Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 8. lokakuuta 2016

Mustaa ja valkoista (vanha)

Olen jo monesti halunnut osallistua Matkattaren järjestämään Mustaa ja valkoista -haasteeseen, jonka tarkoituksena on ottaa mustavalkoinen kuva tai useampi haasteessa kulloinkin määritellystä aiheesta. En ole aiemmin saanut lähdettyä haasteeseen mukaan, mutta tällä kertaa, kun aiheena oli vanha, oli ihan pakko osallistua.

En ehtinyt edes miettimään, mitä haasteeseen kuvaisin, sillä kuvauskohde tuli vastaan oikeastaan sattumalta. Päätin nimittäin eräänä aamuna ohikulkumatkalla poiketa hetken mielijohteesta Seurasaareen, ja kiinnostava kuvauskohde olikin vastassa heti saarelle tullessani.

Tämä rakennus on vuonna 1890 rakennettu metsänvartijan rakennus, joka toimii nykyään kahvila-myymälänä ja infopisteenä. Rakennus on tuommoinen sienen mallinen siksi, että se jäljittelee perinteistä norjalaista aittaa, "stabburia", jonka yläkerros on alakerrosta leveämpi. Arkkitehti Frithiof Mieritz oli käynyt opintomatkalla Etelä-Norjassa ja omaksunut sieltä vaikutteita. 

Yritin etsiä tietoa siitä, miksi norjalaiset aitat tehtiin yläosastaan leveämmiksi, mutta en löytänyt asialle järkevää selitystä. Törmäsin jossakin sellaiseen selitykseen, että koska aitat oli tarkoitettu muun muassa lihan, juuston ja viljan säilyttämiseen, leveämmän yläosan oli tarkoitus estää jyrsijöiden pääsy ruoan kimppuun. En oikein ymmärtänyt selitystä, kun eivätkös hiiret ja rotat pysty kiipeämään lähes mihin tahansa? Sain samalla selville senkin, että joitakin norjalaisia aittoja vuokrataan nykyään majoituskäyttöön, niin Norjassa kuin Kaliforniassakin. Olisipa hauska yöpyä stabburissa!




Olen mustavalkokuvaajana vielä aivan noviisi, enkä tiedä, ovatko kuvat ollenkaan sellaisia kuin niiden pitäisi. Minun pitäisi kehittyä kuvaajana muutenkin, mutta kun minulla ei ole yhtään kärsivällisyyttä! Haluaisin saada hienoja kuvia heti, ilman minkäänlaista vaivannäköä ja varsinkaan asioiden opiskelua. Turha siis valittaa, kun kaikki on omasta viitseliäisyydestä kiinni!




Seurasaaressa kävellessäni mietin, miksi en ole käynyt Seurasaaressa moneen vuoteen, vaikka ajelen myös Seurasaaren ohi hyvin usein. Miksi en ollut käynyt Seurasaaressa kesällä, kun ulkomuseokin olisi ollut vielä auki? Tämä on tosin tyypillistä minulle: havahdun tekemään asioita ihan väärään aikaan, ja varsinkin silloin, kun on jo liian myöhäistä. Kohta se on ruskakin päättynyt, ja sitten varmaan minäkin innostun kuvaamaan ruskan värejä, kun niitä ei enää ole.


Koska olin lähtenyt Seurasaareen ex tempore, en ollut varustautunut kierrokseeni mitenkään. Olin pukeutunut aivan liian kevyesti, sillä tuuli todella kylmästi, ja sormeni alkoivat mennä valkoisiksi ja tunnottomiksi hetkessä. Oli minulla toki ne samat hanskat, jotka minulla oli ollut Kummakivelläkin, mutta nehän eivät hirveästi lämmitä. Kaiken huipuksi kävi perinteinen moka, että kameran akku alkoi vedellä viimeisiään. Harmitti vietävästi: kerrankin kun tuli lähdettyä, niin sitten akku loppuu! Akun loppuminen on varmastikin teidän onnenne, sillä olisitte muuten joutuneet varmaankin katsomaan taas järkyttävän määrän kuvia. 😳 Kuvahaasteen maksimikuvamäärä tosin taitaa olla viisi kuvaa, mutta olisinhan minä voinut tehdä Seurasaaresta vielä toisenkin postauksen...

Viides kuvani onkin sitten Seurasaaren Karunan vanhan kirkon ikkunoista, jotka näyttivät minusta hauskoilta.




Karunan vanha kirkko on rakennettu vuonna 1685, ja sen historiaan liittyy mielenkiintoinen seikka. Kirkko on nimittäin sijainnut alun perin Karunassa, Sauvossa (siitä nimikin juontaa), mutta kun Karunaan rakennettiin uusi kirkko, tämä vanha siirrettiin Seurasaareen vuonna 1912. Kirkko onkin Seurasaaren ulkomuseon vanhin rakennus.

Tämä viikonloppu on lähtenyt minun osaltani menemään ihan päin prinkkalaa, eikä se taida tästä miksikään muuttua. Toivottelen kuitenkin parempaa viikonloppua teille! Minä lähden nyt leipomaan sämpylöitä, jos se vaikka taas siitä iloksi muuttuisi.

14 kommenttia:

  1. Seurasaari on kiva paikka. Vieläkö siellä on paljon oravia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näkynyt oravia, yhden yhtäkään! Missähän mahtoivat piileskellä? Edelliseltä käynniltäni muistankin erään innokkaan oravan, joka lähti kiipeämään lahjettani pitkin... :-)

      Poista
  2. Tosi kiva kun lähdit mukaan hauskalla postauksella! Seurasaari kuuluu minun nuoruuden vierailupaikkoihin, olisikin jännä käydä siellä taas katsomassa -muistanko siitä enää muuta kuin sen sillan. Hienoja kuvia nappasit retkeltäsi, sopii hyvin M/V -haasteeseen. Minua harmittaa vaan se kun se linkki ei toimi enkä saa ratkaistua sitä grr.
    Hyvät viikonloput sinnepäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kivasta haasteesta! Tosi mukavaa, että olet keksinyt tämmöisen. :-)

      Minäkään en muistanut Seurasaaresta paljon muuta kuin sen sillan. Tuotakaan kahvilaa en muista koskaan nähneeni, vaikka kyllä se tuolla paikalla on ollut varmaan jo useamman vuoden. :-)

      Mukavaa viikonloppua myös sinne Barcelonaan!

      Poista
  3. Kuvissa on kovin sadunomainen tunnelma. :) Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  4. Ah,Seurasaari on ihana mustavalkoisenakin.Tuo on minun lapsuuden lempipaikkojani,sillä kasvoin ihan vieressä ,ja muutin sitten aikuisenakin ihan lähelle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin jotenkin ihan unohtanut, miten kiva paikka Seurasaari onkaan. En voi ymmärtää, miten näin on voinut päästä käymään! Viime käynnistä on selkeästi ihan liikaa aikaa. :-D

      Poista
  5. Minulta on Seurasaari jäänyt vallan käymättä, hyvä että sentään näin kuvin näkee. Hauska rakennus tuo norjalainen, jää enemmän maapalstaa vapaaksi, jos vaikka on pieni tontti :) Vaikka tuskin siellä tilasta on ollut puute. Meillä tuolla tyylillä saisi kivan varjoisat seinustat pihalle, ei pääsisi aurinko porottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän lyhyeksi tosin jäi tämä Seurasaari-kierros, kun Seurasaaressa olisi ollut paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää, jos olisi kamerassa akku riittänyt. Mutta ehkä joskus hyvä näin?

      Löysit useammankin hyvän puolen sienen mallisesta talosta! :-)

      Poista
  6. Nyt minäkin ihmettelen, etten ole käynyt Seurasaaressa vuosiin! Hyvä, että sinä menit. Paikka on täynnä kuvauksellisia kohteita, mielenkiintoista arkkitehtuuria (niin kuin sienitalo!), upeaa puusepän taitoja.
    Juuri passeleita kuvia mustavalkoisena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seurasaari on tosiaan täynnä kaikkea mielenkiintoista! En edes muistanut, miten paljon kaikkea kiinnostavaa siellä onkaan. Täytyy laittaa enemmän päälle ja mennä Seurasaareen uudestaan - tai sitten odottaa suosiolla ensi kesään. :-)

      Poista
  7. Tuo sienitalo on hieno. Miten en muista sitä vaikka juuri kymmenen vuotta (noin) sitten kävin seurasaaressa :)

    Nuo tuolit ja pöytä on niin hieno kuva syksystä. Eipä siihen värejä kaivata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa ihmettelin minäkin, että miten en muista tuota sienitaloa lainkaan! Voisin jopa vannoa, että se ei ole aiemmin Seurasaaressa ollut, mutta onhan sen pakko ollut olla. Muisti kai vain pettää, mikä on aika ihmeellistä, kun talo on kuitenkin niin erikoinen, että varmasti luulisi jäävän mieleen, ja kun se on vielä niin keskeisellä paikallakin.

      Nuo tuolit ja pöytä olisivat olleet nättejä värillisinäkin. Olivat sellaisia pastellinsävyisiä, ja maali oli kulunut osittain pois.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3