Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Revi siitä

En ole pitkään aikaan kirjoitellutkaan asioista, jotka minua ärsyttävät. On siis korkea aika taas avautua.

Tämä ärsyttävien asioiden lista (joka ei ole missään erityisessä järjestyksessä) sai alkunsa eilen aamulla, kun avasin uutta hammastahnaa.


Hammastahnatuubien immenkalvot

Aamulla on kiire, illalla väsyttää, ja kumpanakin ajankohtana hampaiden harjaus ottaa päähän aivan yhtä paljon. On siis aina yhtä miellyttävä kokemus avata uusi hammasharjatuubi ja ihmetellä, kun sieltä ei tulekaan hammastahnaa, vaikka kuinka rutistaisi. En ole näköjään vieläkään oppinut muistamaan, että korkin alla on se kalvo. Kalvon irti repiminen on sitä rattoisampaa, mitä kiireempi on tai mitä enemmän väsyttää.

Näitä kalvoja on muuten muuallakin, esimerkiksi ketsuppipurkeissa. Ai sitä ihanuutta, kun vihdoin pääsee nälkäisenä ruokansa äärelle ja rupeaa puristamaan ketsuppia - ja sitten muistaa, että apajille ei pääse, ennen kuin kalvo on poistettu.



Hesari

En pitänyt Hesarin muutaman vuoden takaisesta uudistuksesta ollenkaan. En pitänyt siitä, että lehden koko pieneni (vaikka on toki myönnettävä, että lehteä on nyt paljon helpompi lukea esim. lentotokoneessa); en siitä, että osia on alkuviikon numeroissa vain kaksi (A ja B); enkä varsinkaan siitä, että sivut on nidottu yhteen. Lehteä on nyt paljon vaikeampi lukea järjestyksessä (siis niin, että ensin tulee A-osa, sitten B-osa ja niin edelleen), ja on ärsyttävää ensi töikseen repiä sisäkkäin laitetut osat erilleen ja laittaa ne oikeaan järjestykseen. Olen epäilemättä omituinen niuhottaja, mutta minusta Hesari kuuluu oikeassa järjestyksessä.

Hesarista olisi lisääkin marmatettavaa. Nimittäin hinta. Miten sanomalehti voi maksaa 400 euroa vuodessa? En ymmärrä. Emme kuitenkaan osaa olla ilman lehteäkään (kokeiltu on), joten ei auta muu kuin maksaa. Murrr.



Huoltoasemien wc-paperitelineet

Siis nämä, joista paperia tulee pala kerrallaan, nuppineulan kokoisesta reiästä. Ymmärrän kyllä logiikan säännöstelyn takana: jos paperi tulee ulos liian helposti, sitä kuluu paljon enemmän, mutta jotain rajaa sentään pitäisi olla. On ihan tolkuttoman rasittavaa istua pöntöllä ison hädän jälkeen ja rukoilla housut kintuissa, että saisiko sitä paperia. Enemmänkin kuin yhden palan.

Pysähdyimme pääsiäisenä Itä-Suomesta tullessamme Utin ABC:llä, jonka wc-tilat (ainakin naisten puoli) on vastikään remontoitu. Remontissa vessoihin oli ilmestynyt näitä kyseisiä vessapaperitelineitä, jotka tarjoavat autoilijoille jännittäviä hetkiä: tuleeko sitä paperia vai ei? Paperi nimittäin katkeaa usein niin, että paperin pää jää telineen sisään, eikä paperia saa ongittua ulos enää millään. Itselleni kävi niin, että vasta neljännessä vessassa, jonne yritin, paperia oli saatavilla. Muissa vessoissa paperin pää oli jäänyt telineen sisään - tämä siitäkin huolimatta, että jokaisessa vessassa oli kaksi paperitelinettä. (Mikä herättääkin kysymyksen, että miksi telineitä ylipäänsä pitää olla vessoissa kaksin kappalein. Taitaa jokin olla pahasti pielessä.)




Puuropaketit

Nalle-puuroissa oli ennen sellaiset näppärät kaatonokat, jotka oli helppo avata ja joista hiutaleet valuivat siististi kulhoon. Sitten kaatonokat katosivat ja jäljelle jäi vain tuo "avausta helpottava" katkoviiva. Helppo avata, ja helppo sulkea, vai mitä?


Postituslistat, joille en koskaan tiennyt liittyneeni

... ja joilta on vaikea tai mahdoton poistua. Olen viime aikoina tehnyt oikein töitä sen eteen, että olen saanut itseni poistettua mitä käsittämättömimmiltä postituslistoilta, joista suurimmasta osasta minulla ei ole aavistustakaan, miten olen niille päätynyt (suurin osa niistä on ollut intialaisia). Alkaa pikkuisen hermoa kiristää, kun etsii sitä millimetrin korkuista "unsubscribe"-nappulaa sadannen kerran.

Sitten ovat nämä yritysten asiakaskirjeet, joissa mainostetaan milloin mitäkin hilavitkutin-päiviä. On ihan ok, jos yritykseltä tulee asiakaspostia silloin tällöin, mutta jos postia rupeaa tulemaan useamman kerran viikossa tai jopa päivittäin, niin silloin kyllä koetellaan meikäläisen sietokyvyn rajoja. Viimeisin näppylöitä aiheuttanut firma on Aleksi 13, jonka kanta-asiakkaaksi erehdyin kerran liittymään, kun sain sillä tavalla alennusta ostoksistani. Aleksilta on ruvennut tulemaan sähköpostia niin usein (tälläkin viikolla kolme tai neljä kertaa), että sain tarpeekseni. Kiitos ei enää yhtään Aleksin sähköpostia minulle!  


Ns. parannellut tai uudistetut tuotteet

Mistäköhän johtuu, että lähes poikkeuksetta, kun jonkin tuotteen ulkomuotoa tai käyttöominaisuuksia uudistetaan, "parannus" tuntuu vieneen tuotetta vain huonompaan suuntaan? Mikä ihmeen vimma yrityksillä on muutenkin parannella tuotteitaan? Minusta kerran hyväksi havaittu on hyvä, kunnes toisin todistetaan, ja tuotteet saavat minun puolestani pysyä samanlaisina vuodesta toiseen. Ei tuotteita tarvitse uudistaa pelkästään uudistamisen vuoksi. Välillä tuntuu, että uudistuksia tehdään ihan vain sen takia, että saadaan jokin tekosyy nostaa tuotteiden hintaa.


Yksi tällaisista "paremmin muotoilluista" purnukoista on tämä Nivean kosteusvoide, joka eroaa edellisestä kosteusvoiteesta lähinnä siinä, että pullon korkki on vinoon muotoiltu. Olen varmaankin aivan liian yksinkertainen ihminen, kun en millään ymmärrä, mikä tekee vinosta korkista paremman suoraan verrattuna. Vinoudesta on minusta pelkästään haittaa: se estää pullon pysymisen pystyssä myös ylösalaisin. (Ylösalaisin pystyssä pysyminen on tärkeä ominaisuus siinä vaiheessa, kun voide alkaa olla lopussa, t. nimim. "Viimeiseen pisaraan".)

Ständimyyjät

Tarkoitan siis näitä kauppiaita, joita näkee kauppaamassa kauppakeskusten käytävillä milloin mitäkin, tyypillisimmin kai puhelinliittymiä, vakuutuksia, sähkösopimuksia ja kosmetiikkaa. Myyjät ovat useimmiten nuoria miehiä, jotka ovat omasta mielestään kai kovinkin nokkelia ja supliikkeja mutta jotka minun mielestäni ovat pelkästään ärsyttäviä ja näsäviisaita. En voi sietää tungettelevia myyjiä, en varsinkaan sellaisia, jotka syöksyvät kysymään ohikulkijalta tökerösti että "mikä liittymä?". Tuommoiseen kysymykseen tekee mieli vastata, että mitä helvettiä se sinulle kuuluu, mikä liittymä minulla on.

Yritän yleensä kieltäytyä tarjotusta tuotteesta tai palvelusta kohteliaasti, mutta joskus on otettava järeämmät aseet käyttöön. Erityisen rasittavia ovat sellaiset kauppiaat, jotka eivät usko kerralla vaan jotka takertuvat potentiaaliseen asiakkaaseen kuin kikkare kengänpohjaan. Peräänkuuluttaisin myös myyjien lähimuistia: jos myyjä lähestyy asiakasta, ja asiakas ei ole millään lailla kiinnostunut, myyjän kannattaisi painaa asiakas mieleensä, ettei hän olisi taas viiden minuutin päästä jauhamassa samaa asiaa samalle asiakkaalle.

Eilen yhdessä kauppakeskuksessa kävi niin, että kun kävelin yhden ständin ohi, myyjä huikkasi minulle: "moikka, ootko koska ollu viimeksi ulkomailla?". Kuules poju, teki mieleni sanoa. Luuletko oikeasti, että rupean tässä nyt miettimään, milloin olen viimeksi käynyt ulkomailla, ja että rupean siitä sinulle vielä avautumaan. Tällainen "kerro sinä minulle elämästäsi, niin minä myyn sinulle jotakin" -taktiikka ei minun kohdallani kerta kaikkiaan toimi.

Kävelin nuorukaisen ohi reagoimatta mitenkään, mutta jäin miettimään, että mitähän poju oikein oli kaupannut. Matkavakuutuksiako? Eipä sitäkään tarvinnut kauan miettiä. Kävelin nimittäin viiden minuutin päästä samaa käytävää takaisin, ja vaikka kävelin ihan tarkoituksella käytävän toista puolta, ettei tämä sama kauppias (ja pari muuta viereisten ständien kauppiasta) olisi taas ollut minun kimpussani, teleoperaattorin ständiltä singahti paikalle sama heppu. Nyt hän liverteli hieman eri sanoin: "tykkäätkö käydä matkoilla, olisitko halunnut osallistua matkalahjakortin arvontaan?".

Luepa mun naamalta, niin tiedät.

33 kommenttia:

  1. :D :D Mista ne niita nasaviisaita kauppiaita löytavatkin, kierran ne myös kaukaa. Kiitos sunnuntai aamun kikatuksista ja samojen ongelmien kanssa taallakin painiskellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näsäviisaus taitaa kuulua suorastaan niihin ominaisuuksiin, joita noilta myyjiltä vaaditaan. :-)

      Minäkin yritän kiertää myyjät mahdollisimman kaukaa, mutta aina se ei vain onnistu. Kaikkein rasittavinta on, jos myyjiä on monta peräjälkeen. Oikea viidakko.

      Poista
  2. :) Jep, ärsyttäviä juttuja nuo kaikki.
    Hammastahnoista Elmex on mun mielestä paras kahdesta syystä: ei tule vaahtoa korvista ulos ja tuubi avataan korkin ulkopuolella olevalla piikillä.
    Vessapaperivehkeiden lisäksi äärimmäisen ärsyttäviä ovat käsipaperilaatikot, jotka on aina tungettu aivan liian täyteen. Koita siitä reiästä sitten saada yhtään paperia ehjänä ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus kokeillutkin Elmexiä ja todennut sen itselleni huonoksi hammastahnaksi juuri samasta syystä, jonka takia sinä pidät siitä: siitä kun se ei vaahtoa. Minulla kun hammastahnojen, shampoiden ja muiden vastaavien pitää vaahdota oikein kunnolla, koska vaahtohan on se, mikä takaa tehokkaan pesutuloksen. ;-)

      Ne täyteen ahdetut käsipaperilaatikot ovat kyllä tosi ärsyttäviä. Ulos tulee vain paperinpaloja tai riekaleita, ja sitten ehkä viidennellä yrittämällä tulee ulos kunnon tukko repaleisia papereita.

      Poista
  3. Kiitos avautumisestasi näistä arjen kompastuskivistä. Ärsyynnyn ( kamala sana, voiko olla oikeaa suomenkieltä?) samoista asioista, mutta erityisesti minua ärsyttää pakkausten sisällön pienentäminen . Tätä käytetään paljon elintarvikkeissa. Raivostuttavaa!!! Mutta sinun blogisi on kyllä ihan parasta! Kiitos, että kirjoitat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tarkoitat tuolla pakkausten sisällön pienentämisellä sitä, että paketti on paljon isompi kuin mitä sisällä oleva tavara vaatisi, niin se on todella ärsyttävää! Juuri eilen ostin muropaketin, ja ehkä puolet laatikon sisällöstä oli muroja; loput oli tyhjää täynnä. En kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä järkeä tuossakin on, kun pienempi pakkaus mahtuisi kassiinkin paljon paremmin.

      Kiitos ihanasta palautteestasi! :-)

      Poista
  4. Amenet kaikille ärsytyksille! Paitsi ei ehkä Hesarille, koska ei ole kokemusta sen uudesta olomuodosta, mutta ihan solidaarisuussyistä voisin kyllä ärsyyntyä siitäkin kanssasi. :D

    Nuo immenkalvot (arvaa muuten oliko lentää kaffet näytölle törmätessäni tuohon käyttämääsi sanaan) ovat saatanasta. Ostin muutama päivä sitten juustokakkupalasen, joka tulee sievässä lasiastiassa. Lasiastian päällä folioinen immenkalvo, jossa ei ole mitään repäisyreunaa. Eli piti kynsiä sitä kalvoa, että siihen sai ensin reiän ja sitten kuoria se pois - ja tämä kaikki samaan aikaan, kun kuolanoro valui suupielestä ja suuttumus sumensi silmät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos empatiasta! Kyllä se vaan niin on, että Hesari oli ennen parempi. Niin kuin moni muukin asia. :-D

      Kakkukokemuksesi kuulostaa kamalalta. Pystyn oikein kuvittelemaan, miltä tuntui nähdä se ihana kakkupala, joka oli ihan siinä silmien edessä tyrkyllä, ja sitten ei kuitenkaan päässyt kakkuun käsiksi mitenkään. Itse olisin varmasti päästänyt "muutaman" ärräpään tuossa tilanteessa.

      Poista
  5. Näin on näreet. Mikään ei ole niin ärsytttävää kuin yrittää repiä niitä kalvoja pois. Viimeksi yritin Felix-ketsuppipullosta. Ei siinä ollut mitää, mistä olisi tarttunut kiinni, joten piti ottaa veitsi käyttöön, jotta sai ketsuppia ruuan päälle.
    Ja yksi asia, joka ärsyttää minua on ylisuuret pakkaukset. Kaupassa ostata jonkin tuotteen, joka on pahvi pakkauksessa ja kun avaat, niin sisältö on vain 2/3 osaa siitä. Mitä järkeä? Vie vaan tilaa enemmän kuin tarvitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kalvot ovat kamalimpia, joissa ei ole mitään repäisykohtaa. Veitsellä saa tökkiä, kunnes hermo menee, ja se kalvokin menee ihan palasiksi. Että jos se kalvo kerran pitää siihen päälle laittaa, niin eikö sitä voisi suunnitella sellaiseksi, että sen saisi edes siististi kerralla irti?

      Ylisuurissa pakkauksissa ei todellakaan ole mitään järkeä. Luulisi, että oikean kokoinen pakkaus olisi kaikkien etu. Mutta ehkä niillä yritetään luoda jonkinlainen illuusio asiakkaalle siitä, että asiakas tulee ostaneeksi enemmän kuin oikeasti ostaakaan? Mitään muuta syytä en keksi.

      Poista
  6. Maustepurkkien kalvot ne vasta suututtaa, etenkin kun sattuu sellainen purkki, josta se korkki ei aukea millään ilveellä, ja täytyy tökkiä kalvoon reikiä maustepurkin reikien kautta.

    Onneksi en kaipaa sanomalehtiä. Luen töissä, jos ehdin. Muuten pärjään netin lehdillä. Taas säästettiin sievoiset summat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maustepurkkien kalvoista minulla ei ole omakohtaista kokemusta (ainakaan viime ajoilta), mikä johtuu varmaankin siitä, että ostan enimmäkseen pussimausteita. Mutta voin hyvin kuvitella, että niiden kanssa menee hermot.

      Sanomalehden lukeminen on sellainen tapa, josta mieluusti pääsisin irti. Olemme tosiaan ukkelin kanssa kokeilleet olla ilman paperilehteä, mutta molemmilla oli aamulla ilman lehteä niin kädetön olo, että pakkohan se lehti oli taas tilata. Intiassa tilasimme kolmeakin sanomalehteä, kun siellä lehti maksoi vuodessa muistaakseni viitisen kymppiä. Ja uutisetkin olivat siellä paljon jännittävämpiä kuin täällä Suomessa, eli rahoille sai myös paljon enemmän vastinetta. :-D

      Poista
  7. En saa naurultani kommenttia kirjoitettua, apua. Aivan samat ärsytyskohteet voisin luetella. Juuri yhtenä päivänä tokaisin yhdelle puhelinliittymäkauppiaalle, että juuri tullessani sisään äsken kysyit tota samaa. Etkä muista?
    Sitten noihin voisi vielä lisätä nämä leikkaa tästä ja saat kätevän suljettavan pussin. Yleensä olen jo leikannut sen sulkijan väärältä puolelta, kiire oli saada juustoraaste ulos, argh.

    Hesari (ja Aamulehti) on kallis, me luetaan nykyisin vain nettilehtiä. Paikallislehti tulee paperiversiona, pari kertaa viikossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tullut siihen tulokseen, että nuo myyjät ovat hetken päästä ahdistelemassa samaa asiakasta sen takia, että he eivät kerta kaikkiaan kiinnitä mitään huomiota itse ihmiseen (siis siihen, millainen ihminen on, miten hän käyttäytyy jne.), vaan he näkevät jokaisen liikkuvan kaksijalkaisen (koska en usko, että myyjät ovat tyrkyttämässä puhelinliittymiään esim. koirille) potentiaalisina asiakkaina. Missä on liikettä, siellä voi tehdä tulosta! Vai ovatko myyjät muka vain niin sinnikkäitä, että heidän mielestään kannattaa yrittää vielä kerran... ja vielä kerran?

      Nuo juustoraasteet... huoh. Onnistun itsekin aina leikkaamaan ne pussit ihan väärästä kohdasta, ja sama pätee myös maustepusseihin, joissa on se “kätevä” suljinmekanismi. Ne juustoraastepussit ovat meille myös liian suuria, ja sitten se loppu jää kuljeskelemaan (lue: homehtumaan) jääkaappiin, jos en heti muista laittaa jämää pakastimeen.

      Poista
  8. Mua ärsyttää se, että yleisessä vessassa ei ole käsipaperia vaan pelkät puhaltimet. Argh.
    Noiden ketsuppipurkkien kalvot on muuten ihan mahdottomia poistaa, kun se "tarttumiskohta" (siis se lärpäke) on niin pieni, ettei siitä saa kukaan kiinni, saati pysty mitään repäisemään. Tosi raivostuttavia on myös sellaiset maitopurkit, joiden siivekkeet ei avaudu siististi vaan repeytyy, jolloin maito aina kaadettaessa loiskuu ympäriinsä.

    Ja myyjistä raivostuttavimpia on kyllä ne puhelinmyyjät, jotka aloittavat litaniansa, että "sä osallistuit jokin aika sitten tällaiseen kilpailuun / arvontaan..." Joo en osallistunut enkä todellakaan halua kuulla, mitä oon tällä kertaa "voittanut"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne puhaltimet ärsyttävät minuakin ihan hirveästi. Ensinnäkään ne eivät kuivaa kunnolla ja toiseksi sormukset meinaavat lähteä lentoon, kun se puhallus on niin kova.

      Maitopurkit! Olin jotenkin aina kuvitellut, että Valion purkit aukeavat siististi, mutta nyt kun olen olosuhteiden pakosta (=Prismassa ei myydä Valion kevytmaitoa puolentoista litran purkeissa) juonut muuta maitoa, olen tullut huomaamaan, että muut maitopurkit ovat huomattavan paljon siistimpiä. Jotenkin Valion maidot ovat alkaneet loiskua ympäriinsä paljon enemmän sen jälkeen, kun olen joutunut ostamaan muuta maitoa. (Cittarissa käydessä ostan edelleenkin noita Valion maitoja...)

      Poista
    2. Ai niin, ja piti vielä sanoa, että inhoan puhelinmyyjiä yli kaiken. Koska jos haluan jotain ostaa, löydän kyllä tuotteen luokse ihan itse. Kenenkään ei tarvitse minulle mitään puhelimitse kaupitella.

      Poista
  9. Nuo "immenkalvot " ärsyttävät minuakin.Ja sitten joskus ne sellaiset läpät säilyketölkeissä,jotka avautuvat ilman purkinavaajaa,mutta joskus se läppä vaan lähtee irti mutta tölkki edelleenkin avaamatta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa, Jael! Ihan unohdin tämän, eli ne säilykepurkit, joissa on muka se avausläpyskä mutta joita joutuu kuitenkin purkinavaajalla ruuvaamaan, kun se läpyskä jää käteen heti ensi kosketuksella. :-/

      Poista
  10. Puhelinmyyjät osaavat kyllä olla ärsyttäviä. Tosin mulla on aika hyvä puhelinmyyjä, jolta ostan usein lehdet. Se tietää, mitä mulle tuli viimeksi ja osaa suositella sen perusteella, että mistä olisi nyt kiva tarjous. Ja jos en tilaa, niin se ei jää minuuteiksi jaarittelemaan.

    Mut ärsyttävyyden huipentuma on sellaiset "kestomaidot", onkos ne nyt iskukuumennetuja. Töissä on sellaisia kahvimaitona, koska avaamattomat voi säilyttää huoneen lämmössä. Niissä on kanssa joku sinettisysteemi. Joka toisella kerralla se vetolenkki katkeaa ja sitten sitä purkki pitää teurastaa sillä seurauksessa, että maidot ovat rinnuksilla ja loput lattialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle ei tule yhtään lehteä (sen Hesarin lisäksi), kun saan vanhat lehdet aina äiskältä, mutta tuttu puhelinmyyjä on varmasti hyvä olla, jos lehtiä tilaa. Tarkemmin ajatellen mulle ei ole pitkään aikaan soittanut yksikään lehtimyyjä. Nyt kun sanon näin, niin varmaan heti huomenna soittaa. :-)

      Poista
  11. Immenkalvot! Hah hah, jos sellainen vielä olisi tallella niin varmaan olisi nauramisesta puhjennut :D Totta pakiset, kaikkinaiset uudistukset on pahasta, joka kerta Suomeen tullessani törmään niihin. Kaikin konstein yritetään myydä enemmän, haluisinpa nähdä ne tilastot joissa nämä hölmöydet on todettu aikaisempia kannattavimmiksi. Yhtään ei juuri nyt tule mieleen, mutta pitkä lista niitä kutenkin olisi jos olisin kirjannut ylös. Kaikki paksummat nesteet pitäisi kuitenkin myydä sellaisissa pulloissa, jotka pysyy pystyssä korkillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi säästyimme harmilliselta välikohtaukselta. :-D

      Minusta yksi hölmöimmistä muutoksista on se, että tavaroiden paikkaa muutellaan kaupoissa ahkeraan (kuulemma) ihan vain sen takia, että ihmiset tottuvat muuten kulkemaan aina samoja reittejä ja ostamaan aina samoja tuotteita. Minua ainakin alkaa vain harmittaa, kun en löydä etsimääni sieltä, missä se ennen oli. Ei yhtään otollinen mieliala heräteostosten tekemiseen.

      Poista
  12. Minuun on iskenyt viime aikoina jokin ihmeen positiivisuus syndrooma, mikä on erittäin huolestuttavaa. Oire on onneksi luultavammin vain tilapäinen mielenhäiriö, kyllä se kurjistaminen sieltä vielä takaisin tulee. Mietin kaikilla kolmella harmaalla aivosolullani, mutta en keksinyt yhtään ärsyttävää pakkausta. No, pakkauksia käytetään kylläkin aivan liikaa. On pakkaus ja sen sisällä pakkaus ja sen ...
    Positiiviselta kannalta toivoisin, että litran jogurttitölkkeihin laitettaisiin sellainen iso kierrekorkki, olisi kaataminen hieman siistimpää hommaa. Positiivinen minä antaa luvan kehittää vapaasti tätä ehdotusta.
    Pitää kai niitä kaupustelijoita olla olemassa, niin kuin esimerkiksi punkkejakin. Monet heistä ovat nuoria ja työ voi olla tiukassa. Positiivinen minä pyrkii pääsemään heistä eroon loukkamatta kenenkään tunteita. Minulla on kiire tapaamiseen, minä voin pahoin ja pyörryttää, nälkäinen perhe odottaa autossa, nyt on hoppu junalle jne. Onhan se vähän epärehellistä, mutta älä kerro kellekään. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiivisuussyndrooma kuulostaa kyllä aika huolestuttavalta. :-) Ei vaan, hyvähän se vain on. Kyllä elämä on helpompaa ja mukavampaa, kun yrittää asennoitua myönteisesti. Olen minäkin useimmiten ihan hyvällä päällä, ja työtäänhän nuo ständimyyjätkin vain tekevät. Itse asiassa vähän ihailenkin heitä, kun he jaksavat olla niin sinnikkäitä, tehdä tuollaista työtä ja sietää kaiken maailman mutrunaamoja. Itse en ole yhtään myyntihenkinen (en tykkää “painostaa” ketään ostamaan mitään), ja varmaankin istuisin murjottamassa siellä ständin takana. :-)

      Semmoinen kierrekorkki litran jogurttipurkkiin on muuten tosi hyvä idea! Miksi ihmeessä eivät ole semmoista vielä laittaneet? Se jogurtti kun kertyy siihen kaatonokan ympärille ja sotkee ikävästi. Litran jogurteissa on vielä sellainenkin ongelma, että niissä menee ihan hirveästi jogurttia hukkaan, kun kaikkea jogurttia ei saa ulos purkista kumminkaan.

      Mukavaa alkanutta viikkoa sinullekin!

      Poista
  13. Hahhaa! Amen! :D
    Mulle soitti perjantaina puhelinmyyjä, joka puhui taukoamatta niin etten päässyt hönkäisemään mihinkään väliin.
    Sitten kun vaan puhuin päälle ja sanoin KIIIIITOS kuuluvalla äänellä, hiljeni mies. Ja kun sanoin etten tilaa mitään, löi luurin korvaan. :D

    Noi ständimyyjät on kyllä ihan saatanasta... Ketsuppia en käytä, mutta hammastahnatuubeissa jaan tuskasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) Ai että mua ärsyttää nuo puhelinmyyjien opiskellut litaniat, kun niihin ei saa sanotuksi sanaakaan väliin. Tuntuu niin turhalta kuunnella sitä litaniaa, kun tiedän, etten tule tilaamaan mitään kumminkaan (mulla on sellainen periaate, että en tilaa/osta puhelimessa mitään). Säästäisi kummankin aikaa, jos pääsisi heti sanomaan, että mulla ei ole aikomustakaan tilata mitään, vaikka mitä sanoisit. Että heippa vaan.

      Luurin korvaan heittäminen on minusta törkeää. Melkein pitäisi soittaa myyjälle takaisin ja antaa vähän ohjeita, kuinka puhelimessa oikein tulisi käyttäytyä. Murrr.

      Poista
  14. Onneksi taalla Israelissa ei ole juurikaan puhelinmyyjia. Joskus kerataan rahaa hyvantekevaisyyteen. Tai sitten heti kuulee nauhoitetun aanen, joka kauppaa lainaa.

    Immenkalvo oli hauska!!!

    Tanaan taistelin hammasharjoja paketista ulos. Siis pahvi takana ja edessa kova muovi. Eika mitaan valmiita build-in luukkuja josta saisi ne ulos. Saksilla sitten vaan. Tiskikoneen suolan pakkauksen nokka on myos hankala. Riisi tulee taalla muovipakkauksissa, jota avatessa takuulla repee liikaa ja pari desia riisia valuu (hyvassa lykyssa) poydalle. Huonommalla onnella lattialle, jos en taaskaan muistanut tata katastrofimahdollisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intiassa oli kanssa tuommoisia nauhoitettuja puhelinjuttuja. Mainoksia lähinnä. Inhosin niitä yli kaiken (ylläri :-D).

      Tuo immenkalvo-nimitys on mulla ja äiskällä ihan vakiintuneessa käytössä. Sitten sitä lihapakkauksissa lihojen alla olevaa kangaspalaa (viralliselta nimeltään kai jokin imutyyny) nimitämme terveyssiteeksi. :-)

      Minä ostan aina niitä hammasharjoja, joissa on se avausta helpottava luukku, mutta niidenkin kanssa saa joskus taistella tosissaan. Ja riisi ostetaan meillä sellaisessa isossa säkissä, jonka suu on ikään kuin ommeltu kiinni, ja säkin avaaminen on kyllä joka kerta melkoinen projekti. Välillä on riisit lattialla ja välillä on riisin joukossa narua.

      Poista
  15. ;DDDDDD Rrrrrrrrrrrrrrrrrrrakastan sua!
    t. Sisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin. ♥ Kiitos ihanasta kommentista! Alkoi aamu mukavasti. :-)

      Poista
    2. Argh miten vaikeaa on saada kommentoiduksi mitään seisomista harjoitteleleva vauvanketale kimpussa... No nin, yritin juuri tuhoutuneessa kommentissani höpistä jotakin siitä miten maailmassa on ylitarjontaa korkeasti koulutetuista tuotesuunnittelijoista, joitten on tehtävä palkkansa vastineeksi niin kutsuttuja parannuksia tuotteisiin, tarvittiin niitä tai ei. Kulutustavaroissa tämä ei ole yhtään niin haitallista kuin yhteiskunnallisissa asioissa. Kun yritetään uudistaa vaikka hyvin toiminut koulujärjestelmä tai vanhempainlomajärjestelmä pelkästä uudistamisen ilosta.

      Poista
    3. Tuo varmasti kirjoittamiseen vähän lisähaastetta, jos jalassa roikkuu joku. :-)

      Jos tuotesuunnittelijoiden ylitarjonta pitää paikkansa, niin sitten en enää ihmettele, miksi tuotteita uudistetaan niin usein. Pitäähän sitä suunnittelijoilla toki töitä olla. :-/

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3