Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Pölkkypäitä ja pylväitä

Kävimme ukkelin kanssa pienellä matkalla Ateenassa. Olimme aikeissa matkustaa Ateenaan jo joskus vuosia sitten, mutta päädyimme sillä kerralla muistaakseni Sisiliaan. Manner-Kreikassa en ole koskaan käynyt, vaikka Kreikka sinänsä on tuttu, sillä olen käynyt usealla Kreikan saarella. Lähdimme matkaan innolla, vaikka lähdön varoitusaika olikin taas hyvin lyhyt, eikä ukkeli ollut ehtinyt toipua vielä oikein edellisestä matkastaankaan.

Etukäteen ajateltuna minua kiehtoivat Ateenassa eniten kaikki historialliset kohteet, joita Ateenassa todellakin riittää. Taisin kuitenkin unohtaa, etten ole koskaan ollut mitenkään erityisen kiinnostunut historiasta, ja koulussakin historia oli inhokkiaineeni numero yksi. (Pakko kertoa, että valmistauduin kerran yläasteella historian kokeeseen kahdella rannekellolla. Minulla oli siis rannekello kummassakin kädessä. Jaa miksikö? No siksi, että rannekellojen alle sai piilotettua näppärästi lunttilaput. 😀)

Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta oli varsin mielenkiintoinen:

Akropolis-kukkula ja Parthenonin temppeli.



Hotellilta näkyi myös Lykavittos-kukkula, joka on Ateenan korkein kohta (277 metriä). Koska näköalapaikat miellyttävät minua ja ukkelia kovasti, oli suunnistettava kukkulalle heti ensi tilassa.


Kukkulalle olisi päässyt myös kävellen, mutta me valitsimme nopeamman ja helpomman tavan eli funikulaarin (kiskoköysiradan).

Kyyti saapuu!

Funikulaari kulkee koko matkan ylös asti maan alla, joten mikään näköalahissi se ei ole. Se ei  myöskään välttämättä sovi ahtaan paikan kammoisille. Ukkeli kärsii melko pahasta ahtaan paikan kammosta - hän ei esimerkiksi kerran pystynyt olemaan Ruotsin-laivan hytissä, kun häntä rupesi ahdistamaan niin kovasti, vaan hänen piti mennä kannelle tuulettumaan. Ukkeli pärjäsi funikulaarissa kuitenkin ihan hyvin siihen asti, kunnes satuin ystävällisesti kysäisemään, että miten se sinun ahtaan paikan kammosi. Onneksi matka ylös ei kestänyt kovin kauan! 


Näköalat ylhäältä olivat huikeat. Kukkulan laki, jolla näköalapaikka sijaitsi, oli niin pieni, että siellä alkoi melkein huimata.

Kaukana siintää Ateenan satamakaupunki Pireus ja etuoikealla näkyy Akropolis-kukkula.
Kuvan keskellä on Zeuksen temppeli (tai se, mitä siitä on jäljellä).

Huipulla oli paljon erikoisia, todella suuria perhosia, ja sain onnekseni vangittua yhden sellaisen kuvaankin. 



 
Huipulla oli myös pieni sievä kirkko (Agios Georgios), jonka edessä tässä pönötetään:

Lykavittos olisi ollut varmasti parhaimmillaan auringon laskiessa ja illalla, kun kaupungin valot syttyvät, mutta nuo hetket jäivät nyt kokematta.

Kävimme sentään juomassa oluset kukkulan laella olevassa kahvila-ravintolassa, joka on kyllä aivan huikealla paikalla.


Olimme ehtineet tulla jo muutamaan otteeseen ateenalaisten taksikuskien huijaamiksi, joten päätimme etsiä vaihtoehtoisen kulkutavan. Ei kannata esimerkiksi niellä taksikuskilta sellaista selitystä, että kaupungissa on lakko ja mielenosoituksia ja että taksi ei pääse ajamaan hotellille suorinta reittiä, vaan sinne pitää mennä kiertoteitä, ja taksimatka saattaa hyvinkin tulla maksamaan 35-40 euroa. (Se maksoi 38 euroa, kun normaalisti matka maksoi viiden euron kieppeillä.) Kuinka typeräksi ihminen voi itsensä tällaisen tarinan nieltyään tunteakaan.

Ukkeli päätti kokeilla Uberia, joka toimikin aivan erinomaisesti.


Eräs Uber-kuljettaja kuitenkin kertoi, että Ateenan poliisit yrittävät jatkuvasti vaikeuttaa Uber-kuskien elämää pysäyttelemällä näitä jatkuvasti. Meidänkin piti yhdellä matkalla täyttää lappu, johon tuli kuljetettavan nimi ja passin numero (ukkeli ei tosin muistanut passinsa numeroa, joten hän veti hatusta jotain).

Näimme muutenkin paljon ahkeria poliiseja tuomassa väriä kaupunkilaisten arkeen.

Tilanne päällä.

Kävimme toki niissä historiallisissa paikoissakin. Yksi paikoista oli Agora eli Ateenan vanha markkinapaikka. Agora on ollut aikoinaan erittäin merkityksellinen paikka, sillä Sokrates puhui siellä kansalle, ja Paavalikin piti Agorassa saarnojaan. Myös demokratia on saanut alkunsa Agorasta!

Agora sijaitsee Ateenan vanhassakaupungissa, jossa tunnelma olikin varsin kreikkalainen.

Sinivalkoruutuiset pöytäliinat ja kaksi jamppaa soittamassa balalaikkaa. Voiko kreikkalaisempaa olla?



Ruokalistat oli räätälöity turisteille sopiviksi, jottei kukaan vain joutuisi poistumaan paikalta tyhjin vatsoin.

Tilaaminen onnistuu kielitaidottomaltakin.

Matkamuistokaupoista sai ostaa viehättäviä tuliaisia, joilla saattoi yllättää iloisesti kaikki läheiset.



Varsinainen Agoran alue oli yllättävän suuri.

Agoran kaivauksia.



Kuvassa näkyvä iso rakennus on Attaloksen stoa (ja taustalla näkyy taas Lykavittos-kukkula).

Attaloksen stoa (pylväshalli) oli Agoran huomattavin rakennus, ja se rakennettiin noin vuonna 150 eaa. Attaloksen stoa oli kuulemma Ateenan ensimmäinen ostoskeskus, sillä siinä oli kauppoja kahdessa kerroksessa. Alkuperäinen stoa tuhoutui vuonna 267 jaa., ja tämä alkuperäistä jäljittelevä kopio rakennettiin vuonna 1956.

And here we pönötämme again.
Stoan takapihan nurkassa oli puhelinkoppi, joka huvitti minua suuresti.

Minneköhän se Sokrates soitteli?
Hefaistoksen temppeli (Kreikan parhaiten säilynyt klassinen temppeli).
Kaikilla Ateenan historiallisilla alueilla istui siellä täällä ilmeisesti jotain työntekijöitä kapteenintuoleissa, ja ihmettelimme aluksi, mikä virka näillä ihmisillä mahtoi olla. No, sekin selvisi pian. Menin Agorassa yhteen pieneen kirkkoon ja laskin opaskirjani kirkon kaiteelle, kun piti kaivaa kassista kamera esiin, ja minulla on vain kaksi kättä. Ulkona partioinut nainen tuli tuohtuneena huutamaan minulle, että "no! don't put it there!", jolloin tajusin, että istujien virka oli tietysti vartioida, etteivät typerät turistit turmelisi heidän historiallisia monumenttejaan. Päätinkin sitten lähteä saman tien menemään. Nainen seurasi kannoillani ovelle asti ja katsoi, että pääsin turvallisesti ulos.

Syntagma-aukio, jota pidetään Ateenan keskustana. Taustalla parlamenttitalo.

Zeuksen temppeli. (Temppelissä oli alun perin 104 pylvästä, mutta niistä on jäljellä enää 16.)

Kreikkalainen ruoka jäi matkallamme jostakin syystä hieman paitsioon. Söimme toki yhden moussakan ja Pireuksen rantaravintolassa kokonaisen (kiskurihintaisen) kalan, jonka nimeä en enää muista.

Maistuis varmaan sullekin.



Rantaravintoloita Pireuksessa.

Eksyimme jostakin syystä muun muassa Spondiin, joka on kahden tähden Michelin-ravintola. Ravintolan korkea laatu paljastui jo sisääntulovaiheessa, kun etsiskelin katseellani paikkaa käsilaukulleni. Tarjoilija lennätti nimittäin laukulle oman jakkaran, jolla laukun oli mukava istua.

Tästä tunnistaa laaturavintolan.
Spondin ruokalistan lukeminen oli melkoisen jännittävää, sillä listaan ei ollut merkitty hintoja lainkaan. Enpä ole ennen tällaistakaan paikkaa nähnyt, että pitää ostaa, ilman että tietää, mitä se maksaa. 

Joku asiantuntevampi olisi saattanut olla Spondissa haltioissaan, mutta minä olin lähinnä kiusaantunut. Tuli taas sellainen olo (kuten aina tämäntyylisissä ravintoloissa), että tämän on pakko olla jotain pilaa - ei kukaan voi tosissaan tehdä sellaisia piperryksiä ja kutsua niitä ruoaksi.

Ehdoton inhokkini eli hanhenmaksaa.


Mutta juustokärry oli kiva!

Tarjoilija kertoi yksityiskohtaisesti, mitä mikäkin juusto oli, mutta pahaksi onneksi tieto ei tarttunut päähäni. Onneksi tarjoilija osasi koota lautaselle mukavan kokonaisuuden. 

Hieman samaan kategoriaan kuin Spondi kuului myös hotellimme kattoravintola Premiere.

Alkupaloja. Kirjekuoressa ei ole lasku vaan spinach pies.


Paikalliset karjalanpiirakat.

Omananviipaleeseen kääritty makupala. (Ukkeli pelkäsi, että syön pyykkipojankin.)
 Suurin osa Premieren annoksista oli sentään "järkeviä" ja ruoaksi tunnistettavia.

Grande Bretagne -hotellissa nautimme puolestaan afternoon tean (elämäni ensimmäisen sellaisen), joka sekin kuuluu tyypillisiin kreikkalaisiin ruokailuperinteisiin.







Ateena oli ihan kiva, mutta en voi sanoa, että Ateenasta olisi tullut mikään lempikaupunkimme. Ukkeli ei itse asiassa tykännyt kaupungin keskustasta yhtään, ja minustakin Ateena oli jotenkin persoonaton. Kaikille historian ystäville Ateena on varmasti enemmän kuin oivallinen paikka, mutta minun silmääni kaikki pylväät ja temppelit alkoivat hyvin pian näyttää samanlaisilta (anteeksi vain).

Vielä toinenkin postaus on matkaltamme tulossa, mutta se ei ole enää Ateenasta vaan kaupungin ulkopuolelta. Vuokrasimme nimittäin yhdeksi päiväksi auton ja katselimme vähän, miltä muu Kreikka näyttää. Pääsin taas harrastamaan vähän urbaania löytöretkeilyäkin. Jee!

Kivaa viikonloppua!

16 kommenttia:

  1. Kiva postaus, kuten aina ! Kiitos!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Kiva jos tykkäsit. :-)

      Poista
  2. Ai kun tuttuja maisemia, vietimme Ateenassa viime syksyna kokonaisen viikon. Asuimme kivassa Airbnb-asunnossa Plakassa. Kaikki kierrokset tehtiin kavellen. Ainoat julkisen liikenteen matkat olivat metro kentalta keskustaan ja takaisin.
    Jopa tuolla Carte Postale ravintolassa soimme parikin kertaa.Ruoka oli hyvaa ja edullista vaikka tuo kuvamenu antaakin vahan turistimaisen fiiliksen. No turistejahan me olimme.

    Uberia monet kehuvat mutta taytyisi tietaa pari seikkaa. Ne viralliset taksit maksavat monissa maissa tosi paljon lisenssistaan (Israelissa reilu 50 000 euroa) ja kayvat kurssin ja muitakin kokeita saadakseen sen taksiluvan. Tiedan kun oma ukkeli on taksihommissa. Lisaksi maksaa omalle taksiasemalleen kuukaudessa mukavan summan. Monissa maissa on laki joka kieltaa tavallisen kadunmiehen (Uber-kuskinkin) kuljettamasta ihmisia maksusta. Myos liikennevakuutus ei kata valttamatta vahinkoja (ainakaan meilla) jos sattuu onnettomuus ja vakuutusyhtio saa selville etta on ollut tallainen tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että viihdyitte Ateenassa. Minua vähän häiritsi noissa Plakan ravintoloissa aggressiiviset sisäänheittäjät, mutta toisaalta, työtäänhän hekin vain tekevät. Metroa emme tulleet kokeilleeksi, kun ukkeli ei tykkää metrolla matkustamista...

      Minulle tulikin kaikista käyttämistämme Uber-kuskeista sellainen vaikutelma, että he olivat jotenkin ihan tavallisia kadunmiehiä, eli minkäänlaista koulutusta ei välttämättä ollut. He kuitenkin osoittautuivat (valitettavasti) paljon luotettavimmiksi kuin ne keltaiset taksit.

      Poista
  3. Tyylikkään näköisiä nuo ravintolan miniannokset. En itsekään lämpene noille pikkuruuille, kun ulos mennessäni haluaisin saada ihan kunnolla syödäkseni ;)

    Olen käynyt kerran Ateenassa 90-luvun lopussa työreissulla. Ehdin piipahtaa Lykavitoksella illalla, Akropoliksella ja Agorassa. Vaikka mitä jäinkin näkemättä, niin ei jäänyt poltetta palata uudestaan. Vaikka tykkäänkin vanhoista kivikasoista, niin jopa meikäläisenkin kiintiö pylvään pätkiä täyttyikin yllättävän nopeasti ;)

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä minäkin haluaisin, että ravintosta voisi poistua täydellä vatsalla. Toisaalta jos noita pikkuannoksia on tarpeeksi monta, niin kyllä niistäkin täyteen tulee. :-)

      Hih, minunkin pylväskiintiöni täyttyi varsin nopeasti. Jos olisi oikein historia-asiantuntija ja tuntisi tarinat pylväiden taustalla, niin ehkä niitä sitten jaksaisi katsella kauemmin. Tai sitten ei. :-)

      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  4. Mielenkiintoinen matkakuvaus - kiitos!
    Uber-taksia käytin Nizzassa ja olipa miellyttävä kyyti. Hintaan sisältyi tyylikäskuski, kylmät vesipullot ja normitaksia tyylikkäämpi auto. Hintataso sama kuin normitakseissa. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole aikaisemmin käyttänyt Uberia, mutta ukkeli on käyttänyt niitä matkoillaan paljonkin. Pääasiassa ovat olleet kai ihan myönteisiä kokemuksia. Minullekin tuli sellainen vaikutelma Uber-kuskeista, että asiakasta arvostettiin jotenkin enemmän. Käytös oli hyvin kohteliasta, toisin kuin noissa tavan takseissa joskus, ja autossa oli aina jotakin tarjottavaa asiakkaalle.

      Poista
  5. Näyttää niin kiehtovalta matkalta,;en ole ikinä käynyt Kreikassa vaikka se edes ei ole niin kaukana täältä. Hienoja näkymiä tuolta ylhäältä;siitä tulee hieman mieleen Haifan kaupunki,jossa myös mennään funikulaarilla ylös ja alas koska Haifa on rakennettu kolmeen tasoon, mutta funikulaari siellä on leveämpi,ja muistuttaa hieman metroa vaikka meneekin ylös ja alas.Pakko kyllä joskus päästä Kreikkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Funikulaareja taitaa olla aika paljon erilaisia. Muistelen, että Barcelonassakin oli ihan erilainen funikulaari, sellainen junamaisempi.

      Kreikka on minusta kiva maa, eli omasta puolestani suosittelen kyllä. Kielikin kuulostaa aika hauskalta, vähän niin kuin espanjan ja venäjän yhdistelmältä. :-)

      Poista
  6. Mitä piiperryksiä. Voi hyvänen aika sentään. Siis nuo ruoat. En osaa suhtautua. Ehkä se kertoo siitä, että on parempi pysähtyä normaalin väen ruokapaikkoihin ja antaa tällaiset paikat niille, jotka saavat kauniista piiperryksistä positiiviset sätkyt? Toivottavasti täyttivät vatsan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä noista piiperryksistäkin täyteen tulee, kun niitä tarpeeksi monta annosta syö - ja kun juo niiden kanssa tarpeeksi viiniä. :-D

      Poista
  7. Minä olen rehellisesti sanottuna tuhdin ruuan ystävä ja piperrykset jätän suosiolla niitä ymmärtäville. Meillä on täällä ravintola ja jos noita tarjoilisi niin eipä tarvitsisi kauaa tarjoilla. Repesin kyllä pyykkipojan kohdalla :D
    Kreikassa en ole koskaan käynyt, minulle riittää tällainen nojatuolimatkailu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, ai teillä on siellä ravintola! En ole tiennytkään. Voin hyvin uskoa, että siellä eivät piperrykset löisi leiville. :-)

      Minäkin olen enemmän kunnon ruoan ystävä, vaikka viime aikoina on tullut syötyä jonkin verran noita piperryksiäkin. Olen kai utelias tietämään, millaisia piperryksiä on missäkin päin maailmaa. Toistaiseksi ne ovat vaikuttaneet aika samanlaisilta kaikkialla. :-)

      Poista
  8. Mielenkiintoinen tutkimusmatka Ateenaan teillä! Aika jänniä annoksia (ja astioita) noissa ravintoloissa...en ole oikein ikinä ymmärtänyt taiteen ja ruoan yhdistämistä :D Vaikka saa ruoka-annos kaunis olla, pääasia kuitenkin että siitä lähtee nälkä.
    Voisi olla ihan kiva käydä Ateenassa, minä olen kanssa vaan saaria kierrellyt ja ne ovat mielenkiintoisia. Näkyikö Ateenassa muuten mitenkään Kreikkaan tullut pakolaisten määrä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän aina muistuttaa itselleni noita minimaalisia ruoka-annoksia syödessäni, että onhan se hienoa, että ruoka on jollekulle intohimo ja että joku jaksaa ja viitsii jatkuvasti kehittää ruokaa hieman pidemmälle. Että millainen määrä työtä noihinkin on saatu menemään. Mutta näin ruokailijana en niin piittaa tuommoisista annoksista, vaikka kauniita ovatkin.

      Minun mielestäni pakolaiset eivät juurikaan näkyneet Ateenan katukuvassa, tai en minä ainakaan kiinnittänyt asiaan erityisesti huomiota.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3