Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Multavarkaissa

Olen jo pitkään kaivannut Intiassa muitakin yrttejä kuin korianteria, minttua, tilliä ja persiljaa, joita saa täällä kaupoista. Monta kertaa olen ajatellut tuoda yrttien (ja eri salaattien) siemeniä Suomesta, mutta se on jäänyt aina ajatukseksi siitä syystä, että en ole oikein tiennyt, mistä täältä saisi kunnon multaa. Tien varsilla on kyllä ns. puutarhaliikkeitä, joissa myydään kasveja ja isoja saviruukkuja, mutta multaa niissä ei käsittääkseni erikseen myydä. Viime Suomen-reissulla kuitenkin päätin, että jo nyt on perhana, kyllä sitä multaakin täytyy täällä jostain saada, ja ostin mukaani timjamin, rosmariinin, lehtipersiljan ja basilikan sekä eri salaattien siemeniä. (Olipa muuten vaikeaa löytää elokuun lopussa yrttien siemeniä kaupoista - Suomessa kun ei ollut siihen aikaan varsinaisesti mikään istutuskausi alkamassa!)

Tänään päätimme lähteä käymään taas appivanhempien tontilla, ja mietin, että sieltähän sitä multaa varmasti saa. (Nämä ainaiset tonttihöpinät ovat varmasti erittäin epäkiinnostavaa luettavaa, ja lupaankin jatkossa vähentää tonttikirjoittelua huomattavasti. Minusta on vain niin mielenkiintoista päästä seuraamaan tällaista talonrakennusprojektia ihan alusta asti, että siksi tekee aina mieli tiedottaa tontin tapahtumista, pienistäkin. Smiley) Appivanhemmat lähtivät mukaamme, ja jo kaukaa näimme, että tontilla olikin porukka täydessä työn touhussa, vaikka oli sunnuntai. Sattui vielä niin hyvin, että he olivat levittämässä tielle maata: nyt ei tarvitsisi edes kaivaa, kun mullan saisi kaapia kukkulan päältä suoraan ämpäriin! Eikä mennyt aikaakaan, kun anoppi oli jo kaapaissut ämpärin kainaloonsa ja oli multakasan päällä täyttämässä sitä.


Heidän oma tonttinsahan se oli, joten kai siitä kasan päältä sai ottaa. Smiley


Työmiesten ja -naisten kanssa jutusteltuaan anoppi sai kuulla, että munakoisojen ja muiden sellaisten istuttaminen voisi olla hieman hankalaa, sillä tontilla oli isoja kiviä, jotka pitäisi ensin raivata pois. Anoppi oli siis ymmärrettävästi hieman pettynyt, mutta työntekijät vakuuttelivat, että viljely kuitenkin onnistuisi.

Tekeillä olevaa tietä oli tasoittamassa tasoituskone, joka ei näyttänyt minusta olevan ihan kaikkein viimeisintä vuosimallia.


Olin kuvannut konetta jo kaksi viikkoa sitten, kun kävimme tontilla edellisen kerran, koska se oli minusta jotenkin niin sympaattisen näköinen.


Tuosta kahden viikon takaisesta käynnistä työt eivät olleet hirveästi edistyneet - aiemmin kovetetulle tiepinnalle oli lisätty vain pari kerrosta maata päälle, jota nyt tasoitettiin.

Muutama työntekijä halusi ikuistuttaa itsensä kameralle, ja tokihan minä kuvia otan, jos pyydetään (tosin otan niitä pyytämättäkin Smiley).

Nilkkakoruja myöten mullassa!

Hän ei kylläkään ollut (vielä) työntekijä, vaan yhden työntekijän tytär, joka istui hienoine vaatteineen multakasassa. Smiley
Työntekijöiden vaatetus tuntui minusta aika hurjalta, kun ottaa huomioon, että lämpötila oli kolmenkymmenen paremmalla (siis pahemmalla) puolella, ja oli vielä kosteaakin. Tuolla maaseudulla ilma tuntui vielä jotenkin erityisen tukahduttavalta, joten aikamoinen sissi saa olla, kun jaksaa noissa paksuissa vaatteissa työskennellä! Minulta valuisi hiki varmaan niin, että sillä saisi kasteltua koko tontin.

Tontilla oli hirveästi tämmöisiä ihania kukkasia.
Matkalla bongasin oudon näköisiä haikaroita, joilla oli päässä ja kaulassa keltaista.


Olen tavannut aiemminkin samanmallisia haikaroita, mutta ne ovat olleet väriltään kokonaan valkoisia. Kävin joskus Sirokon kanssa keskustelua näistä haikaroista, ja sain silloin kuulla, että nämä keltasävytteiset ja ne valkoiset haikarat ovat itse asiassa sama lintu, lehmähaikara. Tavallisesti lehmähaikarat ovat valkoisia, mutta soidin- ja pesimisaikaan ne saavat tuommoisen keltaisen osittaisvärityksen. Hassuja lintuja muuten, kun pyöriskelevät lehmien (ja näköjään myös puhveleiden) jaloissa ja ratsastavat niiden selässäkin. Smiley

Saaliikseni saamaani "multaa" kotona tarkemmin tarkasteltuani huomasin, että eihän se mitään multaa olekaan vaan ikään kuin karkeaa hiekkaa. Tähänkö minun pitäisi yrttini istuttaa? Olen niin kaukana viherpeukalosta kuin vain voi olla, mutta minun järkeni mukaan tämmöinen maa on ihan ravintoköyhääkin. Tällaiseen maahanko täällä yleensä kasvit istutetaan? Niin kai, koska anoppikin niin kiivaasti tätä ämpäriin mätti.

Aikani siemeniä käsissäni pyöriteltyäni päätin kokeilla istuttamista ensin rosmariinilla, joka ei ole minulle niin tärkeä yrtti kuin muut. Jos se ei idä, täytyy käydä etsimässä multaisampaa maata jostakin muualta. Vaarana on myös se, että pulut käyvät nokkimassa arvokkaat siemeneni, ennen kuin ne ehtivät edes itää. Aika näyttää, saadaanko meillä tuoreita yrttejä vai ei!

16 kommenttia:

  1. Kiva varmaankin päästä tuonne tontille ja nähdä miten kaikki edistyy.Toivottavasti nyt löydät jostain sitä multaakin ja ravintoaineita kasveille,että yrttisi pääsevät kasvamaan. Kuvissasi on tuota samaa lantana-kasvia,mitä täällä meidän puistossakin.Ja noita samoja haikaroitakin olen täällä nähnyt;yleensä lehmien päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää nimikin tuolle kasville, kiitos! :-) Nuo haikarat eivät tällä kertaa olleet lehmien päällä, vaan ne kuljeskelivat puhveleiden jaloissa. Selvästi kuitenkin näki, että ne jotenkin ”liittyivät” puhveleihin.

      Poista
  2. Voisin kuvitella näkeväni tuon tasoituskoneen jossain työkoneiden museossa. :-D
    Toivottavasti saat nyt yrttisi kasvamaan ja kukoistamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, juu se on minustakin ihan kuin museosta. Tosin täällä kyllä aika moni muukin kulkupeli kuuluisi museoon. :-)

      Poista
  3. Kasvit kasvavat hyvin myös hiekkamaassa muutamalla konstilla. Esimerkiksi vulkaaninen hiekka on ravinnepitoista. Hydrokultuurissa taas substraatin tarkoitus on vain pitää kasvin juuret ruukussa ja ravinne annetaan liuoksena vedessä. Intuitiivisesti valitsit oikeat yrtit kokeilusi aluksi. Rosmariini, timjami ja basilika jopa pitävät lämpimistä hiekkamaista eivätkä tarvitse paljoa ravinteitakaan. Persiljalle ja salaateille tarvitset enemmän ravinteita. Humus on tärkeämpää kuin multa. Hiekkaan saa humusta luonnonmukaisilla lannoitteilla esim. siipikarjan lannalla (Suomessa mm. Biolanin lannoitteet)Mineraalilannoitteet hiekkamaassa eivät ole optimaalisia, koska huuhtoutuvat herkästi pois. Luulisi jotakin lannoitteita sieltäkin löytyvän. Jos ei löydy, niin on vanhoja pula-ajan niksejä, joita voit kysellä. Kylvämisen jälkeen on tärkeää pitää maa tasaisen kosteana, ja kasvuaikana kastella reippaasti syvälle asti. Hiekkamaan pinta kuivahtaa herkästi, mutta pidättää syvemmältä hyvin vettä. Lisävinkkeinä olisi komposti ja viherkate. Puluja vastaan tarvitsisit harsokatteen, mutta vanha valoverhokin käy. Ihan varmasti saat tuoreita yrttejä ja muutaman kokeilun jälkeen sinusta tulee viherpeukalo, joka tietää kaikki niksit. Olen nimittäin saanut kasvit kasvamaan noilla nikseillä hiekassa. Nykyään kasvatan menestyksellä noita etelän yrttejä Lounais-Saksassa, missä on leudot talvet,basilikaa kesällä. Voit siis kokeilla kasvattaa rosmariinia, timjamia ja basilikaa myös kukkaruukuissa ihan siinä hiekkamaassa. Niille voi antaa silloin tällöin huonekasvilannoittetta, jos lehdet näyttävät kovin vaaleilta eli puuttuu typpeä. Onnea kokeiluillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan mahtavista vinkeistä! Ehkä uskaltaudun laittamaan muutkin yrtit ruukkuihin, kun kerran sinäkin olet saanut kasvamaan ne hiekkamaassa. Lannoitteista en tiedä, mahtaisiko niitä täältä saada, mutta täytyy etsiskellä. Vielä kun muistaisi kastella kasveja. :-)

      Poista
  4. Kyllä tonttiasiat ovat ihan mielenkiintoisia! Kerro vaan jatkossakin. :)

    VastaaPoista
  5. Bangaloressa ainakin Sparissa myytiin pieniä multapusseja. Löytyisiköhän teiltä päin? Sitten vain sekoittamalla saisit enemmän multamaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sparista en olekaan katsonut, täytyy ensi kauppareissulla katsella, josko sieltä löytyisi. Kiitos vinkistä!

      Poista
  6. Höpise vaan siitä tontista, ihan mielenkiintoista asiaa ne rakennushommat. Täällä tuo tasoituskone olisi varmaan jo museossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tuo museokone on varmaan vielä monta vuotta käytössä. :-D

      Poista
  7. Monet yritit -erityisesti vähän haihduttavat, kuten rosmariini ja timjami- tosiaan pitävät enemmän hiekkaisesta mullasta kuin sellaisesta mustemmasta, humuspitoisemmasta. Olen kelmulla varmistanut, että kylvökset ovat pysyneet tarpeeksi kosteina siihen asti, kunnes itävät. Itämisvaiheessa kasvualustan kuivahtaminen on usein kohtalokasta. Ainakin basilika on osoittautunut hyvin helpoksi ja kiitolliseksi kasvatiksi.

    Luulisi, että kun kivet kaivaa pois (jos löytyisi jokin antiikkinen kaivuri jyrän pariksi) ja tuo kuoppaan uutta multaa, niin munakoisoin viljely onnistuu ihan hyvin. Aluksi aioin ehdottaa kohopenkkiä, joka on toimii hyvin Lounais-Suomen savimailla, mutta mietin, että mahtavatko Intiassa kohopenkit lämmetä ja kuivua liian nopeasti?

    Kerro ihmeessä jatkossakin rakennusprojektista. Suomessa rakentaneena on hauska vertailla eroja. Ainakin siellä on hilpeämmän näköistä ja hienommin pukeutunutta työvoimaa :)

    Tiina



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki tuo kelmu! Kävin heti laittamassa kelmun päälle. Se ehkä pitää pulutkin paremmin loitolla. En ole koskaan muistaakseni kasvattanut yrttejä siemenistä (olen aina ostanut taimia), ja nyt on jännä nähdä, nouseeko mullasta mitään. :-)

      Ja kiitos hyvistä vinkeistä. Piti käydä vähän googlettamassa kohopenkkiä, kun en ollut semmoisesta ennen kuullutkaan. :-) Kuulostaa aika helpolta ja tuohon paikkaan sopivaltakin istutuskeinolta, mutta en tosiaan tiedä, miten se sopisi tänne ilmastoon. Voi olla, että kesällä kuivuisi liian nopeasti ja sadekautena sitten taas valuisi mäkeä alas...

      Hihii, eiköhän täältä antiikkinen kaivurikin jostain löydy. :-)

      Poista
  8. Näyttää samanlaiselta hiekkamaalta kuin täällä meilläkin, sopii hyvin rosmariinille ja timjamille, ne kasvaa täällä luonnossakin tuollaisessa maassa. Itse haen aina vuorilta 'mustaa humusmultaa' vaativimmille kasveille (salaa ja vähän kerrallaan :)
    Minäkään en tiedä viljelystä mitään, mutta kohopenkkiä olen kokeillut. Se ei ainakaan meillä toimi, kuivuu liikaa ja sadekautena leviää. Aluksi ihmettelin miksi täkäläiset kasvattavat enemmänkin kuopissa, no enää en ihmettele, siinä se kosteus parhaiten pysyy ja vedellä on aikaa imeytyä tiiviiseen maahan.
    Rakennusprojektia on kiva seurata, jo työläisten asut ovat mielenkiintoisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla rohkaisevia kokemuksia sieltäkin suunnalta. Minä jotenkin ajattelin, että eihän tuommoisessa hiekassa mikään kasva, mutta eihän luonnossakaan mitään luksusmultaa ole, ja silti kasvit kasvavat siellä ihan hyvin. :-)

      Hih, nuo asut ovat kyllä kerrassaan persoonallisia. En vaan ymmärrä, miten jaksavat tehdä töitä noin monissa vaatekerroksissa, mutta ehkä työtahti on sen verran rauhallisempi, että hiki ei kerkeä tulemaan. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3