Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Mitähän tuolla tapahtuu?

Olin menossa yhtenä päivänä kauppaan, kun näin, että erään kahvilan eteen oli kerääntynyt hirveästi ihmisiä. Ihmiset olivat nousseet kaistoja erottavan korokkeen päälle paksuksi muuriksi tuijottamaan kahvilaan päin. Liikenne takkuili ja torvet soivat, kun tien sivuun pysäköidyt autot ja moottoripyörät tukkivat tien. Nekin, jotka ajoivat vain ohi, pahensivat ruuhkaa sillä, että he jäivät matelemaan ja tuijottamaan uteliaina kahvilan suuntaan.

Kun Intiassa viettää tarpeeksi kauan aikaa, huomaa omaksuneensa itselleen intialaisia piirteitä - sellaisiakin, joita ei välttämättä itselleen haluaisi. Uteliaisuus on juuri tämmöinen piirre. Normaalisti muiden tekemiset eivät minua paljon kiinnosta, mutta viime aikoina olen huomannut, että minulla on hirveä halu tunkea nenäni joka paikkaan. Jos kadulta kuuluu jotakin poikkeuksellista, minun täytyy heti rynnätä parvekkeelle katsomaan, mistä ääni tulee. Jos naapurin pappa seisoo pihalla valkoisessa lungissaan ja sohii kävelykepillään puun oksia, minun pitää tietenkin olla aitiopaikalla todistamassa tätä poikkeuksellista tapahtumaa. Jos naapuriasunnon ovi on auki, minun pitää töllistellä ohikulkiessani sisään ja skannata kaikki ovelle näkyvä. Jos näen jossakin ihmispaljouden, jonka keskellä ilmiselvästi tapahtuu jotakin, minun on välttämättä päästävä näkemään, mitä siellä tapahtuu. Jos en saa sitä tietää, minusta tuntuu kuin minulta riistettäisiin yksi ihmisen perusoikeuksista.

Kun siis näin nämä kaikki kahvilan suuntaan tuijottelevat ihmiset, uteliaisuus sai minusta yliotteen ihan automaattisesti. Huomasin pysäköiväni autoa kadun varteen, ennen kuin ehdin edes ajatella mitään. Pakko saada tietää, mitä katsomista siellä oikein oli!

Mitäpä muutakaan siellä tehtiin kuin filmattiin elokuvaa! Elokuvat ovat intialaisille elämää suurempi asia, ja elokuvatähdet ovat melkein jumalan kaltaisia olentoja. Kiinnostus elokuvien tekoa ja näyttelijöitä kohtaan on niin valtaisaa, että koko muu elämä pysähtyy siksi ajaksi, jos pääsee tarkkailemaan elokuvan tekoa. Mikä kiire minullakaan sinne kauppaan on; kyllähän se kauppa siellä odottelee.😊

Minusta näytti ihan siltä, että kuvauspaikan päätähtenä pyöri telugunäyttelijä Siddharth (ruutupaitainen herra, kolmas vasemmalta), jonka viimeisin elokuva Love Failure on saanut hyvän vastaanoton. En ole kovin hyvä tunnistamaan intialaisia näyttelijöitä, mutta Siddharthan tunnistin siksi, että juuri tässä muutama viikko sitten tiedotin ukkelillekin, kun näin Siddharthan kuvan lehdessä, että Siddharth on minusta aika komea.

Aikani filmauksia katseltuani totesin, että eiköhän tämä ole nähty. Nyt voin jatkaa matkaani rauhallisin mielin.

13 kommenttia:

  1. Olisin minäkin varmaan jäänyt ihailemaan tuota komeaa miestä. Tunsin ennestään vain Shah Rukh Khan'in, kun käytiin Jaipurissa leffassa.

    VastaaPoista
  2. Ei hullumpi Siddharta;minäkin varmaan olisin jäänyt tuijottamaan.Jonkinlaista samankaltaista uteliaisuutta tunnistan myös itsessäni;D Tel Avivin kaduilla joskus näkee filmaustiimeja,mutta aika lailla välinpitämättömästi ihmiset jatkavat kulkuaan ohi.

    VastaaPoista
  3. Heh... Valitettavan tuttua tuo intialaisten tapojen omaksuminen. Ne tuntuu hiipivän osaksi omaa käytöstä tosi vaivihkaa, onkohan se mitenkään estettävissä?!

    Löysin blogisi vähän aikaa sitten, kun etsin ihan tarkoituksella muita Intiassa asuvia "meikäläisiä". ;) Mukava lukea tutunkuuloisia ajatuksia! Mie siis itse opiskelen toista vuotta jaipurilaisessa yliopistossa ja asun intialaisen poikaystäväni kanssa (se on kylläkin salaisuus :D).

    Terveiset pohjoisemmasta! :)

    VastaaPoista
  4. Komea ukkohan tuo on!!! :) Hihii! Siellä sitä sattuu ja tapahtuu.

    VastaaPoista
  5. Allu, SRK taisi olla minullekin yksi ihan ensimmäisiä intialaisia näyttelijöitä, jotka opin tunnistamaan. Toinen oli sitten Hrithik Roshan (voiko ihmisellä vaikeampaa nimeä olla!), joka jäi mieleen siksi, kun sillä on niin upeat silmät. :-)

    Yaelian, lännessä ollaan monesti muutenkin niin ”sivistyneitä”, jos nähdään vaikka joku julkkis, että korkeintaan vain vähän vilkuillaan sivusilmällä. Täällä julkkikset (varsinkin näyttelijät) aiheuttavat hirveän kaaoksen, jos he menevät johonkin.

    Silhaemilia, ihanaa, uusi Intia-blogituttavuus! :-) Kiva että löysit tänne!

    Intialaisten tapojen tarttumista pystyisi välttelemään varmaan vaan sillä, että ei liikkuisi kotoaan mihinkään eikä varsinkaan olisi missään tekemisissä intialaisten kanssa. :-D

    Olet kyllä aika hurja, kun uskallat asua intialaisten poikaystävän kanssa, hihii. Mekin kun asuimme ukkelin kanssa yhdessä (Suomessa!) valehtelimme kaikille ukkelin sukulaisille, että olimme menneet naimisiin. :-)

    Laura, eikö olekin, hihii. Pitäisköhän mun ruveta fanittamaan... :-)

    VastaaPoista
  6. Päädyin blogiisi jonkun blogin linkkilistan kautta ja ihastuin! Kirjoitata hauskasti ja mielenkiintoisesti eri asioista :) Tätä lukiessani alkoi ihan naurattaa. Itsekin olen kohtalaisen utelias eli olisin varmaan mennyt minäkin pällistelemään, että mitäs nyt :D

    VastaaPoista
  7. Voi kiitos, Elegia. Kylläpä kommenttisi tekikin iloiseksi. :-)

    Uteliaisuus taitaa kuulua ihmisen perusominaisuuksiin...vaikka sitä kovasti yrittääkin välillä teeskennellä, että ei minua kiinnosta, hih.

    VastaaPoista
  8. Mainio kuvaus, just noin minäkin...niin kuin kaikki muutkin :D

    VastaaPoista
  9. Sirokko, jospa me kaikki ollaankin vain tiedonhaluisia, hihii.

    VastaaPoista
  10. Mitenkä tämä viestisi on jäänyt minulta näkemättä. Kernaasti lukisin jos jaksaisit perehtyä joskus enemmänkin noihin paikallisiin elokuviin ja näyttelijöihin.

    Seinänaapureitani ovat kaksi intialaismiestä jotka toisinaan katselevat läpi yön bollywood-elokuvia ja harmittelen aina etten kehtaa kopauttaa ovelleen ja pyytää päästä seuraksi katselemaan :D

    Intialaiselokuvien tanssikohtaukset varsinkin ovat ihan omaa luokkaansa. Sääli että suomessa niitä ei pahemmin missään ikinä näe.

    VastaaPoista
  11. Taika, no siinäpä hyvä postauksen aihe, laitan mieleeni! Täällä näyttelijöiden nimiä ja naamoja oppii kyllä väkisinkin, kun lehdet ovat jatkuvasti niitä täynnä. Mistähän täällä kirjoitettaisiin, jos ei olisi elokuvia? Varmaankin kriketistä sitten.

    Voi ei, otan osaa naapureittesi takia. :-D Varmaan ottaisivat sinut ihan mielellään mukaan elokuvia katsomaan, jos vain soittaisit ovikelloa. ;-)

    Ne tanssikohtaukset... minulla on niihin vähän sellainen viha-viha -suhde. En vaan voi ymmärtää sitä sätkimistä ja nytkimistä; onko se jonkun mielestä muka hienoa katseltavaa. :-D

    VastaaPoista
  12. Minun mielestäni on! :D En tosin tiedä miten hienolta nuo tanssikohtaukset tuntuisivat jos niitä näkyisi samassa määrin kaikenmaalaisissa elokuvissa mitä telkkarista tulee. Ja lähinnä taidan nauttia niistä camp-huumorin kannalta :)

    VastaaPoista
  13. Taika, hihii, no makunsa kullakin. ;-) Ei vaan ihan oikeasti, voin kyllä ymmärtää, miksi tykkäät niistä. Onhan se kieltämättä hienoa katsottavaa, kun on paljon ihmisiä ja värikkäitä vaatteita, ja kaikki tekevät tanssiliikeet samaan aikaan. Miljardi intialaista ei voi olla väärässä. :-D

    Minua alkaa lähinnä nolottaa, kun katson sitä sätkimistä... onkohan tämä jotain suomalaista jähmeyttä taas, hih.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3