Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä.


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Sisustajapirkon tarinatuokio

Terveisiä sohvalta.

Perjantai-iltana se uusi vihreä sohva sitten vihdoinkin tuli, ja olen tänään suorittanut menestyksekkäästi uuden sohvan sisäänajoa. Ukkelikin on löytänyt sohvalta oman tonttinsa, ja nyt näyttääkin uhkaavasti siltä, ettemme ehkä tehneetkään ihan huonoa ostosta.

Ensin kuitenkin kuva vanhasta sohvasta, joka lähti sohvan toimittaneiden poikien matkassa pois:



Voisinpa sanoa, että sohvaa tulee ikävä, mutta enpä oikein voi. Aika surkean näköinenhän tuo oli. Voi ressukkaa. Sohvan takana kulmassa oli sellainen pieni pöytä ja pöydän vieressä karmean ruma lehtiteline. Niitäkään ei tule ikävä.

Kuljetusliikkeen pojat pärähtivät paikalle perjantai-iltana vähän ennen puolta kymmentä. Sovituissa aikarajoissa siis mentiin, sillä toimitus oli luvattu kello 19.30 ja 21.30 väliseksi ajaksi. Vanha sohvamme ei mahtunut hissiin, joten pojat joutuivat kantamaan sen seitsemän kerrosta alaspäin. Uuden sohvan toinen osa ei sekään mahtunut hissiin, joten pojat joutuivat kantamaan sen seitsemän kerrosta ylöspäin. Sitten pojilla oli vielä kasaustehtäviä, sillä olimme tilanneet sohvan sillä periaatteella, että meidän tehtäväksemme ei jäisi muuta kuin istua. Istumaan pääsimme kymmenen maissa, jolloin pojillakin oli päivä varmasti täynnä. Sohva näytti illan hämäryydessä jotenkin harmahtavalta, mutta kun päivä valkeni, sohva osoittautui kumminkin vihreäksi.

Sohvan ensimmäinen aamu. Ukkeli on käynyt jo varaamassa sohvalta oman paikkansa tuomalla sinne tärkeimmät esineensä.






Seuraavaksi pitäisi sitten vaihtaa matto, vaikka ei tuo vanhakaan ehkä ihan järkyttävältä sohvan kanssa näytä.

Kuten jo sanoinkin, olemme suorittaneet tänään menestyksekästä sohvan sisäänajoa. Rompetta on kertynyt sohvalle jos jonkinlaista.

Astiatkin ovat varmasti kaikki eri paria.


Kamerani vääristää sohvan värin jotenkin ihan kummalliseksi (asetuksissa on varmaan jotain vikaa...), ja tuo aiempi, kännykkäkameralla otettu kuva on lähempänä oikeaa väriä.

Viime sunnuntaina konmaritin taas menestyksekkäästi, sillä pihallemme oli tuotu siirtolava. Meidän talossamme on sellainen tapa, että aina syksyllä ja keväällä järjestetään pihatalkoot (joihin minä olen tietysti innokkaasti osallistumassa), ja pihalle tuodaan siirtolava, johon asukkaat saavat talkoiden jälkeen viedä omia rojujaan. Minä olen jo useampana vuotena osallistunut roskalavan täyttöoperaatioon, mutta silti tänäkin vuonna löytyi yllättävän paljon lavalle heitettävää.

Matkalaukut eivät ole meidän, eivätkä nuo puuritilät. Eikä ruumispussi.

Tällä viikolla saimme taas seurata jännitysnäytelmää nimeltä "yllättääkö talvi autoilijan?". Renkaiden vaihdon ajan varaus kun oli jäänyt minulta vähän viime tippaan, ja olin saanut ajan vasta tämän viikon torstaiksi. Säilytämme renkaitamme yhdessä autoliikkeessä, jossa ne myös vaihdetaan, ja siksi renkaiden vaihto omatoimisesti ei oikein onnistu. Ennen kun säilytimme renkaita alakerran kanakoppivarastossa, saatoin vaihtaa renkaat itse.

Sunnuntai-iltana luin, että keskiviikkona saataisiin eteläänkin reippaasti lunta ja että saattaisi tulla oikein lumikaaos. Mitenkäs nyt suu pantaisiin: jos keskiviikkona tulisi lunta, niin minun pitäisi ajaa torstaina kesärenkailla autoliikkeeseen. Kun en saanut renkaidenvaihtoa aikaistettua, vaikka kuinka yritin pyytää ja anella, jouduin ottamaan käyttöön suunnitelman B: ajoin jo tiistai-iltana rengasliikkeeseen ja kysyin, saisinko jättää auton sinne torstaita odottelemaan. Se onneksi sopi autoliikkeelle, ja kaiken lisäksi renkaat vaihdettiin etuajassa jo keskiviikkona, ja pääsinkin heti tuoreelle lumelle talvikeleillä ajoa harjoittelemaan.

Sitten oli myös tämä halloween-juhla, johon minäkin sain tahtomattani osallistua. Ukkelilla meni maanantaina myöhään, mutta illalla kahtakymmentä yli yhdeksän ukkeli soitti viimein ovikelloa (hän ei jaksa koskaan kaivaa avaintaan vaan soittaa mieluummin kelloa). Satuin vilkaisemaan ovelle mennessäni peiliin, ja näky huvitti minua suuresti. Olin aiemmin kahvakuulaillut, ja vaikka olin käynyt suihkussa, en ollut jaksanut pestä vielä naamaani, ja silmänaluseni olivat mustat, kun meikit olivat valahtaneet hikoillessani. Tukkakin oli kerääntynyt päälaelle kummalliseksi töttöröksi, ihan kuin minulla olisi ollut herkkusieni päässäni. Kyllä ukkeli ilahtuisi, kun näkisi vaimonsa taas niin edustavan näköisenä!

Paitsi että ovella ei ollutkaan ukkeli. Oven takana seisoi viisi intialaista tyttöä, jotka kiljaisivat "trick or treat". Jäin tuijottamaan tyttöjä hölmistyneenä, sillä en ollut tajunnut, että halloween oli vasta maanantaina. Olin ajatellut sen olleen jo edellisenä viikonloppuna. Samalla yritin kuumeisesti miettiä, miten tässä tilanteessa piti toimia: ilmeisesti virpojille kuului antaa palkkioksi jotakin? Tytöt kysyivät, oliko ***-setä kotona, ja kun totesin, että ei ollut, tytöt sanoivat heipat ja lähtivät menemään. Tunsin itseni ihan ääliöksi, kun olin antanut tyttöjen mennä ilman mitään palkkiota, mutta olin ollut jotenkin niin pöllämystynyt, etten ollut ollenkaan tajunnut toimia niin kuin olisi pitänyt. Hetken päästä repesin nauruun, kun tajusin, että olin itsekin ollut halloween-meikissä.

Kun ukkeli sitten reilun puolen tunnin päästä tuli ja kun kerroin episodista hänelle, ukkeli kertoi, keitä tytöt olivat olleet. Kaksi tytöistä olivat olleet hänen ystävänsä tyttäriä, ja minäkin tunnen kyseisen ystävän oikein hyvin.Tyttäriä en ollut kuitenkaan nähnyt moneen vuoteen, ja siksi en ollut tunnistanut heitä. Tytöt olivat tulleet meidän ovemme taakse sen takia, että ukkeli oli kerran mainostanut tytöille, että meillä on kotona aina suklaata ja muita herkkuja. Minulle tuli entistäkin huonompi omatunto! Teki mieli läimäyttää itseäni, kun olin käyttäytynyt niin idioottimaisesti.

Herkuista puheen ollen: tein viikonloppuna ensimmäistä kertaa elämässäni sokerittoman ja gluteenittoman leivonnaisen, jota myös suklaakakuksi kutsutaan. Olen suhtautunut erittäin epäluuloisesti tällaisiin "terveysleivonnaisiin", koska eihän sellainen leivonnainen, jossa ei ole sokeria tai mitään muutakaan makeutusta, voi mitenkään olla hyvää.

Nyt minulla on kuitenkin ilo ja kunnia myöntää olleeni väärässä. Kakku oli ihan oikeasti hyvää, vaikka en laittanut kuorrutukseenkaan yhtään mitään makeutusta. Kakkuahan minun leivonnaisestani ei tosin tullut, sillä minun oli pakko maistaa kakkua ennen tarjoamista, jotta saisin selville, oliko kakku ollenkaan syömäkelpoista. Miten voisin tarjota kenellekään sellaista, minkä mausta minulla ei ollut etukäteen harmainta hajua? Kakku näytti maistamisen jälkeen vähän nololta, kun siitä puuttui yksi kulma, ja päätinkin sitten tehdä pieniä leivonnaisia. Kas tällaisia:


Tajusin ottaa kuvan vasta tänään, kun löysin jääkaapin uumenista kaksi torttusta.

Laitoin leivosten päälle makeuttajaksi mangoa, sillä olin löytänyt Aseanic Tradingistä ihania, makeita mangoja. Mangot sopivat torttuihin oikein hyvin, ja teen näitä taatusti uudelleenkin. Saatanpa kokeilla muitakin sokerittomia leivonnaisia, kun minulla nyt on kerran sitä raakakaakaojauhettakin. Mihin tämä vielä johtaakin? Ensin joogaa ja sitten sokerittomia leivonnaisia! Oikein rupeaa pelottamaan.

Nyt on jo sen verran pimeää, että voisin lähteä vaikka lenkille. Minä olen siinä mielessä ärsyttävä tyyppi, etten lannistu syksyn pimeydestä ollenkaan, vaan minusta on päinvastoin ihanaa, kun illat ovat pimeitä.

Moro!

26 kommenttia:

  1. No näyttäis ihan siltä, että sohva on tosiaan koeajettu viivyttelemättä :D. Ja ilmeisen hyväksi havaittu, koska näyttää kaikki tarpeellinen kotiutuneen sen päälle. Ja värikin on hyvä. Tollanen hillityn vihertävä. (Enkä nyt sano, että olisin yhtään pelännyt, että tulee myrkynvihreä ;)).

    Halloween on ihan hanurista. Niinkuin myös renkaanvaihto, josta meillä saadaan aina ihan hirvittävä perhehelvetti (anteeksi tämä karu ilmaus) aikaiseksi joka vuosi. Ihan kuin talventulo olis mun syy. Eikähän sitä tänä vuonna yhtään helpottanut se, että innostuin myymään tallista ylimääräisiä renkaita Torissa..Meni niitten mukana sitten vähän sellasta tarpeellistakin, mutta se on kokonaan toinen juttu se. Ajattelin, että kirjoittelen siitä, mutta voi olla pareen, että vaikenen sen homman kuoliaaksi samantien. Ei ahista niin paljon.

    Ja juu. Mitä huonompi keli, sitä paremmalta ulkoilu tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän pelkäsin, millainen vihreä sieltä tulee, kun tuppaa tämä muisti aina välillä pätkimään. :-) Sitä paitsi kaupassa kaikki näyttää aina jotenkin erilaiselta kuin kotona, niin vaatteet kuin huonekalutkin. Eikä tuota väriä muutenkaan oikein osannut siitä kangaspalasta hahmottaa, mutta ihan hyvä tuli. Onpahan ainakin tuommoinen keväisen raikas.

      Ei meillä muuten aina ihan noin kauheasti rojua sohvalla ja sen ympäristössä ole, mutta ukkelilla oli matkalaskukuittirumba menossa. Ei voi tehdä sitä esim. kerran kuukaudessa, vaan ensin pitää kasata monen kuukauden liput ja laput ja vasta sitten hoitaa homma, kun on ihan pakko. :-/ Ja niitä lippuja ja lappujahan on (tuossa on vain murto-osa niistä). :-D

      Voi ei. Voin kuvitella, että myydyistä autonrenkaista saa melkoisen keskustelun aikaiseksi. :-( Renkaidenvaihto on minustakin ärsyttävä show, johon on pakko alistua, jos meinaa autolla näissä olosuhteissa ympäri vuoden ajaa. Varsinkin tämä syksyinen rumba ärsyttää, kun koskaan ei tiedä, milloin se talvi tulee.

      Ihana oli olla lenkillä! Ei ollut edes liukasta, vaikka juoksen samoilla lenkkareilla kesät talvet.

      Poista
  2. Kah, poikani ex-sohva, siinä oli mukava loikoilla!
    Näin kehitysmaalaisen silmin nuo roskalavat ovat järkyttäviä, siis niillähän voisi perustaa vaikka kaupan tänne, oikein 'siirtolavatavarakaupan? :D
    Herkullisen näköinen leivos, sokeriton... niisk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kappas, vai on tutun näköinen sohva. :-) On tosiaan mukava loikoilla, t. nimim. "kohta kasvaa juuret".

      Onhan se aika hirveää vain heittää tavaraa menemään. Mutta mä olen kerta kaikkiaan niin laiska ja saamaton, etten jaksa ruveta kauppaamaan kirppareilla tai netissä mitään, minkä jotenkin muuten saa hoidettua pois. Ei kovin ekologista toimintaa kyllä.

      Hyvä oli käntty, vaikka olikin sokeriton. ;-D

      Poista
  3. Kiva sohvaryhmä,kyllä on paljon paremman näköinen kuin tuo vanha sohvanne ,jossa en ehkä niin viihtyisi. Itselläni on IKEAn Ekholm,jota rakastan:)
    Mä niin tarttisin tuollaisen roskalavan nyt,mulla on käynnissä jonkinlainen tyhjennysoperaatio,vihdoinkin.
    Herkullisen näköinen leivos.Itse harrastan paljonkin gluteenittomien leivonnaisten tekoa,ja ne ovat mielestäni aina hyviä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tuo vanha sohva mikään mukava ollut. Ei siinä pystynyt istumaan mukavasti kuin yksi ihminen, loikoilusta puhumattakaan. Tuossahan minä sen selkänikin ilmeisesti kipeäksi sain.

      Mulle gluteeniton leivonta on ihan tuntematonta, mutta saatanpa tehdä jotain toistekin, kun tuotoksestakin tuli ihan syömäkelpoinen. :-)

      Poista
  4. Nätti ja taatusti mukava sohva. Tykkää vihreästä. Tuo leivos näyttää herkulta. Leipoisin, jos viitsisin. Tykkäsin kyllä syödä tuollaisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mukava! Sohvaa on nyt ahkerasti tänään testattu, ja hyväksi on havaittu. :-) Minäkin tykkään monenlaisesta vihreästä, ja erityisesti tuollaisesta omenanvihreästä, joka on yksi lempiväreistäni.

      Poista
  5. Hyvältä ja mukavalta näyttää sohva! Kyllä se on hyvä ajaa nopsasti sisään ja kasata tarpeellinen lähelle😊. Halloweenia meillä ei juhlita mitenkään, minä en oikein innostu siitä (ja sitä myöten ei tietty lapsetkaan...). Renkaiden vaihdon meillä hoitaa nykyisellään esikoinen ja isäntä on vähän näön vuoksi mukana, säilyy muuten perherauha paljon paremmin kuin silloin kun isäntä niitä vaihteli ja homma sujuukin jotenkin paljon nopsemmin. Mukavaa alkavaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sehän olisi ihan kauheaa, jos sohvalta joutuisi nousemaan ylös ja hakemaan jotain. :-D Parempi vaan kasata kaikki tarpeellinen käden ulottuville, niin ei tarvitse ottaa turhia askeleita. ;-)

      Kiva että teillä on tuo rengaspuoli noin hyvin hoidossa. Meillä ukkeli on ihan tumpelo tällaisissa käytännön asioissa, kun eihän Intiassa tarvitse tehdä mitään itse, kun työväkeä saa niin halvalla.

      Mukavaa alkaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  6. Hieno sohva! Tuo nurkkahan ihan vaatii kulmasohvaa. Siina on kunnolla tilaa teille kahdelle potkotella joka suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä nurkassa (jossa nytkin olen :-D) on tosiaan ihan kulmasohvan paikka. Ukkeli ei ole oikein pötköttelijäihmisiä, mutta nyt on tilaa, jos tuo vaikka innostuu. Siihen asti mun täytyy pötkötellä ukkelinkin edestä. :-)

      Poista
  7. Sohva on just passeli tuohon, eikä lainkaan vihreä mitä kuvittelin. Sehän harmaan sävyinen. Kaunis.

    Tuo Halloween episodi pisti nauramaan ääneen, kiitos päivän piristyksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen räikeän vihreä saattaisi olla kyllä aika kaamean näköinen. Tai sanotaanko, että itse en siitä tykkäisi, mutta jonkun toisen makuun saattaisi ollakin.

      Taisivat tytöt säikähtää meikäläistä vähintään yhtä paljon kuin minä heitä. :-)

      Poista
  8. Tulipa noista kertomistasi sokerittomista leivonnaisista upean näköisiä. :) Ja uusi sohva näyttää lähes yhtä hyvältä (mikään sohva ei pärjää herkuille ;)), se sopii paikalleen paljon paremmin kuin vanha. Nyt tosiaan kelpaa istuskella ja makoilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :-) Oli loppujen lopuksi ehkä hyväkin, että menin maistamaan kakusta sen yhden palan ja oli pakko keksiä jokin muu ratkaisu. Minusta nimittäin tuntuu, että tuommoiset pienet torttuset tulee syötyä paljon helpommin kuin kokonainen kakku. Ukkeli esimerkiksi tuskin olisi ottanut kakkua, mutta noita hän söi useammankin. Jokin psykologinen juttu varmaan?

      Ja olen täysin samaa mieltä, että mikään sohva (tai oikeastaan mikään muukaan :-D) ei pärjää herkuille! Kun ei vaan olisi kohta taas selkä kipeä sohvalla makoilusta. :-)

      Poista
  9. Meilläkin on renkaat rengasliikkeessä - aika paljon kivuttomampi tapa hoitaa vaihtoshow. Kertovat siellä aina, milloin renkaat pitää uusia. Minua hieman ärsyttää, että iso osa talomme asukkaista (12 asuntoa) säilyttää renkaita pyörävarastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyörävarasto ei tosiaankaan ole mikään ihanteellinen paikka renkaiden säilyttämiseen, kun ei siellä varmaan muutenkaan hirveästi tilaa ole. On kyllä paljon helpompi, kun ei tarvitse nostella renkaita edestakaisin autoon!

      Poista
  10. Minä niin arvostan tuollaista roskalavaa, jolle olisi mahdollista käydä heivaamassa kaikki ylimääräinen rompe. Kaltaiselleni rivitaloasujalle ainoa romun poistomahdollisuus on kuljettaa se itse. En ole ikinä ajanut peräkärryn kanssa ja koukkukin puuttuu, joten yritän sitten viedä tavaroita takakontillinen kerrallaan Sorttiasemalle. Ei sovi laiskalle :(

    Todella herkullisen näköinen leivos. Melkein pitäisi kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo roskalava on ihan huippujuttu. Sorttiasemat eivät todellakaan sovi laiskalle, ja se nyt on vaan niin, että mulla ei riitä kärsivällisyys ruveta ripottelemaan tavaroita kirpputoreille tai myymään niitä yksitellen jossain nettisivustolla. Mitä helpommin rojuista eroon pääsee, sitä parempi.

      Poista
  11. Tulin vain toteamaan, että sohva tuntuu olevan tosi mukava... et ole pariin kuukauteen päässyt siltä ylös? Mukavaa joululoikoilua joulusuklaan kera.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa joululoikoilua sinullekin! Hyvin on tullut sohvalla viihdyttyä. :-D Suklaatkin ovat tehneet kauppansa...

      Poista
  12. Käyn melkein päivittäin katsomassa olisko sieltä sohvalta tullut jotain tarinaa..
    Kirjoitat toki sitten, kun siltä tuntuu ja sen aika on, mutta tiedoksi vain, että olet mielessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sari! Kiitos välittämisestäsi. <3 Olen vähän taistellut jaksamisen kanssa, mutta lähiaikoina oli kyllä tarkoitus yrittää kirjoittaa blogiinkin. :-)

      Onnellista alkanutta vuotta 2017!

      Poista
  13. ONpa ihana uusi sohva. Itse olen niin kypsä meidän sohvaan. Siinä ei ole muuta vikaa kuin väri, tummanruskea vie kaiken huomion olkkarista. Mutta menepä ostamaan uusi sohva kun vanhassa ei ole mitään muuta vikaa.
    Täällä on kans siivottu nurkkia oikein urakalla, osa viety kirpparille ja osa myyty facebookissa. Ihana päästä eroon turhasta roinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä ollut hirmu tyytyväinen tuohon sohvaan, vaikka olikin aika hätäisesti tehty ostopäätös. :-)

      Kunpa minäkin olisin noin aikaansaava, että jaksaisin myydä tavaroita kirpparilla tai facebookissa! Mutta mulla ei kerta kaikkiaan riitä kärsivällisyys - roinasta pitää päästä eroon heti ja kertarykäyksellä.

      Poista