Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Mysteeri

Nyt sitten siihen jännittävään päivään, josta jo viimeksi kerroin.

Minun ja äiskän teki perjantaina mieli lähteä pienelle ajelulle, ja koska päämäärättömät ajelut ovat ennenkin osoittautuneet varsin mielenkiintoisiksi, lähdimme innokkaina matkaan. Kun ei ole mitään etukäteissuunnitelmaa, eteen voi tulla mitä tahansa!

Hieman ennen Kiteetä äiti näki Haarajärven tienhaaran, ja päätimme kääntyä sinne. Pellossa meitä tervehti suloinen kissa.






Saattoi olla vähän mutainen kisuli tuon jälkeen. 😃

Haarajärveltä löytyi - yllätys, yllätys - järvi.






Järven rannalla oli vanha tanssilava. Milloinkohan se on mahtanut olla viimeksi käytössä?



Paikka on saattanut olla kesällä hyvinkin viihtyisä, sijaitseehan lava järven rannalla.

Ajelimme kaikenmoisia maaseutujen pikkuteitä. 

Bongasimme erään tien varrella keskeltä peltoa vanhan harmaan tönön. Äiti epäili, että tönö oli vanha sauna, ja asia piti tietysti lähteä tarkastamaan. Onneksi oli ne saappaat takakontissa!



Olin kovin iloinen, kun huomasin, että ovessa oli vain haka: tönöön pääsisi siis sisälle!

Rakennuksessa oli kaksi huonetta. Ensimmäinen huone oli ilmeisesti jonkinlainen tupa.



Toisesta huoneesta löytyi todellakin sauna - eikä ihan mikä tahansa sauna. Kiuas oli muhkea, ja se oli rakennettu tulisijan päälle pinotuista kivistä.



Kiukaan päälle oli taivutettu pelti, jonka tarkoitus oli ilmeisesti ollut estää kipinöiden lentäminen kattoon.


Ihmettelin saunan seiniä, sillä ne olivat kauttaaltaan mustat. Myöhemmin tajusin, että sauna oli varmaankin ollut savusauna.

Olin saunalöydöstä kovin innoissani, mutta en osannut arvata, että sauna oli vasta alkua. Vieläkin mielenkiintoisempaa oli nimittäin tulossa!

Pikkuteitä ajeltuamme päädyimme jotenkin Uuteen-Värtsilään, ja ilahduimmekin, kun näimme Uusi-Värtsilä -kyltin edessämme. Paikka on meille nimittäin ihan omakohtaisesti tuttu, sillä mummoni asui aikoinaan Uudessa-Värtsilässä. Mummolaan tehdyt kyläilyreissut ovat jääneet mieleen jännittävinä kokemuksina, sillä jo pitkältä tuntunut ajomatka Kouvolasta Uuteen-Värtsilään oli kokemus sinänsä, ja Pohjois-Karjalan maisematkin olivat ihan toisenlaiset kuin Kymenlaakson tasamaat.

Pienen haeskelun jälkeen löysimme mummon vanhan talon, joka oli muuttunut aivan erinäköiseksi vuosien aikana. Taloa oli laajennettu, ja entinen sauna oli kasvanut jättimäiseksi piharakennukseksi. Itse en olisi taloa enää edes tunnistanut, mutta onneksi oli äiti mukana, sillä hänellä oli paikka paremmin muistissa. En kehdannut ottaa paikasta kuvaa, sillä pihalla oli väkeä, mutta oli mukava nähdä paikka, jossa olin viettänyt lapsena monta kesäpäivää.

Muistin jo lapsuudestani kylätien varressa olevat pitkulaiset asuintalot, joita taisi olla toistakymmentä samanlaista. Asuintalot oli rakennettu aikoinaan Uuden-Värtsilän rautasulattimon (myöhemmin valimon) työntekijöiden asunnoiksi. Koko Uusi-Värtsilä on syntynyt Wärtsilän rautatehtaan ansiosta, sillä Wärtsilä on rakennuttanut kylään asuintalojen lisäksi muun muassa seurojentalon, koulun sekä työntekijöiden yhteiskäytössä olleen suuren saunan. Valimoteollisuuden loputtua vuonna 1968 kylä on kuihtunut, ja kylän asukasluku on nykyään vain noin 100 henkilöä, kun se on enimmillään ollut 1500 henkilöä.

Suurin osa tehtaan asuintaloista näytti olevan tyhjillään, mutta muutamassa näkyi vielä olevan asukkaitakin. Erityisesti yksi talo oli kiinnittänyt ohi ajaessamme huomioni, sillä talon ovet näyttivät olevan auki. Tällaista tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä, vaan taloa oli pakko päästä tutkimaan! Äiti joutui hieman odottelemaan autossa, mutta onneksi hän on jo tottunut siihen, että hänen tyttärensä pitää päästä tonkimaan milloin mitäkin. 




Talo ei ollut sisältä ollenkaan sellainen kuin olin olettanut sen olevan. Olin ajatellut talon olevan tyhjillään - sisällä saattoi olla korkeintaan tyhjiä pulloja, tupakka-askeja, nuotion jämiä ja seinille piirrettyjä graffiteja - mutta taloon olikin jäänyt enemmän tai vähemmän asukkaiden koko omaisuus.

 

Kuten olohuoneen ikkunasta näkyy, naapuritalossa on vielä asukkaita.



Mietin, miten saattoi olla mahdollista, että rotat ja hiiret eivät olleet jyrsineet esimerkiksi näkkileipä- ja jauhopaketteja, vaan ne olivat täysin koskemattomat. En viitsinyt koskea mihinkään, mutta katsoin jääkaapissa olleen lääkepullon viimeistä käyttöpäivää, joka oli ollut vuonna 2009. Olisiko asunto ollut siis tyhjillään ainakin seitsemän, kahdeksan vuotta?

Lastenhuoneet tekivät melkein surulliseksi.

Toinen lastenhuone herätti hämmennystä, sillä sänky ja lelut näyttivät pienen lapsen tavaroilta, mutta samassa huoneessa oli myös autokoulun kuorma-autokirja.


 


Kuistilla oli kolme ovea, joista oikeanpuolimmainen johti tähän asuntoon, ja vasemmanpuolimmaisen takana oli jonkinlainen sähköhuone. Keskimmäinen ovi oli kiinni mutta ei lukossa, ja sen takaa paljastuivat yläkertaan johtavat portaat.


Portaat näyttivät aika lahoilta, mutta päätin, että kyllä ne vielä tämän nousun kestäisivät, ja kapusin yläkertaan. (Jouduin käyttämään yläkerrassa salamaa, sillä siellä oli melkoisen hämärää.)

Yläkerrassa näkyi olleen tulipalo. Olisiko huone palanut jo silloin, kun talossa oli vielä asukkaita, vai vasta sen jälkeen?



Kuten autiotalot yleensäkin, tämäkin talo herätti paljon kysymyksiä, jotka jäivät ilman vastauksia. Milloin asunnosta oli lähdetty? Miksi sieltä oli lähdetty? Miksi mitään tavaroita ei ollut otettu mukaan? Oliko asunnossa ollut homeongelma, vai oliko yläkerran tulipalo (savu? vesi?) pilannut alakerran asunnonkin?

Viime vuoden mieleenpainuvin urbaani löytöretkikohde oli Patarein vankila, ja tämän vuoden unohtumattomin kohde oli epäilemättä tässä.

Kiitos ajatuksista.

42 kommenttia:

  1. Surullista. Joku on joutunut lähtemään kotoaan ilmeisen äkisti, kun ruuatkin oli jääkaapissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin surullista. Millainen tarina tämän takana mahtaa ollakaan...

      Poista
  2. Sinulla on kyllä joku aivan erityinen vainu, löydät aina kaikki erikoiset ja kiinnostavat paikat. Pääsisikö joskus mukaasi ajelulle, voin olla kuskina? :D

    Heräsi eloon suomalainen kesämaisema tuosta tanssilavasta järven rannalla. Miten romanttista ja montakohan romanssia siellä lie puhjennut.

    Tuo viimeisin talo on kyllä huippu. Miten noin voidaan talo jättää, tavaroita kuin olisi asukkaat vain lähteneet kävelemään pois. Huh, dekkarien lukijana tulee kaikkea mieleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa mukaan vaan! :-D

      Tanssilava oli minustakin ihanan nostalginen paikka. Yritin jäljittää tanssilavan toimintaa, ja löysin jostain tiedon, että aina juhannuksena lavalla järjestettäisiin tanssit. Toivottavasti perinne säilyy, kun on niin idyllinen paikka!

      Minä en dekkareja juurikaan lueskele, mutta siltikin tuli kaikenlaista mieleen. Mitä enemmän olen noita kuvia katsellut, sitä vahvemmin minusta tuntuu siltä, että lähtö liittyy siihen yläkerran tulipaloon.

      Poista
  3. Olisi todella mielenkiintoista tietää miksi ja milloin asukkaat ovat lähteneet. Toisaalta on tosi surullista, että noinkin paljon on jäänyt tavaraa jäljelle. Mutta mielenkiintoinen juttu oli taas kerran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olisi! Mutta taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi tämäkin paikka.

      Poista
  4. Kauhea jännä paikka, mutta niin surullista. Mulle tuli heti ensimmäiseksi mieleen eilen Ylen uutisissa ollut tarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä, Annika. Tulipalo on kyllä niin kaamea kokemus, että en toivoisi sitä kenenkään kohdalle.

      Mitä enemmän olen asiaa pohtinut, sitä enemmän minusta on alkanut tuntua, että tässäkin tapauksessa lähtö liittyi tulipaloon. Ehkä sammutustöissä alakertaan valunut vesi pilasi asunnon täysin? Mutta silti ihmettelen, että ihmiset eivät ottaneet edes vaatteita mukaansa. Kyllähän savun hajun olisi varmaan saanut pesemällä pois?

      Poista
    2. Tuli mieleen, että jospa tuli on tuhonnut rakenteita sen verran, ettei sitä ihan helposti korjaisi. Silti on kyllä erikoista, ettei kukaan olisi palannut hakemaan mitään tavaroita!

      Poista
    3. Paljon mahdollista. Mutta ihmettelin tosiaan, että varsinkaan lastenhuoneen tavaroita ei ollut otettu mukaan, kun lastenhuoneet eivät edes olleet siinä päässä taloa, jossa tulipalo oli sattunut.

      Poista
  5. Minä olisin pitänyt seuraa äidillesi autossa ! ;).
    Taidan olla vähän 'chicken'.
    Sen verran tuosta savusaunan kiukaan päällä olevasta pellistä voin sanoa, että jos illalla saunomisen jälkeen laittaa tuon pellin kivien päälle- lämpö säilyy. Kokeilin itse viime viikonloppuna - aamulla pelti pois ja saunasta sai vielä vähän löylyä aamupesulle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti olisi varmaankin ilahtunut seurasta. :-)

      Olipa kiva, että kerroit tuon pellin käyttötarkoituksesta! Minulle savusauna on melkein tuntematon kokemus, sillä olen käynyt savusaunassa muistaakseni vain kerran lapsena. Se oli kyllä aika jännittävä kokemus. :-)

      Poista
  6. Sinulla on varmaan salainen opas, mihin on merkitty kaikki Suomen autiotalot... Aivan uskomattomia retkiä. Minua ihmetyttää tuo talo, sehän on ihan melkein kiinni naapurissa,tai jos se olikin niiden mummon mökki... ihme kun eivät tulleet kyselemään mitä siellä puuhaatte. Tai ehkei suomalaiset yleensä ole niin uteliaita (kuin eräät :D . Olisi tehnyt mieli mennä heiltä kysymään mitä siellä on tapahtunut, kun on pitänyt niin kiireellä lähteä. Tulipalo tuntuu uskottavimmalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, kunpa olisikin. :-) Tuuria pitää varmaankin matkassa vähän olla, että tuommoiseen paikkaan eksyy. Tosin Itä-Suomessa on autiotaloja sen verran paljon, että niitä löytää sieltä aika helpolla. Täällä Etelä-Suomessa autiotalojen löytäminen on paljon, paljon vaikeampaa.

      Melkein toivoin, että joku naapuri olisi tullut kyselemään, mitä talossa puuhailin, koska sitten minäkin olisin voinut kysyä talon historiasta. Minustakin tulipalo tuntuu uskottavimmalta.

      Poista
  7. Voi miten surullista nähdä tuollainen tyhjäksi jätetty talo,ja on ihan kuin ihmiset olisivat kiireessä jättäneet kaiken kun noita tavaroita on noin paljon.Sulla on kyllä hyvä vainu autiotalojen suhteen;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vainusta en tiedä - ehkä mulla on vain tuuria? :-)

      Poista
  8. Ohhoh, miten koskettava autiotalo! Ehkä perheelle on sattunut jokin onnettomuus, kun tosiaan on kaikki tavarat jääneet..? Todella mielenkiintoista, kuten myös surullista.

    Tarttee meidänkin joku pvä piipahtaa Uudessa-Värtsilässä, Niiralasta kun käydään rajan toisella puolella. Hitsisti on mielenkiintoisia paikkoja käymättä täällä P-Karjalassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että Pohjois-Karjala on oikea aarreaitta, mitä mielenkiintoisiin paikkoihin tulee. Katsomista löytyy ihan toisella tapaa kuin täällä etelässä. :-)

      Poista
  9. Kyllähän tuo herättää sellaisen pohjattoman uteliaisuuden ymmärtää, että mitä on tapahtunut. Miksi perheeltä on jäänyt niin paljon tavaraa? Miksi he lähtivät?

    Mielenkiintoinen kohde.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi varmaan tehdä uusi retki kylille ja kysellä hieman kyläläisiltä, josko he tietäisivät, mitä talossa on oikein tapahtunut.

      Poista
    2. Näitä tutkimusmatkojasi on aina kiva lukea,vaikka vähän surullinen tämä talojuttu.
      Itse epäilen pikaiseen muuttoon häätöä,jos huomasit esim.näkkärit (valkoiset pkt.)olivat ilmais- ruokajakelusta,se jo kertoo ettei perhe ole ollut hyvin toimeentuleva..surullista,kun asiaan liittyy tässäkin tapauksessa myös lapsia.

      Poista
    3. Kiitos toisenlaisesta näkökulmasta asiaan. Minun täytyy tunnustaa, etten tajunnut noiden pakettien olevan ilmaisruokajakelusta. Häätö tuntuu tässä valossa hyvinkin mahdolliselta selitykseltä. Todella surullinen juttu.

      Poista
  10. Olipa mielenkiintoinen retki. Mua jai kylla vaivaamaan tama nopeasti autioitunut talo, tuli jotenkin surullinen olo etta miten on lahdetty ja jatetty henkilökohtaisia tavaroita noinkin paljon. Sina kylla löydat todella mielenkiintoisia paikkoja. Tuli mieleen etta oletko kaynyt Verlassa, sehan on siella Kouvolasta johonkin pain ( loistava maantieto Suomen osalta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista, olenko käynyt koskaan Verlassa. Verla on muistaakseni Jaalassa, eikä se tosiaankaan ole kovin kaukana Kouvolasta. Siinä mielessä olisi outoa, jos en olisi Verlassa käynyt. Mutta oli miten oli, mitään en käynnistäni ainakaan muista. Mielenkiintoinen paikka varmasti!

      Poista
  11. Jos pitäisi lähteä tarinaa arvailemaan, oma arvaukseni olisi että tuo asunto on hylätty tulipalon takia ja asiaan on liittynyt jokin perhetragedia minkä johdosta tavaroita ei ole haluttu ottaa mukaan. On aloitettu elämä puhtaalta pöydältä turvakodissa tai jotain... Ja autokoulun oppikirjassa on varmasti kuvia kuorma-autoista, mitkä lienevät pienten miehenalkujen mieleen. Nuo näkkileipäpakkaukset saattaisivat olla leipäjonosta saatua ruokaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvin mahdolliselta selitykseltä. Taustalla saattaa tosiaan olla useampikin syy, eikä vain yksi. Toinen lapsi vaikutti tavaroista päätellen kovalta autofanilta, joten autokoulun kirja on voinut olla huoneessa ihan muussa kuin opiskelutarkoituksessa.

      Minä en tajunnut, että nuo ruokapakkaukset saattaisivat olla leipäjonosta, mutta totta tosiaan, eiväthän nuo ihan tavallisilta kaupan paketeilta näytä.

      Poista
  12. On tosiaan pysähdyttävä näky. Muistan kyllä selvästi, kun lapsuudessa naapureilta paloi koti. Käytiin sitä sammutuksen jälkeen kiertämässä. Kaikkiin tavaroihin pinttyi se savun haju, joten vaikea sieltä oli mitään pelastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan onneksi joutunut palaneessa talossa käymään, joten voin vain kuvitella, miten pahasti savu voi tavaroihin tarttua.

      Poista
  13. Hui kamala! Itse en olis uskaltautunut varmaan ollenkaan sisälle taloon. Hrrr. Ja jos olisin, olisin menettänyt viimeisetkin yöunien rippeet sen jälkeen, kun olisin jäänyt pohtimaan noita samoja kysymyksiä, jotka itsekin mainitsit.

    Jäi myös vaivaamaan, mitä tuossa L..v..mp..-tienviitassa on alunperin lukenut? Joku lampi vissiin?

    PS. Tiedän, ettet pokaaleista perusta, mutta tuu kuitenkin kurkkaamaan blogiin jahka kerkiät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin blogissasi jo. :-) En ollut jostain syystä taas saanut ilmoitusta kommentista. Kiitos tunnustuksesta, ihanainen! <3

      Arvailimme, että tuossa viitassa olisi saattanut lukea esim. Leveälampi, tai jokin muu lampi. Uteliaana piti tietenkin lähteä etsimään se "lampi". Ajoimme hirveää metsäpolkua pitkän matkaa, kunnes tie päättyi, eikä sieltä mitään lampea löytynyt. Sen sijaan löytyi jonkun oma metsäkaatopaikka, josta tuo yksikin kuva on otettu. Kaikkea roinaa oli tuotu keskelle metsää. Kaiken lisäksi kyseisellä metsätiellä olisi voinut käydä hullusti, sillä tien keskiosa oli niin korkea, että auton pohja otti siihen välillä kiinni. Kerrankin kuului niin karmea ääni, että pelästyin, että nyt varmasti lähti pakoputki irti. Onneksi pakoputken kiinnikkeet oli juuri vaihdettu edellisellä viikolla huollossa. :-)

      Poista
  14. Voihan talo - itse en olisi kuuna päivänä uskaltanut sisälle mennä! Hometalo ja tulipalo tulivat minullekin mieleen syistä, joiden vuoksi talo on jätetty tavaraineen päivineen - kaikki muut vaihtoehdot ovat oikeastaan vielä kamalampia...
    Tulin vilkaisemaan blogiasi Annukan tunnustuksen innoittamana ja taidanpa jäädä seurailemaan matkojasi hieman pitemmäksikin aikaa - silläkin ehdolla, että saattavat yöunet mennä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit tänne! Täytyypä tulla vastavierailulle. :-)

      Minulle käy tämmöisten paikkojen kanssa usein niin, että paikasta otetut valokuvat herättävät vahvempia tuntemuksia kuin itse paikan päällä oleminen. Jopa niin, että yöunet ovat tosiaan vaarassa, jos valokuvia katselee ennen nukkuumaanmenoa. Jotenkin uppoudun paikalla ollessani valokuvaamiseen niin kokonaisvaltaisesti, etten "ehdi" tempautua mukaan paikan tunnelmaan. Se tempautuminen tapahtuu vasta myöhemmin kuvia katsellessani.

      Poista
  15. Ohoh aika mielenkiintoinen paikka. Outoa että ruuatkin on jätetty sinne noin vaan. Autiotalot ovat kyllä jänniä vierailupaikkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisi, että edes ruoat olisi otettu mukaan - ellei niissä sitten ollut jotain vikaa, kuten savun hajua. Autiotalot ovat minustakin hurjan mielenkiintoisia!

      Poista
  16. Siis nyt alkoi kyllä kiinnostaa... Oletko siis / asutko Kouvolassa? (Minä asun.) Jännää on nyt kuitenkin myös tämä erityisen erityinen juttu, että mulla on jotain sukulaisia, arvaa missä, no Uusi-Wärtsilässä!! Olen siellä käynyt viimeksi joskus todella kauan sitten, lapsena. Varmaankin ala-asteikäisenä, eli siitä on kolmisenkymmentä vuotta (apua!!). Tai ehkä vähän myöhemminkin, joka tapauksessa siitä on kyllä hyvin pitkä aika. Olen monesti ajatellut, että olis todella kiva joskus käydä siellä vielä - se on mulle sitä oikeaa maaseutua. Siellä oli kaksikin paikkaa, missä käytiin ja molemmissa oli lehmiä. Saatiin aamulla mennä lypsylle mukaan, voi että se oli ihanaa! ♥

    Haluaisin joskus tehdä pitkän ja rauhallisen nostalgia-ajelun ympäri Suomea. Kaikki paikat missä olen asunut (niitä on monta!) ja sitten vielä just esimerkiksi tuo Uusi-Wärtsilä. Se paha siinä vaan on, että mulla ei ole kyllä harmainta hajua, missä siellä ne sukulaiset asuu... muistan miten aina ihmettelin, miten meidän isä oikein pystyi osaamaan sinne, kun se oli niin monen hiekkatien ja mutkan takana siellä peltojen keskellä.

    Tuosta talosta ajattelen, että tosiaankin olisko tulipalo sen tuhonnut ja sitten sieltä on vaan lähdetty. Ja minäkin kiinnitin huomiota noihin näkkileipiin, että ne on varmaankin leipäjonosta tai muusta sellasesta avustuspaketista, mitä jaetaan seurakunnan tms toimesta. Ja samaa mietin kuin joku muu, että autokoulukirjaa on voinut lapsikin katsella, jos siellä on autoja. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen asunut Kouvolassa, tai siis Korialla, ison osan elämästäni. Asuttiin ensin Kouvolassa vuosi tai pari, ja sitten kun olin muistaakseni 5 v., muutettiin siihen Kouvolan kylkeen Korialle. Korialta muutin pois 18-kesäisenä, kun läksin opiskelemaan Kotkaan.

      Hassu yhteensattuma, että myös sinulla on sukulaisia Uudessa-Värtsilässä! Tai siis minullahan ei enää ole, kun mummo oli viimeinen sukulainen, joka siellä asui, ja mummo kuoli muistaakseni jotain 1989 - tai niitä main. Tohmajärvellä käydään aina haudoilla silloin tällöin, mutta Uudessa-Värtsilässä ei ollut tullut käytyä vuosiin. Tosi paljon oli paikka muuttunut, vaikka oli siellä paljon sellaistakin, mikä oli pysynyt ennallaan, kuten nuo tehtaan työntekijöiden asunnot.

      Minunkin mummollani oli lehmä! :-) Tosin en itse sitä muistanut, mutta äiti kertoi.

      Tuommoiset nostalgia-ajelut ovat ihania! Saisitkohan mistään selville, missä sukulaisesi asuvat? Jos siis tiedät heidän nimensä. Osoitetiedustelusta tai jostain? Ja onhan se sen verran pieni kylä, että kylälläkin saattaisi joku asiasta tietää.

      Ikuiseksi arvoitukseksi taitaa tuon talon kohtalo jäädä. Mutta minustakin tuntuu, että tulipalo saattaisi olla lähdön syynä, ainakin osittain. Surullinen juttu joka tapauksessa.

      Poista
    2. No heh, täällä Koriallahan minäkin tarkkaan ottaen asun.. :D Pieni on maailma! Olen ihan muualta kotoisin mutta mies on asunut täällä lähes koko ikänsä. Ties vaikka tuntisitte!!

      Ja aivan totta muuten, kyllähän ne sukulaiset jotain kautta varmasti löytyis, jos alkais etsimään. Ne on vähän kaukaisempia sukulaisia, enkä oikein tiedä edes minkä ikäisiä ovat nyt... Aika vanhoja, veikkaan. Nostalgia-ajelulla alkaa olla siis kiire, jos mielii jonkun tavatakin...

      Poista
    3. No jopas. :-D Voi hyvinkin olla, että tunnemme tai ainakin tiedämme miehesi kanssa toisemme, jos hän on kerran siellä koko ikänsä asunut. Pieni on tosiaan maailma!!

      Kävin muuten Korialla juuri toissa viikolla. :-D Hyvä ystäväni (ja kummipoikani) asuu siellä, ja käyn siellä aina silloin tällöin vieraisilla. :-)

      Poista
    4. No kuule, seuraavan kerran kun käyt täällä päin niin pyörähdäppä kaupalla moikkaamassa.. :D Voi että miten hassua jotenkin, että kaikista tuhansista blogeista osunkin ex-korialaisen blogiin! Itse asiassa katselin oman blogini tilastoja ja huomasin että sinun blogin kautta on paljon tultu mun blogiin. Oli tosi imartelevaa huomata, että blogini oli sinun lukulistalla!! Minusta on jotenkin aina yhtä hämmentävää tajuta, että joku oikeesti lukee mun blogia.

      Poista
    5. No minäpä pyörähdän. :-D Blogisi on ollut lukulistallani muistaakseni jo aika kauan, ja olen tosi iloinen, jos tätä kautta on sinne löydetty - siis muutkin kuin minä. :-) Olen muistaakseni joskus kauan sitten kommentoinutkin sinulle jotain, mutta vähän nihkeetähän tämä meikäläisen kommentointi on muuten ollut. Mutta jospa tästä ryhdistyisin. :-) Ihanaa viikonloppua! <3

      Poista
  17. En tiedä miten tälle sivulle eksyin ja lukeekohan tätä kukaan mut tosiaan se Uusi-värtsilän yksi valimotaloista paloi. Surullista. Ja siihen sekin talo jäi maatumaan. Jos kylän jutut kiinnostaa nii verkkolehti Värtsissä löytyi kuvia. Yksi noista valimon taloista on Katri-Helenan lapsuuden kotitalo! https://vartsi.net/2021/07/14/kuvia-uusi-vartsilan-raitilta/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon linkistä! Luin kirjoituksen suurella mielenkiinnolla. Kyllä on paikka muuttunut siitä, millainen se oli minun lapsuudessani, kun kävimme mummolla ja ukilla kylässä. Surullista tosiaan, miten maaseudun pienet paikkakunnat kuolevat.

      Kiitos kommentistasi ja mukavaa viikonlopun jatkoa!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3