita. :-D

      Mä lopulta luovutin remppamiesten kanssa ja tyydyin siihen, että kamat olisivat koko matkani ajan matkalaukuissa. Helpotti elämää huomattavasti, kun lakkasi odottamasta mitään. :-D

      Intia on kyllä oikein kulinaristien ihmemaa – siis jos tykkää sentyyppisestä ruoasta. Salaatteja ja muita vastaavia on tosin turha hirveästi haeskella, mikä johtuu varmasti ihan hygieniasyistäkin.

      Mukavaa joulun odotusta sinullekin! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3