Jos kaikki tuntuu sujuvan hyvin, olet varmasti unohtanut jotain.


lauantai 5. elokuuta 2017

Riika on riskillä ruma

Tervehdys Riiasta! Meitä on ukkelin kanssa näköjään puraissut jokin pahemman luokan matkustuskärpänen, kun emme malta olla kotona ollenkaan. Tällä kertaa ukkeli sai idean, että mitä jos lähdettäisiin autolla Riikaan, ja minä olin tietysti heti valmis. Viime vuoden Riika-reissusta oli jäänyt erinomaisen hyvät muistot, ja autoileminenhan on aina mukavaa - ihan sama minne sitä menee!

Nyt ukkeli on päikkäreillä, ja kun minä en keksinyt muutakaan tekemistä, ajattelin raapaista jonkinlaisen pikapostauksen eilisestä päivästä. Kun ukkeli herää, on tarkoitus mennä hieman saunomaan ja uimaan, ja illalla saatamme lähteä jonnekin klubille, jos vain jaksamme. Viime yö meni nimittäin vähän pipariksi, sillä ukkeli oli pyytänyt huoneen hotellin ylemmästä kerroksesta. No, huoneemme on kerroksessa 24, eli ylimmässä mahdollisessa kerroksessa. Vain kaksi kerrosta ylempänä on Sky Bar, josta kuului musiikin jumputusta puoleen kolmeen asti, eivätkä nämä vanhukset saaneet nukuttua. Parempi siis vain mennä itse bileisiin mukaan kuin yrittää nukkua!

Rikkonaisissa yöunissa on se hyvä puoli, että on jo viiden aikaan hereillä ottamassa kuvia, kun aurinko nousee.



Mutta palataanpa nyt sinne eiliseen.

Laitoimme siis auton laivaan, ja jatkoimme Tallinnasta matkaa kohti Riikaa. Ukkeli on käynyt kavereineen ennenkin autolla Riiassa, mutta minulle kerta oli ensimmäinen. Harmittaa vain se, että aikaa on niin vähän, ettei ole aikaa kierrellä Latviaa enemmänkin. Liettua ja Tallinnan ulkopuolinen Viro kiinnostaisivat nekin kovasti.

Alkumatkasta oli vielä aika pilvistä ja sateistakin, mutta onneksi pian kirkastui.

Virolaiset paikannimet jaksavat naurattaa.


Ensimmäinen varikkopysähdys: Olerex-huoltoasema.
 
Sisse pääs.

Virolainen maaseutu oli minusta kovin viehättävän näköistä, vaikka maaseudun olemusta olikin vähän vaikea vangita vauhdissa kuviin.

Ajonopeuden hallinta ja tarkkailu tuottivat hieman päänvaivaa. Kun on tottunut suomalaisiin peltipoliiseihin, oli aluksi hieman vaikea tottua bongaamaan virolaisia ja myöhemmin latvialaisia peltipoliiseja.

Virolainen peltipoliisi.


Olin aika yllättynyt virolaisten ja latvialaisten ajotavasta, sillä se on huomattavasti aggressiivisempi kuin esimerkiksi suomalaisten. Suomi-tyttö meinasi jäädä aluksi jalkoihin, ennen kuin oppi maan tavoille. 😀 Ohitukset ovat huimia, eikä ohittaessa ole väliä, minkälainen viiva kaistojen välissä oli. Myös risteysalueilla ohitellaan ihan surutta. Toisaalta nopeammille annetaan tietä - hitaammin ajava väistää aina pientareelle - ja tietä antanutta myös muistetaan kiittää hätävilkkuja lyhyesti välkäyttämällä.

Poliiseja näkyi matkalla yllättävänkin paljon, mutta ukkeli seurasi silmä kovana kännykästään Waze-sovellusta, johon autoilijat laittavat aina ilmoituksen, jos ovat nähneet tiellä poliisin. Näin muut autoilijat osaavat jarruttaa ajoissa.

Odotin Viron ja Latvian rajaa jännityksellä, vaikka rajan ylityksen pitikin olla ihan läpihuutojuttu. Rajalla oli kuitenkin hirveä jono, eikä jono liikkunut mihinkään, joten hermohan siinä alkoi mennä. Muutama auto ajoi jonon ohitse pientareen kautta ja kääntyi pikkutielle, joten mekin katsoimme kartasta, voisiko rajan ylittää jostakin muualta kuin päätieltä. Kun selvisi, että läheistä pikkutietäkin pääsisi ylittämään rajan, koukkasimme pientareen kautta vaihtoehtoisreitille.

Rajan yli vievä tie. 😁
Tien varrella oli sentään kyltti, joka ilmoitti, milloin olimme saapuneet Latviaan.

Latviassa tie kulki hetken matkaa aivan meren vieressä, ja oli pakko pysähtyä ihailemaan dyynimaistä hiekkarantaa.




Sitten matka taas jatkui!


Saavuimme Riikaan vähän yli neljän tunnin ajamisen jälkeen.


Perillä meitä odotti tuttuakin tutumpi hotelli (Radisson SAS Blu Latvija) ja melkein samanlainen huone kuin viimeksi.


Ukkeli halusi lähteä tervetuliaisdrinksuille Galleria-ostoskeskuksen kattoterasille, ja minä jätin tavoistani poiketen laukun heti purkamatta. Yleensä haluan purkaa laukun heti hotelliin päästyäni ja laittaa kaikki tavarat paikoilleen, koska se saa olon tuntumaan jotenkin kotoisalta.



Kattoterasilla oli niin viileää, että kaikki villapeitot olivat käytössä, ja ukkeli joutui värjöttelemään ilman peittoa. Minulla oli sentään farkkutakki, joten en palellut ihan niin paljon. Olen muuten antanut itseni ymmärtää, että Riiankin kesä on ollut kylmä ja sateinen.

Katolla pyöriskeli piipittämässä niin iso lokinpoikanen, että se oli valehtelematta melkein porsaan kokoinen. Poikanen ilmeisesti huomasi minut otolliseksi kohteeksi, sillä se tuli ihan viereeni tuijottamaan ja piipittämään.  

Annatko mulle jotain, jos mä katson tälleen oikein anovasti...

Ukkeli ei yleensä tykkää mennä syömään ravintolaan summamutikassa, ilman mitään etukäteistietoa paikasta, mutta nyt päätimme ottaa riskin ja mennä läheiseen georgialaiseen ravintolaan, kun halusimme vain saada jotakin syödäksemme ja päästä nukkumaan.

Riskinotto ei tällä kertaa kannattanut.

Nuo kurkkupötköt ja kokonaiset tomaatit kruunasivat kaiken!


Nyt ukkeli heräsi, ja sauna kutsuu! Palaan asiaan taas joskus!

18 kommenttia:

  1. Kiva postaus ja silloin kun on mahdollisuus kannattaa reissata niin paljon kuun sielu sietää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos. Kyllä varmasti tulee niitäkin aikoja, ettei pääse matkustamaan lainkaan, joten on ehkä hyvä kerätä matkailua varastoon. :-)

      Poista
  2. Kiva seurata teidän matkojanne:) Riiassa en ole koskaan ollut mutta olen kyllä halunnut sinne mennä, ja nyt kun oli se Tallinkin risteily sinne katselin että aika kiva,jos jatkuu .
    Mahtavat näkymät sieltä ylhäältä:) Ja kivaa reissun jatkoa teille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael! <3

      Ai, en tiennytkään, että Tallink risteilee Riikaan. Hienoa! Olisi kiva joskus kokeilla sitäkin.

      Poista
  3. Via Balticaa on tullut sahattua ja jäänyt sellainen mieli, että voisi sahat tulevassakin, kun sille päälle satutaan. Viinaralliakin on harkittu, kun on nuo miehen karonkat edesssä ja sinne pitäisi saada fiinit ruokaviinit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut aina (tai ainakin hyvin pitkään) haaveena tehdä sellainen oikein kunnon Baltian maiden kierros, ja tässä on jo ehkä ihan hyvä alku sille joskus tulevaisuudessa tapahtuvalle matkalle.

      Jotenkin mun on vähän vaikea kuvitella teitä harrastamassa viinarallia. ;-D

      Poista
  4. Tosi hyvä matkaselostus ! Kiva lukee !

    VastaaPoista
  5. Tuo reissu olisi kiva tehda joskus Suomen matkan yhteydessa.
    Waze on loistava navigointiin - on toiminut meilla tosi hyvin joka maassa missa olemme kayttaneet. On muuten alunperin israelilainen. Taalla ruuhkissa se onkin tarpeen. Kayttajat voivat ilmoittaa poliiseista, kolareista, tietoista yms. Neuvoo ruuhkissa nopeimman reitin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti Riikaa! Riiasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

      Minä en ole vielä itse oikein kunnolla perehtynyt Wazeen, kun ukkeli on meidän navigaattori. Mutta varmaan pitää minunkin siihen perehtyä, sillä se tuntuu todella näppärältä sovellukselta. En tiennytkään, että se on alun perin Israelista. Mielenkiintoista!

      Poista
  6. Tuttu paikka ja hotelli parin vuoden takaa :) Upea aamiainen siellä.

    Ravintola Salve keskustassa oli aivan mahtava. Pääsimme sinne ilman etukäteisvarausta, mikä lienee sesonkiaikaan suotava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että ollaan liikuttu samoissa maisemissa! :-) Aamiainen oli kyllä ihan hyvä, mutta ehkä minun makuuni hieman suppea. Tosin syön nykyään hotellin aamiaisilla aina ne samat jutut, joten eipä sillä ole loppujen lopuksi merkitystä, vaikka aamiaisella olisi kuinka suuret valikoimat.

      Kiitos ravintolavinkistä! Nyt emme ehtineet Salvea testaamaan, mutta ehkä seuraavalla Riian-matkalla. Semmoinen nimittäin varmasti tulee. :-)

      Poista
  7. Tuo ateria näyttää kyllä jossain määrin koomiselta. Sinänsä monet ainekset voisi olla ihan ok mutta eihän tuollainen nyt ole mikään ateria, että on läiskitty erikseen viipaloitua punasipulia, kurkunpätkiä ja kokonaisia tomaatteja, sitten grillattua lihaa ja pariloituja kasviksia.

    Itse mitä olen baltian maissa matkannut niin juuri ruoka on ollut se pahin ongelma. Muuten luonto ja maaseutu on jo Virossa huomattavasti rehevämpää ja eteläisemmän oloista, lehtimetsävoittoisempaa, kuin Suomessa. Mutta aina kun menee syömään saa jännittää mitä tulee, kun tuntuu että neuvostoajan haamut on vielä monessa paikassa valloillaan. Muistan esim. Pärnussa mielenkiintoisen pizzakokemuksen: paikkaa oli kehuttu netissä ja sinne oli oikein jonotus lämpimänä kesäiltana. Lopputulos oli, että sain pizzan, jossa oli paksu, makeahko pizzapohja jonka päälle oli kuin olisi koulun tillilihat kaadettu kattilasta. Yh. Pari samantapaista kokemusta, niin pian päädyinkin syömään hotellini (Tervise Paradiis) a la cartessa joka päivä, siellä oli ranskalainen chef ja hyvää ruokaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on ollut Baltian maissa ruoan kanssa ongelmia. Ruoka on ollut monesti mautonta, eikä kyse ole siitä, että olisimme tottuneet tuliseen ruokaan, vaan ruoassa ei yksinkertaisesti ole ollut oikein mitään makua, edes suolaa.

      Minulle käy todella harvoin niin, että jättäisin ravintolassa ruokani syömättä, mutta eilen (Tallinnassa) kävi niinkin. Tilasin kasviskeiton, joka osoittautui kirkkaanvihreäksi soseutetuksi mössöksi. Ruoassa ei ollut kerta kaikkiaan mitään makua, ja kun keiton ulkonäkökin oli niin vastenmielinen, en pystynyt syömään sitä kuin yhden lusikallisen. Ankkasalaatin kanssa ei käynyt paljon paremmin, mutta onneksi mulla ei ollut oikeastaan nälkäkään. Fine dining -ravintolat ovat olleet Baltiassa hyviä, mutta ns. ruokaravintolat ovat olleet melkoisia pettymyksiä lähes kaikki. Ruoka on minusta varsin tärkeä osa onnistunutta lomaa, ja siinä mielessä Baltian maat eivät saa minultakaan kovin paljon pisteitä, vaikka niissä olisikin muuten kiva matkailla.

      Luonto on minustakin jo Virossa nättiä. Ihmettelinkin sitä, miten luonto voi olla niin erilainen Suomeen verrattuna, vaikka välimatkaa ei ole tuon enempää.

      Poista
  8. Kiva matkarapsa! Ihanaa kun paasette reissuilemaan, tulin juuri vkonloppureissulta ja paluu arkeen on tahmeaa, taidan olla piipussa tasta suurkaupungissa elamisesta erityisesti kesahelteilla joten aion johonkin rauhallisempaan paikkaan ensi vkonlopuksikin.

    Tuo ruoka nayttaa aika mielenkiintoiselta, kokonasia kurkkuja :D Mullakin on muistissa muutamia aika hurjia ruokakokemuksia Baltian maista joten ei yllata. Mukavaa loman jatkoa, nauttikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra! Taitaa olla aika yleistä, että paluu arkeen on reissujen jälkeen vähän vaikeaa. Usein on jäänyt unetkin vähän vähiin, kuten minulla nyt, eikä se ainakaan yhtään auta asiaa.

      Tuo ruoka oli suoraan sanottuna aika epämiellyttävää. Olen huomannut senkin, että ruoan ulkonäkö on mulle hirveän tärkeää. Jos ruoka näyttää jollakin tavalla vastenmieliseltä, en pysty syömään ruokaa; oli se maultaan kuinka hyvää tahansa.

      Tsemppiä sinulle arkeen paluuseen!

      Poista
  9. Me olimme viime kesänä autolla Balttiassa ja olimme useamman yön Riiassa. Kivasti oli tekemistä koko perheelle. Muutenkin Balttian kierros oli onnistunut ja tosi monipuolisesti tekemistä ja näkemistä.

    Meille ei sattunut mitään jonoa rajanylitykseen, eikä siinä ollut mitään muodollisuuksiakaan. Minusta liikenne oli sujuvaa. Ainoa hämmentävä juttu oli se, että sillä nopealla tiellä oli sellainen ohituskäytäntö että pokka ajellaan vaan keskellä. Olihan se tie toki kolmen kaistan levyinen, mutta entä jos vastaan tulee joku joka ei tajuakaan että keskellä ajavalle pitää antaa tilaa? Noh, alun epäröinnin sopeuduin paikalliseen ohitustyyliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelenkin, että sain postauksistasi sellaisen käsityksen, että olitte tehneet ja nähneet paljon kaikkea. :-)

      Tuo ohituskäytäntö todella hämmensi minuakin. Tuntui aluksi todella hurjalta vain tunkea siihen kaistojen keskelle ja luottaa siihen, että vastaantulevat kyllä väistävät. Entäpä jos joku vastaantulija olisi saanut päähänsä lähteä ohittamaan samaan aikaan? Toisaalta vähän huvittikin, sillä Suomessa saa heti hirveää valojen välkyttelyä ja torven soittoa, jos ohitus menee pikkuisenkin pitkäksi. Ei puhettakaan siitä, että kaistojen välissä ajaminen olisi normi.

      Poista