Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kreikka-överit

Päätimme lähteä yhtenä Kreikka-päivänä pienelle autoretkelle Ateenan eteläpuolelle Attikan rannikolle. Toiveissa oli nähdä erityisesti niemen eteläkärjessä oleva Poseidonin temppeli, koska olimme kuulleet, että se olisi hieno paikka. Sekin olisi kuulemma parhaimmillaan auringonlaskun aikaan, mutta koska joka paikassa ei voi olla auringon laskiessa, lähdimme matkaan aamupäivästä.

Matkalle lähtö ei sujunut ihan suunnitellusti. Autovuokraamossa ei ollutkaan tarjolla automaattivaihteista autoa, vaikka ukkeli oli nimenomaan sellaisen varannut. Autovuokraamon mies yritti tyrkyttää meille manuaalivaihteista, hieman isompaa autoa, ja minä olisin siihen tyytynytkin, mutta ukkeli pysyi kovana: automaattivaihteinen auto on löydyttävä! Minulla on ollut viime aikoina taas pahoja polvivaivoja, varsinkin juuri vasemmassa eli kytkinjalassa, ja auton ajaminen pidempiä matkoja tuottaa tuskaa. Olisin minä siitä kuitenkin varmasti jotenkin selvinnyt. (Ukkeli ei ole tottunut ajamaan ulkomailla autoa, joten minä olen meillä aina se kuski. Se sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä ajan mieluummin itse kuin annan jonkun toisen ajaa.😳)

Automaattivaihteinen auto löytyi lopulta toisesta autoliikkeestä, ja odoteltuamme puolisen tuntia pääsimme vihdoinkin matkaan. Seuraavaksi selvisi, että kumpikaan ei ollut muistanut ottaa kännykän laturia mukaan, ja kun karttapalvelut syövät hirveästi akkua (autossa ei ollut navigaattoriakaan, vaikka oli pitänyt), puhelimen akku alkoi huveta. Tunnelma autossa meinasi jo hieman kohota, kun suhasimme vain edestakaisin Ateenan katuja, emmekä tuntuneet pääsevän koskaan matkaan.

Vihdoinkin kaupungin ulkopuolella!




Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Vouliagmenijärvi, jonka veden sanotaan olevan terapeuttista ja parantavan reuman. Minä olin ottanut mukaan jopa uimapuvunkin, kun olin ajatellut, että saattaisin pulahtaa järveen.

Järven nähtyäni uimahalut kuitenkin katosivat.


Järvi ei ollut yhtään sellainen kuin olin kuvitellut, vaan se oli minusta lähinnä tunkkainen lätäkkö. Kyllähän ihmiset järvessä kovasti uivat, mutta minua vesi ei houkutellut.

Huomioni kiinnittyi erääseen mieheen, joka istui järveen menevillä rappusilla jalat vedessä. Miehen jalkojen ympärillä kuhisi pieniä kaloja - mies oli siis omatekoisessa kalapedikyyrissä, jossa kalat syövät ihosta kuollutta solukkoa. Mies kertoi kokeilevansa kalapedikyyriä ensimmäistä kertaa, mutta se kuulemma toimi hyvin: kaloilla oli kova nälkä!

Ällöä.



Retkipäiväksemme oli luvattu sadetta, mutta onneksi sääennusteet eivät pitäneet paikkaansa.



Ajoimme matkalla monen lomakohteen läpi, mutta lomasesonki ei ollut tainnut vielä alkaa, kun kaikkialla oli niin hiljaista ja autiota. Paikkakuntien nimet jäivät vähän arvoituksiksi, sillä kaupunkien nimet oli kirjoitettu niin teiden varsilla kuin kännykän kartallakin vain kreikaksi.

Ihmettelimme tien varrella näkyviä värikkäitä pikkukopperoita, joissa oli kukkasia. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että kopperot olivat kai jonkinlaisia muistomerkkejä. Paikalla oli ehkä tapahtunut joskus jokin onnettomuus?



Minua harmitti, että olimme lähteneet Ateenaan niin lyhyellä varoitusajalla, etten ollut edes ehtinyt etsiä netistä vinkkejä Ateenan hylätyistä paikoista, joita olisin voinut käydä tutkimassa. Kävi kuitenkin ilmi, että hylättyjen paikkojen löytämiseksi ei Kreikassa nettiä tarvita, sillä Kreikassa on hylättyjä rakennuksia pilvin pimein. Autiot ja ränsistyneet rakennukset tekivät vähän surulliseksikin, kun ajattelee Kreikan lähihistoriaa. Kuinkakohan moni ihminen menetti talouskriisin seurauksena elinkeinonsa?

Olin nähnyt Ateenassa useita hylättyjä rakennuksia, mutta ne olivat kaikki näyttäneet sellaisilta, että niihin ei päässyt sisälle. Paikalliset viranomaiset eivät olisi ehkä suhtautuneet kovin myötämielisesti murtautumisyrityksiin?

Nyt ajomatkalla bongasin kuitenkin aivan tien vierellä hylätyn rakennuksen, joka näytti minusta hotellilta. En voinut mitenkään vastustaa kiusausta, vaan kurvasin tien sivuun ja sanoin ukkelille, että sori, mun on nyt ihan pakko käydä vähän tuolla.

Menneen ajan lomaresortti?
Tässä oli varmaankin hotellin vastaanotto.
Keittiötiloja, luultavasti.
Kummastuneen näköinen kissa ihmetteli, mitä oikein touhusin.
Rakennuksen takapuolelta löytyi portaat, jotka veivät hotellin toiseen kerrokseen.


Portaita pikaisesti silmäiltyäni tulin siihen tulokseen, että portaat kestäisivät kapuamisen (tosin tulen aina tähän samaan lopputulokseen, näyttivät portaat miltä tahansa), ja pääsin tutkimaan yläkertaakin.


Huone merinäköalalla (meri alkaa heti noiden puiden takaa).



Kissa ei voinut edelleenkään ymmärtää, mitä puuhailin.



Ranta alkoi heti hotellin pihasta, noiden puiden vasemmalta puolelta. Tuo on varmasti ollut joskus kiva paikka. Tosin ihmettelen, kuka tuonne on mahtanut eksyä, sillä hotelli oli niin korvessa.

Viimeinen silmäys.
Poislähtiessäni rupesin miettimään, että tuollahan olisi voinut olla mitä vain, esimerkiksi käärmeitä tai joku murhanhimoinen spurgu. Eipä tullut tuolla pusikoissa hyppiessäni moinen mieleenkään. Onneksi tällaiset ajatukset heräävät aina vasta poislähtiessä tai kotona valokuvia katsellessa, etteivät tutkimusmatkat jää niiden takia tekemättä. 😄

Poseidonin temppeli on huikealla paikalla korkealla Sounionniemen eteläkärjessä. Meri ympäröi temppeliä kolmelta puolelta, ja kukkulalta on aika korkea pudotus mereen.





Saimme taas peräämme yhden naisen, joka oli (kaulassa roikkuneesta kortista päätellen) jonkinlainen opas/turistien silmälläpitäjä. Nainen seurasi herkämättä koko ajan kannoillamme ja joutui siitä hyvästä valokuvaamaankin meitä, kun kerran sattui siinä lähistöllä olemaan. En ymmärrä, mitä epäilyttävää minussa ja ukkelissa muka on.

Miekin kävin Poseidonin temppelillä!

Ja mie!
Ja myö!

Kukkulalla eleli runsaasti vähän tällaisia kanan näköisiä lintuja. Linnut olivat minusta jotenkin sympaattisia, mutta tämäkin on tietysti taas jokin roskalintu. Tunnistaako joku lajin?


Auto oli määrä palauttaa puoli kahdeksaan mennessä, ja kun lähtömme oli viivästynyt niin pahasti, alkoi näyttää siltä, ettemme enää ehtisikään katsomaan Korintin kanavaa, jonka erityisesti ukkeli oli toivonut näkevänsä. Kuitenkin kun tutkiskelin ajoreittiä kännykästäni, kävi ilmi, että Korinttiin pitäisi ehtiä Poseidonin temppeliltä tunnissa ja neljässäkymmenessä minuutissa. Kun kello oli vasta kaksi, ehdotin, että eiköhän käydä katsomassa se Korinttikin. Ehtisimme hyvin Korinttiin ja sieltä vielä takaisin Ateenaan ennen puolta kahdeksaa.

Tiekin oli hyvä - eikä tämä ole vielä edes motaria.

Ja suunta on näemmä oikea.
Ateenassa oli tullut yhden Uber-kuskin kanssa puhetta autoilijoiden sakottamisesta. Olin kertonut taksikuskille, että meillä Suomessa nopeutta valvotaan nykyään pääasiassa kameroilla, ja taksikuski oli vastannut, että on Kreikassakin nopeusvalvontakameroita; ne eivät vain toimi. Tämä tieto oli erittäin hyödyllinen nyt, kun olin itse ratissa: ei tarvinnut kiinnittää peltipoliiseihin mitään huomiota eikä suuremmin välittää nopeusrajoituksistakaan, kun eiväthän ne kamerat toimisi kumminkaan. Pääsimme perille huomattavasti alle tunnin ja neljänkymmenen minuutin.

Korintti tuntui todella mukavalta kaupungilta, paljon mukavammalta kuin Ateena!

Korintissa oli kävelykatukeskusta, ja kävelykatujen varsilla oli paljon kivoja ravintoloita.
Söimme yhdessä kadunvarsiravintolassa, ja ukkelilla oli niin kova nälkä, että hän ei jaksanut edes odottaa ruokalistaa vaan osoitti vain kadunvarressa olevasta kuvallisesta plakaatista kanaleivän kuvaa. Näköjään nämä kuvalliset ruokalistakyltitkin tulevat joskus ihan tarpeeseen! 

Pegasuksen patsas Korintin rantakadun varrella.
Korintin kanava oli pettymys, sillä emme löytäneet paikkaa, josta olisimme päässeet näkemään kanavan korkeimman kohdan. Olimme nähneet sen pikaisesti moottoritietä kanavan yli ajaessamme, mutta nyt pääsimme näkemään vain kanavan suut. Olihan sekin tietysti parempi kuin ei mitään!

Kanavan pohjoispää.
Tuolla kaukana näkyy hieman sitä korkeinta kohtaa.
Kanavan eteläpää.

Tässä on lähdetty näköjään vähän kiireellä kuvaamaan, kun auton ovetkin ovat jääneet levälleen...



Näin jälkeenpäin ajatellen olisimme voineet ottaa auton kahdeksi päiväksi ja jättää Ateenan vähemmälle huomiolle, mutta mistä näitä koskaan etukäteen tietää.

Tunneli lähestyy.
Tietulliasema.
Tässä kohtaa sanoisin normaalisti, että jäipähän näkemistä vielä seuraavaksikin kerraksi, mutta jätän tämän nyt sanomatta. Tiedän nimittäin, että toista kertaa emme Ateenaan matkusta, ellei jotain ihan ihmeellistä tapahdu. Jotkin paikat ovat sellaisia, että niihin haluaa palata aina uudestaan, eikä Ateena ole yksi niistä.

Tämmöisen lenkin heitimme:



Nyt on Kreikka-jutut postattu, joten pääsemme vihdoinkin muihin aiheisiin.

24 kommenttia:

  1. Kiitos taas tästä matkasta, näitä on kiva lukea, ihan kuin olisi itsekin reissussa sen sijaan, että kyyhöttää täällä sohvan nurkassa hirveässä flunssassa. Olet sinä melkoinen rohkeus, että uskallat tuolla ajella, minä ajan kyllä Suomessa mieluummin kuin olen kyydissä, mutta annas olla kun lähdetään esim. Tallinnaan, kyllä saa isäntä ajaa, minä vain neuvon😂 Jostain syystä neuvojani ei kyllä kovinkaan tunnuta arvostavan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän siinä on, että meidän vaimojen ajo-ohjeet eivät tunnu kelpaavan miehille. :-D Minä tunnustan olevani aika hanakka neuvomaan, jos ukkeli ajaa, vaikka olen viime aikoina yrittänyt ihan tietoisesti pyrkiä tavasta eroon. Mutta rasittaahan se moottoriakin jos toinen ajaa esimerkiksi liian pienellä vaihteella...

      Mukava, että olit matkalla mukana! Pikaista paranemista sinne sohvan nurkkaan!

      Poista
  2. Me olemme ajaneet muutaman kerran Kreikan läpi Igoumenitsan laivaan ajaessamme. Oli hienoja paikkoja, mutta silti minuun(kaan) ei iskenyt Kreikka kuume. Ei ole koskaan ollut pakottavaa tarvetta matkustaa esim. Ateenaan. Mies siellä kävi joskus työmatkalla. Toisin kuin vaikka Italiaan, jonne on tehnyt mieli palata usein ja edelleenkin tekisi mieli päästä kouluamaan se Etelä-Italia ja saaret.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei ole Italiakaan oikein koskaan kiinnostanut. Lapsena kiertelimme siellä aika paljon asuntovaunulla, eikä minulle jäänyt Italiasta mikään erityisen kiehtova mielikuva. Pompeijin haluaisin kyllä nähdä! Joskus suunnittelimmekin autoilukierrosta Italiassa, mutta jokin toinen matkakohde vei ilmeisesti silloinkin voiton.

      Poista
  3. Kiva postaus. Ateenassa en ole käynyt eikä vieläkän tee mieleni, vaikka muu Kreikka enemmän tuttu onkin. Nuo pienet "talot" teiden varsilla ovat onnettomuuksia, eli kuvan henkilö on siinä saanut surmansa. Täällä meilläkin noita on,tosin pelkkiä ristejä kukkineen. Ikäviä tien "koristeita". Kun olemme itsekin lomailemassa, aina vuokraamme myös auton, ellemme itse ole autoa matkaan ottaneet. Täältä Saksasta on helpompaa ajella moniin maihin. Matkailu avartaa ja opettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :-) Ja kiitos myös tiedosta, että nuo taloset ovat tosiaan merkkejä teiden varsilla sattuneista onnettomuuksista. Taloja näkyi sen verran tiheään, että onnettomuuksiakin on tapahtunut ilmeisesti aika paljon. Surullista. Tuonkin kuvaamani talosen mies oli vasta nuorukainen.

      Saksa onkin ihanteellinen paikka Euroopan kiertelyyn, kun se sijaitsee niin keskellä. Suomesta joutuu tulemaan hirveän matkan, ennen kuin pääsee edes matkan alkuun. Muistan, että lapsena vaunureissuilla se ensimmäinen etappi Suomesta Pohjois-Saksaan oli välttämätön paha, josta piti suoriutua mahdollisimman nopeasti, joko ajamalla tai laivalla. Matka tuntui alkavan vasta Saksasta.

      Poista
  4. No nyt tuli nähtyä Kreikkaa autoillen, ei tarvitse itse sinne enää pyrkiä. Ja autiotalokin päälle herkkuna, jee. Poikani, kun kävi siellä, sanoi, että turistikohteiden ulkopuolella muistuttaa paljolti Algeriaa, joten enpä kaipaa enempää.Kiitos tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Algeriaa en ole nähnyt, joten en osaa vertailla, mutta minusta kaikki Välimeren maat näyttävät enemmän tai vähemmän samoilta. Samantyylisiä taloja ja maisemia kaikkialla.

      Kreikka tuli minullekin nyt nähtyä. En tiedä, tarvitseeko sinne enää tämän elämän aikana matkustaa. Matka sinänsä oli kyllä ihan onnistunut ja kiva, että ei siinä mitään.

      Poista
  5. Kyllähän naiset osaa ajaa missä vaan, varsinkin jos alla BMW. Koko Eurooppa (onko edes iso kirjain tässä yhteydessä)on tullut kierrettyä aikaa sitten, mutta ei silloin ollut tarkoitus jakaa kuvia vaan ajamisen iloa ala BMW!
    Mukavaa, että puolisosi jaksaa stoppejasi ja kuvakulmiasi, jotka ihan huikeita !!!! Mutta puolison puolustukseksi Intiassa en uskaltaisi rattiin, yksi matka ja johan sattui.... Iloa kesään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tuo on ihan totta, että BMW on ihan helkkarin hyvä auto! Meillä oli parin vuoden takaisella Amerikan kierroksellakin (tosin hyvin pienellä sellaisella) BMW, ja oikein harmitti, kun jouduin luopumaan siitä. BMW on jotenkin niin "ajajaystävällinen" auto, että sen ratissa tuntee olevansa ensi hetkestä kotonaan. Puhumattakaan siitä, jos sattuu saamaan alleen urheilumallin, jolla on mukava kiihdytellä. :-)

      Kiitos kommentistasi, ja iloa sinunkin kesääsi!

      Poista
  6. Tosi kivat kuvat, oli kiva katsoa kun eivät olleet niitä tavanomaisia turistikuvia.

    VastaaPoista
  7. Kiitokset Satu taas kerran virtuaalimatkasta! Minä en ole Kreikassa koskaan käynytkään.

    VastaaPoista
  8. Komeat maisemat tuolta Poseidonin temppeliltä!

    Minä olen menossa tänä kesänä käymään Meteoran luostareilla ja odotan sen olevan todellinen wau-elämys. Saas nähdä miten käy. Muuten minusta Kreikka on parhaimmillaan jossain pienessä rantakohteessa ihan vaan rentoutuen päivisin rannalla ja illalla paikallista ruokaa nauttien :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat oli tosiaan komeat. Vähän pelotti kurkkia kielekkeen yli, kun pudotus veteen oli niin huima.

      En ole kuullutkaan tuollaisista Meteoran luostareista. Pitääkin googlettaa!

      Minulle taas rantalomailu tarkoittaa samaa kuin tylsistyminen. :-) Mitä enemmän lomalla on tekemistä ja näkemistä, sitä parempi. (Onneksi ukkeli on samoilla linjoilla!) Rannalla makaaminen tuntuu minusta ihan hirveältä ajan haaskaukselta. Tosin ei sekään ole kiva, jos lomalta kotiin tullessa kaipaa lomalle, kun oli niin hektinen loma. :-D

      Poista
  9. Minua kyllä jännittäisi ajaa Kreikassa, vaikka tykkäänkin ajamisesta. Sinä tietysti maailmannaisena olet pahempaakin nähnyt kuin kreikkalainen ajokulttuuri.

    Se lintu muuten lienee paikallinen pyy, yksi niistä. Eikö ole ihan samannäköinen kuin täällä: https://www.gpeppas.gr/usa/chukar/chukar.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän tuo lintu tosiaan on! Suomeksi näkyisi olevan vuoripyy. Kiitos paljon, Keskeneräinen!

      Minä olen aina ajatellut, että Intia on eräänlainen autoilijan korkeakoulu. Että jos pystyy ajamaan Intiassa, pystyy ajamaan missä vain. :-) Vaikka enhän minä tiedä; voihan maailmassa on liikenteellisesti vieläkin pahempia paikkoja kuin Intia.

      Ihmettelin vähän tuota Kreikan liikennekäyttäytymistä, kun ei se ollut ollenkaan niin aggressiivista kuin olin ajatellut. Liikenteessä oli jopa havaittavissa jonkinlaista kohteliaisuutta. Minulle oli nimittäin jäänyt Kreetalta sellainen mielikuva, että kreikkalaiset ovat hirveän aggressiivisia kuskeja. Jos liikennevaloista ei syöksynyt heti keltaisen vaihduttua raketin lailla liikkeelle, torvet soivat heti niin maan perusteellisesti. Mutta ehkä Kreeta onkin aivan eri asia kuin muu Kreikka?

      Poista
  10. Kavin viime kesana Kreikassa ja huomasin juuri etta mulla on sielta roikkumassa postauksen alku, pitaisikön julkaistu kesan kunniaksi? Kreikka on monessa asiassa kuin Turkki mutta eurooppalaisempi versio, varsinkin tassa egeanmeren alueella jaamme monet samanlaiset asiat kulttuurin puolesta. Ateenassa haluaisin kayda noiden nahtavyyksien takia ja tykkaan kylla koikkelehtia siella saarilla mutta toisaalta siella on monesti aika samanlaista kuin taalla, paitsi etta eurooppalaisempaa ja meille kovin kallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julkaise ihmeessä! Olisi kiva lukea sinunkin kertomuksesi Kreikasta.

      Jotenkin olin ajatellutkin, että Kreikka ja Turkki saattaisivat olla aika samanlaisia. Tosin minun Turkki-kokemukseni rajoittuvat vain muutamaan paikkaan, Istanbuliin ja Marmarikseen, joten en taida olla kovin pätevä vertailemaan.

      Poista
  11. Kiitos taas virtuaalimatkasta, en ole koskaan ollut Kreikassa, vaikka kyllä on usein tehnyt mieli käydä siellä,lähellä kun on vielä kaiken lisäksi. Hih,etkös kokeillut kalamanikyyriä;D Täällä lähellä oli yksi hoitola katutasolla,ja siitä näki sisälle missä oli kalapedikyyrialtaita,mutta niitä ei enään ole siellä,
    Miten kurja taloudellinen tilanne näkyy tuolla?
    Aika outoa ettei vuokra.autossa ollut navigaattoria. Täällä kaikissa vuokra-autoissa on nykyään pakko olla tällainen
    http://www.mobileye.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiitos ei, mulle riittää ne ihan perinteiset manikyyrit ja pedikyyrit. :-D Tuntuisi kauhealta antaa kalojen syödä itseään...

      Kurja taloudellinen tilanne näkyi siinä, että hylättyjä rakennuksia ja esim. lopetettuja kauppoja oli silmiinpistävän paljon. Muuten elämä vaikutti minun silmiini aika normaalilta, ainakin siltä osalta, mitä me kerkesimme näkemään.

      Oho, tuo Mobileye vaikuttaa melkoisen mielenkiintoiselta. Jännä että se on oikein pakollinen vuokra-autoissa.

      Poista
  12. Upeita matka kuvia!
    Teillä on ollut ihana Kreikan matka.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3