Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


maanantai 13. helmikuuta 2012

Viikonlopun kuvia

Viikonloppu kului lauantai-illan häätilaisuutta lukuun ottamatta aika tavanomaisissa merkeissä. Perjantaina harrastimme ukkelin kanssa taas vähän huviajelua ja päädyimme kaupungin laitamille - niin laitamille, että tiekin melkein loppui.


Sitten kahvihammasta kolotti aika pahasti, ja koska ukkeli halusi hieman käydä kaupoilla, päädyimme yhden kahvilan terassille Inorbit-ostoskeskukseen.


Inorbitin terassit ovat yksi lempipaikoistani Hyderabadissa, kun terassilta on mukavat maisemat läheiselle järvelle ja pihakin on aika viihtyisä.

Lauantaina oli vihdoinkin aika riisua makuuhuoneen ikkunoissa roikkuneet epämääräiset rätit, jotka olivat toimittaneet verhojen virkaa. Mittatilaustyönä tehdyt verhot olivat nimittäin vihdoinkin valmiit, ja kaksi ukkoa kävi ripustamassa ne paikalleen. Viikkoa aiemmin toinen ukko oli käynyt mittaamassa ikkunat. Palvelu siis pelaa, ja varmaan kankaatkin tuotaisiin pyydettäessä kotiin näytille, jos ei huvittaisi lähteä kauppaan verhokankaita valitsemaan. Olin minäkin makuuhuoneen ikkunoita vähän mittaillut, mutta en ollut aivan varma 30 sentin viivoittimella saaduista tuloksista... Smiley

Se minua näissä erilaisissa toimituspalveluissa vain ärsyttää, että toimittajat eivät pysty sopimaan toimitusaikaa tarkalleen etukäteen (siis tyyliin tämän viikon lauantaina kello 14.00), vaan he yleensä soittavat noin viiden minuutin varoitusajalla, että olisimme nyt tässä teidän kulmilla tulossa. Nytkin kävi niin, että verhot olisi tuotu aamupäivästä, mutta olimme itse toisella puolella kaupunkia, kun ukot soittivat. Toimitus siirtyi siis iltaan, kello viiteen, ja koska täällä noudatetaan IST:tä (oikeasti Indian Standard Time; käytännössä Indian Strechable Time), kello oli melkein kuusi, kun verhot lopulta tuotiin. Koska meidän piti lähteä kuudelta sinne illan häätilaisuuteen, tulikin sitten pieni kiirus.

Kuvittelin olevani menossa häihin, mutta perillä selvisikin, että kyse olikin häitä edeltävästä tilaisuudesta, jossa tytöstä leivotaan morsian.


Olimme paikalla ensimmäisinä (en tiedä, olivatko appivanhemmat katsoneet alkamisajan väärin vai tulivatko kaikki muut myöhässä), ja kyllä oli taas pitkästyttävää ensin istua ja odotella, että muut saapuisivat paikalle ja sitten vielä seurata valokuvaamista edestä ja takaa, seisoo ja makaa. Morsian oli kyllä hirmuisen kaunis, eikä hänen hymynsä hyytynyt koko illan aikana. Minun hymyni olisi kyllä hyytynyt heti alkumetreillä, sillä minusta on hirveän vaikeaa pakkohymyillä kameralle, mutta onneksi minusta ei enää mitään morsianta tarvitse leipoakaan. Smiley

Morsiameksi valmistamistilaisuus on kuulemma naisten juhla, ja lavalla hääräsivätkin lähinnä naiset. Sulhanen kävi lavalla vain pikaisesti; silloinkin t-paidassa ja farkuissa!

Ukkelilla oli omat viihdykkeet mukana.
Angrybirdsitkin saivat aikamoista kyytiä. Smiley

Tilaisuus oli kaksiosainen, ja ensimmäisessä osiossa häävieraat kävivät heittämässä ainakin riisiä tytön päälle, ja naiset saivat lahjaksi betel-puun lehden, kangaspalan ja omenan. Anopilla ei ollut omaa veskaa matkassa, joten hän tunki kaikki saamansa lahjat - omenasta lähtien - minun pieneen juhlalaukkuuni.

Ensimmäisen osion päätyttyä morsian poistui paikalta ja kävi kuulemani mukaan kylvyssä, johon oli sekoitettu muun muassa ruusvettä ja maitoa. Tällä välin me vieraat söimme - ruoat tarjoiltiin tilan takaosasta, ja vieraat söivät seisten ja enimmäkseen käsin. Ei ollut kyllä mitenkään kummoista ruokaa, mutta kyllä sillä vatsansa täyteen sai, kun oikein kovasti yritti.


Kun morsian oli peseytynyt, hän vaihtoi päälleen uuden sarin ja alkoi seremonian toinen vaihe, joka jäi meiltä kyllä näkemättä, koska läksimme lipettiin. Smiley Tuskin tilaisuudessa enää mitään maata mullistavaa tapahtui.

Uusi sari, uusi hiustyyli ja uudet rannerenkaat.

Oma hääeleganssini oli "hieman" värittömämpi kuin intialaisten. Tykkään kyllä väreistä, mutta tykkään myös yksinkertaisemmasta mustasta.

Tämän blogin ensimmäinen ja luultavasti myös viimeinen "päivän asu" -kuva.Smiley

Varsinainen häätilaisuus olisi ollut sunnuntaina, mutta sinne minä ja ukkeli emme enää menneet. Riittää, kun yhdessä tilaisuudessa käy. Smiley Sunnuntai oli erityisen suotuisa päivä naimisiinmenolle, ja se olikin yksi tämän hääsesongin suosituimmista hääpäivistä. Kuulin, että pelkästään Hyderabadissa järjestettiin sunnuntaina 25 000 häät! Aivan käsittämätöntä!

Sunnuntaina huviajelimme taas, ja kävimme katsomassa muun muassa paljon mainostettua Lanco Hills -luksusasuinkompleksia.

Sekin sijaitsee kaupungin laidalla, ja siellä on kaikki mahdolliset palvelut, mitä ikinä vain voi toivoa. Sieltä ei tarvitse halutessaan lähteä mihinkään, kun alueella on ostoskeskukset ja marketit, teatterit, kaikki mahdolliset urheilumahdollisuudet, kirjastot, pelit ja vempeleet.


Minusta alue näytti aika karulta, mutta ehkä muutaman vuoden päästä alue näyttää viihtyisämmältä, kun maisemointi ja sen semmoiset on saatu päätökseen.

Sunnuntaina kävimme vielä tutustumassa uuteen Quiznokseen, joka oli vähän kuin Subway, paitsi että patongit olivat grillattuja. Siksi tykkäsinkin tästä enemmän kuin Subista.

Tandoori chicken -leipä á la Quiznos.

Ja sitten vielä frozen yoghurtia suklaakastikkeella ja cappuccino. Smiley

14 kommenttia:

  1. Kauniit juhlatamineet sinulla, tosi nätti kolttu.
    Aika paljon muistuttaa nuo hääperinteet täkäläisiä, 'morsiamen leipomiskylpyineen'kaikkineen. Entäs sitten ne häät itsessään, tuleeko niistä mahdollisesti postaus?
    Jaahas että maisemointiakin.. täällä ei sellaista tunneta, mikähän olisi sanan vastakohta..

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Sirokko. :-) Vähän väritönhän tuo on noihin intialaisten vermeisiin verrattuna, mutta ei kai kaikkien tarvitse niin samasta muotista ollakaan...

    Aika mielenkiintoista, että siellä on niin samanlaisia hääperinteitä. Itse häistä ei ole tällä kertaa tulossa postausta, kun meiltä jäi varsinainen hääjuhla käymättä. Mutta olen kyllä kirjoitellut häistä aiemmin pariin otteeseen, ja häät-tunnisteen alta löytyy niitä vanhempia postauksia, jos kiinnostaa. Tuntuu kuitenkin että häät voivat olla Intiassa hyvinkin erilaisia, riippuen alueen ja perheen perinteistä, ja minun käymäni häät edustavat kai jotain andhrapradeshilaista ja eteläintialaista perinnettä.

    Heh, en minäkään keksi mitään vastakohtaa maisemoinnille... Tärvelöinti?

    VastaaPoista
  3. Hah hah kiitoksia, otan tuon tärvelöinnin heti sanastooni!

    VastaaPoista
  4. Oih, miten upealta näytit! Vau! oiiiih, kunpa minäkin olisin edes sinnepäinkään noin hoikkanen. iiik! Milloin sinä tulet tänne minua treenaamaan? :) Sinä laitat minut liikkumaan ja minä leivon sinulle herkkuja. Hihii! :)
    Olisi kyllä mielenkiintoista käydä intialaisissa häissä, mutta enköhän minäkin olisi sieltä kadonnut jo tunnin jälkeen ainakin. Hih! Eihän sitä jaksa koko iltaa seurustella. :)

    VastaaPoista
  5. Sirokko, kiva jos osui suunmukainen nimitys. :-)

    Laura, kiitosta vaan. :-) Mutta minusta ei kyllä tuntunut yhtään upealta, päinvastoin, aika pöljältä, kun tuo huivikin pyöri välillä melkein maassa. En tule oikein toimeen näiden omituisten intialaisten kangaspalasten kanssa, hihii. Ne ovat minusta aika epäkäytännöllisiäkin – mitä virkaa tuollaisella huivintapaisella liuhakkeellakin muka oikein on. :-)

    Sen mitä olen sinun herkkujasi blogeistasi katsellut, niin en varmaan edes uskaltaisi tulla niiden lähellekään, kun ne näyttävät kaikki niin järkyttävän hyviltä, hihii! Joskus vähän kadehdin Paulia, kun se saa jatkuvasti kaikkea hyvää. :-D

    Noissa häissä saa kyllä päänsä ihan sekaisin, kun siellä tapaa niin monia ihmisiä. Jonkun on tavannut ehkä kerran elämässään (kolme vuotta sitten), ja sitten nolottaa, kun se toinen osapuoli luulee, että minä muistan hänet, eikä minulla ole hajuakaan, kuka kyseinen tyyppi mahtaa olla. :-D

    VastaaPoista
  6. Ihana blogi! Löysin tänne ihan sattumalta ja nyt olen ahmimalla lukenut sun kirjoituksia. :-) Pitkäaikainen haaveeni matkustaa ympäri Intiaa sen kuin kasvaa!!

    VastaaPoista
  7. Ihana juhla-asu sulla,tykkään!Lisää vaan intialaisaiheisia päivän asu-kuvia;D
    Muistankin sun kertoneen aiemmin tuosta paikasta järven lähellä.Ja kiva nähdä kuvia taas asuinkaupungistasi;)
    Ymmärrän tuo ärsytyksen tuosta,että soittavat vähän ennen kuin tulevat,tavarantoimittajat siis.Täällä yleensä antavat parin tunnin välin,eli sanovat,että tuovat vaikka klo 14 ja 16 välisenä aikana.Silloin on parasta pysytellä kotona...
    Kaunis morsian!

    VastaaPoista
  8. Voi kiitos, Jenni! Tervetuloa toistekin. :-) Ja toivottavasti pääset pian Intian-ympärimatkalle!

    Yaelian, hihii, sen verran harvoin tulee noita intialaisia kolttuja käytettyä, että tuskin ihan pian ainakaan nähdään mitään päivän asu-kuvia. Vaikka mistäs sitä ikinä tietää. ;-)

    Tuo parin tunnin väli on minusta ihan ok, ja Suomessakin taitavat tehdä noin. Täällä ilmeisesti jotenkin oletetaan, että joku on aina kotona. Samaan viittaisi myös se, että asuntoihin annetaan yleensä vain yksi avain, mikä on minusta ihan käsittämätöntä!

    VastaaPoista
  9. Näytin Ellalle noita sun uuden postauksen kuvia ja kommentti oli: milloin lähetään taas äiti Inorbittiin? Miksi noita kiipeilytelineitä ei ollut silloin, kun me asuttiin vielä Hyderabadissa? Seuraava kysymys olikin, että tekiskö sulla äiti taas mieli intialaista ruokaa:)? Intialaista hain viime viikolla kyllä täältä, mutta eihän se nyt ihan samalta maistu.

    Tosi kaunis puku sinulla kyllä oli häissä! /Marja

    VastaaPoista
  10. Marja, hihii, tulkaa vaan Inorbittiin. Jos saatais mullekin se nenäkoru vihdoinkin laitettua. :-D Ja pääsisivät lapset testaamaan noita kiipeilytelineitä!

    Mä oikein ihmettelin noita telineitä katsellessa, että milloin nuo ovat tähän tulleet, ja ihan ekana tuli mieleen, että harmi, että niitä ei ollut silloin kun te olitte täällä.

    Joo, ei se suomalainen intialainen ihan samalta tosiaan maistu kuin intialainen täällä... Ja kiitos, pukua on käytetty nyt tasan kaksi kertaa, ja saa nähdä, tuleeko vielä kolmaskin kerta! :-D

    VastaaPoista
  11. Kylla noita paivan asuja voisi katsoa useammankin!

    VastaaPoista
  12. Anumorchy, no jos noita intialaisia kolttuja vielä eksyy mun päälle, niin ehkä sitten on luvassa lisää päivän asuja. Mun virttyneitä arkivaatteita ei kyllä viitsi päivän asuiksi ikuistaa. :-D

    VastaaPoista
  13. Mahtava blogi paljon mielenkiintosta juttua mun unettomiin öihin:)löisin sut chiliä ja kanelikahvia blogin kautta:)

    http://www.lily.fi/palsta/surfing-maya-girl-nort-country

    VastaaPoista
  14. Ninoh, kiva, että löysit tänne ja jätit kommentin! Parempia yöunia. :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3